LUUMÄEN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

Transkriptio

1 LUUMÄEN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 1

2 Kuvia Varhaiskasvatussuunnitelmaan ovat piirtäneet Luumäen päivähoitolapset ja valokuvia ottaneet päivähoidon ja esiopetuksen kasvattajat

3 LUUMÄEN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA SISÄLTÖ sivu 1. JOHDANTO Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Luumäen varhaiskasvatussuunnitelman taustaa Varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja Verkostoyhteistyö VARHAISKASVATUS Mitä varhaiskasvatus on? Varhaiskasvatuksen arvopohja Kasvatuspäämäärät VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN Tavoitteena hyvinvoiva lapsi Kasvatuskumppanuus Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Kasvattaja varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatusympäristö Oppimisen ilo Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Lapselle ominainen tapa toimia Leikkiminen Liikkuminen Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Tutkiminen Orientaatiot (lapsen kiinnostuksen herättäjät) Matemaattinen Luonnontieteellinen Historiallis-yhteiskunnallinen Esteettinen Eettinen Uskonnollis-katsomuksellinen ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA KIELI- JA KULTTUURINÄKÖKOHTIA VARHAISKASVATUKSESSA Liitteet: Liite 1 Hoito- ja esiopetussopimus Liite 2 Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelma, Lapsen Vasu (sisältää aloitus- ja kasvatuskeskustelun) Liite 3 Esiopetuksen aloituskeskustelu Liite 4 1,5 vuotiaan havainnointilomake Liite 5 4-vuotiaan havainnointilomake 3

4 1. JOHDANTO 1.1. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET Valtakunnalliset Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes ja toinen painos ) ohjaa kuntia laatimaan varhaiskasvatussuunnitelman. Varhaiskasvatussuunnitelma on varhaiskasvatuksen väline, joka ohjaa järjestämään kunnan varhaiskasvatuksen yhtenevien tavoitteiden pohjalta. Yhtenevät tavoitteet: - Yhdenvertainen laadun toteuttaminen - Varhaiskasvatuksen sisällöllinen kehittäminen - Henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen - Vanhempien osallisuuden lisääminen - Moniammatillisen yhteistyön lisääminen 1.2. LUUMÄEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN TAUSTAA Luumäen kunnan omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa edeltää yhteistyö Länsi-Saimaan kuntien Lemi, Luumäki, Savitaipale, Suomenniemi, Taipalsaari ja Ylämaa kanssa. Nämä kunnat laativat yhdessä Länsi-Saimaan kuntien Seudullisen Varhaiskasvatussuunnitelman, SeutuVasun vuosina SeutuVasu on toiminut Luumäen varhaiskasvatusta ohjaavana välineenä Luumäen kunnan oman Varhaiskasvatussuunnitelman valmistumiseen asti VARHAISKASVATUSTA OHJAAVIA ASIAKIRJOJA Varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen yhtenevä tavoite on edistää lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista. Valtakunnallinen ohjaus: - Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset - Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset - Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet - Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Luumäen kunnan ohjaus: - Luumäen kunnan Päivähoidon ja esiopetuksen strategia Luumäen Varhaiskasvatussuunnitelma Luumäen Esiopetussuunnitelma Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetuksen kolmiportainen tuki 4

5 1.4. VERKOSTOYHTEISTYÖ Laadukas varhaiskasvatus edellyttää lasta ja perhettä palvelevien tahojen yhteistyötä, jonka lähtökohtana on lapsen hyvinvointi. Yhteistyön avulla on mahdollisuus tukea lapsen kasvua ja kehitystä laaja-alaisesti ja luoda jatkuvuutta lapsen kehityksen seuraamisessa. Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa lapsen hyvinvoinnin turvaamisen sekä varhaisen puuttumisen mahdollisissa riskitilanteissa. Luumäen kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyötahot: - Sosiaalitoimi (lastensuojelu- ja perhetyö, Eksote) - Terveystoimi (neuvola, Eksote) - Koulu-, kulttuuri-, liikuntatoimi (Luumäen kunta) - Seurakunnat, järjestöt, oppilaitokset (yksityinen sektori) 5

6 2. VARHAISKASVATUS 2.1. MITÄ VARHAISKASVATUS ON? Varhaiskasvatus on aikuisten ja lasten välistä kasvatuksellista vuorovaikutusta. Se koostuu hoidon, kasvatuksen ja oppimisen kokonaisuudesta sisältäen esiopetuksen. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa leikillä on keskeinen merkitys. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista kasvatuskumppaneina vanhempien kanssa VARHAISKASVATUKSEMME ARVOT - Varhaiskasvatuksen fyysinen ja psyykkinen ympäristö on turvallinen, lapsen on hyvä olla ja kasvaa - Lasten ja vanhempien tasa-arvoinen ja kunnioittava kohtelu 2.3. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT - Lapsen henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen - Toiset huomioon ottavan käyttäytymisen vahvistaminen - Ryhmässä toimiminen ei aina minä ensin - Omatoimisuuden asteittainen lisääminen annetaan lapselle mahdollisuus erehtyä ja iloita omasta oppimisesta 6

7 3. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1. TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI Lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen on varhaiskasvatuksen ensisijainen tavoite, johon kasvattajan tulee pyrkiä niin asenteissaan kuin toiminnassaankin. Hyvinvoivalla lapsella on hyvät edellytykset kasvuun, oppimiseen ja kehittymiseen. Hän oppii leikkiessään, pystyy toimimaan ryhmässä sekä luottaa aikuisiin ja lapsiin. Lapsi ilmaisee omia tunteitaan, ajatuksiaan ja tahtoaan. Lapsi voi hyvin ympäristössä, jossa hän saa tukea, turvaa ja huolenpitoa ja kun hänen ympärillään ihmissuhteet ovat pysyviä ja turvallisia KASVATUSKUMPPANUUS Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan vanhempien ja päivähoidon sekä esiopetuksen henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lapsen hyvinvoinnin, kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa lapsen parhaaksi. Vanhemmat ja päivähoidon kasvattajat sitoutuvat toimimaan toisiaan kunnioittaen ja rehellisyyttä arvostaen. Keskinäinen luottamus ja avoimuus luovat parhaat edellytykset toimivalle vuorovaikutukselle. Tämä mahdollistaa lapsen kohtaamisen yksilönä, jolloin lapseen kohdistuvat odotukset, toiveet ja vaatimukset ovat tasapainossa sekä kotona että päivähoidossa ja esiopetuksessa. Kumppanuus alkaa tutustumisesta ja syvenee vanhempien ja päivähoidon sekä esiopetuksen kasvattajien päivittäisissä kohtaamisissa, lapsikohtaisissa keskusteluissa sekä vanhempainilloissa. 7

8 LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Vanhemmille lähetetään Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelma (LapsenVasu) päivähoitopaikkapäätöksen mukana. Päivähoidon Aloituskeskustelu käydään ennen päivähoidon alkua. Vanhemmat välittävät tietoja lapsesta ja lapsen arjesta, kodin kasvatuskäytäntöjä sekä toiveita lapsen päivähoidolle. Kasvatuskeskustelu lapsen vanhempien ja päivähoidon kasvattajan välillä käydään, kun lapsen päivähoidon aloituksesta on kulunut 1-2 kk. Kasvatuskeskustelua varten vanhemmat ja päivähoidon kasvattaja kirjaavat havaintojaan lapsesta, lapselle ominaisista tavoista toimia ja oppia, lapselle ajankohtaisista asioista. Keskustelun yhteydessä sovitaan yhteisistä tavoitteista lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen suhteen. Lapsen Vasua päivitetään tarpeen vaatiessa. Lapsen yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma edellyttää lapsen kehityksen havainnointia. Meillä on käytössä neuvolan kanssa yhteinen 1,5-vuotiaan ja 4-vuotiaan havainnointilomake. Lapsen Vasun toteutumista arvioidaan viimeistään uuden Lapsen Vasun laatimisen yhteydessä. (Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelma, liite 2; 1,5 vuotiaan havainnointilomake, liite 4; 4-vuotiaan havainnointilomake, liite 5) PÄIVÄHOIDON ALKAMINEN Haluamme lisätä luottamusta ja molemminpuolista tietoisuutta lapsen asioista tutustumalla toisiimme ennen hoitosuhteen alkua. Tutustumisilla päivähoidon aloitus tehdään lapselle turvalliseksi. Päivähoidon aloitus tapahtuu seuraavien tutustumiskäytäntöjen mukaan: 1. Aloituskeskustelu päivähoitopaikassa Vanhemmat tulevat tutustumaan hoitopaikkaan ensin ilman lasta. Käydään aloituskeskustelu (liite 2), jossa: - vanhemmat välittävät tietoa lapsesta ja kertovat toiveitaan lapsen hoidon suhteen - päivähoidon kasvattaja esittelee päivähoitopaikkaa - tehdään Hoitosopimus (liite 1) - sovitaan tutustumiskäynti perheen kotiin 1. Tutustumiskäynti kotiin Tutustutaan lapseen lapsen omassa kodissa (mikäli se sopii vanhemmille, aikaa varataan n. 1 t). 2. Tutustumiskäynnit päivähoitopaikkaan Lapsen kanssa tutustutaan päivähoitopaikkaan, käyntejä sovitaan niin monta kuin perhe kokee tarpeelliseksi. Hoidon alkaessa päivähoidon kasvattaja tutustuu lapseen kotona ja päivähoitopaikassa ja tutustuttaa hänet lapsiryhmän muihin kasvattajiin 8 ja lapsiin.

9 ESIOPETUKSEN ALKAMINEN Ennen esiopetusvuoden alkua perheille tarjotaan mahdollisuus tutustua esiopetusryhmän aikuisiin ja tiloihin. Perheet kertovat toiveistaan lapsen esiopetuksen suhteen. Esiopetuksen kasvattajat kertovat esiopetuksesta. Esiopetuksen aloitus tapahtuu näin: 1. Aloituskeskustelu esiopetuspaikassa Vanhemmat voivat ottaa yhteyttä esiopetuspaikkaan ja sopia tutustumisesta ensin ilman lasta. Käydään aloituskeskustelu (liite 3) - vanhemmat välittävät tietoa lapsesta ja kertovat toiveitaan lapsen esiopetusvuoden suhteen - tehdään esiopetussopimus (liite 1) 2. Vanhempainilta ennen esiopetuksen alkua 3. Lapsen tutustuminen esiopetuspaikkaan ja kavereihin ennen esiopetuksen alkua (Hoito- ja esiopetussopimus, liite 1 Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelma, Päivähoidon Aloituskeskustelu, liite 2 Esiopetuksen aloituskeskustelu, liite 3) VARHAISKASVATUKSEN LAADUN ARVIOINTI Vanhemmat voivat antaa jatkuvasti palautetta päivähoidosta ja esiopetuksesta. Varhaiskasvatuksen laatua seurataan ja arvioidaan laatukyselyiden avulla. Kyselyiden tuloksien avulla kehitetään varhaiskasvatusta, että se vastaisi paremmin lapsen ja perheiden tarpeisiin. Toimintavuoden päätteeksi tehdään vanhemmille pienimuotoinen palautekysely, jonka tulokset käsitellään ryhmäkohtaisesti. 2 vuoden välein tehdään koko kunnan päivähoitoa ja esiopetusta koskeva laatukysely. Kaikki päivähoidon kasvattajat ja tiimit arvioivat keväisin kuluneen vuoden toimintaa. JATKUMO Moniammatillisen yhteistyön perustana on avoin tiedonkulku, jonka vanhemmat suostumuksellaan itse määrittelevät. Lupa tiedonsiirtoon kysytään Hoito- ja esiopetussopimuksessa (liite 1). Haluamme rakentaa jatkumon lapsen siirtyessä toiseen päivähoitopaikkaan, esiopetukseen tai kouluun. Lapsen siirtyessä hoitopaikasta toiseen, varataan lapsen uuden ja aiemman hoitopaikan kasvattajien kesken aikaa tiedonsiirtoon. Vanhemmat toimittavat Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelman ja kasvunkansion lapsen mukana uuteen hoitopaikkaan tai esiopetukseen. Lapsen siirtyessä kouluun keskustellaan tulevan opettajan (ja erityisopettajan) kanssa lapsen vahvuuksista, kehityksestä ja tuen tarpeesta. Esiopetuksessa olevat lapset kuuluvat oppilashuollon piiriin. 9

10 3.3. HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS Pienillä lapsilla perushoitotilanteet muodostavat suuremman osan kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta kuin isommilla lapsilla. Myös isommilla lapsilla hoitotilanteet muodostavat raamin, joka rytmittää päivää. Nämä rutiinit tuovat lapsille turvallisuuden tunnetta ja säännöllisyyttä. Hyvä hoito muodostaa perustan kasvatukselle ja opetukselle sekä edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä. Lapsi oppii koko ajan kaikessa toiminnassaan. Kasvattajan tulee huomioida suunnittelussa ja toiminnassa lapselle ominainen tapa oppia KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA Kasvattaja luo omalta osaltaan turvallista toimintaympäristöä, jossa lapsen on hyvä olla ja toimia. Kasvattajan toiminnassa korostuu suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja arviointi sekä työskentely kasvatuskumppanuuden hengessä. Kasvattaja kannustaa lasta omatoimisuuteen, mutta tarjoaa tarvittaessa myös apua huomioiden lapsen yksilöllisen kehityksen ja tukien sitä. Kasvattajalla on oltava herkkyyttä elää hetkessä, jotta hän voi havaita, mikä lapsen elämässä ja kehityksessä on kulloinkin tärkeää. Moniammatillisuus ja kasvattajien erilaisuus on kasvattajayhteisön rikkaus. Kasvattaja ylläpitää ja kehittää omaa ammattitaitoaan ja on valmis kouluttamaan itseään. 10

11 3.5. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Lapsen kasvuympäristö on koko se piiri, missä lapsi arjessaan liikkuu ja toimii: rakennetut tilat, lähiympäristö, välineet, materiaalit, ihmissuhteet sekä yleinen ilmapiiri. Aikuinen muokkaa aktiivisesti varhaiskasvatusympäristöä monipuoliseksi ja lasta innostavaksi huomioiden ikä- ja kehitystaso sekä erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet. Ympäristön halutaan herättävän lapsessa kokeilunhalua, uteliaisuutta ja luovuutta. Se kannustaa lasta oppimaan, leikkimään, liikkumaan, tutkimaan, käyttämään mielikuvitustaan sekä ilmaisemaan itseään monin tavoin. Lapselle annetaan aikaa toimia ja leikkiä sekä sisällä että ulkona. Tilat mahdollistavat mm. erikokoisten pienryhmien toiminnan. Lasta tutustutetaan omaan elinympäristöönsä ja paikallisiin perinteisiin. FYYSINEN YMPÄRISTÖ PSYYKKINEN YMPÄRISTÖ SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ - TURVALLINEN - KUNNOLLISET LEIKKIVÄLINEET - SIISTI JA PUHDAS - VIIHTYISÄ - HAASTEELLINEN - KODINOMAINEN - VÄLINEET JA LELUT LASTEN SAATAVILLA - LELUILLA JA VÄLINEILLÄ OMA PAIKKA - TURVALLINEN, KANNUSTAVA, AVOIN, ARVOSTAVA MYÖNTEINEN - RAUHALLINEN, KIIREETÖN ILMAPIIRI - YHTEISET SÄÄNNÖT - PÄTEVÄ HENKILÖSTÖ - KASVATTAJAN JA LAPSEN VÄLINEN LÄMMIN SUHDE, SYLI - SÄÄNNÖLLINEN PÄIVÄRYTMI - OMATOIMISUUTEEN KANNUSTAMINEN - REHELLINEN JA LUOTTAMUKSELLINEN VUOROVAIKUTUS LASTEN, VANHEMPIEN, PÄIVÄHOIDON JA ESIOPETUKSEN KASVATTAJIEN KESKEN - VASTUUNKANTAMISEN JA YHTEISTYÖTAITOJEN OPETTELU - SOSIAALISTEN TAITOJEN HARJOITTELU RYHMÄSSÄ 11

12 3.6. OPPIMISEN ILO Synnynnäisesti utelias lapsi haluaa oppia uutta ja kerrata asioita kaikkia aisteja käyttäen. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma. Oppimista tapahtuu kaikissa päivittäisissä tilanteissa vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa, ei vain erillisissä opetustuokioissa. Oppiminen tapahtuu pienin askelin harjoittelemalla. Aluksi opitaan kokemuksen kautta, vähitellen tietämällä ja lopulta ymmärtämällä. Aikuinen iloitsee yhdessä lapsen kanssa onnistumisista. Lapsi oppii kun hän saa yrittää, onnistua ja epäonnistua turvallisesti. Kun ilmapiiri on kannustava, lapsi saa myönteisen kuvan itsestään oppijana. MISSÄ OPIN? - KAIKISSA PÄIVÄN TILANTEISSA KOEN OPPIMISEN ILOA KUN SAAN: - LEIKKIÄ, TUTKIA, TEHDÄ JA OSALLISTUA - RATKOA ONGELMIA - KYSELLÄ JA KESKUSTELLA - TEHDÄ JOHTOPÄÄTÖKSIÄ - OSALLISTUA TOIMINNAN SUUNNITTELUUN IKÄTASONI MUKAAN 12 OPIN KUN HUOMIOIDAAN - SE, MISTÄ OLEN KIINNOSTUNUT - KEHITYSTASONI - VAHVUUTENI - TUEN TARPEENI - TAPANI OPPIA

13 3.7. KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA Kieli on perustana oppimiselle ja tukee lapsen ajattelua. Kielen avulla lapsi tutustuu ympäristöönsä ja saa tietoa. Kieli auttaa kehittämään vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisua ja itsetuntoa. Varhaiskasvatuksessa lapsi saa mallia sekä kirjoitetusta että puhutusta kielestä. Lasta hoitava aikuinen käyttää selkeää ja rikasta kieltä ja rohkaisee lasta puhumaan. Aikuinen antaa lapsen kertoa tapahtumista ja tunteista ja vastaa lapsen kysymyksiin. Katsekontakti, eleet ja ilmeet antavat lapselle tunteen, että häntä kuunnellaan. Yhteinen keskustelu opettaakin lapselle myös tärkeää kuuntelemisen taitoa. Aikuinen ottaa huomioon lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida ja osaa huomioida myös pienen lapsen elein, ilmein ja liikkeiden avulla tapahtuvaa viestintää. Turvallinen, kiireetön ja vuorovaikutukseen kannustava ilmapiiri edistää lapsen itseilmaisua. Näitä tarvitsen, että mielikuvitukseni ja puheeni kehittyy sekä sanavarastoni kasvaa: KESKUSTELU KERTOMINEN KUUNTELEMI NEN PELIT LEIKIT LAULUT NIMEÄMINEN JA LUOKITTELU ARJEN TOIMINNAN SANOITTA- MINEN SADUT SADUTUS NÄYTELMÄT TOISTAMINEN JA JÄLJITTELE- MINEN ÄÄNTEILLÄ JA SANOILLA LEIKITTELY RIIMIT LORUT RUNOT 13

14 3.8. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA LEIKKIMINEN Lapset saavat leikkiin aiheita omista kokemuksistaan. Leikin avulla lapsi tutustuu ympäröivään maailmaan. Leikkiessään lapset hassuttelevat, jäljittelevät, pohtivat ja luovat uutta. Leikissä kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Leikissä ei pyritä mihinkään, vaan päämäärä on toiminnassa itsessään. Lapsi oppii sosiaalisia taitoja sekä omien tunteiden säätelyä turvallisesti leikin kautta. Lapsi kokee kaveruutta, ystävyyttä, ryhmään kuulumista ja me-henki voimistuu. Leikki on ratkaisevan tärkeää aivojen ja kielen kehitykselle; myös kaoottinen leikki on arvokasta ja kehittävää. Leikki kehittyy lapsen kokonaiskehityksen mukana: ESINELEIKKI RINNAKKAISLEIKKI YHTEISLEIKKI kuvitteluleikit sääntöleikit Kasvattaja luo leikkiä arvostavan, myönteisen ja avoimen ilmapiirin. Lapsen ideoille annetaan tilaa, tuetaan ja rikastetaan lapsen mielikuvitusta sekä mahdollistetaan omalla toiminnalla erilaiset leikit. Myös rajummille leikeille annetaan tilaa. Leikkiä seurataan ja havainnoidaan, sillä joskus leikki tarvitsee ohjausta onnistuakseen. Tarvittaessa aikuinen leikkii mukana. Leikkiä seuraamalla saadaan selville lapsen elämässä sillä hetkellä tärkeitä, meneillään olevia tai mieltä askarruttavia asioita. Leikille ja leikin lopettamiselle annetaan riittävästi aikaa. Kasvattaja huolehtii, että lelut ovat turvallisia ja niitä on riittävästi. 14

15 NÄMÄ ASIAT KEHITTYVÄT, KUN SAAN LEIKKIÄ ystävyys ilo luovuus irrottelu onnistumisen ilo mielikuvitus keskittyminen identiteetti aistihavainnot eläytyminen turvallisuus itsenäisyys joustavuus ajattelu vastuunottaminen hienomotoriikka karkeamotoriikka suunnitteleminen kehon hahmottaminen huomaavaisuus ristiriitojen selvittäminen pettymysten sietokyky tilan hahmottaminen 15 käsitteenmuodostaminen säännöt ja normit ongelmanratkaisu

16 LIIKKUMINEN Liikkuminen on välttämätöntä tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Se kehittää oppimisessa tarvittavia valmiuksia ja taitoja: - kehittää havainnointikykyä, muistia ja ajattelua - hyvä kehonhahmotus edistää oppimista - itsetunto vahvistuu - sosiaaliset taidot kehittyvät - oppii ilmaisemaan tunteita, sietämään pettymyksiä - peruskunto kasvaa - lapsi kokee liikunnaniloa Liikkumisen tulee olla monipuolista ja lapsen kehitystasolle sopivaa. Perusliikkeiden hallinta on kaikkien liikuntataitojen ja muun oppimisen perusta, siksi varhaiskasvatuksessa keskitytään näiden taitojen vahvistamiseen. Yhdistämällä liikuntaa muuhun toimintaan lisätään oppimisen mahdollisuuksia. Kasvattaja havainnoi lasten motoristen taitojen kehittymistä. ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ OPIN JA SAAN: - ryömiä, kontata, kieriä - seisoa, istua, kävellä, juosta - hyppiä - venytellä, rentoutua - liikkua kaikkina vuodenaikoina - liikkua kun itse haluan ja aikuisen aloitteesta HALUAN OPPIA KÄSITTELEMÄÄN VÄLINEITÄ: - pyörittämään, työntämään, vetämään - vierittämään, heittämään, kiinni ottamaan ja potkaisemaan OPIN TASAPAINOTAITOJA, KUN SAAN: - kiipeillä, keinua, riippua, pyöriä, heilua - liikkua sisällä ja ulkona - liikkua pihalla, metsässä, lumella, jäällä 16

17 TAITEELLINEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN Lapsi taiteen kokijana ja tekijänä luo jatkuvasti kun saa siihen mahdollisuuden ja rohkaisua. Tunteiden ja ajatusten ilmaisu toiminnan kautta on tärkeämpää kuin materiaalinen lopputulos. Tavoitteena on antaa lapsen luovuudelle erilaisia ilmenemismuotoja ja kannustaa lasta taiteelliseen ilmaisuun eri taiteen muotojen; musiikin, tanssin, kuvataiteen, kädentaitojen, draaman ja kirjallisuuden kautta. ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ: TARVITSEN TILAA, AIKAA, RAUHAA JA MATERIAALIA, ETTÄ VOIN: - SAAN TEHDÄ OMAN NÄKÖISTÄ - OPIN ARVOSTAMAAN OMAA JA TOISEN TYÖTÄ - SAAN KÄYTTÄÄ MIELIKUVITUSTANI - SAAN TEHTYÄ TYÖN LOPPUUN (OMAN NÄKEMYKSENI MUKAAN) - ILMAPIIRI ON INNOSTAVA - KOEN ILOA JA MIELIHYVÄÄ - TÖITÄNI LAITETAAN ESILLE MUIDEN IHAILTAVAKSI -SAAN APUA AIKUISELTA - PIIRTÄÄ, MAALATA, ASKARRELLA MUOVAILLA LAULAA, SOITTAA, KUUNNELLA MUSIIKKIA TANSSIA KUUNNELLA JA KERTOA ITSE SATUJA JA RUNOJA, JA KUVITTAA NIITÄ - SEURATA NÄYTELMIÄ JA NÄYTELLÄ ITSE Lasta kannustetaan käyttämään kaikkia aistejaan taiteen havaitsemisessa ja tuottamisessa. Kyky havainnoida ympäristöään kehittyy, kun saa tehdä taidetta ja käyttää luovuuttaan. Taiteen avulla lapsi voi turvallisesti ilmaista kaikkia tunteitaan, myös traumaattisia kokemuksia. Kasvattaja arvostaa ja tukee lapsen taiteellista kasvua. 17

18 TUTKIMINEN Lapsen mielikuvitus ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät ja aistit vahvistuvat, kun lapsi yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen kautta saa tietoa ja kokee onnistumisen iloa. MINULLA ON LUONTAINEN TARVE TUTKIA, TARVITSEN AIKAA JA TILAISUUKSIA: IHMETELLÄ JA KOKEILLA YKSIN JA YHDESSÄ EPÄRÖIDÄ, VERTAILLA, ARVIOIDA TEHDÄ HAVAINTOJA (nähdä, kuulla, haistella, maistella, tunnustella) KYSYÄ JA POHTIA (miksi, miten, mitä tapahtuu jos?) PÄÄTELLÄ TUTUSTUA ITSEENI JA YMPÄRISTÖÖNI Kasvattajan tulee innostaa ja antaa lapselle mahdollisuuksia omatoimiseen tutkimiseen ja kannustaa omien ratkaisujen ja vastausten etsimiseen. Lapselle annetaan tietoa herättämään, lisäämään ja ylläpitämään kiinnostusta. Lapsi ihmettelee asioita yhdessä kasvattajan kanssa. 18

19 3.9. ORIENTAATIOT (=lapsen kiinnostuksen herättäjät) Orientaatioiden tavoitteena on, että lapsi saa valmiuksia, joiden avulla hän vähitellen pystyy ymmärtämään, kokemaan ja näkemään ympäröivän maailman. Lapsi oppii omien kokemustensa, tuntemustensa ja tekemistensä avulla. Orientaatioilla on yhteys esiopetuksen sisältöalueisiin ja perusopetuksen oppiaineisiin. VARHAISKASVATUS- SUUNNITELMA ESIOPETUS- SUUNNITELMA PERUSOPETUS- SUUNNITELMA Esiopetussuunnitelma-kohtaan HERÄTELLÄÄN KIINNOSTUSTA voisi SISÄLTÖALUEIDEN lisätä keinona KAUTTA leikki. SISÄLTÖIHIN JA OPPIMISEEN - KEINOJA: LEIKKI, LIIKUNTA, TAIDE, TUTKIMINEN SAADAAN VALMIUKSIA OPPIMISEEN LAPSILLA ON SISÄLLÖLLISIÄ OPPIMISTAVOITTEITA (OPPIAINEET) MATEMAATTINEN ORIENTAATIO Matemaattisia asioita opitaan arkielämän tilanteissa leikinomaisesti. Matematiikka on läsnä lapsen jokapäiväisissä asioissa heräämisestä nukkumaan menoon. Lapsi vertaa, laskee ja päättelee häntä kiinnostavien esineiden, välineiden ja materiaalien avulla. Kasvattaja kehittää lapsen matemaattisia ajattelutaitoja kyselemällä ja pohtimalla lapsen kanssa. VERTAAN, LASKEN JA PÄÄTTELEN TUTTUJEN VÄLINEIDEN AVULLA: - NAPIT, HELMET, PALIKAT, KIVET - TYTÖT, POJAT - RUOKA, RUOKAILUVÄLINEET - KORTIT, NOPAT - AUTOT, NUKET, ÄMPÄRIT, LAPIOT - PALLOT, NARUT, ELÄIMET JNE. - JNE. VERTAAN, LASKEN, LUETTELEN ja PÄÄTTELEN: - MÄÄRÄÄ (MONTAKO, ENEMMÄN, VÄHEMMÄN, YHTÄ MONTA, VÄHÄN, PALJON, PUOLI) - AIKAA (EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA) - KOKOA (PIENI, ISO, KORKEA, MATALA) - MUOTOA (YMPYRÄ, KOLMIO, NELIÖ) - EROAVUUKSIA (SAMANLAINEN, ERILAINEN) - SIJAINTIA (EDESSÄ, TAKANA, ALLA, PÄÄLLÄ, VASEN, OIKEA, VIERESSÄ) - JÄRJESTYSTÄ (ENSIMMÄINEN, TOINEN, ENSIN, SITTEN) -LUKUJONOJA 19

20 LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO Lähiympäristön havainnointi eri vuodenaikoina luo mahdollisuuden aistia, tutkia ja kokea luonnon ilmiöitä. Kasvattaja ohjaa lasta kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa ja ympäristöä. Lapsen kanssa tehdään havaintoja muutoksista luonnossa, ihmetellään, kerätään kokemuksia, tehdään pieniä kokeita, pohditaan ( miten, miksi, mitä eroa, mitä tapahtuu, jos ) sekä tehdään johtopäätöksiä. TEEN HAVAINTOJA: - VUODENAJOISTA - SÄÄN VAIHTELUSTA - KASVEISTA - LUONNON ANTIMISTA - ELÄIMISTÄ -IHMISESTÄ HISTORIALLIS - YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO Lapsen kanssa tutustutaan menneisyyteen ja nykyisyyteen kertomusten, valokuvien ja esineiden avulla. TEEMME RETKIÄ - LÄHIYMPÄRISTÖÖN MUISTAEN LIIKENNETURVALLI- SUUDEN VIETÄN JUHLIA - TUTUSTUN PERINTEESEEN JA TAPOIHIN -VIETÄN KALENTERIN JUHLAPYHIÄ OPETTELEN - HYVÄKSYMÄÄN ERILAISUUTTA - HUOLEHTIMAAN YMPÄRISTÖSTÄ TUTUSTUN - OMAAN MENNEISYYTEENI 20

21 ESTEETTINEN ORIENTAATIO Kasvattaja ohjaa ja tukee lasta näkemään ja arvostamaan kauneutta ympärillään. Lapsen arvostukset, asennoitumiset ja näkemykset hahmottuvat. Itsetunto vahvistuu. OPIN ARVOSTAMAAN KAUNEUTTA YMPÄRILLÄNI: - juhlat, näytelmät, kirjat, piirtäminen, maalaaminen, muotoilu, tanssi, musiikki, SAAN: - kokea, tuntea, luoda, tehdä havaintoja SAAN: - kokemuksia ja elämyksiä Varhaiskasvatusympäristön viihtyisyydellä ja siisteydellä luodaan edellytyksiä esteettisyyden kokemiseen ja arvostamiseen EETTINEN ORIENTAATIO Lapsen perusturvallisuus luodaan siten, että lapsesta välitetään ja hänen tarpeistaan huolehditaan. Eettisen kasvatuksen pohjana on aikuisen suhtautuminen lapseen ja toisiin aikuisiin. Lapselle opetetaan hyviä käytöstapoja ja ristiriitojen ratkaisua myönteisellä tavalla. Aikuinen on esimerkkinä lapselle omalla käytöksellään. POHDIMME YHDESSÄ JA AIKUISEN KANSSA ARJEN TILANTEISSA: MIKÄ ON: - OIKEIN - VÄÄRIN - HYVÄÄ PAHAA - TOTTA - VALHETTA OPETTELEN IÄN JA KEHITYSTASON MUKAISESTI: - TERVEHTIMÄÄN - SANOMAAN KIITOS, OLE HYVÄ JA ANTEEKSI - KAUNIITA RUOKAILUTAPOJA - JAKAMAAN TAVAROITA - HUOLEHTIMAAN TAVAROISTANI - SIIVOAMAAN LEIKKIENI JÄLJET - SELVITTÄMÄÄN ASIOITA PUHUMALLA - KUUNTELEMAAN - AUTTAMAAN - OTTAMAAN TOISET HUOMIOON Lasta ohjataan tunnistamaan, näyttämään ja käsittelemään tunteitaan siten, että lapsi voi kokea olonsa turvalliseksi. 21

22 USKONNOLLIS KATSOMUKSELLINEN ORIENTAATIO Uskontokasvatuksen lähtökohtana on kunnioittaa perheen toiveita ja vakaumusta. OPIN: -KUNNIOITTAMAAN JA ARVOSTAMAAN OMAA TAUSTAANI -KUNNIOITTAMAAN MINUA LÄHELLÄ OLEVIA ERILAISIA USKONTOJA JA KATSOMUKSIA USKONTOKASVATUKSEN SISÄLTÖINÄ PAINOTTUVAT: -TAPOJEN JA PERINTEIDEN VÄLITTÄMINEN -JUHLAPYHIEN VIETTO -RAAMATUN KERTOMUKSET -LASTEN HENGELLINEN MUSIIKKI -KYSYMYKSET, KESKUSTELUT JA POHDINNAT Uskontokasvatusta toteutetaan yhteistyössä Luumäen evankelisluterilaisen seurakunnan lapsityön kanssa. 22

23 4. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA Päivähoidon varhaiskasvatukseen kuuluu lapsen ja perheen erilaisten hyvinvointia vaarantavien tekijöiden varhainen tunnistaminen ja arvioiminen. Päivähoidossa erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen kuntoutus perustuu aikuisen ja lapsen väliseen hyvään vuorovaikutukseen ja laadukkaaseen yhteistyöhön lapsen vanhemman ja lasta tutkivien ja hoitavien tahojen kanssa. Tukitoimet eivät vaadi diagnoosia. Erityislastentarhanopettaja toimii päivähoidon ja esiopetuksen kasvattajien ja vanhempien tukena erityistä tukea tarvitsevien lasten asioissa. Lapsen tuen tarve kirjataan Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelmaan. Esiopetuksessa lapsi saa yleistä tukea, tehostettua tukea tai erityistä tukea (kts. Luumäen esiopetussuunnitelma). Päivähoidon menetelmiä toteuttaa varhaista tukea: Päivähoidon vahvuus on lapsen ja perheen kohtaaminen päivittäin. Lasta koskevien havaintojen perusteella voidaan suunnitella ja rakentaa varhainen tuki osaksi päivähoidon arkea lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. 1. Kasvatuskumppanuuden luominen ja sen ylläpitäminen lasten vanhempien kanssa koko hoitosuhteen ajan: - päivittäiset kohtaamiset; lasta koskevien tietojen vaihto - kasvatuskeskustelut vanhempien kanssa - lapsen kehityksen dokumentointi (LapsenVasu, kasvunkansiot) 2. Lapsen tarpeita vastaava kasvatustoiminta: 3. Kuntouttavien menetelmien käyttö: - toiminnan sisältöjen ja menetelmien suunnitteleminen ja toteuttaminen - perustaitojen harjaannuttaminen - lapsen itsetunnon vahvistaminen - eriyttäminen (pienryhmät ja yksilölliset tehtävät) - päivärytmin ylläpitäminen (kuvat apuna) - vuorovaikutustaitojen vahvistaminen - lapsen omatoimisuuden vahvistaminen päivittäisissä tilanteissa - kokonaisvaltainen kehityksen tukeminen 23

24 5. KIELI- JA KULTTUURINÄKÖKOHTIA VARHAISKASVATUKSESSA Varhaiskasvatus tukee eri kulttuuritaustaisen lapsen sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin kunnioittaen heidän omia lähtökohtiaan. Lapsen identiteetin kehittymiselle on tärkeää, että hänen omaa kulttuuriaan ja kieltään arvostetaan. Vastuu lapsen oman kulttuurin siirtymisestä on ensisijaisesti perheellä. Varhaiskasvatuksessa lasta ja vanhempaa rohkaistaan käyttämään omaa äidinkieltä keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Kasvatuskeskusteluissa käytetään tarvittaessa tulkkia. Lapsen Varhaiskasvatussuunnitelmassa (LapsenVasu) sovitaan lapsen tukitoimista. OHJEITA ERI KULTTUURISTA TULEVAN LAPSEN KEHITYKSEN TUKEMISEEN: Perhe Yhteistyötahot Työtavat - Jollei ole yhteistä kieltä, - perhe LAPSEN TARPEISTA KÄSIN: niin huomioi: - maahanmuuttajapalvelut - annetaan mahdollisuus - ilmapiiri ilmeet eleet - tulkki käyttää omaa kieltä - Ota selville, mitä perhe tietää - lapsen avustaja - opetellaan suomen kieltä suomalaisesta kulttuurista ja - moniammatilliset työryhmät - monikanavaisuus (aistit) tavoista (neuvola, sosiaalitoimi, jne.) tukemassa oppimista - anna vaiheittain tietoa - koulu - käytetään selkokieltä ja konkreettisista asioista tarvittaessa kuvia apuna - anna oikeaa - annetaan kehittymiselle tietoa palveluista aikaa - tutustu perheen kulttuuriin - havainnoidaan lapsen - tee yhteistyötä maahanmuuttaja- kehittymistä (dokumenpalveluiden ja tulkin kanssa tointi) - näe perheen tilanne - kannustetaan käyttämään omaa kieltä Lapsi TAVOITTEENA ON LAPSEN HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN tuetaan lapsen kokonaiskehitystä 24