TYÖNTEKIJÄN TYÖKYKY JA HYVINVOINTI

Transkriptio

1 TYÖNTEKIJÄN TYÖKYKY JA HYVINVOINTI Odumin ja Varman selvitys työhyvinvoinnista 2009, 2011, 2013 ja 2015

2 RAPORTIN SISÄLTÖ 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Keskeiset tulokset Merkittävimmät havainnot 2009, 2011 ja Merkittävimmät havainnot 2015 ja vertailu vuosien 2013, 2011 sekä 2009 aineistoon Yksityiskohtaiset tulokset Työkykyennuste ja siihen vaikuttavat tekijät Työhön liittyvät tekijät Elämänhallinta ja elintavat Sairauspoissaolot Yhteenveto Kaaviot 1. Epävarmuutta työkykynsä suhteen kokevien työntekijöiden osuus eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Epävarmuutta työkykynsä suhteen kokevien työntekijöiden osuus koko aineistossa vuosina 2009, 2011, 2013 ja Oireet ja sairaudet sekä työhön liittyvät tekijät suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2011, 2013 ja Kipuoireiden yleisyys suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2011, 2013 ja Työhön liittyvät tekijät suhteessa työkyvyn epävarmuuteen ikäryhmissä vuotiaat vuosina 2011, 2013 ja Liikkumattomien osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Paljon alkoholia käyttävien osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Tupakoivien osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Tulevaisuuden melko masentavana kokeneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Epäonnistumisen tunnetta ilmoittaneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Alavireisyyden tunnetta ilmoittaneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Unihäiriöitä ilmoittaneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Lyhyiden poissaolojen esiintyvyys suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Pitkien poissaolojen esiintyvyys suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Poissaolojen jakautuminen

3 1. Johdanto Työeläkeyhtiö Varma ja työhyvinvoinnin asiantuntijayritys Odum Oy toteuttivat neljännen selvityksen suomalaisten työkyvyn ja terveyskäyttäytymisen muutoksista. Selvitys vertaa suomalaisten työtekijöiden työkykyennustetta, työkyvyn epävarmuuden syitä sekä erilaisia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä vuosilta 2009, 2011, 2013 ja nyt myös Tutkimukseen on osallistunut vuosien aikana yhteensä vastaajaa. Työntekijän työkyky ja hyvinvointi -selvityksen mukaan suomalaisten työntekijöiden työkykyennuste on heikentynyt. Selvityksessä työntekijät arvioivat työkykyään omassa ammatissaan. Vuodesta 2009 alkanut positiivinen trendi kääntyi negatiiviseksi vuonna Työkykynsä suhteen epävarmuutta kokevien työntekijöiden osuus on pienentynyt ensin vuonna 2011 ja vielä vuonna 2013, mutta vuoden 2015 aikana epävarmuutta kokevien työntekijöiden määrä on kasvanut. Epävarmojen osuus on kasvanut vuoden 2015 aikana 0,4 prosenttiyksiköllä. Selkeimmin työkykyriski on kasvanut alle 40-vuotiaiden kohdalla. Työkyvyn menettämisen riskiin vaikuttavat selvimmin työhön liittyvät tekijät, erityisesti työn vaatimukset ja kova työtahti. Työhön liittyvät syyt vaikuttavat työntekijän arvioon omasta työkyvystään kaikissa ikäryhmissä, ja erityisen selvästi tämä näkyy nuorilla. Vanhemmilla työntekijöillä fyysisten oireiden merkitys kasvaa. Terveyskäyttäytyminen on kehittynyt myönteisesti, ja erityisesti nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt edelleen lähestyen nyt muiden ikäryhmien tuloksia. Henkisen hyvinvoinnin haasteet näkyvät selvimmin ruuhkavuosien ikäryhmissä eli vuotiailla. Stressin ja unihäiriöiden kokeminen on lisääntynyt vuosien 2011 ja 2013 aikana. Vuoden 2015 aikana stressin kokeminen on vähentynyt, mutta unihäiriöiden yleisyys lisääntynyt. Unihäiriöit yleensäkin lisääntyvät iän myötä, mutta tässä havaittu lisääntyminen koskee kaikkia ikäryhmiä. Sairauspoissaolojen kokonaismäärä on laskenut 0,19 % vuodesta 2013, ollen keskimäärin 4,52 %. Pitkien keskipitkien osuus poissaolojen osuus on laskenut, kun sen sijaan lyhyet poissaolot ovat lisääntyneet. 1

4 2. Aineisto ja menetelmät Odum Terveysjärjestelmän avulla toteutetaan vuosittain kymmeniä tuhansia työntekijöiden terveyttä ja elintapoja mittaavia HPQ-hyvinvointikartoituksia (HPQ = Health Promotion Questionnaire). Siihen vastattuaan yksilö saa oman työhyvinvointiprofiilinsa joko sähköisenä tai kotiin postitettuna. Palautteen mukana vastaaja saa tulosten perusteella ohjeet oman hyvinvointinsa kehittämiseksi, ja mikäli tulokset viittaavat korkeaan terveys- ja/tai työkykyriskiin, saa hän myös kehotteen hakeutua työterveyshuoltoon tilanteen selvittämiseksi (prosessikuvaus alla). Vastaajista tuotetaan myös ryhmätason raportit, joiden avulla voidaan suunnitella ja seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta. HPQ-hyvinvointikartoitukset toteutetaan joko yritysten toimeksiannosta tai työterveyshuollon toimesta. Aineistot on kerätty valtakunnallisesti Odumin kumppaniyrityksistä (suuret ja keskisuuret yritykset) sekä Diacorin työterveyshuoltoasiakkailta (pienet ja kesisuuret yritykset) kaikilta toimialoilta. Yhteensä vastaajia on Ensimmäinen vuonna 2009 julkaistu aineisto on kerätty vuosien aikana ja sen kokonaismäärä on Vuonna 2012 julkaistu aineisto kerättiin vuosien 2010 ja 2011 aikana ja sen kokonaismäärä on Vuonna 2014 julkaistu aineisto kerättiin vuosien 2012 ja 2013 aikana ja sen kokonaismäärä on Uusin aineisto kerättiin väliseltä ajalta (sukupuoli- ja ikäryhmäjakauma on kuvattu alla). Aineisto 2009 Aineisto 2011 Aineisto 2013 Aineisto 2015 (N=38 694) (N=30 382) (N=32 342) (N=22 454) Miehiä 52 % Miehiä 47,5 % Miehiä 46,7 % Miehiä 43,8 %, Naisia 48 % Naisia 52,5 % Naisia 53,2 % Naisia 56,2 % v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N= v N=6530 2

5 Aineistojen ryhmittely vertailua varten Aineistot jaettiin ensin kahteen ryhmään sen perusteella, miten vastaajat olivat arvioineet omaa työkykyään alla olevan kysymyksen perusteella. Kyseisen kysymyksen luotettavuus ja ennustavuus on hyvin dokumentoitu useissa tieteellisissä julkaisuissa. Ryhmä 1 ( Ei riskiä ) Ei epävarmuutta omasta työkyvystä / ei työkyvyttömyysriskiä Henkilö on vastannut kysymykseen Uskotko, että terveytesi puolesta pystyisit työskentelemään nykyisessä ammatissasi kahden vuoden kuluttua? Vastaus: Melko varmasti Ryhmä 2 ( Korkea riski ) Epävarmuutta omasta työkyvystä / korkea työkyvyttömyysriski Henkilö on vastannut kysymykseen Uskotko, että terveytesi puolesta pystyisit työskentelemään nykyisessä ammatissasi kahden vuoden kuluttua? Vastaus: En ole varma tai tuskin Vuoden 2009 selvityksen jälkeen lisättiin alla oleva tarkentava kysymys työkykyriskin syistä* Mikäli vastasit kysymykseen en ole varma tai tuskin, niin mikä on syynä tähän arvioosi? *Vastaajan käsitystä korkean työkyvyttömyysriskin syistä on kysytty vasta v lähtien. Sen takia ko. vertailussa ei ole v tietoja. 3

6 3. Keskeiset tulokset 3.1 Merkittävimmät havainnot 2009, 2011 ja 2013 Merkittävimmät havainnot 2009 Vuonna 2009 alle 30-vuotiaista 7,7 % ilmoitti olevansa epävarma työkykynsä suhteen. Merkille pantavaa oli myös elintapoihin ja elämänhallintaan liittyvien ongelmien keskittyminen erityisesti ikäryhmään vuotiaat. Kyseisessä ryhmässä tupakoitiin enemmän (säännöllisesti tupakoi 36 % ryhmässä ei riskiä ja 48 % ryhmässä "korkea riski ), liikuntaa harrastettiin vähemmän (liikuntaa ei harrastanut lainkaan 19 % ryhmässä ei riskiä ja 29 % ryhmässä korkea riski ), ja humalahakuinen alkoholin käyttö oli yleisintä (useita kertoja kuukaudessa 28 % ryhmässä ei riskiä ja 31 % ryhmässä korkea riski ). Merkittävimmät havainnot 2011 ja vertailu 2009 aineistoon Työkykynsä suhteen epävarmuutta kokevien työntekijöiden määrä väheni selkeästi kaikissa ikäryhmissä. Epävarmuuden vähentyminen oli selvä ja johdonmukainen vaihdellen -0,54 ja 2,84 prosenttiyksikön välillä. Ikäryhmässä vuotiaat sekä lähes samankaltaisesti myös ikäryhmässä vuotiaat epävarmuuden syyt liittyivät vahvasti työn kuormitukseen, työn sisältöön ja sen palkitsevuuteen. Vanhemmilla ikäryhmillä epävarman työkykyennusteen takana olivat enemmän terveydentilaan liittyvät syyt. Erittäin positiivinen kehitys oli tapahtunut liikunnan osalta. Liikuntaa harrastamattomien määrä väheni selvästi kaikissa ikäryhmissä, vaikka vuotiaat liikkuivat edelleen kaikista ikäryhmistä vähiten. Merkittävimmät havainnot 2013 ja vertailu 2011 ja 2009 aineistoon Korkeassa työkykyriskissä olevien työntekijöiden osuus koko aineistossa väheni vuodesta 2009 vuoteen 2013 yhteensä 2,3 prosenttiyksikköä. Suurin vähennys tapahtui vuotiaiden keskuudessa. Työhön liittyvät syyt vaikuttivat työkykyriskiin keskeisesti kaikissa ikäryhmissä. Oireiden ja sairauksien osuus oli suurin yli 40-vuotiaiden ikäryhmissä, mutta niiden merkitys oli hiukan vähentynyt, kun se nuoremmilla taas oli hiukan lisääntynyt. Kipuoireiden kokeminen liittyy voimakkaasti kohonneeseen työkykyriskiin ja korostuu erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Tuki- ja liikuntaoireiden aiheuttama alentunut toimintakyky selittää osaltaan korkeaa työkyvyttömyyden riskiä. Erittäin positiivinen kehitys oli havaittavissa terveyskäyttäytymisessä. Liikkumattomien määrä oli vähentynyt edelleen kaikissa ryhmissä. Runsas alkoholinkäyttö oli vähentynyt merkittävästi nuorimmassa ikäryhmässä (18 29-vuotiaat) erityisesti korkean riskin ryhmässä, joskin se oli edelleen yleisintä tässä ikäryhmässä. Tupakointi oli vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, myös korkean riskin ryhmissä. Nuorten ryhmässä tupakointi oli kuitenkin edelleen yleisintä. Henkisen hyvinvoinnin ongelmat keskittyivät korkean riskin ryhmiin ja henkinen hyvinvointi vaikutti olevan keskeistä työkyvyn säilymisen kannalta. Se näytti korostuvan vuotiaiden ikäryhmässä. Stressitekijöiden merkitys oli kasvanut seuranta-aikana korkean työkykyriskin omaavilla henkilöillä ja myös uniongelmat olivat lisääntyneet kaikissa ikäryhmissä. Selvityksen perusteella voitiin todeta, että suomalaisen työntekijän hyvinvointi -selvityksen mukaan suomalaisten näkemys omasta työkyvystään oli parantunut kaikissa ikäryhmissä edelleen vuosista 2009 ja

7 3.2 Merkittävimmät havainnot 2015 ja vertailu vuosien 2013, 2011 sekä 2009 aineistoon Korkeassa työkykyriskissä olevien työntekijöiden osuus koko aineistossa väheni vuodesta 2009 vuoteen 2013 yhteensä 2,3 prosenttiyksikköä, mutta vuoden 2015 tuloksissa heidän osuutensa kääntyi 0,4 prosenttiyksikön nousuun verrattuna vuoteen Suurin muutos tapahtui vuotiaiden ja vuotiaiden keskuudessa (+1,6 ja +0,5 prosenttiyksikköä). Heidän kohdallaan korkeassa työkykyriskissä olevien osuus palasi vuoden 2011 tasoille. Muissa ikäryhmissä ei tapahtunut vastaavaa työkykyriskissä olevien määrän kasvua. Työhön liittyvät syyt vaikuttavat työkykyriskiin keskeisesti kaikissa ikäryhmissä. Erityisesti työn vaatimukset ja työhön liittyvä kova työtahti vaikuttavat selvästi työkykyriskiin. Vuoden 2015 osalta niiden yleisyys korkeassa työkykyriskissä olevilla on noussut 4 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2013 tulokseen. Oireiden ja sairauksien osuus on suurin yli 40-vuotiaiden ikäryhmissä, ja niiden merkitys on hiukan kasvanut vuonna 2015 verrattuna 2013 tilanteeseen. Voimakkaat kivut ja niihin liittyvä tuki- ja liikuntaelinten alentunut toimintakyky nostavat työkyvyttömyysriskiä. Tämä korostuu erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Tilanne on näiden kohdalla pysynyt hyvin samanlaisena vuodesta Erittäin positiivinen kehitys terveyskäyttäytymisessä on jatkunut edelleen vuonna Liikkumattomien määrä on vähentynyt joissakin ikäryhmissä. Runsas alkoholinkäyttö on vähentynyt eniten nuoremmissa ikäryhmissä (18 29-vuotiaat ja vuotiaat), joissa humalahakuinen juominen on lähes puolittunut vuodesta Tupakkatuotteiden käyttö on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä myös vuonna Nuorten ryhmässä tupakkatuotteiden käyttö on kuitenkin edelleen yleisintä, vaikka siinäkin ryhmässä tupakkatuotteiden käyttö on vähentynyt. Henkisen hyvinvoinnin ongelmat keskittyvät korkean riskin ryhmiin ja henkinen hyvinvointi vaikuttaa olevan keskeistä työkyvyn säilymisen kannalta. Se näyttää korostuvan vuotiaiden ikäryhmissä. Stressitekijöiden kasvu on kääntynyt laskuun, sen sijaan uniongelmat ovat lisääntyneet vuoden 2015 tuloksissa. Työntekijän työkyky ja hyvinvointi -selvityksen perusteella voidaan todeta, että suomalaisten näkemys omasta työkyvystään on parantunut vuodesta 2009 vuoteen 2013 saakka, mutta on nyt vuoden 2015 aikana heikentynyt. 5

8 4. Yksityiskohtaiset tulokset 4.1 Työkykyennuste ja siihen vaikuttavat tekijät Kaavio 1. Epävarmuutta työkykynsä suhteen kokevien työntekijöiden osuus eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015 Kaavio 2. Epävarmuutta työkykynsä suhteen kokevien työntekijöiden osuus koko aineistossa vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015 Epävarmuutta työkykynsä kokeneiden osuus laski kaikissa ikäryhmissä vuodesta 2009 vuoteen 2013 asti. Vuoden 2015 aineistossa alle 40-vuotiaiden ryhmissä työkykynsä suhteen epävarmojen osuus on noussut ja on nyt vuoden 2011 tasolla, mutta edelleen työkykynsä suhteen epävarmoja on vähemmän kuin vuoden 2009 aineistossa. Myös koko aineistossa tapahtunut myönteinen kehitys kääntyi. Vuoden 2015 aineistossa työkykynsä suhteen epävarmoja oli 8,6 % (kaaviot 1 ja 2). 6

9 Kaavio 3. Oireet ja sairaudet sekä työhön liittyvät tekijät suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2011, 2013 ja 2015 Epävarman työkykyennusteen syyksi esitetyt tekijät jaoteltiin ensin kahteen ryhmään, työhön liittyviin tekijöihin ja terveydentilaan liittyviin tekijöihin. Oireiden ja sairauksien merkitys työkykyriskin syynä kasvoi selvästi iän myötä ja oli ikäryhmässä vuotiaat merkittävämpi kuin työhön liittyvät tekijät. Alle 50-vuotiaat puolestaan kokevat epävarmuuden syiksi pääosin työhön liittyvät tekijät. Vuoden 2015 selvityksessä oireet ja sairaudet yleistyivät selvästi erityisesti nuorilla. (Kaavio 3.) Kaavio 4. Kipuoireiden yleisyys suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2011, 2013 ja 2015 Kipuoireet lisääntyvät iän myötä sekä "ei riskiä" että "korkea riski" -ryhmissä ja näyttävät liittyvän voimakkaasti korkean riskin ryhmiin. Hienoinen kipuoireiden lisääntyminen kaikissa ikäryhmissä voidaan havaita seuranta-aikana. 7

10 4.2 Työhön liittyvät tekijät Vuonna 2011 Ikäryhmät vuotiaat ja vuotiaat vastasivat lähes identtisesti, että epävarmuus johtuu työn kuormituksesta sekä työn sisältöön liittyvistä tekijöistä. Erityisesti työn sisältö ja sen palkitsevuus on tässä ryhmässä yleisempi epävarmuutta lisäävä tekijä kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Vuoden 2013 aineistossa työllä on edelleen merkittävä osuus epävarmuuteen, mutta stressin osuus on kasvanut. Vuoden 2015 aineistossa syyt epävarmuuteen omasta työkyvystä korostavat edelleen työn vaatimuksia ja kovaa työtahtia. Stressin osuus on vähentynyt hiukan. Kaavio 5. Työhön liittyvät tekijät suhteessa työkyvyn epävarmuuteen ikäryhmissä vuotiaat vuosina 2011, 2013 ja Elämänhallinta ja elintavat Elämänhallintaa ja elintapoja koskeviin kysymyksiin annetuissa vastauksissa oli vain vähän eroja vuosien 2009 ja 2011 välillä. Selvästi positiivisena muutoksena näkyi liikuntaa harrastamattomien osuuden pieneneminen kaikissa ikäryhmissä ja sekä "ei riskiä" -ryhmässä että korkean riskin ryhmässä. Vuoden 2015 tulos jatkaa osittain hyvää kehitystä liikunnan osalta, mutta vain korkean riskin ryhmissä. Tupakkatuotteiden käyttö (tupakointi, nuuskaaminen) on vähentynyt vuoden 2015 aikana kaikissa ikäryhmissä. Joissakin ikäryhmissä käytön vähentyminen kohdentuu vain joko "ei riskiä" tai "korkea riski" -ryhmään. Terveysvalistuksen kannalta positiivisena voidaan pitää tupakoivien osuuden merkittävää vähenemistä. Humalahakuinen alkoholinkäyttö oli vuonna 2013 edelleen yleisintä nuorten ryhmässä, mutta vuoden 2015 aineistossa ikäryhmien välillä ei enää nähdä merkittäviä eroja. Nuorten humalahakuinen juominen on lähes puolittunut vuodesta Vuoden 2013 vertailussa liikunnan harrastaminen on lisääntynyt edelleen (kaavio 7), alkoholinkäyttö ja tupakkatuotteiden käyttö ovat vähentyneet erityisesti nuorten ikäryhmässä. Henkistä hyvinvointia kuvaavissa kysymyksissä näkyi selvä ero korkean riskin ja ei riskiä - ryhmien välillä (kaaviot 10 12). Unihäiriöiden (kaavio 13) yleisyys sen sijaan on lisääntynyt selvästi kaikissa ikäryhmissä ja molemmissa riskiryhmissä. 8

11 Kaavio 6. Liikkumattomien osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015 Kaavio 7. Paljon alkoholia käyttävien osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja

12 Kaavio 8. Tupakkatuotteita käyttävien osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015 Henkistä hyvinvointia kuvaavissa kysymyksissä näkyi selvä ero korkean riskin ja ei riskiä -ryhmien välillä (kaaviot 9 11) ja on pysynyt aina vakiona koko seurantajakson ajan. Unihäiriöiden (kaavio 12) yleisyys sen sijaan on lisääntynyt jonkin verran kaikissa ikäryhmissä ja molemmissa riskiryhmissä. Kaavio 9. Tulevaisuuden melko masentavana kokeneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja

13 Kaavio 10. Epäonnistumisen tunnetta tai ilmoittaneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015 Kaavio 11. Alavireisyyden tunnetta ilmoittaneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja

14 Kaavio 12. Unihäiriöitä ilmoittaneiden osuus suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja Sairauspoissaolot Lyhyitä (1 3 päivää) sairauspoissaoloja edeltävän kuuden kuukauden ajalta ilmoittaneiden osuus (kaavio 13) lisääntyi kaikissa ikäryhmissä vuosien vertailussa. Lyhyet sairauspoissaolot kohdistuivat erityisesti alle 40-vuotiaisiin työssä kävijöihin. Vuoden 2013 aineistossa lyhyet poissaolot olivat sen sijaan kääntyneet laskuun kaikissa ikäryhmissä. Vuoden 2015 aineistossa poissaolojen kokonaismäärä on laskenut edelleen pitkien poissaolojen kohdalla. Pitkät sairauspoissaolot ennakoivat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiä ja esiintyvyys onkin korkean riskin ryhmissä suurempaa. Monilla tutkimuksen kohteena olleilla työpaikoilla on kehitetty sairauspoissaolojen hallintaan ja työhön paluun tukemiseen tähtääviä toimintamalleja, jotka ovat Varman aiempien selvitysten mukaan yleistyneet nopeasti. Näissä malleissa kiinnitetään erityistä huomiota työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyöhön poissaolojen tarpeettoman pitkittymisen estämiseksi. Korkeassa riskissä olleet vastaajat on työhyvinvointikyselyyn liittyvän toimintatavan mukaisesti myös ohjattu työterveyshuoltoon. Lyhyiden poissaolojen määrä on vuoden 2015 selvityksen perusteella kasvanut 0,75 prosenttiyksikköä. Niiden osuus kaikista poissaoloista on suurin, 36,7 %. Eniten lyhyitä poissaoloja esiintyy ikäryhmissä vuotiaat ja vuotiaat (kaaviot 13,14 ja 15). 12

15 Kaavio 13. Lyhyiden poissaolojen esiintyvyys suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015 Kaavio 14. Pitkien poissaolojen esiintyvyys suhteessa työkyvyn epävarmuuteen eri ikäryhmissä vuosina 2009, 2011, 2013 ja

16 Kaavio 15. Poissaolojen jakautuminen niiden pituuden mukaan v ja v

17 5. Yhteenveto Selvitys osoittaa, että työntekijän työkykyennuste on edeltävien vuosien hyvän kehityksen jälkeen heikentynyt. Keskimääräinen myönteinen muutos vuodesta 2009 vuoteen 2013 oli noin 2,3 prosenttiyksikköä, joka vastasi laskennallisesti 110 miljoonan euron säästöä ennenaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden osalta. Uusimmassa selvityksessä työkykyriskissä havaittu nousu oli 0,4 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2013 selvityksessä todettuun. Selvitys vahvistaa edelleen jo aiemmissa selvityksissä havaittuja työkykyriskin taustasyitä. Työhön liittyvillä syillä on kaikissa ikäryhmissä suurin merkitys työkykyriskiin vaikuttavista tekijöistä. Viidenkymmenen ikävuoden jälkeen myös sairauksiin ja oireisiin liittyvät syyt työkyvyttömyysriskin taustalla lisääntyvät. Huomionarvoista on kuitenkin uusimman selvityksen perusteella myös nuorten ikäryhmässä sairauksien ja oireiden osuuden lisääntyminen ja vastaavasti taas vanhimmassa ikäryhmässä työhön liittyvät syyt ovat nousemassa sairauksien ja oireiden rinnalle. Vuonna 2009 taustasyitä ei kysytty erikseen eikä täten tiedetä 2009 aineiston osalta vastaavaa tietoa. Työn vaatimukset ja toisaalta kiinnostavuuden ja palkitsevuuden vähäisyys ovat tärkeitä työkyvyttömyysriskiin liittyviä tekijöitä, ja ne aiheuttavat nykyiselle työelämälle ja sen kehittämiselle erityisiä haasteita. Merkittävä osa työntekijöistä tarvitsee työkyvyn ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi toimenpiteitä, jotka eivät kohdistu ainoastaan sairaudenhoitoon tai sairauspoissaolojen hallintaan. Näitä ovat muun muassa työn sisältöön ja omaan työhön liittyvät vaikuttamismahdollisuudet sekä johtamisen haasteet. Tunnistetaanko työpaikoilla nämä työkykyriskiä lisäävät tekijät? Selvityksessä havaittiin, että erityisesti henkisen hyvinvoinnin ongelmat keskittyvät korkean työkykyriskin ryhmiin. Henkisen hyvinvoinnin ongelmiin liittyy usein myös univaikeuksia. Henkisen hyvinvoinnin edistämisellä pystytään vaikuttamaan ainakin osin myös työkykyriskin ilmenemiseen. Henkilöt, jotka kokevat henkisen hyvinvoinnin ongelmia kykenevät usein ratkaisemaan ja selvittämään huonommin myös työhön liittyviä ongelmiaan. Näin ollen henkisten hyvinvointiongelmien heijastevaikutus työelämään ja työhyvinvointiin on suuri. Huomionarvoista on myös se, että uniongelmat näyttävät lisääntyneen erityisesti ei riskiä -ryhmässä. Merkittävä havainto 10 vuoden seurantajakson aikana on se, että kipujen merkitys kohonneen työkykyriskin taustalla on ilmeinen ja seuranta-aikana siinä ei ole tapahtunut juuri minkäänlaista muutosta. Tunnistammeko kipupotilaat ja ovatko kipupotilaat oikeanlaisessa hoidossa? Erilaiset kivunhallintamenetelmät korostunevat tässä, mutta tavoittavatko menetelmät niitä henkilöitä, jotka niitä tarvitsisivat selvitys osoittaa terveyskäyttäytymisessä myönteisiä muutoksia. Sekä tupakkatuotteiden käyttö että runsas alkoholinkäyttö ovat vähentyneet erityisesti nuorten ikäryhmissä. Nuorten ryhmässä tupakkatuotteiden käyttö on kuitenkin edelleen runsainta. Liikkumattomien määrä on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, ja myönteinen kehitys vuodesta 2009 vuoteen 2015 on merkittävä. Terveyskäyttäytymisen hyvä kehitys ei kuitenkaan näy myönteisesti työkykyriskin kehityksessä vaan työkykyriskin muutokseen vaikuttavat eniten työhön liittyvät tekijät. Tutkittaessa poissaolojen määrää havaittiin, että kaikkia poissaoloja tarkasteltaessa niiden määrä on 2013 vuoden selvityksestä vuoden 2015 selvitykseen hiukan laskenut. Kuitenkin lyhyiden poissaolojen määrä viimeisen selvitysjakson aikana on jonkin verran noussut. Kaiken kaikkiaan lyhyiden sairauspoissaolojen määrä on huolestuttavan suuri varsinkin alle 40- vuotiaiden kohdalla. Lyhyiden sairauspoissaolojaksojen taustasyiden selvittämistä ja keinoja niiden vähentämiseksi tarvitaan. Esimiestyöllä voitaneen vaikuttaa tähän myönteisesti. Lyhyet sairauspoissaolot eivät selitä kohonnutta työkykyriskiä, ero lyhyiden poissaolojen määrissä ei riskiä -ryhmän ja korkean työkykyriskiryhmän välillä ei ole merkittävä. Pitkien, yli 10 päivää kestävien poissaolojen määrä on sen sijaan kokonaisuudessaan hiukan vähentynyt. Edelleen kuitenkin pitkät sairauspoissaolot kohdistuvat selkeästi korkean työkykyriskin ryhmiin. Muista tutkimuksista tiedetään niiden ennustavan lisääntyvää työkyvyttömyyseläkkeen riskiä. Selvityksessä mukana olevat yritykset edustavat yrityksiä, jotka panostavat työhyvinvoinnin kehittämiseen. Näillä yrityksillä on todennäköisesti myös tavanomaista enemmän ja säännöllisemmin käytössään erilaisia varhaisen tuen ja sairauspoissaolojen hallinnan 15

18 toimintamalleja, joiden myönteisiä tuloksia voivat heijastaa muun muassa pitkien poissaolojen väheneminen. Selvityksen mukaan työpaikoilla tarvitaan edelleenkin entistä enemmän esimiesten, henkilöstöhallinnon, työntekijöiden ja työterveyshuollon yhteistyötä työntekijöiden työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja edistämisessä. Työhön liittyvillä tekijöillä on merkittävä osuus kohonneen työkykyriskin taustalla. Myös vanhemmilla työntekijöillä työhön liittyvien syiden merkitys on kasvanut lähes sairauksien ja oireiden tasolle. Huomionarvoista on kuitenkin myös nuorten ikäryhmässä havaittava sairauksien ja oireiden lisääntyvä osuus. Työkyvyn ylläpitämisessä ja työkykyriskin lisääntymisen ehkäisemisessä pelkästään sairauksien arvioinnilla ja sairauspoissaolojen seurannalla emme pärjää. Työhön liittyvät ratkaisut ovat aina yksilöllisiä ja yrityskohtaisia, joten yhtä toimintamallia ei ole. Työpaikoilla tulee tunnistaa erilaiset työkykyriskiä lisäävät ja uhkaavat tekijät. Toimintamallit työn sujuvuuden lisäämiseksi, työn hallinnan parantamiseksi ja työssä tapahtuvien muutosten hallitsemiseksi ovat keskeisiä. 16

19 Lisätietoja: Odumin tutkimuksen tuloksista, otoksesta ja menetelmistä: asiantuntijalääkäri Riikka Mattila, Odum, puh , Varman työkykyjohtamisen palveluista: asiantuntijalääkäri Tanja Rokkanen, Varma, puh , Odum Terveysjärjestelmästä: toimitusjohtaja Jukka Suovanen, Odum, puh , Muut tiedustelut: viestintäpäällikkö Leena Rantasalo, Varma, puh , Liitteet: Tiedotustilaisuudessa esitetty materiaali ja raportti löytyvät Varman ja Odumin verkkosivuilta osoitteista: > Yhtiötietoa > Työkyvyn tukeminen tai Yhtiötietoa > Uutishuone Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma on Suomen vakavaraisin työeläkeyhtiö ja suurin yksityinen sijoittaja. Yhtiö vastaa yksityisellä sektorilla noin henkilön työeläketurvasta. Vuonna 2014 Varman maksutulo oli 4,3 miljardia euroa, ja yhtiö maksoi eläkkeitä 5,0 miljardia euroa. Varman sijoitusten arvo oli kesäkuun 2015 lopussa 41,9 miljardia euroa. ODUM Oy kehittäjää ja markkinoi henkilöstön terveyden ja työkyvyn johtamisjärjestelmiä. ODUM Terveysjärjestelmä mahdollistaa henkilöstön terveys- ja työkykyriskien tunnistamisen, havaittujen riskitekijöiden vähentämisen ja työkunnon ylläpidon koko työuran ajan. Yrityksen omistavat Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto SITRA, BPM-Palvelut Oy sekä osa yhtiön henkilöstöä. ODUM Terveysjärjestelmällä arvioidaan vuosittain yli työntekijän terveysja työkykyriskejä. 17