- Tämän prosessin seurauksena alueelle syntyy kaupunkiverkosto.

Transkriptio

1 Keskuspaikkateoria (Central Place Theory) Christaller (1933) - Keskuspaikkateorian mukaan yritysten markkina-alueet vaihtelevat toimialan mukaan, johtuen eroista tuotannon mittakaavaeduissa sekä tuotteiden kysynnässä. - Näistä tekijöistä johtuen kullakin toimialalla on erilainen yritysten sijoittumismalli. Keskuspaikkateoria osoittaa, miten alueen kaupunkien sijainnit sekä kaupunkien kokojakauma määräytyvät eri toimialojen yritysten sijoittumisen yhteisvaikutuksena. - Tämän prosessin seurauksena alueelle syntyy kaupunkiverkosto. Käsitellään kuvitteellista aluetta, jolla asuu asukasta, jotka ovat alunperin levittäytyneet tasaisesti alueelle. Alueelle oletetaan sijoittuvan kolmen tyyppisiä yrityksiä: (1) Luksuskauppa, jossa tuotannon mittakaavaedut ovat suuret suhteessa asukaskohtaiseen kysyntään. Yksi kauppa edellyttää asukkaan markkina-aluetta, joten alueelle sijoittuu vain yksi luksuskauppa, joka tyydyttää koko alueen tarpeen. (2) Erikoiskauppoja, joissa tuotannon mittakaavaedut ovat keskinkertaiset suhteessa asukaskohtaiseen kysyntään. Yhden kaupan markkina-alue koostuu asukkaasta, joten alueelle sijoittuu neljä erikoiskauppaa. (3) Päivittäistavarakauppoja, joissa tuotannon mittakaavaedut ovat pienet suhteessa asukaskohtaiseen kysyntään. Kukin kauppa vaatii asukkaan markkina-alueen, jolloin alueella toimii 16 päivittäistavarakauppaa. - Oletetaan, että kaikki yritykset ovat asiakassuuntautuneita, jotka sijoittumisessaan ottavat huomioon ainoastaan etäisyyden asiakkaisiinsa. - Asukkaista suuri osa työskentelee kyseisissä yrityksissä. Luksuskauppa sijoittuu alueen keskelle. - Koska tuotantokustannukset oletetaan sijainnista riippumattomiksi, mutta asiakkaiden kysyntä riippuu etäisyydestä, keskisijainti on optimaalinen (minimoi asiakkaiden yhteenlasketut saavutettavuuskustannukset)

2 34 - Luksuskaupan ympärille muodostuu kaupunki. Kaupan työntekijät sijoittuvat asumaan kaupan lähelle minimoidakseen työmatkakustannuksensa. - Tämän seurauksena asukastiheys kasvaa luksuskaupan ympärillä, muodostaen kaupungin, joka on määritelty yksinkertaisesti paikaksi, jossa on ympäröivää aluetta suurempi väestötiheys. Erikoiskaupat sijoittuvat ottaen huomioon asukkaiden sijaintijakauman. Koska luksuskaupan ympärillä on väestön tihentymä, sinne sijoittuu kaksi erikoiskauppaa ja kaksi muuta jakavat muun osan markkinaalueesta sijoittumalla kumpikin suorakaiteen muotoisen alueen kummankin puoliskon keskelle. Ne synnyttävät ympärilleen pienemmät kaupungit. Päivittäistavarakaupat sijoittuvat ottaen huomioon olemassa olevan väestöjakauman. Niistä neljä sijoittuu keskellä sijaitsevaan kaupunkiin, kaksi kumpaankin pienempään kaupunkiin ja loput kahdeksan jakavat lopun alueen markkina-alueiksi synnyttäen samalla pienet kaupungit kunkin sijaintipaikan yhteyteen. Prosessin lopputulos havainnollistuu kuviossa 8.1. Sen mukaan alueelle kehittyy 11 kaupunkia: yksi iso (L), kaksi keskikokoista (M) ja 8 pientä (?). Mitä suurempi kaupunki on, sitä suuremman kauppavalikoiman se tarjoaa. Isossa kaupungissa on luksuskauppa, 2 erikoiskauppaa ja 4 päivittäistavarakauppaa. Kummassakin keskikokoisessa kaupungissa on 1 erikoiskauppa ja kaksi päivittäistavarakauppaa. Pienissä kaupungeissa on yksi päivittäistavarakauppa kussakin. Mallissa esitetyillä oletuksilla alueen asukkaan väestö jakautuu kaupunkien välille seuraavasti: suuressa kaupungissa on asukasta, keskisuurissa kaupungeissa asukasta kummassakin ja pienissä kaupungeissa asukasta kussakin. Kuvio 8.1: Kaupunkiverkosto ja keskuspaikkahierarkia. M L M

3 35 Suuren kaupungin kaupat myyvät - luksustuotteita omalle väestölleen sekä sen lisäksi keskisuurten ja pienten kaupunkien asukkaille. - erikoiskaupan tuotteita paitsi omalle väestölleen myös lähimpien pienten kaupunkien asukkaille. - päivittäistavaroita suuren kaupungin kaupat myyvät vain omille asukkailleen. Keskisuurten kaupunkien kaupat myyvät - erikoiskaupan tuotteita paitsi omille asukkailleen myös lähimpien pikkukaupunkien asukkaille. - päivittäistavaroita keskisuuren kaupungin kaupat myyvät vain omille asukkailleen. Pienten kaupunkien asukkaat ostavat päivittäistavat omista kaupoistaan mutta muut tavarat isommista kaupungeista. Keskuspaikkamallin laajennuksia asiakassuuntautuneiden yritysten sijoittuminen Vaikka edellä esitetty malli ei ole realistinen kuvaamaan todellisen aluerakenteen muodostumista, se havainnollistaa mekanismia, joka synnyttää hierarkkisen kaupunkien verkoston. Lisäksi, mallin yksinkertaisuuden huomioon ottaen, se tuottaa yllättävän hyvin tyypillistä aluerakennetta vastaavan kaupunkien kokojakauman. Yksinkertainenkin malli antaa mm. seuraavia viitteitä kaupunkiverkostojen perusperiaatteista: Alueen kaupungit poikkeavat toisistaan koon ja monipuolisuuden suhteen. Tämä on suoraa seurausta siitä, että eri tyyppiset yritykset poikkeavat toisistaan asukaskohtaiseen kysyntään suhteutetuissa tuotannon mittakaavaeduissa. Sen seurauksena niillä on eri laajuiset markkina-alueet. Jos eri toimialojen yrityksillä olisi samanlaiset mittakaavaedut suhteessa asukaskohtaiseen kysyntään, alueen kaikki kaupungit olisivat samankokoisia. Jos kaikilla toimialoilla yritysten markkinaalueet olisivat suppeita, seurauksena olisi suuri määrä suunnilleen samankokoisia pieniä kaupunkeja. Jos taas kaikilla toimialoilla yrityskohtainen markkina-alue olisi koko alueen laajuinen, syntyisi yksi ainoa kaupunki, johon kaikki toiminnat keskittyisivät.

4 36 Alueella on vähän suuria ja paljon pieniä kaupunkeja. Tämä johtuu siitä, että yrityksiä, joilla on todella laaja markkina-alue, voi olla vain harvoja. Tästä syystä niitä kaupunkejakin, joihin nämä yritykset sijoittuvat, voi olla vain harvoja. Mitä kaupunkiverkostolle tapahtuu, jos yritysten tuotannon mittakaavaedut kasvavat suhteessa asukaskohtaiseen kysyntään? - yritysten markkina-alueet kasvavat ja vastaavasti yritysten määrä supistuu. - kaupunkien määrä supistuu ja jäljelle jäävien koot kasvavat. - Silti kaupunkiverkoston hierarkkinen rakenne säilyy. Jos liikennejärjestelmää parannetaan (matka- ja kuljetuskustannukset supistuvat: - yritysten markkina-alueet laajenevat, - yritysten määrä vähenee, - kaupunkien lukumäärä supistuu ja jäljelle jäävien kaupunkien koot kasvavat. Mallissa oletettiin, että kukin yritys myy homogeenisia tuotteita, jotka ovat samanlaisia ja samanhintaisia kaikissa yrityksissä. Tällöin asiakkaiden on optimaalista ostaa aina lähimpänä sijaitsevasta yrityksestä..jos saman alan tuotteet ovat vain osittain toistensa substituutteja asiakkaat haluavat vertailla eri yritysten tarjoamia tuotteita keskenään. edellyttää, että useita saman alan kauppoja sijaitsee lähekkäin Mitä enemmän tällainen vertailun ja shoppailun tarve hallitsee asukkaiden ostoskäyttäytymistä sitä voimakkaammin yritykset keskittyvät alueellisesti, muodostaen saman alan yritysten klustereita. esim. autokaupat ja huonekalukaupat Tuotteiden komplementaarisuus eli täydentävyys. - Saavutettavuuskustannusten minimoimiseksi kannattaa keskittää ostoksiaan ja ostaa samalla matkalla useita eri tuotteita. - eri tuotteita myyvien yritysten kannattaa sijoittua lähekkäin. - myös tämä mekanismi johtaa edellisen tapaan suurempiin keskittymiin, suurempiin kokoeroihin kaupunkien välillä ja normaalisti pienempään kaupunkien lukumäärään

5 Kaupunkien kokojakaumista Päteekö Rank-Size rule? eli onko kaupunkikokojen (väestömäärä) ja niiden suuruusjärjestyksen välillä yksinkertainen yhteys siten, että b (1) Koko = vakio / (suuruusjärjestysnumero) tai vieläpä niin että b = 1. Ottamalla luonnollinen logaritmit yhtälön (1) molemmin puolin (2) ln ( KOKO ) = ln ( VAKIO) - b ln (SUUR. JÄRJ. NRO) eli suoran yhtälö, jonka kertoimet voi estimoida aineistosta. - Kansainvälisellä 44 maan aineistolla (Rosen ja Resnick 1980) b vaihteli, keskiarvon ollessa 0.88 eli kaupunkien jakauma on tasaisempi kuin yksinkertaisin rank-size rule (jossa b= 1) - USA:n aineistolla - Tarkastellaan Yhdysvaltojen 130 metropolialuetta vuonna 1990 ja mitataan KOKOa väestömäärällä. Yhtälöön (2) perustuva estimointi tuottaa b :n arvoksi 1,005 (Krugman 1996). - USA:n kaupunkien väestömäärätietojen pohjalta vuosina 1890, 1940 ja 1940 relaatio näyttää säilyneen jokseenkin samana eli b noin ykkösen suuruinen kaikkina kolmena ajankohtana - Mills ja Hamilton (1994) päätyivät b = Kun Suomen 40 kaupunkialueen (ei hallinnollisen kaupungin) aineistosta vuodelta 2001 ja estimoidaan yhtälö 2 niin VAKIO:n arvoksi saadaan noin ja b :n arvoksi (USA: arvo oli 1,005). Suomen tapaus voidaan siis kirjoittaa (3) KOKO = / suuruusjärjestysnumero

6 38 - Suomen osalta eniten poikkeava havainto on Helsingin seutu, joka on liian suuri. - Suomen VAKIO poikkeaa USA:n vakiosta, koska maat ja niiden kaupunkien koot ovat eri suuruusluokkaa, mutta se, että molemmissa saadaan b:n arvoksi 1 tarkoittaa sitä, että kokojakaumat ovat samanlaiset! - Kuka tästä on vastuussa? Onko kaupunkisuunnittelijoilla salainen käsikirja, jossa päätetään kaupunkien kokojakaumista? Vai onko liikkeellä ollut näkymätön käsi, joka on siirrellyt yrityksiä ja ihmisiä? Vai onko tämä ollut hallitusten tietoisen aluepolitiikan tulosta? Verrataan Suomessa vuosien 1951 ja 2001 kaupunkien kokojakaumia. Rank-size rule näyttää päteneen myös vuonna 1951 siinä mielessä, että havaintoaineisto istuu hyvin suoralle kaksoislogaritmikuviossa (ks. kaava 2), mutta sen kaltevuus ei olekaan sama kuin vuonna Estimoinnin tuloksena saadaan b = 0,869. Tämä tarkoittaa sitä, että viisikymmentä vuotta sitten kaupunkien suhteelliset kokoerot olivat hieman pienempiä kuin vuosituhannen päättyessä, jolloin saavutettiin arvo 1. Ks. erikseen jaettua taulukkoa 8.1, jossa on v. 2001, 1976 ja 1951 rank-size rulen estimointitulokset sekä ko. luvun muita kokojakaumiin liittyviä kuvia. - Mm. Ranskan ja Japanin kaupunkien kokojakauma noudattaa rank-size rulea niin, että b arvo on lähellä yhtä. HUOM: rank-size rule a koskevat tulokset riippuvat osin siitä millä menetelmillä ja aineistoilla kysymystä tutkitaan. Katso esim. Bobkins & Ioannides in artikkelia USA:n kaupunkien kokojakaumasta teoksessa Huriot & Thisse: Econonomics of Cities.

7 Suurkaupunkeja koskevia havaintoja - usein kaiken muun (pääkaupunkifunktiot ym.) lisäksi kaupankäynnin keskuksia edullisen liikenteellisen sijaintinsa ja kommunikaatioverkostojensa perusteella - Lontoo, Buenos Aires, Helsinki? - Krugman (1995): kansainvälisen kaupan rajoitukset pönkittävät kansallisten kauppakeskusten asemaa. Vapaan kauppapolitiikan maissa niiden merkitys (ja koko) pitäisi olla vähäisempi - Andes ja Glaeser (1995): diktatuurimaissa pääkaupungit ovat demokratioita suurempia. Hallitsija rohmuaa muun maan resursseja pääkaupunkiseudun hyväksi ja jakaa etuja pääkaupunkiseudun väestölle tyynnyttäen oppositiovoimia - diktatuurimaiden pääkaupungit ovat 45 % suurempia kuin muiden maiden pääkaupungit (88 maan aineisto).

8 Ns. uusi talousmaantiede (new economic geography), ks. oppihistoriaa käsitelevää lukua 4 SL & HAL kirjassa - pyrkii vastaamaan jo Christallerin kysymykseen: mitkä tekijät määräävät kaupunkien lukumäärän, koon ja toiminnan luonteen sekä sijainnin. - tuloksia pyritään johtamaan mikroteoriaan perustuvista teoreettisista malleista käsin, ja niiden tulokset on tulkittavissa pitkän aikavälin tasapainoiksi. - Keskeinen sysäyksen oli Paul Krugmanin (1991) artikkeli, joka sovelsi Dixitin ja Stiglitzin (1977) kehittämää differentioituneiden hyödykkeiden markkinoille sopivaa monopolistisen kilpailun teoriaa analysoidakseen sitä, miten agglomeraatiotekijät vaikuttavat urbaanien rakenteiden alueelliseen muodostumiseen malleissa on mukana agglomeraatioetuja synnyttävä dynaaminen itseään vahvistava elementti. Sen keskeinen taustatekijä on tavanomaisesta kysyntäteoriasta poikkeava oletus siitä, että kuluttajien hyvinvointi kasvaa hyödykekirjon kasvaessa. - Kaupunkialueen väestön kasvaessa syntyy kysyntää uusille hyödykkeille, mikä houkuttelee paikalle uusia yrityksiä. Tätä kutsutaan takaisin kytkennäksi (backward linkage). Paikallisesti tuotettujen hyödykkeiden osuus kasvaa suhteessa kaupunkialueelle muualta tuotuihin hyödykkeisiin. Tämä alentaa yksikkökustannuksia, kasvattaa reaalituloja ja lisää siten paikallisväestön hyvinvointia. Hyödykekirjon kasvu ja korkeammat reaalitulot puolestaan houkuttelevat muiden alueiden väestöä muuttamaan jo kasvaneeseen kaupunkiin. Tätä kutsutaan eteenpäin kytkennäksi (forward linkage). Näiden keskittävien voimien rinnalla esiintyy hajauttavia voimia. - Krugmanin (1991) alkuperäisartikkelissa alueellisesti liikkumaton maatalousväestö toimii hajauttavana tekijänä. Alhaiset kuljetuskustannukset johtavat keskittymiseen ja korkeat hajautumiseen. - Sitä vastoin Helpmanin (1998) mallissa, missä hajauttava voima syntyy asumiseen liittyvästä ruuhkautumisesta kun maanvuokrat ja asumismenot kasvavat, alhaiset kuljetuskustannukset johtavat hajautumiseen ja korkeat kuljetuskustannukset kasautumiseen.

9 41 - Nämä mallit poikkeavat aiemmista kaupunkien kokojakaumaa koskevista tutkimuksista siinä, että niissä voi esiintyä kaikkien alueiden välistä kauppaa ja kuljetuskustannukset riippuvat etäisyyksistä. Näin ollen sijaintikysymykset tulevat eksplisiittisesti esille. - Selittämättömäksi tekijäksi jää tällöinkin se, mikä antaa alkusysäyksen muutokselle jossain maantieteellisessä paikassa. 2 Ensimmäisissä uuden talousmaantieteen tutkimuksissa ensimmäisen kaupungin sijainti oletettiin annetuksi ja tutkittiin sen kasvua. Sittemmin - Fujita ja Krugman (1995) esittävät rajatun homogeenisen alueen tapauksessa riittävät ehdot sille, että tasaisen jakauman sijasta syntyy yksi kaupunki eli alueellinen kasautuma maaseudun keskelle. - Tämän jälkeen Mori (1997) sekä Fujita ja Mori (1997) tutkivat erilaisia yhden kaupungin tapauksia, joissa voi tapahtua joko hajautumista tai kasautumista. Heidän mukaansa yksittäinen kaupunki ei voi säilyä tasapainoratkaisuna, jos mallien monopolistisesti kilpaillun heterogeenisen tuotteen (merkkitavaran) kuljetuskustannukset ovat joko hyvin korkeat tai hyvin matalat suhteessa maataloustuotteen kuljetuskustannuksiin (vrt. Ogawan & Fujitan (1980) samantyyppiseen tulokseen). Morin (1997) malli: - kun kuljetuskustannusta nostetaan keskitasolta lähtien riittävän korkealle, päädytään kahden erillisen kaupungin tapaukseen, joita ympäröi maaseutu. Vastaavasti alennettaessa merkkitavaran kuljetuskustannusta yhden kaupungin ratkaisusta lähtien, päädytään silloinkin kahden kaupungin ratkaisuun. Tässä tapauksessa kaupunkien välillä on kuitenkin maaseudun sijasta teollinen vyöhyke, jolla tuotetaan merkkitavaraa, mutta työntekijöiden eli asukkaiden väestötiheys on alempi kuin kahdessa kaupungissa. Kyseessä on ensimmäinen mikrotalousteoriaan pohjautuva ja teoreettisesti johdettu megapolis-malli. Aivan viimeaikainen tutkimus on tuonut lisävalaistusta paitsi kaupunkien lukumäärän ja sijainnin määräytymiseen myös niiden erikoistumiseen liittyen. 2 Tähän ongelmaan törmätään ellei maantieteellistä aluetta rajata jollain tavoin. Näin käy mm. silloin, kun lähdetään liikkeelle tasaisesti ympyrän kehälle tai päättymättömälle janalle jakautuneiden taloudenpitäjien asetelmasta.

10 42 - Fujitan, Krugmanin ja Morin (1999) malli analysoi sitä, miten erikoistumisasteeltaan erilaiset kaupungit sijaitsevat toisiinsa nähden. Väestökokoa vaiheittain kasvatettaessa mallin ratkaisut muuttuvat: ensin alkuperäiskaupungin lähelle (molemmin puolin) syntyy uusi pikkukaupunki, sitten väestökokoa riittävästi kasvatettaessa syntyy useampia erikokoisia ja erikoistumisasteeltaan vaihtelevia kaupunkeja eri etäisyyksille. (Ks. erikseen jaettua kuvaa, joka on peräisin Fujita & Krugman & Venables: The spatial Economy kirjan s. 194) - Tässä mallissa muodostuva kaupunkisysteemi on Christallerin (1933) keskuspaikkateorian kaltainen erikokoisten kaupunkien verkosto. - Abdel-Rahmanin ja Fujitan (1993) sekä Durantonin ja Pugan (2000) malleissa annetaan puolestaan teoreettisesta mallista johdettu selitys sille, miksi kaupunkiverkostossa voi olla sekä tuotantorakenteeltaan monipuolisia että erikoistuneita kaupunkeja Suomen kaupunkiverkko - ks tekstiä sekä - ks. kuvio 8.5 ja taulukko 8.3.

11 43 9. Kaupunkialueiden kasvu - talouskasvu: kaupunkialueen työllisyyden (ja tuotannon) kasvu, jonka taustalla on - kaupungin tuottamien hyödykkeiden kysynnän kasvu ---> työvoiman kysynnän kasvu - työvoiman tarjonnan kasvu (muuttoliike kaupunkiin) Kuva 9.1a Kaupunkialueen työmarkkinat palkka w0 työvoiman tarjonta työvoiman kysyntä L0 työntekijöiden lkm - kaupunkialueen tuotanto voidaan jakaa paikalliseen ja alueen ulkopuolelle menevään vientiin - - vastaava jako voidaan tehdä työlliselle työvoimalle

12 - Viennin kasvun kerroinvaikutus: - vientisektorin työntekijöiden palkkatulojen kokonaismäärä kasvaa. - osuus m lisätuloista käytetään paikalliseen kulutukseen -> kysynnän kasvu paikallissektoreilla -> tuotanto ja tulonmuodostus kasvaa, josta taas osuus m käytetään paikallisesti - jos alkuperäinen viennin kasvun aiheuttava tulonmuutos on DX ja paikallistuotantoon kohdistuva rajakulutusalttius on m niin viennin kasvusta seuraava kokonaistulon Y muutos (DY) kaupunkialueella on (DY) = DX + m DX + m (m DX ) + m (m m DX ) + = DX /(1 - m) esim. a) Jos m = 0,60 ja viennin muutos DX = 100 DY = 250 b) Jos m = 0,20 ja viennin muutos DX = 100 DY = työllisyyskerroin: kaupunkialueen kokonaistyöllisyyden muutos (DT) kun vientisektorin työllisyys (B) kasvaa yhdellä työllisellä eli (DT / DB) Työvoiman kysyntäkäyrä: miksi oikealle laskeva: - substituutioefekti: palkan noustessa työpanosta korvataan muilla tuotannontekijöillä - tuotantovaikutus: palkan noustessa tuotantokustannukset kasvavat vienti ja paikallinen kysyntä pienenee - tarvitaan vähemmän työvoimaa Työvoiman kysyntäkäyrä on sitä loivempi, - mitä helpommin työpanosta vi korvata muulla tuotannossa (hyvä subsitituoitavuus) - mitä suuremman osan kokonaiskustannuksista työvoimakustannukset muodostavat - mitä hintajoustavampia kaupungin tuotteiden kysynnät ovat 44

13 Kaupunkialueen työvoiman kysynnän siirtymiä oikealle voivat aiheuttaa: - sen tuotteiden vientikysynnän kasvu - työn tuottavuuden kasvu kaupunkialueella - paikallisverojen alennus --> alemmat kustannukset ja hinnat tuotteiden ja työvoiman kysynnän kasvu - yrityssektorin toimintaedellytyksiä parantavien julkisten palvelujen tarjonnan lisäys, joka lisää tuottavuutta ja/tai alentaa tuotantokustannuksia Työvoiman tarjontakäyrä: miksi se on oikealle nouseva? - jos kaupunkialueen palkkataso nousee (enemmän kuin muualla), muuttoliike sinne kasvaa - myös paikallisväestön osallistumisaste ja työtuntimäärät voivat kasvaa. Jos ne oletetaan jäykiksi, työvoiman ysynnän kasvua voi tyydyttää vain muuttoliikkeen välityksellä - työvoiman tarjonnan kasvaessa erityisesti maan ja asuntojen sekä välillisesti muidenkin hyödykkeiden hinnat nousevat, minkä kompensoimiseksi lisätyövoiman tarjonta toteutuu vain korkeammilla ja korkeammilla palkoilla - työvoiman tarjontakäyrä nousee oikealle eikä ole horisontaalinen Minkä suuruisia ovat: - asuntojen hintojen joustot työvoiman kysynnän suhteen? USA:ssa 0.35 (Hamilton ja Schwab 1985) - kaupungin hintatason jousto sen koon suhteen? USA:ssa 0.20 (Bartik 1991) - työvoiman tarjonnan jousto palkkatason suhteen kaupunkitasolla (eli ei yleinen palkankorotus)? USA:ssa 5.0 Kaupunkialueen työvoiman tarjonnan siirtymiä oikealle voivat aiheuttaa: - kaupunkialueen verotuksen tason lasku muihin verrattuna - julkisten palvelujen ja ympäristötekijöiden parannus suhteessa kilpaileviin asuinpaikkoihin 45

14 46 Kuva 9.1b Vientikysynnän kasvun vaikutus palkka w1 w0 työvoiman tarjonta D1 D3 (suora+ kerroinvaik.) D2 (suora vaik.) L0 L2 työntekijöiden lkm - yllä kaupunkitalouden kohdatessa vientikysynnän kasvun, suora vientisektorien vaikutus työvoiman kysyntään ilmenee D1 D2, mutta kokonaisvaikutus kerroinvaikutus ml. On D1 D3. - Mitä joustamattomampaa on työvoiman tarjonta (mitä suurempi palkkatason nousu tarvitaan lisätyövoiman saamiseksi paikkakunnalle) sitä pienempi työllisyysvaikutus vientikysynnän kasvulla on ja vastaavasti sitä suurempi palkkatason nousuvaikutus Kaupunkialueiden kasvu Suomessa Ks. kuvat Aluetaloudellisista ennusteista Suomessa: - ETLA:n, PT:n ja PTT:n yhteishanke aluetaloudellisen kehityksen ennustamiseksi - Panos-tuotos laskelmat (mm. Susiluoto) - Tilastokeskuksen väestöennusteet (myös kunnittain)