LOHKARE-ETSINNAN TULOKSISTA LEPP.XVIRRAN-VARKAUDEN ALUEELLA v.1973 SAAKKA

Transkriptio

1 OUTOKUMPU Oy Malminetsintä LOHKARE-ETSINNAN TULOKSISTA LEPP.XVIRRAN-VARKAUDEN ALUEELLA v.1973 SAAKKA Leppavirran-Varkauden alueella on suoritettu lohkare-etsintäa useina vuosina, aina -50 luvulta lähtien ja milloin minkin aineen tiimoilta. Kansannäytteit% on tullut vuosien mittaan lukuisia, joukossa muutamia hyviäkin. TähSn esitykseen on koottu alueen mielenkiintoisimmat yksityiset lohkareet jalohkareviuhkat. Yukana on myös sellaisia lohkareita, joissa Ni-pitoisuus on hyvinkin alhainen. Ne ovat mukana vain siksi, ettei vastaavan tyyppista kiveä ole paljastumista tavattu. - Ralliossa on Kotalahden kaivoksen lisäksi tavattu merkittävämpää kiisupitoisuutta ainoastaas kahdessa paikassa. Näistä toinen, ns. Takkulan puhkeama, kartalla D paikassa 6326,315/538,030, on löytynyt Prox::n-haravoinnin tuloksena kesällä -72. Paikan Proxan- ja magnetometrimittaukset liitteis- sa 3 ja 4. Häiriöön kaivetusta montusta saatu kallioniyte edus- ti parhaimmillaan noin 0,5% Ni-pitoisuutta. Sulfidifaasin N i on korkea, n.8%. Toinen pieni puhkeama sijaitsee Varkauden Puurtilanniemessä, kartalla D paikassa 6915,08/549,70, jossa erään pienen, suurimmaksi osaksi vedenalaisen ranta?al- jastuman breksioituneissa GB-murkaleissa on v?ihs.nlaisesti Fek- ja Cuk pirotetta. Ni-pitoisuus murskaleissa on noin 0,2% ja sxlfidifaasin Ni 4,3%.

2 ,-'Lohkareaiheista mielenkiintoisin on tällä hetkellä Leppävirran kk:n itapuolella sijaitseva Sarkalahti. Sen itärannalla, paikassa 6933,80/545,65 on muutamia suurikokoisia ja melko särmikkäitä perkniitti-lohkareita, joissa Ni-pitoisuus on parhaimmillaan 1,7-1,8%. Näiden kiisurunsaiden lohkareiden lisäksi on 1ähiyrnpäPistöstä tavattu parisenkymmentä samaan aiheeseen kuuluvaa, mutta heikompikiisuista lohkaretta. Sulfidifaasin Ni-pitoisuus runsaskiisuisimmissa 4,3%, heikompikiisui- sissa hieman korkeampi. Cuk:n määrä vaihtelee - korkein Cupitoisuus analysoiduissa 1ohkarenS.ytteissa 0,8%. Kun laajemmalla ympsristössä suoritetussa lohkare-etsinnässä ei tavattu oletetusta kuljetussuunnasta yhtsän samantyyppistä lohkaretta, tehtiin Sarkalahden jäälle pienialainen systemaattinen tunnusteluluonteinen magnetometraus, joka antoi tulokseksi noin 100 m halkaisijaltaan olevan pyöreämuotoisen häiriön (liite 5). Häiriössä on kaksi maksimia, joista pohjoisempi on lohkareiden todennaköisessä tulosuunnassa niistä vajaan 100 m:n päässä. Häiriö odottaa selvittämistään. Toinen mielenkiintoinen lohkareaihe, joskin kiisupitoisuuksiltaan paljon edellistä heikompi, on Hartikansalon - Peltosenniemen lohkareviuhka. TSmä sijaitsee kartan B alueella. Viuhkan suunta on suunnilleen sama kuin Peltosenniemen länsiranrian suunta, noin 125O, joka on yleinen kul jetussuunta Leppävirran alueella. Mainitulla rannalla ja rannan tuntumassa on runsaanpuoleisesti erilaisia GB- ja PRD-lohkareita. Kivilajin mukaan voidaan naissa erottaa kaksi tois,istaan poikkeavaa tyyppiä, tummat OLGB-PRD-lohkareet ja toisaalta vaaleammat PYGB-NO-lohkareet. Kiisupitoisuus on molemmissa lohkaretyypeissä vzhäinen. Sulfidifaasin Ni-pitoisuuden perusteella ryhmiteltyina on naissa lohkareissa erotettavissa kolme eri tyyppis:

3 Vahäkiisuiset OLGB-PRD-lohkareet, joissa sulfidifaasin Ni-pitoisuus on 6-8%. 2. PYGB-NO-lohkareet, joissa Ni/Sf on noin 3%. 3. Muutamat OLGB- ja NO-lohkareet, joissa Ni/Sf on ainoastaan 1% tai alle. Ni-köyhimpaan ryhmään (3) kuuluu myös alueelta löytynyt kii- supitoisin lohkare, NO, jossa S pitoisuus on vahän yli 7%. Silmamaaraisesti samantyyppisiä lohkareita on tavattu Hartikansalosta 5 km luoteeseen, Näpinsalon saaresta ja varsinkin saaren pohjoisosasta, jossa niitä on runsaasti sekä rannoilla että saaren sisaosissa. Kiisupitoisuus näissä lohkareissa on samaa luokkaa kuin Hartikansalon -Peltosenniemen lohkareissa, samoin Ni-pitoisuus. Cuk:a voi tummissa PRD-lohkareissa erottaa vain satunnaisesti, vai?leammissa'pygb:ssa hiukan enemmän. Vaikka Napinsalon ja Hartikansalon-Peltosenniemen lohkareet ovatkin saman tyvppisia niin kivilajiltaan, kiisupitoisuudeltaan kuin kiisujen esiintymistavaltaankin ja vaikka ne ovat selitetteivissä saman viuhkan kiviksi, ei niiden vältt5msttä tarvitse olla samasta paikasta lähtöisin. Lohkare-etsinn2ssZ tehtyjen havaintojen perusteella pitäisin todennäköisempänä että ne ovat kumpikin oma aiheensa. Vaikka Näpinsalon ja Fartikansalon-Peltosenniemen suunnalta on loytynyt runsaasti tällaisia lohkareita, ei Konnuksen kanavan ja Näpinsalon väliselta saaristoalueelta ole tavattu yhtäxn kappaletta. Ei myöskään Hartikansalon luoteisrannalta ole tavattu naita kivia. Siellä, samoin kuin lahisaarissakin, on paikoin runsaastikin PYGB-NO- ja KVDR-lohkareita, mutta näissä ei ole kiisuja kuin satunnaisesti. Toiseksi, NSpinsalossa varsinkin, OLGB-PRD-lohkareet ovat hyvin levinneitä myös itä-länsi suunnassa. Lohkareviuhka siella on runsaan kilometrin levyinen. Vastaavasti Peltosenneimen-Hartikansalon lohkareet sen sijaan muodostavat kapean jonomaisen viuhkan, joka seikka myös puhuu niiden lyhytmatkaisuuden puolesta, olkoonkin että vesistö täälls rajoittaa havaintojen tekoa.

4 - Kolmas mainittava useamman lohkareen muodostama aihe, edellisiä heikompi, on kartalla Rauastenlahdessa. Sieltä on löydetty muutamia vaaleita GB-lohkareita, joiden Ni-pifoi- suus on keskimäärin 0,2%:n luokkaa ja sulfidifaasin Ni-pitoi- suus noin 3%. Aiheen selvitt~.miseksi jatkettiin lohkare-etsin- täa alueella kesällä -73. Kun lohkare-etsintä ei tuonut toivottua tulosta suoritettiin viuhkan luoteispuolella proxanointia - tuloksetta. Mainittakoon, että maasto lohkareiden kuljetussuunnassa on useiden km2 alalla peitteistä ja suurelta osin maapeite on niin vahva, että mahdolliset anomaliat ovat proxanin ulotttumattomissa. - Edellä mainittujen aiheiden lisäksi Leppävirran alueella on useita varsin mielenkiintoisia, yksinäisten tai kahden - kolmen lohkareen muodostamia aiheita, jotka ovat selvittämy.tt$.. Tällaisia aiheita ovat mm. Kotalahden kaakkoispuolella muutamat hajanaiset ja eritvyppiset lohkareet. Naihin kuuluvat alueelta tavatut kolme hyvä$. Ni-malmilohkaretta, 15-KH/Lep-64, 2-EM/Lep-68 sekä 4-EM/Lep-68. Näiden lohkareiden Ni-pitoisuudet samassa järjestyksessä -2.2, 0.5 ia 0.8. Kesallä -73 jatketussa lohkare-etsinn2ssa löytyi lohkareen 4-EM/Lep-68 kanssa samantyyppinen, mutta heikompikiisuinen L3 -AEV/ Molemmat ovat samanlaisesta ymparist6sta, edellinen har-juleikkauksesta, jälkimmäinen, noin 100 m kaakkoon, sorakuopasta. - Paukarlahdesta, kartan D paikasta / on löydetty PRD-lohkare, jossa on Fek-Cuk-silmäkkeita. Ni- ja Cu-pitoisuus on 0.2%. Lohkare on noussut maan pinnalle vie- mariojaa kaivettaessa. Samalta suunnalta on löydetty myös Cuk-pirotteinen KVT lohkare, jossa on Cu 0,5%. Alueella on suoritettu lohkare-etsintää melko laajalla alueella, mutta lisäselvitysta ei kumpaankaan aiheeseen ole saatu.

5 - Varkauden pohjoispuolella, Timolan kylzn Pönttörnaella, paikassa / on maantien ojassa kaksi GB-lohkaret- ta, joiden Ni-pitoisuudet ovat 0.42 ja 0.57% sekä kolmas, noin 300 m koiliseen edellisistä, jonka Ni-pitoisuus on 1.8%. Lohkareiden johdosta on suoritettu lohkare-etsintää ympäris- tössä, mutta samantyyppisiä ei ole tavattu. n - Samalla suunnalla, Unnukan kaakkoisrannalla paikassa / on yksi pyöristynyt GB-lohkare, jossa Ni-pitoisuus 0.5%. varsinaista lohkare-etsintää ei tällä suunnalla ole suoritet- tu, vaan sieltä löytyneet lohkareet ovat kallioperäkartoituk- sen yhteydessä tavattuja. - Kartalla B, paikassa / on omissa lohkare-etsinnöissamme v.1956 löytynyt gb-lohkare, jossa Ni:a 0.4%:a ja Cu:a 0.6%:a. Sulfidifaasin Ni-pitoisuus 10.6%. Löv- töpaikan ympäristössä on suoritettu lohkare-etsintää, mutta toisia tamen tyyppisiz ei tavattu. SitS vastoin tavattiin pai- kan luoteispuolelta Soukkalahden rannasta heikkokiisuinen PRD- lohkareikko. Lohkareita on rajoitetulla rantakaistalla melko runsaasti, lohkareiden määrästä ja särmikkyydesta pä2tell.en voi olettaa niiden olevan lyhytmatkaisia. Paljastumista ei vastaavaa tyyppiä ole tavattu. Kun maasto iohkareikon luoteispuolella on suurimmalta osir peitteista, mitattiin kuljetussuuntaan muutamia tunnustele'rria magnetometrausprofiileja. Todettu heikonlainen magneettinex;. anomalia Soukkalahden luoteisrannan tuntumassa tukee käsitys- tä lohkareiden lyhytmatkaisuudesta. ~ihe on Ni- ja kiisupitoisuudeltaan merkityksetön. - Suonenjoen Vehvilän kylän Hyllysuolta, paikasta / on saatu kansannaytteenä PYGB-lohkare, joka sisä.lsi Fek- ja Cuk-pirotetta. Lohkareessa Cu 0.16 ja Ni 0.5%. Sulfidifaasin Ni-pitoisuus 8.8%. Alueella on suoritettu alustavaa lohkare- etsintää jo aiemmin ja sit3.oo täydennetty v.-73 suciritetulla

6 laajalla lohkare-etsinnällä. Lisävalaistusta asiaan ei ole saatu. Kotalahden kaivoksen itäpuolelta, Koirusveden rannalta, on tavattu muutamia heikosti Ni-pitoisia (perkniitti) lohkareita, joissa sulfidifaasin Ni-pitoisuus on korkea. Yksi tnllainen lohkare on 19-AEV/ Oman ryhmänsä muodostavat Leppävirran alueen Zn-lohkareaiheet. Keskenaan samanlaiset Vehvilän ja Kaunissaaren lohkareet sekä naista poikkeava Puponmäen lohkare. TässA yhteydessx riittanee maininta, että kaikkia kolmea on pidetty pitkamatkalaisi- na ja tätä käsitvstä tukee suoritetut alueelliset ja kohteel- -1iset lohkare-etsinnät. Kaunissaaren lohkare on löytynyt omissa lohkare-etsinnöissam- me, toiset ovat kansannäytteitä. Päätelmät 1. Kotalahdesta kaakkoon suuntautuva lohkareviuhka näyttää löydettyjen lohkareiden mukaan olevan alkuosaltaan (15 km) kapea, mutta Haikiän ja Timolan lohkareet huomioiden leve- nee huomattavasti. Nämä tyypiltaan vaihtelevat gabrolohkareet voidaan selittäa lähteneiksi Kotalahden puhkeamista. 2. Sarkiniemen - Rauastenlahden vähakiisuiset lohkareet ovat viuhkana, joka luoteessa p3.s.ttyy samantyvppisiin kiisutto- 3 miin jättiläislohkareisiin (20-50 m ). Lähtökohta ei liene naista kovinkaan kaukana. 3..Koirusveden gabro-peridotiittimassiivista 12.hteneitä, pääasiassa melkein kiisuttomia lohkareita on runsaasti Napinsalon pohjoisosassa, seka rannoilla että saaren sisäosissa. Napinsalon ja Hartikansalon valisillä saarilla ja Hartikansalon länsirannalla niitz on tavattu ainoastaan muutamia.

7 Näennäisesti samassa, edellisten jatkeena olevassa viuhkassa sijaitsevien Hartikansalon etela- ja kaakkoisosan - sekä Peltosenniemen lounaisrannan lohkareiden lähtökohta saattaisi olla peitteisessa Hartikansalossa. Konnuksen lohkareiden, joista suurin osa on kanavan moreenista nousseita, lähtöpaikka voisi vastaavasti olla vesi- alueella tai Nspinsalon kaakkoisosassa. 4. Sarkalahden malmilohkareet ovat melkoisella varmuudella p peräisin 100 m luoteeseen olevasta magneettisesta hziriös- 5. Sarkalahden, todennäkoisesti pieni, kiisupitoinen emäksinen pahku tukee edellä esitettys. ajatusta Koirusveden kaakkoisosien mahdollisista, tämän tyyppisistä emsksisistä muodostumista. Outokumpu Aimo Vihreapuu Liitteet: 1. Lohkarekartta 1: Luettelo mielenk. lohkaretyypeista 3. Takkulan Proxan mittaus 4. Takkulan magnetometraus 5. Sarkalahden magnetometraus

8

9

10

11

12

13