TAMMELAN TORRON OSAYLEISKAAVAN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS

Transkriptio

1 TAMMELAN TORRON OSAYLEISKAAVAN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2015 Haiponjärvi on erämainen järvi Suomen Luontotieto Oy 8/2016 Jyrki Matikainen ja Pihla Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Osa-alueet Pesimälinnustoselvitys Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin... (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I... pesimälajit Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa... uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010)... mainitut lintulajit Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Viitasammakkoselvitys Viitasammakko ja lajin ekologian yleispiirteet Tulokset Lepakkoselvitys Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Tammelan kunta /Miika Tuki tilasi keväällä 2015 Suomen Luontotieto Oy:ltä Tammelan Torron osayleiskaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Osayleiskaava-alue sijaitsee Tammelan kunnan eteläosassa ja se rajautuu eteläosiltaan Someron kuntaan. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun tausta-aineistona. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolella toiminut Miika Tuki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Osayleiskaava-alueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 587/2011). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Selvitystä ei tehty Torronsuon kansallispuiston alueella. Luontotyyppi ja kasvillisuusselvitys tehtiin välisenä aikana. Selvitystä täydennettiin muutaman liito-oravakohteen tarkastuksella maaliskuussa Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi. Selvityksessä alueelta etsittiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja sekä EU:n Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja. Linnustoselvitys aloitettiin ja sitä jatkettiin kesäkuun loppuun asti. Alueelta tehtiin myös jätöshavaintoihin perustuva liito-oravaselvitys, viitasammakkoselvitys sekä yleispiirteinen lepakkoselvitys, joka keskitettiin asutuksen läheisyyteen. Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Suunnittelualueelta ei ole aiemmin tehty yksittäisiä luonto- ja kasvillisuusselvityksiä, mutta aluetta on mahdollisesti inventoitu laajempien selvitysten yhteydessä. Osaa alueesta on selvitetty alueen pohjoispuolelle suunnitellun tuulivoimapuiston selvitysten yhteydessä (Ramboll Finland Oy). Lähde lähellä lintutornia 3

4 3. Tulokset 3.1 Osa-alueet Koska selvitysalue oli laaja, se jaettiin kolmeen osa-alueeseen, joista tehtiin yleinen kasvillisuuden, muiden luontoarvojen sekä maankäytön kuvaus. Osa-alueet luontokohteineen on esitetty karttaliitteissä. Osa alue 1 Torron kylän itäpuoli Torron kylän itäpuoleista aluetta hallitsee laaja, yhtenäinen metsäalue aina kaava-alueen rajalle asti. Sen sijaan Torron kylän eteläpuolella on kumpuilevaa viljelymaisemaa, jossa asutus on keskittynyt peltoja reunustaville saarekkeille. Torron kylä on maisemallisesti hieno raittikylä, jossa asutus on keskittynyt teiden varsille. Koko kylän alue on perinnemaisemaa, jossa aiemmin laidunnus ja viljelmät ovat pitäneet alueen avoimena. Nykyisin kylän ympäristö on osin kasvanut umpeen ja esim. perinnebiotooppeihin kuuluvia kuivia ketolaikkuja löytyy enää vain teiden varsilta. Laajempia ketoja ei alueella enää ole. Alueen itäpuoleinen metsäalue on laaja, mutta alueella on tehty melko laajoja hakkuita ja varttuneita metsäkuvioita on jäljellä niukasti. Alue rajautuu Haiponjärveen, joka on erämainen metsäjärvi, jonka rannalla on kuitenkin kesäasutusta. Muutamat alueen vesiuomat ovat luonnontilaisia ja alueelta löytyi myös yksi lähde. Alueella on muutamin paikoin vanhoja kiviaitoja merkkinä vanhoista viljelypalstoista. Näistä edustavimmat löytyvät Haiponjärven etelärannalta vanhan tilan lähiympäristöstä. Alue rajautuu pohjoisosiltaan Torronsuon kansallispuistoon ja alueella on useita merkittyjä vaellusreittejä sekä lintutorni ja tulentekopaikka. Torron kylän eteläpuoleisella alueella on geologista merkitystä ja alueella on ollut aiemmin kaivostoimintaa. Kylän lounaispuoli on pinnanmuodoiltaan melko jyrkkäpiirteistä ja alueella on useita mäkiä. Alueella on pienialaisia avokalliolaikkuja ja myös pieniä jyrkänteitä, jotka ovat kuitenkin liian matalia täyttääkseen Metsälain määritelmän erityisen tärkeästä elinympäristöstä. Osa-alueen 1 itäosassa on tehty laajoja hakkuita 4

5 Merkittävät luontokohteet: Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojeltavat luontotyypit: Alueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Metsälain 10 mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt: Alueella on useita noroja, jotka ovat osin luonnontilaisia. Valtaosa alueen vesiuomista on kuitenkin perattu ja niiden luontoarvot ovat heikentyneet. Liitekarttaan on merkitty kaksi luonnontilaista tai sen kaltaista noroa, jotka selkeästi ovat Metsälakikohteita. Lintutornin eteläpuoleinen lähde ja noro Haiponjärven tien varressa lähellä lintutornin parkkipaikkaa on lähde, joka laskee vetensä vieressä kulkevaan luonnontilaiseen noroon. Kasvillisuus lähteen ympärillä on rehevää ja putkilokasvilajistoon kuuluu mm. hiirenporras (Athyrium filix-femina) ja luhtalitukka (Cardamine pratensis). Lähteen vieressä on pieni metsittynyt niittylaikku, jossa kasvaa muutama näyttävä raita (Salix caprea). Noron vesi laskee Torronsuohon, pienen kosteikon kautta. Lähde on myös Vesilain tarkoittama suojeltava pienvesi. Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 587/2011). kts. Lintutornin lähde Pienjoki Torron kylän eteläpuolella virtaava Pienjoki on osittain luonnontilainen puro (yläosiltaan) ja se on Vesilain 1 luvun 3 tarkoittama suojeltava vesistökohde. Isoilta osiltaan puro on kuitenkin suoristettu ja pelto-osuuksiltaan sitä voi pitää pelto-ojana. Muut arvokohteet Luonnonsuojelulailla rauhoitettu mänty Haiponjärven pohjoisrannalla pienellä moreenikumpareella kasvaa erikoisen näköinen kyhmyrunkoinen mänty (Pinus sylvestris), joka on Luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Samalla kumpareella kasvaa muutama hieman suurikokoisempi kilpikaarnamänty. Rauhoitettu kyhmyrunkoinen mänty Haiponjärven pohjoisrannalla 5

6 Luonnonsuojelulailla rauhoitettu kuusi Alueen koillisnurkkauksessa Torronsuon kansallispuiston rajalla kasvaa melko tiheän metsän seassa Luonnonsuojelulailla rauhoitettu kyhmyrunkoinen kuusi (Picea abies). Puu on hieman hankalasti löydettävissä eikä se näy kauas. Luonnonsuojelulailla rauhoitettu puu? Haiponjärven eteläpuolella on karttamerkinnän perusteella rauhoitettu kohde. Paikalla on jäljellä rauhoituskyltti, mutta ilmeisesti paikalla kasvanut puu tai muu kohde on hävinnyt. Kosteapohjaisen kohteen ympärillä kasvaa harmaaleppiä (Alnus incana) ja kohde sijaitsee vanhan talon pihapiirissä. Kohteen vieressä on avohakkuulaikku. Rauhoitettu kyhmyrunkoinen kuusi Torronsuon eteläpuolella osa-alueella 1 Luonnonsuojelulailla rauhoitettu mänty Yli-Pomppun tilan alueella kasvava, erittäin paksurunkoinen ja näyttävä mänty, joka kasvaa moreenikumpareella. Suojellun männyn vieressä kasvaa myös toinen suurikokoinen mänty. Yli-Pompun suojeltu mänty 6

7 Osa-alue 2 Torron kylän länsipuoli Torron kylän länsipuoleinen osa-alue rajautuu Torronsuon kansallispuiston, Someron kunnan rajan sekä Jokioisten kunnan ja Tammelan rajapyykin (Vahankivi) väliselle alueelle. Maankäytön puolesta alue jakaantuu siten, että alueen pohjoisosat sekä länsiosat ovat peltoviljelyssä ja alueen keskiosaa ja itäreunaa hallitsee laaja yhtenäinen metsäkuvio. Asutus alueella on keskittynyt alueen länsiosaan sekä Torron kappelin ympäristöön. Metsätyyppi on alueella valtaosin mustikkatyypin kangasta ja metsät ovat kuusivaltaisia. Alueen keskiosassa on muutama mäntyvaltainen laikku, jossa metsätyyppi on kuitenkin mustikkatyypin kangasta. Alueella on varttuneita metsäkuvioita ja kaikkein laajin varttunut metsäkuvio sijaitsee Somerolle johtavan tien länsipuolella. Alueella on myös kuusi-haapavaltaisia sekametsälaikkuja erityisesti alueen pohjoisosan peltojen reunamilla. Aivan Torronsuon kansallispuiston reunamilla on osin turv la kasvavia hieskoivuvaltaisia kuusikoita. Alueen metsiä hoidetaan talousmetsinä eikä erityisen vanhoja metsäkuvioita alueella ole jäljellä. Soita ei alueella ole jäljellä ja samoin laajat kalliot puuttuvat alueelta kokonaan. Merkittävät luontokohteet: Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojeltavat luontotyypit: Alueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Metsälain 10 mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt: Kivisillan Noro Riukan metsän pohjoisreunalla on luonnontilainen noro, joka laskee vetensä pohjoisen suuntaan. Noron ympäristö on melko rehevää ja noron reunamilla kasvaa mm. hiirenporrasta ja korpi-imarretta (Phegopteris connectilis). Noron ympäristössä havaittiin myös liito-oravan jätöksiä ja osa noron alueesta kuuluu liito-oravan elinpiiriin. Noro Riukan metsän pohjoisreunalla 7

8 Kivisillan suolaikku Riukan metsän keskiosassa on pienialainen, lajistoltaan tavanomainen suolaikku. Alueella ei ole muita selkeitä Metsälakikohteita, sillä lähes kaikki alueen kosteapohjaisemmat metsäkuviot on ojitettu ja vesiuomat ovat kaikki joko metsä- tai pelto-ojia. Myös avokalliot ja jyrkänteet puuttuvat alueelta. Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 587/2011). Alueella ei ole Vesilain tarkoittamia suojeltavia pienvesiä Muut arvokohteet Luonnonsuojelulailla rauhoitettu mänty Torron kylän kappelin luoteispuolella, paikallistien varrella, kasvaa erittäin kookas kilpikaarnamänty, joka näkyy nuoren metsän seasta erittäin hyvin. Puu on aikoinaan rauhoitettu Luonnonsuojelulailla. Luonnonsuojelulailla rauhoitettu rajakivi Tammelan ja Jokioisten rajalla sijaitseva Vahankivi on vanha rajamerkki, joka on rauhoitettu Luonnonsuojelulailla. Kivi sijaitsee paikallisteiden risteyksessä. Rauhoitettu mäntytorron kappelin luoteispuolella 8

9 Osa-alue 3 Talpian alue Talpian alue rajautuu kokonaan kansallispuistoalueeseen ja aluetta ympäröivät suot ja kosteikot joka puolelta. Talpian saareke jakaantuu karkeasti kolmeen osaan siten että maantien halkaisema Talpian kylän alue on peltomaisemaa ja alueen itäkärki sekä länsikärki ovat metsäistä aluetta. Tosin aivan alueen itäosassa on kapea suohon rajautuva peltoalue. Talpian kylän alue on vanhaa perinnemaisemaa ja alueella on hieno katajikkoinen entinen laidunalue, joka suurimmaksi osaksi kuuluu Torronsuon kansallispuiston alueeseen. Osa-alueen länsiosa on aiemmin ollut hyvin avointa laidunta ja niittyä, mutta lähes koko alue on istutettu koivulle ja paikoin myös kuuselle. Alueen luoteisreunassa on pieni jyrkänne, josta avohakkuun jälkeen on erinomainen näkymä Talpianjärvelle. Merkittävät luontokohteet: Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojeltavat luontotyypit: Alueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Kansallispuiston alueella sijaitseva maisemallisesti hieno katajaketo rajautuu osayleiskaava-alueeseen. Tämä alue on selkeä Luonnonsuojelulain 29 mukainen suojeltava katajaketo luontotyyppi. Metsälain 10 mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt: Alueella ei ole Metsälain 10 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 587/2011). Vehkaoja Kansallispuiston ja Talpian rajalla kulkeva ja Talpianjärveen laskeva Vehkaoja on osin luonnontilainen pikkujoki, joka täyttää näiltä kohdin Vesilain 1 luvun 3 tarkoittaman suojeltava vesistökohteen määritelmän. Valtaosiltaan se on kuitenkin ruopattu ja suoristettu. Talpian kylän katajaketo luontotyyppi sijaitsee kansallispuiston alueella 9

10 3.2 Pesimälinnustoselvitys Osayleiskaava-alueen pesimälinnusto selvitettiin kahta käyntikertaa käyttäen välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Matikainen. Maastotöissä avusti Pihla Matikainen. Kesäkuun säätila oli useana aamuna erittäin kylmä ja sateinen ja laskentaa jouduttiin siirtämään useina aamuina lintujen hiljaisuuden vuoksi. Alueen pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen, siten että laskennoissa etsittiin Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lintulajeja tutkimusalueelta. Peruslinnustoa ei inventoitu, mutta linnustollisesti muita kohteita arvokkaammat kohteet pyrittiin etsimään alueelta. Koko alue kuljettiin kahteen kertaan systemaattisesti läpi. Laskenta suoritettiin aamuisin klo välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytettiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti. Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Uhanalaisen tai vaateliaan linnuston havaintopaikat on esitetty osa-alueiden karttaliitteissä. Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. Alueella oli 3 pikkulepinkäisreviiriä. Kuvassa nuori lintu 10

11 Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään enemmän kuin kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Laajan reviirin omaavat linnut (mm. palokärki ja petolinnut) laskettiin alueen pesimälinnustoon, mikäli reviirin oletettiin ulottuvan inventointialueelle. Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Kuikka (Gavia arctica) 1 pari? Haiponjärvellä havaittiin ensimmäisellä laskentakierroksella (12.5) kuikkapari, josta ei kuitenkaan tämän jälkeen tehty havaintoja, vaikka kohteella käytiin kolme kertaa. Järvi sopii erämaisen luonteensa vuoksi lajin pesimäpaikaksi hyvin. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 pari? Haiponjärvellä havaittiin laulujoutsenpari yhdellä käyntikerralla, mutta ilmeisesti kyseessä oli pesimätön pari, sillä mitään pesintään viittaavaa ei havaittu. Sekä Torronsuolla että Talpianjärvellä pesii useita laulujoutsenpareja, jotka käyvät ruokailemassa osayleiskaava-alueen pelloilla. Kurki (Grus grus) Kurki ei pesinyt osayleiskaava-alueella, mutta alueen pelloilla havaittiin useita kurkipareja ruokailemassa. Sekä Torronsuon että Talpianjärven alueen kurkikanta on hyvin vahva ja alueella viettää kesäänsä myös pesimättömiä lintuja. Metso (Tetrao urogallus) 1 koiras ja naaras Haiponjärven lähistöllä havaittiin liito-oravaselvityksen yhteydessä metsokukko ja kesällä samalla alueella lähellä kansallispuiston rajaa havaittiin naaras metso, jonka käyttäytyminen viittasi vahvasti pesintään. Lajista ei kuitenkaan tehty poikuehavaintoja. Teeri (Tetrao tetrix) 2 poikuehavaintoa Teeri osoittautua alueella yllättävän vähälukuiseksi pesijäksi, vaikka Torronsuon alueella on keväisin useita kymmeniä teeriä soitimella. Teeripoikueet havaittiin aivan alueen itäreunassa sekä myös Torron kylän länsipuolella, jossa avohakkuualueen reunassa havaittiin naaras vain yhden poikasen kanssa. Teeren pesät sijaitsevat usein suon ja metsän vaihettumisvyöhykkeellä. Yhtenäisiä kuusikoita laji yleensä karttaa. Teeri on aiemmin ollut alueen havumetsien peruslajeja, ja se kuuluu myös metsästettäviin riistalintuihin. Kesä 2015 oli kanalinnuille erittäin huono kylmän ja sateisen sään vuoksi ja valtaosa pesinnöistä tuhoutui jo pesinnän alkuvaiheessa (Rktl tiedote). Pyy (Bonasa bonasa) noin 10 paria Pyy on alueen runsaslukuisin kanalintu ja pyypareja havaittiin kaikilla osa-alueilla. Haiponjärven ympäristössä havaittiin peräti 4 pyyparia (2 poikuetta) ja alueella on runsaasti lajille optimaalista elinympäristöä. Myös Talpianjärven rantametsikössä havaittiin pyy. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Lajille sopivaa ympäristöä on osayleiskaava-alueella runsaasti. Pyy on alueen kuusimetsien peruslajeja, ja se kuuluu myös metsästettäviin riistalintuihin. Osa-alue kahden kanahaukan reviiriltä löytyi kahden syödyn pyyn jäännökset. 11

12 Palokärki (Dryocopus martius) 2 paria Palokärkiä havaittiin sekä Haiponjärven ympäristössä sekä myös osa-alue kahden keskiosissa. Lajin vanhoja pesäkoloja nähtiin useissa paikoissa ja alueella saattaa joinain vuosina olla useampikin reviiri. Tuoretta pesäkoloa ei alueelta kuitenkaan löytynyt. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Lajin ruokailujälkiä näkyi koko osayleiskaava-alueella ja alue kuuluu useamman palokärkiparin elinpiiriin varsinkin talviaikaan, jolloin parien ruokailualueet menevät usein päällekkäin. Helmipöllö (Aegolius funereus) 1 pari Haiponjärven lounaispuoliselta metsäalueelta kuului metson soidinpaikkaselvityksen yhteydessä helmipöllön soidinääntä. Alueella oli keväällä 2015 jonkin verran metsämyyriä ja laji saattoi pesiä jossain alueen kolopuussa tai pöntössä. Osayleiskaava-alueelle on ripustettu sekä helmipöllö- että viirupöllökoon linnunpönttöjä lintuharrastajien toimesta. Lajin pesinnän varmistaminen vaatii poikuehavaintoa. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 3 paria Alueella havaittiin kolme pikkulepinkäisparia ja Talpian katajikkoalueella varmistettiin kahden eri parin pesintä poikuehavainnoilla. Kolmas havainto koski Torron kylässä havaittua koiraslintua. Pesinnän alkuvaiheessa laji on hyvin piilotteleva ja usein lajin pesintä paljastuu vasta heinäkuun alkupuolella poikasten lähdettyä pesästään. Alueen hakkuuaukeilla saattaa pesiä useampikin pikkulepinkäispari. Helmipöllö 12

13 3.2.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Metso (Tetrao urogallus) (NT= silmälläpidettävä) kts Teeri (Tetrao tetrix) (NT= silmälläpidettävä) kts Helmipöllö (Aegolius funereus) (NT= silmälläpidettävä) kts Käenpiika (Jynx torquilla) 1 pari (NT=silmälläpidettävä) Torron kylässä havaittiin ääntelevä käenpiika ja laji saattoi pesiä jossain alueen pihojen linnunpöntöissä. Lajin laulukausi on lyhyt ja poikasaikaan laji on hyvin huomaamaton. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) (NT= silmälläpidettävä) 7 paria Sirittäjiä havaittiin yhteensä kolmessa paikassa. Torronsuon reuna-alueella Mustasaaren ja Lehtisaaren välisessä koivuvaltaisessa metsässä lauloi kolme koirasta pienellä alueella. Lisäksi sirittäjiä havaittiin Torron kylän itäpuolella sekä Torron kappelin läheisyydessä ja Talpian kylän länsipuolen koivikkoalueella. Sirittäjä viihtyy valoisissa harvapuustoisissa sekametsissä ja erityisesti aluskasvillisuudeltaan harvat koivikot ovat lajin suosiossa. Mustasaaren ympäristössä sekä Talpian alueen länsipäässä on lajille optimaalista elinympäristöä. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) (NT= silmälläpidettävä) 2 paria Talpianjärven reunuksella havaittiin kaksi laulavaa punavarpusta kesäkuun alun käynnillä. Laji on rehevien reunametsien ja puoliavoimen pensaikkomaaston laji, jonka pesä kuitenkin usein löytyy tiheästä katajasta. Aasian muuttavan lajin pesimäkanta on taantunut viime vuosina. Sirittäjällä oli seitsemän reviiriä alueella Käenpiika 13

14 3.3 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Osayleiskaava-alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle. Liito-oravia ei inventoitu talojen pihapireistä, joissa usein on lajille sopivaa elinympäristöä Tulokset Alueelta löytyi yhteensä 3 asuttua liito-oravan elinpiiriä sekä yhdeltä kohteelta löytyi yksittäisiä liito-oravan jätöksiä. Kaikki elinpiirit sijaitsivat lajille tyypillisissä ympäristöissä. Elinpiirit Pienjoen pohjoispuoleinen elinpiiri Osa-alue yhdeltä Pienjoen pohjoispuolelta löytyi paikallistien varrelta liito-oravan jätöksiä usean haavan ja kuusen alta. Aivan tien vieressä kasvavassa haavassa on myös liitooravalle sopiva kolo, jonka alapuolelta myös löytyi liito-oravan jätöksiä. Jätösten määrän perusteella alueella asusti todennäköisesti vain yksi yksilö. Elinpiirin rajaus tehtiin lajille sopivan ympäristön perusteella. Alueen lähistöllä tehtiin talvella hakkuita. Liito-oravan elinpiiriä Torron kylän eteläpuolella 14

15 Torron kappelin luoteispuoleinen elinpiiri Osa-alue kahdelta Torron kappelin luoteispuolelta, aivan paikallistien varrelta, löytyi pieneltä haapa-kuusi sekametsäkuviolta runsaasti liito-oravan jätöksiä. Valtaosa elinpiiristä sijoittuu paikallistien eteläpuolelle, mutta lajin jätöksiä löytyi myös tien pohjoispuolella kasvavan suuren haavan alta. Alueella on myös yksi kolopuu. Elinpiiri on melko pieni ja alueen liito-oravat todennäköisesti käyvät ruokailemassa lähialueen lehtipuuvaltaisilla kuvioilla. Todennäköisesti saman elinpiirin liito-oravan (oravien) jätöksiä löytyi kappelin vierestä yhden kookkaan raidan alta. Kappelin ympäristöstä on hakattu varttunut sekametsäkuvio muutamia vuosia sitten. Riukan elinpiiri Riukan metsäalueen koillisreunasta löytyi maantiehen rajoittuva, epäselvärajainen liito-oravan elinpiiri. Lähes kilometrin pituiselta alueelta löytyi useiden haapojen ja kuusien alta liito-oravien jätöksiä, mutta elinpiirin ydinaluetta tai mahdollista pesäkoloa ei kyetty kohdentamaan. Alueella kasvaa kuusikon seassa siellä täällä kookkaita haapoja ja mahdollisia pesäkoloja on alueen haavoissa useita. Koska alueella on runsaasti liito-oravalle soveliasta elinympäristöä, ei elinpiirin ydinaluetta rajattu ja kohde on merkitty liitekarttaan laajana rajauksena. Liito-oravan elinpiiriä Torron kappelin lähistöllä Yksittäiset jätöslöydöt Jätöshavainto Haiponjärven lähistöllä Haiponjärventien varrelta löytyi yhden haavan alta yksi liito-oravan jätösrypäs. Muita jätöksiä ei lähialueelta löytynyt eikä alueen lähiympäristössä ei ole tyypillistä liito-oravan elinympäristöä. Todennäköisesti jätöksen oli jättänyt läpikulkumatkalla ollut yksilö. Liito-oravan elinpiiriä Riukan metsän pohjoisreunalla 15

16 3.4. Viitasammakkoselvitys Viitasammakko ja lajin ekologian yleispiirteet Tuntomerkit Viitasammakko (Rana arvalis) on pienikokoinen, suurimmillaankin vain noin 5 cm mittainen teräväkuonoinen sammakko. Täysikasvuinen viitasammakko on tavallisesti noin 2 cm tavallista sammakkoa (Rana temporaria) lyhyempi. Lajin varmimmat tunnusmerkit ovat kuitenkin takajalassa. Viitasammakon räpylän ulkopuolelle jää 2,5-3 varvasluuta, kun sammakolla enintään 2. Jalkapohjan sisäsyrjän metatarsaalikyhmy on kova ja kookas, vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta; sammakolla tämä kyhmy on pehmeä ja pyöreä ja alle kolmannes varpaan pituudesta. Selkäpuoli on useimmiten harmaanruskea ja harvakseltaan tummien laikkujen kirjailema; vatsapuoli on lähes yksivärisen valkea. Selän sivuilla kulkevat ihopoimut ovat vaaleat. Keskiselässä saattaa olla vaalea pitkittäisjuova. Parhaimpiin lajituntomerkkeihin kuuluu kutuaikana koiraiden ääntely, joka muistuttaa uppoavan pullon pulputusta ja on verraten hidas voup, voup, voup... Kuoron ääni muistuttaa kaukaa erehdyttävästi teeren soidinääntä. Levinneisyys Viitasammakko on Itämerenalueen ja Venäjän pohjoisempien osien laji. Euroopassa eteläisimmät esiintymisalueet ovat Ranskan luoteisosissa ja Alppien pohjoispuolella. Idässä levinneisyys jatkuu aina Siperiaan saakka. Suomessa pohjoisimmat havainnot ovat Napapiirin pohjoispuolelta. Pohjoisessa viitasammakko on kuitenkin eteläosia harvalukuisempi, kun taas Keski-Suomessa se on paikoin jopa sammakkoa runsaslukuisempi. Erityisen runsas se on Pohjanlahden maannousemarannikon merenlahdilla. Lounais-Hämeestä lajista on yllättävän vähän havaintoja. Läheiseltä Letkun alueelta löytyi osayleiskaavaselvityksen yhteydessä kaksi erillistä viitasammakkopopulaatiota. Nuori viitasammakko 16

17 Elintavat Viitasammakko on pääasiassa hämäräaktiivinen, hitaasti liikkuva saalistaja, mutta voi kostealla säällä liikkua myös päiväsaikaan. Nuoret yksilöt ovat huomattavan päiväaktiivisia. Viitasammakot ovat tavallisesti hidasliikkeisiä ja liikkuvat varsin pienellä alueella. Keväällä ne viihtyvät kutuvesissään, ja kun eläin on kesällä löytänyt mieluisan paikan, se liikkuu siitä ainoastaan muutaman metrin säteellä. Jos elinpaikka on erityisen hyvä, saattaa sammakko palata samalle paikalle seuraavinakin vuosina. Talvehtiminen Etelä-Suomessa viitasammakko hakeutuu horrokseen syys-lokakuussa ja herää huhtikuun tienoilla. Pohjoisempana horrosaika on pidempi. Viitasammakko talvehtii maassamme ilmeisesti yksinomaan vesien pohjissa, sekä makeassa, että murtovedessä. Viitasammakko suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä, mutta voi talvehtia myös lähteissä ja pienissä lampareissa. Lajin uhanalaisuus Viitasammakko on rauhoitettu ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajina sen lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä.) Laji ei Suomessa kuitenkaan ole uhanalainen, vaikkakin erityisesti monet pienten kosteikoiden esiintymät ovat hävinneet mm. rakentamisen ja metsäojitusten vuoksi. Paikoin myös turvetuotanto on hävittänyt suuriakin viitasammakkopopulaatioita Tulokset Torron osayleiskaava-alueella on yksi laajempi viitasammakkopopulaatio, joka käytännössä sijoittuu kokonaan Torronsuon kansallispuiston alueelle. Talpianjärven eteläreunassa kuultiin äänteleviä viitasammakoita useissa paikoissa. Samalla alueella havaittiin myös kutevia tavallisia sammakoita. Talpianjärven viitasammakot liikkunevat kutuajan ulkopuolella myös osayleiskaava-alueen sisäpuolella Talpian kylän alueella. Osayleiskaava-alueella on useita sammakoiden kutulampia, mm. Torron kylän alueella, mutta niissä ei hieman yllättäen havaittu viitasammakoita, vaikka tavallisia sammakoita ja rupisammakoita havaittiin monissa kohteissa. Ympäristön perusteella nämä lampareet soveltuisivat hyvin viitasammakoiden kutupaikoiksi ja useimman lammikon ympäristö on kosteaa metsää, jossa viitasammakot pystyisivät saalistamaan. Koska lajin kutuaika on hyvin lyhyt, on mahdollista että osa alueen viitasammakoista jäi havaitsematta. 17

18 3.5 Lepakkoselvitys Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypeiltä Aineisto ja menetelmät Tutkimusalueella esiintyviä lepakoita selvitettiin välisenä aikana, yhteensä viitenä yönä. Kesäkuun säätila oli poikkeuksellisen huono lepakoiden havaitsemiseksi, ja valtaosa kuunteluöistä sijoittui heinäkuun lopulle. Sää selvitysöinä oli tyyni ja lämpötila asteen välillä. Selvitys keskitettiin niihin ympäristötyyppeihin, joissa saattaa olla lepakoiden pesimäpaikkoja tai ruokailualueita. Suunnittelualueella näitä kohteita ovat peltojen reuna-alueet, vesistöt ja kylät. Talojen pihoille ei pääsääntöisesti menty kuuntelemaan ja kuuntelu suoritettiin teiltä käsin kyläalueilla. Käytännössä kuuntelu suunnattiin Torron kylän ja Taöpian kylän lähiympäristöön, eikä laajoilla metsäalueilla tehty kuuntelua. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Detektorihavainnointia tehtiin yhteensä n.20 tuntia, kahden detektorin avulla vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä kuultu. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Talpian alueeella on tehty lepakkohavainnointia tuulipuistohankkeen yhteydessä ja tämä aineisto oli selvitystyössä käytettävissä. Muita julkaistuja lepakkotietoja ei alueelta ole, mutta aluetta on saatettu tutkia lepakkoharrastajien toimesta. Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja jyrkänteitä. Selvitys aloitettiin liito-oravaselvityksen yhteydessä. Karttatyöskente- Lepakoiden suosimaa ympäristöä Talpian kylän länsiosassa 18

19 lyn perusteella alueelta haettiin mahdollisia kohteita, joille tehtiin maastokäynti. Löydettyjen kohteiden soveltuvuutta lepakoiden talvehtimispaikoiksi arvioitiin silmämääräisesti tutkimalla louhikon syvyyttä, maaperää ja kohteiden alttiutta valuvedelle tai pohjavedelle Tulokset Alueen lepakkolajistosta saatiin viiden yön havainnoinnin perusteella kohtuullinen yleiskuva. Alueella tehdyt lepakkohavainnot on esitetty liitekartoissa. Alueelta ei löytynyt merkittäviä lepakoiden pesimäyhdyskuntia, eikä mahdollisia talvehtimispaikkoja, mutta erityisesti Talpian kylän alueen runsaat havainnot viittaavat että jossain alueen rakennuksessa on suuri lepakkoyhdyskunta. Myös Torron kappelin ympäristössä tehtiin runsaasti lepakkohavaintoja. Torronsuon reuna-alueet ovat lepakoiden suosimia saalistusalueita. samoin kuin kaikki alueen lampareet. Alueella tehtiin yhteensä noin 35 pohjanlepakkohavaintoa. Talpian kylän länsireunalla havaittiin kerralla arvioilta noin 15 pohjanlepakkoa hylätyn talon ympäristössä. Muut pohjanlepakkohavainnot koskivat lajityypillisesti joko yksittäin tai pareittain saalistelevia yksilöitä. Pohjanlepakoilla ei havaittu mitään yksittäistä tärkeää saalistusaluetta, ja havaintoja tehtiin koko osayleiskaava-alueella. Ilmeisesti valtaosa Suomen pohjanlepakoista pesii nykyisin rakennuksissa. Mikäli selvitystä olisi tehty myös piha-alueilla, pohjanlepakoita oliosi todennäköisesti havaittu enemmän. Havaitut pohjanlepakot pesivät jossain alueen rakennuksissa. Lepakkoyhdyskuntia seuraamalla on havaittu, että lepakot saattavat Suomessakin lentää useita kilometrejä saalistusalueelleen (mm. Lappalainen 2002). Kaikki alueen vesisiippahavainnot tehtiin lajille tyypillisen tapaan veden tai kosteikon päältä. Torron kylän keskellä oleva kaivettu lampi houkutteli hyvin vesisiippoja puoleensa ja kohteella havaittiin parhaimmillaan 6-8 vesisiippaa. Vesisiipoista tehtiin havaintoja myös Torronsuon reuna-alueella ja Talpianjärven reunalla. Yhteensä alueella havaittiin noin 15 vesisiippaa. Alueella on jonkin verran kolopuuhaapoja ja myös koivupökkelöitä, jotka saattavat sopia lajin lisääntymispaikoiksi. Vesisiippojen määrä alueella saattoi olla suurempikin, sillä vesisiipan detektoriäänen kantama on hyvin lyhyt ja kauempana veden päällä saalistavat yksilöt jäävät usein kantaman ulkopuolelle. Haiponjärven ranta-alueilta ei lepakkoselvitystä tehty, mutta täälläkin todennäköisesti esiintyy vesisiippoja Alueella tehtiin myös havaintoja viiksi/isoviiksisiipoista. Lajiparin tunnistaminen äänen perusteella ei liene varmuudella mahdollista ja kummatkin lajit ovat eteläisessä Suomessa melko yleisiä. Kaikki viiksisiippahavainnot tehtiin Torron ja Talpian kylien reunamilla. Talpian kylän rakennuksissa saattaa olla lajin pesimäkolonia, sillä havaintoja tehtiin alueella runsaasti jokaisella käyntikerralla. Yhteensä lajiparista tehtiin lähes 40 havaintoa. Talpian kylän alueella tehtiin myös yksi todennäköinen havainto pikkulepakosta, mutta havaintoa ei saatu varmennetuksi, koska havaintoaika jäi muutaman sekunnin mittaiseksi eikä lajia kuultu uudelleen äänitystä varten. Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon. Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Tutkimusalueella ei havaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia) tai ihmisen rakenteita, jotka olisivat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja. Torron kylän alueella on kuitenkin vanhoja maakellareita, joissa erityisesti pohjanlepakot mielellään talvehtivat. Maakellareiden tutkiminen vaatisi kuitenkin erityisselvitystä, jota nyt ei voitu tehdä. 19

20 4. Yhteenveto Suunnitellulla osayleiskaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 mukaisia luontotyyppejä. Alueella esiintyy metsälehmuksia (Tilia cordata) ja Torron sekä myös Talpian kylän ympäristössä myös kulttuuriperäisiä vaahteroita (Acer platanoides), mutta vain yksittäin, eikä jalopuulehtoja ole alueella jäljellä. Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on alueella niukasti, johtuen kallioiden ja ojittamattomien pikkusoiden vähäisestä määrästä alueella. Alueen maapohja on metsäalueilla hieman tavanomaista rehevämpää ja metsätyyppi on laajoilla alueilla mustikkatyypin kangasta tai ravinteikkaampaa oravanmarjatyypin kangasta. Tästä huolimatta laajoja, selkeitä lehtokuvioita ei alueella juuri esiinny. Alueella on siellä täällä hyvin pienialaisia harmaaleppäkuvioita, jotka aluskasvillisuuden puolesta voisi lukea lehtoihin. Näitä on erityisesti Haiponjärven ympäristössä sekä myös Torron kylän lähiympäristössä. Alueella ei ole laajoja avokallioita ja kaikki jyrkänteetkin ovat liian matalia täyttääkseen Metsälain määritelmän erityisen tärkeästä elinympäristöstä (jyrkänne). Vesilain (Vesilaki 587/2011) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä on alueella niukasti ja lähes poikkeuksetta alueen purot on oikaistu metsäojiksi. Torronsuon eteläpuolen lintutornin läheisyydessä on kuitenkin luonnontilainen lähde ja noro ja myös Pienjoki ja Vehkaoja täyttävät osittain suojeltavan vesistön tunnusmerkit. Pohjavesipurkaumia alueella on, ja Torronsuon reunamilla on useita pieniä lampareita, joista osa on ihmisen muokkaamia. Vanhoja metsiä ei alueella ole ja varttuneidenkin metsäkuvioiden osuus metsäpinta-alasta on pieni. Alueella on elinvoimainen liito-oravakanta ja asuttuja elinpiirejä löydettiin 3. Muista luontodirektiivin liitteen IV lajeista alueella tavataan viitasammakoita, jotka tosin havaittiin alueen reunalla Torronsuon kansallispuiston alueella. Osayleiskaava-alueella esiintyy 3-5 lepakkolajia, joista pohjanlepakko ja viiksi /isoviiksisiippa ovat alueella runsaita. Alueen pesimälinnusto on tyypillistä peltojen ja havumetsien peruslajistoa. Lintudirektiivin liitteen I lajeja alueella esiintyy runsaasti, mutta useimmat lajit ovat Suomessa tavallisia. Pyytä lukuun ottamatta alueen kanalintukanta on heikko. Suurpedoista alueella esiintyy ilves, jonka jälkiä havaittiin Torron kylän itäpuolella. Uhanalaisia putkilokasveja ei alueelta löytynyt. Vain teiden pien- Pyy kuuluu alueen pesimälinnustoon 20

21 tareilla ja Torron kylän sekä Talpian alueen harjanteilla tavataan runsaammin ketolajistoa, mutta vaateliaat ketolajit puuttuvat alueelta muutamia ketoneilikkaesiintymiä (Dianthus deltoides) lukuun ottamatta. Torron kumpareella sijaitseva raittikylä on perinnemaisemaa, mutta merkittäviä perinnebiotooppeja ei alueella ole jäljellä. Myös Talpian kylän länsipuolella on tunnustettavissa vanhan hakamaan tunnuspiirteitä, vaikka alue onkin metsitetty jo vuosikymmeniä sitten. Alue rajautuu laajalti Torronsuon kansallispuistoon ja osayleiskaava-alueella kulkee polkuverkosto ja alueen virkistyskäyttö on merkittävää. Osayleiskaavan mahdollistama tuleva maankäyttö ei uhkaa eliöiden kulkureittejä Torronsuon reuna-alueella, mikäli mahdollinen rakentaminen on väljää eikä alueelle synny laajoja puuttomia vyöhykkeitä. Vanhaa kiviaitaa Haiponjärven lähellä 21

22 5. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Hanski Ilpo K, 1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. &Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s. Lappalainen, I. (toim.) 1998: Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Siitonen J. ja I. Hanski Metsälajiston ekologia ja monimuotoisuus. Teoksessa. Kuuluvainen T., L. Saaristo, P. Keto -Tokoi, J. Kostamo, J.Kuuluvainen, M. Jussila, M. Ollikainen Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No p Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN

23 6. Liitteet Karttaliitteet Karttaliite 1. Torronsuon osayleiskaavan tutkimusalue ja osa-alueiden rajaus 23

24 24

25 25

26 26

27 27

28 28

29 29

30 30

31 31

32 32

33

34

35

36

37

38

39

40 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 1 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Kaavoittajan vastineet osallistumis- ja arviointisuunnitelmavaiheen palautteeseen: LAUSUNNOT: Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskukset Kunnan vastine Ei vastinetta.

41 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 2 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Hämeen liitto Kaavoittajan vastine Maakuntakaavan tilanne päivitetään osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan.

42 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 3 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Museovirasto Kaavoittajan vastine Torron kylän rakennuskanta on inventoitu Hämeen Ympäristökeskuksen ja seudun kuntien yhteisessä Virtuaalivasara EAKR-hankkeessa, sillä Torron kylä oli Tammelan kunnan kohde hankkeessa. Hankkeessa laadittiin julkaisut Näin on tehty (inventointi) ja Kuis sit tehdään (ohjeet täydennysrakentamiseen). Torron kylän alueelle sijoittuva valtausalue on Torron kylästä länteen, Somerontien toisella puolella. Historiallisten kaivosalueiden sijoille ei näillä näkymin ole tulossa uutta maankäyttöä. Kaavahankkeen edetessä myös malmivarojen tutkiminen tarkentuu, jolloin kaavaakin voidaan kehittää kaikki osa-alueet huomioiden.

43 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 4 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Kanta-Hämeen pelastuslaitos Kaavoittajan vastine Ei vastinetta.

44 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 5 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / FSHKY Kaavoittajan vastine Kaava-alueen rakentamispaine on vähäinen, sillä kylä on kärsinyt muuttotappiosta 2000-luvun. Kaavoituksessa alue on asumisen osalta merkitty vastaavana kyläalueena kuin ennenkin. Uusi rakentaminen on vähäisessä määrin olemassa olevaa täydentävää, eikä alueelle osoiteta uusia kunnallisia asuinalueita. Asumisen, maatalouden ja ampumaradan vaikutuksia on arvioitu kaavaselostuksessa. Radonturvallinen rakennustapa ja talousveden laatuvaatimukset varmistetaan rakennuslupavaiheessa.

45 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 6 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Tammelan kunnan tekninen lautakunta Kaavoittajan vastine Teknisen lautakunnan palaute on huomioitu kaavaluonnosta laadittaessa.

46 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 7 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Tammelan kunnan ympäristölautakunta Kaavoittajan vastine Ympäristölautakunnan palaute on huomioitu kaavaluonnosta laadittaessa.

47 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 8 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Kaavoittajan vastineet osallistumis- ja arviointisuunnitelmavaiheen palautteeseen: MUISTUTUKSET: Kiinteistön 1-14 maanomistaja Kaavoittajan vastine Tilakeskus on merkitty kaavassa kylämäisen asumisen alueena (AT), jolle voi sijoittua tilakeskuksia. Maa ja metsätalousalueet on osoitettu käyttötarkoituksen mukaisella merkinnällä (M). Tammelan kunnan yleiskaavoissa ei esim. metsäalueilla ole vaadittu maisematyölupia.

48 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 9 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Kiinteistön 5-82 maanomistaja Kaavoittajan vastine Rakennuspaikka on kaavassa osoitettu palautteen mukaisesti.

49 TORRON OSAYLEISKAAVA, VASTINEET 10 (10) Hakkapeliitantie Tammela Miika Tuki, kaavoittaja / Kiinteistön 8-5 maanomistaja Kaavoittajan vastine Rakennuspaikka on kaavassa Torron kylä kylämäisen asumisen alueella, joten kiinteistölle on mahdollista rakentaa asuinrakennus.