Perunkirjoitus ja perinnön veroseuraamukset. Aulis Aarnio Urpo Kangas Pertti Puronen Timo Räbinä

Transkriptio

1 Perunkirjoitus ja perinnön veroseuraamukset Aulis Aarnio Urpo Kangas Pertti Puronen Timo Räbinä TALENTUM Helsinki 2011

2 Copyright 2011 Talentum Media Oy ja kirjoittajat Kansi: Outi Pallari Cd-rom-levykkeen ulkoasu: Outi Pallari Sivunvalmistus: NotePad ISBN Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna 2011 Palaute kirjasta:

3 Vuosina ilmestyi kuutena painoksena teos, jonka nimi oli Perunkirjoitusopas. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin yksittäisten tiedonsirpaleiden kokoaminen perunkirjoitusta varten oli kaikille vaikeaa. Perunkirjoitusoppaan tarkoitus oli auttaa juristeja selviytymään virheettömästi yhdestä lakimiesammatin perustehtävästä. Teoksen kohtaloksi koitui sirpaletiedon nopea vanhentuminen. Viranomaisorganisaatiot läpikävivät suuria rakenteellisia muutoksia 2000-luvun alussa ja niiden osoitteet ja puhelinnumerot vanhentuivat, jos nyt eivät aivan viikoittain, niin taajaan kuitenkin. Myös perunkirjoituksen oikeudellinen ympäristö oli muutostilassa. Näistä syistä Perunkirjoitus oppaan tiedot saattoivat olla paikoin vanhentuneita jo ennen kuin kirja oli käyttäjillään. Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos ei ole päättynyt. Se näkyy parhaillaan kuntarakenteen muutoksena, kun pienistä kuntayksiköistä muodostetaan suurempia työssäkäyntialueita. Muutoksella on monenmoisia heijastusvaikutuksia esimerkiksi tilastoyksiköihin. Vanhojen kuntien kuntakohtaiset tiedot korvataan tulevaisuudessa työssäkäyntialueita koskevilla tiedoilla. Suurkunnista saatavat tilastotiedot eivät ole yhtä tarkkoja kuin aikaisemmin. Suurkunnassa voi olla kaupunkimaisia taajamia, haja-asutusalueita, korpimaita ja rämeitä ja kun suurkunnan alueelta kerätään esimerkiksi kauppahintatilastoihin keskihintatiedot, ne eivät välttämättä kuvasta oikein paikallista hintaa. Sen seurauksena omaisuuden arvostaminen muuttuu aikaisempaa epävarmemmaksi. Omaisuuden arvostamista koskevat tiedot eivät voi koskaan olla pysyvästi ajan tasalla olipa kuntarakenteemme sitten millainen tahansa. Sen vuoksi oli pysähdyttävä miettimään, tarvitaanko V

4 entisen kaltaista opasta enää ollenkaan, jos sitä ei kerran voi pitää luotettavalla tavalla ajan tasalla. Pitkän harkinnan jälkeen alkuperäinen kirjoittajakolmikko tuli siihen tulokseen, että perunkirjoitusta ja siihen läheisesti liittyvää verotusta tarkastelevasta teoksesta hyötyisivät edelleen niin lakimiehet kuin kuolinpesän osakkaatkin. Vanhaa Perunkirjoitusopasta ei kuitenkaan enää haluttu sellaisenaan saattaa ajan tasalle. Siitä haluttiin kehittää aikaisempaa parempi kirja ottamalla mukaan myös omaisuuden realisoimisesta aiheutuneet vero-oikeudelliset seuraamukset. Tästä laajennuksesta johtuen tässä teoksessa on mukana neljäntenä asiantuntijana dosentti Timo Räbinä. Tarkastelukulman laajennuksen syy on seuraava. Jokaista perillistä kiinnostaa viime kädessä erityisesti se, mitä hän tulee saamaan pankkitililleen sen jälkeen kun osituksessa ja perinnönjaossa saatu omaisuus on realisoitu ja rahat on jaettu perillisten ja testamentin saajien kesken. Näin asetettuna kysymys on yleisluontoinen, sillä jokaisen perinnönjaon ja siihen liittyvän realisoinnin lopputulos vaihtelee muun muassa siitä riippuen, paljonko omaisuutta ja kuinka monta perillistä perittävältä jäi. Uuden teoksen perusajatus on antaa vastaus siihen, paljonko perilliselle jää puhtaana käteen sen jälkeen, kun kaikki perintösaannon sivuvelvoitteet on täytetty. Vastauksen saamiseksi on aina selvitettävä, mitä perittävälle kuului omistajana. Tehtävä kuulostaa helpolta, mutta ei sitä käytännössä aina ole. Siihen voi olla monta syytä. Yksi niistä liittyy yksityisyyden suojaan ja salassapitovelvollisuuteen. Kuka tahansa ei voi selvittää perittävän omistusten laajuutta. Tietoja luovutetaan ainoastaan perittävän oikeudenomistajille tai tuomioistuimen määräämälle pesänselvittäjälle. Perheet ja sitä myötä perheoikeuden tarinat ovat kiinnostavan erilaisia. Tieto siitä, mitä perittävä omisti, ei siksi välttämättä vielä kerro sitä, mikä on hänen jäämistönsä suuruus. Perittävä on voinut elää sinkkuna, avoliitossa, avioliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa, eronneena tai uusperheessä. Perhesuhteista johtuen on selvitettävä muun muassa se, onko avoleskellä oikeus hyvitykseen ja avustukseen jäämistöstä tai mitä perittävän omaisuudesta on annettava avioliittolain mukaan leskelle. Avioliittolain säännösten nojalla leskelle annettava omaisuus ei ole perintöä. Se on avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserä, jota nimitetään tasingoksi. Tasingon merkitys jäämistön suuruuteen voi olla huomattava, koska se pienentää jäämistöä ja turvaa leskelle puolet puo- VI

5 lisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä. Lesken ei tarvitse maksaa saamastaan tasingosta veroa. Kuolinpesän selvittäminen perunkirjoituskuntoon on yllättävän vaativa lakimiestehtävä. Ongelmia saattaa aiheuttaa jo perillisten ja testamentinsaajien tavoittaminen perunkirjoitustilaisuuteen kutsumista varten. Paljon on tiedettävä, ennen kuin tietää, mitä perinnöksi saa ja käteen jää. Siihen vaikuttavat parisuhteen lisäksi muun ohella perillisten lukumäärä, avioehtosopimus, perittävän testamentti, muun kuin perittävän tekemään testamenttiin ja lahjakirjaan liitetyt avio-oikeusmääräykset, perunkirjoitus- ja pesänselvityskustannukset, pesänjakajan palkkio, perintöveron määrä ja mahdollinen luovutusvoittovero. Perimyksen monitahoisuus ja monipolvisuus avautuu monenlaisiksi osakertomuksiksi siitä, mitkä eri tekijät vaikuttavat perinnön suuruuteen. Tämä selittää myös teoksen rakenteen. Teoksessa kerrotaan tiivistetysti aviovarallisuusoikeuden ja avoliitto-oikeuden pääkohdat siltä osin kuin ne vaikuttavat jäämistön laajuuteen, perintö- ja testamenttioikeuden ydinsisältö sekä perintöverotuksen ja omaisuuden luovutusvoittoverotuksen perusteet. Kaikista näistä osa-alueista on kirjoitettu paljon, eikä esillä olevan teoksen tarkoituksena ole korvata eri alueiden erityistutkimusta. Asiantuntija tunnistaa helposti, milloin on ryhdyttävä hankkimaan syventäviä tietoja joltakin erityisalalta. Etsinnän voi aloittaa vaikkapa teoksen lopusta löytyvästä alan keskeisen kirjallisuuden listasta. Teoksen käytettävyyttä lisäävät lukuisat kaavamallit, lomakepohjat, osoitteistot, hakemistot ja ajantasaiset soveltamisohjeet, joita on koottu myös kirjaan kuuluvalle cd-rom-levykkeelle. Koska pesät ovat niin erilaisia, ei tämän kirjan tietojen avulla välttämättä saa tyhjentäviä vastauksia siihen, mitä kukin perillinen lopulta saa perinnönjaossa itselleen. Olennaista on ymmärtää, miten monta erilaista kustannuspaikkaa on olemassa ennen kuin perillisen saanto on lopullinen. Yhtä olennaista on ymmärtää se, ettei perunkirjoitus suinkaan ole yksinkertainen oikeustoimi, johon kuka tahansa pystyisi. Hyvin hoidettu perunkirjoitus luo parhaimmillaan edellytyksiä sille, että myös kuolinpesän hallinto ja jako sujuvat ilman suurempia riitasointuja. Tämän teoksen julkaiseminen ei ole alun perin kirjoittajien oma idea, aloitteen teki kustannuspäällikkö Arja Lappeteläinen. Hän onnistui vakuuttamaan meidät kirjahankkeen järkevyydestä. Uusi kirja puolsi VII

6 paikkaansa ensinnäkin siksi, koska siinä oli mahdollista saattaa siviili- ja vero-oikeudelliset sääntelyt systemaattiseen yhteyteen toistensa kanssa. Toiseksi uusi kirja tulisi palvelemaan käytännöllisenä käsikirjana mahdollisimman suurta käyttäjäkuntaa. Nämä toiveet olemme yrittäneet tässä teoksessa täyttää niin hyvin kuin mahdollista. Ja kun kyseessä on uusi teos, uudella nimellä ja vahvistetuin kokoonpanoin, sen painos on tämän vuoksi myös ensimmäinen. Teoksen kirjoittamisvastuu on jaettu tekijöiden kesken siten, että Aulis Aarnio ja Urpo Kangas vastaavat luvuista I VI, Pertti Puronen luvusta VII ja Timo Räbinä luvuista VIII IX. Muilta osin teos perustuu tekijöiden yhteistyöhön. Tekijät ovat lukeneet toistensa kirjoittamat luvut ja kommentoineet niitä. Kiitämme lämpimästi Arjaa paitsi kirjan ideasta myös kirjan huolellisesta toimitustyöstä. Sen työn hedelmistä nauttii viime kädessä tämän teoksen käyttäjäkunta. Helsingissä, Kangasalla ja Tampereella 8. päivänä joulukuuta 2011 Aulis Aarnio Urpo Kangas Pertti Puronen Timo Räbinä VIII