PORVOON KAUPUNKI Kerkkoon koulu Päärakennus Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P33849
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 1 (35) TIIVISTELMÄ Tutkimuskohteena oli Porvoossa sijaitseva Kerkkoon koulun hirsirunkoinen päärakennus. Rakennus on valmistunut vuonna 1902. Tutkimusten tarkoituksena on ollut selvittää kokonaisvaltaisesti eri rakenteiden toteutustapaa ja kuntoa sekä arvioida mahdollisia sisäilman laatuun vaikuttavia haitta-/riskitekijöitä. Tutkimukset ovat suoritettu aistinvaraisin arvioin, rakenteisiin tehtyjen rakenneavausten ja rakenneavauksista otettujen materiaalinäytteiden avulla. Alapohjarakenteiden kosteuspitoisuuksia kartoitettiin pintakosteushavainnoin. Tutkimustulosten perusteella: Tutkimusten perusteella yläpohja- ulkoseinä- tai ryömintätilaa vasten olevissa alapohjarakenteissa ei esiinny merkittäviä tai laajoja sisäilman laatuun vaikuttavia kosteus- ja mikrobivaurioita. Rakenneavauksista tehtyjen havaintojen ja avauspisteistä otettujen materiaalinäytteiden perusteella mikrobivaurioita esiintyy paikoin kellarikerrosta vasten olevan välipohjarakenteen eristemateriaaleissa sekä hirsiseinien sisäpinnassa olevan, ala- ja välipohjarakenteiden sisään ulottuvien puukuitulevyjen alaosissa. Välipohjan eristekerroksessa olevat sammaleristeet olivat tutkimushetkellä paikallisesti, vesipisteen läheisyydessä, kosteat. Asuinhuoneistoon johtavan betoniportaikon kohdalla julkisivulaudoituksessa ja hirsirungossa esiintyy paikallisia lahovaurioita. Ryömintätilallisessa alapohjarakenteessa ei todettu merkittäviä vaurioita ja havaintojen perusteella ryömintätila tuulettuu hyvin. Ryömintätilassa täyttömaan päällä on paikoin runsaasti orgaanisia rakennusjätteitä, kuten puulastuja ja lautoja sekä muuta jätettä. Kellarikerroksen alapohjarakenteet ovat hiekkatäytön päälle valettuja, kosteus- ja lämmöneristämättömiä betonilaattoja, joihin nousee kapillaarisesti kosteutta rakennuksen alapuolisesta täyttömaasta. Savityöpajassa kosteus- ja lämmöneristämättömän betonilaatan päälle on puukoolattu puulattia, mikä tekee rakenteesta kosteusteknisesti riskialttiin rakenteen. Lattian puukoolauksissa esiintyy mikrobivaurioita. Rakennuksen ulkopuolisessa kosteudenhallinnassa esiintyy puutteita erityisesti sadevesien poisohjauksen sekä rakennuksen vierustäyttöjen kallistusten osalla. Sadevedet paikoin lammikoituvat sokkeli- ja kellarikerroksen seinien läheisyyteen, minkä johdosta kellarikerroksen ulkoseinissä esiintyy paikallinen kosteusvaurio. Yläpohjarakenteen lämmöneristeenä on alkuperäiset orgaanista materiaalia olevat sammal- ja turve-eristeet, eristeiden päällä on rakennusjätteitä ja ullakolla olevan lattialaudoituksen päällä esiintyy vesikatteen alapintaan kondensoituneen veden lammikoitumisjälkiä. Ko. aikakauden rakennuksissa yläpohjan ilmansulkupaperin liittymiä ei ole toteutettu ilmatiiviisti, mikä mahdollistaa ilmavuodot rakenteen läpi. Yläpohjan lämmöneristeissä ei todettu mikrobivaurioita. Jatkotoimenpidesuositukset: Vaikka rakenteissa ei esiinnykään laajoja kosteus- ja mikrobivaurioita, suositellaan ylä-, väli- ja ryömintätilaa vasten olevat alapohjarakenteet korjattavaksi/ uusittavaksi rakenteissa todettujen paikallisten kosteus- ja mikrobivaurioiden korjaamiseksi sekä rakenteiden ilmatiiveyden parantamiseksi. Maaperän radonpitoisuus sekä hirsisienien sisäpinnassa olevien, alapohjarakenteiden puolelle ulottuvien, puukuitulevyjen mikrobivauriot tulee huomioida uusien ala- ja välipohjarakenteiden korjausten suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi rakennuksen ulkopuolista kosteudenhallintaa tulee parantaa vähintäänkin sadevesikaivojen asennuksilla sekä muotoilemalla maanpintoja rakennuksesta poispäin viettäviksi. Kellarikerroksesta kosteus- ja lämmöneristämättömän maanvaraisen betonilaatan päältä poistetaan puurakenteet. Kaikki jatkotoimenpidesuositukset vaativat erillistä korjaussuunnittelua.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 2 (35) Sisällysluettelo 1 Yleistiedot... 5 1.1 Tilaaja... 5 1.2 Tehtävän sisältö... 5 1.3 Tutkimuskohde ja lähtötiedot... 5 1.4 Sijainti ja paikannuskaaviot... 5 1.5 Käytetyt suunnitelmat ja asiakirjat... 6 2 Tutkimusmenetelmät ja yleistä työn suorittamisesta.... 6 2.1 Tutkimusmenetelmien viitearvot ja analyysilaboratorio... 7 2.1.1 Materiaalien mikrobit... 7 2.1.2 Kosteusmittaukset... 7 Tutkimustulokset rakenneosittain... 8 3 Alapohjarakenteet... 8 3.1 Ensimmäinen kerros... 8 3.1.1 Sijainti... 8 3.1.2 Rakenne... 8 3.1.3 Havainnot... 8 3.1.4 Materiaalien mikrobit... 11 3.1.5 Johtopäätökset... 11 3.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset... 12 3.2 Kellarikerros... 12 3.2.1 Sijainti... 12 3.2.2 Rakenne... 12 3.2.3 Havainnot... 12 3.2.4 Materiaalien mikrobit... 14 3.2.5 Kosteusmittaukset... 14 3.2.6 Johtopäätökset... 14 3.2.7 Jatkotoimenpidesuositukset... 14 4 Ulkoseinät, maanpaineseinät ja sokkelit... 15 4.1 Ensimmäinen kerros... 15 4.1.1 Sijainti... 15 4.1.2 Rakenne... 15 4.1.3 Havainnot... 15 4.1.4 Materiaalien mikrobit... 20 4.1.5 Johtopäätökset... 20 4.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset... 21 4.2 Kellarikerros... 21 4.2.1 Sijainti... 21 4.2.2 Rakenne... 21
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 3 (35) 4.2.3 Havainnot... 21 4.2.4 Johtopäätökset... 22 4.2.5 Jatkotoimenpidesuositukset... 22 5 Välipohjat... 23 5.1 Ensimmäinen kerros... 23 5.1.1 Sijainti... 23 5.1.2 Rakenne... 23 5.1.3 Havainnot... 23 5.1.4 Materiaalien mikrobit... 26 5.1.5 Johtopäätökset... 26 5.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset... 27 6 Väliseinät... 27 6.1 Ensimmäinen kerros... 27 6.1.1 Sijainti... 27 6.1.2 Rakenne... 27 6.1.3 Havainnot... 27 6.1.4 Johtopäätökset... 28 6.1.5 Jatkotoimenpidesuositukset... 28 6.2 Kellarikerros... 28 6.2.1 Sijainti... 28 6.2.2 Rakenne... 28 6.2.3 Havainnot... 28 6.2.4 Johtopäätökset... 29 6.2.5 Jatkotoimenpidesuositukset... 29 7 Yläpohjat ja vesikatto... 29 7.1.1 Sijainti... 29 7.1.2 Rakenne... 29 7.1.3 Havainnot... 30 7.1.4 Materiaalien mikrobit... 31 7.1.5 Johtopäätökset... 32 7.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset... 32 8 Salaojat ja ulkopuolinen kosteudenhallinta... 32 8.1 Havainnot... 32 8.1.1 Johtopäätökset... 33 8.2 Jatkotoimenpidesuositukset... 33 9 Yhteenveto suositeltavista toimenpiteistä... 34
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 4 (35) Liitteet Liite 1. Liite 2. Näytteenottopisteet pohjapiirustuksissa Materiaalien mikrobit analyysivastaus 379007, Työterveyslaitos, 3.7.2018
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 5 (35) Kerkkoon koulu Päärakennus 1 Yleistiedot Kerkkoon koulu Savimäentie 6 06530 Porvoo 1.1 Tilaaja Porvoon kaupunki, Toimitilajohto Pekka Koskimies Tekniikankaari 1 06100 Porvoo 040 489 1865 pekka.koskimies@porvoo.fi 1.2 Tehtävän sisältö Tutkimusten tarkoituksena on ollut selvittää Porvoossa sijaitsevan Kerkkoon koulun hirsirunkoisen päärakennuksen rakenteiden toteutustapaa, kuntoa sekä arvioida mahdollisia sisäilman laatuun vaikuttavia haittatekijöitä. Tutkimukset ovat suorittaneet 6.6. 8.6.2018 välisenä aikana Rkm. Timo Ekola ja TkK Juuso Parkkinen. 1.3 Tutkimuskohde ja lähtötiedot Porvoossa sijaitsevan Kerkkoon koulun hirsirunkoinen, ryömintätilallinen ja luonnonkivisokkeleiden varaan perustettu päärakennus on valmistunut vuonna 1902. Koulun kellaritilallinen laajennusosa on valmistunut vuonna 1926. Laajennusosan kellarinseinät sekä välipohjan kantava rakenne on betonia. Tässä raportissa alkuperäistä osaa ja laajennusosaa käsitellään yhtenä kokonaisuutena ensimmäisen kerroksen osalta yhtenevien rakenneratkaisuiden takia. Päärakennuksessa on harjakatto, jossa on konesaumattu peltikate. Tehdyt korjaukset: LVI-järjestelmän saneeraus 1992 Peruskorjauksien lisäksi rakennuksessa on tiettävästi suoritettu muita normaaleja kiinteistön huoltoon liittyviä huolto- ja korjaustoimenpiteitä 1.4 Sijainti ja paikannuskaaviot Kerkkoon koulun päärakennuksen sijoittuminen ilmansuuntiin ja koulun muihin rakennuksiin nähden on esitetty alla olevassa kuvassa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 6 (35) Päärakennus Kuva 1. Satelliittikuva Tuorilan koulun rakennuksista (Lähde: Google Maps). 1.5 Käytetyt suunnitelmat ja asiakirjat Tutkimusten tukena on ollut käytettävissä seuraavia tietoja ja asiakirjoja: Suunnitelmat: Pohjapiirustukset LVI-piirustukset vuodelta 1992 Aiemmat tutkimukset: Kiinteistön tilan / korjaustarpeen arviointi, Sisäilmakeskus, 27.3.2017 Radonpitoisuuden tarkastus, Tarkastuspöytäkirjaluonnos, STUK, 24.4.2017 2 Tutkimusmenetelmät ja yleistä työn suorittamisesta. Rakenteiden toteutustapaa ja kuntoa tutkittiin eri puolilla rakennusta rakenteisiin tehtyjen rakenneavausten avulla. Rakenneavauksista selvitettiin eri rakenneosien rakennetyypit, kohteesta ei ollut alkuperäisiä suunnitelmia käytettävissä. Rakenneavauksista otettiin lisäksi materiaalinäytteitä mikrobianalyyseihin. Alapohjarakenteiden kosteustilannetta kartoitettiin pintakosteusilmaisimen avulla. Tutkimuksista tarkemmin Aistinvaraiset arvioinnit paikan päällä Pintakosteuskartoitus (lattiapinnat, ulko- ja väliseinien alaosat) Rakenneavauksia yhteensä 12 ja materiaalinäytteiden ottoja eri puolilta rakennusta o Materiaalinäytteitä 18 kpl mikrobianalyysiin
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 7 (35) 2.1 Tutkimusmenetelmien viitearvot ja analyysilaboratorio 2.1.1 Materiaalien mikrobit Rakenteista otetut materiaalinäytteet analysoitiin ns. suoraviljelymenetelmällä. Suoraviljelymenetelmän tulokset ilmoitetaan käyttäen + -asteikkoa seuraavasti: - = ei mikrobeja + = 1-19 pesäkettä (niukasti mikrobeja) ++ = 20-49 pesäkettä (kohtalaisesti mikrobeja) +++ = 50-199 pesäkettä (runsaasti mikrobeja) ++++ 200 pesäkettä (erittäin runsaasti mikrobeja) Suoraviljelyn tulokset voivat viitata mikrobikasvustoon silloin, kun mikrobeja on kohtalaisesti tai niukasti, mutta lajistossa on kosteusvaurioindikaattoreita. (Asumisterveysasetuksen soveltamisohje osa IV) Materiaalinäytteen mikrobiologisen viljelyn tulos viittaa materiaalin kostumiseen ja vaurioitumiseen, mikäli materiaalinäytteessä on elinkykyisiä sieni-itiöitä runsaasti (+++/++++) tai näytteessä esiintyy kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja (Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, Valvira, 8/2016). Yksittäisten kosteusvauriomikrobien esiintyminen on kuitenkin normaalia. 2.1.2 Kosteusmittaukset Pintakosteusmittaus: Pintakosteushavainnot suoritettiin Gann Hydrotest pintakosteudenilmaisimilla. Pintailmaisimen näytössä esiintyvät lukuarvot ovat välillä 0-199. Havaintojen tulokset ovat suuntaaantavia vertailuarvoja, jotka riippuvat kosteuspitoisuuden lisäksi myös materiaaleista ja niiden kerrospaksuuksista.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 8 (35) Tutkimustulokset rakenneosittain 3 Alapohjarakenteet 3.1 Ensimmäinen kerros 3.1.1 Sijainti Ensimmäisen kerroksen alapohjarakenteen AP1 sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa sinisellä. 3.1.2 Rakenne Alapohjarakenteena on ryömintätilainen puurakenteinen alapohja. Perustusrakenne on toteutettu luonnonkivisokkelein. Lattian pintamateriaalina on muovimatto. Alapohjan eri rakenneavauspisteiden välillä rakenteessa havaittiin eroja liittyen eristemateriaalin ja eristekerroksen paksuuteen. Alapohjarakenne AP1 on esitetty alla olevassa kuvassa. 3.1.3 Havainnot Kuva 2. Ensimmäisen kerroksen ryömintätilallinen alapohjarakenne AP1. Ensimmäisen kerroksen alapohjarakenteeseen tehtiin kaksi rakenneavausta, joiden kautta selvitettiin rakennekerrokset ja rakennusmateriaalit, sekä arvioitiin aistinvaraisesti rakenteiden kuntoa ja otettiin materiaalinäytteitä mikrobianalyysiin. Alapohjan eristekerroksen paksuus vaihtelee 250-350 millimetrin välillä. Eristemateriaalina on käytetty sammaleristettä ja hiekkaa. Eristekerroksen päällä on noin 50-100 millimetrin ilmarako. Eristekerroksessa ei aistinvaraisesti havaittu poikkeavaa kosteutta tai hajua. Alapohjarakenteessa ei ole lainkaan varsinaista ilmansulkukerrosta, joten ilmavuodot alapohjarakenteen läpi ovat todennäköisiä. Rakennuksen alapuolella olevaan ryömintätilaan ei ole kulkuyhteyttä, vaan alapohjarakenteeseen tehtiin koko rakenteen läpi menevä rakenneavaus, jonka kautta ryömintätila pääs-
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 9 (35) tiin tarkastamaan. Ryömintätilan kuntoa sekä tuulettuvuutta ja alapohjarakenteen alapuolisten rakenteiden kuntoa tutkittiin aistinvaraisesti. Ryömintätila tuulettuu painovoimaisesti sokkelissa olevien tuuletusluukkujen kautta. Ryömintätilan puisissa rakenteissa ei havaittu poikkeavan kosteuden aiheuttamia home- tai lahovaurioita. Luonnonkivisokkelien päällä olevat alimmat hirsikerrat ovat ryömintätilan puolelta tarkasteltuna hyväkuntoisia. Ryömintätilassa täyttömaan päällä on orgaanisia jätteitä, kuten puulastuja ja laudanpätkiä, tiilenpalasia sekä muuta romua, joita on työnnetty ryömintätilaan vanhojen tuuletusaukkojen kautta. Ryömintätilan korkeus on n. 350-500 mm. Koulurakennus sijaitsee alueella, jonka maaperä on radonpitoista. Sisäilman radonpitoisuuksia on mitattu kahdesta luokkahuoneesta vuoden 2017 alussa (31.1 31.3.2017). 3-4 luokan opetustilassa sisäilman radonpitoisuus oli 736 Bq/m 3 ja erityisopettajanhuoneessa 1700 Bq/m 3. Molemmissa tiloissa radonpitoisuus ylitti selvästi Säteilyturvakeskuksen asettaman 400 Bq/m 3 :n toimenpidearvon. Tiloihin määrättiin toimenpiteitä tehtäväksi. (Radonpitoisuuden tarkastus, Tarkastuspöytäkirjaluonnos, STUK, 24.4.2017). Kuva 3. Yleiskuva luonnonkivisokkelista. Kuva 4. Ryömintätila tuulettuu luonnonkivisokkeleissa olevien venttiilien kautta. Kuva 5. Alapohjan rakenneavaus RA5 ulkoseinän vierestä. Kuva 6. Rakenneavaus RA5. Alapohjan eristeenä on käytetty sammaleristettä ja hiekkaa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 10 (35) Kuva 7. Rakenneavaus RA5. Alapohjan eristekerroksen paksuus on noin 300 millimetriä. Sammaleristeen alapinnasta otetussa näytteessä (N9) ei esiinny viitettä mikrobivauriosta. Kuva 8. Rakenneavaus RA5. Eristekerroksen päällä on noin 50-100 millimetrin ilmarako. Sammaleristeessä ei aistinvaraisesti havaittu poikkeavaa hajua tai merkkejä eristekerroksen kastumisesta. Kuva 9. Alapohjan rakenneavaus RA6 asuinhuoneen ulkonurkasta. Rakenneavauspisteen kautta järjestettiin kulku ryömintätilan kunnon tarkistamiseksi. Kuva 10. Rakenneavaus RA6. Eristetilan korkeus on noin 300 millimetriä. Sammal-/hiekkaeristettä on noin 250 millimetriä. Sammaleristeen alapinnasta otetussa näytteessä (N12) esiintyy heikko viite mikrobivauriosta. Kuva 11. Yleiskuva ryömintätilasta. Puurakenteissa ei ole havaittavissa poikkeavan kosteuden aiheuttamia home- tai lahovaurioita. Kuva 12. Luonnonkivisokkelin päällä olevissa hirsissä ei ollut aistinvaraisesti havaittavissa vaurioita.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 11 (35) Kuva 13. Ryömintätilassa täyttömaan päällä on orgaanisia jätteitä, kuten puulastuja ja laudanpätkiä, tiilenpalasia sekä muuta romua, joita on työnnetty ryömintätilaan vanhojen tuuletusaukkojen kautta. Kuva 14. Ryömintätilassa täyttömaan päällä on orgaanisia jätteitä, kuten puulastuja ja laudanpätkiä, tiilenpalasia. 3.1.4 Materiaalien mikrobit Ensimmäisen kerroksen alapohjarakenteista otettiin yhteensä kahdesta eri rakenneavauksesta kaksi materiaalinäytettä mikrobianalyysia varten. Taulukko 1. Ensimmäisen kerroksen alapohjarakenteiden näytetulokset. Rakenneavaus Näyte Rakenne Materiaali Tila Vaurioviite RA5 N9 AP1 Sammaleristeen alapinta Sammal Opetustila Ei viitettä vauriosta RA6 N12 AP1 Sammaleristeen alapinta Sammal Asuinhuoneiston nurkkahuone Heikko viite vauriosta 3.1.5 Johtopäätökset Sammal on orgaaninen materiaali ja siinä esiintyy jo luonnostaankin mikrobikasvustoa. Toisessa alapohjarakenteen sammalnäytteessä (N12) esiintyy kuitenkin poikkeuksellisen runsaasti Penicilliumia, minkä johdosta analyysitulosta voidaan pitää heikkona viitteenä mikrobivauriosta. Näytteissä ei esiinny Streptomyces aktinobakteereja eli sädesientä. Ryömintätilaa vasten olevien alapohjarakenteiden lämmöneristeissä ei havaittu merkittäviä sisäilman laatuun vaikuttavia kosteus- ja mikrobivaurioita. Ryömintätilassa olevissa alapohjan puurakenteissa eikä hirsiseinien alaosissa havaittu kosteusvaurioita, jotka olisivat muodostuneet rakenteisiin kohdistuvasta poikkeuksellisesta kosteusrasituksesta tai ryömintätilan puutteellisesta tuulettumisesta. Ryömintätila tuulettuu luonnonkivisokkeleissa olevien tuuletusventtiilien kautta. Ryömintätilassa täyttömaan päällä on orgaanisia rakennusjätteitä, tiilenpaloja ja paikoin muita jätteitä, jotka on työnnetty ryömintätilaan sokkelin tuuletusaukoista. Orgaaniset puumateriaalit voivat ajoittain aiheuttaa poikkeavaa, mikrobiperäistä hajua ryömintätilan sisäilmaan. Säteilyturvakeskuksen toteuttamien radonpitoisuuksien kahden kuukauden seurantajaksolla vuoden 2017 alussa havaittiin sisäilmassa toimenpiderajan ylittäviä radonpitoisuuksia 3-4
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 12 (35) luokan opetustilassa ja erityisopettajanhuoneessa. Sisäilman radonpitoisuuksien alentaminen alle 400 Bq/m 3 :n toimenpidearvon edellyttää alapohjarakenteen ilmatiiveyden parantamista. 3.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset Ensimmäisen kerroksen alapohjarakenteiden pintarakenteet ja eristemateriaalit puretaan kantavaan hirsipalkistoon ja alapinnassa olevaan laudoitukseen asti. Uudet rakenteet toteutetaan erillisen korjaussuunnitelman mukaisesti. Maaperän radonpitoisuus sekä hirsiseinien sisäpinnassa olevien, alapohjarakenteiden puolelle ulottuvien, puukuitulevyjen mikrobivauriot tulee huomioida uuden alapohjarakenteen korjausten suunnittelussa ja toteutuksessa. Ryömintätilassa täyttömaan päällä olevat orgaaniset materiaalit ja muut rakennusjätteet poistetaan alapohjarakenteen korjausten yhteydessä. 3.2 Kellarikerros 3.2.1 Sijainti Kellarikerroksen alapohjarakenteen AP2 sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella. 3.2.2 Rakenne Kellarikerroksen alapohjarakenteena on maalattu betonilaatta, jonka alla on hiekkatäyttö. Rakenteessa ei ole lainkaan lämmön-/ kosteuseristyskerrosta. Rakenteeseen ei itsessään liity riskiä kosteusvaurioitumisesta, sillä maaperästä nouseva kapillaarinen kosteus pääsee haihtumaan betonilaatan pinnalla olevan ohuen maalikerroksen läpi. Alapohjarakenne AP2 on seuraava ylhäältä alaspäin katsottuna: 3.2.3 Havainnot Kuva 15. Kellarikerroksen maanvastainen alapohjarakenne AP2. Alapohjarakenteen betonilaattaan tehtyjen kolmen rakenneavauspisteen kautta selvitettiin betonilaatan paksuus ja mahdollinen veden-/kosteudenerityksenä toimivan bitumisivelykerroksen olemassaolo. Bitumisivelykerrosta ei porareikien kautta tarkasteltuna rakenteessa havaittu. Betonilaatan alapuolella on kapillaarisen kosteuden nousun mahdollistava hiekkatäyttö. Hiekkatäytön todettiin olevan osittain kosteaa. Betonilaatan yläpinnasta havaittiin poikkeavaa kosteutta pintakosteudenilmaisimella, mikä viittaa siihen, että betonilaatan yläpintaan pääsee nousemaan maaperästä kosteutta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 13 (35) Kellarikerroksen savipajassa (pohjapiirustuksessa iltapäiväkerhon tila) on betonilaatan yläpuolella lautalattia, joka on koolattu suoraan betonilaatan päälle ilman vedeneristyskerrosta. Koolauspuusta otetussa materiaalinäytteessä esiintyy vahva viite mikrobivauriosta. RA7 Kuva 16. Kellarikerroksen käytävä. Lattiassa rakenneavaus RA7, josta mitattiin betonilaatan paksuudeksi noin 100 millimetriä. Laatan alla on hiekkatäyttö. Kuva 17. Pannuhuoneen alapohjarakenteessa on havaittavissa uusittujen viemärilinjojen uraukset, joiden kohdilla alapohjissa ei ole maalipinnoitetta. Kuva 18. Yleiskuva kellarikerroksen savipajasta. Kuva 19. Yleiskuva kellarikerroksen savipajasta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 14 (35) Kuva 20. Kellarikerroksen alapohjan rakenneavaus RA8. Puulattia on koolattu suoraan kosteus- ja lämmöneristämättömän betonilaatan päälle, mikä tekee rakenteesta kosteusteknisesti riskialttiin rakenteen. Kuva 21. Kellarikerroksen alapohjan betonilaatan paksuudeksi mitattiin noin 100 millimetriä. 3.2.4 Materiaalien mikrobit Kellarikerroksen alapohjarakenteen pää olevan lankkulattian puukoolauksesta otettiin materiaalinäyte mikrobianalyysia varten. Taulukko 2. Kellarikerroksen alapohjarakenteen näytetulos Rakenne avaus Näyte Rakenne Materiaali Tila Vaurioviite RA8 N13 Puukoolaus alapohjarakenteen päällä Puu Kirjasto / kerhohuone Vahva viite vauriosta Analyysitulosten perusteella alapohjarakenteen päälle rakennetun lautalattian puukoolauksesta otetussa näytteessä (N13) havaittiin vahva viite mikrobivauriosta. Kyseisessä näytteessä esiintyy runsaasti Monocilliumia, sekä kohtalaisesti kosteusvaurioon viittaavaa Scopulariopsis hometta. Näytteessä ei esiinny Streptomyces aktinobakteereja eli sädesientä. 3.2.5 Kosteusmittaukset 3.2.6 Johtopäätökset Kellarikerroksen alapohjarakenteen kosteusolosuhteita kartoitettiin pintakosteusilmaisimella. Alapohjarakenteessa havaittiin paikoin poikkeavaa kosteutta pintakosteudenilmaisimella. Alapohjarakenteessa ei ole lämmöneristystä. Betonilaattaan pääsee maaperän kosteus nousemaan kapillaarisesti aiheuttaen savipajan lautalattian betonia vasten oleviin koolauspuihin mikrobivaurioita. 3.2.7 Jatkotoimenpidesuositukset Savipajan betonilaattaa vasten olevat puulattiat puretaan ja rakenne jätetään puhtaalle betonipinnalle. Kellarikerroksen tiloja ei suositella käytettäväksi pitkäaikaiseen oleskeluun tai työskentelyyn.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 15 (35) 4 Ulkoseinät, maanpaineseinät ja sokkelit 4.1 Ensimmäinen kerros 4.1.1 Sijainti Ensimmäisen kerroksen ulkoseinärakenteiden US1 sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella. 4.1.2 Rakenne Ulkoseinärakenne on hirsirunkoinen ja lautaverhoiltu. Sokkelirakenne on toteutettu luonnonkivillä. Ulkoseinärakenne US1 on seuraava ulkoa sisäänpäin katsottuna: 4.1.3 Havainnot Kuva 22. Ensimmäisen kerroksen ulkoseinärakenne US1 ja rakennekerrokset ulkoa sisäänpäin. Julkisivuverhous on suurimmilta osin melko hyväkuntoinen. Maalipinnoitteessa esiintyy paikallisia kohtia, joilta maalikerros hilseilee irti julkisivulaudoituksesta. Rakennuksen julkisivuverhoukseen tehtiin yhteensä viisi rakenneavausta ulkokautta, joiden kautta selvitettiin alimpien hirsikerrosten kuntoa. Selkeitä kosteus- ja lahovaurioita kantavassa hirsirungossa havaittiin ainoastaan etukäteen riskirakenteeksi määritellyn asuinhuoneistoon johtavan betoniportaikon kohdalla, jossa betonia vasten oleva julkisivuverhous ja hirsi ovat vaurioituneet kosteusrasituksen seurauksena. Rakenneavauspisteessä RA13 julkisivuverhouksen takana olevan tervepaperin takapinnassa oli havaittavissa todennäköisesti poikkeavasta kosteudesta aiheutunutta valkoista pilkutusta. Vanhojen ikkunoiden ikkunapielissä on havaittavissa maalipinnoitteen rapistumista ja pielilautojen halkeilua. Pahiten vaurioituneita ovat etelänpuoleisen julkisivun ikkunapielet, joihin aurinko paistaa voimakkaimmin. Ulkoseinän sisäpuolelle tehtiin yhteensä kolme rakenneavausta, joiden kautta selvitettiin hirsirungon sisäpuoliset rakennekerrokset ja niiden kunto keskittyen ulkoseinien alaosiin ja ulkoseinän ja alapohjan/välipohjan väliseen liitokseen. Rakenneavauksista tehtyjen havaintojen perusteella seinien sisäpintaan on jossain vaiheessa asennettu kipsilevytys. Kipsilevy-
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 16 (35) jen takana on vanhat huokoiset kuitulevyt ja pinkopahvit. Seinien alaosiin ja välipohjarakenteiden liittymiin tehtyjen havaintojen perusteella hirren sisäpinnan olevassa huokoisen puukuitulevyn alaosassa esiintyy paikoin selviä poikkeavan kosteuden aiheuttamia vauriojälkiä. Puukuitulevyn vauriot rajoittuvat alueelle, joilla levy ulottuu välipohjarakenteen eristetilaan ja todennäköisesti vauriot liittyvät runsaiden pesuvesien käyttöön Puukuitulevyn merkittävimmät vauriot todettiin opetustilan rakenneavauspisteissä RA1 ja RA2. Rakenneavauspisteen RA5 pinkopahvissa ei selviä vauriojälkiä havaittu. Kuva 23. Yleiskuva etupihan eli pohjoispuolen julkisivusta. Kuva 24. Yleiskuva takapihan eli etelänpuoleisesta julkisivusta. Sokkelirakenne on toteutettu luonnonkivisokkelein. Kuva 25. Yleiskuva länsipuolen julkisivusta. Kuvassa kellarikerroksen sisäänkäynti. Kuva 26. Yleiskuva kellarikerroksen sokkelirakenteesta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 17 (35) Kuva 27. Koulun alkuperäinen sisäänkäynti, ennen laajennusosan valmistumista vuonna 1926. Kuva 28. Koulun pääsisäänkäynti. Kuva 29. Vanhat ikkunanpielistä maalipinnoite lohkeilee irti. Kuva 30. Vanhat ikkunanpielet halkeilevat ja maalipinnoite lohkeilee irti. RA10 Kuva 31. Idänpuoleinen julkisivu. Betoniportaikko johtaa vanhaan asuinhuoneistoon. Oven alanurkassa, betoniportaan yläpuolella on rakenneavaus RA10. Kuva 32. Rakenneavaus RA10. Julkisivuverhouksen ja tervapaperin takana oleva hirsi on pahoin lahovaurioitunut niiltä osin, joka on ollut lähellä betonista porrastasannetta ja näin ollen altistunut poikkeukselliselle kosteusrasitukselle. Hirsiseinän tilkkeenä toimivassa pellavarivessä esiintyy vahva viite mikrobivauriosta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 18 (35) Kuva 33. Rakenneavaus RA10. Porrastasannetta vasten oleva hirsi on lahovaurioitunut kosteusrasituksen seurauksena. Kuva 34. Asuinhuoneiston ulko-oven vieressä on havaittavissa julkisivuverhouksen maalipinnoitteen irtoilua. Kuva 35. Ulkoseinän rakenneavaus RA12 etelänpuoleisella julkisivulla. Kuva 36. Rakenneavaus RA12. Alimmassa hirsikerrassa ei ollut havaittavissa merkkejä lahovaurioitumisesta. Hirsien välistä otetussa pellavarivenäytteessä (N15) ei esiinny viitteitä mikrobivauriosta. Kuva 37. Ulkoseinän rakenneavaus RA13 pääsisäänkäynnin vieressä. Kuva 38. Rakenneavaus RA13. Tervapaperin takapuolella on poikkeava kosteuden aiheuttamia valkeaa pilkutusta. Hirsiseinässä ei kuitenkaan ollut havaittavissa vaurioita.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 19 (35) Kuva 39. Välipohjaan tehdyssä rakenneavauspisteestä RA1 havaittiin, että seinän alaosan puukuitulevyssä esiintyy kosteusvaurioita. Kuva 40. Rakenneavaus RA1. Seinän alaosan puukuitulevyssä esiintyy kosteusvauriojälkiä, jotka todennäköisesti ovat aiheutuneet lattian runsaista pesuvesistä. Kuva 41. Ulkoseinän rakenneavaus RA2. Seinän sisäpintaan on jossain vaiheessa asennettu kipsilevytys. Kipsilevytyksen takana on alkuperäiset puukuitulevyt ja rakennuspaperit. Hirsirungon sisäpinnassa ei ollut havaittavissa kosteusvauriojälkiä. Kuva 42. Rakenneavaus RA2. Kipsilevyn takana olevassa huokoisessa puukuitulevyssä on näkyviä kosteusvauriojälkiä lattiapinnan tason alapuolelle ulottuvassa osassa. Puukuitulevyn materiaalinäytteessä esiintyy vahva viite mikrobivauriosta. Kuva 43. Ulkoseinän rakenneavaus RA5. Seinän sisäpuolelle on asennettu puukoolaus ja kipsilevytys. Hirsirungon sisäpuolisissa rakenteissa ei esiinny vauriojälkiä. Ikkunan alanurkan tasolta otetussa pellavarivenäytteessä (N10) ei esiinny viitettä mikrobivauriosta. Kuva 44. Rakenneavaus RA5. Huokoisen puukuitulevyn alaosassa ei esiinny selviä kosteusvauriojälkiä ja analyysituloksen perusteella puukuitulevyn materiaalinäytteessä (N11) ei esiinny viitettä mikrobivauriosta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 20 (35) 4.1.4 Materiaalien mikrobit Ensimmäisen kerroksen ulkoseinärakenteista otettiin yhteensä viidestä eri rakenneavauksesta seitsemän materiaalinäytettä mikrobianalyysia varten. Taulukko 3. Ensimmäisen kerroksen ulkoseinien näytetulokset Rakenneavaus Näyte Rakenne Materiaali Tila Vaurioviite RA1 N2 US1 Seinän alaosa, sisäkautta Puukuitulevy Opetustila Heikko viite vauriosta RA2 N5 US1 Seinän alaosa, sisäkautta Pellavarive Opetustila Ei viitettä vauriosta RA2 N6 US1 Seinän alaosa, sisäkautta Puukuitulevy Opetustila Vahva viite vauriosta RA5 N10 US1 Seinän alaosa, sisäkautta Pellavarive Opetustila Ei viitettä vauriosta RA5 N11 US1 Seinän alaosa, sisäkautta Puukuitulevy Opetustila Ei viitettä vauriosta RA10 N14 US1 Portaiden vierusta, ulkokautta Pellavarive Asuinhuoneisto n portaat Vahva viite vauriosta RA12 N15 US1 Ikkunan alaosa, ulkokautta Pellavarive Opetustila Ei viitettä vauriosta 4.1.5 Johtopäätökset Analyysitulosten perusteella ulkoseinärakenteista otetuista seitsemästä materiaalinäytteestä kahdessa esiintyy vahva viite mikrobivauriosta ja yhdessä heikko viite. Sisäkautta otetussa puukuitulevynäytteessä (N6) esiintyy kohtalaisesti Penicilliumia sekä kohtalaisesti ns. kosteusvaurioon viittaavaa Chaetonium hometta. Näytteestä todettiin myös niukasti Streptomyces aktinobakteeraja eli sädesientä. Ulkokautta otetussa hirsiseinän tilkkeenä käytetyssä pellavarivessä (N14) esiintyy runsaasti vaaleita hiivoja ja kohtalaisesti Penicilliumia sekä niukasti ns. kosteusvaurioon viittaavaa Ulocladium-hometta. Lisäksi näytteessä esiintyy niukasti kohtalaisesti Aureobasidium, Aspergillus niger ja Mucor- homeiden itiöitä, joiden kosteusvauriomerkitys on kuitenkin vielä avoin. Näytteessä ei esiinny Streptomyces aktinobakteereja. Julkisivuverhouksessa esiintyy alueita, joissa maalipinta lohkeilee ja irtoilee irti alustastaan. Pääosin julkisivuverhous on melko hyväkuntoinen. Asuinhuoneistoon johtavan betonisen porrastasanteen kohdalla julkisivuverhouksessa ja hirsissä on havaittavissa paikallisia lahovaurioita. Sisäpuolisissa rakenneavauksissa havaittiin näkyviä kosteus- ja mikrobivaurioita hirren sisäpinnassa olevan puukuitulevyjen alaosissa, jotka on ulotettu ala-/välipohjarakenteen eristetilaan lattiapinnan alapuolelle. Vauriot ovat mahdollisesti syntyneet siivoamisessa käytettyjen lattian pesuvesien kulkeuduttua ulkoseinän ja lattian välisestä liitoksesta ala-/välipohjan eristekerrokseen. Ikkunarakenteet ovat vanhat ja kuluneet, ikkunapielien maalipinta rapistuu ja puiset ikkunapielet halkeilevat.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 21 (35) 4.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset Alapohja- ja välipohjarakenteiden avaamisen ja uusimisen yhteydessä ulkoseinien alaosien sisäpinnassa olevat kosteus- ja mikrobivaurioituneet puukuitulevyt uusitaan vaurioituneilta osin. Asuinhuoneistoon johtavan betoniportaikon läheisyydessä julkisivuverhous ja hirret uusitaan vaurioituneilta osin. Ikkunoiden huoltomaalaus / tarvittaessa uusiminen. Julkisivuverhouksen huoltomaalaus vaurioituneilta osin. 4.2 Kellarikerros 4.2.1 Sijainti Kellarikerroksen maanpaineseinien sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa sinisellä. Kosteusvauriojälki seinän alaosassa. 4.2.2 Rakenne 4.2.3 Havainnot Kellarikerroksen maanpaineseinät ovat osittain betonisia paikallavalettuja seiniä ja osittain luonnonkivistä muurattuja. Seinärakenteen paksuus kellarikerroksen ikkunoiden kohdalla on 80-100 senttimetriä. Kellarikerroksen ulkoseinissä ei havaittu merkittäviä vaurioita, yksittäisiä koulun pääsisäänkäynnin puoleisen ulkoseinän alaosassa esiintyviä kosteusvauriojälkiä lukuunottamatta. Ko. kosteusvaurioiden kohdalle johdetaan sadevesiä rakennuksen vesikatolta. Vesikatolta sadevedet johdetaan sadevesikourun kautta sadevesisyöksytorveen, jonka johtaa sadevedet kellarikerroksen ulkoseinän viereen, johon vesi ajoittain lammikoituu. Kellarikerroksen seinässä kosteusvauriot on havaittavissa selvinä tasoite- ja pinnoitevaurioina.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 22 (35) Kuva 45. Kellarikerroksen seinät ovat ulkopinnoiltaan luonnonkiveä. Kuva 46. Kellarikerroksen seinät ovat sisäpuolelta betonia. Seinän kokonaispaksuus on noin 80-100 senttimetriä. Kuva 47. Kellarikerroksen pääsisäänkäynnin puoleisen betoniseinän alaosassa esiintyy kosteusvauriojälkiä. Kuva 48. Kellariseinässä esiintyvän kosteusvaurion kohdalla rakennuksen ulkopuolinen kosteudenhallinta on puutteellinen ja sadevesien syöksytorvesta sadevedet lammikoituvat suoraan kellarikerroksen seinän viereen. 4.2.4 Johtopäätökset Kellarikerroksen ulkoseinissä ei havaittu merkittäviä vaurioita pääsisäänkäynnin puoleisen ulkoseinän alaosan kosteusvaurioita lukuunottamatta. Vauriot on havaittavissa kellarikerroksen seinän alaosassa tasoite- ja maalikerroksen vaurioina. Ko. kosteusvaurioiden kohdalle johdetaan sadevesiä vesikatolta ja sadevedet ajoittain lammikoituvat kellarikerroksen ulkoseinärakenteen viereen. 4.2.5 Jatkotoimenpidesuositukset Rakennuksen ulkopuolista kosteudenhallintaa parannetaan rakentamalla kaikkien sadevesisyöksytorvien alapuolelle sadevesikaivot. Lisäksi rakennuksen vieressä olevat täyttömaat muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi. Kosteusvaurioituneen kellarikerroksen seinän sisäpinnasta poistetaan vaurioituneet maali- ja rappauspinnat.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 23 (35) 5 Välipohjat 5.1 Ensimmäinen kerros 5.1.1 Sijainti Ensimmäisen kerroksen välipohjarakenteiden VP1 sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa sinisellä. 5.1.2 Rakenne Välipohjan kantavana rakenteena toimii paikallavalettu betonilaatta, jonka yläpinnassa on bitumisively. Lämmöneristeenä on käytetty purueristettä, turvetta tai mineraalivillaa. Välipohjassa on paikoin eristekerroksen yläpuolella 50-100 millimetrin ilmarako. Lämmöneristeet ja lattian kannatuspukit lähtevät suoraan betonilaatan päältä. Välipohjan rakennetyyppi on seuraava ylhäältä alaspäin katsottuna: Kuva 49. Ensimmäisen kerroksen välipohjarakenne VP1 5.1.3 Havainnot Ensimmäisen kerroksen välipohjarakenteeseen tehtiin yhteensä neljä rakenneavusta. Rakenneavauspisteiden välillä havaittiin eroavaisuuksia lämmöneristeenä käytetyn eristemateriaalin laadussa. Välipohjarakenteita on mahdollisesti korjattu ja lämmöneristeitä on uusittu pieniltä osin kerrallaan. Ulkoseinän viereen tehdyssä rakenneavauksessa RA2 kantavan betonilaatan päällä oleva purueriste oli alaosastaan tummunut. Analyysitulosten perusteella rakenneavauksesta otetuissa sahanpuru- ja mineraalivillanäytteissä esiintyy selviä viitteitä mikrobivaurioista. Opetustilan ja eteisen välisen seinän ja vesipisteen läheisyyteen tehdyssä rakenneavauspisteessä RA3 välipohjan eristeenä oli mineraalivillaa ja sammalta. Kantavan betonilaatan päällä olevassa sammaleristeessä todettiin poikkeavaa mikrobiperäistä hajua ja sammal oli aistinvaraisten arvioiden perusteella kosteaa. Sammaleristeen päällä olevassa mineraalivillaeristeessä esiintyy viite mikrobivauriosta. Rakenneavauspisteessä todetut vauriot ovat voineet aiheutua vesipisteen käytöstä aiheutuneisiin roiskevesistä tai välipohjassa kulkevien vesi- ja viemäriputkien vuodoista.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 24 (35) RA1 Kuva 50. Yleiskuva opetustilasta. Kuva 51. Välipohjan rakenneavaus RA1. Kuva 52. Välipohjan rakenneavaus RA1 ulkoseinän vieressä. Lattialaudoituksen ja kantavan betonilaatan välissä on noin 350 millimetrin eristetila. Purueristeen alapinnasta otetussa näytteessä (N1) ei esiinny viitettä mikrobivauriosta. Kuva 53. Rakenneavauksessa RA1 eristekerroksen päällä on 50-100 millimetrin ilmarako. Kuva 54. Rakenneavaus RA2 ulkoseinän vieressä. Kuva 55. Rakenneavaus RA2. Purueristekerroksen yläpinnassa on 50 millimetrin paksuinen mineraalivillakerros. Sahanpurueriste on näkyvästi tummentunutta ja huokoisien kuitulevyn osalla esiintyy selkeitä vauriojälkiä.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 25 (35) Kuva 56. Rakenneavaus RA2. Kantavaa betonilaattaa vasten oleva sahanpurueriste on tummunut. Purueristeen alapinnan materiaalinäytteessä (N3) esiintyy vahva viite mikrobivauriosta. Kuva 57. Rakenneavaus RA2. Purueristeen päällä oleva mineraalivillakerros on voimakkaasti tummunut. Mineraalivillanäytteessä (N4) esiintyy viite mikrobivauriosta. Kuva 58. Rakenneavaus RA3 opetustilan ja eteisen välisen seinän vieressä vesipisteen alapuolella. Kuva 59. Rakenneavaus RA3. Rakenneavauspisteessä ohuen sahanpurueristekerroksen päällä on eristeenä mineraalivillaa. Kuva 60. Rakenneavaus RA3. Mineraalivillakerroksen paksuus on noin 300 millimetriä. Mineraalivillakerroksen alapinnasta otetussa näytteessä (N7) esiintyy viite mikrobivauriosta. Välipohjassa kulkee vanhoja käytöstä poistettuja vesiputkia. Kuva 61. Rakenneavaus RA3. Mineraalivillakerroksen ja kantavan betonilaatan välissä on ohut kerros kosteaa sammaleristettä. Sammaleristeessä havaittiin voimakas mikrobiperäinen nk. maakellarin haju.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 26 (35) Kuva 62. Välipohjan rakenneavaus RA4 eteisessä. Kuva 63. Rakenneavaus RA4. Turvekerroksen paksuus on noin 300 millimetriä. Turvekerroksen alapinnasta otetussa näytteessä (N8) ei esiinny viitettä mikrobivauriosta. 5.1.4 Materiaalien mikrobit Ensimmäisen kerroksen välipohjarakenteista otettiin yhteensä neljästä eri rakenneavauksesta viisi materiaalinäytettä mikrobianalyysiin. Taulukko 4. Ensimmäisen kerroksen välipohjarakenteiden näytetulokset Rakenne avaus Näyte Rakenne Materiaali Tila Vaurioviite RA1 N1 VP1 eristekerroksen alapinta Sahanpuru Opetustila Ei viitettä mikrobivauriosta RA2 N3 VP1 eristekerroksen alapinta Sahanpuru Opetustila Vahva viite vauriosta RA2 N4 VP1 eristekerroksen alapinta Mineraalivlla Opetustila Viittaa vaurioon RA3 N7 VP1 eristekerroksen alapinta Mineraalivilla Opetustila Viittaa vaurioon RA4 N8 VP1 eristekerroksen alapinta Turve Eteinen Ei mikrobikasvua Analyysitulosten perusteella kolmessa näytteessä viidestä esiintyy viite tai vahva viite mikrobivauriosta. Näytteissä, joissa esiintyy viite tai vahva viite mikrobivaurioista, esiintyy kohtalaisesti runsaasti Penicilliumia sekä yksittäisiä ns. kosteusvaurioon viittaavia homeita, kuten Eurotium, Fusarium ja Chaetomium. Näytteessä N3 esiintyy niukasti Streptomycesaktinobakteereja. 5.1.5 Johtopäätökset Kellarikerrosta vasten olevassa välipohjarakenteessa lämmöneristeenä on sammalta-, sahanpurua- ja paikallisilla alueilla mineraalivillaa. Analyysitulosten perusteella eristeissä esiintyy paikoin selviä viitteitä mikrobivaurioista, eristeissä esiintyy paikoin tummentumia ja yhdessä vesipisteen viereen tehdyssä rakenneavauspisteessä sammal-eriste oli kosteaa ja eristeessä oli havaittavissa mikrobiperäistä hajua. Materiaalinäytteiden analyysitulosten viitteet/ vahvat viitteet eristemateriaalien mikrobivaurioista tukivat aistinvaraisesti tehtyjä havaintoja.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 27 (35) 5.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset Heti tehtävänä jatkotoimenpiteenä suositellaan, että luokkatilassa vesipisteen (rakenneavaus RA3) läheisyydessä tutkimushetkellä kosteaksi todetut eristeet poistetaan ja eristeiden kastumisen syy ja vaurioiden laajuus selvitetään rakenteiden avausten yhteydessä. Välipohjarakenteissa esiintyvien mikrobivaurioiden johdosta välipohjarakenteiden pintarakenteet ja lämmöneristeet puretaan kantavaan betonilaattaan saakka ja betonipinnat puhdistetaan huolellisesti. Uudet rakenteet toteutetaan erillisen korjaussuunnitelman mukaisesti. 6 Väliseinät 6.1 Ensimmäinen kerros 6.1.1 Sijainti Ensimmäisen kerroksen väliseinärakenteiden sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa vihreällä. 6.1.2 Rakenne 6.1.3 Havainnot Ensimmäisen kerroksen väliseinät ovat hirsi-/rankarunkoisia levyverhoiltuja seiniä. Väliseiniin ei kohdistettu rakenneavauksia. Väliseinissä ei havaittu normaalista kulumisesta poikkeavia vaurioita. Kuva 64. Yleiskuva eteisen väliseinistä. Kuva 65. Yleiskuva opetustilan väliseinistä
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 28 (35) 6.1.4 Johtopäätökset Väliseinien kunto on hyvä. Väliseinissä ei havaittu normaalista kulumisesta poikkeavia vaurioita. 6.1.5 Jatkotoimenpidesuositukset Ensimmäisen kerroksen väliseinärakenteet eivät edellytä jatkotoimenpiteitä. 6.2 Kellarikerros 6.2.1 Sijainti Kellarikerroksen väliseinärakenteiden sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella. 6.2.2 Rakenne 6.2.3 Havainnot Kellarikerroksen väliseinät ovat paikallavalettuja maalattuja betoniseiniä. Kellarikerroksen alaseinärakenteissa ei havaittu rakenteellisia vaurioita aistinvaraisesti tarkasteltuna. Väliseinien maalipinnoitteet ovat kuluneet. Kuva 66. Yleiskuva väliseinästä iltapäiväkerhon puolelta. Kuva 67. Yleiskuva väliseinästä pannuhuoneen puolelta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 29 (35) 6.2.4 Johtopäätökset Kellarikerroksen väliseinien maalipinnoissa on havaittavissa ikääntymiseen liittyviä pinnoitevaurioita. Rakenteellisia vaurioita ei havaittu. 6.2.5 Jatkotoimenpidesuositukset Kellarikerroksen väliseinärakenteet eivät edellytä jatkotoimenpiteitä. 7 Yläpohjat ja vesikatto 7.1.1 Sijainti Yläpohja- ja vesikattorakenteiden YP1 sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa sinisellä 7.1.2 Rakenne Vesikatteena on konesaumattu peltikate. Eristemateriaalina on käytetty turvetta, sammalta ja hiekkaa sekä ohuina kerroksina myös puhallusvillaa. Yläpohjan eristekerroksen paksuus vaihtelee 250-300 millimetrin välillä. Eristekerroksen päällä osassa yläpohjaa on lattialaudoitus. Peltikatteen alapuolella ei ole aluskatetta, minkä johdosta peltikatteen alapintaan kondensoituva vesi pääsee tippumaan yläpohjarakenteen lämmöneristeiden ja laudoituksen päälle. Vesikatto- ja yläpohjarakenne YP1 on seuraava ylhäältä alaspäin katsottuna: Kuva 68. Vesikatto- ja yläpohjarakenne YP1.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 30 (35) 7.1.3 Havainnot Peltikate on päällisin puolin hyväkuntoinen. Pinnoitevaurioita ei ole havaittavissa. Peltikatteen alapuolelta puuttuu aluskate, jonka tehtävänä on ohjata peltikatteen alapintaan tiivistyvä kondenssivesi rakennuksen ulkopuolelle. Ullakon lattialaudoitetulla osuudella on havaittavissa peltikatteen alapinnasta tippuneen kondenssiveden aiheuttamia veden lammikoitumisjälkiä. Yläpohjarakenne pääsee tuulettumaan räystäältä pienen ilmaraon kautta. Yläpohjan eristetilassa on sekaisin eri eristemateriaaleja, kuten turvetta, sammalta ja hiekkaa, myös puhallusvillaa on pieninä kerroksina. Kolmesta eri pisteestä otetuissa yläpohjan eristekerroksen yläpinnan turvenäytteissä ei esiinny viitteitä mikrobivauriosta. Eristeiden päällä on paljon erinäisiä jätteiksi luokiteltavia tavaroita, kuten pakkausmuoveja ja laudanpätkiä. Hormin lähettyvillä on runsaasti hiirien jätöksiä. Ullakkotilassa olevat ilmanvaihtokanavat on pääosin lämmöneristetty mineraalivillalla. Ilmanvaihtokoneen sijainti on huoltotoimenpiteitä ajatellen haasteellinen. Viemäreiden tuuletusputkia ei ole suositusten mukaisesti lämmöneristetty. Kuva 69. Yleiskuva vesikatteesta. Peltikate on siistikuntoinen eikä pinnoitevaurioita ollut havaittavissa. Kuva 70. Peltikatteen alapuolella ei ole aluskatetta. Kuva 71. Ullakkotilassa on lattialaudoitus rakennuksen itäpäädyssä. Lattialaudoitetulla osuudella on havaittavissa peltikatteen alapinnasta tippuneen kondenssiveden aiheuttamia veden lammikoitumisjälkiä. Kuva 72. Lattialaudoitetulla osuudella on havaittavissa peltikatteen alapinnasta tippuneen kondenssiveden aiheuttamia veden lammikoitumisjälkiä. Viemärin tuuletusputki on lämmöneristämätön.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 31 (35) Kuva 73. Yläpohjan eristekerroksen päällä on roskia ja sahatavaraa sekaisin. Kuva 74. Hormin ympärillä on runsaasti hiirien jätöksiä. Kuva 75. Yleiskuva yläpohjassa kulkevista ilmanvaihtokanavista. Kuva 76. Ilmanvaihtokoneen sijoitus huoltotoimenpiteitä ajatellen on haasteellinen. 7.1.4 Materiaalien mikrobit Yläpohjarakenteen turve-eristekerroksen yläpinnasta otettiin yhteensä kolme materiaalinäytettä mikrobianalyysia varten. Taulukko 5. Yläpohjarakeen eristekerroksen näytetulokset. Näyte Rakenne Materiaali Tila Vaurioviite N16 YP1 eristekerroksen yläpinta Turve Asuinhuoneiston kylpyhuone Ei viitettä vauriosta N17 YP1 eristekerroksen yläpinta Turve Opetustila Ei viitettä vauriosta N18 YP1 eristekerroksen yläpinta Turve Opetustila Ei viitettä vauriosta Turve on orgaaninen materiaali, joten materiaalissa esiintyy luonnostaan mikrobikasvustoa. Analyysitulosten perusteella turve-eristeestä ei havaittu poikkeavaa, kosteusvaurioitumiseen viittaavaa mikrobikasvustoa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 32 (35) 7.1.5 Johtopäätökset Vesikatteen alapuolisen aluskatteen puuttumisen seurauksena peltikatteen alapintaan tiivistynyt kondenssivesi on aiheuttanut kosteusjälkiä ullakon lattialaudoitetulle osuudelle. Vesikatteen alapinnasta tippuva kondenssivesi pääsee kastelemaan myös eristekerroksen yläpintaa. Eristekerros on sekalainen yhdistelmä erilaisia eristemateriaaleja, kuten sammalta ja turvetta ja lisäksi ullakolla eristeiden päällä on jätteeksi luokiteltavaa tavaraa, kuten pakkausmuoveja ja laudanpätkiä. Ullakkotilassa havaittiin runsaan hiirien jätöksiä, erityisesti hormin lähettyviltä. Eristekerroksen yläpinnasta otetuissa turvenäytteissä ei esiinny viitteitä mikrobivaurioista. Ilmanvaihtokanavat ovat ullakkotilassa pääosin mineraalivillalla lämmöneristettyjä. Ilmanvaihtokoneen sijoittuminen huoltotoimenpiteitä ajatellen on haasteellinen. 7.1.6 Jatkotoimenpidesuositukset Yläpohjarakenteen lämmöneristeenä on alkuperäiset orgaanista materiaalia olevat sammal- ja turve-eristeet, eristeiden päällä on rakennusjätteitä ja ullakolla olevan lattialaudoituksen päällä esiintyy vesikatteen alapintaan kondensoituneen veden lammikoitumisjälkiä. Ko. aikakauden rakennuksissa yläpohjan ilmansulkupaperin liittymiä ei ole toteutettu ilmatiiviisti, mikä mahdollistaa ilmavuodot rakenteen läpi. Edellä mainittujen tekijöiden johdosta yläpohjan alkuperäiset lämmöneristeet suositellaan uusittavaksi. Samassa yhteydessä yläpohjan ilmatiiveyttä parannetaan. Seuraavan laajempien vesikatteisiin liittyvien korjausten yhteydessä vesikatteen alapuolelle asennetaan aluskate. Ilmanvaihtokone suositellaan sijoitettavaksi paikkaan, jossa huoltotoimenpiteet ovat helpompi toteuttaa. 8 Salaojat ja ulkopuolinen kosteudenhallinta 8.1 Havainnot Rakennuksen vierustoilla ei havaittu salaojien tarkistuskaivoja. Todennäköisesti rakennuksen ympärillä ei ole salaojitusta. Sadevedet ohjautuvat katolta sadevesikourujen kautta syöksytorviin. Rakennuksen eteläseinustalla on kolme sadevesikaivoa, joihin syöksytorvista laskeva vesi ohjautuu ja kulkeutuu kauemmas rakennuksesta. Samalla seinustalla rakennuksen ulkopuolinen maanpinta viettää selvästi rakennuksesta poispäin. Sadevesikaivojen ritilät ovat roskaiset. Rakennuksen muilla sivustoilla ei ole sadevesikaivoja ja näiltä osin sadevedet lammikoituvat rakennuksen viereen. Sokkelirakenteen viereen ohjautuvat sadevedet lisäävät mahdollisesti ryömintätilan ja kellarikerroksen kosteusrasitusta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 33 (35) Kuva 77. Pihan puoleisella julkisivulla syöksytorvista sadevedet ohjautuvat sokkelirakenteiden viereen, mikä lisää sokkelirakenteen ja ryömintätilan kosteusrasitusta. Kuva 78. Pääsisäänkäynnin molemmin puolin olevat syöksytorvet ohjautuvat sokkelirakenteiden viereen, josta veden ohjautuminen kauemmas rakennuksesta on hidasta. Kuva 79. Etelänpuoleisella seinustalla on sadevesikaivoja, joita pitkin sadevesi ohjautuu kauemmas rakennuksesta. Kaivon ritilä on roskainen. Kuva 80. Etelänpuoleisella seinustalla on sadevesikaivoja, joita pitkin sadevesi ohjautuu kauemmas rakennuksesta. Kaivon ritilä on roskainen. 8.1.1 Johtopäätökset Rakennuksessa ei todennäköisesti ole salaojajärjestelmää. Rakennuksen etelänpuoleiselta seinustalta löytyy sadevesikaivoja, joita pitkin sadevesi pääsee ohjautumaan kauemmas rakennuksen vierustoilta. Muilla seinustoilla puuttuvien sadevesikaivojen ja väärään suuntaan kallistavien vierustäyttöjen takia sadevedet jäävät seisomaan sokkelirakenteen viereen, josta ne hitaasti imeytyvät maaperään lisäten mahdollisesti sokkelirakenteen, ryömintätilan ja kellarikerroksen ulkoseinien kosteusrasitusta. 8.2 Jatkotoimenpidesuositukset Sadevesiviemärit asennetaan kaikille seinustoille. Vierustäytöt muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 34 (35) 9 Yhteenveto suositeltavista toimenpiteistä Alla olevassa listauksessa on esitetty rakennusosittain yhteenveto toimenpiteistä järjestettynä laajuuden mukaan. Alapohjat o o o o Ensimmäisen kerroksen alapohjarakenteiden pintarakenteet ja eristemateriaalit puretaan kantavaan hirsipalkistoon ja alapinnassa olevaan laudoitukseen asti. Uudet rakenteet toteutetaan erillisen korjaussuunnitelman mukaisesti. Maaperän radonpitoisuus sekä hirsisienien sisäpinnassa olevien, alapohjarakenteiden puolelle ulottuvien, puukuitulevyjen mikrobivauriot tulee huomioida uuden alapohjarakenteen korjausten suunnittelussa ja toteutuksessa. Ryömintätilassa täyttömaan päällä olevat orgaaniset materiaalit ja muut rakennusjätteet poistetaan alapohjarakenteen korjausten yhteydessä. Kellarikerroksessa savipajan betonilaattaa vasten olevat puulattiat puretaan ja rakenne jätetään puhtaalle betonipinnalle. Kellarikerroksen tiloja ei suositella käytettäväksi pitkäaikaiseen oleskeluun tai työskentelyyn. Ulkoseinät, maanpaineseinät ja sokkelit o o o o o Alapohja- ja välipohjarakenteiden avaamisen ja uusimisen yhteydessä ulkoseinien alaosien sisäpinnassa olevat kosteus- ja mikrobivaurioituneet puukuitulevyt uusitaan vaurioituneilta osin. Asuinhuoneistoon johtavan betoniportaikon läheisyydessä julkisivuverhous ja hirret uusitaan vaurioituneilta osin. Ikkunoiden huoltomaalaus / tarvittaessa uusiminen. Julkisivuverhouksen huoltomaalaus vaurioituneilta osin. Rakennuksen ulkopuolista kosteudenhallintaa parannetaan rakentamalla kaikkien sadevesisyöksytorvien alapuolelle sadevesikaivot. Lisäksi rakennuksen vieressä olevat täyttömaat muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi. Kosteusvaurioituneen kellarikerroksen seinän sisäpinnasta poistetaan vaurioituneet maali- ja rappauspinnat. Välipohjat o o Heti tehtävänä jatkotoimenpiteenä suositellaan, että luokkatilassa vesipisteen (rakenneavaus RA3) läheisyydessä tutkimushetkellä kosteaksi todetut välipohjan eristeet poistetaan ja eristeiden kastumisen syy ja vaurioiden laajuus selvitetään rakenteiden avausten yhteydessä. Välipohjarakenteissa esiintyvien mikrobivaurioiden johdosta välipohjarakenteiden pintarakenteet ja lämmöneristeet puretaan kantavaan betonilaattaan saakka ja betonipinnat puhdistetaan huolellisesti. Uudet rakenteet toteutetaan erillisen korjaussuunnitelman mukaisesti.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Tutkimusraportti 35 (35) Väliseinät o Eivät edellytä jatkotoimenpiteitä. Ala-/välipohjan korjaustoimenpiteiden yhteydessä väliseinien alaosien kunto tulee tarkistaa ja tarvittaessa korjata vaurioituneilta osin. Yläpohjat ja vesikatto o o o Yläpohjarakenteen lämmöneristeenä on alkuperäiset orgaanista materiaalia olevat sammal- ja turve-eristeet, eristeiden päällä on rakennusjätteitä ja ullakolla olevan lattialaudoituksen päällä esiintyy vesikatteen alapintaan kondensoituneen veden lammikoitumisjälkiä. Ko. aikakauden rakennuksissa yläpohjan ilmansulkupaperin liittymiä ei ole toteutettu ilmatiiviisti, mikä mahdollistaa ilmavuodot rakenteen läpi. Edellä mainittujen tekijöiden johdosta yläpohjan alkuperäiset lämmöneristeet suositellaan uusittavaksi. Samassa yhteydessä yläpohjan ilmatiiveyttä parannetaan. Seuraavan laajemman vesikatteisiin liittyvien korjausten yhteydessä vesikatteen alapuolelle asennetaan aluskate. Ilmanvaihtokone suositellaan sijoitettavaksi paikkaan, jossa huoltotoimenpiteet ovat helpompi toteuttaa. Salaojat ja ulkopuolinen kosteudenhallinta. o o Sadevesiviemärit asennetaan kaikille seinustoille. Vierustäytöt muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi. Tampereella 24.08.2018 Timo Ekola Saija Korpi Projektipäällikkö Projektipäällikkö Rkm. kuntotutkija Kuntotutkija p. 044 792 1160 Ins. (amk), RTA timo.ekola@fcg.fi p. 044 773 6468 Rakennusterveys ja sisäilmasto saija.korpi@fcg.fi Rakennusterveys- ja sisäilmasto Juuso Parkkinen Projekti-insinööri Kuntotutkija TkK p. 044 298 1854 juuso.parkkinen@fcg.fi Rakennusterveys- ja sisäilmasto