Ulkoasiainministeriö MINVA UM

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö MINVA UM KEO-10 Koikkalainen Outi(UM) JULKINEN Viite Asia EU:n epävirallinen kehitysministerikokous Suomea EU:n epävirallisessa kehitysministerikokouksessa edustaa ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Satu Santala. Kokouksen keskeisin teema on EU:n kehityspolitiikkaa koskevan konsensuksen uudistaminen, jota muut keskustelut tukevat. Suomi tukee EU:n kehityspolitiikan uudistamista, jotta voidaan laatia uusi kestävän kehityksen toimintaohjelmaan, Agenda 2030, vastaava instituutioiden välinen linjaus. EU:n roolia globaalina kehitystoimijana tulee vahvistaa, jotta EU voi toimia edelläkävijänä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden kokonaisvaltaisessa toimeenpanossa. On huolehdittava, että köyhyyden vähentäminen, ihmisoikeusperustaisuus, tuloksellisuus, kestävän kasvun tukeminen ja sukupuolten välinen tasa-arvo säilyvät EU:n kehityspolitiikan peruspilareina jatkossakin. EU:n yhteistyössä keskitulon maiden kanssa tarvitaan uudenlaista kumppanuutta. Ministerit keskustelevat rauhan ja turvallisuuden välisestä yhteydestä osana EU:n kehityspolitiikan uudistamiseta. Suomen mukaan EU:n kehityspolitiikassa tulee jatkossa huomioida nykyistä paremmin konflikteihin ja epävakauteen liittyvät riskit. Hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien toteutumisen, ml. sukupuolten välisen tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen ja konfliktineston tulee olla tulevan kehityspoliittisen konsensuksen julkilausuttuja periaatteita. Ministereiden lounaskeskustelun aiheena on muuttoliike ja kehitys. Euroopan investointipankin edustaja osallistuu keskusteluun. Suomi pitää myönteisenä Euroopan investointipankin ja muiden kv. rahoituslaitosten osallistumista keskusteluun. Suomi odottaa komissiolta lisätietoa ehdotuksesta, joka koskee ns. ulkoisten investointien rahaston perustamista muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaamiseksi ja miten erityisesti laina- ja lahjarahaa yhdistävää rahoitusta voitaisiin lisätä yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Ministerit keskustelevat myös EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta (Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe) ja sen yhtymäkohdista EU:n kehityspolitiikan uudistamiseen. Suomen näkemyksen mukaan EU:n globaalia roolia kehitystoimijana tulee entisestään vahvistaa. Kehitysministerit käyvät myös orientaatiokeskustelun EU AKT-suhteista vuoden 2020 jälkeen, jolloin Cotonoun sopimus umpeutuu.

2 Asialista: 2(19) 1. Turvallisuus ja kehitys s Muuttoliike ja kehitys s EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia s EU:n kehityspolitiikkaa koskeva konsensus ja yhteistyö keskitulon maiden kanssa s Post Cotonou s.15

3 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 3(19) KEO-20 Ruohomäki Olli, POL-10, POL-30, KEO Asia Turvallisuus ja kehitys Kokous/tapaaminen EU:n epävirallinen kehitysministerikokous ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ulkoasiainneuvosto keskustelee rauhan ja turvallisuuden välisestä yhteydestä osana EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta käytäviä orientaatiokeskusteluita. 2. SUOMEN TAVOITE Turvallisuuden ja kehityksen kytkös on olennainen osa EU:n kehityspolitiikkaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriiseihin. Väkivaltaisissa kriiseissä ja konfliktitilanteissa sekä hauraissa valtioissa tulee hyödyntää johdonmukaisesti koko EU:n keinovalikoimaa diplomatiasta kriisinhallintaan, kauppapolitiikkaan, kehitysyhteistyöhön, ja ihmisoikeuspolitiikkaan. EU:n kehityspolitiikassa tulee jatkossa huomioida nykyistä paremmin konflikteihin ja epävakauteen liittyvät riskit. Hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien toteutumisen, ml. sukupuolten välisen tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen ja konfliktineston tulee olla tulevan kehityspoliittisen konsensuksen julkilausuttuja periaatteita. Kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, kriisinhallinnan sekä konfliktineston ja rauhanrakentamisen välistä täydentävyyttä tulee kehittää edelleen. Turvallisuussektorin vahvistaminen kumppanimaissa on keskeinen elementti turvallisuuden ja kehityksen edistämisessä ja EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan toimeenpanossa. Suomi on jo pitkään ajanut kumppaneiden turvallisuussektorin kapasiteetin vahvistamista koulutuksen, neuvonnan ja materiaalituen muodossa. On tärkeää edetä ratkaisuihin rahoituksen varmistamisessa näille toimille huomioiden mm. komission esitys vakausvälineen hyödyntämisestä. 3. NEUVOTTELUTILANNE EU:n kehitysministerit ovat käyneet orientaatiokeskusteluita EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta joulukuun 2015 epävirallisessa kehitysministerikokouksessa sekä toukokuun 2016 kehitysministereiden ulkoasiainneuvostossa. Nyt käytävä keskustelu rauhasta ja turvallisuudesta on yksi neljästä temaattisesta keskustelusta, joka syöttää EU:n kehityspoliittisen konsensuksen uudistamisprosessiin. Keskustelussa noussevat esille myös komission ja ulkosuhdehallinnon heinäkuussa julkaisema yhteinen tiedonanto turvallisuussektorin reformien tukemisesta kumppanimaissa (Elements for an EU-wide strategic framework to support security sector reform) sekä komission samoin heinäkuussa neuvostolle ja Euroopan parlamentille antama ehdotus EU:n

4 4(19) vakautta ja rauhaa edistävän välineen (Instrument contributing to Stability and Peace, IcSP) sopeuttamisesta niin, että siitä voitaisiin tietyin edellytyksin rahoittaa mm. sotilaallisille toimijoille annettavaa koulutusta ja materiaalitukea. Komission lainsäädäntöehdotus on osa laajempaa kumppanimaiden kapasiteetin tukemista koskevaa aloitetta (Capacity Building for Security and Development, CBSD), josta julkaistiin erillinen tiedonanto huhtikuun lopussa. 4. TAUSTA Epävirallisessa ministerikokouksessa turvallisuuden ja kehityksen välisestä yhteydestä käytävä keskustelu on osa EU:n kehityspolitiikan uudistamisprosessia. Joulukuun 2015 epävirallisessa kehitysministereiden kokouksessa aloitetuissa keskusteluissa niin komissio kuin useat jäsenmaat ovat nostaneet turvallisuuden ja kehityksen välisen linkin vahvistamisen yhdeksi keskeiseksi teemaksi, jota tulee korostaa tulevassa kehityspoliittisessa konsensuksessa. Kansainvälisesti turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on todettu keskeiseksi kysymykseksi, jota tulisi edistää konkreettisin keinoin. Syksyllä 2015 hyväksytyissä kestävän kehityksen tavoitteissa tämä on huomioitu tavoitteen 16 alla, jolla mm. pyritään edistämään rauhanomaisia yhteiskuntia ja rakentamaan tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla. Suomen kehityspolitiikan painopiste 3 yhteiskuntien demokraattisuudesta ja vahvistuneesta toimintakyvystä on vastaavasti kytköksissä tavoite kuuteentoista. Kumppanimaiden turvallisuuden tukeminen on keskeinen osa EU:n kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Erityisesti pyritään tukemaan alueellisia järjestöjä ja kumppanimaita ottamaan vastuuta konfliktien ennaltaehkäisystä ja kriisien hallinnasta. EU:n kokonaisvaltaisella lähestymistavalla tarkoitetaan sitä, että väkivaltaisissa kriiseissä ja konfliktitilanteissa sekä hauraissa valtioissa käytetään johdonmukaisesti, koordinoidusti ja suunnitelmallisesti EU:n eri politiikkoja ja välineitä poliittisesta dialogista kriisinhallintaan, kauppapolitiikkaan, kehitysyhteistyövälineisiin sekä ihmisoikeuspolitiikkaan. Ilman turvallista ympäristöä kestävä kehitys ei ole mahdollista ja ilman kehitystä turvallisuus on hyvin hataralla pohjalla. Turvallisuuden ja kehityksen yhteenliittymän taustalla on ajatus siitä, että kumppanimaiden instituutioiden, mukaan lukien turvallisuusinstituutioiden, kapasiteettia vahvistetaan siten, että ne kehittyvät vastuullisiksi, tehokkaiksi ja läpinäkyviksi toimijoiksi. Turvallisuussektorin vahvistaminen kumppanimaissa on yksi keskeinen elementti turvallisuuden ja kehityksen edistämisessä ja EU:n kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa konflikteihin ja kriiseihin. Ellei kumppanimailla ole itsenäistä kykyä ylläpitää turvallisuutta ja vakautta alueellaan, näillä on heikosti edellytyksiä saavuttaa kestävää kehitystä. Komissio ja ulkosuhdehallinto julkaisivat heinäkuussa 2016 yhteisen tiedonannon turvallisuussektorin reformien tukemisesta kumppanimaissa. Tiedonannossa esitetään lähtökohdat EU:n diplomaattiset ja taloudelliset, sotilaalliset ja siviili-, lyhyen ja pitkän aikavälin toimet yhdistävälle EU:n turvallissektorin reformikehykselle, jossa otetaan huomioon yhteydet politiikan, turvallisuuden, oikeuden, humanitaaristen toimien, kehityksen, konfliktien ja valtiorakenteiden haurauden välillä. Tiedonanto kuvastaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin kokoamalla ensi kertaa yhteen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja muita yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineitä, kehityspolitiikan ja muita EU:n ulkoisen toiminnan instrumentteja sekä turvallisuuden ja oikeuden alan toimijoita. Suomi on tyytyväinen tiedonantoon, joka vastaa pitkälti Suomen valmisteluprosessin aikana esillä pitämiä tavoitteita. Pidämme tärkeänä, että tiedonannossa korostetaan ihmisoikeuksia, hyvää hallintoa ja kestävää kehitystä läpileikkaavina periaatteina, joiden tulee ohjata turvallisuussektorin uudistustyötä. EU-toimijoiden yhteistyön tiivistäminen kentällä ja instituutioiden piirissä on keskeinen

5 tavoite. Myös koordinaatiota muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa tulee tehostaa. Tähän tiedonanto tarjoaa myös käytännön työkaluja. 5(19) EU on tukenut turvallisuussektorin kehittämistä kumppanimaissa jo vuosien ajan, mm. turvallisuuselinten kouluttamiseen keskittyvien kriisinhallintaoperaatioiden muodossa. Turvallisuussektorin vahvistamiseksi tehtävä työ jää kuitenkin vajaaksi, ellei turvallisuusjoukkojen osaamisen lisäksi huolehdita myös joukkojen varustamisesta ja välttämättömästä infrastruktuurista. EU:lla ei ole tällä hetkellä keinoja rahoittaa tämäntyyppistä toimintaa, minkä on todettu heikentävän EU:n toimien vaikuttavuutta ja kestävyyttä. Kumppanimaiden turvallisuussektorin kapasiteettien kehittämiseen keskittyvän CBSD-aloitteen taustalla on tarve puuttua tähän epäkohtaan. EU-jäsenmaat ovat toivoneet jo pidempään komission rahoitusinstrumenttien johdonmukaisempaa hyödyntämistä kriisinhallintaoperaatioiden tukena. Rahoitukseen etsitään sekä lyhyen että pitkän aikavälin ratkaisuja. Lyhyen aikavälin ratkaisuksi komissio antoi heinäkuussa ehdotuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille EU:n vakautta ja rauhaa edistävää välineen muuttamisesta niin, että siitä voitaisiin rahoittaa mm. turvallisuus- ja sotilasalan toimijoille annettavaa koulutusta ja materiaalitukea. Vakausvälinettä käytetään sekä lyhyen aikavälin kriisireagointiin että vastaamaan maailmanlaajuisiin turvallisuus- ja kehityshaasteisiin, ml. luonnonkatastrofeihin, täydentäen unionin maantieteellisiä instrumentteja. Pitkän aikavälin ratkaisuksi esillä on ollut erillinen turvallisuuden ja kehityksen rahoitusinstrumentti, joka ei olisi osa virallista kehitysapua. Suomi on vahvasti puoltanut kumppaneiden kapasiteetin vahvistamista turvallisuuden ja kehityksen tueksi kouluttamisen, neuvonnan ja materiaalituen muodossa. Pidämme vakausvälineen hyödyntämistä tarkoituksenmukaisena lyhyen aikavälin ratkaisuna ja katsomme että komission ehdotus antaa hyvän pohjan jatkotyölle. Pidemmällä aikavälillä tulee tutkia erillisen rahoitusvälineen mahdollisuutta. OECD:n kehitysapukomiteassa (DAC) on sovittu helmikuussa 2016 virallisen kehitysavun kriteerien päivityksestä vastaamaan paremmin turvallisuuden ja kehityksen yhtymäkohtia. Kehitysyhteistyövaroja voidaan käyttää mm. asevoimien ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevassa koulutuksessa tiukoin reunaehdoin. Nämä samat kriteerit koskevat myös EU:n kehitysyhteistyötä.

6 6(19) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO ALI-30 Virtanen EUR-30 Hyvönen, muuttoliiketiimi KEO-10 Koikkalainen, Lehtiranta, Rönkä KEO-20 Wallendahl KEO-70 Rikalainen SM Rytkönen Asia Muuttoliike ja kehitys -lounaskeskustelu Kokous/tapaaminen EU:n epävirallinen kehitysministerikokous ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Muuttoliike ja kehitys -lounaskeskustelu. Euroopan investointipankin edustaja osallistuu lounaalle 2. SUOMEN TAVOITE Muuttoliikkeen perimmäisiä syitä on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti käyttäen laajasti ja johdonmukaisesti eri politiikkoja. Kehitysyhteistyö on yksi keinoista vaikuttaa maiden kehitykseen niin, että ne voivat luoda kansalaisilleen ihmisarvoisia toimeentulomahdollisuuksia, parantaa elintasoa ja turvata rauhalliset elinolosuhteet. Suomi pitää myönteisenä Euroopan investointipankin ja muiden kv. rahoituslaitosten osallistumista keskusteluun ja odottaa lisätietoa komission ehdotuksesta ns. ulkoisten investointien rahaston perustamiseksi muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaamiseksi ja erityisesti laina- ja lahjarahaa yhdistävän rahoituksen lisäämiseksi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Suomi suhtautuu myönteisesti toimiin nykyisten rahoitusinstrumenttien tehostamiseksi, niiden välisen johdonmukaisuuden edistämiseksi ja mahdollisuuteen EU:n rahoituskehyksen varojen uudelleenkohdentamiseksi nykyisten rahoituskehysten puitteissa. Suomen kannan muodostamiseksi tarvitaan vielä tarkempia tietoja. Suomi tukee käynnissä olevaa EU:n kehityspolitiikan tarkastelua, jonka pohjalta laaditaan uusi EU:n kehityspolitiikkaa ohjaava linjaus. Siinä tulee huomioida paremmin muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaaminen. Kehitysyhteistyötä tulee käyttää muiden EU:n politiikkojen ja työkalujen rinnalla pitkäjänteisesti painottaen taloudellisten, sosiaalisten, ympäristö- ja turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyä sekä rauhan- ja valtionrakennusta. Muuttoliikekysymykset tulee ottaa huomioon kehitysyhteistyön ohjelmoinnissa. EUn ja jäsenmaiden kehityspolitiikkojen tulee vahvistaa toisiaan muuttoliikkeen haasteisiin vastaamiseksi.

7 7(19) Suomi tukee EU:n kokonaisvaltaisia kumppanuussopimuksia painottaen lähtö- ja kauttakulkumaiden omistajuutta sekä koordinaatiota muiden toimijoiden ja maahanmuuttoon liittyvien muiden prosessien kanssa. Suomi osallistuu aktiivisesti kompakteista käytävään keskusteluun EU-tasolla. Kesäkuun 2016 Eurooppa-neuvoston hyväksymä kumppanuuskehys ml. maakohtaisesti räätälöidyt kumppanuussopimukset tulee toimeenpanna nopealla aikataululla ensimmäisten viiden maan kanssa. Suomen tavoitteena on, että tulevat kumppanuussopimukset tehdään myös Afganistanin, Irakin ja Somalian kanssa. Lisääntyvä epäsäännöllinen ja pakkomuutto on haaste, jota EU ei yksinään voi ratkaista. Kysymys on globaalista ongelmasta johon tarvitaan globaali vastaus. Tärkeää on läheinen yhteistyö kumppanimaiden, alueellisten toimijoiden, kansainvälisten järjestöjen, yksityissektorin, kehitysrahoituslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. YK:n järjestämä laajoja muuttoliikkeitä koskeva korkean tason täysistunto syyskuussa ja presidentti Obaman pakolaisten uudelleen sijoittamisen ja humanitaarisen avun lisäämiseen tähtäävä huippukokous ovat merkittäviä globaaleja aloitteita. On tärkeää, että näistä kokouksesta saadaan hyviä tuloksia ja että EU puhuu yhdellä äänellä. Suomi pyrkii osallistumaan molempiin kokouksiin. 3. NEUVOTTELUTILANNE Komissio antoi tiedonannon uudesta kumppanuuskehyksestä kolmansien maiden kanssa jatkona annettuun EU:n muuttoliikeagendaan. Ulkoasiainneuvosto antoi pidetyssä kokouksessaan päätelmät. Eurooppa-neuvosto keskusteli muuttoliikkeestä ja samalla hyväksyi uuden kumppanuuskehyksen, jonka pohjalta on käynnistetty maakohtaisesti räätälöityjen ohjelmien (kompaktit) laadinta. KE Mogherini on lähestynyt jäsenmaita päivätyllä kirjeellä, jossa raportoi lyhyesti komission suunnitelmista muuttoliikkeen ulkoisista ulottuvuuksista. Komissio on ilmoittanut esittelevänsä suunnitelmansa syyskuussa, ja toivoo siihen tukea jäsenmailta. Suunnitelmia valmistellaan yhteistyössä myös YK:n laajoja muuttoliikkeitä koskevan korkean tason täysistunnon ( ) valmistelujen kanssa, jonne komissio on esittänyt jäsenmailta koherenttia ja koordinoitua viestiä. 4. TAUSTA Muuttoliike on kasvava ja monitahoinen globaali ilmiö. Usein muuttoliikkeiden taustalla vaikuttavat yhteiskunnallinen epätasa-arvo, ihmisoikeuksien toteutumattomuus, epävakaus, väkivaltaiset konfliktit ja ympäristönmuutos. Muuttoliikkeen ja kehityksen välinen suhde on huomioitu kestävän keskityksen tavoitteissa. Agenda toimintaohjelmassa tunnustetaan hallittujen muuttoliikkeiden myönteiset vaikutukset niin lähtö-, kauttakulku kuin kohdemaiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen kehitykseen. Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin tulee suhtautua kokonaisvaltaisesti käyttäen laajasti ja johdonmukaisesti eri politiikkoja. Kehitysyhteistyö on yksi keinoista vaikuttaa maiden kehitykseen

8 8(19) niin, että ne voivat luoda kansalaisilleen ihmisarvoisia toimeentulomahdollisuuksia, parantaa elintasoa ja turvata rauhalliset elinolosuhteet. Muuttoliike on kehitykselle sekä haaste että mahdollisuus. Pelkästään Afrikkaan suuntautuvat rahalähetykset vastaavat kooltaan koko EU:n ja sen jäsenmaiden alueelle myöntämää kehitysyhteistyötä. Muuttoliike mahdollistaa tiedon ja kapasiteetin sekä työntekijöiden siirtymisen maasta toiseen ja mahdollistaa perheiden toimentulomahdollisuuksia. Toisaalta kapasiteetin ja tiedon siirtyminen voi köyhdyttää lähtömaita. Pakolaisuus ja lisääntyvä pakkomuutto ovat ongelmallisia kauttakulku- ja kohd le, koska muuttovirrat haastavat palveluiden tarjontaa ja yhteiskuntien kantokykyä hallita tilannetta taloudellisesti, oikeudellisesti ja poliittisesti. Lisääntyvän epäsäännöllisen ja pakkomuuton haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan läheistä yhteistyötä kumppanimaiden, kansainvälisten järjestöjen, kehitysrahoituslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä globaaleja toimia. Muuttoliikekeskustelussa tulee tehdä ero muuttoliikkeen rakenteellisten ja akuuttien syiden välillä. Kehitysyhteistyön keinoin voi vaikuttaa rakenteellisiin muuttoliikkeen syihin, kuten esimerkiksi sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, oikeusvaltiokehitykseen tai vähemmistöjen aseman parantamiseen. Kehitysyhteistyön mahdollisuudet vastata pakotetun muuttoliikkeen akuutteihin syihin, kuten aseellisiin konflikteihin tai kriiseihin ovat rajalliset. Akuuteissa kriiseissä pääpaino on diplomatiassa, humanitaarisessa avussa, rauhanvälitystoiminnassa ja kriisinhallinnan keinoissa, joita kehitysyhteistyö voi täydentää, erityisesti ennaltaehkäisy- ja jälleenrakennusvaiheessa. Muuttoliike on tällä hetkellä EU:n ulkosuhteiden yksi kiistaton prioriteetti ja EU:n yhteisen lähestymistavan löytäminen, sekä sisä- että ulkoasioiden osalta, on ehdoton edellytys poliittisen tilanteen rauhoittamiseksi ja johdonmukaisemman toimintamallin löytämiseksi. EU:n nykyinen politiikkalinja suhteessa muuttoliiketilanteeseen sisältää paljon sensitiivisiä ulottuvuuksia ja intressejä, joiden edistämisessä vaaditaan diplomaattista erityisosaamista ja kolmansien maiden kontekstin laajaalaista ymmärrystä. Kokonaisuudessaan Suomen tulee EU-politiikassaan kaikin tavoin pyrkiä varmistamaan, että lyhyen aikavälin tavoitteiden edistäminen (so. muuttoliikkeiden hallinta) ei vaaranna pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamista ja avun tuloksellisuusperiaatteita oli kyse sitten kehityspolitiikasta, kauppapolitiikasta tai muista ulkopoliittisista tavoitteista. Tilanteen hallitsemiseksi vaaditaan pitkän tähtäimen realistista ja strategista suunnittelua, jossa tulisi hyödyntää puolueetonta tutkimukseen perustuvaa tietoa yhteiskuntien kehitykseen liittyvistä ilmiöistä ml. lähtömaiden tilanteiden ymmärtäminen ja muuttoliikkeen taustalla vaikuttavat syyt. Kesäkuun 2016 Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden kumppanuuskehyksen kolmansien maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä muuttoliikeagendalla Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa luo johdonmukaisen ja koordinoidun lähestymistavan muuttoliikkeen paremmaksi hallitsemiseksi yhdessä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Prosessin ensivaiheessa uudenlaiset kumppanuussopimukset solmitaan Nigerin, Nigerian, Senegalin, Malin ja Etiopian kanssa sekä lisätään yhteistyötä Tunisian ja Libyan kanssa. Tavoitteena on aikaansaada laajoja räätälöityjä, maakohtaisia yhteistyöohjelmia (kompakteja) EU:n ja valittujen kolmansien maiden kanssa yhdistämällä erilaisia välineitä ja politiikkoja ml. kehitys- ja kauppapolitiikka.

9 9(19) Yhteistyöohjelmiin sisällytetään sekä kannustimia että ehdollisuutta. Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vaikuttamien sekä palautus- ja takaisinottokysymykset sisältyvät kumppanuussopimuksiin. Niissä hyödynnetään myös jäsenvaltioiden kompetensseissa olevia elementtejä ja hyödynnetään jäsenvaltioiden synergioita tiettyjen maiden kanssa. Korkea edustaja johtaa uuden lähestymistavan toimeenpanoa ja raportoi Eurooppa-neuvostolle lokakuussa Muuttoliikkeen hallintaan tarvittavan rahoituksen lisäämiseksi on komission tiedonannon ( ) mukaan käytettävä kaikkea relevantteja instrumentteja ja rahoituslähteitä. Tiedonannossa tuodaan esille uusia innovatiivisia rahoituskeinoja yhteistyölle. Rahoitus rakentuisi EU:n ja jäsenmaiden yhteisiin toimiin; Afrikan hätärahastolle osoitetaan lisää miljardi euroa, josta puolet Euroopan kehitysrahastolta ja puolet pyydetään jäsenmailta. Myös makrotaloudellinen apu mainitaan rahoitusinstrumenttien joukossa. Komissio aikoo esittää syksyllä 2016 uutta ulkoisten investointien rahastoa (External Investment Fund), jonka tavoitteena on laina- ja lahja-apu yhdistämällä yhteensä 62 miljardin euron investoinnit muuttoliikkeen taustasyihin vaikuttamiseksi (edellyttäen, että jäsenmaat myös osallistuvat rahoitukseen). Esitys perustuu Euroopan investointiohjelmasta saatuihin hyviin kokemuksiin ja sillä pyritään vauhdittamaan investointien tekemistä Euroopan ulkopuolisiin kehittyviin maihin. Euroopan investointipankki (EIP) valmistelee aloitetta lisärahoituksen kohdentamiseksi eteläisiin naapurimaihin sekä Länsi-Balkanin maille. Joidenkin jäsenmaiden kannoissa on suhtauduttu komission esityksiin varovaisen myönteisesti. Näkemyksissä on korostettu, että komission tulee varmistaa aloitteen johdonmukaisuus sekä EU:n muuttoliikeagendan kanssa että muiden jo olemassa olevien rahoitusinstrumenttien kanssa. Esitystä tulisi täsmentää vielä huomattavasti avoinna olevien kysymysten osalta (mm. rahoitusrakenne, maantieteellinen rajaus tai maakohtaisten tarpeiden selvittäminen). Kolmansien maiden intressissä on saada selkeä kuva siitä, missä määrin rahoitus koostuu "uudesta rahasta" ja missä määrin mahdollisesti muista rahoituskohteista siirrettyä.

10 Ulkoasiainministeriö 10(19) TAVOITEMUISTIO POL-30 Sari Rautio, Stefan Lee Asia EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia Kokous/tapaaminen Epävirallinen kehitysministerikokous Brysselissä ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ministerit keskustelevat EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta (Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe) ja sen yhtymäkohdista EU:n kehityspolitiikan uudistamiseen. 2. SUOMEN TAVOITE Suomi pitää tärkeänä syyskuussa annettavaa tiekarttaa globaalistrategian toimeenpanosta. Jäsenmaiden, EUH:n ja komission yhteistyö on keskeistä ja kaikki relevantit tahot on huomioitava toimeenpanossa. Näin neuvosto antaa selkeän viestin strategian merkityksestä ja sitoutumisesta sen kattavaan täytäntöönpanoon. EU:n globaalia roolia kehitystoimijana tulee entisestään vahvistaa. Globaalistrategian ja uudistettavan EU:n kehityspolitiikan on tuettava ja täydennettävä toisiaan. Lisäksi on panostettava eri ulkosuhdeinstrumenttien johdonmukaiseen ja joustavampaan käyttöön kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) toimeenpanemiseksi. Politiikkajohdonmukaisuus myös EU:n ulkoisen ja sisäisen toimeenpanon välillä tulee varmistaa. Globaalistrategian toimeenpanossa tarvitaan sektori-/alakohtaisia strategioita ja toimeenpanosuunnitelmia. Samalla globaalistrategian yleisemmät linjaukset tulee välittömästi integroida EU:n keskusteluihin kolmansien maiden kanssa. 3. NEUVOTTELUTILANNE EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini esitteli EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian Eurooppa-neuvostossa Eurooppa-neuvosto toivotti strategian tervetulleeksi ja kehotti neuvostoa, korkeaa edustajaa ja komissiota viemään työtä sen toimeenpanossa eteenpäin. Heinäkuun ulkoasiainneuvostossa käytiin alustava keskustelu strategian toimeenpanosta, mutta päätöksiä tästä ei tehty. Korkea edustaja antaa syyskuussa ehdotuksen globaalistrategian toimeenpanon aikatauluksi. Sen pohjalta laaditaan neuvoston päätelmät lokakuun UAN:ssa jäsenmaiden, EUH:n ja komission yhteistyönä kaikki relevantit tahot huomioiden. Tulevassa syyskuun Gymnich-ulkoministerikokouksessa käydään keskustelua strategian toimeenpanosta. Kehitysministerit keskustelevat globaalistrategiasta ja sen yhtymäkohdista EU:n kehityspolitiikan uudistamiseen epävirallisessa kehitysministerikokouksessa Epävirallisessa puolustusministerikokouksessa tullaan keskustelemaan globaalistrategian toimeenpanosta puolustusalalla.

11 11(19) 4. TAUSTA Kesäkuun 2016 lopussa julkistettu uusi EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia "Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe" on tärkeä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen suunnannäyttäjä tuleville vuosille. Strategia osoittaa EU:n päättäväisyyden ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä muuttuneessa toimintaympäristössä, ml. Iso-Britannian kansanäänestyksen tulos huomioiden. Jäsenmaat antoivat vahvan panoksensa strategian laatimiseen ja sen toimeenpano eri osa-alueilla edellyttää myös jäsenmaiden vahvaa omistajuutta. Strategian viisi prioriteettia ovat 1) vahvempi EU (ml. puolustuksen kehittäminen, terrorismin vastainen toiminta, kyberturvallisuus, muuttoliikkeen hallinta; energiaturvallisuus); 2) EU:ta ympäröivien alueiden kestokyvyn vahvistaminen (ml. laajentumispolitiikka, naapuruuspolitiikka, resilienssi); 3) kokonaisvaltainen lähestymistapa konflikteihin; 4) alueelliset kysymykset / alueellisen yhteistyön vahvistaminen (ml. transatlanttiset suhteet, Venäjä, arktinen); 5) Globaalihallinnan vahvistaminen (järjestelmän uudistustarpeet, kumppanuudet). Strategian viimeisessä osassa määritellään EU:n käytössä olevien välineiden, resurssien, suorituskykyjen, instituutioiden ja toimintatapojen kehittämistarpeita em. tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi onnistui hyvin tavoitteidensa saamisessa strategiaan, voimme olla kokonaisuuteen tyytyväisiä. Jäsenmaat ja korkea edustaja ovat yhtä mieltä siitä, että yleisemmän tason strategian toimeenpano edellyttää temaattisten ja maantieteellisten sektoristrategioiden laatimista tai päivittämistä. Heinäkuun 2016 UAN:issa käydyssä keskustelussa jäsenmaat totesivat lähes yksimielisesti tarpeen sektorikohtaiseen strategiaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi, joskin jäsenmaiden painotukset puolustuksen ja kriisinhallinnan välillä vaihtelivat. Lisäksi keskustelussa osa jäsenmaista esitti laadittavaksi myös muita sektorikohtaisia strategioita/toimeenpanoasiakirjoja mm. globaalihallinnasta sekä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion välisestä yhteydestä (Ruotsi ehdotuksia). KE Mogherinin ehdotus toimeenpanon tiekartaksi saataneen syyskuun puolivälissä. Erityisen tarpeen Suomi näkee puolustusalan strategiselle ohjaukselle. Erillisstrategian lähtökohtana tulisi olla globaalistrategiassa määriteltyjen tehtävien mukaisesti Euroopan suojeleminen, kriisinhallinta ja kumppanien tukeminen. Strategiassa on tärkeää huomioida kattavasti sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden liittymäpinnat ja EU:n käytössä oleva keinovalikoima ja kumppanuudet (mm. EU Nato -yhteistyö, kyber, hybridi ja keskinäinen avunanto). Strategian tulee tukea puolustusalan yhteistyön syventämistä ja systematisointia kesäkuun 2015 Eurooppa-neuvoston linjausten mukaisesti. Samalla on tarpeen tarkastella uudelleen siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan tavoitteita, rakenteita ja suorituskykyjä. Lisäksi EU:n konfliktinestotoimien vahvistamiseen strategian mukaisesti tarvitaan erillistä toimeenpanosuunnitelmaa, joka huomioi tarvittavan asiantuntemuksen ja priorisoinnin. Rauhanvälitys tulee integroida keskeisenä välineenä konfliktisyklin eri vaiheisiin liittyviin toimiin. Jatkotyössä jouduttaneen myös pohtimaan, miten UK:n eroaminen EU:sta tulee huomioida. EU:n kehityspolitiikkaa uudistetaan Agenda 2030 hyväksyttyjen kestävän kehityksen tavoitteiden myötä. Komission ehdotus EU:n kehityspolitiikan uudistamiseksi tullaan julkaisemaan marraskuussa. Tavoitteena on päivittää kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyön toimeenpanoa koskevat yhteiset linjaukset (toimielinten välinen julkilausuma) neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin kesken. Kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpano edellyttää sekä EU:n sisäisten että ulkoisten politiikkojen ja keinovalikoiman johdonmukaista käyttöä.

12 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 12(19) KEO-10 Heikkinen-Hindrén Janna Asia EU:n kehityspolitiikan uudistaminen ja yhteistyö keskitulon maiden (MIC) kanssa Kokous/tapaaminen EU:n epävirallinen kehitysministerikokous ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET 2. SUOMEN TAVOITE Kehitysministerit keskustelevat EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta keskittyen EU:n ja keskitulon maiden väliseen yhteistyöhön. Myös kokouspäivän muissa keskusteluissa on ollut mahdollisuus antaa näkemyksiä uudistamistarpeisiin. Keskustelua varten jaetaan taustapaperi. Suomi tukee EU:n kehityspolitiikan uudistamista, jonka pohjalta laaditaan uusi instituutioiden välinen linjaus. EU:n roolia globaalina kehitystoimijana tulee vahvistaa ja EU:n tulee toimia edelläkävijänä Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden kokonaisvaltaisessa toimeenpanossa. On huolehdittava, että köyhyyden vähentäminen, ihmisoikeusperustaisuus, tuloksellisuus, kestävän kasvun tukeminen ja sukupuolten välinen tasa-arvo säilyvät EU:n kehityspolitiikan peruspilareina jatkossakin. EU:n kehityspolitiikkaa uudistettaessa on painotettava erityisesti seuraavia teemoja, jotka osaltaan pureutuvat muuttoliikkeen perimmäisiin syihin: o naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, o kehitysmaiden yksityisen sektorin vahvistaminen ja vihreä kasvu, joka luo kestäviä työpaikkoja etenkin nuorille ja naisille, o luonnonvarojen kestävä käyttö, etenkin puhtaan ruoan, veden ja energian tuotanto ja saatavuus tavalla, joka vahvistaa maiden ilmastokestävyyttä, o yhteiskuntien demokraattisuus ja toimintakyky, mukaan lukien kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistaminen. EU:n yhteistyössä keskitulon maiden kanssa tarvitaan uudenlaista kumppanuutta. Perinteisen ja pääosin vähiten kehittyneille maille sekä hauraisiin tilanteisiin kohdennettavan julkisen kehitysavun (ODA) rinnalle on kehitettävä erilaisia yhteistyömuotoja ja instrumentteja kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanemiseksi ja yksityisten resurssien suuntaamiseksi kehitysmaihin. Erityisesti yksityissektorin osallistumista on edistettävä ja käytettävä kauppapolitiikan mahdollisuuksia enemmän. Kehitysyhteistyötä tulee käyttää muiden politiikkojen ja työkalujen rinnalla pitkäjänteisesti painottaen taloudellisten, sosiaalisten, ympäristö- ja turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyä sekä rauhan- ja valtionrakennusta, mitä kautta voidaan vaikuttaa myös muuttoliikkeen perimmäisiin syihin. Muuttoliikekysymykset tulee ottaa huomioon kehitysyhteistyön ohjelmoinnissa.

13 13(19) Kehitysyhteistyön toimeenpanoa ja eri rahoitusinstrumenttien käyttöä tulee joustavoittaa kautta linjan ja arvioida niiden soveltuvuutta kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon. Instrumenttien pitäisi sallia joustava ja nopea reagoiminen uusiin haasteisiin ja kriiseihin. Lisäksi humanitaarisen avun ja kehitysyhteisyön yhtymäkohtia tulee vahvistaa. EU:n kehityspolitiikan tulee olla osa unionin johdonmukaista politiikkakehikkoa. Kehitysmaiden kannalta tärkeitä johdonmukaisuutta vaativia teemoja ovat luonnonvarojen (kuten metsä ja vesi) kestävä hoito, käyttö ja suojelu, ilmastokestävyys, sukupuolten välinen tasa-arvo, kv. verotuskysymykset ja laittomat rahavirrat, ruokaturva ja ravitsemus. 3. NEUVOTTELUTILANNE Komissio julkaisee tiedonannon EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta marraskuussa, josta käydään virallinen orientaatiokeskustelu ulkoasiainneuvostossa kehitysministereiden kesken Ensimmäinen keskustelu EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta kestävän kehityksen agendan toimeenpanemiseksi käytiin joulukuun epävirallisessa kehitysministereiden neuvostossa Luxemburgissa. Lisäksi aiheesta keskusteltiin ulkoasiainneuvostossa kehitysministereiden kokoonpanossa toukokuussa Nyt käytävä keskustelu on viimeinen virallinen keskustelu aiheesta ennen komission tiedonannon julkaisua. Komission julkinen konsultaatio aiheesta on päättynyt elokuun lopussa. Suomen vastaus laajaan konsultaatioon nojaa kehityspoliittisen selonteon linjauksiin. Toimielinten välisiä neuvotteluja EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta pyritään viemään mahdollisimman pitkälle kuluvana vuonna. 4. TAUSTA EU:n kehityspolitiikan uudistaminen on osa EU:n Agenda 2030 ulkoista toimeenpanoa. Suomi on pitänyt tärkeänä, että kestävän kehityksen Agenda 2030 ulkoinen ja sisäinen toimeenpano kulkisivat käsi kädessä. Tarkoituksena on käydä keskusteluja jäsenmaiden, parlamenttien ja muiden toimijoiden kanssa. Tavoitteena on kaikkien instituutioiden yhdessä hyväksymä uusi konsensus. Komissio on peräänkuuluttanut yhteisen eurooppalaisen vision luomista. Lisäksi komissio on esittänyt epävirallisissa keskusteluissa, että EU:n kehityspolitiikan uudistaminen, EU:n näkemys tulevaisuuden suhteistaan AKT-maihin (Afrikka, Karibia ja Tyynimeri) ja humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välisen jatkumon vahvistaminen tulisi tuoda uuden konsensuksen alle. KEVPJ Mogherini on todennut, että EU:n kehityspolitiikan uudistamisessa tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen agendan universaalius, kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta, kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus, kehitysrahoitus ja uusien toimijoiden sitouttaminen agendan toimeenpanoon. Jäsenmaat ovat toivottaneet EU:n kehityspolitiikan kokonaisvaltaisen tarkastelun laajalti tervetulleeksi. EU:n kehityspolitiikka ja -yhteistyö nojaavat Eurooppalaiseen konsensukseen vuodelta 2005 (European Consensus on Development). Konsensuksen ovat allekirjoittaneet kaikki kolme instituutiota, neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti, yhdessä. Siinä vahvistettiin ensimmäistä kertaa yhteiset periaatteet, joita noudattaen EU ja sen jäsenvaltiot toteuttavat kukin kehitysyhteistyöpolitiikkaansa toinen toistaan täydentäen. Konsensuksen ensimmäisessä osassa määritellään ne tavoitteet ja periaatteet, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden ja unionin kehityspolitiikkaa. Toisessa osassa linjataan unionin kehityspolitiikan toimeenpanosta.

14 14(19) EU:n kehityspolitiikan uudistamisprosessi aloitettiin 2011, jolloin julkistettiin tiedonanto EU:n kehityspolitiikan vaikuttavuuden lisäämisestä. Tässä nk. muutosagendassa (Agenda for Change) pyrittiin vastaamaan kehityspolitiikan kansainvälisen toimintaympäristön muutokseen huomioiden uudet kehitystoimijat (esim. BRICS), kehitysrahoituksen monimuotoistumisen paineet (esim. laina- ja lahjarahan yhdistävä "blending") sekä arabikevään opetukset. Toukokuussa 2012 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä muutosagendasta korostui ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon edistäminen sekä osallistavan kestävän kasvun tukeminen. Sosiaalisektoreille (inhimillinen kehitys) päätettiin kohdentaa vähintään 20 % EU:n tuesta, kuten myös ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviin toimiin. Muutosagenda toi poliittiseksi ohjenuoraksi paikallisen omistajuuden ja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden periaatteet pyrittäessä kohti vaikuttavampaa ja tuloksellisempaa apua. Toimintatapojen suhteen muutosagendassa korostui EU:n sitoumus liikkua kohti tiiviimpää koordinaatiota ja tiedonjakoa, työnjakoa sekä yhteistä suunnittelua (yhteisohjelmointi). Suomi on jo alustavasti tuonut esiin, että uudessa konsensuksessa tulee painottaa keskeisinä elementteinä mm. seuraavia: kumppaneiden suurempi vastuu omasta kehityksestään, toimeenpanon keinojen tarkastelu ja kestävän kehityksen tavoitteiden operationalisointi ja seuranta. Kehitysyhteistyön merkitys hauraissa valtioissa ja kriisitilanteissa on kasvanut ja EU:n toiminnalla niissä nähdään lisäarvoa. Uuden konsensuksen tulee perustua kokonaisvaltaiselle näkemykselle rauhan, turvallisuuden ja kestävän kehityksen välisestä yhteydestä. Uuden konsensuksen tulee myös painottaa vastuullisen yksityisen sektorin toiminnan, kaupan ja kehityksen välistä johdonmukaisuutta sekä kestävän kehityksen rahoituksen vahvistamista suuntaamalla yksityisiä resursseja kehitysmaihin. Tukemalla kehitysmaiden ihmisten elinmahdollisuuksia ja ihmisoikeuksien toteutumista omissa yhteiskunnissaan voidaan vastata myös muuttoliikkeen perimmäisiin syihin.

15 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 15(19) KEO-10 Koikkalainen Outi Asia Post Cotonou Kokous/tapaaminen EU:n epävirallinen kehitysministerikokous ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Kehitysministerit keskustelevat EU:n ja AKT-maiden suhteiden jatkosta Cotonoun sopimuksen umpeutuessa SUOMEN TAVOITE Näkemyksemme mukaan Cotonoun sopimusta sen nykyisessä muodossa ei tule jatkaa. EU:n suhteiden Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maihin tulee perustua alueelliselle lähestymistavalle. Afrikalle, Karibialle ja Tyynellemerelle tulee laatia erilliset toimintastrategiat, jotka huomioivat näiden alueiden erityispiirteet ja tarpeet. Tulevan EU AKT-yhteistyön tulee keskittyä kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG:iden) toimeenpanoon. Tärkeitä yhteistyöaloja ovat ilmastonmuutos, köyhyyden vähentäminen, epätasa-arvo, muuttoliike, rauha ja turvallisuus, yksityissektorin kehittäminen sekä liiketoimintaympäristön kehittäminen. Muun kuin kehitysrahoituksen merkitys yhteistyössä kasvaa, joten uudessa kumppanuudessa tulee korostaa muiden rahavirtojen ja kaupan sääntöjen merkitystä. Erillisestä Euroopan kehitysrahastosta luovuttava. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille kohdistettu rahoitus tulee saada osaksi EU:n budjettia ja sitä koskevia menettelytapoja. Avoin dialogi AKT-maiden kanssa sopimuksen jatkosta on tärkeää. Myös alueellisten organisaatioiden, kuten AU:n, rooli tulevan kumppanuuden muotoilussa ja toimeenpanossa tulee huomioida nykyistä paremmin. Cotonoun sopimuksen jatkoa pohdittaessa on huomioitava unionin omat ulkosuhdepolitiikat ja strategiat, kuten EU:n globaalistrategia, EU:n kauppastrategia, naapuruuspolitiikan tarkastelu, Vallettan toimintasuunnitelma ja EU Afrikka huippukokouksen valmistelut Tulevan kumppanuuden tulee olla yhteismitallista EU:n uuden kehityspoliittisen konsensuksen kanssa. 3. NEUVOTTELUTILANNE Kehitysministerit käyvät orientaatiokeskustelun EU AKT-suhteista Cotonoun sopimuksen umpeutumisen 2020 jälkeen. Seuraava keskustelu käydään kehitysministereiden ulkoasiainneuvostossa marraskuussa Komission ja korkean edustajan virallista ehdotusta EU:n etenemistavasta odotetaan loppuvuodesta Tässä yhteydessä ilmestyy myös jäsenmaiden pyytämä vaikutusarviointi eri sopimusmuotojen vaikutuksista, ja tämän jälkeen alkavat keskustelut KE:n

16 neuvottelumandaatista. Neuvottelut AKT-osapuolen kanssa on käynnistettävä viimeistään 18 kuukautta ennen sopimuksen umpeutumista ( ). 16(19) Tuleva UK:n ero EU:sta vaikuttanee myös neuvotteluihin. Monet AKT-maat ovat UK:n entisiä siirtomaita, joten UK:n eron myötä historiallinen linkki EU:n ja AKT-maiden välillä heikkenee. 4. TAUSTA KE Mogherini ja komissio käynnistivät julkisen konsultaation EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden suhteista vuoden 2020 jälkeen. Konsultaation tuloksista kävi ilmi, että suurin osa vastaajista on yhtä mieltä seuraavista asioista: - Cotonoun sopimus (Cotonou Partnership Agreement, CPA) ei ole onnistunut muodostamaan yhteistä EU-AKT-liittoumaa globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. - Tulevaisuudessa yhteistyön tulee keskittyä kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG:iden) toimeenpanoon. Tärkeitä yhteistyöaloja ovat ilmastonmuutos, köyhyyden vähentäminen, epätasa-arvo, muuttoliike, rauha ja turvallisuus, yksityissektorin kehittäminen sekä liiketoimintaympäristön kehittäminen. - Alueelliset toimijat tulee huomioida nykyistä vahvemmin - Kansalaisjärjestöjen sekä yksityissektorin roolia tulee vahvistaa. Vastaajat ovat selvästi jakautuneet mm. seuraavissa kysymyksissä: - Sopimuksen laillinen sitovuus: pieni enemmistö näkee tämän arvokkaana, vastustajat näkevät vaikeana neuvotella, joustamattomana sekä uhkana päätyä minimalistiseen sopimukseen, jota määrittää pienin yhteinen nimittäjä. Laillinen sitovuus ei myöskään takaa tehokasta toimeenpanoa (tai edes sopimuksen ratifiointia) ja poliittista dialogia voidaan käydä ilman tällaista sopimusta. - Alueellisten toimijoiden roolit: Suurin osa vastaajista on yhtä mieltä siitä, että alueelliset toimijat tulee huomioida paremmin, mutta ei ole yhteistä näkemystä siitä, miten. Osa ehdottaa AU:ta ja alueellisia järjestöjä jopa sopimuksen osapuoliksi, osa taas haluaa yksityiskohtaisemmat alueelliset sopimukset yhden yhteisen AKT-sopimuksen alle. Osan mielestä alueelliset sopimukset riittävät ilman yhteistä AKT-sopimusta. Komission ja EUH:in tekemä evaluaatio Cotonoun sopimuksen toimeenpanosta (jota mm. Suomi oli pyytänyt) ilmestyi heinäkuussa Tuloksista kävivät ilmi poliittisen sitoumuksen puutteen lisäksi mm. kumppanuuden institutionaalisen rakenteen tehottomuus, EU:lle keskeisten läpileikkaavien teemojen kuten sukupuolten välisen tasa-arvon heikko toimeenpano ja kehitysyhteistyön keinovalikoiman monimutkaisuus. Myös evaluaation mukaan EU AKT-ryhmän yhteistyö kansainvälisissä kysymyksissä on ollut heikkoa. Tulevassa EU:n neuvottelupositiossa on tärkeää huomioida sekä Afrikan, Karibian että Tyynenmeren alueiden näkemykset että AKT-ryhmän yhteinen kanta. Kesän 2016 AKT-huippukokouksessa AKTmaiden päämiehet esittivät tavoitteekseen oikeudellisesti sitovan sopimuksen, joka pohjaa Cotonoun sopimuksesta saaduille onnistumisille ja kokemuksille. Tulevassa AKT-yhteistyössä tulee AKTpuolen mukaan huomioida mm. uusi kestävän kehityksen agenda, alueellinen integraatio ja taloussuhteet sekä kehitysrahoitus. AKT-maiden johtajat sitoutuivat myös etsimään uusia rahoitusmuotoja, kuten kansallisten voimavarojen mobilisointi, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja laittomien rahavirtojen estäminen. Alankomaiden puheenjohtajuuskaudella keväällä 2015 järjestetyn epävirallisen ministerikokouksen yhteydessä Cotonoun sopimuksen jatkosta käytiin epävirallisia keskusteluja. Puheenjohtajamaa esitteli tuolloin neljä mahdollista vaihtoehtoa tulevalle sopimukselle:

17 17(19) 1. Nykyisen kaltainen laillisesti sitova sopimus -edut: olemassa olevat rakenteet kehitysyhteistyölle, yhteistyö 79 maan kanssa jatkuu tutuilla linjoilla - haitat: ylläpitää jakoa AKT- ja ei-akt maiden välillä EU:n ulkosuhteissa ja kehitysyhteistyössä, neuvottelut poliittisista aiheista, kuten ICC ja LGBTI-oikeudet tulevat olemaan hankalia ja sopimuksen ratifioiminen 79 maassa voi osoittautua mahdottomaksi (huom: Cotonoun sopimuksen 2. Revisio ei ole vieläkään astunut voimaan, sillä kaikki AKT-maat eivät ole ratifioineet sitä), ylläpitää yhteisinstituutioita, jotka eivät ole toimineet tehokkaasti ja ovat päällekkäisiä muiden rakenteiden kanssa. 2. AKT-maat kattava kattosopimus, jonka alla aluekohtaiset sopimukset - edut: pystytään erottamaan kaikkia alueita yhdistävät tekijät aluekohtaisista tekijöistä ja huomioimaan jokaisen alueen erityispiirteet. - haitat: monimutkainen rakenne, alueellisen tason ja kattosopimuksen täydentävyys, Karibian ja Tyynenmeren alueen kiinnostuksen puute, kattosopimuksen ratifioinnin vaikeus. 3. Alueelliset sopimukset (ilman yhteistä kattosopimusta) - edut: EU:n ulkoisen toiminnan koherenssin lisääntyminen, EU Afrikka-kumppanuuden ja alueellisten strategioiden vahvistuminen, pitkien ratifiointiprosessien välttäminen - haitat: Cotonoun sopimuksen yhteinen säännöstö menetettäisiin, Karibian ja Tyynenmeren kanssa tehtävä yhteistyö jää Afrikka-yhteistyön jalkoihin. 4. Yhdistelmä alueellisia ja temaattisia monitoimijakumppanuuksia - edut: mahdollisuus räätälöidä yhteistyötä alueiden tai eri maaryhmien kanssa perustuen niiden todellisiin tarpeisiin, johdonmukainen Agenda 2030 lähestymistavan kanssa, voitaisiin välttää mahdollisesti vaikeat ja aikaa vievät neuvottelut Cotonoun sopimuksen jatkosta. - haitat: radikaali toimintatapa, voi olla vaikea toimeenpanna käytännössä, sillä mietittävä miten yhdistää poliittiset tavoitteet ja rahoitusinstrumentit, Cotonoun sopimuksen luoma yhteinen säännöstö menetettäisiin. Jäsenmaiden näkemykset tulevan yhteistyön muodosta ovat vielä hyvinkin erilaisia ja useassa maassa kannanmuodostus on kesken. Eräät ovat ajamassa olemassa olevan sopimuksen kaltaista yhteistyötä, jota ainoastaan päivitettäisiin mm. SDG:den osalta. Toinen leiri haluaa eroon vanhanaikaisesta sopimuksesta ja kannattaa avoimempaa yhteistyötä. Taustaa Cotonoun sopimuksesta EU:lla ja AKT-valtioiden ryhmällä on pitkäaikaiset suhteet, jotka ulottuvat kauemmas kuin vuonna 1975 tehtyyn ensimmäiseen Lomén yleissopimukseen. Lomén sopimusta edelsivät Yaoundén yleissopimukset, joista ensimmäinen tehtiin vuonna 1963 silloisen Euroopan talousyhteisön ja eräiden sen jäsenvaltioiden entisten siirtomaiden välillä. Toisiaan seuranneet kumppanuussopimukset ovat muokanneet suhteita tähän päivään saakka. Nykyinen AKT EY-kumppanuussopimus allekirjoitettiin Cotonoussa, Beninissä, 23. kesäkuuta Sopimus tehtiin 20 vuodeksi, ja sen voimassaolo päättyy 29. helmikuuta Sopimuksen määräysten mukaisesti sitä tarkistettiin vuosina 2005 ja Kumppanuus on kattava: siihen kuuluu poliittinen ulottuvuus, taloudellista ja kaupallista yhteistyötä sekä kehitysrahoitusyhteistyötä. Toimia rahoitetaan pääasiassa Euroopan kehitysrahastosta (EKR), joka on EU:n talousarvion ulkopuolinen monivuotinen rahasto, jota EU:n jäsenvaltiot rahoittavat suoraan. Rahoitusta täydennetään joiltakin osin ulkoisten toimien rahoitusvälineistä EU:n talousarviosta. Cotonoun sopimus on oikeudellisesti sitova sopimus. Sillä on perustettu yhteisiä toimielimiä, ja se muodostaa puitteet EU:n vuoropuhelulle jokaisen AKT-maan kanssa. AKTvaltioiden ryhmän kanssa tehdyt sopimukset ovatkin olleet jo monta vuotta keskeinen osa EU:n ulkosuhteita.

18 18(19) Kahden viime vuosikymmenen aikana EU ja AKT-valtioiden ryhmä ovat kumpikin muuttuneet, ja niiden suhteissa on tapahtunut merkittävää kehitystä. AKT-valtioiden ryhmän jäsenmäärä on kasvanut 79:ään ja EU:n 28:aan. Niiden yhteismäärä muodostaa valtioiden enemmistön YK:ssa, ja niiden yhteenlaskettu asukasluku on noin 1,5 miljardia. Kumppanuutta AKT- valtioiden ryhmän kolmen alueen kanssa on lujitettu Cotonoun sopimuksen ulkopuolisilla strategioilla, kuten Afrikan ja EU:n yhteisstrategia (JAES), EU:n ja Karibian kumppanuusstrategia sekä Tyynenmeren strategia. Yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa on lisätty etenkin talousasioissa sekä rauhan ja turvallisuuden alalla. On tehty talouskumppanuussopimuksia, joissa määritellään uudenlaiset puitteet kauppasuhteille AKT-valtioiden muodostamien alueellisten ryhmien kanssa. Kansainvälisellä tasolla syyskuussa 2015 hyväksyttiin uusi maailmanlaajuinen kestävän kehityksen Agenda Koska sitä on tarkoitus soveltaa yleismaailmallisesti kaikkiin maihin, se edustaa perustavanlaatuista muutosta suhtautumisessa kehityskysymyksiin ja vaikuttaa AKT EU-suhteiden tulevaisuuteen. AKT EU-kumppanuudessa painotettiin alun perin kehitysapua ja kauppaa, ja suhdetta määritti avun antaminen ja vastaanottaminen. Olosuhteiden ja suhteen muuttuessa kumppanuuden painopiste on siirtynyt yhteisten etujen tavoitteluun. Cotonoun sopimus lujitti huomattavasti kumppanuuden poliittista pilaria. Sen myötä mukaan tuli poliittinen vuoropuhelu AKT-maiden ja -alueiden kanssa. Sillä ei ole kuitenkaan täysin onnistuttu tuomaan EU:ta ja AKT-valtioiden ryhmää yhteen kumppaneina kansainvälisillä foorumeilla. Cotonoun sopimukseen on sisällytetty myös rauhan ja turvallisuuden ulottuvuus, joka on kehittynyt nopeimmin Afrikan ja EU:n kumppanuudessa. Tähän liittyvää yhteistyötä on myös lisätty Karibian alueen maiden kanssa kansalaisten turvallisuuden hyväksi sekä Tyynenmeren valtioiden kanssa ilmastoriskien ja sukupuolten tasa-arvon aloilla. Cotonoun sopimuksen myötä siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset tuotiin AKT EU-yhteistyön piiriin. Haasteena ovat olleet osapuolten eriävät käsitykset artiklan 13 sisällöstä ja velvoittavuudesta. Useimmat AKT-maat kattavien talouskumppanuussopimusten tekeminen on muuttanut Cotonoun sopimuksen kauppaa koskevat järjestelyt AKT-valtioiden ryhmän ja EU:n välillä monitahoiseksi suhteeksi, jossa on osapuolina useita alueellisia ryhmittymiä. EU:n ja AKT-valtioiden suhteen on tulevaisuudessa mukauduttava uusiin realiteetteihin, jossa kumppanuuteen kuuluu monia ulottuvuuksia ja monia sidosryhmiä. Koska parhaisiin tuloksiin päästään silloin, jos EU:lla ja AKT-kumppaneilla on aidosti yhteinen agenda, kumppanuuden suunnan tulevaisuudessa ratkaisee selkeiden yhteisten etujen ja arvojen määrittely.

19 19(19) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ACP/LOME -maat, muuttoliike, ulko- ja turvallisuuspolitiikka SM, UM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PE, PLM, TEM, TPK, TULLI, VM, VNK, YM