Suomen Luontotieto Oy. välille suunnitellun kiinteän yhteyden ja tuulipuiston rantojen ja. Suomen Luontotieto Oy 39/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

Transkriptio

1 Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän yhteyden ja tuulipuiston rantojen ja luotojen eroosioselvitys 2009 Uudenvuodenmyrskyn 2009 aiheuttamia jäävalleja Oulunselällä Suomen Luontotieto Oy 39/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Taustaa Aineisto ja menetelmät Tulokset Ranta-alueet Saaret ja luodot Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Oulun tiepiiri ja Oulun Seudun Sähkö tilasivat Destia Oy:ltä / Suomen Luontotieto Oy:ltä eroosioselvityksen suunnitellun Oulunsalon- Hailuodon kiinteän yhteyden sekä tuulivoimalapuiston alueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Destia Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Heimo Rintamäki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Taustaa Osana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kesäkuussa 2009 suosittelemia ympäristövaikutusten lisäselvityksiä Suomen Luontotieto Oy laati selvityksen suunnitellun kiinteän yhteyden sekä tuulipuiston lähialueiden rantojen eroosioherkkyydestä. Maan kohoamisen ohella yksi suurimmista Perämeren rantoja muokkaavista ympäristötekijöistä on veden ja erityisesti jään aiheuttama eroosio. Maankohoamisrannikon ainutlaatuiselle kasvillisuudelle sekä myös avointa tilaa vaativalle eläimistölle on elintärkeää, että alueelle muodostuu eroosiovoimien vaikutuksesta jatkuvasti uutta kasvutilaa sekä elinympäristöä. Ilman eroosiovoimia rannat pensoittuisivat ja metsittyisivät nopeasti ja matalaa kasvillisuutta vaativa eliöstö taantuisi. Useimmat Perämeren kotoperäiset tai lähes kotoperäiset lajit elävät maankohoamisrannoilla ja ekologialtaan monet niistä ovat ns. pioneerilajeja. Näitä säännöllisesti kasvupaikkaansa vaihtavia putkilokasvilajeja ovat mm. upossarpio (Alisma wahlenbergii) ja perämerensilmäruoho (Euphrasia bottnica) sekä osittain myös ruijanesikko (Primula nutans), joka viihtyy kyllä samalla kasvupaikalla pidempäänkin, mikäli rantaniitty pysyy matalakasvuisena esim. laidunnuksen vuoksi. Linnuista erityisesti lapinsirri ja tylli sekä myös lintuluotojen tiirat ja lokit hyötyvät kasvipeitettä rikkovasta jääeroosioista. Lintuluodoille matalakasvuisuus on tärkeää ja luotojen pensoittuminen karkottaa linnut vähitellen muualle. Jäiden repimää rantapensaikkoa Huikun alueella 3

4 Suomen Luontotieto Oy 3. Aineisto ja menetelmät Eroosioselvityksiä ei Suomessa luonto ja ympäristöselvitysten yhteydessä ole juurikaan laadittu. Perämeren alueella, jossa jääeroosio on voimakasta, asiaa on pohdittu aiemmin lähinnä merenkulun kannalta liittyen merimerkkien sijoitteluun sekä väylien auki pysymiseen. Suurissa voimalaitoshankkeissa asiaa on lähestytty lauhdevesien vaikutusten muodossa. Suuria merialueelle sijoittuvia pengertiehankkeita tai laajoja tuulivoimapuistohankkeita, joihin liittyy keinosaarien tai laajojen perustusten rakentamisia on aiemmin tehty hyvin vähän, joten erityisesti jääeroosiovaikutuksiin ei ole ollut tarvetta paneutua. Alueen rannat sekä saaret, luodot ja karikot kuljettiin jalkaisin läpi ja samalla etsittiin merkkejä sekä veden (aallokon) että jään aiheuttamasta eroosiosta sekä liettymisalueista. Näitä merkkejä olivat mm. rantaniittyjen kasvittomat laikut, kaatuneet rantapensaikot ja puut sekä vahingoittuneet ja usein lähes kuorettomat rungot sekä myös hietikoille kulkeutuneet kivet. Suola-arho hyötyy jääeroosiosta 4

5 Suomen Luontotieto Oy 4. Tulokset Liitekartoissa 1-4 on esitetty havainnot tutkittujen rantojen eroosiohavainnoista. Punaisella merkityillä rannoilla näkyi selviä merkkejä joko jään tai aallokon aiheuttamasta eroosiosta. Mustilla rajatuilla rannoilla ei merkkejä eroosiosta havaittu. Lisäksi näillä rannoilla ilmaversoiskasvillisuus ulottui useissa kohdin vesirajaan. Vain Riutunkainalon alueella oli havaittavissa selvää liettymistä. 4.1 Ranta-alueet Riutunkarin ja Nenännokan välisellä alueella ei ollut havaittavissa merkkejä vesi tai jääeroosiosta. Ainoastaan uloimmassa rantavyöhykkeessä näkyi hyvin vähäistä normaalia aallokon aiheuttamaa eroosiota, mutta muuten suurikokoiset ilmaversoiset kuten järviruoko ja sinikaisla kasvavat vesirajaan asti yhtenäisinä kasvustoina. Riutunkarin- Nenännokan hoitoniityn välisellä alueella rannan sisäosissa on paikoin hyvin tiheitä pensaikkoalueita ja alue metsittyy ilman hoitoa nopeasti. Riutunkainalossa on hiekan päälle kertynyt orgaanista ainesta ja tällä alueella on nähtävillä selvää liettymistä. Nenännokan pienen niemen kärjessä jääeroosiovaikutus on hyvin selvää ja täällä kasvuston keskellä on kasvittomia laikkuja. Rantaviiva on rikkonainen ja irtonainen hiekka liikkuu alueella kasaantuen ja liikkuen jatkuvasti. Riutunkarin maapenger on todennäköisesti osasyynä Riutunkainalon liettymiseen. Maapenger suojaa aluetta tehokkaasti ja vain lounaismyrskyllä alueelle kohdistuu hieman korkeampi aaltovaikutus. Riutunkarin maapenkereestä sekä osittain vesialueen mataluudesta johtuen jääeroosio ei pääse vaikuttamaan alueelle. Riutunkarin pohjoispuolisella ranta-alueella ei merkkejä eroosiosta ole nähtävillä, mutta Hylkikarin lähellä näkyi merkkejä jääeroosiosta. Ilmeisesti Riutunkarin maapenger suojaa aluetta jonkin verran myös pohjoispuolelta. Rantavoimat pitävät kivikkoiset rannat kasvittomina. 5

6 Hailuodon puoleiselta Santosen alueelta selvitettiin noin 2.5 kilometrin matkalta Huikun lauttasataman molemmilta puolin rantavyöhykkeen nykytila. Huikun lauttasataman eteläpuolella (kuva) selkeitä jääeroosion aiheuttamia merkkejä näkyi hieman yllättävissä kohdissa. Rantapensaikko oli jäiden repimää noin hehtaarin alalta ja myös rannan uloimmassa hapsiluikka-sinikaislavyöhykkeessä oli aukkoisuutta merkkinä jäiden aiheuttamasta eroosiosta. Lauttasataman tyvellä ja erityisesti sen eteläpuolella noin 200 metrin matkalla ruovikko on päässyt kasvamaan esteettä ulospäin ja penger suojaa aluetta tehokkaasti. Myös lauttasataman pohjoispuolella tilanne on sama, mutta täällä rannassa on kuitenkin joitakin merkkejä (kasvittomia lampareita) merkkinä eroosiovoimista. Santosen pohjoisreunalla jääeroosio on selkeästi säännöllistä ja ulommassa rantavyöhykkeessä on matalakasvuisia tai kasvittomia laikkuja. 4.2 Saaret ja luodot Lauttaväylän eteläpuolella ei ole vedenpinnan päälle ulottuvia luotoja tai saaria suunnittelualueella. Jääeroosio muokkaa kuitenkin myös keskiveden pinnan alla sijaitsevia matalikoita joskus jopa hyvinkin syvältä. Jääeroosion vaikutus näkyy hyvin alueen matalikkojen kasvillisuudessa, sillä lähes poikkeuksetta alueen matalikot ovat kasvittomia. Hiekkapohjaisille matalikoille, joita jäät säännöllisesti muokkaavat on uposvesikasvien tai kelluslehtisten mahdotonta asettua pysyvästi. Lauttaväylän pohjoispuolisista saarista ja luodoista Äijänkumpele, Jussinmatala ja Kolmenkoivunkarin luodot ovat puuttomia ja jäät liikkuvat saarten yli säännöllisesti. Keväällä 2009 kaikkien edellä mainittujen luotojen päälle oli kasaantunut jääröykkiöitä. Suurempien saarten etelä- ja länsirannat olivat jäiden kuluttamia ja osa niistä oli lähes kasvittomia. Esim. Laitakarin rannat olivat lähes kasvittomia. Jäät pitävät luodot avoimina. Kuvassa Äijänkumpeleen itäosa 6

7 5. Yhteenveto Maastoselvityksen sekä alueelta tehdyn kasvillisuusselvityksen mukaan vesi ja jääeroosio vaikuttavat alueen rantoihin ja niiden kasvillisuuteen merkittävästi. Erityisesti alueen luodot pysyvät matalakasvuisina jään vaikutuksesta. Kaikki alueen puuttomat luodot ovat merkittäviä lintujen pesimäyhdyskuntia ja niiden säilyminen edellyttää jäiden ylläpitämää kasvillisuuden säännöllistä raivausta. Myös Hailuodon sekä Oulunsalon ranta-alueilla jääeroosio on paikoin merkittävä rantojen kasvillisuuteen vaikuttava tekijä. Riutunkarin nykyinen tiepenger lienee vaikuttanut Riutunkainalon pohjukan umpeutumiseen ja liettymiseen. Nykyinen penger suojaa aluetta aallokolta ja myös jäiden liikkeeltä ja tämän seurauksena alueelle ei kohdistu enää merkittäviä eroosiovoimia. Virtausmallin (Pöyry Oy 2009) mukaan alueen virtaukset eivät merkittävästi muuttuisi pengertien rakentamisen seurauksena, mikäli tiehen rakennettaisiin riittävän suuret virtausaukot. Virtausten loppuminen tai merkittävä heikentyminen hidastaisi veden liikkumista, jolloin esim. keväällä jäät sulavat paikoilleen. Todennäköisesti jääeroosion merkittävin vaikutus syntyy talvella, kun koko jääkenttä liikkuu ilmanpaineen muutosten ja erityisesti myrskyjen seurauksena. Suurin kysymys, johon virtausmalli ei anna suoraa vastausta on se, estääkö tiepenger koko jääkentän liikkumisen ja millä alueella. Kaikkein rajuimmat jääeroosion vaikutukset syntyvät, kun juuri jäätyneet vesialueet repeävät talvimyrskyn seurauksena. Esim. talven uudenvuodenmyrsky sai aikaan huomattavia maata repiviä jääkasaumia Haukiputaan edustalle, mutta myös Oulunselälle, jossa kasaumat olivat kuitenkin pienempiä. Suunnittelualue on osaksi melko suojaista sisäsaaristoa, jossa jääeroosio ei ole yhtä säännönmukaista kuin rannikon uloimmassa vyöhykkeessä. Jäiden liikkeisiin vaikuttavat tekijät ovat epäennustettavia ja usein merkittävin jäiden aiheuttama rantojen kuluminen liittyy talvimyrskyihin, joiden seurauksena koko jääkenttä liikkuu ja painuu rantaa vasten. Myös jäiden sulamisaikaan tapahtuva jäiden liikkuminen aiheuttaa eroosioita, mutta nykyilmastoolosuhteissa tämä on harvinaista. Selvitys palvelee seuranta-aineistona mahdollisen pengertien sekä tuulipuiston rakentamisen ympäristövaikutuksia seurattaessa. Riutunkainalossa jääeroosio on ollut heikkoa ja järviruoko kasvaa laajoina kasvustoina. 7

8 6. Lähteet ja kirjallisuus Kainua Kari & Heimo Vepsä 2009: Oulunsalo-Hailuoto tuulipuistohankeen ja pengertien vesistövaikutusten mallinnus. Pöyry Oy Korhonen, Pekka, Markku Virtanen, Seppo Herrala, Heikki Pajula, Timo Yrjänä ja Jyrki Laitinen (1995): Vesistörakentamisen kiintoainevaikutukset. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A. Vesi- ja ympäristöhallitus, rakennustoimisto, Helsinki, Valtatie 5 parantaminen välillä Päivärinta-Vuorela. Kuopio-Siilinjärvi. Yleissuunnitelma.Vedenlaatumalliselvitys. Yva Oy

9 7. Liitteet Liitekartat 1-4 havaittu havaittu 9

10 havaittu havaittu 10