1) Kohti uutta kumppanuutta Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välillä vuoden 2020 jälkeen

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM KEO-10 Malinen Anna(UM), Männistö Esko, Rinkineva Hanna(UM) JULKINEN Asia Ajankohtaista EU:n kehityspolitiikassa: 1) Kohti uutta kumppanuutta Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välillä vuoden 2020 jälkeen; 2)EU:n politiikkajohdonmukaisuusraportti ; 3) EU:n työpaperi koskien kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamista Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu 1) Kohti uutta kumppanuutta Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välillä vuoden 2020 jälkeen KE Mogherini ja komissio käynnistivät julkisen konsultaation EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden suhteista vuoden 2020 jälkeen. Konsultaation pohjana toimii komission ja Korkean edustajan yhteinen konsultaatiopaperi Kohti uutta kumppanuutta EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren välillä vuoden 2020 jälkeen. Konsultaatio kestää 12 viikkoa, jonka aikana odotetaan eri sidosryhmien vastuksia yhteispaperin yli 40 kysymykseen. Vastausten pohjalta komissio laatii työpaperin, joka tulee ulos kevään aikana. Työpaperin jälkeen on odotettavissa tiedonanto vuoden 2016 loppuun mennessä, jossa esitetään suositus EU:n etenemistavalle. Tässä vaiheessa tiedossa on myös AKT-osapuolen näkemys, joka julkaistaan pidettävässä AKThuippukokouksessa (Papua Uusi-Guinea). Neuvottelut mahdollisesta uudesta sopimuksesta AKTosapuolen kanssa tulee aloittaa viimeistään syksyllä 2018 (ajankohta määritelty Cotonoun sopimuksessa). 2) EU:n politiikkajohdonmukaisuusraportti (PCD) EU:n komissio on vuodesta 2007 lähtien arvioinut kahden vuoden välein kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden etenemistä EU:n instituutioiden ja jäsenmaiden tasolla sekä tietyillä painopistealueilla. Vuosia koskeva politiikkajohdonmukaisuutta koskeva raportti (komission työpaperi) valmistui elokuussa 2015 ja se esiteltiin laajasti eri sidosryhmille Brysselissä Neuvosto hyväksyi raporttia koskevat lyhyet päätelmät Ulkoasiainneuvostossa ) EU:n työpaperi koskien kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamista (Collect more Spend better) Komissio julkaisi työpaperin Collect more Spend better: Achieving Development in an Inclusive and Sustainable Way. Työpaperi esiteltiin kehitysyhteistyöryhmässä (CODEV), mutta siitä ei valmistella päätelmiä. Työpaperin ytimessä on kehitysmaiden kyky vahvistaa veropohjaansa.

2 2(8) Verotuloja kasvattavia (collect more) elementtejä ovat veronkierron, veronvälttelyn ja laittomien rahavirtojen hillitseminen eli kansallisen ja kv. tason kysymykset verojärjestelmien toimivuudesta, tehokkuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja avoimuudesta. Vastuullinen käyttö (spend better) liittyy julkisen talouden kehittämiseen niin, että lisääntyvät verotulot muuttuvat julkishyödykkeiksi ja palveluiksi. Suomen kanta 1) Kohti uutta kumppanuutta Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välillä vuoden 2020 jälkeen EU-AKT kumppanuuden uudistamisen tulee perustua perusteelliseen analyysiin Cotonoun sopimuksen tähänastisista saavutuksista. Näemme tärkeänä, että tulevaan keskusteluun osallistuvat sekä ulkoministerit, kehitysministerit että kauppaministerit, joiden kaikkien toimialaan tämä kuuluu. Maailmanlaajuista kestävän kehityksen Agenda 2030:tä on tarkoitus soveltaa yleismaailmallisesti kaikkiin maihin. Se edustaa perustavanlaatuista muutosta suhtautumisessa kehityskysymyksiin. Tulevan kumppanuuden lähtöajatuksena tulisikin olla tasavertainen ja vastavuoroinen kumppanuus perinteisen kehitysyhteistyöhön perustuvan pohjoinen-etelä - yhteistyön sijaan. Muun kuin kehitysrahoituksen merkitys yhteistyössä kasvaa, joten uuden kumppanuuden tuleekin korostaa muiden rahavirtojen (investoinnit, kotimaisen rahoituspohjan vahvistaminen ym.) sekä kaupan sääntöjen merkitystä yhteistyössä Uudessa kumppanuudessa tulee korostua alueellinen lähestymistapa. Afrikalle, Karibialle ja Tyynellemerelle tulee laatia erilliset toimintastrategiat, jotka huomioivat näiden alueiden erityispiirteet ja tarpeet. 2) EU:n politiikkajohdonmukaisuusraportti (PCD) On tärkeää, että sitoutuminen kehitysmaiden näkökulman huomioimiseen eri politiikka-aloilla jatkuu. Kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden arvioinnin ja mittaamisen menetelmiä on vahvistettava. Raportissa nostetaan aiheellisesti esille kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden keskeinen merkitys globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa. 3) EU:n työpaperi koskien kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamista (Collect more Spend better) Kehitysmaiden veropohjan vahvistaminen on Suomen kehityspolitiikan tärkeä painopiste. Se tuli myös vahvasti mukaan Addis Abeban kehitysrahoituskonferenssin päätöksiin sekä YK:n

3 uusiin kestävän kehityksen tavoitteisiin (tavoitteet 16 ja 17). Teemaan liittyvä komission työpaperi on sen vuoksi erittäin tervetullut. 3(8) Suomen näkökulmasta ansiokasta on myös työpaperin kokonaisvaltainen lähestymistapa: on tärkeää edistää lisääntyvien verotulojen vastuullista käyttöä rinnan verotuskyvyn vahvistamisen kanssa ja on myös tärkeää kohdistaa tukea sekä kehitysmaiden verotustoimijoille että kansalaisyhteiskunnalle. Työpaperi kuvaa erinomaisesti verotuskyvyn vahvistamisen haasteita kansainvälisellä ja maatasolla, sekä niihin vastaamiseksi tarvittavia toimia. Työpaperissa tunnistetaan selkeästi ne kumppanit, joiden kanssa yhteistyötä aihepiirin eri teemoissa on tarkoitus tehdä. EU:n konkreettiset aktiviteetit ja niihin kohdistuvat rahoituspanokset jäävät toistaiseksi epäselviksi; nämä täsmentynevät, kun työpaperin liitteinä olevia lippulaiva-ohjelmia täydennetään. Suomi on heinäkuussa allekirjoitetun Addis Tax Initiative'n jäsenenä sitoutunut kaksinkertaistamaan tukensa kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseen v mennessä, vähentämään kv. veronkiertoa ja tehostamaan korruption ja laittomien rahavirtojen vastaisia toimia. Pääasiallinen sisältö 1) Kohti uutta kumppanuutta Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välillä vuoden 2020 jälkeen EU:lla ja AKT-valtioiden ryhmällä on pitkäaikaiset suhteet, jotka ulottuvat kauemmas kuin vuonna 1975 tehtyyn ensimmäiseen Lomén yleissopimukseen. Lomén sopimusta edelsivät Yaoundén yleissopimukset, joista ensimmäinen tehtiin vuonna 1963 silloisen Euroopan talousyhteisön ja eräiden sen jäsenvaltioiden entisten siirtomaiden välillä. Toisiaan seuranneet kumppanuussopimukset ovat muokanneet suhteita tähän päivään saakka. Nykyinen AKT EY-kumppanuussopimus allekirjoitettiin Cotonoussa, Beninissä, 23. kesäkuuta Sopimus tehtiin 20 vuodeksi, ja sen voimassaolo päättyy 29. helmikuuta Sopimuksen määräysten mukaisesti sitä tarkistettiin vuosina 2005 ja Kumppanuus on kattava: siihen kuuluu poliittinen ulottuvuus, taloudellista ja kaupallista yhteistyötä sekä kehitysrahoitusyhteistyötä. Toimia rahoitetaan pääasiassa Euroopan kehitysrahastosta (EKR), joka on EU:n talousarvion ulkopuolinen monivuotinen rahasto, jota EU:n jäsenvaltiot rahoittavat suoraan. Rahoitusta täydennetään joiltakin osin ulkoisten toimien rahoitusvälineistä EU:n talousarviosta. Cotonoun sopimus on oikeudellisesti sitova sopimus. Sillä on perustettu yhteisiä toimielimiä, ja se muodostaa puitteet EU:n vuoropuhelulle jokaisen AKT-maan kanssa. AKTvaltioiden ryhmän kanssa tehdyt sopimukset ovatkin olleet jo monta vuotta keskeinen osa EU:n ulkosuhteita. Kahden viime vuosikymmenen aikana EU ja AKT-valtioiden ryhmä ovat kumpikin muuttuneet, ja niiden suhteissa on tapahtunut merkittävää kehitystä. AKT-valtioiden ryhmän jäsenmäärä on kasvanut 79:ään ja EU:n 28:aan. Niiden yhteismäärä muodostaa valtioiden enemmistön YK:ssa, ja niiden yhteenlaskettu asukasluku on noin 1,5 miljardia. Kumppanuutta AKT- valtioiden ryhmän kolmen alueen kanssa on lujitettu Cotonoun sopimuksen ulkopuolisilla strategioilla, kuten Afrikan ja EU:n yhteisstrategia (JAES), EU:n ja Karibian kumppanuusstrategia sekä Tyynenmeren strategia. Yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa on lisätty etenkin talousasioissa sekä rauhan ja turvallisuuden alalla. On tehty talouskumppanuussopimuksia, joissa määritellään uudenlaiset puitteet

4 4(8) kauppasuhteille AKT-valtioiden muodostamien alueellisten ryhmien kanssa. Kansainvälisellä tasolla syyskuussa 2015 hyväksyttiin uusi maailmanlaajuinen kestävän kehityksen Agenda Koska sitä on tarkoitus soveltaa yleismaailmallisesti kaikkiin maihin, se edustaa perustavanlaatuista muutosta suhtautumisessa kehityskysymyksiin ja vaikuttaa AKT EU-suhteiden tulevaisuuteen. AKT-maiden taloudellinen tilanne AKT-valtioiden ryhmän sisällä vaihtelee. Haitia lukuun ottamatta kaikki Karibian alueen maat ovat keski- tai korkean tulotason maita, mutta niillä on edelleen suuria haasteita etenkin ulkoisten häiriöiden ja luonnononnettomuuksien suhteen. Tyynenmeren valtioiden talouskehitys vaihtelee voimakkaasti ja useimmilla on suuria ongelmia kokonsa ja sijaintinsa vuoksi. Ne ovat myös samalla tavalla haavoittuvia kuin Karibian alueen maat. Afrikan talouskehitys on ollut kaiken kaikkiaan hyvää. Suurin osa Afrikan maista on saanut nauttia vähintään kymmenen vuoden keskeytyksettömästä talouskasvusta. AKT-maat ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä, mitä osoittaa edistyminen vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Inhimilliseen kehitykseen, köyhyyden poistamiseen ja tasa-arvoon liittyy kuitenkin edelleen suuria haasteita, jotka ovat paikoin johtaneet avoimiin konflikteihin, epävakauden lisääntymiseen, kriisien pitkittymiseen ja muuttoliikkeen kasvuun maailmassa. Yhteydet alueellisiin ja maailmanlaajuisiin arvoketjuihin ovat edelleen vähäisiä. Tämä koskee etenkin vähiten kehittyneitä maita. AKT EU-kumppanuudessa painotettiin alun perin kehitysapua ja kauppaa, ja suhdetta määritti avun antaminen ja vastaanottaminen. Olosuhteiden ja suhteen muuttuessa kumppanuuden painopiste on siirtynyt yhteisten etujen tavoitteluun. Cotonoun sopimus lujitti huomattavasti kumppanuuden poliittista pilaria. Sen myötä mukaan tuli poliittinen vuoropuhelu AKT-maiden ja -alueiden kanssa. Sillä ei ole kuitenkaan täysin onnistuttu tuomaan EU:ta ja AKT-valtioiden ryhmää yhteen kumppaneina kansainvälisillä foorumeilla. Cotonoun sopimukseen on sisällytetty myös rauhan ja turvallisuuden ulottuvuus, joka on kehittynyt nopeimmin Afrikan ja EU:n kumppanuudessa. Tähän liittyvää yhteistyötä on myös lisätty Karibian alueen maiden kanssa kansalaisten turvallisuuden hyväksi sekä Tyynenmeren valtioiden kanssa ilmastoriskien ja sukupuolten tasa-arvon aloilla. Cotonoun sopimuksen myötä siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset tuotiin AKT-EU -yhteistyön piiriin. Haasteena ovat olleet osapuolten eriävät käsitykset asiaa koskevan artiklan 13 sisällöstä ja velvoittavuudesta. Useimmat AKT-maat kattavien talouskumppanuussopimusten tekeminen on muuttanut Cotonoun sopimuksen kauppaa koskevat järjestelyt AKT-valtioiden ryhmän ja EU:n välillä monitahoiseksi suhteeksi, jossa on osapuolina useita alueellisia ryhmittymiä. EU:n ja AKT-valtioiden suhteen on tulevaisuudessa mukauduttava uusiin realiteetteihin, jossa kumppanuuteen kuuluu monia ulottuvuuksia ja monia sidosryhmiä. Koska parhaisiin tuloksiin päästään silloin, jos EU:lla ja AKT-kumppaneilla on aidosti yhteinen agenda, kumppanuuden suunnan tulevaisuudessa ratkaisee selkeiden yhteisten etujen ja arvojen määrittely. Yhteistyön tulisi perustua myös maailmanlaajuisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. 2) EU:n politiikkajohdonmukaisuusraportti (PCD) Kehitystä tukevalla politiikkajohdonmukaisuudella (Policy Coherence for Development, PCD) tarkoitetaan sitä, että päätösten valmisteluvaiheessa otetaan huomioon niiden mahdolliset olennaiset vaikutukset kehitysmaihin. EU on Lissabonin sopimuksessa sitoutunut kiinnittämään huomiota eri politiikkalohkojensa ulkoisiin vaikutuksiin kehitysmaille. EU:n komissio on vuodesta 2007 lähtien arvioinut kahden vuoden välein kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden etenemistä EU:n instituutioiden ja jäsenmaiden tasolla sekä tietyillä painopistealueilla. Vuonna 2009 määriteltiin viisi painopistealuetta, joilla kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta pyritään edistämään: kauppa ja rahoitus, ilmastonmuutos, ruokaturva, muuttoliike sekä turvallisuus. Raportissa käsitellään EU:n toimia kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden edistämiseksi näillä sektoreilla.

5 Komissio hyödynsi vuosia koskevan raportin valmisteluissa kevään 2015 aikana jäsenmailta pyydettyä aineistoa politiikkajohdonmukaisuuden toteutumisesta. Suomen vastaus komission kyselyyn koordinoitiin valtionhallinnon korkean tason johdonmukaisuusverkostossa. 5(8) Komission raportin mukaan sekä jäsenvaltiot että EU-instituutiot ovat tarkasteluajanjaksona selvästi edistyneet kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden toteuttamisessa. Useassa jäsenmaassa on ilmaistu tai vahvistettu aiempi sitoutuminen johdonmukaisuuteen sekä vahvistettu kansallisia johdonmukaisuutta edistäviä rakenteita. Tietoisuus politiikkajohdonmukaisuudesta on kasvanut mm. koulutuksen sekä teemakohtaisten, politiikkojen kehitysvaikutuksia käsittelevien tutkimusten myötä. Useiden maiden parlamenteissa on myös käsitelty politiikkajohdonmukaisuuskysymyksiä. Esimerkkinä mainitaan Suomen hallituksen selonteko kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta, joka käsiteltiin Suomen eduskunnassa vuonna Osa EU-maista on myös sisällyttänyt politiikkajohdonmukaisuuden edistämisen kansalliseen lainsäädäntöön. Politiikkajohdonmukaisuuden edistämisessä keskeistä on, että kehitysvaikutukset huomioidaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päätöksentekoprosessia. Komission toiminnassa uusia aloitteita koskevat vaikutusarvioinnit ovat avainasemassa. Komissio teettää systemaattiset vaikutusarviot uusien aloitteiden taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista ennen aloitteiden julkaisemista. Raportissa todetaan, että komissio uudisti toukokuussa 2015 vaikutusarviointeja koskevat suuntaviivat osana paremman sääntelyn pakettia. Suuntaviivoihin sisältyy uusien aloitteiden kehitysvaikutusten arvioinnin menetelmiä ja välineitä koskeva osuus. Suuntaviivoissa vahvistetaan myös aloitteiden jälkikäteisarviointia, jota komissio on suorittanut vuodesta 2004 lähtien. EU:n komission kehitysasioiden pääosasto on pyrkinyt tunnistamaan komission vuotuisesta tai pidemmän aikavälin työohjelmasta politiikkajohdonmukaisuusnäkökulmasta keskeisimmät aloitteet ja laatinut niistä erilliset johdonmukaisuustyöohjelmat (ns. PCD Work Programme). Nämä johdonmukaisuustyöohjelmat ovat myös jäsenvaltioille hyödyllinen väline, joiden avulla voidaan suunnata kansallista johdonmukaisuustyötä. EU:n ulkosuhdehallinnon ja sen kehitysmaaedustustojen tehtäviin kuuluu myös kerätä tietoa EU-politiikan vaikutuksista yhteistyömaihin. EU:n neuvosto on eri kokoonpanoissaan tarkasteluaikana kiinnittänyt kasvavaa huomiota politiikkajohdonmukaisuuteen. Raportissa nostetaan esille EU:n kehitysministerien säännölliset keskustelut politiikkajohdonmukaisuusaiheista, jota koskevan aloitteen Suomi teki joulukuussa Johdonmukaisuuden toteutumisen arviointi on haasteellista paitsi johdonmukaisuuden monitasoisuuden ja monimutkaisten syy-yhteyksien myös arviointimenetelmien moninaisuuden vuoksi. Komissio nostaa raportissa esille Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) merkittävän työn politiikkajohdonmukaisuuden arviointimenetelmien kehittämisessä. Raportissa tuodaan esille, että Suomi sovelsi OECD:n kehittämää arviointimenetelmää vuosina kansallisessa ruokaturvapilotissa, joka tuotti laajan analyysin Suomen politiikoista ja erityisesti EUpolitiikoista (maatalous-, kalastus- ja ympäristöpolitiikat), jotka vaikuttavat ruokaturvaan kehitysmaissa. Suomi antoi järjestölle myös tärkeää palautetta arviointimenetelmän kehittämiseksi. Politiikkajohdonmukaisuuden toteutumisen arvioinneista merkittäviä ovat OECD:n noin 4-5 vuoden välein suorittamat jäsenmaiden kehityspolitiikan kokonaisuutta koskevat vertaisarvioinnit. Vuosina suoritetut seitsemän EU-maan vertaisarviot vahvistavat politiikkajohdonmukaisuuden edistymisen. Raportin lopussa nostetaan esille politiikkajohdonmukaisuustyön haasteita. Jäsenvaltioiden osalta näitä ovat mm. hallinnon sisäisten raja-aitojen ylittäminen ja ministeriöiden välisten koordinaatioelimien vahvistaminen. Komissio pitää tärkeänä terävöittää myös omia työmenetelmiään, jotta kehitysvaikutukset tunnistetaan systemaattisesti aloitteiden valmisteluvaiheessa ja otetaan huomioon päätöksenteossa. Politiikkajohdonmukaisuuden kautta saavutettavista tuloksista ja

6 6(8) epäjohdonmukaisten politiikkojen kustannuksista tulee voida viestiä paremmin. Keskeinen lähiaikojen haaste on integroida politiikkajohdonmukaisuus kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon. 3) EU:n työpaperi koskien kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamista (Collect more Spend better) Komissio julkaisi työpaperin Collect more Spend better: Achieving Development in an Inclusive and Sustainable Way. Asia esiteltiin jo Addis Abeban kehitysrahoituskonferenssissa ja YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen yhteydessä kehityskomissaari Mimican johdolla. Työpaperin ytimessä on kehitysmaiden kyky vahvistaa veropohjaansa. Verotuloja kasvattavia (collect more) elementtejä ovat veronkierron, veronvälttelyn ja laittomien rahavirtojen hillitseminen eli kansallisen ja kv. tason kysymykset verojärjestelmien toimivuudesta, tehokkuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja avoimuudesta. Vastuullinen käyttö (spend better) liittyy julkisen talouden kehittämiseen niin, että lisääntyvät verotulot muuttuvat tehokkaasti julkishyödykkeiksi ja palveluiksi. Työpaperi liittyy sekä Addis Abeban päätösten että kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon (tavoitteet 16 ja 17). Verotuskyvyn vahvistamisen rinnalla tulee korostaa lisääntyvien verotulojen vastuullista käyttöä kehitysmaiden kehitystavoitteisiin. Komissio haluaa edistää teollisuus- ja kehitysmaiden yhteistyötä verotusteemassa ja kv. yhteisön toimia globaalien verosääntöjen kehittämiseksi, kehitysmaiden verojärjestelmien tehostamiseksi ja niiden omien voimavarojen hyödyntämiseksi, veronvälttelyn kitkemiseksi sekä veronkierron ja laittomien rahavirtojen tukkimiseksi. Samalla on vältettävä köyhien ihmisten verotuksen kasvua. Työpaperin liitteinä olevat flagship ohjelmat tulevat täydennyttyään linjaamaan komission aktiviteetteja rahoituspanoksineen. Työpaperin kokonaisvaltainen lähestymistapa on erittäin tervetullut, koska se kytkeytyy vahvasti pohjoismaiseen malliin ja on sellainen, jota Suomen kehityspolitiikan verotus- ja kehitys toimien kokonaisuudella on jo parin vuoden ajan edistetty. Suomi tukee kehitysmaiden osallistumista globaalien verosääntöjen kehittämiseen (vrt. G20/OECD:n juuri valmistunut BEPS ohjelma) ja hyötymistä niistä. Erityisesti Afrikan alueellista verotuskyvyn vahvistamista tuetaan Afrikan verohallintojen yhteistyöjärjestö ATAF:in kautta sekä rahallisesti että Suomen Verohallinnon asiantuntija-avulla Afrikan alueelliseen kapasiteetin vahvistamiseen Verotarkastajat ilman rajoja -hengessä. Suomi vaikuttaa kv. järjestöissä ja kehityspankeissa politiikkatoimiin, jotka vahvistavat kehitysmaiden rahoituspohjaa mm. veroparatiiseihin ja laittomiin rahavirtoihin liittyvillä päätöksillä. Tuemme mm. Oxfamin kautta kansalaisyhteiskuntia- parlamentteja, kansalaisjärjestöjä ja mediaa - vaatimaan hallituksilta vastuullisuutta verotulojen tehokkaammaksi keräämiseksi ja paremmaksi käytöksi. Verotusteemaan liittyvä tutkimusyhteistyö Global Financial Integrityn, Tax Justice Networkin ja WIDER -instituutin kanssa luo pohjaa em. toimille sekä päätöksentekijöille tarvittavaa evidenssiä. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT Artikla Käsittely Euroopan parlamentissa Kehitysvaliokunta DEVE käsitteli konsultaatioprosessia koskien EU:n ja AKT-maiden suhteiden tulevaisuutta pidetyssä kokouksessa.

7 7(8) Kansallinen valmistelu Ulkosuhdejaoston kirjallinen käsittely Eduskuntakäsittely Ulkoasiainvaliokunta, Suuri valiokunta Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat JOIN(2015) 33 final SWD(2015) 159 final SWD(2015) 198 final Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus Anna Malinen, KEO-10/UM, Esko Männistö, KEO-10/UM, Hanna Rinkineva, KEO-10/UM, Liitteet Viite

8 8(8) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi