Karijoen Kakkorin ja Perkiön tuulivoimakohteiden linnustoselvitys 2013

Transkriptio

1 Karijoen Kakkorin ja Perkiön tuulivoimakohteiden linnustoselvitys 2013 Taikapolku 8/2013 Ismo Nousiainen

2 1. Johdanto O2 Vindkompaniet AB suunnittelee Karijoen kuntaan kahta tuulivoimahanketta. Yhdeksän tuulivoimalaa sisältävät hankkeet sijoittuvat Myrkyn kylän Perkiön ympäristöön ja Ylikylään Iso-Kakkorin pohjoispuolelle. Tämä raportti esittelee alueilla tehdyt kevätmuuton seurannan ja pesimälinnuston kartoituksen tulokset keväältä ja kesältä Lintukartoitusten yhteydessä hankealueilla kartoitettiin myös liito-oravan esiintymistä. 2. Aineisto ja menetelmät Suunnittelualueilla (Perkiö ja Kakkori) selvitettiin alueiden merkitystä kevään muuttolinnuille. Erityisen huomion kohteena olivat isot linnut (hanhet, joutsenet, kurjet, kotkat ja muut isot petolinnut), jotka ovat tuulivoiman suhteen kriittisimpiä lajeja. Seurannalla pyrittiin määrittämään tuulivoimalle suunniteltujen alueiden läpi muuttavia lajeja ja lintujen määriä sekä alueiden merkitystä muutolle ympäröiviin alueisiin verrattuna. Lintujen kevätmuuttoa seurattiin välisenä aikana. Havainnointi painottui vilkkaimpiin muuttopäiviin huhtikuun jälkimmäisellä puoliskolla. Havainnointi kattoi isojen lintujen keskeisen muuttojakson; lähinnä kotkien muutto ajoittui osittain havaintojaksoa edeltäneelle ajalle. Kevätmuuttoa seuraaminen pyrittiin ajoittamaan siten, että mukaan saatiin havaintoja aamusta ja iltapäivästä. Havainnointi pyrittiin keskittämään muuton kannalta suotuisiin sääoloihin, sillä sateella tai voimakkaalla vastatuulella muuttavien lintujen määrä jää yleensä vähäiseksi. Lintujen lajin ja määrän lisäksi arvioitiin lentokorkeus. Lentokorkeus luokiteltiin kolmeen luokkaan, jotka määriteltiin suunniteltujen tuulivoimaloiden mittojen mukaan (liikkuvien osien alapuolella, liikkuvien osien korkeudella ja tuulivoimalan rakenteiden yläpuolella). Molemmilla alueilla kevätmuuton seurantaan käytettiin 80 tuntia. Suunnittelualueen pesimälinnusto selvityksessä päähuomio kohdistettiin erityisesti uhanalaiseen (Rassi ym. 2010), erityisesti suojeltuun (Lintudirektiivi, Council Directive 79/409/ETY, liitteen I pesimälajit) tai muuten vaateliaaseen pesimälajistoon (esim. Väisänen ym. 1998, Valkama ym. 2011). Metson soidinpaikkojen kartoitus aloitettiin lumijälkien etsimisellä huhtikuun puolivälissä, kun soidinpaikkojen varmistukset ajoittuivat toukokuun alkuun. Metsojen soidinpaikkojen ja varhaisten pesimälajien kartoitukseen käytettiin molemmilla alueilla 16 tuntia. Varsinaisen pesimälinnuston kartoitus painottui toukokuun lopun ja kesäkuun alun väliseen aikaan, mutta viimeiset havainnot pesimälinnustosta tehtiin kesäkuun lopulla. Arvokkaat pesimälajit selvitettiin sovelletussa kartoituslaskennassa, jossa pyrittiin löytämään alueella olevat kiinnostavien lajien reviirit. Erityisesti pyrittiin tunnistamaan linnustollisesti arvokkaimmat alueet. Tuulivoimaloille suunnitelluilla paikoilla tehtiin pistelaskennat. Pesimälinnuston kartoituksessa noudatettiin yleisesti käytettyjä kartoitusmenetelmiä (Koskimies ja Väisänen 1988, 1991). Varsinaisen pesimälinnuston kartoitukseen käytettiin aikaa molemmilla alueilla 32 tuntia. Kartoitusvuoden havaintojen lisäksi raportissa on muutamien lajien osalta vertailutietoja aiemmilta vuosilta. Pesimälinnuston kartoituksen yhteydessä selvitettiin liito-oravan esiintymistä alueella. Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin IV-liitteen lajeihin ja on kansallisesti arvioitu vaarantuneeksi (VU). Menetelmänä käytettiin jätöshavaintomenetelmää, mikä perustuu lajin keltaisten papanoiden etsimiseen liito-oravalle sopivista elinympäristöistä. Erityisen tarkastuksen kohteena olivat lajin suosimien oleskelu- ja ruokailupuiden eli haapojen ja suurien kuusien tyvet ja oksien alustat. Lisäksi pyrittiin löytämään liitooravan jättämiä virtsamerkkejä sekä liito-oravan syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. 2

3 3. Tutkimusalueet 3.1 Kakkori Kakkorin suunnittelualue sijoittuu Karijoen Ylikylän koillispuolelle Teuvan rajan eteläpuolelle. Iso-Kakkorin jäännösvuori hallitsee alueen maisemaa, sillä se nousee noin 100 metriä Ylikylän jokinotkoja korkeammalle. Keskeinen osa kylän pelloista sijoittuu yli 80 metriä Iso-Kakkorin lakea alemmas. Jyrkimmillään Iso-Kakkorin rinteet ovat etelän ja lounaan suunnalla, jossa se muodostaa vahvan maisemaelementin. Iso-Kakkori jatkuu pohjoiseen ja pohjoiskoilliseen selänteenä, jonka rinne avautuu länteen. Tuulivoima-alue sijoittuu Iso- Kakkorin pohjoispuoliselle selänteelle. Alue on pääosin kivennäismaalla sijaitsevaa metsämaata, joka maisema on aktiivisen metsätalouden muokkaamaa. Suuri osa alueen metsistä on tuoretta tai kuivahkoa kangasta, mutta paikoin metsissä on rehevyyttä myös enemmän. Karijoen Ylikylään muuttolintujen keväisenä johtolinjana voi toimia Karijoen viljelty jokilaakso Kristiinankaupungin Dagsmarkin suunnalta. Karijoen lounaispuolella lintujen liikettä voi ohjata Pyhävuoren- Susivuoren selänne, joka nousee Kakkorin tavoin selvästi ympäröivää maisemaa korkeammalle. Kevätmuuton seurannan keskeinen havaintopaikka sijaitsi Ylikylän peltolakeudella ( : ETRS- TM35FIN), josta avautui esteetön näkymä Iso-Kakkorin länsirinteelle. Paikalta oli suora näkymä Karijoen jokilaaksoa etelästä saapuvien lintujen suuntaan sekä länteen ja pohjoiseen. Havaintopaikalta sai hyvän tuntuman Kakkorin ympäristön muuttolintuihin, joskin vuoren itäpuolella liikkuvat muuttolinnut jäivät katveeseen. Kakkorin toinen keskeinen havaintopaikka sijaitsi Kärmesharjun pohjoispuolella ( :230205). Paikalta avautui näkymä aukkojen ja matalien taimikoiden yli kauas länteen sekä suunnittelualueen rajoille itään. Havaintopaikalta sai tuntuman suoraan tuulivoimalle suunnitellun ydinalueen yli muuttavista linnuista. Kakkorin alueella ei ole luonnonsuojelualueita. Lintujen ja lintujen liikkeiden kannalta tärkeimmät lähikohteet ovat Ylikylän peltolakeus (lounaispuolella), Kakkorinnevan pellot (kaakkoispuolella) ja Suksenjärvi (pohjoispuolella). Ylikylän peltojen kautta kulkee lintujen muuttoreitti, mutta lepäileviä ja ruokailevia lintuja alueella ei nähdä kovin merkittäviä määriä. Kakkorinevan pellot ovat maininnan arvoinen lähinnä teerien soidinpaikkana. Suksenjärvi kerää ajoittain lepäileviä ja ruokailevia isoja lintuja, minkä lisäksi soistuneella järvellä on varsin monipuolinen pesimälinnusto. 3.2 Perkiö Perkiön suunnittelualue sijoittuu Karijoen Myrkyn itäpuolelle ja Teuvan rajan eteläpuolelle. Myrkyn maisemaa hallitsee Teuvanjokilaakson viljelty kylämaisema. Suunnittelualue rajautuu länsiosaltaan pienempään Päkin viljelylaaksoon, joka haarautuu Teuvanjokilaaksosta Myrkyn eteläpuolella. Alue on varsin tasaista, sillä korkeusvaihtelu jää noin 30 metriin korkeimpien kallioiden noustessa 75 metriä merenpinnan yläpuolelle. Alue on suurelta osin kivennäismaalla sijaitsevaa metsämaata, jonka maisema on aktiivisen metsätalouden muokkaamaa. Suuri osa alueen metsistä vastaa rehevyydeltään tuoretta tai kuivahkoa kangasta, mutta alueella on myös ojitettuja soita. Kevätmuuton seurannan keskeinen havaintopaikka sijaitsi Päkin peltoalueen länsireunalla ( :221692), josta aukesi näkymä peltojen yli tuulivoimalle suunnitellulle metsäalueelle. 3

4 Havaintopaikalta sai hyvän tuntuman Päkin suunnittelualueen ympäristön muuttolintuihin. Suoraan alueen yli muuttaviin lintuihin saatiin tarkempaa tuntumaa toisesta havaintopaikasta Teuvan puolelta rajaa Lunnin pihapiirin tuntumasta ( :224078). Perkiön alueella ei ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, mutta suunnittelualue kuuluu laajaan Suupohjan metsät -FINIBA-alueeseen (Leivo ym. 2001). Suupohjan metsien tärkeitä kriteerilajeja ovat metso, pohjantikka ja kuukkeli. Lintujen liikkumisen kannalta tärkeä lähikohde on Kristiinankaupungin Tiukan Välikylän pellot, jonne kerääntyy keväisin lepäileviä hanhia. 4. Tulokset 4.1 Kevään erityispiirteet Kevään 2013 olosuhteet poikkesivat selvästi edeltäneiden vuosien keskimääräisistä keväistä, mikä vaikutti lintuihin ja lintujen kevätmuuton aikaisiin liikkeisiin. Talviset kelit jatkuivat pitkälle huhtikuun puoliväliin ja lintujen muuton alku siirtyi viime vuosina totuttua myöhäisempään ajankohtaan. Lintujen muuton alkamisen jälkeen kevät ja lintujen muutto etenivät nopeasti, joten toukokuun lopulla kevät oli jo etuajassa. Monen lajin muuttojakso jäi lyhyeksi ja paikalliset kerääntymät vähäisiksi. Molemmilla seuranta-alueilla saatiin tuntuma isojen lintujen reitteihin ja määriin, vaikka havaintopäivät eivät aina osuneetkaan parhaisiin muuttopäiviin. Suupohjan pelloilla hanhisesongin kesto oli lyhyt ja lepäilevien lintujen kokonaismäärä totuttua vähäisempi. Suunnittelualueen pesimälinnustoon vaikutti poikkeuksellisen huono myyrävuosi. Koko Suupohjassa havaittiin tänä vuonna vähän pesiviä pöllöjä ravintotilanteen niukkuuden vuoksi. Myös monet myyriä pääasiallisena ravintona käyttävät haukat menestyivät pesinnässään huonosti tai jättivät pesinnän kokonaan väliin. 4.2 Kevätmuutto Kakkori Selvästi ympäröivää maisemaa korkeammalle nouseva Iso-Kakkori ohjaa isojen lintujen muuttoa, eikä vuoren korkeimman kohdan ja sen jatkeena olevan selänteen poikki liiku isompaa muuttolintujen virtaa. Merkittävä osa kevään isojen vesilintujen muutosta kulkee Ylikylän peltoalueen kautta pohjoiseen, kun toinen reitti vie muuttoa Iso-Kakkorin itäpuolelle. Kakkorin rinteiden yllä muuttaa yksittäisiä petolintuja, mutta petolintujen vilkkaampi muuttoreitti sijoittuu Ylikylän peltoalueen länsipuolelle. Laulujoutsen. Laulujoutsenten muutto ei ollut Kakkorin ympäristössä erityisen voimakasta. Merkittävä osa joutsenten liikkeestä kertyy yksittäisistä pareista, jotka liikkuvat alueella eri suuntiin. Kevään parhaana päivänä Ylikylän pelloilla nähtiin 40 laulujoutsenta, kun suurimmassa muuttoparvessa oli 16 joutsenta. Kevätmuuton seurannan aikana laulujoutsenesta kirjattiin noin 290 havaintoa. Joutsenista lähes 70 prosenttia muutti pohjoisen puoleisiin ilmansuuntiin (NW-N-NE). Ylikylässä joutsenet matkasivat pohjoiseen melko matalalla peltoja pitkin. Kakkorin rinteen päällä tuulivoima-alueelle lentäviä joutsenia ei nähty yksittäisiä yksilöitä enempää. Suunnittelualueen pohjoisosien havainnot osoittivat joutsenien lentävän esimerkiksi Suksenjärveltä pelloille ruokailemaan tuulivoima-alueen luoteispuolelta. Metsähanhi. Metsähanhella on Suupohjassa tärkeitä kevätmuutonaikaisia levähdysalueita etenkin Kristiinankaupungissa ja Kauhajoella. Karijoki ja Kakkori voisi sijoittua näiden kahden levähdysalueen väliin. Keväällä 2013 Kakkorin seurannassa havaittiin noin 330 muuttavaa metsähanhea. Kevään parhaana 4

5 muuttopäivänä muuttavia hanhia laskettiin 110. Ylikylän pelloilla voi pysähtyä satunnaisesti metsähanhia, mutta niiden määrä jää keskimäärin vähäiseksi. Keväällä 2013 pelloilla ei tavattu lepäileviä metsähanhia. Metsähanhien muuttosuunta jakautui lähes tasan pohjoisen ja pohjoiskoillisen kesken, mutta molempiin suuntiin lentävät hanhet pysyivät Iso-Kakkorin rinteiden alapuolella. Pääosin metsähanhet muuttivat peltojen yläpuolella. Kartoitusalueen pohjoisosin havaintopisteessä havaitut metsähanhet lensivät varsin kaukana lännessä. Käytetyt havaintopaikat eivät antaneet mahdollisuutta arvioida kauempana idässä lentävien hanhien määrää. Kurki. Kurki on Kakkorin ympäristössä näkyvä laji, sillä alueella on vahva pesimäkanta ja alueella liikkuu runsaasti pesimättömiä nuoria lintuja. Paikalliset linnut liikkuvat pesä- ja ruokailualueiden välillä, jolloin ne voivat liikkua muuttosuuntiin nähden ristiin. Lisäksi kurjet näyttävät ylittävän Iso-Kakkorin kaltaisia korkeita lakeja ja selänteitä hanhia ja joutsenia herkemmin. Toisaalta kurjet pesivät ja ruokailevat peltojen lisäksi ihan tavallisissa metsämaastoissa aukoissa, taimikoissa ja yllättävän sulkeutuneissakin metsissä. Esimerkiksi seuranta-alueen pohjoisosan aukoilla ruokaili keväällä kuuden kurjen parvi, minkä lisäksi aukolla liikkui pesintää suunnitellut pari. Kakkorin kevätseurannassa havaittiin 610 kurkea, joista parhaana päivänä lähes puolet (280). Kevään suurimmissa parvissa oli noin 25 lintua, joten varsinaiset massamuutot jäivät näkemättä. Kurkien muutto leviää maisemaan laajemmalle ja kurkien muuttokorkeus on usein hanhia ja joutsenia korkeampi. Lisäksi kurjet kerääntyvät ajoittain ottamaan korkeutta kaartelemalla nosteissa. Kakkorin suunnalla nähdyt muuttavat kurjet noudattivat pitkälti samoja pääreittejä joutsenien ja hanhien kanssa. Kotkat. Merikotkaa pidetään tuulivoiman suhteen herkkänä lajina. Vahvistunut pesimäkanta on lisännyt lajista tehtäviä havaintoja myös sisämaassa. Kevätmuuton seurannan aikana alueella nähtiin 12 merikotkaa, joista kolme oli aikuisia yksilöitä. Lähes puolet linnuista lensi pohjoiseen, kun runsas kolmasosalla suunta oli lounaaseen. Kotkat lensivät lähes kaikilla korkeuksilla ja monet yksilöt kaartelivat pitkään samoissa maisemissa. Ylikylässä 80 prosenttia kotkista nähtiin havaintopisteen länsipuolella Kulloonmäen tai Salonkylän suunnalla, kun loput liikkuivat Kakkorin länsirinteellä. Seuranta-alueen pohjoisosassa merikotka havaittiin useimmiten tuulivoimalle suunnitellun alueen itäreunan (kolohaavikon) tuntumassa. Kakkorin suunnittelualueen pohjoisosassa nähtiin keväällä kerran esiaikuinen maakotka hieman kartoitusalueen pohjois- ja luoteispuolella. Koska laji ei havaittu myöhempinä seurantapäivinä, se tulkittiin muuttavaksi linnuksi. Haukat. Kotkien jälkeen suurimmat petolinnut ovat hiirihaukka ja piekana. Kakkorin seurannassa hiirihaukasta kertyi vain puolenkymmentä havaintoa muuttavasta ja pari paikallisesta linnusta. Muuttavia piekanoita havaittiin lähes 20, joista parhaana päivänä seitsemän. Piekanoiden päämuuttosuunta on Kakkorin maisemissa luoden, mutta lajille tyypilliseen tapaan linnut kaartelevat usein sopivissa nosteissa. Piekanat liikkuvat suurelta osin yli 50 metrin korkeuksissa ja nousivat parhaimmillaan hyvinkin korkealle. Piekanoita ja hiirihaukkoja ei nähty tuulivoimalle suunnitellulla alueella yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Pienemmistä haukoista kana- ja varpushaukka liikkuvat alueen metsissä, mutta niiden lentokorkeus on yleensä varsin matala. 4.3 Kevätmuutto Perkiö Myrkyn Perkiössä isojen lintujen muuton valtavirta sijoittuu Teuvanjokilaaksoon ja sen reunoille. Päkki- Perkiö -linjalla kulkee muuttolintuja, mutta esimerkiksi metsähanhia ja laulujoutsenia muuttaa koilliseen 5

6 laajalla rintamalla. Välikylän hanhipelloilta liikkeelle lähtevät isot linnut ohittavat suunnittelualueen pääosin eteläpuolelta. Petolintuja (mm. merikotka) muuttaa alueen yli, joskin varsin leveällä rintamalla. Laulujoutsen. Seuranta-alueella liikkuu runsaasti paikallisia laulujoutsenia, joista muodostuu havaintopäivien mittaan merkittäviä summia. Kevään seurantajakson aikana havaittiin 210 laulujoutsenta, joista suurin osa nähtiin yksittäin tai muutaman linnun parvessa. Seurannan aikana nähtiin vain kaksi hieman yli kymmenen joutsenen parvea. Kevään parhaana muuttopäivänä huomattava osa muutosta sijoittui seuranta-alueen länsipuolelle Myrkyn jokilaaksoon, jolloin Päkin havaintopaikalle muutosta kertoi vai metsien yli kantautuvat äänet. Metsähanhien tavoin osa muuttavista joutsenista lensi Päkin Lunnin peltojaksoa pohjoiseen, kun toiset valitsivat suunnakseen koillisen. Suunnitellun tuulivoima-alueen yli muutti kymmenisen prosenttia havaitusta joutsenmäärästä. Metsähanhi. Myrkyn eteläosissa ja eteläpuolella Kristiinankaupungin Välikylässä on metsähanhien suosima levähdys ja ruokailualue. Suupohjan tärkein levähdysalue on Lapväärtin ympäristön pelloilla, josta voi löytää maaston johtolinjan Myrkyn ja Perkiön suuntaan. Kevään 2013 seurannassa havaittiin 950 metsähanhea ja 90 lajilleen määrittämättä jäänyttä harmaata hanhea, jotka olivat käytännössä kaikki muuttavia. Parhaana päivän metsähanhia muutti 670, kun yksittäiset parvet olivat suurimmillaan 40 hanhen kokoisia. Tärkein muuttosuunta Perkiön hanhilla oli koillinen (53 %) kun suoraan pohjoiseen lensi noin neljännes hanhista. Pohjoiseen lentäneet matkasivat Päkin Lunnin peltojaksoa pitkin. Koilliseen lentäneistä merkittävä osa saapui näkyviin Päkinkallion yli, josta ne jatkoivat Hautamäen eteläpuolitse kohti koillista. Vähintään puolet näistä linnuista lensi suunnitellun tuulivoima-alueen etelä- ja kaakkoispuolelta. Osa koilliseen matkanneista hanhista lensi kuitenkin selvästi pohjoisempaa reittiä, jolloin niiden reitti ylitti myös tuulivoimalle suunnitellun alueen (arviolta kolmannes hanhista). Hanhiparvien lentokorkeus vaihteli suuresti. Kuudesosa hanhista lensi matalla eli tuulivoimaloiden siipien alapuolella, kun reilu kolmasosa lensi selvästi tuulivoimaloiden rakenteita korkeammalla. Tuulivoimaloiden liikkuvien osien korkeudella hanhista lensi reilu 40 prosenttia. Kurki. Perkiön kevätseurannassa havaittiin 490 kurkea. Parhaana muuttopäivänä alueen ohitti 290 kurkea, jolloin runsas kymmenen prosenttia saattoi olla paikallisia lintuja. Suurimmissa parvissa kurkia oli 40 kun yleisin muuttoparvi muodostui noin 15 kurjesta. Noin 80 prosenttia kurjista muutti suoraan pohjoiseen, kun koilliseen suuntasi reilu 10 prosenttia linnuista. Lähes kaksi kolmannesta kurjista muutti tuulivoiman mittoja korkeammalla, kun tuulivoiman liikkuvien osien korkeudella arvioitiin liikkuvan kolmanneksen kurjista. Kurkien muutto levisi varsin laajalle sektorille, sillä tuulivoima-alueen ylitti reilu neljännes (23 %) kurjista. Lähes puolet (46 %) kurjista meni sisämaan puolelta tuulivoima-alueen itäpuolelta. Loput kurjista nähtiin suunnittelualueen länsipuolella. Kotkat. Merikotkista tehtiin alueella 29 havaintoa, joista noin puolet ylitti tuulivoimalle suunnitellun alueen. Alueen itäpuolella nähtiin vain pari merikotkaa. Osa kotkista kaarteli alueen metsänreunojen ja kallioiden yllä syntyneissä nosteissa pidemmän aikaa. Kolmasosa kotkista liikkui tuulivoiman rakenteiden korkeudella kahden kolmasosan lentäessä ylempänä. Neljäsosa havainnoista koski aikuisia lintuja ja muutamana päivänä alueen länsipuolella liikkui mahdollisesti lähellä pesimäikää oleva kaksikko. Kuudesosa merikotkista lensi selväpiirteisesti pohjoiseen ja neljäsosa siirtyi lounaisiin tai eteläisiin ilmansuuntiin. Noin puolet linnuista tulkittiin kierteleviksi ilman selvää kulkusuuntaa. Haukat. Hiirihaukasta kirjattiin 17 havaintoa, joista merkittävä osa muodostui paikallisesta pesimäkannasta. Päkin Lunnin pienipiirteiset peltojaksot ovat olleet hiirihaukkojen suosima pesimäympäristö. Paikallisia 6

7 hiirihaukkoja liikkui etenkin peltojen reunametsien tuntumassa niin Lunnin suunnalla kuin Päkin laidoilla. Piekana on selväpiirteinen muuttolintu, joka muuttaa Karijoen maisemissa luoteeseen. Perkiön ympäristössä havaintopäivät eivät osuneet erityisen hyvin lajin muuttopäiviin, sillä alueella havaittiin vain 12 piekanaa. Parhaana päivänä havaintoja kertyi viidestä piekanasta ja viidestä kaukana pohjoisessa korkeutta ottaneesta Buteo-lajista. Neljäsosa piekanoista ylitti tuulivoima-alueen kun suurin osa havainnoista tehtiin Myrkyn kylän puolelta. Pienemmistä lajeista alueella näkyi usein paikallisia kana- ja varpushaukkoja lentämässä puiden tuntumassa. Muuttavien varpushaukkojen ja suohaukkojen määrä jäio melko vähäiseksi. 4.4 Pesimälinnusto Kakkori Alueen pesimälinnusto edustaa varsin tyypillistä lajistoa suupohjalaiselle talousmetsäalueelle. Uhanalaisista pesimälajeja alueella tavattiin yksi vaarantunut (VU) ja kuusi silmälläpidettävää (NT) lajia. Alueellisesti uhanalaisia lajeja (au, Keskiboreaalinen vyöhyke, Pohjanmaa, 3a) alueella tavattiin kaksi. Euroopan unionin Lintudirektiivin ensimmäisen liitteen lajeja (dir) alueella on tavattu 12. Helmipöllö (NT, dir) on pesinyt suunnittelualueella aiemmin ja esiintyy siellä lähes vuosittain. Viimeksi lajilla on ollut reviiri Kärmesharjun kolohaavikossa. Poikkeuksellisen huonon myyrävuoden takia lajista ei tehty tänä vuonna havaintoa lainkaan. Hiirihaukka (dir) on pesinyt alueen pohjois- ja luoteisosassa viimeksi vuonna Tänä vuonna alueella ei ollut reviiriä. Huuhkaja (NT, dir) hallitsee säännöllisesti asuttua reviiriä suunnittelualueen eteläpuolella; reviirin ydin sijoittuu Iso-Kakkorin ja peltojen väliin. Kevään kartoituksessa lajia ei havaittu, mutta koiraan soidinhuhuilua on kuultu reviiriltä muutaman kerran myös tänä keväänä. Kurki (dir) pesii alueen soilla ja aukoilla. Alueen pohjoisosan isolla aukolla oli reviiri, mutta pesintä jäi mahdollisesti kesken. Kuukkeli (NT, au) on tavattu yhdellä reviirillä suunnittelualueen luoteiskulmalla säännöllisesti ainakin vuoteen 2012 asti. Vuoden 2013 tilanne selvinnee syyskuun aikana. Käenpiika (NT) tavattiin reviirillä Kärmesharjun pohjoispuolen kolohaavikossa. Metso (NT, au, dir) soi yhdellä areenalla suunnittelualueen länsiosissa Katinhännännevan laidoilla. Alueella oli äänessä yhtä aikaa kolme kukkoa, joita seurasi puolenkymmentä koppeloa. Soidinalue rajautui tuoreeseen hakkuualueeseen, mikä on voinut häiritä kevään soidinta. Myös muut metsohavainnot keskittyivät suunnittelualueen länsi- ja luoteisosiin, missä on varttunutta, kosteaa kuusikkoa. Palokärki (dir) kuuluu alueen peruslajistoon. Suunnittelualueella havaittiin ainakin kaksi reviiriä. Pikkulepinkäinen (dir) pesii taimikoissa ja pensaikoissa. Suunnittelualueen länsiosista löytyi yksi reviiri. Pohjantikka (dir) oli asustellut syöntijälkien perusteella alueen luoteisosan rehevässä kuusikossa. 7

8 Pyy (dir) viihtyy alueen nuorissa ja vaihtelevissa metsissä. Pyy havaittiin alueella neljällä reviirillä, mutta todellinen määrä lienee suurempi. Sinisuohaukka (VU, dir) soidinsi keväällä tutkimusalueen pohjoisosassa. Soidinajan jälkeen lajista ei tehty havaintoja. Teeri (NT, dir) kuuluu alueen peruslajistoon. Suunnittelualueella muutamia teeri oli kevätaamuisin soitimella Kärmesnevan ympäristön puissa. Lähimmät suuret soidinareenat sijaitsevat Kakkorinnevan pelloilla (40 koirasta) ja Suksenjärvellä (80 koirasta). Varpuspöllö (dir) esiintyy alueella etenkin hyvinä myyrävuosina. Viimeksi lajilla on ollut reviiri vuonna 2010 Kärmesnevan länsipuolen nyttemmin hakatussa metsässä. Uhanalaisten tai direktiivissä mainittujen lajien lisäksi alueella havaittiin joukko muita mielenkiintoisia lajeja. Korpilla oli pesä Kärmesnevan länsipuolella. Kanahaukalla oli pesä heti suunnittelualueen pohjoisrajan takana. Suunnittelualueen pohjoisrajoilla oli pari idänuunilintua ja pari mustapääkerttua. Kakkorin alueen luoteisosassa oli yhteensä pari peukaloisreviiriä, minkä lisäksi muutama reviiri sijoittui hieman suunnittelualueen ulkopuolelle. Kärmesnevan pohjoispuolen kolohaavikkoa asutti kaksi uuttukyyhkyparia. Mahdollisesti kolmas pari oli Isosaaren kolohaavoilla hieman kartoitusalueen ulkopuolella. 4.5 Pesimälinnusto Perkiö Alueen pesimälinnusto edustaa varsin tyypillistä suupohjalaisen talousmetsäalueen lajistoa. Uhanalaisista pesimälajeja alueella tavattiin kaksi vaarantunutta (VU), minkä lisäksi alueen lajistoon kuuluu kuusi silmälläpidettävää (NT) lajia. Alueellisesti uhanalaisia lajeja (au, Keskiboreaalinen vyöhyke, Pohjanmaa, 3a) alueella tavattiin viisi. Euroopan unionin Lintudirektiivin ensimmäisen liitteen lajeja (dir) alueella on tavattu 14. Helmipöllö (NT, dir) on pesinyt suunnittelualueella aiemmin ja on tavattu alueella lähes vuosittain. Poikkeuksellisen huonon myyrävuoden takia lajista ei tehty tänä vuonna havaintoa lainkaan. Hiirihaukka (dir) pesii lähes vuosittain Lunnin peltojen ympäristössä. Alueella oli reviiri myös tänä kesänä. Järripeippo (au) löytyi yksittäiseltä reviiriltä Lunnin pihapiirin tuntumasta sekä Laukkumäen kaakkoispuolelta. Kehrääjä (dir, au) on tavattu lähes vuosittain Hautamäen kalliolta. tavattiin paikalla myös kesällä Kultarinta (au) löytyi reviiriltä suunnittelualueen rajan tuntumasta Lunnin peltojen lounaiskulmalta. Kurki (dir) pesii alueen soilla ja aukoilla, mutta varsinaiselta suunnittelualueelta ei löytynyt pesäpaikkoja. Pesivät kurjet käyvät ruokailemassa alueen pelloilla. Kuukkeli (NT, au) on tavattu tällä vuosikymmenellä Perkiön suunnittelualueella kahdella reviirillä, Laukkumäessä ja Koivuluhdanmäessä. Vuoden 2013 tilanne selvinnee syyskuun aikana. 8

9 Käenpiika (NT) tavattiin reviirillä Meralakson itäpuolen tuoreesta aukosta. Mehiläishaukka (VU, dir) tavattiin kerran Perkiönmäen tuntumassa. lla on ollut useina vuosina reviiri Perkiönmäen ja Lunnin peltojen välisellä alueella. Metso (NT, au, dir) nähtiin alueella muutaman kerran, mutta soidinaluetta ei kartoituksessa paljastunut. Keväällä Kotamäen tuntumassa nähtiin kuitenkin neljä koppeloa samaan aikaan, mikä voi viitata lähialueella sijaitsevaan soidinpaikkaan. Niittykirvinen (NT) löytää metsämaastoista niukasti elinympäristöjä. n anoa reviiri oli Perkiönmäen länsipuolen pellolla. Palokärki (dir) kuuluu alueen peruslajistoon. Suunnittelualueella havaittiin ainakin kaksi reviiriä. Pikkulepinkäinen (dir) pesii taimikoissa ja pensaikoissa. Perkiönmäen ympäristössä oli yksi reviiri. Pyy (dir) viihtyy alueen nuorissa ja vaihtelevissa metsissä. Pyy havaittiin alueella viidellä reviirillä, mutta todellinen määrä lienee suurempi. Ruisrääkkä (dir) on tavattu aiempina vuosina Lunnin peltoalueella, mutta tänä vuonna lajia jäi kuulematta. Sinisuohaukka (VU, dir) soidinsi kolmella reviirillä suunnittelualueen tuntumassa. Lunnin peltoalueen itäpuolella olleen reviirin ydin sijoittui suunnittelualueen rajamaastoon. Päkin ja Koivuluhdanmäen kaakkoispuoli sijainneet soidinpaikat sijoittuivat kauemmas alueesta. Myöhemmin kesällä lajia ei havaittu koko Suupohjassa käytännössä lainkaan. Teeri (NT, dir) kuuluu alueella hyvin viihtyvään peruslajistoon. lla on pieniä, alle kymmenen koiraan soidinpaikkoja Lunnin ja Päkin pelloilla. Varpuspöllö (dir) esiintyy alueella etenkin hyvinä myyrävuosina. Viime vuosina alueen varpuspöllöjä on kartoitettu huonosti, joten esiintymisestä ei ole tarkempaa tietoa. Viirupöllö (dir) pesi pöntössä Perkiönmäen lounaispuolella, kun aiempi pesäpaikka Lunnin talon pohjoispuolella oli hakattu. Uhanalaisten tai direktiivissä mainittujen lajien lisäksi alueella havaittiin joukko muita mielenkiintoisia lajeja. Varpushaukalla oli pesä Kotamäen ja Koivuluhdanmäen väliin sijoittuvassa korvessa. Kanahaukan reviirit sijoittuivat suunnittelualueen länsi- ja eteläpuolelle. Idänuunilintu lauloi Meralakso kaakkoispuolella ojanvarren rehevässä kuusikossa. Tuulihaukka pesi Lunnin ja Perkiön pelloilla latojen päädyissä olevissa pöntöissä. Perkiönmäen länsipuolen pellolla pesi isolepinkäinen. 4.6 Pistelaskennat Kakkori Pistelaskennoilla kartoitettiin Kakkorin alueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden (9 kpl) alustavien rakennuspaikkojen pesimälinnustoa. 9

10 Tuulimylly 1, : , klo MT-varttunut taimikko (haapa, kuusi, koivu) - valkolehdokki Käki 3 Lehtokerttu 1 Pajulintu 4 Peippo 5 Talitiainen 2 Tiltaltti 2 Yhteensä 17 Tuulimylly 2, : , klo VT-männikkö, nuori kasvatusmetsä Hernekerttu 1 Pajulintu 2 Peippo 3 Punarinta 1 Pyy 1 Talitiainen 2 vihervarpunen 1 Yhteensä 11 Tuulimylly 3, : , klo VT-männikkö, nuori kasvatusmetsä Hömötiainen 1 Korppi 1 Metsäkirvinen 1 Peippo 3 Talitiainen 1 Vihervarpunen 1 Yhteensä 8 10

11 Tuulimylly 4, : , klo VT-varttunut sekametsä (mänty,kuusi) Käki 2 Laulurastas 1 Lehtokurppa 1 Leppälintu 1 Metso 1 Metsäkirvinen 1 Mustarastas 1 Peippo 6 Tiltatti 1 Töyhtötiainen 1 Vihervarpunen 2 Yhteensä 18 Tuulimylly 5, : , klo MT-kuusikko, nuori kasvatusmetsä Hernekerttu 1 Keltasirkku 1 Käki 2 Käpytikka 1 Metsäkirvinen 1 Pajulintu 3 Peippo 5 Punarinta 1 Sepelkyyhky 1 Tiltaltti 1 Vihervarpunen 2 Yhteensä 19 11

12 Tuulimylly 6, : , klo MT-taimikko, aukko Harmaasieppo 1 Hippiäinen 1 Keltasirkku 1 Käki 2 Käpytikka 1 Metsäkirvinen 2 Metsäviklo 1 Pajulintu 2 Peippo 7 Pikkukäpylintu 1 Punatulkku 1 Sepelkyyhky 1 Talitiainen 1 Vihervarpunen 2 Yhteensä 24 Tuulimylly 7, : , klo MT-aukko Keltasirkku 2 Kirjosieppo 1 Käki 2 Käpytikka 1 Laulurastas 1 Metsäkirvinen 2 Mustarastas 1 Pajulintu 2 Peippo 2 Punatulkku 1 Rautiainen 1 Sepelkyyhky 1 Taivaanvuohi 2 Talitiainen 1 Tiltaltti 1 Vihervarpunen 1 Västäräkki 1 Yhteensä 23 12

13 Tuulimylly 8, : , klo MT-kolohaavikko, taimikko Hernekerttu 1 Keltasirkku 1 Käenpiika 1 Käki 1 Käpytikka 1 Laulurastas 1 Mustapääkerttu 1 Pajulintu 2 Peippo 4 Yhteensä 13 Tuulimylly 9, : , klo VT-männyntaimikko / aukko Käki 3 Käpytikka 1 Laulurastas 1 Metsäkirvinen 1 Metsäviklo 1 Pajulintu 4 Peippo 4 Talitiainen 1 Töyhtötiainen 2 Vihervarpunen 1 Yhteensä 19 13

14 4.6 Pistelaskennat Perkiö Pistelaskennoilla kartoitettiin Perkiön alueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden (9 kpl) alustavien rakennuspaikkojen pesimälinnustoa. Tuulimylly 1, : , klo MT/VT-varttunut mäntytaimikko, lehtipuustoa Käki 2 Käpytikka 1 Laulurastas 1 Lehtokurppa 1 Pajulintu 4 Peippo 5 Punarinta 1 Sepelkyyhky 1 Talitiainen 1 Teeri 1 Teeri 1 Yhteensä 19 Tuulimylly 2, : , klo VT-männikkö, nuori kasvatusmetsä Hippiäinen 1 Korppi 1 Käki 3 Laulurastas 1 Metsäkirvinen 1 Metsäviklo 1 Pajulintu 2 Peippo 6 Punarinta 1 Sepelkyyhky 3 Taivaanvuohi 1 Vihervarpunen 3 Yhteensä 24 14

15 Tuulimylly 3, : , klo MT-männyntaimikko, lehtipuustoa Keltasirkku 2 Käki 3 Laulurastas 1 Lehtokerttu 1 Metsäviklo 1 Pajulintu 4 Peippo 4 Sepelkyyhky 3 Talitiainen 1 Viherpeippo 1 Vihervarpunen 2 Yhteensä 23 Tuulimylly 4, : , klo MT-varttunut kuusikko, soistunut. Korppi 1 Käki 2 Metsäkirvinen 2 Mustarastas 1 Pajulintu 2 Palokärki 1 Peippo 7 Pikkulepinkäinen 1 Sepelkyyhky 2 Taivaanvuohi 1 Tiltaltti 1 Töyhtötiainen 1 Vihervarpunen 2 Yhteensä 24 15

16 Tuulimylly 5, : , klo MT-varttunut kuusikko, soistunut / taimikko Metsäviklo 1 Laulurastas 2 Pajulintu 1 Peippo 4 Sepelkyyhky 2 Talitiainen 1 Tiltaltti 1 Vihervarpunen 2 Yhteensä 14 Tuulimylly 6, : , klo MT-kuusikko, nuori taimikko Käpytikka 1 Käki 2 Laulurastas 1 Pajulintu 2 Peippo 4 Pikkukäpylintu 2 Räkättirastas 1 Sepelkyyhky 2 Talitiainen 2 Tiltaltti 1 Vihervarpunen 3 Yhteensä 21 16

17 Tuulimylly 7, : , klo Varttunut VT-kuusikko / taimikko Keltasirkku 1 Käki 3 Käpytikka 1 Laulurastas 1 Lehtokerttu 1 Palokärki 1 Peippo 5 Pajulintu 3 Sepelkyyhky 1 Talitiainen 1 Vihervarpunen 2 Yhteensä 20 Tuulimylly 9, : , klo MT-männikkö, nuori kasvatusmetsä Käki 1 Metsäkirvinen 1 Metsäviklo 1 Pajulintu 2 Peippo 3 Sepelkyyhky 2 Vihervarpunen 2 Yhteensä 12 17

18 Tuulimylly 10, : , klo VT-männikkö ja taimikko Harmaasieppo 1 Hernekerttu 1 Kirjosieppo 1 Korppi 1 Käki 2 Käpytikka 1 Laulurastas 1 Metsäkirvinen 1 Metsäviklo 1 Pajulintu 3 Palokärki 1 Peippo 3 Vihervarpunen 1 Yhteensä Liito-orava Molemmilla kartoitusalueilla on liito-oravalle sopivia varttuneita metsiä, joissa on paikoin runsaasti haapaa. Suuri osa haavoista on melko nuoria ja hyväkuntoisia, joten koloja puissa on niukasti. Kevään ja kesän aikana kummaltakaan kartoitusalueelta ei löytynyt tuoreita merkkejä liito-oravista, odotusten vastaisesti. 5. Yhteenveto Isojen lintujen tärkeimmät muuttovirrat eivät kulje kohteiden yli. Perkiössä metsähanhi ja merikotka ovat muuttajien kriittisimmät lajit. Kakkorissa maaston muodot ohjaavat muuttavat linnut selänteen eri puolille, jolloin ne eivät ylitä suuressa määrin tuulivoimalle suunniteltua ydinaluetta. Alueiden pesimälinnusto edustaa varsin tyypillistä lajistoa seudun talousmetsille. Perkiön suunnittelualueelta linnustolle arvokkaimpia alueita lienevät varttuneet kuusikot. Kakkorissa maastosta erottuu Kärmesnevan pohjoispuolen kolohaavikko sekä luoteisosan rehevä kuusikko korpimaisine piirteineen. Pesimälinnusta herkimpiä lajeja tuulivoiman rakentamisen suhteen ovat laajoja yhtenäisiä metsäalueita vaativat lajit. 18

19 6. Lähteet Koskimies, P. & Väisänen, R.A Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Koskimies, P. & Väisänen, R.A Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History. 145 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. Maanmittauslaitos, kartta-aineisto avoimen tietoaineiston lisenssin mukaisesti (versio ). Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s , Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa, 19

20 Taikapolku Ismo Nousiainen Raportti Karijoen Kakkorin ja Perkiön tuulivoimakohteiden linnustoselvitys syksy Aineisto ja menetelmät Suunnittelualueilla (Perkiö ja Kakkori) selvitettiin alueiden merkitystä syksyn muuttolinnuille. Erityisen huomion kohteena olivat isot linnut (hanhet, joutsenet, kurjet, kotkat ja muut isot petolinnut), jotka ovat tuulivoiman suhteen kriittisimpiä lajeja. Seurannalla pyrittiin määrittämään tuulivoimalle suunniteltujen alueiden läpi muuttavia lajeja ja lintujen määriä sekä alueiden merkitystä muutolle ympäröiviin alueisiin verrattuna. Lintujen syysmuuttoa seurattiin välisenä aikana. Havainnointi pyrittiin ajoittamaan muuton kannalta keskeisiin päiviin ja muuton kannalta suotuisiin sääoloihin. Havainnointi kattoi merkittävän osan isojen lintujen muuttojaksosta, mutta laulujoutsenien ja kotkien muutto jatkui vielä seurannan päättymisen jälkeen. Lintujen lajin ja määrän lisäksi arvioitiin lentokorkeus. Lentokorkeus luokiteltiin kolmeen luokkaan, jotka määriteltiin suunniteltujen tuulivoimaloiden mittojen mukaan (liikkuvien osien alapuolella, liikkuvien osien korkeudella ja tuulivoimalan rakenteiden yläpuolella). Molemmilla alueilla syysmuuton seurantaan käytettiin 64 tuntia. 2. Syksyn erityispiirteet Syksyn 2013 sääolot olivat lauhat ja vallinneet tuulet pitkään muutolle vastaisista ilmansuunnista. Suurten lintujen muuton avaavia kylmänpurkauksia oli vähän, joten suuri osa isojen lintujen muutosta eteni varsin huomaamattomasti yksittäisinä muuttoparvina. Osa mahdollisista muuttopiikeistä jäi havainnoimatta aikataulullisista syistä. Syksyn erityispiirteet saavat vahvistusta myös tutkimusalueen lähikylissä asuvien ihmiset kommenteista. Molemmilla alueilla oli nähty esimerkiksi hanhia ja muita vesilintuja muutolla keskimääräistä syksyä niukemmin. Myös muualla Karijoella ja Teuvalla tehdyt havainnot kertovat suurten lintujen syysmuuton näkyvyyden jääneen keskimääräistä vähäisemmäksi. Esimerkiksi syksyllä 2012 Myrkyssä todettiin huomattavan vilkasta syysmuuttoa. 1

21 3.1 Syysmuutto Kakkori Syksyn pääasiallisista muuttosuunnista ei johda maaston tarjoamia muuttolinjoja Kakkorin alueelle, joten odotukset syksyn muutolle olivat kevättä vähäisemmät. Kakkorin alueen ympäristössä on peltoja ja kosteikkoja, jotka voivat tarjota levähdyspaikkoja isoille vesilinnuille ainakin vähäisessä määrin. Laulujoutsen. Laulujoutsenen muutto ei ehtinyt käynnistyä kunnolla seurannan aikana. Laulujoutsenia nähtiin lähinnä Ylikylän peltojen puolella, jossa paikalliset joutsenet siirtyivät yöpymis- ja ruokailupaikkojen välillä. Alueella havaittiin 42 laulujoutsenta, joista suurimmat parvet (6-11) lensivät matalalla peltojen yllä pohjoiseen. Metsähanhi. Muuttavia metsähanhia nähtiin Kakkorin ympäristössä vain neljä parvea, joissa oli yhteensä 32 hanhea. Kakkorin alueen havaintopäivät osuivat Perkiötä huonommin hanhien muuttopäiviin, mikä osaltaan selittää lintujen vähäistä määrää. Kurki. Kakkorin ympäristön pelloilla ja kosteikoilla liikkui satunnaisesti ruokailevia kurkiperheitä. Kymmenestä kurkiperheestä pari lensi Kakkorin selänteen yli kun suurin osa tyytyi liikkumaan Ylikylän pelloilla. Ainoa isompi paikallinen parvi muodostui 13 kurjesta. Isompia muuttoparvia alueen havaintopäiville osui vain lokakuun alkupuolella, jolloin parissa parvessa nähtiin noin 250 muuttavaa kurkea. Nämä kurjet ohittivat Kakkorin tuulivoima-alueen itäpuolelta selvästi tuulivoimaloiden mittoja korkeammalta. Kotkat. Merikotkia nähtiin neljänä päivänä yhteensä kahdeksan yksilöä. Parhaana päivänä alueella liikkui varmasti neljä eri merikotkaa, joista pari kotkaa pysähtyi hetkeksi istumaan Kakkorin lakialueen mäntyihin. Merikotkista kuusi nähtiin Kakkorin selänteen yllä, jolloin ne ylittivät tuulivoima-alueen. Osa kotkista kaarteli selänteen yllä pidemmän aikaa eri korkeuksilla. Maakotkaa syksyn havaintopäivinä ei havaittu. Haukat. Leveäsiipisten kaartelevien haukkojen ryhmään kirjattiin viisi muuttavaa piekanaa, joista yksikään ei ylittänyt tuulivoima-aluetta. Neljästä hiirihaukasta puolet nähtiin tuulivoima-alueen yllä riskikorkeudella. Kahdesta mehiläishaukasta kumpikaan ei lentänyt tuulivoima-alueella. Runsain petolintu alueella oli varpushaukka, joita nähtiin 25 yksilöä. Näistä kuusi haukkaa lensi matalalla Kakkorin selänteen tuulivoimaalueella. Lisäksi seurannassa havaittiin viisi kanahaukkaa, joista kaksi oli tuulivoima-alueella. Kakkorin länsipuolisilla pelloilla muutti seitsemän sinisuohaukkaa. Muut havainnot. Metso havaittiin pariin kertaan suunnittelualueen itäosissa Harjunkämpän pohjoispuolisella kankaalla. 3.2 Syysmuutto Perkiö Syksyn muuttosuunnista Perkiön alueen tuntumaan ei johda merkittävää muuttoa kerääviä maastolinjoja. Viljelysten ympäröimä Teuvanjokilaakso voi ohjata joidenkin lintujen muuttoa. Lähialueiden viljelylakeuksilla ja soilla voi pysähtyä vähäisiä määriä isoja lintuja. Laulujoutsen. Laulujoutsenien muutto ei ehtinyt kunnolla käynnistyä syys-lokakuun aikana syksyn verkkaisen etenemisen vuoksi. Tutkimusalueen läheisyydessä ei ole joutsenien suosimia ruokailu- tai 2

22 lepäilypaikkoja. Syksyn aikana alueella havaittiin vain yhdeksän laulujoutsenta, jotka jakautuivat viidelle päivälle. Näistä joutsenista vain neljä eli yksi perhe lensi tuulivoimala-alueen läpi tuulivoimaloiden liikkuvien osien korkeudella. Metsähanhi. Metsähanhien pääasiallinen muuttosuunta on syksyllä lounaaseen. Alueen läpi muuttavien hanhien lisäksi metsähanhia voi pysähtyä lähialueen pelloilla ja soilla. Syksyn suurin parvi nähtiin tuulivoimala-alueen keskellä 55 metsähanhen siirtyessä yöpymissuolta Perälän suuntaan ruokailupelloille. Tämän parven lisäksi nähtiin vain neljä metsähanhiparvea, joissa oli yhteensä 152 hanhea (parvissa yksilöä). Puolet näistä hanhista lensi ainakin lyhyesti suunnittelualueen yli tuulivoimaloiden liikkuvien osien korkeudessa. Kurki. Muutama kurkiperhe (7 yksilöä) lensi seurannan aikana suunnittelualueen yli korkealta. Havaintopäiviin osui yksi kurkien vilkkaampi muuttopäivä (22.9.). Kurkimuutto ohitti alueen varsin laajalla rintamalla, sillä kurkiparvia nähtiin Myrkyn jokilaakson länsipuolelta kauas suunnittelualueen itäpuolelle asti. Havaintopaikkojen rajallisesta näkyvyydestä huolimatta muuttavien kurkien kokonaismääräksi saatiin 1200 lintua, joista noin 400 kurkea ylitti suunnittelualueen. Näistä kurjista 150 nähtiin tuulivoimaloiden liikkuvien osien korkeudella. Aiempina vuosina Myrkyn maastoissa on laskettu merkittävästi suurempiakin kurkimuuttoja. Kotkat. Merikotka oli syksyn seurannassa selvästi kevättä harvinaisempi näky, sillä havainto kertyi vain neljästä merikotkasta. Merikotkista puolet nähtiin suunnittelualueen yllä, jossa molemmat kaartelivat huomattavan pitkään eri korkeuksilla. Maakotka ei havaittu lainkaan. Haukat. Kaartelevista petolinnuista piekanat olivat tänä syksynä hyvin vähissä, sillä suunnittelualueen ylitti vain yksi piekana. Muuttavia mehiläis- (3) ja hiirihaukkoja (5) alueella nähtiin hieman enemmän, vaikka niidenkin määrät jäivät vaatimattomiksi. Kolmesta mehiläishaukasta kaksi muutti riskikorkeudella suunnittelualueen läntistä metsänreunaa seuraten. Viidestä hiirihaukasta kaksi nähtiin tuulivoimaloille suunnitellun alueen yläpuolella riskikorkeudella. Alueen runsain petolintu oli varpushaukka, sillä niitä nähtiin 28 yksilöä, joista noin kolmasosa liikkui tuulivoimalle suunnitellulla alueella. Päkin peltoalue ohjasi varpushaukkojen muuttoa. Kanahaukasta tehtiin viisi havaintoa, joista kaksi lensi tuulivoima-alueella. Kolme sinisuohaukkaa muutti tuulivoima-alueen läntisen metsänreunan yllä etelään. Pöllöistä ainoa havainto oli suunnittelualueella muutaman tunnin pyörinyt hiiripöllö. Muut havainnot. Lähellä Laukkumäen metsätien päätä tavattiin useampana aamuna metsoja, niin yksittäisiä kukkoja kuin koppeloitakin, mikä voi viitata soidinpaikan läheisyyteen. Kevään kartoituksessa saadut viitteet soidinpaikasta sijoittuivat samaan suuntaan, vaikka varsinainen soidinareena jäikin keväällä löytymättä. 4. Yhteenveto Isojen lintujen syysmuutto jäi molemmilla seuranta-alueilla varsin vaatimattomaksi. Osittain havaintojen niukkuuteen saattoi vaikuttaa syksyn säät, joiden seurauksena muutto jakaantui pitkälle ajalle ilman teräviä muuttohuippuja. Molempien alueiden merkitys muuttaville linnuille oli keväällä suurempi. 3