ääripäistä tasapainoon Ajatuksia suorittamisesta, hellittämisestä ja tiestä tasapainoon.
Tekemisestä saa nauttia. Oikeasti. mutta jos rentoutuminen ja "vain oleminen" ahdistaa, voi olla että suorittamisen takana on syvempiä syitä ja kipuja -joita suorittaminen ei ikinä voi ratkaista. Usein pysähdymme tutkimaan syitä suorittamisen takana vasta kun on pakko. Kiitos, elämä että olet viisaampi. Vaikka se koskeekin.
on melkoisen outoa sanoa tämä... Mutta voit onnitella itseäsi! Suorittaminen joka on lopulta johtanut överiksi vetämiseen, on joskus ollut keinosi selviytyä. Se on selviytymiskeino. Mielen yritys selviytyä kivusta, jota ei ole vielä kykenevä käsittelemään. Sinussa on viisaus, elämä ja voima joka haluaa selviytyä. Koska luet tätä, luulen että suorittaminen ei enää toimi. Se satuttaakin enemmän.
Se on kipeä kohta, mutta välttämätön. Joskus asioiden on kulminoiduttava oikein huolella, ennen kuin olemme valmiita hellittämään ja tutkimaan: Mitä tämän takana oikeasti on? Millä tavalla aidosti haluan elää? Muutos tarvitsee aikaa ja tilaa, se ei tapahdu yhdessä yössä eikä kuukaudessa. Voit valita sen uudelleen jokapäivä. Se kysyy kärsivällisyyttä, rehellisyyttä ja valtavan määrän myötätuntoa. Ripaus huumorintajuakaan ei tee pahaa.
Usein luulemme, että meidän tulisi mennä toiseen ääripäähän: Olla tekemättä mitään. Downshiftata. Hippeillä ja halailla puita, vähintään. Ei tarvitse. Se on luultavasti lisäksi liian turvattoman tuntuista psyykeellemme. Eikä välttämättä tarkoituksenmukaista. On hyvä alkaa tiedostamaan mihin suorittamista on tarvittu: Onko se tuonut tunnetta kontrollista, tunnetta että pärjää? Vai onko se pitänyt pelkoa poissa? Onko se keino työntää ahdistus sivuun? Onko se keino kieltää epäonnistumisen pelko? Sille on aidosti olemassa hyvät syyt.
Selviytymiskeinoillemme on aina hyvä syy. Niitä ei kannata vihata,hävetä eikä kieltää. ne nimenomaan kaipaavat ymmärrystä, lämpöä ja syvempää tutkimista. Selviytymiskeinojen tehtävä on joko välttää kipua tai mennä kohti helpotusta. Hyvin loogista. Kukapa nyt kivusta pitäisi. Kuitenkin, lopulta selviytymiskeinojen ylläpito tuottaa enemmän kipua, helpotus onkin vain hyvin hyvin hetkellistä. On aika avata sydän sille, mikä kipu suorittamisen takana on ollut suojassa.
Tämä kysyy kivun sallimista, sen tutkimista ja sitä kohti menemistä. Sen läpikatsomista. Turvassa, ohjatusti, sopivin askelin. Only way out is trough. Tämä tarkoittaa vilpitöntä halua katsoa. Olla leimaamatta mitään tunnetta huonoksi tai vääräksi. Tunteet voivat opettaa meille valtavan paljon. Niiden suhteen tarvitsemme kuitenkin erottelukykyä. tunteemme, olivat ne sitten tukahdettuja tai ei tuntuvat kokijastaan todelta. Kukaan ei voi kiistää toisen kokemusta, se on mitä se on.
Tunteissa on usein kerroksia. Vihan takana on usein pelkoa ja surua. Ilo voi olla naamio tai aitoa. levottomuuden takana on jotain kipeää. Miltä suorittaminen on sinua suojannut? tarvitsetko enää suorittamista suojaksesi? Minkä hinnan maksat suorittamisesta? Sinä ansaitset elämän. Elämän makuisen. Sinulla on lupa olla ihminen Sinulla on lupa olla inhimillinen.
Suorittamisen liittyviä sääntöjä kannattaa alkaa haastamaan yksi kerrallaan. Millaisia sääntöjä suorittaja sinussa on luonut? Minun täytyy... Minä en saa... En voi rentoutua ennenkuin... Ahdistun jos... Kaikki lähtee tiedostamisesta. Se on usein alkuun kivuliasta. Älä kiirehdi. Jaa tuntemuksiasi ystävälle tai jollekkin turvalliselle ihmiselle.
Tueksi tiellesi: 1. Rajat - Harjoittele rajojen tunnistamista ja vetämistä Kaikkeen ei ole aikaa, kaikkeen ei tarvitse suostua, kaikkea ei tarvitse katsoa läpi sormien 2. Tutustu omiin tarpeisiisi ja ala pitämään niistä huolta! Omista tarpeista huolehtiminen ei ole itsekästä. Muista myös että mielen vaateiden ja tarpeiden välillä on eroa. 3. Vaali turvallisuutta, emotionaalisesti etenkin! Missä seurassa ja missä paikoissa sielusi eheytyy, kuka aidosti tukee ja välittää? 4. Tutki syitä suorittamisen takana, mutta älä kokoajan! Tarvitset välissä myös iloa, keveyttä ja lepoa. Muista, että vatkaus ja analyysi ei ole käsittelyä vaan kuormittaa.
Parhaimmillaan elämän kriisit ovat mahdollisuus uudenlaiseen, aidompaan tapaan elää. Toukka ei vielä että siitä tulee perhonen, ennen kuin se viimein avaa siipensä. Mille elämässäsi tulee tilaa, kun harjoittelet hellittämään? Luota, että se löytyy. Sinä tulet vielä hehkumaan. Sisältä käsin.
Toivon sinulle suuresti lämpöä, herkkyyttä ja rohkeutta tiellesi. Maailma tarvitsee kokonaisia ihmisiä. IHMISIÄ- ei koneita. www.eeviminkkinen.com