Viljan ja öljykasvien tarjontaketjut Virossa

Viljan ja öljykasvien tarjontaketjut Virossa Maaliskuu 2007

SISÄLLYSLUETTELO 1. Tiivistelmä...2 2. Maatalouden tuotantopanossektori...5 2.1. Maatalouden tuotantopanosten valmistus...5 3. Viljan tarjontaketju...9 3.1. Viljakauppa ja varastointi...9 3.2. Viljaa jalostavan teollisuuden yleiskatsaus...13 3.3. Myllyteollisuus...15 3.4. Rehuteollisuus...16 3.5. Jakelu ja vertikaalinen integraatio...17 3.6. Viron viljasektorin tulevaisuus...18 4. Öljykasviketju...20 4.1. Rapsin tuotanto...20 4.2. Rapsin jalostus...20 4.3. Öljykasvisektorin tulevaisuuden näkymät...21 4.4. Biodieselin tuotanto...23 5. Elintarvikkeiden vähittäiskauppa...24 This report on The Grain and Oilseed Supply Chains of Estonia was prepared by: Csaba Jansik prepared for: FINGRAIN MTT Agrifood Research Suomi Economic Research Luutnantintie 13 00410 Helsinki http://www.mtt.fi/english/ Vilja-alan yhteistyöryhmä Malminkatu 16 00023 Helsinki http://www.fingrain.fi/

ESIPUHE Tämä raportti laadittiin Vilja-alan yhteistyöryhmän (Fingrain) Baltian maita koskevaa projektia varten. Tämän yleiskatsauksen tarkoituksena on tarjota suomalaisille maatalousalan vaikuttajille ja Suomen maatalous- ja elintarvikealan yrityksille hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa Viron vilja- ja öljykasvien tuotantoketjuista siitä lähtien, kun Viro liittyi EU:n jäseneksi kolme vuotta sitten. Maatalouden tuotantopanokset Viljan tuotanto Öljykasvien tuotanto Viljan jalostus Öljykasvien jalostus Elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskauppa Jokaisesta vilja- ja öljykasvien tuotantoketjun osa-alueesta kuvataan markkinat ja niiden perustrendit ennen Viron EU-jäsenyyttä sekä EU jäsenyyden vaikutukset. Viljan ja öljykasvien tarjontaketjuista tutkitaan 1) ketjun tärkeimmät toimijat, 2) toimintaympäristö ja markkinat, ja 3) toimijoiden keskinäiset suhteet, joihin liittyvät osto- ja myyntitoimenpiteet, asiakaskunta, raaka-aineiden hankinta, vilja- ja öljykasvien kauppa, logistiikka, viljan hinnat, omistajuussuhteet sekä vertikaalinen integraatio. Perinteisten vilja- ja öljykasvien jalostusalojen kuten mylly-, rehu- ja mallasteollisuuden lisäksi tutkittiin tarkemmin uudenlaisien ja ajankohtaisten biopolttoaineiden (bioetanolin ja biodieselin) valmistusta. Pääasiallisina tiedonlähteinä käytettiin haastatteluja paikallisten yritysjohtajien kanssa, teollisuuden asiantuntijoita, viljelijöiden sekä teollisuusyhdistysten edustajia, viranomaisia ja tutkijoita. Tämän lisäksi raporttia varten käytiin läpi paikallisten liikeelämän päivälehtien artikkeleita, julkisesti saatavissa olevia sekä tilattuja tilastotietoja, liike-elämää koskevaa tietoa, yritysten tiedonlähteitä ja internetiä. Yritysten nimet on merkitty kursiivilla yleensä ensimmäisen maininnan yhteydessä. Raportissa käytettiin seuraavaa valuuttakurssia: 1 = 15,6466 EEK. Tämän raportin tase-ennusteissa esitetään viljan ja öljykasvien kysyntä ja tarjonta vuoteen 2015 saakka. Ennusteet ovat lähtöisin EU-alueen maatalouspolitiikan suuntauksia käsittelevästä tutkimusprojektista (AgMemod) ja ne mukautettiin ja korjattiin kunkin maan haastateltujen vilja- ja öljykasvien asiantuntijoiden lausuntojen mukaisesti. Ennusteita voidaan verrata Suomessa vuoden 2006 syyskuussa julkaistun Suomen viljastrategian tuloksiin.

1. TIIVISTELMÄ Maatalouden tuotantopanokset Virossa tuotettiin aiemmin nitraatti- ja fosforilannoitteita, mutta tuotantomäärät putosivat murto-osaan aiemmista määristä 1990-luvun puolivälissä ja fosforilannoitteiden tuotanto lakkautettiin kokonaan. Samaan aikaan useat yritykset alkoivat valmistaa NPK-lannoiteyhdistelmiä. 1990-luvun loppuun mennessä aikaisempi valtion jakelujärjestelmä korvattiin kokonaan uusilla kauppayrityksillä, kuten pienillä kemikaalien ja siementen maahantuojilla, jakelijoilla ja maatalouskoneiden kauppiailla sekä ulkomaalaisomisteisilla tuotantopanosten valmistajilla ja tavarantoimittajilla. Kolme ulkomaista yritystä jälkimmäisestä ryhmästä, Kesko Agro Eesti, Kemira Grow-How Eesti ja Farm Plant Eesti, hallitsevat edelleen Viron maatalouden tuotantopanosmarkkinoita. 1990-luvun maatalouspolitiikka ei suosinut virolaisia maatiloja, joten panosten käyttö on pysynyt suhteellisen pienenä. EU-jäsenyyden myötä maatalouden tuotantopanosten käyttö on lisääntynyt, mikä johtuu osittain EU-alueen kasvaneista maataloustuloista. Viljan tarjontaketju Viljan tuotanto vaihteli 2000-luvulla 500 000 ja 700 000 tonnin välillä ja saavutti 760 000 tonnin ennätystason vuonna 2005. Tuotanto putosi 600 000 tonniin vuonna 2006. Pitkällä aikavälillä kuitenkin viljan tuotannon ennakoidaan tasaisesti nousevan. Viljan tuottajien rakenne on yhä keskittyneempi. Viljatilojen määrä laski 21 000:sta 10 000:een vain neljän vuoden aikana, välillä 2001 ja 2005. Lähinnä pienimuotoiset maatilat lopettivat tuotantonsa. Ne 600 tilaa, joilla on yli 100 hehtaaria maata, kattavat kaksi kolmasosaa viljan kokonaispinta-alasta. Kaupallinen viljan tuotanto on tulevaisuudessa hyvin riippuvainen suurista tiloista. Osa viljasta on aina tuotu maahan, vaikka tuonnin tarve vähenikin tasaisesti vuosien 2001 ja 2005 välillä. Ennätyssadon vuoksi maan viljaomavaraisuus ylitti jopa 100 prosenttia vuonna 2005. Viime vuonna tuotiin jälleen noin 13 prosenttia Viron viljatarpeesta. Pitkällä aikavälillä kasvavat satomäärät nostavat omavaraisuusasteen mitä todennäköisimmin yli 90 prosenttiin. Kesko Agro Eesti, Kemira GrowHow ja Farm Plant Eesti ostaa suurimman osan viljasta. Viljanjalostusyrityksillä arvioidaan olevan noin 400 000 tonnia varastokapasiteettia, josta noin neljännes on äskettäin rakennettua tai korjattua. Osa varastointikapasiteetista on yrityksillä, jotka luopuivat jalostamisesta, mutta edelleen tarjoavat viljan käsittely- ja varastointipalveluja. Maatilat ovat rakentaneet äskettäin lähes 100 000 tonnia varastotilaa ja niiden oletetaan rakentavan vielä toiset 100 000 tonnia lähitulevaisuudessa. Ne pyrkivät käyttämään omaa varastotilaansa hyödyntääkseen talven korkeampia viljanhintoja. 2

Virossa, kuten muuallakin Euroopassa, viljan hinnat nousivat korkeimmalle tasolleen kolmeen vuoteen vuosien 2006-2007 vaihteessa. Myllyteollisuus on yhä keskittyneempää. Tällä hetkellä 50-prosenttisesti saksalaisomistuksessa oleva Tartu Veski on ainoa merkittävä vehnä- ja ruisjauhon tuottaja. Jauhon kokonaistuotanto nousi 67 000 tonniin vuonna 2006. Sen lisäksi alalla toimii muutamia erikoistuneita viljanjalostusyrityksiä. Markkinoiden rakenne ei muuttunut niin voimakkaasti rehu- kuin myllyteollisuudessa. Markkinoilla toimii edelleen useita pieniä ja keskikokoisia rehun tuottajia. Kaupallista rehun tuotantoa hallitsee ruotsalais-tanskalais-norjalaisomisteinen Farm Plant Eesti. Muista rehun tuottajista Kaubi Ettevõted ja Valjala Södatehas myyvät rehua markkinoilla. Rehun tuotanto kasvoi 220 000-230 000 tonniin vuosina 2004 ja 2005, kun mukaan luetaan ne suuret yritykset, jotka tuottavat rehua omaan käyttöönsä. Rehunvalmistus kuuluu osana monien kotieläintilojen toimintaan. Vertikaalista integraatiota on hyödynnetty sekä pienessä että suuressa mittakaavassa rehu-lihan tuotanto-lihan jalostusketjussa. Vertikaalisesti integroituneisiin yrityksiin kuuluvat esimerkiksi Tarto Agro, Markilo, Kehtna Mõisa ja Ruixi Mõis. Suurimmat vertikaalisesti integroituneet lihan tuottaja- ja jalostusyritykset kuten Ekseko ja Tallegg omistavat omat rehutehtaansa. Ekseko on Viron suurin sianjalostuslaitos, jolla oli noin 96 000 sikaa vuonna 2005. Tallegg puolestaan on suurin siipikarjayritys, joka tuotti 12 000 tonnia siipikarjanlihaa ja 78 miljoonaa kananmunaa vuonna 2006. Vaikka kotimaisten viljan tuottajien taloudelliset olot ovat parantuneet EU:n myötä, Viro tulee mitä todennäköisimmin olemaan ainakin osittain riippuvainen ulkomaisesta viljasta seuraavien vuosien aikana. Lisämaata saadaan huomattavasti nykyisin viljelemättömistä maista ja laitumista. Viljan kokonaistuotannon odotetaan kasvavan jopa 176 000 tonniin vuoteen 2015 mennessä. Etenkin ohran ja rukiin ja pienessä määrin myös kauran ja vehnän tuotanto vaikuttaisivat kasvuun. Rehunkäytön odotetaan lisääntyvän samaa vauhtia kotieläinsektorin kasvunäkymien kanssa. Bioetanolin suhteen odotukset ovat korkealla, mutta kumpikaan tällä hetkellä suunnitteilla olevista projekteista ei ole edennyt investointipäätöksiin tai rakentamiseen asti. Bioetanolin tuotannon kysyntä olisi todennäköisesti jopa 200 000-300 000 tonnin luokkaa, mikäli vähintään yksi mittava projekti toteutuisi. Todennäköisin raaka-aine olisi tällöin ruis tai vehnä. Öljykasvien tarjontaketju Öljykasvien tuotanto on ollut voimakkaassa kasvussa ja kasvun ennakoidaan jatkuvan jopa EU:hun liittymisen jälkeen. Werol tehased, Viron ja koko Baltian maiden ainoa merkittävä öljynpuristamoyritys, tekee viljelijöiden kanssa tuotantosopimuksia. Yritys tarjoaa teknistä neuvontaa ja toimittaa viljelijöille edullisesti siemeniä, lannoitteita sekä torjunta-aineita ja ostaa niiltä rapsia maailmanmarkkinahintaan. Yritys saavutti täyden tuotantokapasiteetin viime vuosina ja tuotti 24 500 tonnia jalostettua öljyä ja 45 000 tonnia rapsirouhetta. Sekä rapsiöljyä että rehua myydään kotimarkkinoilla ja osittain viedään myös ulkomaille. Yritys myytiin yksityisomistuk- 3

seen vuonna 2006, minkä odotetaan parantavan huomattavasti sen taloudellista suorituskykyä. Rapsin tuotantoa saattaa edistää biodieselin tuottajien luoma kysyntä. Suurin laitos eli Biodiesel aikoo kuitenkin ostaa suurimman osan raaka-aineestaan öljynä ulkomailta. Tuotantokapasiteetti olisi 100 000 tonnia ja suunnitelmien mukaan noin 70 prosenttia siitä menisi vientiin Länsi-Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Tähän mennessä on perustettu vain muutamia pieniä biodieselin tuotantolaitoksia. Ne käyttävät yleensä kotimaista rapsia, mutta niiden tuotantokapasiteetti jää yleensä alle 10 000 tonniin vuodessa. Eräs esimerkki on bussiliikenneyritys ATKO Grupp:in vuonna 2005 perustama biodiesel-tytäryritys AS Atko O litööstus, jonka tuotannon on kuitenkin tarkoitus palvella ainoastaan emoyhtiön tarpeita. Laitos aloitti tuotannon vuoden 2005 lopulla ja pystyy tuottamaan 7 000-8 000 tonnia biodieseliä vuodessa. Vuonna 2006 yritys alkoi tehdä tuotantosopimuksia tilojen kanssa varmistaakseen raaka-aineen saatavuuden. Pienimuotoiset biodieselin tuottajat voivat lisätä kotimaisen rapsin kysyntää, vaikka niiden rapsin tarve saattaakin pysytellä 5 000-20 000 tonnin tasolla. Rapsin tuotannon odotetaan kasvavan seuraavien kymmenen vuoden aikana. Se saattaa nousta 110 000 tonniin vuoteen 2015 mennessä. Elintarvikkeiden tukku- ja vähittäismyynti Elintarvikkeiden vähittäismyyntisektori on ollut käyvin hinnoin mitattuna jatkuvassa kasvussa vuodesta 1998 lähtien ja kasvu kiihtyi 2000-luvulla. Elintarvikkeiden vähittäismyynti kohosi yhteensä 1,4 miljardiin euroon vuonna 2006. Viron vähittäismyyntisektori on ainutlaatuinen, sillä se on ainoa Baltian maista, missä perinteiset kuluttajaosuuskunnat säilyivät ehjänä järjestelmänä ja selvisivät kilpailussa vahvoja ulkomaisia vähittäismyyntiketjuja vastaan. ETK järjestelmä, 23 alueellisen kuluttajaosuuskunnan muodostama vähittäiskauppaverkosto on pysynyt suurimpana tai toiseksi suurimpana ketjuna viime vuosien aikana. Ulkomaisten yritysten osuus on kasvanut yli 40 prosenttiin Viron elintarvike- ja päivittäistavaramarkkinoilla vuoteen 2006 mennessä. Ruotsalaisten omistama Rimi Eesti on ETK:n vahvin kilpailija, muita ulkomaisia vähittäismyyntiketjuja ovat suomalainen Prisma Peremarket ja Stockman sekä liettualainen Maxima. Saksalainen halpamyyntiketju Lidlillä oli kunnianhimoisia suunnitelmia Viron markkinoilla ja se jopa osti useita kiinteistöjä ympäri maata. Vuonna 2006 se kuitenkin päätti olla tulematta lainkaan Viroon. Selver, jonka omistaa Tallinna Kaubamaja-konserni, on ollut kolmanneksi suurin ja viime vuosina voimakkaimmin laajeneva ketju. Selver suunnittelee tällä hetkellä laajentuvansa Latvian vähittäismyyntimarkkinoille. 4

2. MAATALOUDEN TUOTANTOPANOSSEKTORI 2.1. Maatalouden tuotantopanosten valmistus Virolla oli neuvostoaikaan huomattavaa maatalouskemikaalien tuotantoa, mutta silloin tuotanto oli pitkälti riippuvainen halvalla saatavissa olevasta raaka-aineesta. 1990-luvun puoliväliin mennessä typpilannoitteiden tuotanto laski jyrkästi ja fosforilannoitteiden valmistus lopetettiin kokonaan. Lannoitteiden tuotanto Virossa vuosina 1980-2004 Typpilannoitteet (tuhat t) Fosforilannoitteet (tuhat t) Yhteensä väkilannoitteet (tuhat t) Sekalannoitteet, jotka sisältävät typpiä, fosforia ja kaliumia (tuhat t) 1980 119.2 123.3 267.9.. 1985 111.8 115.3 243.5.. 1990 105.8 100.3 215.5.. 1995 54.8 1.3 56.1.. 1996 51.0 0 51.0.. 1997 41.0 0 41.0.. 1998 31.0 0 31.0.. 1999 41.0 0 41.0 15.9 2000 38.0 0 38.0 26.8 2001 39.0 0 39.0 55.8 2002 23.4 0 23.4 45.8 2003 34.0 0 34.0 48.8 2004 61.0 0 61.0 37.0 Lähde: Viron Tilastokeskus. Huom.: Väkilannoitteiden osalta luvut sisältävät 100% vaikuttavaa ainetta. 1990-luvun lopussa aloitettiin uudentyyppinen lannoitteen tuotanto, kun NPKlannoitteita sekoitettiin käyttämällä SEV-maista tuotua halpaa raaka-ainetta. Nykyään Nitrofert on Viron suurin nitraattivalmistaja. Se perustettiin vuonna 1993 aiemmin Nitrogen Fertiliser Plant:in pohjalle, mutta nykyään sen tuotantoalaan kuuluu monenlaisia kemikaaleja kuten nestemäinen ammoniakki, urea, nestemäinen hiilidioksidi ja nestemäinen typpi. Nestemäisen ammoniakin tuotantokapasiteetti on yli 100 000 tonnia ja urean tuotantokapasiteetti kahdella tuotantolinjalla nousee yhteensä 180 000 tonniin vuodessa. Ureaa käytetään maataloudessa yleisenä typpilannoitteena kaikentyyppisiin maaperiin ja kasveihin, tai rehun lisäaineena. Lisäksi 5

nestemäistä ammoniakkia tai vesiliukoista ammoniakkia voidaan myös käyttää lannoitteena. Pääosa tuotteista myydään Länsi-Euroopan markkinoille; kaikki ammoniakki ja noin 90 prosenttia ureasta menee vientiin ja loput ureasta myydään Viron sisämarkkinoilla teollisuuden ja maatalouden tarpeisiin. Verento (aiemmin Fertimiks, nimi muutettiin elokuussa 2006) on NPK-lannoitteiden valmistaja. Yritys perustettiin vuonna 1996 ja se aloitti tuotannon entisen Eesti fosforiidi-yrityksen pohjalta. Fertimiksin kapasiteetti on 60 000 tonnia, tuotanto oli 34 000 tonnia vuonna 2002, josta vain neljäsosa myytiin kotimarkkinoilla ja loput meni vientiin. Laitos pystyy varastoimaan 5 000 tonnia raaka-ainetta ja 2 000 tonnia lopputuotetta. NPK-lannoitteita valmistaa myös Farm Plant Eesti. Tämä monipuolinen maatalouden panostoimittaja aloitti Svenska Lantmannen ja Norsk Hydro:n tytäryrityksenä vuonna 1993. Omistussuhteet muuttuivat äskettäin kun Dansk Landbruks Grovvareselskab ja Svenska Lantmannen perustivat uuden yrityksen nimeltä Scandinavian Farmers, joka omistaa 85 % Farm Plant:sta ja Norwegian Yara AB omistaa 15 %. Farm Plant Eesti hankki lannoitetehtaan Türi väitestehas vuonna 2002, jonka vuotuinen tuotantokapasiteetti on 60 000 tonnia. Lannoitteet myydään lähinnä Viron markkinoilla. Virosta ei löydy merkittävää maatalouskoneiden valmistajaa. Suuri osa siemen tuotantoa perustuu kotimaisiin lajikkeisiin. Noin 50 prosenttia viljansiemenistä on kotimaista ja 50 prosenttia ulkomaista tuotantoa. Sertifioidut siemenet yleensä tuodaan ja niitä lisätään sopimuspohjalla virolaisilla tiloilla. 2.1. Maatalouden tuotantopanosmarkkinat Maatalouden tuotantopanosmarkkinat muuttuivat radikaalisti 1990-luvulla. Aiemmat maatalouskoneiden ja maatalouskemikaalien jakelujärjestelmät korvautuivat uusilla yrityksillä ja ulkomaisilla toimittajilla. Tällä hetkellä Viron tuotantomarkkinoita hallitsevat kolme ulkomaisomisteista yritystä, Kesko Agro, Kemira GrowHow ja Farm Plant Eesti. Kesko Agro on monipuolisten maatalouden tuotantopanosten toimittaja, jolla on myyntikeskuksia Tallinnassa, Tartussa, Paidessa ja Rakveressa. Kemiran myyntiverkosto puolestaan koostuu kohteista Tallinnassa, Pärnussa, Jõgevassa ja Tartussa. Farm Plant Eestillä on omat lannoitteiden tuotantolaitokset, lisäksi se myy viljansiemeniä ja öljykasvin siemeniä, teollista rehua ja rehun lisäaineita. Agribalt, joka perustettiin alun perin Agrimarketin ja Avenan tytäryrityksenä, myytiin lopulta Mecrolle lokakuussa 2004. Agribalt on keskittynyt koneisiin ja sen päätoimisto sijaitsee Paidessa ja pienempi yksikkö Tartussa. Mecro ylläpitää erityisen laajan tuotevalikoiman; siihen kuuluu 80 eri merkkituotetta monilta tunnetuilta valmistajilta kuten rakennusalalta, puhtaanapitoalalta, metsänhoidosta jne. Maatalouskoneet käsittävät vain pienen osan yrityksen toiminnasta se myy John Deere koneita. Mecro aloitti myyntitoimintansa Virossa vuonna 1991 ja laajensi Latviaan vuonna 6

1994 ja Liettuaan vuonna 1998. Työntekijöiden määrä on yli 400, joista 170 työskentelee Virossa. Suurimmat yritykset Viron maatalouden tuotantopanosten markkinoilla Yritys Liikevaihto (miljoona ) 2001 2002 2003 2004 2005 Kesko Agro Eesti 20.3 29.3 39.9 51.8 60.5 Nitrofert 24.2 10.3 18.2 40.1 47.2 Kemira GrowHow 18.1 21.5 29.5 32.1 44.9 Farm Plant Eesti 10.0 18.3 20.3 22.8 23.9 Taure 3.7 3.9 7.4 8.4 8.6 A.Tammel 4.3 4.1 5.2 6.1 7.3 Verento (Fertimix) 6.2 4.9 5.4 4.9 5.9 Türi Bel-Est 0.7 1.1 1.1 2.7 3.6 Agribalt 0.1 1.0 3.1 4.5 3.0 Sampo Grupp 1.1 1.2 4.3 2.8 2.9 Agrotarve 1.7 1.7 1.7 1.7 1.9 Agromarket 0.7 0.7 0.8 0.9 1.3 Lähde: Äriregister, Viron Oikeusministeriö. Virolaisessa omistuksessa olevista tavarantoimittajista Agrotarve:tta voidaan pitää Eesti Põllumajandustehnikan seuraajana. Tallinnan lähellä sijaitsevalla yrityksellä on tällä hetkellä useita erilaisia tuotteita maatalouden tuotantopanosten lisäksi, mutta se myy myös lannoitteita, torjunta-aineita ja siemeniä. Maatalouskoneiden myyjät ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia yrityksiä, jotka erikoistuvat yhteen tai muutamaan tiettyyn tuotemerkkiin. Agromarket sijaitsee Türissa ja yritys on erikoistunut MTZ-traktoreiden maahantuontiin Valko-Venäjältä, kun taas ylläpidon ja korjauksen hoitaa toinen yritys Türi Bel-Est. A-Tammel sijaitsee Jõgevassa ja edustaa MTZ:tä ja länsimaisia maatalouskoneiden valmistajia. Se työllistää 29 ihmistä ja sillä on toimisto myös Saaremaalla. Taure on Valtran edustaja; yritys myy traktoreita ja varaosia ja ylläpitää huoltopalveluja. Sampo Grupp edustaa useita ulkomaisia tuotemerkkejä; se myy mm. Sampo Rosenlewin leikkuupuimureita, Deutz- Fahrin traktoreita ja Kongskilden erilaisia koneita. 2.2. Asiakaskunta ja asiakassuhteiden kehitys Viron maataloustuotannon suurimmasta osasta vastaavat kaksi tilojen päätyyppiä: 1. Perhetilat, jotka omistavat ja hoitavat yksityishenkilöt tai perheet. Perheiden omistamat tilat saattavat käyttää jonkin verran ulkopuolista työvoimaa. 7

2. Osakeyhtiöt ovat joko entisten osuuskuntien tai uudelleen perustettujen maatalousyritysten jälkeläisiä, joita omistaa ja hoitaa ryhmä yksityisiä ihmisiä. Tilatyyppi ei kuitenkaan välttämättä määrittele tilakokoa, sillä monet perhetilat ovat kasvaneet yli 1000 hehtaariin ja toisaalta jotkut maatalousyritykset viljelevät 100-200 hehtaaria maata. Yleisesti ottaen maatalousyhtymät ovat kuitenkin suurempia yrityksiä. Useat tuotantopanosten toimittajat takaavat viljelijöille lannoitteet, torjunta-aineet ja siemenet ja hyväksyvät maksuksi syksyllä toimitettavan viljasadon. Kesko Agro, Kemira GrowHow, Farm Plant Eesti ja Werol tehased ovat tärkeimmät yritykset, jotka tarjoavat kemikaaleja ja siemeniä ja ostavat sadon viljaa tai rapsia viljelijöiltä. Monille viljelijöille on edullisempaa ottaa panostoimittajien kuin pankkien myöntämää luottoa. Tuotantopanosten toimittajille suuret tilat sisältävät pienemmän riskin. Useimmat tilat käyttävät vähintään yhtä traktoria, vaikka yleisesti ottaen tilojen konekanta on melko vanhentunutta. Pientilat usein vuokraavat välineistön; jotkut yritykset tarjoavat palveluna suurimpia töitä kuten viljankorjuuta tai säilörehun valmistusta, mutta pienemmät työvaiheet kuten kyntämisen tai kylvämisen viljelijät tekevät itse. Hyvin harvoissa tapauksissa tilat perustavat maatalouskoneiden yhteisyrityksiä tai konerenkaita. Koska maatalouskoneet ovat suuri investointi useimmille tiloille, koneiden jakelijat pyrkivät myymään suuret tuotantovälineet leasing-sopimuksella. Kone itsessään on tällöin vakuus, niin ettei tarvita mitään pankkilainaa vuokraussopimuksen hyväksymiseksi. Jakelijat käyttävät kaupallisia leasing-yrityksiä sopimusten tekoon. 8

3. VILJAN TARJONTAKETJU Viljan tuotanto on keskittynyt muutamille sadoille tiloille Virossa ja ne ovat jatkuvasti lisänneet tuotanto-osuuttaan viime vuosien aikana. Yhteensä 479 yli sadan hehtaarin viljatilaa viljeli 53,5 prosenttia viljan kokonaispinta-alasta. Vuoteen 2005 mennessä niiden määrä nousi 603 tilaan ja ne vastasivat lähes 70 prosentista viljan kokonaispinta-alasta. 2001 Viron viljan viljelyn rakennemuutokset 2001-2005 alle 10 ha 10-50 ha 51-100 ha yli 100 ha Yhteensä Viljatilojen lukumäärä Yksityisviljelijät 17156 2992 320 157 20625 Maatalousyritykset 34 86 67 322 509 Yhteensä 17190 3078 387 479 21134 Vilja-ala (tuhat ha) Yksityisviljelijät 39.2 58.6 21.9 28.5 148.2 Maatalousyritykset 0.2 2.3 4.9 118.0 125.3 Yhteensä 39.4 60.9 26.8 146.5 273.5 2005 alle 10 ha 10-50 ha 51-100 ha yli 100 ha Yhteensä Viljatilojen lukumäärä Yksityisviljelijät 7394 1921 338 282 9936 Maatalousyritykset 28 65 67 321 481 Yhteensä 7422 1986 405 603 10417 Vilja-ala (tuhat ha) Yksityisviljelijät 20.0 40.0 23.4 58.7 142.1 Maatalousyritykset 0.2 1.8 4.9 134.9 141.7 Yhteensä 20.2 41.8 28.3 193.5 283.9 Lähde: Viron tilastokeskus, Farm Structure Surveys. Vuonna 2005 yli sadan hehtaarin viljelytiloista 282 oli perhetiloja ja 321 maatalousyrityksiä. Suurien perhetilojen keskimääräinen viljelyala oli noin 210 hehtaaria, kun taas suurilla maatalousyrityksillä oli 420 hehtaaria. 3.1. Viljakauppa ja varastointi Viljan tuotannon vaihtelut ovat olleet varsin suuria viimeisten kymmenen vuoden aikana, mikä on osoitus sen haavoittuvuudesta. Kuten muuallakin Pohjois-Euroopassa, vuonna 2005 korjattiin Virossakin ennätyssato. Viljan kokonaistuotanto nousi Virossa 760 000 tonniin, mikä on noin 70 000 tonnia enemmän kuin edellisenä huip- 9

puvuotena eli vuonna 2000. Viime vuonna tuotanto oli merkittävästi vähäisempää kuin 2005; se putosi hieman yli 600 000 tonniin. tuhat t 800 700 Viljantuotanto josta jalostajien ja kauppayritysten ostot 600 500 525 265 400 629 651 576 581 430 342 310 396 300 514 402 200 340 100 116 129 183 195 212 235 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006* Viljan tuotanto Virossa vuosina 1995-2006 Lähde: Viron Tilastokeskus. Huom.: * luvut jalostajien ja kauppayritysten viljaostoista on ollut saatavilla vuodesta 2000 lähtien. 2006 on ennakkoluku. Viro on perinteisesti turvautunut viljan tuontiin, sillä kotimainen tuotanto ei ole vastannut maan kysyntään. Viljavajeesta johtuen yleensä vain pieniä määriä myydään ulkomaille. Omavaraisuusaste on jäänyt selvästi alle 100 prosentin koko 1990-luvun ja 2000-luvun alun ajan. Vuosi 2005 oli ensimmäinen vuosi, jolloin Viron viljan tuotanto ylitti kotimaisen kysynnän. Vienti oli aiemmin melko vaatimatonta, 20 000-40 000 tonnin välillä, mutta se nousi 192 000 tonniin satovuonna 2005-2006. 120 % 110 100 92 87 80 69 73 77 60 40 20 0 2001/02 2002/03 2003/04 2004/05 2005/06 2006/07 Viljan omavaraisuusaste Virossa vuosina 2001-2006 Lähde: Viron Konjunktuuri-instituutti, Eesti teraviljaturg 2005-2006. 10

Viron viljan, öljykasvien ja jalostettujen viljatuotteiden ulkomaankauppa alkuperäja määrämaittain vuosina 2004-2006 Tuonti 2004-2005 Vehnä Vehnäjauhot Ruis Ruisjauhot Ohra Kaura 44588 t % 11904 t % 11841 t % 756 t % 6142 t % 998 t % Liettua 55 Latvia 60 Latvia 95 Suomi 76 Latvia 50 Latvia 64 Latvia 23 Suomi 13 Liettua 5 Latvia 23 Liettua 50 Suomi 34 Saksa 16 Liettua 9 Liettua 1 Liettua 12 Tuonti 2005-2006 Vehnä Vehnäjauhot Ruis Ruisjauhot Ohra Kaura 12013 t % 12722 t % 6778 t % 463 t % 894 t % 592 t % Latvia 88 Latvia 64 Saksa 43 Suomi 88 Liettua 75 Latvia 99 Saksa 6 Suomi 33 Latvia 34 Latvia 7 Latvia 24 Liettua 1 Liettua 4 Liettua 2 Liettua 23 Ruotsi 4 Vienti 2005-2006 Vehnä Vehnäjauhot Ohra Kaura Hiutaleet, suurimot Rapsi 59803 t % 14058 t % 81426 t % 20146 t % 2662 t % 24421 t % Alankomaat 77 Latvia 43 Alankomaat 50 Espanja 65 Latvia 80 Suomi 48 Tanska 11 Suomi 39 Espanja 49 Norja 18 Suomi 16 Tanska 33 Espanja 6 Puola 13 Tanska 17 Liettua 2 Saksa 13 Ruotsi 5 Liettua 4 Kazakstan 1 Latvia 5 Lähde: Viron Konjunktuuri-instituutti, Eesti teraviljaturg 2004-2005 and 2005-2006. Neljä yritystä, Kesko Agro Eesti, Kemira GrowHow, Farm Plant Eesti ja Tartu Veski ostavat suurimman osan viljasta. Kaksi ensin mainittua ovat maatalouden tuotantopanosten toimittajia, jotka jälleenmyyvät viljan lähinnä vientiin. Kaksi jälkimmäistä puolestaan ovat Viron suurimmat jauhon- ja rehun tuottajat, jotka ostavat viljan pääasiassa omiin tarpeisiinsa. Leipävehnää ei ollut Virossa tarpeeksi saatavilla 2000-luvulla, joten myllyt ovat joutuneet tuomaan raaka-ainetta Ukrainasta, Latviasta ja Liettuasta. EU:hun liittymisen jälkeen tuonnin alkuperämaiksi valikoituivat ainoastaan EU-maat. Vehnän tuonti vaihteli 90 000-130 000 tonnin välillä 2000-luvun alkupuolella, mutta se oli vain 12 000 tonnia satovuonna 2005-2006 ennätyssadosta johtuen. Viljantuonnin lisäksi noin 12 000 tonnia vehnäjauhoa on myös tuotu vuosittain viimeisten vuosien aikana. Suomi toimi sekä vehnäjauhon tuontimaana että vientikohteena. Sen lisäksi Suomesta tuotiin pieniä määriä ruisjauhoa. Toisaalta Virosta vietiin suurimoita, hiutaleita ja lähes 12 000 tonnia rapsia Suomeen satovuoden 2005-2006 11

aikana. Myös rehuviljaa, kuten ohraa, kauraa ja maissia, on tuotu joka vuosi ja määrä on vaihdellut 40-60 000 tonnin välillä 2000-luvun alussa. Vuosina 2005-2006 rehuviljan tuonti jäi erittäin pieneksi edellisvuosiin verrattuna. Tilat varastoivat osan viljasta itse ja ne, joilla on varastokapasiteettia, voivat siirtää myyntiä talvea tai kevättä kohti. Viljaa jalostavilla yrityksillä on arvioitu olevan noin 400 000 tonnia varastokapasiteettia. Suunnilleen neljännes siitä on hiljattain rakennettua tai uudistettua kapasiteettia. Osa varastokapasiteetista on yrityksillä, jotka luopuivat jalostamisesta, mutta jotka tarjoavat yhä viljan käsittely- ja varastointipalveluja. Tilat ovat hiljattain rakentaneet lähes 100 000 tonnia varastokapasiteettia ja niiden oletetaan rakentavan vielä 100 000 tonnia lisää lähitulevaisuudessa. Viljelijät pyrkivät rakentamaan omat varastotilansa kyetäkseen hyödyntämään talven korkeampia viljanhintoja. Kuten muuallakin Euroopassa, hinnat kohosivat myös Virossa ennätyskorkealle tasolle yli kolmeen vuoteen vuosien 2006-2007 vaihteessa. Rehuvehnän ja myllykauran hinnat kohosivat erityisen korkealle, sillä helmikuussa 2007 rehuvehnän markkinahinta ylitti jopa 160 euroa/tonnilta, kun taas myllykauran hinta lähestyi 150 euroa/tonnilta. 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 Myllyvehnä Rehuvehnä Rehuohra Myllyruis Myllykaura 20 10 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 2004 2005 2006 2007 Viljan kuukausihinnat Virossa, 2004-2007 Lähde: Viron Konjunktuuri-instituutti. Huom.: hinnat ilman ALV:tä. 12

3.2. Viljaa jalostavan teollisuuden yleiskatsaus Viron viljanjalostusteollisuus on suhteellisen pieni osa muusta elintarviketeollisuudesta (myllyteollisuus 1,64 prosenttia ja rehunvalmistus 3,9 prosenttia) ja on melko pieni myös muiden Baltian maiden viljan jalostukseen verrattuna. Viron mylly- ja rehuteollisuuden indikaattorit (liikevaihto miljoona ). 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Myllyteollisuus Yritysten lukumäärä 26 23 24 21 19 15 11 Henkilöstö 590 316 255 233 158 131 77 Myllyjen kokonaisliikevaihto 14.3 8.9 10.4 16.9 13.8 15.9 14.2 Rehuteollisuus Yritysten lukumäärä 16 16 15 18 20 18 17 Henkilöstö 231 192 210 243 301 293 231 Rehuyritysten kokonaisliikevaihto 12.4 19.8 24.2 33.5 34.3 38.2 38.5 Lähde: Viron Oikeusministeriön yritysrekisteri. Huom.: Viljanjalostajat toimivat usein sekä myllyteollisuudessa että rehuteollisuudessa. Tilastollisesti on vaikea luokitella yksittäisiä yrityksiä jompaankumpaan kategoriaan. Toimialojen kokonaisliikevaihdon muutoksia voidaan selittää joidenkin yritysten siirrolla toiseen toimialaluokkaan, mikäli kyseisen yrityksen sisällä tuotannon rakenne on olennaisesti muuttunut. Pienyritysten henkilöstöluvut puuttuvat vuosien 1999 2002 tilastoista. Myllyteollisuutta kuvaavista luvuista paljastuu huomattavaa keskittyneisyyttä. Vuosien 1999-2005 välillä useat myllyt lopettivat toimintansa. Näiden konkurssin tehneiden joukossa oli hiljattain perustettuja pienyrityksiä, jotka hyödynsivät käytettyjä koneita sekä suuria myllyjä, joilla oli pitkä historia takanaan. Yritysten määrä putosi 26:sta vuonna 1999 yhteentoista vuonna 2005. Jäljelle jääneet yritykset ottivat haltuunsa konkurssin tehneiden myllyjen markkinaosuudet. Vuonna 2005 yhdestätoista yrityksestä ainoastaan kahdella oli merkittävää jauhon tuotantoa; loput tuottivat erityisjauhoseoksia, muita jalostettuja viljatuotteita tai vähäisiä määriä tavallista jauhoa. Tätä kehitystä voidaan selittää matalilla jauhon hinnoilla. Myllyt eivät kykene lisäämään irtotuotteen marginaalia. Tämä on yleinen ilmiö muuallakin myllyteollisuudessa, ja siihen on olemassa kaksi ratkaisua: 1) lisätä kapasiteettia ja kasvattaa tuottoa suurempien määrien avulla, tai 2) erikoistua korkean lisäarvon viljatuotteisiin, erikoisjauhoseoksiin ym., joissa on korkeammat marginaalit, vaikka määrät voivat olla pieniä. Markkinarakenne ei muuttunut niin dramaattisesti rehuteollisuudessa kuin myllyteollisuudessa. Markkinoilla toimii edelleen useita keskikokoisia ja pieniä rehunvalmistajia. Yritysten ja työntekijöiden lukumäärät ovat pysyneet samalla tasolla kokonaisliikevaihdon kasvaessa. On kuitenkin mainittavaa, että Farm Plant Eestin myyntituloista huomattava osa, tosin alle 50 prosenttia on peräisin lannoitteiden valmistuksesta. 13

Viron jauhon- ja rehun tuottajien lista sisältää joukon yrityksiä, jotka ovat pääasiassa suuntautuneet muuhun toimintaan, joskus jopa elintarvikejalostuksen ulkopuolelle. Yritysten myyntitulot ovat melko vaatimattomia verrattuna muiden Baltian maiden vastaaviin tilastoihin lukuun ottamatta johtavaa rehunvalmistusyritystä. Merkittävimmät yritykset Viron viljanjalostuksessa. Yritys tuotantolinjan kuvaus Liikevaihto (miljoona ) 2001 2002 2003 2004 2005 Farm Plant Eesti rehu ja lannoitteet 10.0 18.3 20.3 22.8 23.9 Tartu Veski mylly 4.8 6.6 9.6 11.5 10.6 Stahlhut mylly ja puunjalostus 4.8 6.2 6.3 8.8 9.5 Valjala Söödatehas rehu 2.6 3.1 3.7 4.7 5.4 Eesti Viljasalv viljan varastointi 3.0 2.5 2.1 4.4 4.5 Kaubi Ettevõtted rehu 2.4 3.1 2.8 2.6 2.8 Pomes Feeds rehu 1.3 1.0 1.0 0.8 2.2 Balti Veski viljatuotteet, hiutaleet 1.8 1.7 1.5 1.8 2.0 Bovistar rehu.... 0.5 0.9 0.9 Sangaste linnas viljatuotteet, hiutaleet.... 0.5 0.8 0.7 Lähde: Viron Oikeusministeriön yritysrekisteri. Tuotantoaan markkinoille myyvien rehutehtaiden lisäksi myös vertikaalisesti integroituneet liha-alan yritykset tuottavat rehua omaan käyttöönsä. Tavallisesti rehun tuotanto muodostaa vain pienen osuuden niiden toiminnasta. Omaa rehutuotantoa harjoittavat merkittävimmät lihan tuottajat ja -jalostajat. Yritys tuotantolinjan kuvaus Liikevaihto (miljoona ) 2003 2004 2005 Tallegg siipikarja 32.5 33.4 29.6 Ekseko sika 14.1 17.7 19.5 Tartu Agro lihakarja, maito, sika 3.1 3.9 4.6 Markilo sika 0.4 2.6 2.8 Kehtna Mõisa lihakarja, siipikarja, sika 1.3 1.6 1.6 Ruixi Mõis sika 2.1 0.8 0.8 Lähde: Viron Oikeusministeriön yritysrekisteri. 14

3.3. Myllyteollisuus Myllyteollisuuden markkinat muuttuivat huomattavasti 1990-luvun alussa, kun myllyt yksityistettiin. Useita uusia myllyjä perustettiin ja ne joko toivat muualta käytettyjä koneita tai ostivat niitä suurilta myllyiltä. Nämä pienet uudet myllyt joutuivat kuitenkin pian lopettamaan toimintansa, mikä johtui kilpailusta ja teollisuudenalan liikakapasiteetista. Myllyteollisuudessa tapahtui nopeaa keskittymistä 1990-luvun toisella puoliskolla, kun uudet yritykset poistuivat ja useiden suurien myllyjen rappio jatkui. Vuoteen 2006 mennessä vain yksi suuri jauhon tuottaja ja useita erikoistuneita mylly-yrityksiä säilyi markkinoilla. Tartu veski on tämänhetkinen markkinajohtaja. Tämä aiemmin ruisjauhoon erikoistunut tuottaja on viime aikoina laajentanut toimintaansa vehnäjauhon tuotantoon ja asentanut uuden jalostuslinjan. Tällä hetkellä noin kolmasosa tuotannosta on ruisjauhoa ja kaksi-kolmasosaa on vehnäjauhoa. Saksalainen Saalemühle Alsleben omistaa 50 prosenttia yrityksestä. Stahlhut:in omistaa saksalainen yksityishenkilö. Yritys sijaitsee Tartun lähellä ja sen päätoimintapaikkana on sahalaitos. Jauhon tuotanto muodosti lähes puolet myynnistä vuoteen 2006 asti, kunnes Tartu Veskid osti jauhon tuotantolinjan. Rakvere Viljasalv tuotti aiemmin sekä vehnäjauhoa että ruisjauhoa, mutta se teki konkurssin vuonna 2004. Perinteisten jauhomyllyjen lisäksi alalla toimii erikoistuneita viljanjalostusyrityksiä. Balti veski, joka perustettiin vuonna 1993, on Helsingin myllyn tytäryritys ja tuottaa riisiä, suurimoita ja muita erikoisviljatuotteita. Myös pääasiassa suomalaisten omistama Sangaste linnas valmistaa erilaisia hiutaleita ja jalostettuja viljatuotteita. tuhat t 70 60 50 21 20 20 21 21 40 30 20 40 43 44 42 46 10 0 Ruisjauhot Vehnäjauhot 2002 2003 2004 2005 2006 Jauhon tuotanto Virossa 2000-2006 Lähde: Viron Tilastokeskuksen sähköinen aineisto. 15

3.4. Rehuteollisuus Rehun kokonaiskäyttö Virossa on ollut 400 000-500 000 tonnia 2000-luvulla. Tästä suurimman osan käyttävät kotieläintilat, joilla on omat rehunsekoituslaitoksensa. Rehun tuotanto nousi 220 000-230 000 tonniin vuosina 2004 ja 2005, rehua omaan käyttöön valmistavien suuryritysten tuotanto mukaan lukien. tuhat t 240 220 200 180 160 140 120 100 80 187 213 221 206 228 223 60 40 20 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Viron rehutuotanto 2000-2006 Lähde: Viron Tilastokeskuksen sähköinen aineisto. Farm Plant Eesti, rehualan markkinajohtaja, on tällä hetkellä ruotsalais-tanskalaisnorjalaisessa yhteisomistuksessa. Yritys perustettiin alun perin vuonna 1993 rehuvalmisteiden tuontia varten. Vuonna 1996 tuotanto Virossa lähti liikkeelle, kun yritys hankki rehunvalmistustehtaan, Taebla Jõusöödatehas:in. Hankintoja jatkettiin ostamalla myös Elva Söödatehas vuonna 1999 ja Viljandi Söödatehas vuonna 2002. Lisäksi ostettiin lannoitetehdas Türi Väitestehas vuonna 2002. Farm Plant Eesti on kasvanut tasaisesti yritysostojen seurauksena ja tällä hetkellä se valmistaa noin 70 000 tonnia rehua vuodessa. Erilaisia teollisia rehuja ja rehun lisäaineita tuotetaan Elvan ja Viljandin tehtaissa. Muita huomattavia rehunvalmistajia, jotka myyvät rehuja markkinoilla, ovat Valjala Söödatehas Saaremaalla ja Keila Veskid, vaikka tuotanto jälkimmäisessä on ollut hiljattain pysähdyksissä. Tallegg ja Ekseko tuottavat rehua omaan käyttöönsä eli suljettuihin integroituihin tuotantoketjuihin sika- ja siipikarjasektorilla. 16

Muut 24% Farm Plant Eesti 31% Ekseko 7% Keila veskid 9% Valjala Söödatehas 10% Tallegg 19% Viron rehun tuottajien tuotantomääriin perustuvat markkinaosuudet vuonna 2005 Lähde: toimialan arviot. 3.5. Jakelu ja vertikaalinen integraatio Pääosa rehusta myydään kotieläintiloille, vain pieni osa myydään kotitarvetiloille. Farm Plant Eesti myy rehunsa irrallaan tai erityistilauksesta 30 kilon säkeissä joko jauhettuna tai rakeistetussa muodossa. Täydennysrehut myydään aina säkeittäin. Yritys palvelee kotieläintiloja tarjoamalla niiden käyttöön omia traktoreitaan. Viljelijöiden käytettävissä on yhä enemmän myös teknistä neuvontaa. Lemmikkieläinruokaa myydään erityiskauppojen kautta. Muista rehunvalmistajista Kaubi Ettevõted ja Valjala Södatehas myyvät rehua markkinoilla jälkimmäinen palvelee lähinnä sikatiloja Saaremaalla. Rehunvalmistus muodostaa osan toiminnasta monilla sikatiloilla. Vertikaalista integraatiota on hyödynnetty rehu-lihan tuotanto-lihan jalostusketjussa sekä pienessä että suuressa mittakaavassa. Esimerkkejä vertikaalisesti integroituneista yrityksistä ovat Tartu Agro, Markilo, Kehtna Mõisa ja Ruixi Mõis. Laajimmin vertikaalista integraatiota ovat hyödyntäneet Ekseko ja Tallegg. Ekseko on Viron ja Baltian maiden suurin sikatalouskompleksi, jolla oli noin 96 000 sikaa vuonna 2005. Sillä on oma rehunvalmistuslaitoksensa, joka on myös myynyt rehua markkinoilla, mutta toisaalta se käyttää myös ostorehua. Tallegg on suurin siipikarjayritys; se tuotti 12 000 tonnia siipikarjan lihaa ja 78 miljoonaa kananmunaa vuonna 2006 ja käytti kaiken tuottamansa rehun omiin tarkoituksiinsa. 17

3.6. Viron viljasektorin tulevaisuus Viron vapaamielisellä ulkomaankauppapolitiikalla oli 1990-luvulla huomattavia vaikutuksia viljan tuotantoketjun toimintaan. Politiikasta puuttuivat markkinoiden tukitoimet, mikä oli vahingollista viljan tuotannolle. Viron myllyteollisuus on muuttunut huomattavan keskitetyksi viime vuosina. Myllyteollisuus ei ole kovin tuottoisaa liiketoimintaa muuallakaan Euroopassa, ellei sitä tehdä yksiköissä, jotka ovat riittävän suuria hyödyntämään suuresta koosta saatavia hyötyjä. Käytännössä Viron markkinoille mahtuu yksi mylly ja tähän suuntaan markkinat kehittyivät vuoteen 2006 mennessä. Myös rehuteollisuus on jo melko keskittynyttä. Markkinajohtaja on kasvanut yritysostojen kautta. Rehunkäyttö saattaa lisääntyä tulevaisuudessa etenkin niillä maitotiloilla, jotka pyrkivät tehokkuuteen ja nostamaan keskimääräistä lehmäkohtaista tuotosta parempien rotujen ja tuotantopanosten avulla. Teollisten rehujen käyttö saattaa myös lisääntyä hieman sika- ja siipikarjasektoreilla. Vaikka kotimaisten viljan tuottajien taloudelliset olot ovat parantuneet EU:ssa, Viro tulee mitä todennäköisimmin jäämään ainakin osittain riippuvaiseksi ulkomaisesta viljasta tulevina vuosina. Omavaraisuuden odotetaan nousevan aiemmista matalista luvuista yli 90 prosenttiin seuraavien kymmenen vuoden aikana. Viljan tuotannon odotetaan kasvavan, koska viljelyyn otetaan lisämaata sekä siksi, että viljasadot parantuvat. Tällä hetkellä käyttämättöminä olevista maista ja niityistä on saatavissa paljon lisäalueita. Viljan kokonaistuotannon odotetaan kasvavan 716 000 tonniin vuoteen 2015 mennessä. Pääasiassa ohra ja ruis ja pienemmässä mittakaavassa kaura ja vehnä vaikuttaisivat kasvuun. Ohran tuotantoa edistää tasainen rehun tarve sekä osaksi myös vienti. Rukiin tuotanto nousee 50 000 tonniin lisääntyneen viljelyalan vuoksi; vakaiden myllyrukiin hintojen arvellaan säilyttävän rukiin suosion viljelijöiden keskuudessa. Kasvava rukiin tuotanto käytetään elintarviketeollisuuteen ja alkoholin valmistukseen, jolloin osa tuonnista katoaa asteittain. Rehunkäytön odotetaan hieman kasvavan samaa tahtia kotieläinsektorin kasvunäkymien kanssa. Sen odotetaan nousevan 500 000 tonniin vuonna 2015 nykyisestä 480 000 tonnista. Elintarviketeollisuuden osuuden odotetaan myös kasvavan hieman, mikä johtuu jauhon tuotannon ja etenkin muiden elintarvikkeiden kasvusta. Viljan kokonaiskäyttö elintarvikkeisiin saattaa olla yli 120 000 tonnia vuonna 2015. Alkoholin tuotannon odotetaan kasvavan, mutta tämä ennuste ei sisällä ollenkaan bioetanolin tuotantoa. Vaikka suunnitteluvaiheessa saattaa olla useitakin projekteja, yksikään niistä ei ole edennyt varmaan investointipäätökseen tai rakentamisen aloitukseen. Bioetanolin tuotannon kysyntä tulisi todennäköisesti olemaan jopa 200 000-300 000 tonnia viljaa, mikäli vähintään yksi suuri projekti toteutuu. Todennäköisin raaka-aine tulee olemaan ruis tai vehnä. 18