. desta. Rykyisin on alueella saatavissa seka peruskartta, etta aeromagneettinen kartta mittak. 1: (lehti ).

Transkriptio

1

2 Outokumpu Oy Malminet sint a ROVrnIEMI Inar$n Lahessaaren Ri-aihe r P ' Yleista Aiheella tarkoitetaan v Etsinta- ja tutkimusohjelmassa, kohdassa 36 mainittua Kaijansaaren aihetta. Nimitys Kaijansaari on v&lira,ja se johtuu vain vanhan karttamateriaalin epatarkkuu-. desta. Rykyisin on alueella saatavissa seka peruskartta, etta aeromagneettinen kartta mittak. 1: (lehti ). Aiheen liihtijkohtana on ollut Lahessaaresta lijytynyt IJi-pitoinen kansanniiyte, jota Gtl on hieman tutkinut. Alkukesasta 1969 suorittivat Bouhunkoski ja Inkinen alueelle ekskursion, jolloin Lahessaaresta lijydettiin useita suuria kiisupitoisia noriittilohkareita. Vesi oli normaalia alempana ja lohkareet olivat vesirajassa. Alueelle tehtiin valtausvaraus ja kemistettiin malminetsintatyzt. Kesiin kuluessa suoritettiin alueella lohkare-etsintsa ja geologista kartoitusta. Hiimaakkiniemesta tavattuun noriittikallioon kaivettiin pari tutkimusojaa ja karttalehtien ja 11 alueelle tehtiin pari kivineteprofiilia siella esiintyvlin suuren noriittimuodostuman lapi. Kenttat6issa toimi kartoittajana LuK Tuomo Korkalo seka lohkare-etsijijina Pertti Imonen ja Jouni Reino KivilaJeista Tutkimusalue sijoittuu Lapin granuliittikaaren taivekohdan pahjoisosaan. Taalla on granuliitti melko homogeenista, keski- tai karkearakeista. Liuskeisuus on heikohko ja granuliiteille luonteenomainen juovikkuus viihaista. Granuliitissa tavataan saiinnijllisesti, joskin harvakseltaan, pienialaisia linssin muotoisia 2 pyrokseenigneissisulkeumia (-dl00 cm ). Farissa paikassa on tavattu lisaksi ultraemaksisia sulkeumia, joista suurin on 4x10 m. Sulkeumaa leikkaavat karkearakeiset pegmatiittijuonet, jotka ovat yleisia koko tutkimusalueelle.

3 HilmiLhakkiniemessa esiintyy granuliitissa myijs suuria (3-5 cm) suorakaiteen muotoisia maasalpaporfyroblasteja. Malminetsinnallisesti mielenltiintoisimpia ovat alueella tavatut noriitit. Ne esiintyvat konformeina linsseina, joiden leveys on muutamia kymenia metreja, lukuunottamatta Lahessaaren noriittia, jolla on leveytta n. 200 m. Noriitit ovat keski- tai karkearakeisia ja massamaisia. Granuliitin ja noriitin kontakti on terava,ja usein granuliitti on noriitin kontaktissa erittain tasalaatuista. Noriittilinsseja breksioi monin paikoin granaattipitoinen karkearakeinen graniittipegmatiitti. P Kolmesta erillisesta noriittilinssista tavattiin kiisupirotetta (57,81-ja 87/TK). Niiista paras paikka sijaitsee Hiimiihakkiniemen kaakkoisosassa (57/TK). Than noriittilinssin poikki kaivettiin kaksi tutkimusojaa. Noriitti on taalla karkearakeista ja tasalaatuista. Linssin etelaosa on pegmatiitin breksioimaa. Tassa osassa esiintyy my% runsaimmin kiisumineraaleja (Fek + Cuk + Nip). Pegmatiitissa on paikoin rakotiiytteena rikkikiisua. Paljastuman pohjoisosassa noriitti muuttuu ep&omogeenisemmaksi ja liuskeiseksi, my% kiisumaka samalla pienenee. -. Alueelta on ollut mahdollisuus tehda runsaasti liuskeisuus-, venyma- ja rakoilumittauksia. Liuskeisuuden kulku on N W, kaade vaihtelee intensiivisesti muodostaen kulun suuntaisia antikliini- ja synkliinivyijhykkeita. Venymiihavainnot on mitattu emaksisista sulkeumista. Venymb kulku noudattaa liuskeisuuden kulkua kaateen ollessa loivan. Linjalle Hi-hiihakkiniemen S-kkki- Jaarasaari n5yttaa muodostuvan loiva akselikulminaatio. Liuskeisuutta vasten kohtisuorassa oleva rakosuunta tulee selvimmin esilla, koska se yhtyy alueen kuljetussuuntaan. Kuiva ja kaunis kesa oli edullinen lohkare-etsinnalle. Alueelta lijydettiin kiisurikkaita lohkareita n. 100 kpl ja murimat niista olivat parin kuution kokoisia. Lohkareet esiintyvat usein

4 tihentymina, joissasaattaa olla parilrymmenta hyvaa lohkaretta. Linjalle Hamiihakkiniemi - Lahessaari - Laattianiemi muodostuu lohkareviuhka yleisen kuljetussuunnan suuntaisena. Than vyijhykkeen ulkopuolelle jaa vain j okunen yksinainen lohkare. Mainittakoon tassa yhteydessa, etta liihes kaikki lijydetyt lohkareet jaavat normaalin vedenpinnan alapuolelle. Makroskooppisesti ovat lohkareet samaa tyyppia - karkearakeista noriittia, jossa on runsas magneettikiisupirote ja sen yhteydessa kuparikiisua, pentlandiittia ja paikoin rikkikiisua. T Mikroskooppinen tutkimus osoittaa, etta lohkareissa on pgamine- raaleina Hy, P1, Bt ja opakki seka aksessoreina Sv, Kv, Ap, Klo ja Krb. P1 on vyijhykkeellista, An-pitoisuus vaihtelee %, ollen keskim. 55 %. Pahineraaleista Hy on omamuotoisin, mtta my58 P1 on melko omamuotoista, joskin jotkut malmirakeet leikkaavat P1-rakeiden reunaosia (johtuu ilm. vyijhykkeellisyydesta). Sv:E on yleensa viihiin ja se on ruskehtavaa. Kv esiintyy myrmekiittina seka paikoin rakot5ytteena. Pintahieista k* ilmi, etta malmiaines on paaasiassa kahslaiskaista Fek:a, jossa on runsaasti rakeina ja vkihiin suotautuneena Bip:a, joka on my% usein violariittiutunutta. Cuk:a esiintyy yleisesti Fek:n yhteydessa, mutta myijs pirotteena harmeessa ja sen hiusraoissa. Cuk:n yhteydessa on satunnaisesti ZnS Ja Sk:a myrme-.n kiittimaisesti. Harmeessa esiintyy viihb Fei ja satunnaisesti sen yhteydessa Feh ja Ru. Lohkareiden metallisisklts on seuraavanlainen: Hi %, Cu %, S 6-11 %, Fe %, En %, Co %, Cr %, Mo %, Pb Ei jalometalleja. Hi-maara nkiytteissa kasvaa S-maikran kasvaessa ja S-Hi-suhde on liihes vakio Co nettaa seuraavan Bi:a ja Ni-Co-suhde on Cu:n kkiyttetyminen on epasaann6llisempilei. Aeromagneettisen kartan tarkastelu ei anna paljon apua lohkareiden liihtijkohtaa povattaessa. Kartalla on kaksi selvaa magneettista

5 anomaliaa. Toinen naista on Lahessaaren B-puolella, siis vaarillla puolella lohkareihin niihden, ja toinen on Joensuunkenttilsaaren S-osassa, lohkareihin niihden liian kaukana iclkissa. Hamiihakkiniemen E-osan kiisupitoiset noriittipaljastumat eivtit my8sk&iln lime lohkareiden liihtakohtia. Ensinnakin ne ovat verrattain pienialaisia ja toiseksi kiisupitoisuus on niissa huomattavasti viihaisempi kuin lohkareissa. Esim. Hamkihakkiniemen kaivannon S-osan niiytteissa on: Hi 0.27 $, Cu , S 2.8 '76 ja Fe 8.1%. Boriittien esiintymistavan huomioonottaen on luultavaa, etta lohkareet ntienniiiaesta samankaltaisuudestaan huolimatta saattavat r- olla lahtaisin useista erillisistii linsseistil. Lohkareiden si- jainnin ja kuljetussuu~an perusteella voidaan niiden latepaikan olettaa aijaitsevan Hbahakkiniemsn - Mutasaaren ja Laheasaaren valisella jkirvialueella. Oninaisvakiomtifirityksesa~ aaatiin tyyppilohkareelle (Bi 0.69 %, Cu 0.25 %, S , Fe 18.7 %) seuraavat arvot: ominaispaino 335, suskeptibiliteetti 1600 (MKSA magnstiittipitoisuus 1.96 ja ominaisvastus W0. -_ Tuloksista kiintyy huomio verraten alhaiseen Feui-pitoisuuteen. Th.8 selittanee osaksi sen, ettei aeromagneettisella kartalla ole voimskkaampia anomslioita. Toisaalta lohkareiden oletettu latepaikka sijoittuu my5s n. 500 m pti&ssk toisistaan olevien lentolinjojen vlliin. Vaikka yleisvaikutelma ei ole erityisen lupaava on kysymykseasa kuitenkin konkreettinen Bi-aihe uudentyyypisessl geologisesea ympkist8ssa. Aiheen tarkempi selvittely vaatii pienialaisen geo- - fysikaalisen maastomittauksen lohkareiden oletetulla lahtcalueella (kl , x = y ). Saadut tulokset ratkaisevat muiden ja otoimenpiteiden tarpeen. ++ re,r*& -- A/.< kiito Pohjoisen uusilla lentomittausalueilla saatetaan geologisen yleis-

6 kuvan perusteella tavata analogisia esiintymia. Lahessaaren Biaiheen tutkimukset voivat muodostua tkkeaksi avaimeksi otettaessa kantaa naihin uusiin probleemoihin. Eskola. Pentti, 1952: On the granulites of Lapland. Am. Jour. Sci, Bowen vol. ss &haha, Th, G. 1936: Die Regelund von Quartz und Glimmer in den Gesteinen der Finnisch-Lappliindischen Granulitformation. Bull.. COIDIII. ~601. Pinlande 113. r' l?urner, F.J. Verhosen. J. 1960: Igneous and Metamorphic Petrology ss Liitteet I. Paljastumat ja tektoniikka mittak. 1: Lohkarekartta 1: Aeromagneettinen kartta 1: Detaljikartta, HbEhihiikkiniemi, 57/TK-69 1:200 Rovaniemi, &+. %B*- Osmo Inkinen

7

8

9 AEROMAGNEETTINEN KARTTA TOTAALI - INTENSITEETI7 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M~trauslennor on geolog~nen rutk~musla~rosuorlrranur yhre~sryosra Kar-Atr 0y:n kansn. -e~nok~uss= gammaa - I00 gammaa - 20 gammaa INDEKSIKARTTA I 4WW

10

11

12