NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA TSAHKALJOEN TULVASUO- JELUPENKAN RAKENTAMI- NEN

Vastaanottaja Enontekiön kunta Asiakirjatyyppi Natura-arvioinnin tarveharkinta Päivämäärä 29.11.2017 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA TSAHKALJOEN TULVASUO- JELUPENKAN RAKENTAMI- NEN

TSAHKALJOEN TULVASUOJELUPENKAN RAKENTAMINEN Päivämäärä 29.11.2017 Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola Tarja Ojala Natura-arvioinnin tarveharkinta Tsahkaljoen tulvasuojelupenkan rakentamisesta Työnumero Kansi 1510035357 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalueeseen lukeutuva Cáhkáljavri Ramboll Niemenkatu 73 15140 Lahti P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 1.1 Hanke 1 1.2 Yleistä Natura-arvioinnin tarveharkinnasta 2 1.3 Aineisto ja menetelmät 3 2. TORNIONJOEN MUONIONJOEN VESISTÖALUE 3 2.1 Sijainti ja yleistiedot 3 2.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit 5 2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit 6 2.4 Muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit 6 2.5 Vesipuitedirektiivi 6 3. VAIKUTUSTEN KOHDENTUMINEN 7 3.1 Vaikutustyypit 7 4. HANKKEEN VAIKUTUKSET 7 4.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin 7 4.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin 7 4.3 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin 7 4.4 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 7 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 8 6. KIRJALLISUUSLÄHTEET 9

1. JOHDANTO Enontekiön kunta suunnittelee Kilpisjärven kylän asemakaava-alueen läpi virtaavalle Tsahkaljoelle (saameksi Cáhcáljohka) tulvasuojelupenkan rakentamista. Tulvasuojelupenkalla on tarkoitus varmistaa, etteivät rakennukset tai kunnallistekniset rakenteet vaurioidu, mikäli vesipinta Tsahkaljoessa nousee korkealle nopean lumien sulamisen tai voimakkaiden vesisateiden seurauksena. Tämä Natura-arvioinnin tarveharkinta on laadittu Tsahkaljoen tulvasuojelupenkan suunnittelun tarpeisiin. Tarveharkinta Tsahkaljoen tulvasuojelupenkan rakentamisesta on laadittu Ramboll Finland Oy:ssä Enontekiön kunnan toimeksiannosta. Tarveharkinnan on laatinut FM biologi Heli Lehvola. 1.1 Hanke Suunnitelman mukainen tulvasuojelupenkka on pituudeltaan noin 370 metriä ja korkeus olemasta olevasta maanpinnasta 0,8 metriä. Penkan leveys on kolme metriä. Penkan yläjuoksun puoleiseen päähän jokihaarojen eteläpuolelle rakennetaan oja, jonka pituus on 55 metriä. Ojan yhteyteen tehdään sen eteläpuolelle penger ojan kaivumaista. Ojaa ei kaiveta Tsahkaljokeen tai sen sivuhaaraan saakka, vaan ojalla ohjataan tulvavesiä pääsemästä rakennuspaikkoihin. Ennen varsinaista rakentamistöiden aloitusta rakentamisalueelta poistetaan puusto ja puiden kannot. Rakentamisalueelta poistetaan kaikki eloperäinen maa-aines kivennäismaahan saakka. Alueella maata kaivetaan noin 20 cm syvyyteen asti. Kaivutöissä ylös nousevat kivet voidaan käyttää penkan ulkoluiskan (joenpuoleinen luiska) rakentamiseen ja myös eloperäinen pintamaa voidaan hyödyntää penkan maisemoinnissa. Rakentamistöissä edetään joen alajuoksulta ylävirtaan päin. Rakentamisalue sijoittuu lähimmilläänkin yli 6 metrin etäisyydelle jokiuomasta ja 4 10 metrin etäisyydelle rakennuspaikkojen rajamerkkilinjoista. Penkan keskiosan rakentamisessa käytetään vesitiivistä hienoa silttimoreenia, joenpuoleiseen luiskaan kivistä moreenia tai isokivistä soraa ja sisäluiskaan vähäkivistä moreenia tai soraa, jonka raekoko on enintään 200 mm. Tulvasuojelupenkka verhoillaan kasvukerroksella sekä hyödynnetään ennen rakennustöitä pois otettuja pintamaita. Kuva 1-1. Tulvasuojelupenkan (punainen) ja ojan (sininen) yleispiirteinen sijoittuminen suhteessa Tsahkaljokeen ja Natura-alueeseen. 1

1.2 Yleistä Natura-arvioinnin tarveharkinnasta Natura verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että niin kutsuttu Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja merkittävästi heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Sitä, milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät, ei ole määritelty luonto- tai lintudirektiivissä. Natura-verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suomessa suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty. Vastaavasti metsätai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet ja sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja. Mitä tahansa lupa-asiaa tai viranomaisasiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään Natura 2000 -verkostosta. Useimpiin maankäyttöä tai luontoa mahdollisesti muuttavaa toimintaa tavalla tai toisella sääteleviin lakeihin on otettu tätä koskeva viittaussäännös luonnonsuojelulain 65 ja 66 :iin. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 - verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. (24.6.2004/553) Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännökset merkitsevät tiivistetysti sitä, että hankkeet tai suunnitelmat eivät saa yksistään eivätkä yhdessä merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Mikäli on todennäköistä, että tällaisia vaikutuksia on, tulee vaikutukset arvioida. Lupa voidaan myöntää tai suunnitelma hyväksyä vasta kun arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, etteivät vaikutukset ole merkittäviä. Kyseeseen tulevat tällöin paitsi Natura-alueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolelle sijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Natura-alueelle. Toisaalta alueen sisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästi heikennä Natura-alueen suojeluperusteita. Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Natura 2000 -alueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä sekä hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: - Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SAC-alueet) 2

- Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SAC-alueet) - Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 ) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa. Natura-arvioinnin tarveharkinta Tarveharkinnassa otetaan esiin viisi näkökohtaa: 1) hankkeen tai suunnitelman kuvaus, 2) Natura - alueen ja siihen kohdistuvien vaikutusten kuvaus, 3) vaikutusten merkittävyyden arviointi, 4) lieventävien toimenpiteiden ja vaihtoehtojen sekä yhteisvaikutusten tarkastelu sekä 5) johtopäätökset ja arvio vaikutuksista. Tarveharkinnan johtopäätös voi olla: 1) Ei heikennä Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita 2a) Heikentää, Natura-arviointi tehtävä 2b) Vaikutusten ilmeneminen epävarma, Natura-arviointi tehtävä Tarkasteltavat luontoarvot luontodirektiivin perusteella (SAC) Natura verkostoon sisällytetyllä Hämeenkankaan alueella ovat: - luontodirektiivin liitteen I luontotyypit - luontodirektiivin liitteen II lajit 1.3 Aineisto ja menetelmät Tässä selvityksessä on arvioitu tulvasuojelupenkan vaikutuksia niihin Tornionjoen Muonionjoen vesistöalueen Natura-alueen (FI1301912) luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin, joiden perusteella alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura 2000-verkostoa. Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue on sisällytetty osaksi Natura verkostoa ainoastaan luontodirektiivin (SAC) perusteella, minkä vuoksi lintudirektiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste. Selvitys on tehty olemassa olevan aineiston (Natura-tietolomake) tietojen perusteella. Arvioinnissa käytettäväksi on saatu myös alustava tiedot Natura-tietolomakkeiden päivityksistä, jotka vahvistetaan myöhemmin. Tärkeimmät arviointityössä käytetyt kirjalliset ja muut lähteet ovat: - Tornionjoen Muonionjoen vesistöalueen Natura-alueen virallinen tietolomake, 1994 - Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen Natura-alueen tietolomakkeen päivitystiedot ja ehdotusversio, Ympäristöministeriö 2016 - Kahilainen, K., Malinen, T., Lehtonen, H. 2005 2007: Tunturivesien kalat ja ympäristön muutos. Helsinki. 2. TORNIONJOEN MUONIONJOEN VESISTÖALUE 2.1 Sijainti ja yleistiedot Natura-alue käsittää Tornion- ja Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevat vesilain mukaiset vesistöt Enontekiön, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pellon, Tornion ja Ylitornion kuntien alueella (kuva 2-1). Natura-alueesta 70 % sijoittuu boreaaliselle ja 30 % alpiiniselle vyöhykkeelle. Suojelun pääasiallisena toteutuskeinona ovat Ruotsin ja Suomen välinen rajajokisopimus ja vesilaki. Tornionjoen Muonionjoen sivuvesistöjen osalta toteutuskeinona on myös koskiensuojelulaki. Tornionjoen- Muonionjoen vesistöalue on suojeltu myös vesipuitedirektiivin nojalla. Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yhteensä noin 500 km. Koko Suomen puoleisen vesistön jokipituus on yhteensä 3 600 km. Jokireitin ylin osa, Könkämäeno, saa alkunsa Kilpisjärvestä 473 m korkeudesta ja se laskee Käsivarren tunturiylänköä pitkin noin 90 km:n matkalla 142 m. Könkämäenon ja toisen latvahaaran Lätäsenon yhtyessä Kaaresuvannon yläpuolella joki saa nimekseen Muonionjoki. Merkittävimpiä Tornion - Muonionjoen Suomen puoleisia sivujokia 3

ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki. Suurimmat järvet vesistöalueella ovat Kilpisjärvi, Jerisjärvi ja Äkäsjärvi. Veden laadun suhteen Könkämäeno ja Muonionjoen yläosa ovat luonnontilaisia, hyvin vähän kuormitettuja vesistöjä. Könkämäeno on hyvin kirkasvetinen ja karu vesistö, joka kuuluu vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan luokkaan erinomainen. Humuspitoisten sivuvesien vaikutuksesta veden väri kohoaa jo Muonionjoen yläosalla, mistä johtuen Muonionjoki ja Tornionjoki kuuluvat Muonion alapuolelta lähtien laatuluokkaan hyvä. Veden ravinnepitoisuudet kohoavat joen latvaosilta alajuoksulle tultaessa, mutta suurimmaksi osaksi jokea voidaan pitää karuna vesistönä. Ainoastaan joen alaosaa voidaan pitää lievästi rehevänä. Ihmistoiminnasta aiheutuva kuormitus painottuu joen alaosalle, missä suurimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevedet. Tornion - Muonionjoessa sekä siihen laskevissa sivuvesistöissä Enontekiön kunnan rajalta Perämereen saakka on uitettu puutavaraa. Uitto oli laajimmillaan 1950-luvulla ja se loppui 1971. Tornionjoen pääuomassa uittoväylätyöt ovat olleet vähäisiä, sen sijaan sivuvesistöissä uittoperkauksia on tehty yleisesti. Uiton loppumisen jälkeen Tornion - Muonionjoen uittosääntö on kumottu ja siihen liittyvät uittoväylien kunnostustyöt on tehty. Hankkeen vaikutusalueelle sijoittuu yksi joki, Kilpisjärven kylän halki virtaava Tsahkaljoki. Pieni joki saa alkunsa Tsahkaljärvestä ja laskee Kilpisjärveen. Joen uoma on keskimäärin noin 10 metrin levyinen ja rinteeseen sijoittuessaan siinä on melko voimakas virtaus. Joen yläosaan sijoittuvat Tsahkaljoen putoukset, jotka käsittävät usean porrasmaisen putouksen sarjan. Putouksista suurin on yli kolmen metrin korkuinen köngäs, muutoin Tsahkaljärvestä alkava noin 10 metrin pudotuskorkeus jakautuu joessa noin 100 metrin matkalle. Tsahkaljoesta lähtee pienempi sivuhaara, joka sekin laskee Kilpisjärveen. Molemmat alittavat Käsivarrentien ja pienempi sivuhaara lisäksi Salmivaarantien ennen laskemistaan Kilpisjärveen. Tsahkaljoen päähaara virtaa Käsivarrentien ali vapaasti noin kahden metrin levyisessä uomassa. Tsahkaljoen kalastotietoja ei ollut saatavilla, mutta Kilpisjärvessä, jonne Tsahkaljoki laskee, esiintyy siikaa (Coregonus lavaretus), nieriää (Salvelinus alpinus), järvitaimenta (Salmo trutta lacustris), harjusta (Thymallus thymallus), haukea (Esox lucius lacustris), madetta (Lota lota), mutua (Phoxinux phoximus) ja kirjoeväsimppua (Cottus poecilopus). 4

Kuva 2-1. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen Natura-alueen sijainti. 2.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Natura-alueen vesistöt kuuluvat direktiiviluontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210), jonka edustavuus koko Natura-alueella on tietolomakkeella arvioitu hyväksi. Luontotyyppiin kuuluvat kaikki vesilain tarkoittamat vesistöt (taulukko 2-1). Taulukko 2-1 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalueen Natura-alueet direktiiviluontotyypit ja niiden pinta-alat (Natura tietolomake ehdotus 2015). Koodi Luontotyyppi Pinta-ala (ha) Edustavuus 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 30 515 hyvä 3220 Tunturijoet ja purot 1 533 hyvä 3260 Pikkujoet ja purot 255 hyvä Luontotyyppiin kuuluvat vesistöt ovat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia jokireittejä tai niiden osia boreaalisella ja hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Vesi on niukkaravinteista, veden pinnan vuodenaikainen korkeusvaihtelu on suurta ja talvella vedenpinta jäätyy. Veden pinta on korkealla erityisesti keväisin. Jokireitit ovat vaihtelevia, niissä voi olla vesiputouksia, koskia, suvantoja ja 5

niihin voi liittyä pieniä järviä. Jokiveden kuluttavan ja kuljettavan vaikutuksen vuoksi veden ravinnepitoisuus on suurin jokisuulla, missä veden kuljettama aines alkaa kasaantua. Korkeimmilla tuntureilla ja vuoristoissa vedet saavat alkunsa jäätiköistä, paksuista lumikerroksista tai laajoilta paksulumisilta suo- ja metsäalueilta. Luontotyypille ominaista lajistoa edustavat boreaalisella vyöhykkeellä koskikara, saukko, toutain, vaellussiika, nahkiainen, lohi, meritaimen ja jokihelmisimpukka. Suomen raportissa EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudelta 2001-2006 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit luontotyypin suojelun kokonaisarvio on epäsuotuisa riittämätön. Luontotyyppiä uhkaaviksi tekijöiksi on listattu metsänhoito, turpeenotto, saastuminen, vesien saastuminen, maankuivatus ja vesistöjen muuttaminen. Uusimmassa uhanalaistarkastelussa (Rassi ym. 2010) luontotyypille tyypillisistä lajeista meritaimen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja merilohi vaarantuneeksi (VU). 2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit Luontodirektiivin liitteen II lajeista Natura-alueella elää saukkoa. Suomen raportissa EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudelta 2001-2006 saukon suojelutaso on arvioitu suotuisaksi koko Suomessa. Uusimmassa uhanalaistarkastelussa (Liukko ym. 2015) saukko on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC) lajiksi. 2.4 Muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit Natura-tietolomake-ehdotuksessa (2015) mainittuja lajeja ovat siika, nahkiainen, lohi, järvitaimen, meritaimen ja harjus. 2.5 Vesipuitedirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, ns. vesipuitedirektiivi, tuli voimaan vuonna 2000. Direktiiviin tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 2015. Osatavoitteiden saavuttamista voidaan kuitenkin jatkaa vuoteen 2027 asti. Luonto- ja lintudirektiivit yhdessä vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa kattavat keskeisen kokonaisuuden, jolla ohjataan luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä luonnontilan säilyttämistä ja parantamista Euroopan unionin alueella. Kaikkien kolmen direktiivin lähtökohtana on ekosysteemien ja niiden sisältämien luontotyyppien ja lajiston elinympäristön tilan turvaaminen sekä tarvittaessa parantaminen. Natura-verkostoon kuuluvia alueita, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta, on sisällytetty vesipuitedirektiivin mukaiseen suojelualueiden rekisteriin. Pääkriteereinä valinnalle on luontodirektiivin osalta käytetty vesiluontotyyppien, vesissä esiintyvien lajien sekä vesistä suoraan riippuvaisten luontotyyppien ja lajien esiintymistä alueella. Lisäksi on arvioitu alueen merkitystä kyseisten luontotyyppien ja lajien suojelulle. Lintudirektiivin osalta pääkriteereinä ovat olleet vesistä riippuvaiset lajit sekä lajit, joille vesielinympäristöt ovat tärkeitä muuton aikaisia ruokailu- ja levähdyspaikkoja sekä alueen merkitys ko. lajien suojelulle. Valinnan kriteerinä ovat olleet myös kansallisesti uhanalaiset kalalajit. Suomessa valinnassa on lisäksi huomioitu Natura-alueiden suojelun taustalla olevat kansalliset ja kansainväliset suojeluohjelmat, maantieteellinen kattavuus, ympäristöpaineet sekä alueiden yhteys pohjavesialueisiin. Suot on rajattu tarkastelun ulkopuolelle lukuun ottamatta selkeimmin muista vesistä riippuvaisia luhtia ja lähdesoita. Noin kolmannes niistä alueista, joilla jokin valintakriteeri täyttyy, on otettu laadittuun rekisteriin. Vuonna 2006 kansallisen priorisointimenettelyn avulla valittiin yhteensä 332 keskeistä Natura aluetta vesienhoidon seurannan erityisalueeksi. Näihin alueisiin sisältyy Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen Natura-alue, jonka valintaperusteita ovat olleet jokireitin edustavuus, lohikalat, linnusto sekä lintudirektiivin mukaisena alueena (SPA) suojeltu Karunginjärven Natura-alue (FI1301913). Vesipuitedirektiivin tarkoittamia hoitosuunnitelmia laadittaessa Natura-verkostoon kuuluvat alueet otetaan huomioon vesienhoitoalueen suojelualueina. Suojelualueiden suojeluperusteet ja suotuisan suojelutason säilyminen turvataan laatimalla erityisiä Natura-suojeluarvot turvaavia toimenpideohjelmia. 6

3. VAIKUTUSTEN KOHDENTUMINEN 3.1 Vaikutustyypit Penkan tai maavallin rakentamisessa puusto ja muu kasvillisuus joudutaan poistamaan ja mikäli rakentaminen sijoittuu hyvin lähelle rantaa, voi rakentamisalueelta valua kiintoaineksia veteen esimerkiksi runsaiden sateiden seurauksena. Kiintoaineksia voi päästä veteen myös jos rakentaminen tehdään lähellä vesirajaa. Kiintoainesten seurauksena vesi voi väliaikaisesti samentua, mutta esimerkiksi virtaavissa vesissä vaikutus on hyvin lyhytaikainen. Mikäli penkka rakennetaan alkamaan suoraan uomasta, voi sillä olla vaikutuksia uoman muotoon sekä mahdollisesti myös veden virtaukseen. Toiminnanaikana uusia vaikutuksia ei ilmene lukuun ottamatta rakentamisen aikana muutettua uoman muotoa, jolla on vaikutuksia veden virtaukseen. 4. HANKKEEN VAIKUTUKSET 4.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit Tulvasuojelupenkan rakentamista ei osoiteta jokiuomaan tai kuutta metriä lähemmäs rantaviivaa, jolloin uomaan tai rantaan ei kohdistu vaikutuksia. Mahdollisten sateiden mukanaan huuhtomien Tsahkaljokeen päätyvien kiintoaineisten määrän arvioidaan jäävän merkityksettömän pieneksi, sillä etäisyys rakentamisalueelta jokeen on ainakin 6 metriä. Lisäksi rakentamisalueen ja jokiuoman väliin jäävä alue ei ole erityisen jyrkkäreunainen jokiuomaa kohti, mikä edesauttaisi valuntaa. Alue on myös puustoinen ja kasvillisuuden peittämä, mikä osaltaan estää kiintoaineiden valumista kohti jokea. Tästä johtuen tulvasuojelupenkan rakentamisesta ei vaikutuksia arvioida luontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit muodostuvan. Ojaa ei kaiveta Tsahkaljoen ja sen sivuhaaran uomaan tai rantaan saakka, jolloin ojasta ei arvioida muodostuvan vaikutuksia luontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Tunturijoet ja purot Edellä mainituista seikoista johtuen penkan rakentamisesta vaikutuksia ei arvioida luontotyyppiin tunturijoet ja purot muodostuvan. Pikkujoet ja purot Hankkeen vaikutusalueella ei esiinny luontotyyppiä pikkujoet ja purot, joihin vaikutuksia voisi muodostua. 4.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin Maa on joen ympäristössä ohuthumuksista ja paikoin kivikkoista eikä Tsahkaljoen varren arvioida soveltuvan erityisen hyvin saukon pesimäympäristöksi. Rakentamisalueen ja jokiuoman väliin jää ainakin kuusi metriä eikä uomaan kohdistu rakentamista. Penkan rakentamisella ei siten ole sellaisia vaikutuksia, jotka kohdistuisivat Tornionjoen - Muonionjoen vesistöalueen Natura-alueella esiintyvään luontodirektiivin liitteen II lajiin saukkoon. 4.3 Vaikutukset uhanalaisiin ja muihin huomionarvoisiin lajeihin Tietolomakkeella kohdassa muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit mainitut lajit eivät ole Naturaalueen suojeluperusteita, eikä Natura-arviointi siten kohdistu niihin. Tietolomakkeella mainitut muut lajit ovat kaloja. Koska veden virtaukseen tai laatuun ei kohdistu vaikutuksia, ei vaikutuksia arvioida kaloihin muodostuvan. 4.4 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan 3. kohdan mukaan Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. 7

Euroopan komission tulkintaohjeen (Euroopan komissio 2000) mukaan yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen on tarpeen rajoittaa valmiisiin projektisuunnitelmiin tai -hankkeisiin. Hankkeet, joiden suunnittelu ei ole vielä lopussa, ei tule sisällyttää yhteisvaikutusarviointiin. Korkein hallinto-oikeus on käyttänyt em. tulkintaohjetta ratkaisunsa perusteena vuosikirjapäätöksessä KHO 2004:26 (Vuosaaren kaavat). Koska tämän tarveharkinnan kohteena olevasta hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia Tornionjoen Muonionjoen vesistöalueen suojeluperusteisiin, ei yhteisvaikutuksia mahdollisten muiden hankkeiden kanssa muodostu. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Kilpisjärven kylälle Tsahkaljoen varteen suunnitellun tulvasuojelupenkan ja ojan rakentaminen ei aiheuta vaikutuksia joen virtaamiin, uoman muotoon tai veden laatuun. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena olevaan direktiiviluontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit, eikä myöskään luontodirektiivin liitteen II lajiin, saukkoon. Hankkeella ei myöskään arvioida olevan vaikutuksia uhanalaisiin tai muihin huomionarvoisiin eliölajeihin. Edellä esitetyn perusteella todetaan, ettei tulvasuojelupenkan rakentaminen edellä mainittujen suunnitelmien mukaisesti toteutettuna aiheuta sellaisia todennäköisiä ja merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena mainittuihin luontoarvoihin, joiden vuoksi tulvasuojelupenkan rakentamisesta tulisi laatia Natura-arviointi. Lahdessa 29. päivänä marraskuuta 2017 RAMBOLL FINLAND OY Heli Lehvola FM biologi Tarja Ojala FM biologi 8

6. KIRJALLISUUSLÄHTEET Byron, H. 2000: Biodiversity impact. Biodiversity and Environmental Impact Assessment: A Good Practice Guide for Road Schemes. The RSPB, WWF-UK, English Nature and the Wildlife Trusts, Sandy. Euroopan komissio 2000: Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Kahilainen, K., Malinen, T. & Lehtonen, H. 2007: Tunturivesien kalat ja ympäristön muutos. Loppuraportti 2005 2007. Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto. Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Natura 2000-tietolomakkeen ehdotusversio 2016: Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue Natura 2000-tietolomake 1994: Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A. Schulman, A. & T. Kontula (toim.): Suomen luonnon luontotyyppien uhanalaisuus. Osat 1 ja 2. Suomen Ympäristökeskuksen OIVA-tietopalvelu (suojelualuerajaukset) Söderman T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. 196 s. 9