Helven viljelyn potentiaalikartoitus, peltoalojen tilastollinen analysointi ja korjuukoneselvitys Keski-Suomessa

Transkriptio

1 TUTKIMUSRAPORTTI VTT-R Helven viljelyn potentiaalikartoitus, peltoalojen tilastollinen analysointi ja korjuukoneselvitys Keski-Suomessa Kirjoittajat: Teuvo Paappanen, Vesa Laitinen ja Tuulikki Lindh, Luottamuksellisuus: Julkinen

2

3 2 (38) Alkusanat Tämä työ liittyy hankekokonaisuuteen Ruokohelven hankinta keskisuomalaisille voimalaitoksille. Hankkeen tavoitteena on edistää ruokohelven laajamittaisia käyttömahdollisuuksia Keski-Suomessa. Hankkeen tilaaja on Vapo Oy ja sen toteuttavat VTT, ProAgria Keski- Suomi, MTT ja YTY-Konsultointi. Hankkeen rajoittajia ovat Keski-Suomen ELY-keskus (Manner Suomen maaseutuohjelma), Vapo Oy ja Jyväskylän Energia Oy. Tämä raportti liittyy hankkeen yhteen osatehtävään, potentiaalikartoitukseen, jonka tehtäviä ovat viljelyn potentiaalikartoitus, peltoalojen tilastollinen analysointi ja korjuukoneresurssien selvitys. Osatehtävän vastuuhenkilö on tutkija Teuvo Paappanen VTT:ltä. Lisäksi osatehtävään ovat osallistuneet Tuulikki Lindh ja Risto Impola VTT:ltä ja Vesa Laitinen ProAgria Keski- Suomesta. Tekijät haluavat myös kiittää hyvistä neuvoista projektin ohjausryhmää, johon ovat kuuluneet Mia Suominen, Olli Reinikainen ja Pasi Sironen (vuonna 2010) Vapo Oy:stä, Risto Janhunen Keski-Suomen ELY-Keskuksesta, Tapo Lehtoranta ja Ahti Weijo (2010) Jyväskylän Energia Oy:stä ja Panu Volanto Joutsan maaseutuviranomaisena. Jyväskylä Tekijät 2

4 3 (38) Sisällysluettelo Alkusanat Johdanto Tavoite Viljelijäkysely Kyselyn tulokset Tilojen yleiskuvaus Tilojen konekalusto Helven viljelyn kannattavuus ja syyt siihen Helven viljelyn kannattavuus Syyt helven viljelyn kannattavuuteen Halukkuus urakointiin Urakointi helven korjuussa Paalaimen omistajien urakointihalukkuus helven ja oljen korjuussa Urakointi suurkanttipaalaimella Viljelijät ja urakoitsijat Konekaluston riittävyys laajamittakaavaiseen helven korjuuseen Viljojen olki Helven ja oljen myyntihinta Viljelijöiden kommentteja Peltoalojen tilastollinen tarkastelu Peltoalojen numeerinen tarkastelu Peltoalojen maantieteellinen tarkastelu Yhteenveto

5 4 (38) 1 Johdanto Ruokohelven laajamittakaavaisen käytön edistämisessä yksi tärkeä tekijä on tietää viljelypotentiaali. Tämä päätettiin hankkeen suunnitteluvaiheessa selvittää kahdella tavalla: viljelijöille suunnatulla kyselyllä ja peltoalojen tilastollisella tarkastelulla. Viljelijöille suunnatulla kyselyllä haluttiin selvittää viljelijöiden suhtautumista helven viljelyyn, halukkuutta osallistua korjuuseen ja urakointiin, mielipide viljelyn kannattavuuteen ja helvestä haluttuun hintaan sekä viljelijöiden olemassa oleva konekalusto. Helven viljelypotentiaalia pyrittiin selvittämään myös Keski-Suomen peltoalojen tilastollisella analysoinnilla, jolloin saatiin yleisempi kuva peltojen käytöstä ja niiden alueellisesta ja muusta jakautumisesta. 2 Tavoite Tavoitteena oli viljelijöille suunnatun kyselytutkimuksen avulla kartoittaa keskisuomalaisten viljelijöiden helven korjuuseen soveltuvaa kalustoa ja korjuu- ja urakointihalukkuutta helven korjuussa sekä viljelijöiden mielipiteitä helvestä ja sen viljelyn kannattavuudesta. Lisäksi potentiaalia arvioitiin peltoalojen tilastollisella analysoinnilla. 3 Viljelijäkysely Kysely ideoitiin projektiryhmän avustuksella, johon osallistui VTT:n, ProAgrian ja MTT:n edustajia. Kyselyn aiheita olivat: - Tilan yleistiedot - Tilan konekalusto (helven korjuuseen soveltuvat) - Helven viljely nykyisin ja suunnitelmat tulevaisuudessa - Viljelijöiden osallistuminen korjuuseen omalla tilalla (vaikka eivät tällä hetkellä viljele helpeä) - Viljelijöiden halukkuus urakointiin helven korjuussa tilan ulkopuolella sekä halukkuus investoida koneisiin sen vuoksi, että helven viljely yleistyy - Helven viljelyn kannattavuus (katsovatko viljelijät helven olevan heille vaihtoehto nykyiseen verrattuna, missä tilanteessa voisi tulla vaihtoehdoksi ja viljelijöiden mielipide helven hinnasta) - Viljojen olki (olisivatko viljelijät valmiita myymään olkea polttoaineeksi, kuinka paljon, mihin hintaan ja halukkuus urakoida oljen korjuussa) - Yhteydenotot viljelijöihin. Tässä kysyttiin voiko viljelijöille tiedottaa helvestä henkilökohtaisesti ja toivovatko he eri tahojen yhteydenottoa liittyen neuvontaan, urakointiin ja viljelyyn. Rasti ruutuun -kysymyksiä oli neljä: o Minulle saa lähettää kutsua helpeä käsitteleviin viljelijätilaisuuksiin ja muuta helpi infoa o Toivon, että ProAgrian edustaja ottaa minuun yhteyttä liittyen helven viljelyyn tilallani o Olen kiinnostunut urakoinnista helven korjuussa ja toivon yhteydenottoa (Vapon edustaja) o Olen kiinnostunut helven viljelysopimuksesta ja toivon yhteydenottoa (Vapon edustaja) - Viljelijöiden vapaamuotoiset kommentit helpeen liittyvistä eri aihealueista 4

6 5 (38) Kyselystä muodostui kattava, mutta toisaalta sen pelättiin olevan liian pitkä ja yksityiskohtainen. Rakenne päätettiin pitää kuitenkin ennallaan, mikä myöhemmin osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska muutama viljelijä kiitti hyvästä ja ammattitaitoisesti tehdystä kyselystä. Kysely on esitetty liitteessä 1. Kyselyn mukana lähetettiin Vapon tekemä esite helven viljely- ja korjuuohjeista sekä ProAgrian ja VTT:n yhdessä tekemä esimerkkilaskelma helven ja rehuohran tuotantokustannuksista. Kysely lähetettiin kaikille Keski-Suomen alueen viljelijöille syksyllä 2009, joita oli yhteensä 3321 kappaletta. Osoitteet saatiin Maaseutuvirastosta (Mavi). 4 Kyselyn tulokset Kyselyyn vastasi yhteensä 390 viljelijää, jolloin vastausprosentiksi tuli 11,7 %. Viljelijöiden vastausten kattavuus vaihteli, mutta suurin osa vastasi ainakin heitä kiinnostaviin kysymyksiin. 4.1 Tilojen yleiskuvaus Tilat jaoteltiin tuotantosuunnan perusteella neljään eri luokkaan: maito-, vilja-, lihakarja ja muut tilat. Lisäksi erotettiin omaksi ryhmäkseen ne tilat, jotka jo nykyisin viljelivät helpeä. Osa tiloista oli ilmoittanut useamman kuin yhden tuotantosuunnan. Liittyen ennakkooletukseen helven viljelyhalukkuudesta viljatiloiksi luettiin vain ne tilat, joilla ainoa tuotantomuoto oli viljan viljely. Muilla tuotantosuunnilla tila luettiin ryhmään, jos sen yksi tuotantomuoto oli valintaperusteena oleva. Yleistiedot tiloista on esitetty taulukossa 1. Eniten tiloja oli ryhmässä Muut tilat (161) ja vähiten lihakarjatiloja (47). Helpeä viljeleviä tiloja oli 34. Suurin keskimääräinen tilakoko oli maito- ja lihakarjatiloilla, joilla myös vuokrapellon osuus oli muita suurempi. Pienin tilakoko oli Muilla tiloilla. Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden tilojen yleiskuvaus. Maito Vilja Liha Muu Helpi Tiloja, kpl Pinta-ala, ha - josta vuokralla, % 51,6-36 % 33,7-20 % 57, ,8-23 % Viljelijän ikä Etäisyys JKL:stä ,0-26 % helpi 14,8 ha kok. helpi 504 ha Tuotantosuunta Muun tarkempi kuvaus on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Tuotantosuunta Muu tilojen kuvaus. 5

7 6 (38) Kuivaheinä/nurmi 48 Hevostalous 20 Energiakasvit 20 Ei tiedossa 17 Marjat 9 Kumina 8 Lammas 6 Sika 5 Kesanto 5 Yht. 138 (Muut yht.161) Loppu Muu: Peruna, vihannes, luomuvilja, taimituotanto, koneurakointi, rypsi, puutarha 4.2 Tilojen konekalusto Tilojen konekalusto on esitetty taulukossa 3. Konelukumääristä voidaan tehdä seuraavia yleisiä havaintoja: - Suurin osa niittomurskaimista on nostolaite-kiinnitteisiä, mutta myös hinattavia on paljon. Sen sijaan etunostolaitteessa olevia on vain 3 % kaikista koneista. Murskainosan kierrosnopeutta voidaan säätää yli puolessa koneista. - Yli 80 % pyöröpaalaimista on kiinteäkammioisia - Suurkanttipaalaimia löytyi 2 kappaletta - Pyöröpaalaimia on lähes kolme kertaa enemmän kuin tarkkuussilppureita - Paaliperävaunuja on yllättävän paljon ja ne ovat yllättävän suuria (keskimäärin 14,8 paalia/vaunu) - Etukuormaajia on hyvin monessa traktorissa - Etunostolaitteita on 24 traktorissa (tässä kuitenkin kysymys oli epätarkka, koska olisi pitänyt kysyä etunostolaitetta JA -voimanottoa) - Metsäkärryjä on hyvin monella tilalla Taulukko 3. Tilojen konekaluston määrä. 6

8 7 (38) Koneita, kpl Osuus, % Muuta tiloista Niittomurskain ,6 Nostolaite: 63 %, hinattava 34 % ja etunostol. 3 % Kierrosluvun säätö: Kyllä 55 %, Ei 45 % Lautasniittokone ,8 Pyöröpaalain 79 20,4 Muuttuvakamm. 18 %, kiinteäkamm. 82 % Suurkanttipaalain 2 0,5 Tarkkuussilppuri 29 7,5 Paaliperävaunu 70 18,0 Paaleja keskimäärin 14,6 kpl Paalaimen peräv. 2 0,5 MT-silppuri 15 3,8 Paalimurskain 3 0,8 Etukuormaaja ,8 Etunostolaite 24 6,2 Tuubikäärin 1 0,3 Metsäkärry ,8 Muu lieriöniittokone, kaksoissilppuri, pöyhin/karhotin, kaivinkone, pyöräkuormaaja, metsätraktori, kuorma-auto (peräkärryjä yms.) Konekaluston määrä (kappalemäärät ja %:lla tiloista) eri tuotantosuuntien tiloilla on esitetty taulukossa 4. Taulukosta voidaan havaita, että eniten koneita (sekä kappalemääräisesti että suhteellisesti tarkasteltuna) on maito- ja lihakarja tiloilla (sininen väri) sekä muilla tiloilla ja vähiten viljatiloilla (punainen väri). Esimerkiksi pyöröpaalaimia on vain 6 % viljatiloista, kun niitä maito- ja lihakarjatiloilla on noin %:lla tiloista. Ainoat koneet, joita viljatiloilla on paljon, ovat lautasniittokone ja metsäperävaunu. Nykyisin helpeä viljelevillä tiloilla on suhteellisesti tarkasteltuna enemmän kalustoa kuin esimerkiksi viljatiloilla. Tuotantosuunta Muu tilat ovat heterogeeninen joukko tiloja. Näilläkin tiloilla helvelle soveltuva konekalusto on keskittynyt tarkoituksen mukaisella tavalla: lähinnä heinä/tuorerehu- ja hevostiloille tai tilat harjoittavat maidon tuotantoa tai lihakarjan kasvatusta. Taulukko 4. Tilojen konekalusto eri tuotantosuuntien tiloilla (sinisellä värillä on ilmaistu kunkin koneen suurin määrä ja punaisella pienin määrä). kpl Maito Liha Vilja Muu Helpi Niittomurskain Lautasniitto Pyöröpaalain Sk-paalain 2 Tarkkuussilppuri Paaliperävaunu Metsäkärry %:lla tiloista Maito Liha Vilja Muu Helpi Niittomurskain 66,7 63,8 13,8 16,8 26,5 Lautasniitto 37,5 34,0 47,4 45,3 41,2 Pyöröpaalain 38,9 57,4 6,0 13,0 32,4 Sk-paalain 1,2 Tarkkuussilppuri 25,0 12,8 3,4 1,9 5,9 Paaliperävaunu 31,9 40,4 7,8 13,7 23,5 Metsäkärry 50,0 42,6 47,4 24,8 35,3 7

9 8 (38) 4.3 Helven viljelyn kannattavuus ja syyt siihen Helven viljelyn kannattavuus Viljelijöiltä kysyttiin mielipidettä helven viljelyn kannattavuudesta. Näitä kysymyksiä oli neljä. Kysymysryhmän 3 kysymyksissä pyydettiin rastittamaan mm. seuraavat vaihtoehdot - En sulje pois mahdollisuutta viljellä helpeä, mutta en ole ajatellut asiaa tarkemmin - En nyt ja lähitulevaisuudessa katso helven olevan minulle vaihtoehto nykyiselle tuotantosuunnalle Kysymyksessä 6 kysyttiin: - 6A: Katsotteko, että helven viljely voi olla teille kannattava vaihtoehto verrattuna nykyiseen tuotantoonne ja tuotantotilanteeseenne (K/E)? - 6B: Jos ette tällä hetkellä koe helpeä kannattavaksi vaihtoehdoksi, niin missä tilanteessa se voisi tulla teille kannattavaksi? Yhteenveto kolmen em. mainitun kysymyksen vastauksista on esitetty taulukossa 5. Kysymysryhmän 3 kysymyksiin oli hyvin suurella osalla viljelijöistä mielipide, %:lla. Tämä lienee selitettävissä sillä, että kysymys sisälsi myös neutraalin vastauksen En sulje pois, mutta en ole ajatellut. Myönteisimmin helven viljelyyn suhtautuvat viljatilat. Kysymysryhmässä 3 noin 80 % ei sulkenut pois helpeä ja 20 prosenttia ei katsonut sen olevan vaihtoehto. Kysymyksessä 6 hieman suurempi osuus viljanviljelijöistä katsoi helven olevan kannattava vaihtoehto, kuin katsoi, että se ei ollut kannattava vaihtoehto. Maito- ja lihakarjatilat näkevät helven viljelyn vähemmän kannattavana. Kysymysryhmässä 3 noin 43 % näistä tuottajista sulki helven pois jo tässä vaiheessa. Kysymyksessä 6 tämä mielipide kuitenkin jyrkkeni: noin % ei pitänyt helpeä kannattavana verrattuna nykyiseen tuotantosuuntaan ja vain % piti helpeä kannattavana. Tuotantosuunta Muu tilojen viljelijöiden suhtautuminen helpeen sijoittui viljan viljelijöiden ja maito/lihakarja tilojen väliin. Myös helpeä jo nykyisin viljelevät pitivät sen kannattavuutta hyvänä, esimerkiksi kysymyksessä 6 Kyllä-vaihtoehto 35 % ja Ei 24 %. Kuitenkin helpiviljelijöistä huomattava osuus (41 %) ei ottanut kantaa kysymykseen 6, kun muilla tuotantosuunnilla epätietoisten osuus oli %. Taulukko 5. Viljelijöiden vastaukset helven viljelyn kannattavuutta liittyviin kysymyksiin. 8

10 9 (38) Maito Liha Vilja Muu Helpi Kysymys 3 En sulje pois mahdollisuutta viljellä helpeä (En sulje pois) En nyt ja lähitulevaisuudessa katson helven olevan vaihtoehto (En nyt ja tulev.) Tilojen lkm Mielipide asiasta, % Joista - En sulje pois (%) 56,7 56,8 79,6 64,8 - En nyt ja tulev. (%) Kysymys 6 43,3 43,2 20,4 35,2 Voiko helpi olla kannattavaa verrattuna nykyiseen tuotantosuuntaan Joista - Kyllä (%) 13,9 17,0 39,7 28,0 35,3 - Ei (%) 65,3 70,2 37,9 41,0 23,5 - Ei vastausta (%) 20,8 12,8 22,4 31,1 41, Syyt helven viljelyn kannattavuuteen Kysymyksessä 6 saattoivat viljelijät Kyllä/Ei vastauksen ( Voisiko olla kannattavaa verrattuna nykyiseen?, tässä nimetty kysymykseksi 6A) lisäksi esittää sanallisen perustelun vastaukselle. Lisäksi he saattoivat antaa sanallisen perustelun Missä tilanteessa helpi voisi tulla heille kannattavaksi?, kysymys 6B. Vaikka molemmat kysymykset sallivat vapaamuotoisen vastauksen, osoittautui, että tärkeimmät syyt voitiin kategorisoida muutamaan perussyyhyn. Nämä syiden selitykset on esitetty taulukoissa 6 ja 7 ja tulokset käsitelty jäljempänä. Kysymyksen 6A osalta joillakin syillä perusteltiin vain joko Kyllä- tai Ei-vaihtoehtoa ja joillakin sekä Kyllä- että Ei-vaihtoehtoa. Taulukko 6. Kysymykseen 6A annetut perustelut. Perusteltu vaihtoehtoa Selite Syy Kyllä Ei Pelto ruoalle Katson pellon olevan ensisijaisesti ruoan tuotantoon X Nyk. ei kannata Nykyinen tuotantosuunta ei kannata X Vilja halpaa Viljan hinta nykyisin halpaa X Pieni p-ala Pieni tilan pinta-ala X Omat koneet Pitäisi hankkia helvelle koneet X Pellon sovelt. Pellon soveltuvuus nykyiselle tuotannolle tai helvelle X X Kannattavuus Kannattavuus, joko nykyisen tai helven X X Työn vähent. Työn tarpeen vähentäminen helven viljelyllä X Kesk. nykyiseen Keskittynyt nykyiseen täysillä X EOS Ei osaa sanoa X X Taulukko 7. Syyt siirtyä helpeen, kysymys 6B. 9

11 10 (38) Selite Pellolla ei muuta järk. Käyttöp.lähellä Jos joku muu Ei milloinkaan Maidon hinta lask. Vilja pysyy alh. Helven hinta kork. Kannattavuus Nyk. loppuu Syy siirtyä helpeen, jos: pelloilla ei ole muuta järkevää käyttöä helven käyttöpaikka olisi lähellä jos joku muu sen tekee, itse en ole valmis en näe mitään syytä siirtyä helpeen maidon hinta laskee edelleen viljan hinta pysyy edelleen alhaisena helven hinta olisi korkeampi jos helpi kannattavampaa sitten kun nykyinen loppuu Maitotilat Syyt helven viljelyn kannattavuuteen on esitetty kuvassa 1 (ylemmässä kuvassa kysymys 6A ja alemmassa 6B). Kysymykseen 6A Voisiko olla kannattavaa nykyiselle Ei-syitä löytyi selvästi enemmän kuin Kyllä-syitä. Kaksi valtasyytä olivat, että keskittyvät nykyiseen ja sen kannattavuus on parempi (tai helven huonompi). Kysymykseen 6B Missä tilanteessa yleisin syy oli Silloin, kun lehmistä luovutaan. Muita syitä olivat jos helven hinta korkeampi ja osa katsoi, että helpi ei voi kilpailla maidontuotannon kanssa. Kysymys 6A - Kannattavuus verrattuna nykyiseen 25 Syitä, kpl Pelto ruoalle Nyk. ei kannata Vilja halpaa Pieni p-ala Omat koneet Pellon sovelt. Kannattavuus Työn vähent. 0 Kyllä Ei 10

12 11 (38) Kpl Kysymys 6B - Missä tilanteessa kannattavaksi Eivastanneita 43,1 % 1 Pelloilla ei muuta järk. Käyttöp. lähellä Jos joku muu Ei milloinkaan Maidon hinta lask. Vilja pysyy alh. Helven hinta kork. Kuva 1. Maitotilojen perustelut kysymykseen 6. Maidontuottajien yleinen ajatuskuvio liittyen nykyiseen tuotantoon ja helpeen oli, että tuottajat panostavat täysillä nykyiseen, on mahdollisesti äskettäin tehty investointeja ja eläinmäärä on mitoitettu peltopinta-alan mukaan, jolloin helpeä ei koettu kovin hyväksi vaihtoehdoksi. Helven viljelyä voisi harkita, jos nykyinen loppuu, mitä jokunen viljelijä kertoi harkitsevansa esim. iän tai pienen pinta-alan vuoksi. Lihakarjatilat Lihakarjatilojen suhtautuminen helpeen on hyvin samanlaista kuin maitotilojen (kuva 2). Syy miksi ei siirrytä helpeen on usein, että viljelijä keskittyy nykyiseen, ja sen kannattavuus on parempi (tai helven huonompi). Helpi voisi tulla kannattavaksi, jos nykyisestä luovutaan tai helven hinta on korkeampi. Kysymsy 6A - Kannattavuus verrattuna nykyiseen Syitä, kpl Pelto ruoalle Nyk. ei kannata Vilja halpaa Pieni p-ala Omat koneet Pellon sovelt. Kannattavuus Työn vähent. 0 Kyllä Ei 11

13 12 (38) Syitä, kpl Kysymys 6B - Missä tilanteessa kannattavaksi Ei-vastaneita 51,1 % Ei Pelloilla ei muuta järk. Käyttöp. lähellä Jos joku muu Ei milloinkaan Maidon hinta lask. Vilja pysyy alh. 0 1 Helven hinta kork. Kuva 2. Lihakarjatilojen perustelut kysymykseen 6. Viljatilat Viljatilat näkevät helven viljelyn muita ryhmiä kannattavampana. Syitä miksi siirtyä helpeen esitettiin enemmän kuin Ei-syitä. Merkittävimmät syyt miksi helpi voi olla kannattavaa ovat, että viljan hinta on halpa, sen kannattavuus huono ja on tarve vähentää työmenekkiä. Syitä miksi ei siirtyä helpeen ovat, että viljan viljely katsotaan kannattavammaksi, ei ole omia koneita helven korjuuseen ja pinta-ala on pieni. Tilanteita jossa helven viljelyyn siirtyminen voisi olla mahdollista ovat, jos helven hinta olisi korkeampi tai viljan hinta pysyy pitkään alhaisena. 30 Kysymys 6A - Kannattavuus verrattuna nykyiseen Syitä, kpl Kyllä Ei Pelto ruoalle Nyk. ei kannata Vilja halpaa Pieni p-ala Omat koneet Pellon sovelt. Kannattavuus Työn vähent. 12

14 13 (38) Syitä, kpl Kysymys 6B - Missä tilanteessa kannattavaksi Eivastanneita 81,9 % Pelloilla ei muuta järk. Käyttöp. lähellä Jos joku muu Ei milloinkaan Maidon hinta lask. Vilja pysyy alh. Helven hinta kork. 0 1 Kuva 3. Viljatilojen perustelut kysymykseen 6. Viljan markkinointivaikeudet voivat kyselyn perusteella olla tila- tai aluekohtaisia. Osa tiloista oli saanut viljan toistaiseksi myytyä, jolloin he eivät välttämättä olleet niin kiinnostuneita helvestä. Osalla oli taas merkittäviä markkinointivaikeuksia, jolloin he ilmoittivat helven olevan heille vaihtoehto. Helven viljelijät Myös hienoinen enemmistö jo helpeä nykyisin viljelevistä näkee helven viljelyn kannattavana. Tämä näkyy sekä annetuista Kyllä/Ei vastauksista että niihin annetuista perusteluista. Kannattavuus on tärkein tekijä jolla vastaajat selittävät sekä helven parempaa kannattavuutta että kielteisessä tapauksessa nykyisen muun tuotannon parempaa kannattavuutta. Ainoa argumentti, jolla negatiivisen asenteen omaavien asenne muuttuisi positiiviseksi helvelle on, että helven hinta saisi nousta. Muista ryhmistä poiketen helven viljelijät ottivat vähemmän kantaa kannattavuuteen: yli 41 % ei vastannut kysymykseen 6A, kun muilla ryhmillä vastaamattomien osuus oli %. 13

15 14 (38) Kysymys 6A - Kannattavuus verrattuna nykyiseen Syitä, kpl Pelto ruoalle Nyk. ei kannata Vilja halpaa Pieni p-ala Omat koneet Pellon sovelt. Kannattavuus Työn vähent. 0 Kyllä Ei 12 Kysymys 6B - Missä tilanteessa kannattavaksi Eivastanneita 70,6 % Syitä, kpl Pelloilla ei muuta järk. Käyttöp. lähellä Jos joku muu Ei milloinkaan Maidon hinta lask. Vilja pysyy alh. Helven hinta kork. Kannattavuus Nyk.loppuu 0 1 Kuva 4. Helpeä viljelevien perustelut kysymykseen 6. Heinän tuottajat Heinän tuottajilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kuivaheinän ja säilörehun tuottajia. Tästä ryhmästä kaksi kertaa enemmän viljelijöitä ilmoitti syyn miksi helpi ei kannata kuin ne jotka ilmoittivat syyn helven kannattavuudelle. Tärkeimpiä Ei-syitä olivat, että ovat keskittyneet heinän tuotantoon ja sen kannattavuus on parempi. Toisaalta Kyllä-syistä yleisimmät olivat, että helven viljely voisi olla kannattavampaa ja nykyinen ei kannata. Kysymykseen missä tilanteessa helpi voisi tulla kannattavaksi, olivat yleisimmät syyt, että nykyinen loppuu ja helven hinta nousisi. 14

16 15 (38) Kysymys 6A - Kannattavuus verrattuna nykyiseen Syitä, kpl Pelto ruoalle Nyk. ei kannata Vilja halpaa Pieni p-ala Omat koneet Pellon sovelt. Kannattavuus Työn vähent. 0 Kyllä Ei 16 Kysymys 6B - Missä tilanteessa kannattavaksi Eivastanneita 68,8 % Syitä, kpl Ei Pelloilla ei muuta järk. Käyttöp. lähellä Jos joku muu Ei milloinkaan Maidon hinta lask. Vilja pysyy alh. Helven hinta kork. Kannattavuus Nyk.loppuu 0 1 Kuva 5. Kuivaheinää/nurmea viljelevien perustelut kysymykseen 6. Muut eläimet Tällä ryhmällä tarkoitetaan tuotantosuunnan Muu eläintiloja, joista suurimmalla osalla oli hevosia, mutta oli myös lampaita tai sikoja. Näistä tiloista 17 % katsoi helven voivan olla kannattava vaihtoehto nykyiselle tuotannolle ja 45 % ei nähnyt helpeä kannattavana. Syitä kannattamattomuuteen esitettiin selvästi enemmän kuin syitä kannattavuuteen. Yleisimmät syyt kannattamattomuuteen olivat, että keskittyy nykyiseen ja näkee sen kannattavampana kuin helven. Yleisimmät syyt helpeen siirtymiseksi olivat, jos nykyinen loppuu tai helven hinta nousee. Tässä suhteessa näiden tilojen suhtautuminen helpeen oli hieman samankaltainen kuin maito- ja lihakarjatilojen. 15

17 16 (38) Kysymys 6A - Kannattavuus verrattuna nykyiseen Syitä, kpl Kyllä Ei Pelto ruoalle Nyk. ei kannata Vilja halpaa Pieni p-ala Omat koneet Pellon sovelt. Kannattavuus Työn vähent. Syitä, kpl Kysymsy 6B - Missä tilanteessa kannattavaksi Eivastanneita 62,1 % Pelloilla ei muuta järk. Käyttöp. lähellä Jos joku muu Ei milloinkaan Maidon hinta lask. Vilja pysyy alh. Helven hinta kork. 0 1 Kuva 6. Tuotantosuunta Muu eläintilojen perustelut kysymykseen Halukkuus urakointiin Urakointi helven korjuussa Suurin kiinnostus helven viljelyyn on viljatiloilla. Näillä on kuitenkin vähiten korjuuseen soveltuvaa kalustoa, kuten paalaimia ja niittomurskaimia. Täten selvitettiin, miten eri tilaryhmät olisivat valmiita urakointiin helven korjuussa. Urakointiin valmiiden tilojen lukumäärät tuotantosuunnittain ja työvaiheittain on esitetty kuvassa 7. Eniten urakointihalukkuutta oli niitossa ja paalien keräilyssä pellon laitaan, mutta myös paalaukseen valmiita oli suhteellisen paljon. Silppurointi ja paalien murskaus olivat selvästi vähemmän haluttuja työvaiheita vähäisestä konemäärästä johtuen. Tuotantosuunnittain eniten urakointihalukkuutta oli ryhmällä Muu. Tämä selittyy niittoon ja paalien keräilyyn valmiiden suurella määrällä, mutta myös paalauksen valmiiden määrällä. 16

18 17 (38) Maito- ja lihakarjatilojen halukkuus paalaukseen on toiseksi suurinta. Viljatilojen halukkuus urakointiin on myös merkittävää, mutta paalaukseen valmiiden määrä on pieni, kokonaishalukkuus selittyy lähinnä niiton ja paalien keräilyn suurella määrällä. Urakointiin valmiit tilat työvaiheittain Lukumäärä Niitto Paalaus Silppurointi Paalien keräily Murskaus Muu Vilja Liha Maito Urakointiin valmiit tilat tuotantosuunnittain Lukumäärä Murskaus Paalien keräily Silppurointi Paalaus Niitto 0 Maito Liha Vilja Muu Kuva 7. Urakointiin halukkaiden tilojen lukumäärät työvaiheittain ja tuotantosuunnittain. Kuvassa 8 on tarkasteltu suhteellista urakointihalukkuutta vertaamalla urakointiin valmiiden suhteellista osuutta kaikista tietyn tuotantosuunnan tiloista. Tässä tarkastelussa eniten urakointihalukkuutta on maito- ja lihakarjatiloilla siten, että lihatilat ovat kaikkein valmiimpia. Tämä voi johtua lihakarjatilojen pienemmästä työn sitovuudesta, jolloin aikaa jää maitotiloja enemmän urakointiin. 17

19 18 (38) Prosenttia, % 50,0 45,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Niitto Paalaus SilppurointiPaalien keräilymurskaus Mait o Liha Vilja Kuva 8. Urakointiin valmiiden tilojen suhteellinen osuus ryhmän kaikista tiloista Paalaimen omistajien urakointihalukkuus helven ja oljen korjuussa Paalaus on yksi avaintyövaihe helven tuotantoketjussa. Tämän vuoksi tarkasteltiin pelkästään paalaimen omistavien viljelijöiden urakointihalukkuutta sekä helven että oljen korjuussa (taulukko 8). Suurin halukkuus on ryhmän Muu paalaimen omistavilla viljelijöillä. Näistä 81 % on valmis urakoimaan helven korjuussa, vielä siten, että yli 70 % näistä on valmis urakoimaan laajemminkin koko helven korjuukauden ja vajaa 30 % vain naapureille. Maito- ja lihakarjatiloista % on valmis urakoimaan paalauksessa. Näistä urakoinnin työmäärä (naapureille tai laajemmin) lihakarjatiloilla suhteutuu likimäärin noin 40 % ja 60 %, kun se maitotiloilla on päinvastoin. Tämänkin voisi olettaa kuvaavan lihakarjatilojen pienempää työn sitovuutta verrattuna maitotiloihin. Hieman yllättävää on, että viljatilojen urakointihalukkuus (niillä joilla on paalain) on pienintä ja urakoinnin laajuus on vain naapureille. Tässä joukossa on toki osa-aikaisia viljelijöitä, mutta niin on myös ryhmän Muu viljelijöissä. Taulukko 8. Urakointihalukkuus paalaimen omistajien keskuudessa helven ja oljen paalauksessa. Paalaimia, kpl Joista valmis urakoimaan helpeä, % Maitotilat 28 50,0 % Naapurille 61,5 % Laajemmin 38,5 % Viljatilat 7 42,9 % Naapurille 100 % Laajemmin - Lihakarja 26 57,7 % Naapurille 42,9 % Laajemmin 57,1 % Muu 21 81,0 % Naapurille 28,6 % Laajemmin 71,4 % Joista valmis urakoimaan olkea, % 28,5 % 28,6 % 38,5 % 76,2 % Urakointivalmius oljen korjuussa on selvästi pienempää kuin helven korjuussa. Ainoastaan ryhmän Muu paalaimen omistajista 76 % olisi valmis urakoimaan myös olkea. Muilla ryhmillä urakointihalukkuus vaihtelee 29 % - 39 %, joista suurin halukkuus on lihakarjatiloilla. Syytä tähän ei tiedetä, koska kysymyslomakkeessa ei kysytty ajankohdan soveltuvuutta työkiirei- 18

20 19 (38) tä ajatellen. Sekä helven että oljen korjuu voi ajoittua samaan ajankohtaan kuin muut maataloustyöt. Toisaalta viljelijät voivat epäillä oljen korjuumahdollisuuksia sateisena syksyaikana, eivätkä siten ole halukkaita urakoimaan Urakointi suurkanttipaalaimella Suurkanttipaalain on useastakin syystä parempi vaihtoehto helven paalauksessa kuin pyöröpaalain, mutta suurkanttipaalaimia ei juuri ole (kyselyssä löytyi kaksi paalainta). Tämän vuoksi kysyttiin kiinnostuksesta urakointiin sk-paalaimella (eli myös halukkuudesta hankkia kone) sekä mielipidettä olisiko sk-paalaimella mahdollisuuksia urakointiin vastaajan lähiseudulla. Vain pieni osuus vastaajista oli itse kiinnostunut urakoinnista sk-paalaimella. Sen sijaan urakoinnin mahdollisuuksiin uskoi noin 43 % mielipiteensä ilmaisseista. Toisaalta paalainta käsitelleiden kysymysten vastauksista voi päätellä, että aihetta ei täysin ymmärretty. Paalain oli yhdistetty pelkästään helven korjuuseen tai ei täysin ymmärretty millaisia pinta-aloja paalain vaatii. Syitä, joilla perusteltiin sk-paalaimen kannattamattomuutta olivat: pienet lohkot, pieni pintaala, pitkät etäisyydet, kallis hankintahinta suhteessa käyttöön, liian painava kone ja olemassa olevat pyöröpaalaukseen perustuvat korjuuketjut. Joku myös huomautti, että pelkän paalaimen hankinta ei riitä, vaan tarvitaan myös paalien käärintälaite. Syitä, joilla perusteltiin sk-paalaimen kannattavuutta olivat: sellaista ei vielä ole lähiseudulla, lähellä on helpipeltoja, pyöröpaalainta parempi vaihtoehto helvelle ja yleensä puute paalausurakoitsijoista. Jotkut myös edellyttivät, että sitä tulisi käyttää myös muihin maatalouden töihin ja taksa sekä urakoinnin määrä pitäisi olla kohdallaan. Suurkanttipaalain voi olla sopiva ratkaisu urakoitsijalle, joka paalaa helpeä, rehua, heinää ja olkea, eli käyttömäärä on mahdollisimman suuri. Keskisuuret ja suuret karjatilat korjaavat rehun yleisemmin tarkkuussilppurilla, koska korjuukustannus on paaleja pienempi ja rehu soveltuu käytettäväksi ruokintaroboteissa. Nämä tilat eivät ole välttämättä kiinnostuneita skpaalaimen hankinnasta. Täten tyypillinen urakoitsija voisi olla pienemmän karjatilan omistaja, joka käyttää itse suurkanttipaaleja ja hän voi hankkia riittävän suuren asiakaskunnan paalaukselle. Sinänsä jo paaleja nykyisin käyttävien karjatilojen siirtyminen pyöröpaaleista suurkanttipaaleihin ei liene eläinten syöttöpuolella ongelma. Narujen poistaminen voi olla hieman työläämpää kuin pyöröpaaliverkon, mutta toisaalta sk-paali purkautuu helpommin. Useat apevaunut ja paalisilppurit soveltuvat sekä pyörö- että sk-paaleille. Poikkeuksen muodostavat em. automaattiset ruokintarobotit, joihin käy vain tarkkuussilppurilla tehty rehu Viljelijät ja urakoitsijat Sekä viljelijöiltä (urakan antajilta) että urakoitsijoilta kysyttiin kommentteja liittyen toiseen osapuoleen ja työn suorituksen toiveisiin ja rajoituksiin. Kummatkin osapuolet pitivät raiteita ja maan tiivistymistä haittapuolena. Muutoin kummallakin osapuolella oli pääsääntöisesti neutraali tai positiivinen asenne toista osapuolta kohtaan. Viljelijöillä oli vain muutamia kommentteja liittyen työn oikea-aikaisuuteen ja työn jälkeen. 19

21 20 (38) Vain noin 15 % viljelijöistä mainitsi suoraan haittapuoleksi urakoinnin korkean hinnan. Toisaalta muualla kyselylomakkeen vastauksissa tuli esille aihe Jos joutuisi teettämään työn urakoitsijalla niin ei kannattaisi. Myös urakoitsijoilla oli vain muutamia kommentteja viljelijöille liittyen pehmeisiin suopeltoihin ja peltojen epätasaisuuteen Konekaluston riittävyys laajamittakaavaiseen helven korjuuseen Tässä yhteydessä tarkasteltiin paalainten riittävyyttä Keski-Suomen alueella laskennallisesti perustuen kyselyn tuloksiin paalainten lukumääristä ja urakointihalukkuudesta. Laskennan oletukset olivat: - Korkeintaan 90 km etäisyys Jyväskylästä - Tällä etäisyydellä vastasi 264 tilaa, jolloin tiloja oletettavasti kaikkiaan 2256 (264 = 11,7 % kaikista tiloista, kyselyn vastausprosentti) tilalla on olemassa olevia paalaimia 49, joten oletettavasti 2256 tilalla on 418 paalainta - paalaimen omistajista 57,9 % on valmis urakoimaan helven korjuussa, eli 242 paalainta o näistä naapureille 50 %, 121 paalainta o laajemmin koko korjuukauden 50 %, 121 paalainta - Helven tavoiteltu korjuuala 8000 ha Tällöin voidaan tehdä seuraava laskelma: - Vain naapurille urakoivat kattavat pinta-alan: 121 paalainta 14 ha (oletus) = 1700 ha - Laajemmin urakoiville jää pinta-ala: = 6300 ha, mikä on 52 ha/paalain eli 3 työpäivää (21 h) Laskelma osoittanee, että helven viljely voisi lisääntyä merkittävästikin ja silti korjuu voidaan tehdä olemassa olevilla paalaimilla. Laskelma on kuitenkin hyvin karkea ja sen alkuarvojen paikkansapitävyys ei ole varmaa. Lähinnä virhemahdollisuus liittyy olemassa olevien paalainten kokonaismäärään. Ei ole tiedossa millaisia tiloja on jättänyt vastaamatta kyselyyn. Laskenta olettaa, että nämä jakautuvat eri tuotantosuuntiin ja ovat keskimäärin samanlaisia kuin vastanneetkin tilat. Voihan esimerkiksi olla, että kyselyyn ovat vastanneet aktiivisimmat ja suurimmat tilat, jolloin paalainten kokonaismäärä tulee yliarvioitua. 4.5 Viljojen olki Kysymyslomakkeeseen liitettiin mukaan myös kysymyksiä viljojen olkien polttoainekäytöstä, vaikka se ei varsinaisesti kuulunut tämän projektin aihepiiriin. Edellä on jo käsitelty urakointia oljen korjuussa. Taulukossa 9 on esitetty yhteenveto viljelijöiden halukkuudesta myydä olkea polttoaineeksi. Taulukossa on eritelty kaikki olki (nurmen suojavilja-aloilta ja viljaaloilta) sekä olki vain vilja-aloilta. Kysymyksen olisi voinut tehdä helpommin vastattavaan muotoon, jolloin yhdestä kysymyksestä olisi viljelijä voinut hahmottaa mitä kysytään, kun nyt olki oli kahdessa erillisessä kysymyksessä (kaikki olki ja vain vilja-aloilta). Jaottelu tehtiin sen vuoksi, että nurmen suojavilja-aloilta olki on joka tapauksessa korjattava pois ja toisaalta vilja-aloille jätettävällä oljella voi olla maan rakennetta parantava vaikutus. Myönteisimmin oljen myyntiin suhtautuivat viljatilat, joista 50 % voisi myydä olkea (kaikki syntyvä olki) ja noin 38 % ei myisi olkea. Varauksellisimmin oljen myyntiin suhtautuivat lihakarjatilat, joista vain 28 % myisi olkea ja 64 % ei myisi. Lihakarjatilat luultavasti käyttävät 20

22 21 (38) olkea maitotiloja enemmän eläinten kuivutukseen, mikä selittää lihatilojen pienemmän oljenmyyntihalun. Taulukko 9. Tilojen oljenmyyntihalukkuus. Kaikki olki % tiloista myisi Oljen määrä, % Ei myisi; % EOS, % Maitotilat 40,3 81,8 Ei 48,6 EOS 11,1 Vilja 50,0 87,7 Ei 37,9 EOS 12,1 Lihakarja 27,7 65,6 Ei 63,8 EOS 8,5 Muut 24,8 83,8 Ei 41,0 EOS 34,2 Olki vain vilja-aloilta % tiloista myisi Oljen määrä, % Ei myisi, % EOS, % 36,3 84,8 Ei 20,8 EOS 43,1 40,5 84,4 Ei 17,2 EOS 42,2 23,4 83,0 Ei 21,3 EOS 55,3 18,0 86,2 Ei 13,0 EOS 68,9 Oljen myyntihalukkuus jakoi viljelijät kahteen eri ryhmään, niihin jotka eivät olisi valmis myymään lainkaan olkea ja niihin jotka voisivat myydä. Niistä jotka voisivat myydä, hyvin usea ilmoitti myytäväksi määräksi 100 % tai lähes 100 % kaikesta oljesta, oli tämä sitten suojavilja-aloilta tai pelkiltä vilja-aloilta. Nämä viljelijät eivät siis nähneet oljella muuta käyttöä maataloudessa. Tulosten ristiriitaisuuden vuoksi ei voida tehdä varmoja päätelmiä siitä, kumpaa olkea viljelijät olisivat valmiimpia myymään, nurmen suojavilja-aloilta vai vilja-aloilta. Tämä olisi vaatinut tarkemmat kysymykset aiheesta ja muutoinkin kysymys olisi pitänyt muotoilla helpommin ymmärrettävään muotoon. Polttoaineeksi tulevan oljen määrää arvioitiin olettamalla viljelijöiden kuvitteellinen oljen myyntihalu todelliseksi kertymäksi. Tämän mukaisesti saatiin kertymäksi vajaa 1900 ha. Kun tämä määrä tulee vain kyselyyn vastanneilta (vast. prosentti 11,7 %), saadaan kokonaiskertymäksi koko Keski-Suomesta ha. Tämä olisi merkittävä määrä polttoainetta, vaikka oljen hehtaarisaanto onkin esimerkiksi vain 1/3 helven saannosta. 4.6 Helven ja oljen myyntihinta Viljelijöiltä kysyttiin kahdessa eri kysymyksessä mikä olisi heidän mielestään käypä hinta helvestä ja oljesta. Helven hinnaksi pyydettiin hintaa korjattuna paaleiksi ja pellon reunaan varastokasoihin peitettynä. Oljen hinnaksi pyydettiin olkiraaka-aineen hintaa ilman korjuukustannuksia. Hinta pyydettiin ilmoittamaan MWh:ia tai tonnia kohti. Tulokset on esitetty taulukossa 10 ja helven osalta yksittäiset vastaukset kuvassa 9. Jotkut viljelijät ilmoittivat ilmeisesti tarkoitushakuisesti helvelle erittäin korkean hinnan, mikä vääristää keskiarvohintoja. Tämän vuoksi laskettiin helvelle myös redusoitu hinta, josta kaksi suurinta hintaa kummastakin laadusta poistettiin. 21

23 22 (38) Taulukko 10. Viljelijöiden ilmoittamat helven ja oljen myyntihinta toiveet. Laadussa /MWh Laadussa /tonni Helpi - Kaikki - Redusoitu 12,1 10,7 104 (24,7 /MWh) 52,6 (12,5 /MWh) Olki (14 /MWh) 63 ja 70 /MWh Helven hinta /MWh Keskihinta 12,1 /MWh 30 Hinta, /MWh /MWh Helven hinta /tonni Keskihinta /t - 24,7 /MWh Hinta, /t Hinta, /MWh /t /MWh Kuva 9. Viljelijöiden hintapyyntö helvestä MWh ja tonnia kohti. Helvelle yleisimmät MWh-hinnat ovat 7 15 /MWh, mikä sinänsä on karkeasti ottaen oikeassa suuruusluokassa. Kysymyksessä toteutuneeksi helven keskihinnaksi Keski-Suomessa annettiin 6,3 /MWh. Kaikki ilmoitetut hinnat ovat tätä korkeampia, mitä vahvistaa myös se, 22

24 23 (38) että hyvin monessa vastauslomakkeessa tuotiin jossain kohtaa esille helven huonoksi koettu hinta. Toisaalta osalla vastaajista on ylisuuria odotuksia helven hinnan suhteen. Jossain vastauksissa helven ja hakkeen hinta sidottiin toisiinsa. Optimitilanteessa tämä voisi teoriassa pitää paikkansa (hinta kattilaan syötettäessä), mutta helpi ei tällä hetkellä saa sähköveron palautusta, jolloin hinta on ainakin veron verran pienempi. Tämän vaikutus on laitoskohtainen, mutta keskimäärin veron vaikutukseksi voidaan olettaa 2 per polttoaine-mwh. Lisäksi hakkeen ja helven tuotantoketjun kustannusrakenne on erilainen, jolloin helven viljelijän/hakeraakaaineen myyjän saama hinta on erilainen. Oljen kohdalla sekä MWh- että tonnihinnat johtavat likimäärin samaan tulokseen samassa yksikössä tarkasteltuna. Kuitenkin oljesta vaadittiin käytännössä sama hinta (11-14 /MWh) kuin helvestä, vaikka helvellä hinnan on katettava korjuukustannus, mutta oljella vain raakaaineen hinta. Tämä seikka oli tuotu esille kummankin kysymysten evästeissä, mutta viljelijät eivät tätä syystä tai toisesta ottaneet huomioon. Nurmen suojavilja-aloilta tulevan oljen osalta kysyttiin myös voisivatko viljelijät luovuttaa tämän ilmaiseksi. Syy tähän on se, että olki on joka tapauksessa kerättävä pois pellolta, ja jos sillä ei ole muuta käyttöä tai sitä ei voi myydä, aiheutuu siitä vain kustannuksia. Kuitenkin vain vähän yli viidesosa niistä, jotka olivat ottaneet kantaa kysymykseen, olisi valmis luovuttamaan oljen ilmaiseksi. Toisaalta yli 80 % viljelijöistä ei vastannut tähän kysymykseen. 4.7 Viljelijöiden kommentteja Viljelijät saivat kyselyn lopussa esittää vapaamuotoisia kommentteja kyselyn eri aihealueista, joita on esitetty jäljempänä. Mukaan on otettu myös muut tärkeimmät muissa vastauksissa annetut sanalliset kommentit. Helven hinta ja maataloustuet Helven hinta puhuttaa monia viljelijöitä ja sitä toivottiin korkeammaksi, jotta kattaisi edes korjuukustannukset. Viljelijät tarkastelevat kannattavuutta ehkä tämän perusteella, ja eivät aina tarkastele tukien merkitystä tuloina, kokonaiskannattavuutta ja pienentynyttä työajanmenekkiä. Toisaalta kaikki eivät suhtaudu tukiin pelkästään positiivisesti. Jotkut näkevät helven tuottajat (ja myös eräät muut tuottajat, esim. osa-aikaiset) tukiviljelijöinä. Tämä perustuu siihen, että helven viljelyssä tukien osuus kokonaistuloista on suurempi kuin muilla tuotantosuunnilla. Helven vaikutus peltomaahan Joissakin vastaukissa tuotiin esille huoli siitä, että helpi tukkii salaojat. Olemassa olevan tiedon perusteella väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Valtaosa juurista jää alle 15 cm syvyyteen, vaikkakin yksittäisiä juuria voi ulottua metrin syvyyteen, muiden heinäkasvien tapaan. Yhtään todistettua tapausta tukkimisesta ei ole. Toinen huolenaihe oli helven hävittäminen ja hallitsematon leviäminen. Useat arvelivat, että helpeä ei taida saada pellosta pois halutessaan. Lisäksi ainakin yhden viljelijän pellolle (eloperäinen maa) helpi oli levinnyt hallitsemattomasti ja hän oli ainakin toistaiseksi tuloksettomasti yrittänyt torjua sitä. Tosin helven alkuperästä ei ollut tietoa: viljelijä ei tiennyt lähiseudulla luonnon populaatioita eikä helpiviljelmiä. 23

25 24 (38) Helven korjuun onnistuminen Joissakin vastauksissa tuotiin esille korjuun aiheuttamat urat peltoon. Vastauksista ei voi päätellä kuinka omakohtaisia nämä kokemukset ovat, mutta aiheen mainitsi myös jokunen helven urakoitsija ja viljelijä. Sekä roudan päältä korjuussa että myöhemmin tapahtuvassa korjuussa nähtiin ongelmia: kuraa vai uraa. Korjuu ja sen jälkeinen aika voi imagomielessä olla tärkeää. Se, että korjuujälki on hyvää, kaikki on korjattu, paalit siisteissä kasoissa peitettynä ja ne viedään pois kohtuullisessa ajassa, antaa positiivisen kuvan ulkopuolisten silmissä. Pellot energian tuotannossa Joku harva katsoi, että pellot tulisi varata ainoastaan maatalouden käyttöön ja esimerkiksi viljelijä mieluummin vuokraisi pellot ruoan tuotantoon. Toinen näkökanta tähän oli, että metsien katsottiin olevan ensisijaisia energian lähteitä, jolloin peltojen merkitystä väheksyttiin. Yksi huolenaihe on, että helpi saa kilpailun pelloista kiristymään. Tämän tosin mainitsi vain pari tilaa, jotka olivat menettäneet potentiaalisen lisämaan osa-aikaiselle helpiviljelijälle. Toisaalta katsottiin myös, että helpipellot ovat pois viljan ylituotannosta. Edellä mainituista syistä on joukko viljelijöitä, joilla on suhteellisen intohimoinen suhtautuminen helpeen, ainakin kyselyn perusteella. Suurelle osalle helpeen siirtyminen on lähinnä kannattavuus-kysymys. Oli myös niitä, jotka katsoivat peltoenergian olevan hyvä asia ja edistävän Suomen energiaomavaraisuutta. Helven viljely vuokrapelloilla Helpeen vuokrapelloilla esitettiin pari kommenttia. Katsottiin, että peltojen vuokra-aika on lyhyempi kuin viljelysykli, mikä tekee helven sijoittamisen vuokrapellolle arveluttavaksi. Toisaalta kaikki vuokran antajat eivät välttämättä pidä helvestä, mikä tavallaan sitoo myös vuokraajaa. Tästä oli yksi konkreettinen esimerkki pelloista, jotka sijaitsevat vilkkaan maantien varrella, kun vuokran antaja katsoi talviaikaisen helpipellon rumentavan maisemaa. Vapon rooli helven tuotantoketjussa Alun toistakymmentä vastaajaa mainitsi Vapo nimeltä vaikka tähän ei itse kyselyssä ollut viittausta. Kommentit liittyivät lähinnä helven hintaan, mutta Vapon katsotaan myös sanelevan asioita ja olevan jäykkä sopimuskumppani. Voidaan ehkä olettaa, että kaikilla ei ole kovin hyvää kuvaa Vapon merkityksestä tuotantoketjussa. Vapo nähdään usein välistä vetäjänä, mutta ei tiedosteta sen antamia mahdollisuuksia ja toimenkuvaa. Toisaalta ehdotettiin myös viljelijöiden omaa yhteenliittymää, jolla saavutetaan parempi helven toimitusvarmuus ja asioinnin yksinkertaistaminen voimalaitoksiin päin. 5 Peltoalojen tilastollinen tarkastelu Peltoalojen tilastollisella tarkastelulla pyrittiin selvittämään miten pellon käyttö jakaantuu Keski-Suomessa. Samalla tarkastelussa otettiin huomioon viljelijäkyselyn tulokset siten, että huomio kohdistettiin niihin tuotantosuuntiin (karjatilat ja viljatilat) ja niihin kasveihin (rehuvilja, nurmet, leipävilja jne.), joilla helven viljelyhalukkuus oli erilainen. Tiedot tilattiin maa- 24

26 25 (38) talouden Tike-palvelusta karttaohjelmisto ArcInfon formaatissa, jolloin tietoja saattoi analysoida numeerisesti ja maantieteellisesti. Tiedot oli eritelty siten, että kultakin peruslohkolta ilmoitettiin siinä kasvatettavien kasvien pinta-alat ja tilan tuotantosuunta, jolle peruslohko kuului. Koska kasvinimikkeitä on tukijärjestelmässä paljon, ryhmiteltiin kasvit isompiin ryhmiin siten, että vain ryhmän kasvien kokonaispinta-ala ilmoitettiin. Näitä kasviryhmiä oli 11: leipä- ja rehuvilja, nurmet, öljykasvit, energiakasvit, marjat, kumina, kesanto, luonnonhoitopelto, erityistukialat ja suojavyöhykkeet. Kasviryhmät valittiin etukäteistiedon perusteella siten, että ne kattoivat valtaosan peltoalan käytöstä. Tässä mainituista käsitteistä voidaan mainita, että peruslohko on luonnollisten rajojen rajaama yhtenäinen peltoalue. Näitä rajoja ovat tiet, vesistöt ja muu maa, kuten metsä. Viljelijä voi kasvattaa yhdellä peruslohkolla useita eri kasveja, ja näitä alueita kutsutaan kasvulohkoiksi. Peruslohkot on saatavissa digitoituina siten, että niistä käy ilmi lohkon muoto. Kasvulohkot on saatavissa vain numeerisena: viljelijä ilmoittaa peruslohkolla kasvavien kasvien pinta-alat (=kasvulohkot), mutta ei ole tiedossa kasvulohkojen muotoa tai sijaintia peruslohkolla, mikä ei tämän tyyppisessä tarkastelussa olekaan tarpeellista tietää. 5.1 Peltoalojen numeerinen tarkastelu Aineiston perusteella laskettu Keski-Suomen maakunnan peltoalan kokonaiskäyttö on esitetty kuvassa 10. Kuvasta näkyy myös käytetty kasvilaji- tai käyttömuotoryhmittely. Kaksi merkittävintä kasvilajia ovat nurmet ja rehuvilja, joiden kokonaisala on ha, mikä on 77 % kaikesta aineiston kokonaispinta-alasta, noin ha. Tämän jälkeen tulevat luonnonhoitopellot ja kesanto, joiden kokonaisala on ha. Tämän jälkeen tulevat muut kasvit, kuten leipävilja, öljykasvit jne (kuva 10). Yhteensä, ha ,6 3,2 2,8 2,4 2,0 1,6 1,2 0,8 0,4 0,0 Keskiala, ha ha ha, ka Kuva 10. Keski-Suomen peltoalan kokonaiskäyttö eri kasveille ja kasvin keskimääräinen kuvion koko. Jos ajatellaan helven viljelyn lisäämistä, niin luonnollisin vaihtoehto olisi käyttää siihen luonnonhoito- ja kesantopeltoja. Kuvassa on myös esitetty kunkin kasvilajin keskimääräinen viljelyala per kuvio. Kesannon ja luonnonhoitopellon keskiala on alle 1,2 ha, kun se esimerkiksi 25

27 26 (38) nurmi- ja rehuviljalohkoilla on noin 2 ha:n tietämissä. Tämä vahvistaa aikaisempaa oletusta, että kesanto- ja luonnonhoitopelloiksi valitaan useasti tilan pienimpiä lohkoja. Tilastollisesti tarkasteltuna noin joka viidennellä peruslohkolla on kesantoa tai luonnonhoitopeltoa, eli jokaista 4 peruslohkoa kohti, jossa viljellään jotain kasvia, on yksi peruslohko, jossa on kesantoa tai luonnonhoitopeltoa. Näitä kesanto- ja luonnonhoitopeltolohkoja on enemmän sellaisilla tiloilla, joilla ei ole eläimiä, mutta myös eläintiloilla on näitä lohkoja: kesanto ja luonnonhoitopellon kokonaispinta-alasta noin 67 %, ha on muilla kuin eläintiloilla, mutta eläintiloillakin pinta-alaa on 33 %, ha. Koska eläintilojen halukkuus viljellä helpeä on vähäisempi kuin esimerkiksi viljatilojen, niin suurempi osuus pinta-aloista on sellaisilla tiloilla, joilla on ehkä enemmän halukkuutta viljellä helpeä. Toisaalta eläintiloillakin olisi mahdollisuus viljellä helpeä, koska osalla tiloista osaa peltoalasta ei käytetä eläinten rehun tuottamiseen, eli peltoa on ainakin tilapäisesti kesantona tai luonnonhoitopeltona. Helpeä voitaisiin kasvattaa myös aloilla, jotka tulevat suuruusjärjestyksessä kesannon jälkeen. Näitä peltoja olisi korkeintaan ha, ja helven laittaminen näille pelloille syrjäyttäisi suhteellisesti tarkasteltuna suuren osan nykyisistä kasveista. Suurin näistä lopuista pellon käyttömuodoista on leipävilja, jota on ha. Toinen vaihtoehto on viljellä helpeä rehun tuotannon aloilla (rehuvilja ja nurmet), joiden kokonaismäärä on suuri ja helpi ei suhteellisesti tarkasteltuna syrjäyttäisi kovin suurta osuutta, mutta tässä yhteydessä ei ole tarkemmin arvioitu mitkä sen vaikutukset olisivat keskisuomalaiseen maatalouteen. 5.2 Peltoalojen maantieteellinen tarkastelu Kuvassa 11 on esitetty peltoalan (peruslohkojen) maantieteellinen sijoittuminen Keski- Suomessa. Kuvassa peltoala on kuvattu tummalla värillä ja järvet sinisellä värillä. Suhteellisen tasaisesti peltoalaa on vyöhykkeellä, joka kulkee vinosti Jyväskylästä Saarijärvelle. Pohjoisessa Keski-Suomessa on laajoja alueita Saarijärven pohjoispuolelta alkaen, jossa ei ole peltoa. Samoin Keuruun ympäristön ulkopuolella on suhteellisen vähän peltoa. 26

28 27 (38) Kuva 11. Peltoalan sijoittuminen Keski-Suomessa (tumma väri), tiestö ja järvet (sininen väri). Aineiston avulla selvitettiin myös pellon sijoittuminen eri luokkiin. Näitä luokkia olivat eläintilojen pelto, ei-eläintilojen pelto sekä kesanto ja luonnonhoitopelto. Eläintilalla tarkoitetaan tilaa, jolla on jonkinlaisia eläimiä vastakohtana tilalle, jossa on vain kasvien tuotantoa. Pellon jakautuminen käytetyllä luokittelulla on esitetty kuvissa Eläintilojen ja ei-eläintilojen suhteen ei ole tässä mittakaavassa ole havaittavissa maantieteellisiä keskittymiä, vaan tiloja on tasaisesti koko Keski-Suomessa muiden tilojen seassa. Samoin laajempia keskittymiä ei havaittu, jos valintaperusteena käytettiin rehuviljaa, leipäviljaa tai nurmea. Yksityiskohtana voidaan kuitenkin mainita että Jämsän ympäristössä suhteellisesti tarkasteltuna viljellään paljon leipäviljaa. Jos otetaan huomioon viljelijäkyselyn tulos, jonka mukaan eläintilat eivät ole yhtä halukkaita kasvattamaan helpeä kuin esimerkiksi viljatilat, ei voida havaita alueita, joilla voisi olla potentiaalisesti enemmän helven viljelyä, vaan peltoala on tuotantosuunnan ja viljeltävän kasvin mukaan tasaisesti jakautunut Keski-Suomeen. 27

29 28 (38) Kuva 12. Eläintilojen pelto (kirkaan sininen) ja muu pelto (tumma väri) 28

30 29 (38) Kuva 13. Ei-eläintilojen pelto (kirkkaan sininen) ja muu pelto (tumma väri). Kuvassa 14 on esitetty kesannon ja luonnonhoitopellon sijoittuminen Keski-Suomessa. Myöskään tämän mukaan tarkasteltuna ei ole havaittavissa maantieteellisiä keskittymiä. Se, että nämä pellon käyttömuodot peittävät kuvassa alleen hyvin kattavasti muun pellon on, että kuvassa kaikki peruslohkot kokonaisuutena, joilla on kyseistä käyttömuotoa on väritetty värillä. Vaikka kesantoa ja luonnonhoitopeltoa on vain 13 % koko peltoalasta, sitä on tilastollisesti noin joka viidennellä peruslohkolla, mikä aiheuttaa kuvan 14 ulkoasun. Sama toteamus pätee myös aikaisemmin esitettyihin kuviin: koko peruslohko on väritetty, jossa sillä on edes vähän tarkasteltavaa käyttömuotoa. 29

31 30 (38) Kuva 14. Kesanto ja luonnonhoitopelto (kirkkaan sininen) ja muu pelto (tumma väri). 6 Yhteenveto Osatehtävässä toteutettiin kysely keskisuomalaisille viljelijöille liittyen ruokohelven viljelyyn tiloilla. Kyselyssä kysyttyjä aihekokonaisuuksia olivat: tilan yleistiedot, helven korjuuseen soveltuva konekalusto, helven viljely nykyisin ja tulevaisuuden suunnitelmat, mahdollisuudet osallistua helven korjuuseen omalla tilalla ja urakointi tilan ulkopuolella, helven viljelyn kannattavuus ja hintatoive sekä viljojen oljen myyntihalukkuus energiaksi. Lisäksi kysyttiin mahdollisuutta lähettää projektin puitteissa kutsuja viljelijöille suunnattuihin tiedostustilaisuuksiin ja muuta helpi-infoa, mahdollisuutta ProAgrian neuvontapalveluihin ja mahdollisuutta tehdä helven viljelysopimus Vapon kanssa. Kysely lähetettiin syksyllä 2009 kirjeenä kaikille Keski-Suomen maakunnan viljelijöille, joita oli Vastauksia saatiin 390, jolloin vastausprosentiksi muodostui 11,7 %. Tuotantosuunnittain tiloilta saatiin vastauksia seuraavasti: maitotilat 72, vilja 116, lihakarja 47 ja muut tilat 161. Jo nykyisin helpeä viljeleviä tiloja oli 34. Viljatiloiksi tässä yhteydessä luettiin tilat, joilla viljanviljely oli ainoa tuotantosuunta. Muissa ryhmissä tila luettiin ryhmään, jos sen yksi 30

32 31 (38) tuotantosuunta oli tarkasteltu suunta. Jaottelusta johtuen tietty tila voi sijoittua samanaikaisesti kahteen tai kolmeen muuhun ryhmään. Ryhmän Muu tilojen neljä suurinta tuotantosuuntaa oli kuivaheinä/nurmi (48 tilaa), hevostalous (20), energiakasvit (20) tai ei-tiedossa (17). Suurin keskimääräinen tilakoko oli maito- ja lihakarjatiloilla, 51,6 ja 57,2 ha. Viljatilojen keskikoko oli 33,7 ha ja ryhmän Muu 25,8 ha. Konekalusto Merkittävä, mutta jälkikäteen tarkasteltuna luonnollinen tulos oli, että helven korjuuseen soveltuvaa kalustoa on eniten maito- ja lihakarjatiloilla (tai muilla eläin- tai heinää/nurmea tuottavilla tiloilla) ja vähiten viljatiloilla. Esimerkiksi pyöröpaalaimia oli maito- ja lihakarjatiloilla %:lla tiloista, mutta vain 6 %:lla viljatiloista. Pyöröpaalaimia oli lähes kolme kertaa enemmän kuin tarkkuussilppureita. Suurin osa niittomurskaimista oli nostolaitesovitteisia, ja murskainosan kierrosnopeutta voitiin säätää 55 % koneista. Lautasniittokoneita oli noin kaksi kertaa enemmän kuin niittomurskaimia ja muista koneista poiketen niitä oli runsaasti myös viljatiloilla. Etunostolaitteita traktorissa oli noin 6 %:lla tiloista, mutta kysymyksessä olisi pitänyt kysyä sekä nostolaitetta plus etuvoimanottoa, koska ne eivät välttämättä liity toisiinsa, mutta molemmat tarvitaan, jos työvaiheita halutaan niiden avulla yhdistellä. Paaliperävaunuja oli maito- ja lihakarjatiloista %:lla ja niiden keskikoko oli yllättävän suuri, vajaa 17 paalia/kuorma. Etukuormaajia ja metsäperävaunuja oli hyvin monella tilalla riippumatta tuotantosuunnasta. Urakointi helven korjuussa Ennakkoarvioiden ja myös kyselyn tulosten perusteella positiivisemmin helven viljelyyn suhtautuvat viljatilat. Näillä on kuitenkin vähiten korjuuseen soveltuvaa kalustoa, erityisesti paalaimia. Urakointikyselyn perusteella maito- ja lihakarjatilat ovat kuitenkin suhteellinen halukkaita urakoimaan helven korjuussa tilan ulkopuolella. Eniten urakointihalukkuutta löytyy helpoissa, nopeissa ja/tai ajankohdaltaan vähemmän sidotuissa työvaiheissa kuten niitto ja paalien keräily, joihin on myös kappalemääräisesti eniten kalustoa. Myös paalaus-urakointi kiinnostaa monia. Suhteellisesti tarkasteltuna kaikkein valmiimpia urakoimaan ovat lihakarjatilalliset, johtuen ilmeisesti siitä, että heillä oman työn sitovuus on pienempi kuin maitotiloilla. Myös maitotilat ovat valmiita urakoimaan. Erityisesti tarkasteltiin yhtä avaintyövaihetta, paalausta, niiden viljelijöiden osalta joilla oli oma paalain. Kaikkein valmiimpia paalaus-urakointiin olivat ryhmän Muu viljelijät, joista 81 % paalaimen omistajista oli valmis urakoimaan tilan ulkopuolella. Yli 70 % näistä oli valmis urakoimaan jopa laajemmin koko helven korjuukauden, eikä vain naapureille. Maito- ja lihakarjatiloista 50 % ja 58 % oli valmis urakoimaan. Näistä maitotiloista noin 60 % oli valmis urkoimaan naapurille ja 40 % laajemmin koko korjuukauden. Lihatiloista tämä urakoinnin työmäärä oli päinvastoin, mikä jälleen johtunee lihakarjatilojen pienemmästä työn sitovuudesta. Vähiten valmiita olivat viljatilat, joista noin 43 % oli valmiita paalaus-urakointiin ja näistä kaikki vain naapureille. Viljatiloilla on osa-aikaisia viljelijöitä, mutta niin on myös ryhmän Muu viljelijöissä, jotka ovat paljon kiinnostuneempia urakoinnista. Urakointi oljen korjuussa ei kiinnostanut jostain syystä niin paljon kuin helven urakointi. Kun helpeä oli valmis urakoimaan % eri ryhmien paalaimen omistajista oli tämä määrä 31