EUROOPPA - OIKEUS JA SISÄMARKKINAT. Juha Raitio

Transkriptio

1 EUROOPPA - OIKEUS JA SISÄMARKKINAT Juha Raitio TALENTUM Helsinki 2010

2 Joelille 2., uudistettu painos Copyright 2010 Juha Raitio ja Talentum Media Oy Kustantaja: Talentum Media Oy Kannen suunnittelu: Mika Petäjä Kannen toteutus: Outi Pallari Taitto: NotePad ISBN: Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna 2010

3 Tämän teoksen ensimmäinen painos vuodelta 2006 päättyi seuraavaan eurooppaoikeuden tutkimusta koskevaan linjaukseen: Eurooppaoikeuden tutkimuksen on oltava sidoksissa aikaan ja paikkaan muuttuvaan todellisuuteen ja EU-normistoon. Näin lopuksi voidaan kysyä, kuinka tämä kontekstuaalisen eurooppaoikeuden eräänlainen ohjelmanjulistus ilmenee tässä teoksessa. Ensinnäkin teos korostaa EU-lainopin tuntemusta. Teos sisältää etupäässä EU:n primaari- ja sekundaarinormistosta ja sitä tulkitsevasta oikeuskäytännöstä johdettuja kuvauksia ja johtopäätöksiä, mikä sinänsä on varsin tyypillistä eurooppaoikeudelliselle kirjallisuudelle. Oikeustapausanalyysissä on pyritty pitkän aikavälin seurantaan. Tämä ilmenee etenkin tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevasta esityksestä, jonka alkuosassa keskitytään lähinnä ja 1980-lukujen oikeuskehitykseen ja vasta esityksen loppuosassa tullaan nykyaikaan ja tätä oikeuskehitystä koskeviin johtopäätöksiin. Tavarakaupan rajoitus perusteet ovat lisääntyneet ajan myötä, mutta myös rajoitusperusteisiin liittyvä retoriikka on muuttunut samalla kun muutoksia on tapahtunut myös normiston soveltamisympäristössä. Esimerkiksi nykyisin Cassis de Dijon -oikeuskäytännön pakottavia vaatimuksia merkittävämpää on tutkia, mitä merkitsee yleiseen etuun liittyvä pakottava syy rajoitusperusteena tavarakaupalle. Samoin on lainopillisen analyysin perusteella syytä tutkia, miten yleiseen etuun liittyvä 633

4 pakottava syy ilmenee muiden perusvapauksien alalla rajoitusperusteena. Yleiseen etuun liittyvän pakottavan edun yhteys perus- ja ihmisoikeuksiin tai Lissabonin sopimuksen myötä muuttuneisiin unionin tavoitteisiin synnyttää myös tarpeen tutkimukselle. Ajankohtaisten oikeudellisten muutosten ymmärtäminen vaatii tuekseen tietoa, joka ei ole ahtaasti tulkiten oikeuteen sidoksissa, vaan pikemminkin talouteen ja politiikkaan. Tässä tulee esiin eri yhteyksissä peräänkuuluttamani lähtökohta eurooppaoikeudesta sivistysprojektina. Euroopan unioni rakentuu sille perustalle, jonka Euroopan historia ja erilaiset oikeus-, hallinto- ja talouskulttuurit muodostavat. Siksi liian tekninen ja formaali, vain kirjoitetun eurooppaoikeuden tutkimus ja siihen perustuva politiikka johtavat kirjatietoon, jolla on vaarana irtaantua todellisuudesta, siis taloudellisesta, oikeudellisesta ja poliittisesta realismista. Nykyisin Lissabonin sopimuksen myötä uudistetussa Euroopan unionissa yhdistyy kansainvälinen ihmisoikeusajattelu poliittisen unionin vahvistumisen kautta entisen talousyhteisön sääntelyyn. Huomionarvoista nykyisessä EU:ssa on sen tavoitteiden laaja-alaisuus ja tietty pirstoutuneisuus. Voidaan tavoitteita tarkasteltaessa perustellusti kysyä, mihin unioni on menossa ja mikä se ensisijaisesti on. Teoksessa poliittisen unionin vahvistumistendenssiä on lähestytty toisaalta analysoimalla ajankohtaista oikeuskäytäntöä ja EU:n lainsäädäntöä, mutta myös kuvaamalla Euroopan integraatiokehityksen historian lisäksi keskeisiä piirteitä EU:n toimielin- ja päätöksentekojärjestelmästä oikeusjärjestelmän piirteitä unohtamatta. Integraatio kehityksen historiaa käsitellään teoksen alun yleisen integraatiohistorian kuvauksen lisäksi niin, että kunkin yksittäisen lainopillisen tutkimuskohteen oikeuskehitystä on pyritty seuraamaan useamman vuosikymmen ajalta. Huomionarvoisena esimerkkinä poliittisen unionin vahvistumisesta voidaan mainita aineellisen oikeuden puolelta henkilöiden vapaan liikkuvuuden tehostuminen EU-kansalaisuuden myötä ja toimielinjärjestelmän osalta Euroopan parlamentin lainsäädäntövallan lisääntyminen suhteessa neuvostoon. Varsin laajapohjaista asiantuntemusta vaativa eurooppaoikeuden tutkimuksen ohjalmajulistus voi synnyttää kritiikkiä siksi, että tuskin kukaan kykenee täysin hallitsemaan Euroopan unionin oikeudellisia, taloudellisia ja poliittisia taustatekijöitä. Tulisiko siis suutarin pysyä 634

5 lestissään ja eurooppaoikeuden asiantuntijan pitäytyä vain EU-lainopin tutkimuksessa? Ehkäpä, mutta kysymyksen voi asettaa myös niin, miten syvällistä EU-lainopin tulee olla. Thomas Wilhelmsson toivoi yli vuosikymmen sitten EU-oikeusteorian tutkimusta 1 Suomessa, ja aika on osoittanut, että sitä on varsin myönteisellä tavalla syntynyt 2000-luvulla. Nyt minä puolestani toivon enemmän kontekstuaalista EU-lainoppia, sillä muutoin EU-lainoppi menettää mahdollisuuden tiettyyn syvällisyyteen, jota oikeuden pintatasolla tapahtuva analyysi ei saavuta. Näin ollen tämä teos voidaan päättää seuraavaan linjaukseen: Menestyksellisesti toteutettu EU-lainoppi edellyttää tuekseen tietoa tutkittavan primaari- ja sekundaarinormiston sekä sitä tulkitsevan oikeuskäytännön sisällöstä ja keskinäissuhteista. Lisäksi tietoa tarvitaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden oikeudellisen integroitumiskehityksen taloudellisista ja poliittisista taustoista. Oikeusvertailun tarve on myös ilmeinen. EU-oikeusteorian tutkimuksen painotus on edelleen tarpeen, sillä minkä tahansa oikeudenalan menestyksekäs tutkimus vaatii hyvät oikeusteoreettiset valmiudet. Toisaalta EU- oikeusteoria voidaan toteuttaa menestyksekkäästi ainoastaan, mikäli tutkimuskohteena olevan euroopppaoikeuden lainopillinen substanssi on tutkijan hallinnassa. Juha Raitio 1 Ks. Wilhelmsson 1997, s