MALLINNUS KUINKA LUODA DIALOGI TEATTERIN JA SEN ULKOPUOLISEN YHTEISÖN VÄLILLE?

Transkriptio

1 MALLINNUS KUINKA LUODA DIALOGI TEATTERIN JA SEN ULKOPUOLISEN YHTEISÖN VÄLILLE? Esimerkkitapauksena Lahden kaupunginteatterin ja Liipolan asuinalueen yhteisöteatterillinen yhteistyö Tampereen yliopisto Tutkivan teatterityön keskus Ylös Ammattiteattereiden yleisötyön kehittäminen Teemu Päivinen

2 1 TAUSTAA Tässä mallinnuksessa käsitellään Lahden kaupunginteatterin ja lahtelaisen Liipolan asuinalueen välistä yhteisöteatterillisten työvälineiden keinoin käytyä vuoropuhelua. Liipolan lähiö oli yksi Ylös-hankkeen Lahden kaupunginteatterin pilottiprojektiin mukaan valikoituneista yhteisöistä. Pilottiprojektin tavoitteena oli löytää elävä keskustelusuhde teatterin ja sen ulkopuolisen yhteisön välille. Projektin aikana tutkittiin seuraavia kysymyksiä: Miten teatteri voi laajentaa toimintaansa teatteritilan ulkopuolelle? Minkälaista keskustelua teatteri voi käydä yhteiskunnassa? Mitä uutta tämä vuoropuhelu voisi tuoda teatterin esitystoimintaan? Miten teatteri voisi löytää uusia yleisöjä? Pilottiprojekti järjestämien työpajojen tavoitteena oli nostaa yhteisön sisällä olevia aiheita tutkittavaksi soveltavan teatterin menetelmin. Liipolassa järjestettyihin yhteisöteatterityöpajoihin osallistuminen oli maksutonta. Tekemiseen osallistui kahdeksan aktiivisesti tapaamisissa käynyttä ja kymmenen epäsäännöllisemmin osallistunutta liipolalaista. 2

3 2 YHTEISTYÖN TAVOITTEET Synnyttää elävä suhde teatterin ja sen ulkopuolisen yhteisön kanssa Löytää keinoja tehdä teatteria teatteritilan ja perinteisen teatterin rakenteen ulkopuolella Laajentaa teatterin perinteisen taiteellisen ohjelmiston vaikutuspiiriä Kannustaa osallistujia itseilmaisuun, itsetuntemukseen ja aktiivisuuteen omassa elämässään Löytää uusia yleisöjä teatteriin 3 LÄHTÖKOHDISTA Lähtökohtana oli etsiä ammattiteatterille uusia tapoja kommunikoida ympäröivien yhteisöjen kanssa. Soveltavan teatterin filosofiaa ja työtapoja ei tunneta ammattiteatterikentällä tai teatteriyleisössä juurikaan. Halusimme kasvattaa yhteisöteatterin työtapojen tuntemusta, koska se on hedelmällinen ja toimiva menetelmä. Lahden kaupunginteatterin johtaja Maarit Pyökärin toivomus oli, että näyttelijät ja mahdollisesti muukin henkilökunta pääsisivät projektin aikana ulos talosta kohtaamaan teatterin ulkopuolista maailmaa. Pyökäri uskoi tämän tuovan uusia näkökulmia perinteiseen teatterityöhön. 3

4 4 YHTEISTYÖN KAAVA Yhteistyön on tarkoitus mahdollistaa aktiivinen, keskeytymätön ja luottamuksellinen vuoropuhelu teatterin ja sen ulkopuolisen yhteisön välille 1. Idean synty ja kontaktin luominen Ensin tarvitaan hyvä idea ja yhteisö, jonka kanssa sitä lähdetään kehittelemään. 2. Idean esittely ja kehittäminen eri osapuolten kanssa Yhteisön asukkaat pääsevät itse vaikuttamaan siihen, millaiseksi yhteistyö tulee muodostumaan. 3. Tutustumisvaihe Vaihe jossa osallistujille tulevat yhteisölliset työtavat tutuiksi ja ymmärrettäviksi niin, että niitä voidaan myöhemmin käyttää keskustelu- ja ideointivälineinä. 4. Keskusteluyhteys Keskusteluyhteyden muodostaminen on jo alkanut heti ensi kohtaamisella, mutta tässä vaiheessa yhteys on jo syventynyt niin paljon, että yhteisön sisäisistä asioista voidaan alkaa puhua luottamuksellisesti. 5. Yhteisöstä nousevien aiheiden toiminnallinen käsittely Mm. forum-teatterin, improvisaation ja muiden soveltavan teatterin työtapojen keinot ovat hyviä välineitä työstää esiin nousevia aiheita. 6. Työskentely yhteisön uusien ja vanhojen teemojen kanssa Reagointia yhteisössä taiteen keinoin (vaikkapa yhteisön asuinalueella tapahtuviin muutoksiin) 7. Dialogi teatterin ja yhteisön välillä Dialogin ei ole tarkoitus loppua, vaan sen on tarkoitus jäädä pysyväksi osaksi teatterin ja yhteisön arkea. 4

5 5 TEATTERIN JA YHTEISÖN DIALOGI LIIPOLASSA 1. Idean synty ja kontaktin luominen Lahden kaupunginteatterin alkuperäisenä tarpeena oli tulla näkyvämmäksi Päijät-Hämeen kylissä ja maaseudulla. Varsinaisia yhteistyökohteita kylissä ei ollut valmiina, joten yhteyksien luominen alkoi tyhjästä. Otin syksyllä 2009 yhteyttä Päijät-Hämeen kylät ry:n toimijoihin ja lähetin heidän syyskokoukseensa esittelyn yhteisöteatterista ja käynnissä olevasta Ylös-hankkeesta. Päijät-Hämeen kylät ry:n kautta syntyi kontakti Liipolan lähiöseuraan. Liipola oli valittu vuoden 2009 kyläyhteisöksi Päijät-Hämeessä. 2. Idean esittely ja kehittäminen eri osapuolten kanssa Kontaktin luomisen jälkeen aloitin toiminnan esittelemällä Liipolan ryhmälle Ylös-hankkeen idean. Paikalle saapui ilahduttava määrä teatterista kiinnostuneita liipolalaisia. Tein ensimmäisessä tapaamisessamme vaiheessa selväksi, että heillä osallistujina on prosessissa suuri rooli ja että he tulevat itse olemaan avainasemassa siinä, millaisia muotoja yhteistyö tulee saamaan. Idean kiteytyminen vei oman aikansa ja osalle ryhmäläisistä se aukeni vasta prosessin loppupuolella. Kaikki osallistujat kokivat osallistumisensa tärkeänä sekä henkilökohtaisesti, että yhteiskunnallisesti. 3.Tutustumisvaihe Esittelytilaisuuden jälkeen järjestimme tiistaisin 2-3 tuntia kestävän yhteisöteatterityöpajan. Jo parin ensimmäisen viikon jälkeen tuli selväksi että tarvitaan toinenkin viikottainen päivä työpajalle ja niin kokoonnuimme sekä tiistaisin, että perjantaisin. 5

6 Keskusteluyhteyden ja luottamuksen luomiseen käytettiin soveltavan teatterin ryhmäyttäviä harjoitteita. Harjoitteet tähtäsivät ryhmäläisten itseilmaisun rohkaisemiseen, itsensä esille tuomiseen ja toisten kuuntelemiseen. 4. Keskusteluyhteys Yhteisötaiteen perusajatus on, että teatterin keinoin käsiteltävät aiheet nousevat yhteisöstä itsestään ja että yhteisön jäsenet ovat omien asioidensa asiantuntijoita. Tätä lähtökohtaa kunnioittaen aloitimme työpajamme aiheiden kartoittamisen keskusteluilla ja improvisaatioilla lähiön arjesta. Työpajoissa käsiteltiin mm. seuraavia aiheita: parveketupakointi, pihapoliisit, pihojen läpikulku ja maahanmuuttajat. 5. Yhteisöstä nousevien aiheiden toiminnallinen käsittely Työstimme esille nousevia aiheita pieniksi kohtauksiksi ja forum-teatterin käyttämiksi patsaskuviksi ja keskustelimme harjoitusten aiheuttamista tuntemuksista ja niiden aiheista. Aiheita työstettiin ryhmän sisäisesti. Mietimme mahdollisuutta pitää lähiön asukkaille keskustelutilaisuus, jossa olisi esitetty pieniä kohtauksia lähiön arjesta, jonka jälkeen kohtauksista olisi keskusteltu. Suurin osa ryhmäläisistä kuitenkin vierasti ajatusta esiintyä muille kuin ryhmän jäsenille, ja niinpä hylkäsimme idean. 6. Työskentely yhteisön uusien ja vanhojen teemojen kanssa Tuodakseni vuoropuheluun jotain teatterin arjesta tutustuimme teatterin ohjelmistoon ja kävimme katsomassa muutaman esityksen harjoituksia. 6

7 Seuraavassa vaiheessa tutustuimme Lahden kaupunginteatterin ohjelmistossa pyörineen näytelmän Kuin ensimmäistä päivää tekstiin. Kuin ensimmäistä päivää on Anna Krogeruksen kirjoittama näytelmä, jossa tutustutaan vanhainkodin arkeen ja niihin paineisiin, jotka kohdistuvat sen asiakkaisiin ja henkilökuntaan. Luimme tekstin kohtaus kerrallaan, jonka jälkeen purimme kohtauksen tapahtumat ja teemat ja keskustelimme niistä. Mietimme miten kyseiset esille tuodut asiat ilmenevät omassa arjessamme. Kohtausten purkamiseen käytimme myös soveltavan draaman työkaluja tekemällä mm. patsaita kohtausten teemoista. Tämän jälkeen aloimme tutustua teatteriin osana yhteiskuntaa. Perinteinen esityksiin teatteritalossa tähtäävä teatteritoiminta oli kaikille osallistujille jollain lailla tuttua, mutta nyt tutustuimme soveltavan teatterin keinoihin näkyä ja kuulua yhteisössä ja yhteiskunnassa. Aluksi aloimme hahmottamaan omaa ympäristöämme, jossa elämme. Millä tavalla olemme läsnä omassa ympäristössämme ja miten se meille näyttäytyy? Aloitimme tutustumisen Liipolan lähiöstä jossa kaikki ryhmäläiset asuivat. Osa ryhmäläisistä oli asunut Liipolassa jo 40 vuotta. Aloimme kartoittamaan Liipolaa ihmisten omien kokemusten pohjalta. Laadimme Kansainvälisten situationistien lanseeraaman psykologismaantieteellisen kartan Liipolasta, tutkien tuttua tilaa/aluetta sen mukaan, minkälaisia tunteita eri paikat meissä herättävät. Ryhmäläiset esittelivät toisilleen asuinalueensa lempipaikkoja, kertoivat asioita itsestään ja suhteestaan valittuihin paikkoihin. Lempipaikkojen lisäksi tutustuimme myös pelottaviin, iloisiin, surullisiin, pyhiin ja epäpyhiin paikkoihin. 7

8 Kartoittamisen aikana ryhmäläisten näkemys omasta asuinalueesta laajeni ja he tulivat tietoisiksi erilaisista paikoista ja niihin sidotuista tapahtumista, joista heillä ei aikaisemmin ollut tietoa. 7. Dialogi teatterin ja yhteisön välillä Teatterin johtaja Maarit Pyökärin kanssa oli jo syksyllä 2009 puhuttu, että keväällä 2010 hän tahtoisi sulkea teatterin viikoksi taiteelliselta toiminnalta: Taiteellinen henkilökunta jalkautuisi erilaisiin yhteisöihin Lahden ja Päijät- Hämeen alueella. Jalkautumisessa käytettiin hyväksi yhteistyötahoja, jotka olivat syntyneet Ylöshankkeen myötä. Näyttelijät saivat itse valita, minne he jalkautumispäivänä lähtevät ja Liipolaan ilmoittautui kymmenkunta näyttelijää ja teatterinjohtaja. Liipolassa sijaitseva Lahden sivukirjasto oli lakkauttamisuhan alla ja osa Liipolan yhteisöteatteriryhmäläisistä keräsi nimiä adressiin sen säilymisen puolesta. Mietimme ryhmässä miten voisimme tuoda oman mielipiteemme esiin kirjaston puolesta taiteellisella, ajatuksia herättävällä tavalla. Päätimme järjestää kirjamarssin, jossa marssitaan Liipolan läpi lukien lähiö- ja kerrostaloaiheisia kaunokirjallisia katkelmia ryhmäläisten valitsemissa paikoissa. Paikat, jotka marssiin valittiin olivat tulleet tutuiksi aikaisemman omaan asuinympäristöön tehdyn tutkimusmatkan kautta. Liipolan kirjaston henkilökunta osallistui tarjoamalla listan kirjoista, joista voisi löytyä sopivia tekstejä. Ryhmäläiset lukivat jokainen oman ajan ja kiinnostuksen rajoissa 1-10 kirjaa, joista poimittiin marssiin tekstikatkelmia. 8

9 Tekstien lukijoiksi kirjamarssiin tulivat Lahden kaupunginteatterin näyttelijät, tuoden oman panoksensa kirjaston säilymisen puolesta ja osallistuen teatterin ja lähiön väliseen vuorovaikutukseen. Esittelin kirjamarssin idean näyttelijöille hyvissä ajoin ennen itse tapahtumaa ja jaoin heille tekstit, jotta he voisivat tutustua niihin etukäteen. Kirjamarssi-päivä alkoi kirjastolta, jossa istuimme isossa ympyrässä ja kaikki saivat kertoa ensimmäisen kirjastokokemuksensa. Kaikki halukkaat asukkaat saivat osallistua kulkueeseen. Lukupisteiden välissä oli vapaata keskusteluaikaa. Liipolalaiset kyselivät näyttelijöiltä ja päinvastoin. Kulkueen lopuksi kaikki kirjavaellukseen osallistuneet istuivat alas Liipolan laavulle keskustelemaan teatterista ja elämästä. Näyttelijät olivat saaneet vapaaehtoisen tehtävän antaa jokin esityksellinen lahja tässä tilaisuudessa ja pari lahjaesitystä näimmekin. Näyttelijöiden kommentit tapauksen jälkeen olivat positiivisia ja moni koki saaneensa virikkeitä omaan työhönsä. Liipolan yhteisöteatteriryhmäläiset kokivat saaneensa henkilökohtaisemman suhteen teatteriin, näyttelijöihin tutustumisen kautta. Tutustuminen tapahtui yhteisen tekemisen kautta, ei erikseen järjestetyn tule tutustumaan näyttelijöihin tilaisuuden avulla ja teki tutustumisesta henkilökohtaisemman. 9

10 6 REFLEKTOINTI Jokaisen työpajapäivän lopuksi pidimme pienen palautekeskustelun. Aina ryhmäläisillä ei ollut paljoakaan sanottavaa, mutta useimmiten palaute oli todella positiivista. Varsinaisissa purkupäivissä kaikki aktiiviset osallistujat kertoivat työpajojen vaikuttaneen heihin myönteisesti lisäten heidän itsetuntemustaan ja itseilmaisutaitojaan. Heidän oma asuinalueensa oli avautunut heille entistä rikkaampana ja mielenkiintoisempana paikkana ja he kokivat teatterin olevan lähempänä heidän arkielämäänsä. Liipolalaiset kokivat teatterin tulleen lähemmäs heitä. Raja näyttämön ja katsomon ja myös raja Lahden keskustan ja Liipolan lähiön välillä - katosi hetkeksi. Myös Lahden kaupunginteatterin näyttelijät kokivat palautekeskusteluissa, että he olivat saaneet omaan työkalupakkiinsa jotain uutta. Kohtaaminen esityssalin ulkopuolella koettiin yllättäväksi, piristäväksi ja inspiroivaksi. Teatterilaisten palautteesta kävi ilmi se, kuinka kaukana akateemisen koulutuksen saaneiden teatterialan ammattilaisten todellisuus usein onkaan lähiöelämän todellisuudesta. Vastaavanlaisen yhteistyön ja todellisuuksien kohtaamisien mahdollisuuksia tulisikin osallistuneiden mielestä lisätä. Yleisötyö voi laajentaa tietoisuutta todellisuudesta, jota teatteri työllään voi peilata. Yhteistyö erilaisten yhteisöjen kanssa pitää huolen siitä, että teatterilaisten yhteiskunnallinen ymmärrys kasvaa. Muuten tämä ymmärrys jää taiteilijoiden oman henkilökohtaisen elämänpiirin varaan. Yleisötyön mahdollistama dialogi ympäröivien yhteisöjen ja teatterin välillä voisi tulevaisuudssa myös olla osana taiteelisen henkilökunnan työn ohessa tapahtuvaa koulutusta. Kyseessä ei olisi niinkään oman ammattiosaamisen 10

11 teknisten taitojen kehtittäminen, vaan oman työn tarkastelu laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja sen tuomien näkökulmien ja oivallusten hyödyntäminen taiteellisessa työssä. 7 KÄYTETTÄVYYS / SOVELLETTAVUUS Kyseinen toimintamalli on sovellettavissa osaksi ammattiteatterien toimintaa. Avainsanoja ovat aika yhteyksien luomiselle ja tila asioille tapahtua. Pitkään jatkunut vuoropuhelu teatterin ja yhteisön välillä mahdollistaa reagoinnin ja yhteistoiminnan yhteisiin asioihin kuten esimerkkitapauksessa Liipolan kirjaston lakkauttamisuhkaan. Keskusteluyhteyden ylläpitämiseen vaaditaan aitoa vuoropuhelua ja jatkuvuutta molemminpuolisen luottamuksen saavuttamiseksi. Vuoropuhelu ei saa olla teatterille vain keino markkinoida itseään tai tuoda toimintaansa esiin yhteistyökumppanin kustannuksella. Luottamus teatteria kohtaan ja hiljainen markkinointi, eli se että teatteri todella laajenee oman talonsa ulkopuolelle ovat ne kestävät uusien yleisöjen luontikeinot, joihin tämänkaltainen toiminta tähtää. 11

12 8 TAUSTATIETOA YLÖS-HANKKEESTA Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen YLÖS ammattiteattereiden yleisötyön kehittäminen - hankkeen tavoitteena on kasvattaa tietämystä yleisötyöstä ja soveltavasta teatterista, antaa teattereille uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa sekä synnyttää soveltavan teatterin alalle uutta yritystoimintaa. YLÖS-hankkeen pilottiprojekteissa Lahden kaupunginteatterissa, Rauman Kaupunginteatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa luodaan malleja soveltavan teatterin yritystoiminnalle ja testataan yleisötyön menetelmien toimivuutta ammattiteattereissa. Soveltavan teatterin ja yleisötyön palveluiden mallinnus on tärkeä osa pilottiprojekteja. Mallinnuksissa kirjoitetaan toteutetut kokonaisuudet auki yleispäteviksi ja yleistajuisiksi malleiksi, joita on mahdollista enemmän tai vähemmän soveltaen ottaa käyttöön maanlaajuisesti. YLÖS-hankkeen päärahoittajat ovat Opetusministeriön valtakunnallinen Euroopan sosiaalirahasto-ohjelma "Luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisohjelma", sekä luovan talouden kehittämishanke Luova Tampere. 12