LUONTOSELVITYS 16UEC0359.BA721.LUO

Transkriptio

1 LUONTOSELVITYS 16UEC0359.BA721.LUO PUHURI OY, TUULIWATTI OY Raahen eteläiset tuulipuistot, täydentävä luontoselvitys v. 2013

2 1 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 1 Sisältö 1 JOHDANTO 3 2 SELVITYKSEN TOTEUTUSTAPA Kasvillisuus Arviointimenetelmät Epävarmuustekijät Eläimistö Linnusto Maaeläimistö 5 3 KALLIO- JA MAAPERÄ SEKÄ PINNANMUODOT 6 4 KASVILLISUUS Yleiskuvaus Haapajärvi Rautionmäki Ketunperä Sarvankangas 16 5 LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit Luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain mukaiset kohteet Uhanalaiset luontotyypit Suunnittelualueen huomioitavat kohteet 25 6 LINNUSTO Pesimälinnusto Yleiskuvaus Petolintureviirit Rautionmäki Ketunperä Sarvankangas Muuttava linnusto Yleiskuvaus, kevätmuutto Yleiskuvaus, syysmuutto Laulujoutsen Hanhet Kurki Petolinnut Muut lajit 33 7 MAAELÄIMISTÖ Liito-orava 34

4 7.2 Viitasammakko Lepakot 35 8 SUOJELUALUEET JA NATURA 2000 ALUEVERKOSTON KOHTEET 36 9 HANKKEEN LUONTOVAIKUTUKSET Vaikutukset kasvillisuuteen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaisiin kohteisiin Vaikutukset linnustoon Linnustoon kohdistuvat yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Vaikutukset maaeläimistöön Vaikutukset suojelualueisiin ja Natura 2000-alueverkoston kohteisiin Natura tarvearviointien täydennys YHTEENVETO JA TOIMENPIDESUOSITUKSET Kasvillisuus ja luontotyypit Linnusto ja eläimistö Pesimälinnusto Muuttolinnusto Maaeläimistö Natura-alueet LÄHTEET 49 2 Liitteet Liite 1 Arvokkaiden luontokohteiden rajaukset Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen FM biologi Pia Jaakola FM biologi Harri Taavetti ympäristöasiantuntija Tutkijantie 2 A FI OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus Tel Fax

5 3

6 4 1 JOHDANTO Tehtävänä oli laatia täydentävä luontoselvitys Puhuri Oy:n ja TuuliWatti Oy:n Raahen eteläisten tuulivoimapuistojen alueilla. Alueelle on jo aikaisemmin tehty luontoselvitys Ympäristövaikutusten arviointia varten (Pöyry Finland Oy 2012). Tämä selvitys täydensi aikaisempaa selvitystä muuttuneiden tuulivoimaloiden ja niiden tieyhteyksien osalta. Tuulivoimapuistoja suunnitellaan neljälle alueelle: Haapajärvi, Rautionmäki, Ketunperä ja Piehingin Sarvankangas (Kuva 1). Lähin alue Haapajärvi sijaitsee noin 7 kilometrin etäisyydellä Raahen keskustasta. Tuulivoimapuistoihin suunnitellaan yhteensä 45 voimalaa, jotka ovat yksikköteholtaan 3 MW. Suunnitellut tuulivoimaloiden määrät tuulipuistojen alueille ovat: Haapajärvi 2 kpl, Rautionmäki 9 kpl, Ketunperä 14 kpl ja Piehingin Sarvankangas 20 kpl. Suunniteltujen tuulivoimaloiden napakorkeus on 145 metriä ja roottoreiden halkaisija 120 metriä, joten kokonaiskorkeus on enimmillään noin 200 metriä. Tuulivoimapuistojen olemassa olevia teitä kunnostetaan ja alueille rakennetaan uusia tieyhteyksiä. Tuulivoimalat liitettään toisiinsa todennäköisesti maakaapeleilla, jotka sijoitetaan kaapeliojiin kuljetusteiden yhteyteen. Tuulivoimapuistojen välinen sähkönsiirto toteutetaan joko maakaapeleilla tai ilmajohdoilla ja sähkönsiirto kantaverkkoon ilmajohdoilla. Tässä selvityksessä on selvitetty alueen luonnon ominaispiirteet ja annettu suositukset alueen maankäytön suunnittelulle. Kuva 1. Tuulivoimapuistojen sijainti.

7 5 2 SELVITYKSEN TOTEUTUSTAPA 2.1 Kasvillisuus Arviointimenetelmät Yhteysviranomainen on todennut YVS-lausunnossa, että kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta inventointeja tulee täydentää muuttuneiden voimapaikkojen ja tielinjausten osalta. Täydentävät maastokäynnit tehtiin Sarvankankaan, Rautionmäen ja Ketunperän alueille. Haapajärven tielinjausten ja voimapaikkojen osalta maastokäyntiä ei katsottu tarpeelliseksi. Haapajärven alueella käytiin tarkistamassa uhanalaisten kasvilajien esiintymät Puntarinmäen Natura-alueelta. Maastoselvitykset suoritettiin heinä-elokuussa Tuulivoimapuistojen alueilta tutkittiin voimaloiden rakennuspaikat, niiden lähiympäristö ja tielinjaukset. Työn periaatteena oli alueen luonnon ominaispiirteiden selvittäminen sekä arvokkaiden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavien kohteiden paikantaminen. Tarkastelualueelta kartoitettiin metsälain 10 :n mukaiset metsäluonnon erityisen arvokkaat elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltavat luontotyypit sekä muut luontoarvojensa kannalta huomioitavat alueet, kuten vesilain 2:11 :n mukaiset vesiluonnon suojelutyypit ja uhanalaiset luontotyypit. Lisäksi havainnoitiin uhanalaisten ja muutoin huomioitavien lajien potentiaalisia esiintymisalueita sekä tarkistettiin tiedossa olevien uhanalaisten kasvilajien esiintymät, niiltä osin kun ne olivat maastokohteiksi valituilla alueilla. Alueilta ei ole laadittu kattavaa kasvillisuuskuviointia. Maastotyöt ja raportoinnin ovat suorittaneet kasvillisuuden osalta FM (biologi) Pia Jaakola ja FM (biologi) Ella Kilpeläinen. Maastokäyntien ajankohdat ja tekijät näkyvät alla olevassa taulukossa. Tuulipuistoalue Maastokäynti Tekijä Haapajärvi FM Pia Jaakola Rautionmäki FM Pia Jaakola Ketunperä Piehingin Sarvankangas (yksi täydennyskohde) FM Pia Jaakola FM Pia Jaakola, osa kohteista FM Ella Kilpeläinen Epävarmuustekijät Kasvillisuusselvityksen osalta epävarmuustekijät liittyvät alueiden laajuuteen. Vuoden 2013 maastoselvityksissä on lähinnä keskitytty suunniteltujen tuulivoimaloiden ja tielinjauksien alueille. Tämän johdosta kaikkia alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia tai huomioitavia kasvilajeja ei välttämättä ole havaittu. Tuulipuistoalueille on kuitenkin tehty selvityksiä useana vuonna, joten alueet muuttuvilta osin on selvitetty kattavasti

8 6 2.2 Eläimistö Linnusto Yhteysviranomainen on todennut YVS-lausunnossa, että muuttolinnuston osalta syys- ja kevätmuuttoaineistoja, vaikutusten arviointia ja törmäysmallinnusta tulee täydentää ja päivittää asiantuntija-arvioihin ja olemassa olevaan aineistoon perusten (mm. maakuntakaavan linnustotarkastelu, Raahe-Kalajoki alueen yhteisvaikutusarviointi). Täydennykset on tehty kokoamalla yhteen lähialueiden raporteissa esitettyä muuttolintuaineistoa ja laskemalla törmäysmallinnukset raporteissa esitettyjen yksilömäärien sekä muuttuneiden voimalamäärien ja paikkojen perusteella. Erillisiä maastokäyntejä ei tehty. Pesimälinnuston inventointeja tulee yhteysviranomaisen lausunnon perusteella täydentää muuttuneiden voimapaikkojen ja tielinjausten osalta. Täydentävät maastokäynnit tehtiin Sarvankankaan, Rautionmäen ja Ketunperän alueille. Maastoselvitykset suoritettiin heinä-elokuussa Työn periaatteena oli alueen biotooppien ja linnuston ominaispiirteiden selvittäminen, mahdollisesti linnuston kannalta arvokkaiden ja huomioitavien kohteiden paikantaminen sekä näille kohteille mahdollisten jatkokartoitusten tarpeen arviointi. Tuulivoimapuistojen alueilta tutkittiin voimaloiden rakennuspaikat, niiden lähiympäristö ja tielinjaukset. Hakkuilla tai taimikoissa sijaitseville voimalapaikoille ei katsottu tarpeelliseksi tehdä maastokäyntiä, sillä linnuston kannalta niiden aiheuttamat elinympäristömuutokset eivät ole merkittäviä. Varsinaisia pesimälinnustoselvityksiä alueille ei tehty. Petolintujen reviiritiedot tarkistettiin Metsähallituksen ja rengastustoimiston tietokannoista Maaeläimistö Yhteysviranomainen on todennut YVS-lausunnossa, että selostuksessa oli puutteita liito-oravan, lepakkojen ja viitasammakon osalta. Nämä lajit ovat luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuja lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kesällä 2013 muuttuneiden tuulivoimaloiden ja tielinjausten alueille tehtyjen kasvillisuus- ja linnustoselvitysten yhteydessä kiinnitettiin huomiota liito-oravalle, viitasammakolle ja lepakoille potentiaalisiin elinympäristöihin sekä mahdollisiin lajihavaintoihin. Selvitysalueella tarkastettiin suurten haapojen ja kuusten juuret mahdollisten liitooravan ulostepapanoiden havaitsemiseksi, tämä perusteella lajin esiintyminen alueella olisi mahdollista. Myös mahdollisten pesäpuiden olemassaoloon kiinnitettiin erityishuomiota (risupesät, kolopuut). Lepakoille potentiaalisiin päiväpiiloihin ja talvehtimispaikkoihin kuten onttoihin puihin, kivilouhoksiin, maakellareihin ja muihin rakennelmiin kiinnitettiin huomiota. Ennakkotarkastelun perusteella yleisin ja todennäköisesti ainoa alueella esiintyvä lepakkolaji on pohjanlepakko. Viitasammakolle potentiaalisiin elinympäristöihin kuten rehevärantaisiin lampiin ja luhtaisiin soihin kiinnitettiin huomiota.

9 3 KALLIO- JA MAAPERÄ SEKÄ PINNANMUODOT 16UEC0359.BA721.LUO Raahen alue kuuluu kallioperältään miljoonaa vuotta sitten syntyneeseen varhaisproterotsooisen kallioperän alueeseen, joka kattaa pääosan Etelä- ja Keski- Suomesta ( Raahen eteläpuolella vallitseva maalaji on hiekkamoreeni, jota esiintyy alueella paikoitellen moreenikumpuina. Alueella esiintyy myös runsaasti hiekka ja hiesumaita. Painanteisilla paikoilla vallitsevat turvemaat. Tuulipuistoalueiden maasto on hyvin tasaista ja alavaa. Hankealueet sijoittuvat korkeustasojen mmpy väliin. Maankohoamisen vaikutukset näkyvät maastonmuodoissa mm. vanhoina rantakaartoina. 4 KASVILLISUUS 4.1 Yleiskuvaus Luonnonmaantieteellisesti tarkasteltava alue kuuluu keskiboreaalisen Pohjanmaan- Kainuun kasvillisvyöhykkeen läntiseen osaan sekä Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan. Pohjanmaan-Kainuun alue on Suomen havumetsävyöhykkeen sydänvyöhykettä, jolle tyypillistä on havupuupuusto ja jalojen lehtipuiden puuttuminen. Sitä voidaan myös kutsua suureksi vaihtumisvyöhykkeeksi Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Alueella esiintyy sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja (Kalliola 1973). Vuonna 2013 inventoidut selvitysalueet ovat suurimmaksi osaksi talouskäytössä olevia metsiä ja ojitettuja suoalueita. Metsät ovat pääosin samanikäistä puustoa, jossa lahopuustoa esiintyy niukasti. Alueilla on paljon hakkuualueita ja nuoria taimikoita. Suot ovat pääsääntöisesti pienialaisia painanteita kankaiden väleissä. Jouttinevan ja Puntarinmäen Natura-alueilla on luonnontilaisia suoalueita. Selvitysalueille tai niiden läheisyyteen sijoittuvia vesistöjä ovat Haapajoki, Piehinkijoen Poikajoki, Tuoreenmaanoja sekä Jouttijärvi ja Viitajärvi. Seuraavassa on kerrottu yleisesti tuulipuistoalueiden metsätyypeistä ja niiden kasvillisuudesta. Kuivien variksenmarja-kanervatyypin (ECT) kankaiden (Kuva 2) kenttäkerroksen lajisto koostuu nimilajien ohella jäkälistä. Paikoin jäkäliköt ovat hyvinkin laajoja. Pääpuuna kankailla on mänty. Kuivahkojen variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaiden (Kuva 2) pääpuulajina on pääsääntöisesti mänty, mutta kuusta ja koivua esiintyy sekapuuna. Nimilajien ohella kenttäkerroksessa esiintyy mustikkaa ja kanervaa. Pohjakerroksessa vallitsee seinäsammal, jäkäliä esiintyy laikuittain. 7 Kuva 2. Kuivaa kangasta (ECT) (vasen) ja kuivahkoa kangasta (EVT) (oikea) Sarvankankaan alueella.

10 Tuoreilla puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankailla (Kuva 3) kenttäkerroksen varvusto on rehevää. Päälajien puolukan ja mustikan ohella esiintyy kanervaa, suopursua ja juolukkaa. Sammallajistossa tavataan seinä- ja kerrossammalta sekä karhunsammalia. Jäkäliä on vain siellä täällä. Lehtomaisten kankaiden (Kuva 3) kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluu pääsääntöisesti metsäimarre, oravanmarja, käenkaali, metsäkorte ja metsäalvejuuri. Puusto on kuusivaltaista, sekapuuna esiintyy haapaa, koivua, harmaaleppää sekä jonkin verran mäntyä. 8 Kuva 3. Tuoretta kangasta (VMT) (vasen) ja lehtomaista kangasta (oikea) Sarvankankaalla. Seuraavissa kappaleissa on kerrottu tarkemmin tuulipuistoalueiden kasvillisuudesta ja vuonna 2013 havaituista merkittävistä luontokohteista ja lajeista. Arvokkaat luontokohteet on numeroitu ja esitetty liitteen 1 kartoilla sekä yhteenvetona kappaleen 5 taulukossa Taulukko 4. Arvokkaiden luontokohteiden osalta kappaleen 5 taulukoissa ja liitteiden 1 kartoilla ovat mukana myös aikaisemmissa luontoselvityksissä havaitut arvokkaat kohteet ja lajit. 4.2 Haapajärvi Haapajärven alueen osalta vuonna 2013 käytiin tarkistamassa Puntarinmäen Natura 2000-alueen uhanalaisten kasvilajien tilanne. Puntarimäen Natura 2000-alue on kankaiden välissä oleva luonnontilainen noin 4 ha kokoinen suopainanne (Kuva 4). Suon keskiosat ovat mesotrofista rimpinevarämettä. Keskellä aluetta on puutonta mesotrofista rimpinevaa, jossa esiintyy mm. raate, villapääluikka, pitkälehtikihokki, riippasara, valkopiirtoheinä ja järvikorte sekä huomioitavista lajeista rimpivihvilä, vaaleasara, suovalkku ja ruskopiirtoheinä. Rimmissä esiintyy myös pienialaisesti ruoppaa. Reunoilla nevalajiston lisäksi esiintyy myös rämelajeja kuten mättäillä olevia kitukasvuisia mäntyjä sekä vaivaiskoivua ja variksenmarjaa. Avosuota reunustaa tiheäpuustoinen luhtanevakorpi. Aikaisemmin alueen kaakkoisosassa on ollut runsaspuustoista koivulettoa ja lähdekorpea, jossa on havaittu mm. lettorikko. Alue on edelleen kostea ja runsaspuustoinen (kuusi, mänty, koivu, harmaaleppä), mutta sen verran muuttunut, ettei sitä voi enää lukea letto- ja lähdesuotyyppeihin. Alueella ei ole myöskään havaittu useampaan vuoteen lettorikkoa. Suon ja kankaan reunalla on oja. Suon molemmin puolin olevat kankaat ovat avohakattuja ja kasvavat nuorta taimikkoa. Vuoden 2013 inventointikäynnillä havaittiin uhanalaisista lajeista suovalkku ja suopunakämmekkä (Kuva 5). Suopunakämmekkää ja suovalkkua havaittiin aikaisempien havaintopaikkojen lisäksi etelämpää suolta. Suovalkku kukki inventoinnin

11 aikaan, kun taas punakämmekän kukinta oli jo ohi. Rimpivihvilää, lettorikkoa tai velttosaraa ei vuonna 2013 havaittu. Suomen kansainvälisistä vastuulajeista vaaleasaraa kasvaa Puntarinmäen Natura 2000-alueella laajalla alueella harvahkoina kasvustoina. Uutena havaintona löydettiin alueellisesti uhanalaista ruskopiirtoheinää, jota kasvoi valkopiirtoheinän seassa lähellä punakämmekän ja suovalkun eteläisintä havaintopaikkaa. Esiintymäpaikat on esitetty liitteen 1.1 kartalla. 9 Kuva 4. Puntarimäen Natura 2000-alueen pohjoisosan mesotrofista rimpinevaa (oikealla), jolla kasvaa runsaasti vaaleasaraa.

12 16UEC0359.BA721.LUO 10 Kuva 5. Kukkivia suovalkkuja (vasemmalla) ja jo kukkinut punakämmekkä (oikealla). 4.3 Rautionmäki Rautionmäen osalta inventoitiin vuonna 2013 aikaisemmasta suunnitelmasta muuttuneet tuulivoimaloiden paikat ja tielinjaukset. Suurin osa vuonna 2013 inventoidusta alueesta (Liite 1.2) on metsäojitettuja rämeitä ja korpia, jotka ovat muuttuneet alkuperäisestä suotyypistään, osa jo turvekankaiksi. Korpi- ja rämemuuttumilla sekä turvekankailla kasvaa mänty- ja kuusivaltaisia metsiä, jotka ovat metsätalouskäytössä (Kuva 6). Kuva 6. Rautionmäen alueen mäntyvaltaista ojitettua rämettä (vasemmalla) ja harvennushakattua korpimuuttumaa (oikealla). Alueen varsinaiset kangasmetsät ovat eri ikäisiä metsätalouskäytössä olevia enimmäkseen mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita (Kuva 7). Myös kuusivaltaisia tuoreita kankaita on jonkin verran. Kangasmetsistä suuri osa on nuoria avohakkuun

13 jälkeisiä taimikoita. Raadesuon koillis- ja itäpuolella on hieman rehevämpää kasvillisuutta. Tuoreen kankaan ja turvekankaiden lajistossa esiintyy kangasmetsälajiston lisäksi ruohoja. 11 Kuva 7. Rautionmäen alueen mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta (vasemmalla) ja kuusivaltaista tuoretta kangasta (oikealla). Rautionmäen inventoidulla alueella ei ole luonnontilaisia vesiluontotyyppejä. Metsälain arvokkaista elinympäristöistä alueelta havaittiin pieni vähäpuustoinen suo, suotyypiltään mesotrofista pullosaravaltaista saranevaa ja -korpea. Avosuon muutamalla rimpilaikulla kasvoi hieman vaaleasaraa (Kuva 8, liite 1.2: kohde 2). Vaaleasara kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Avosuo sijaitsee lähellä tiheään ojitettua aluetta ja vaikutti hieman kuivahtaneelta. Kuva 8. Avosuo, jolla kasvaa hieman vaaleasaraa (vasemmalla) sekä koivuvaltaista ojitettua suomuuttumaa avosuon pohjoispuolella (oikealla). Puustoisten alueiden lomassa Rautionmäellä on avoimia alueita kuten hakkuualueet (Kuva 9) ja muutamat pellot. Alueella kulkee metsäautoteitä sekä metsäkoneenuria (Kuva 9), joita pitkin osa tuulivoimaloiden tielinjauksista on suunniteltu kulkemaan.

14 12 Kuva 9. Hakkuuaukea Syynimaan lounaispuolella (vasemmalla) sekä tieura Syynimaan luoteispuolella (oikealla). 4.4 Ketunperä Ketunperän osalta inventoitiin vuonna 2013 aikaisemmasta suunnitelmasta muuttuneet tuulivoimaloiden paikat ja tielinjaukset. Pohjoisempi alue sijoittuu Ketunperä Mattilanperä -tien pohjoispuolelle (Liite 1.3). Toinen inventoitu alue sijoittuu tien eteläpuolelle, Navettakankaan eteläpuolelle. Ketunperän pohjoisosa muodostuu kangasmaasaarekkeista ja niiden välisistä ojitetuista suoalueista. Alueella on paljon hakkuuaukkoja ja taimikoita (Kuva 10). Alueen suot ovat ojitettuja rämeitä ja korpia, joiden kasvillisuus on muuttunut monin paikoin. Yleisin metsätyyppi on tuoreet kankaat, myös lehtomaisia kankaita sekä kuivahkoja ja kuivia kankaita esiintyy jonkin verran. Ketunperän eteläisemmän inventointialueen metsistä suurin osa on nuoria tai keskiikäisiä metsätalouskäytössä olevia metsiä ja ojitettuja soita. Jylkänkankaalla ja Jyrkänkaaroilla on kuivaa kangasta, muuten kangasmetsät ovat lähinnä tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Pienialaisemmin esiintyy rehevämpää lehtomaista kangasta ja luonnontilaisia korpia kangasmetsien reunamilla. Ketunperän eteläisemmän osan suot ovat laajalti ojitettuja rämeitä ja korpia. Eteläisemmän alueen halki kulkee alueen kaakkoispuolelta Laivakankaalta tuleva suuri oja, jonka varrelta metsä on avohakattu (Kuva 11). Inventoidun alueen lounaisosassa kulkee tie, jota pitkin tuulivoimaloiden välinen tielinjaus on suunniteltu kulkemaan. Kuva 10. Ketunperän pohjoisosan läntisin tuulivoimalapaikka sijaitsee turvekankaalla (vasemmalla) ja Ketunperän eteläisin tuulivoimalapaikka kuivahkon kankaan avohakkuulla (oikealla).

15 13 Kuva 11. Ketunperän eteläisen osan halki kulkeva suuri oja Laivakankaan suuntaan kuvattuna (vasemmalla) sekä Ketunperän lounaisosan tie, jota pitkin tuulivoimaloiden välinen tie on suunniteltu (oikealla). Merkittävät kohteet Humala-aronsaari Ketunperän pohjoisosassa on pääosin avohakattua kangasmetsää, mutta alueen keskiosassa on pieni painanne, jossa on luonnontilaista hakkuilta säästettyä rämettä (Kuva 12, liite 1.3: kohde 6). Räme on kasvillisuustyypiltään pääosin isovarpurämettä ja osin tupasvillarämettä. Pienialainen vähäpuustoinen suo kangasmaan keskellä on metsälain mukainen arvokas elinympäristö. Tuulivoimala on sijoitettu juuri rämeen kohdalle. Siirtämällä voimalan paikkaa hieman lounaaseen korkeammalle, taimikkoa kasvavalle kankaalle, voitaisiin räme säästää. Kuva 12. Humala-aronsaaren taimikkoa avohakkuulla (vasemmalla) sekä alueen keskiosan pieni hakkuilta säästetty räme (oikealla). Jouttimäellä taimikkoalueen keskellä sijaitsee lapinraunio (Kuva 13, liite 1.3: kohde 7). Lapinraunio on kiinteä muinaisjäännös, joka on Muinaismuistolain mukaan rauhoitettu (Muinaismuistolaki 295/1963).

16 14 Kuva 13. Jouttimäen lapinraunio sijaitsee taimikkoalueella. Haapajoen varsi vaihtelee lehtomaisesta kankaasta kosteaan runsasravinteiseen lehtoon ja lehtokorpeen (Kuva 14 ja Kuva 15, liite 1.3: kohde 3). Puusto on kuusivaltaista, mutta seassa kasvaa koivua, haapaa ja harmaaleppää. Lehtolajistoon kuuluvat mm. kotkansiipi, hiirenporras, lehtovirmajuuri, vadelma, metsäruusu, lillukka, metsäimarre, sudenmarja, mesiangervo ja karhunputki. Paikoin jokivarsi on tiheää kuusikkoa, josta aluskasvillisuus varjoisuuden ja karikkeen vuoksi lähes puuttuu. Haapajoen pohjoispuolella on myös lehtokorpea, joka vaihettuu metsäkortekorveksi ja edelleen pohjoiseen ojitetuiksi korpi- ja rämemuuttumiksi. Kohde on metsälain mukainen arvokas elinympäristö ja liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä. Kuva 14. Haapajoen varren lehtomaista kangasta (vasemmalla) ja lehtokorpea (oikealla), jossa myrsky oli kaatanut puita.

17 15 Kuva 15. Haapajoen varren lehtolaikkujen hiirenportaita (vasemmalla) ja kotkansiipeä (oikealla). Jylkänkankaan pohjoisosassa on kasvittunut tervahauta, joka erottuu maastosta painaumana (Kuva 16, liite 1.3: kohde 8a). Vähintään noin sadan vuoden ikäiset tervahaudat ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Jylkänkankaan halki kulkevan metsäautotien varrella on erikoinen mänty (Kuva 16, liite 1.3: kohde 8b). Männyn runko on alaosastaan kaksihaarainen ja mäntyyn on kiinnitetty kyltti, jossa se pyydetään säästämään. Kuva 16. Jylkänkankaan tervahauta (vasemmalla) ja erikoinen mänty (oikealla). Ketunperän eteläisemmän alueen eteläosassa on louhikkoalue, joka on metsälain mukainen arvokas elinympäristö. Louhikon kivet ovat osittain sammalen ja jäkälän peitossa ja puusto on kitukasvuista (Kuva 17, liite 1.3: kohde 9). Louhikon kaakkoispuolella oleva kangasmetsä on ainakin osittain metsäpaloaluetta. Palaneesta alueesta osa on avohakattua taimikkoa, mutta palanutta puustoa on myös säästetty, joten alueella on runsaasti lahopuustoa (Kuva 17, liite 1.3: kohde 10). Metsäpaloalueet ovat nykyään harvinaisia ja monet paloalueista riippuvaiset lajit kuten kovakuoriaiset ovat uhanalaisia. Lahopuustoa sisältävällä paloalueella on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta.

18 16 Kuva 17. Louhikkoa Ketunperän eteläosassa (vasemmalla) ja metsäpaloaluetta, jossa osa puustosta on kuollut (oikealla). Rehevämpiä metsäkuvioita esiintyy Tuoreenmaanojan varrella ja Jylkänkaarojen lounaispuolella. Jylkänkaarojen lounaispuolella on pienialainen rehevämpi lehtomaisen kankaan kuvio ojan varrella suunnitellun tielinjauksen kohdalla (Kuva 18, liite 1.3: kohde 11). Kuusivaltaisessa metsässä kasvaa lisäksi koivua ja harmaaleppää ja lahopuustoa on jonkin verran. Aluskasvillisuutta ovat mm. käenkaali, korpiorvokki, metsäimarre ja yksittäisiä hiirenportaita. Kuva 18. Jylkänkaarojen lounaispuolen lehtomaista kangasta. Tuoreenmaanojan varressa kasvillisuus on hakkuilta säästettyä lehtomaista kangasta, paikoin kapealti puronvarsilehtoa (Kuva 19: liite 1.3: kohde 12). Tuoreenmaanojan uomaa on joskus suoristettu, mistä merkkeinä penkereet ojan varsilla ja paikoin vanha kuiva puronuoma nykyisen uoman vierellä. Osittain Tuoreenmaanoja ilmeisesti kulkee alkuperäistä puronuomaa pitkin. Metsä on kuusivaltaista, ojan varrella kasvaa myös harmaaleppää ja haapoja. Ruohovartisia kasveja ovat mm. käenkaali, oravanmarja, metsäimarre, hiirenporras ja lehtovirmajuuri. Tuoreenmaanojan vierelle suunniteltu tuulivoimalapaikka sijaitsee tuoreen kankaan kuusikossa lähellä hakkuuaukion reunaa. Tuulivoimalaa ja sen tielinjausta voisi siirtää hieman koilliseen hakkuuaukiolle, jolloin puronvarren metsä voitaisiin säästää hakkuilta.

19 17 Kuva 19. Tuoreenmaanojan varren lounaispuolen puronvarsilehtoa (vasemmalla) ja lehtomaista kangasta (oikealla). 4.5 Sarvankangas Sarvankankaan alueelta inventoitiin vuonna 2013 aikaisemmasta suunnitelmasta muuttuneet tuulivoimaloiden paikat ja tielinjaukset (liite 1.4) Sarvankankaan tuulipuistoalueen metsät ovat talouskäytössä olevia pääosin mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita (Kuva 20). Alueella on runsaasti ojitettuja rämeitä ja korpia, jotka ovat suotyypiltään muuttumia tai turvekankaita. Alueella kulkee useita metsäautoteitä, joita pitkin tuulivoimaloiden väliset tielinjaukset on pääosin suunniteltu kulkemaan. Kuva 20. Sarvankankaan pohjoisosan kuivan-kuivahkon kankaan avohakkuu (vasemmalla) ja yksi alueen metsäautoteistä alueen pohjoisosassa (oikealla). Sarvankankaan eteläosien kangasmailla tuoreet, kuusivaltaiset kankaat yleistyvät. Eteläosankin metsät ja suot ovat pääosin ojitettuja ja metsätalouskäytössä olevia alueita (Kuva 21). Alueella on paljon taimikoita ja nuoria metsiä. Luonnontilaisen kaltaista lehtomaista kangasta esiintyy Säilyn majan länsipuolelle suunnitellun tuulivoimalan alueella. Sarvankankaan luonnontilaiset ja ojittamattomat suot ovat pääosin pienialaisia korpisia painanteita kankaiden välisissä notkelmissa. Laajemmin luonnontilaista korpea, rämettä ja neva-rämettä havaittiin Soukkahaan länsipuolelle suunnitellun tielinjauksen alueella.

20 18 Kuva 21. Sekapuustoista soistunutta ja ojitettua kangasta (vasemmalla) ja avohakattua korpea (oikealla) Sarvankankaan eteläosassa. Soukkahaan länsipuolen suoalue Sarvankankaan inventoidun alueen keskiosan halki on suunniteltu tielinjaus Soukkahaan kautta itään olemassa olevalle metsäutotielle. Soukkahaan länsipuolella on ojittamaton suoalue, jossa esiintyy useita eri korpi- ja rämetyyppejä (Liite 1.4: kohde 4). Alueen suotyyppejä ovat mm. metsäkortekorpi, ruoho- ja heinäkorpi, mesotrofinen rimpinevaräme, oligotrofinen sarakorpi, oligotrofinen sararäme, tupasvillaräme, variksenmarjarahkaräme ja isovarpuräme. Osa suotyypeistä on metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Ruoho- ja heinäkorven lajistoon kuuluvat mm. harmaaleppä, korpikastikka, kurjenjalka, okarahkasammal ja mätässara (Kuva 22). Rimpinevarämeen rimpilajeja ovat mm. järvikorte, raate ja riippasara, välipinnoilla mesotrofiaa ilmentävät paikoin tähtisara ja äimäsara. Karummilla rämetyypeillä mätäspinnan varvut kuten variksenmarja, hilla vaivero (variksenmarjarahkaräme) ja suopursu (isovarpuräme) yleistyvät. Paikoin suotyyppien välipinnoilla vallitsee tupasvilla (tupasvillaräme), pullosara ja jouhisara (sararäme ja -korpi). Kuva 22. Soukkahaan länsipuolen ruoho- ja heinäkorpea (vasemmalla) ja mesotrofista rimpinevarämettä (oikealla). Soukkahaan alueen rämeellä sijaitsee myös lähde, joka on vesilain mukainen suojeltu luontotyyppi ja lähteen ympäristö on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Lähde on pieni mesotrofinen avolähde isovarpurämeen keskellä (Kuva 23). Lähdesammalia löydettiin niukasti, vain hetesirppisammalta rahkasammalien lisäksi. Soukkahaan länsipuolen suoalue on läntisimmästä osastaan ojitettu. Ojitettu alue on suotyypiltään muuttunutta. Suokasvillisuuden perusteella ojitusten vaikutus ulottuu vain ojitetun alueen läheisyyteen.

21 Suunniteltu tuulivoimaloiden tielinjaus kannattaisi muuttaa kulkemaan suunniteltua pohjoisempaa, Soukkahaan suoalueen pohjoispuolelta kangasmaita pitkin, jolloin suoaluetta ei tarvitsisi ojittaa ja pirstoa. 19 Kuva 23. Soukkahaan länsipuolen rahkoittunutta tupasvillarämettä (vasemmalla) ja mesotrofinen avolähde (oikealla). Säilyn majan ympäristö Säilyn majalle vievän metsäautotien länsipuolelle on suunniteltu tuulivoimala. Kohteen luontotyyppi on keski-ikäistä, kuusivaltaista lehtomaista kangasta (Kuva 24, liite 1.4: kohde 5). Kuusen lisäksi koivua ja haapaa kasvaa runsaasti. Jonkin verran on myös raitoja, lahopuustoa ja kääpiä. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat kangasmetsälajien lisäksi oravanmarja, käenkaali, lillukka ja metsäimarre. Kosteammissa painanteissa on korpilajistoa ja kasvillisuustyyppinä on ruohokangaskorpi. Metsän halki virtaa puromainen oja. Alue on potentiaalista liito-oravan elinympäristöä. Kuva 24. Säilyn majan läheistä lehtomaista kangasta, joka vaihettuu paikoin ruohokangaskorveksi. Luhtainen noron/puronvarsi Hakkuun keskellä lähellä tuulimyllypaikkaa on metsän hakkuilta säästetty luhtainen painanne ja noron alkupää (Kuva 25). Noro oli kesäaikaan melko kuivillaan, mutta sen muodostama uoma erottuu painanteena ja ympäröivän kasvillisuuden perusteella maastosta (liite 1.4: kohde 3). Todennäköisesti painanteessa virtaa keväällä ja kovien sateiden aikaan enemmän vettä. Kohde jatkuu kartallekin merkittynä purona kauempana

22 alajuoksulla. Kohde on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö ja sen lajistoon kuuluvat mm. harmaaleppä, haapa, vehka, korpikastikka ja kurjenjalka. 20 Kuva 25. Sarvankankaan ruoho- ja heinäkorpi, noron alkupää (vasemmalla) sijaitsee avohakkuun reunassa (oikean kuvan vasemmassa reunassa olevan säästöpuuston kohdalla). Kivikot, siirtolohkareet Inventoidulla alueella on useita siirtolohkareita, jotka ovat metsälain mukaisia arvokkaita elinympäristöjä (Kuva 26, liite 1.4: kohde 7). Tuulivoimaloiden välittömään läheisyyteen tai tielinjauksilla merkittäviä siirtolohkareita ei ollut. Kuva 26. Siirtolohkareita Sarvankankaan alueen pohjoisosassa. Pienialainen metsäkortekorpi Alueen keskiosissa sijaitsevan tuulivoimalapaikan länsipuolella on pienialainen luonnontilainen metsäkortekorpi (Kuva 27, liite 1.4: kohde 6), joka rajoittuu lännessä hakkuuaukkoon. Metsäkortekorven itäpuolella ylempänä on tuoretta kangasta, jolle tuulivoimalapaikka on sijoitettu suunnitelmassa. Tielinjaus todennäköisesti kulkisi metsäkortekorven halki.

23 21 Kuva 27. Sarvankankaan keskiosassa tuulivoimalapaikan ympäristön tuoretta kangasta (vasemmalla) ja sen lähellä sijaitsevaa metsäkortekorpea (oikealla). 5 LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ARVOKKAAT KOHTEET 5.1 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit Luonnonsuojelulain 46 :n mukaan uhanalaisiksi on määrätty lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut (valtakunnallinen uhanalaisuus). Lajien uhanalaisuus on arvioitu Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristöllä ja uusin arvio on julkistettu (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulaissa uhanalaiselle lajeille ei ole esitetty suojeluvaateita. Lisäksi on laadittu listaukset valtakunnallisesti silmälläpidettävistä ja alueellisesti uhanalaisista lajeista. Alueellisesti uhanalaiset lajit ovat sillä metsäkasvillisuusvyöhykkeellä uhanalaisia, johon alue kuuluu. Selvitysalue kuuluu alueelle 3a Keskiboreaalinen, Pohjanmaa. Silmälläpidettävien ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa, mutta näillä ei ole lainsäädännöllistä perustaa. Luonnonsuojelulain 42 :n nojalla on rauhoitettu lajeja joiden olemassaolo on käynyt uhatuksi tai rauhoittaminen on muusta syystä osoittautunut tarpeelliseksi. Rauhoitettujen kasvien tai niiden osien poimiminen tai hävittäminen on kielletty. ELYkeskus voi kuitenkin yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa rauhoitussäännöistä. Lupa voidaan myöntää vain, jos kyseessä on yleisen edun kannalta tärkeä hanke eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja lajin kanta säilyy suotuisana. Luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteissä II ja IV on lueteltu EU:n tärkeinä pitämiä kasvi- ja eläinlajeja. Liitteen II lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita eli Natura 2000-alueita. Liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Suomen kansainväliset vastuulajit ovat lajeja, joiden säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Suomessa on vähintään % lajin

24 Euroopan kannasta. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Uhanalaisten putkilokasvien esiintymätiedot on tarkistettu Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen tiedostoista (Jouni Näpänkangas ). Selvitysalueella esiintyvät uhanalaiset ja huomioitavat lajit ja niiden suojelustatus on esitetty taulukossa Taulukko 1 ja esiintymäpaikat liitteiden 2 kartoilla. Taulukko 1. Suunnittelualueen uhanalaiset putkilokasvit, esiintymispaikat on esitetty liitteiden 2 kartoilla. Valtak. = valtakunnallinen uhanalaisuus (Rassi ym. 2010: VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä); alueel. = alueellinen uhanalaisuus (RT= uhanalaisuus alueella 3a = Keskiboreaalinen, Pohjanmaa); rauh. = rauhoitettu; dir. = luontodirektiivin liitteen II ja/tai IV laji; vastuu = Suomen kansainvälinen vastuulaji. 22 tieteellinen nimi suomeksi valtak. alueel. rauh. dir. vastuu Botrychium multifidum ahonoidanlukko NT X Carex laxa velttosara NT RT X Carex livida vaaleasara LC X Dactylorhiza incarnata ssp. cruenta veripunakämmekkä VU X Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata suopunakämmekkä VU Dactylorhiza traunsteineri kaitakämmekkä VU Hammarbya paludosa suovalkku LC RT X Hamatocaulis vernicosus kiiltosirppisammal VU X II X Juncus stygius rimpivihvilä LC RT Platanthera bifolia valkolehdokki LC X Rhynchospora fusca ruskopiirtoheinä NT RT Saxifraga hirculus lettorikko VU X II/IV X Haapajärven tuulivoimapuistoalueella sijaitsevalla Puntarimäen Natura 2000 alueella havaittiin vuonna 2013 koko maassa rauhoitettua suovalkkua (Hammarbya paludosa, Kuva 5). Lajirauhoituksen lisäksi suovalkku on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi (RT) vyöhykkeellä 3a (keskiboreaalinen, Pohjanmaa). Suovalkkua havaittiin kahdelta erilliseltä havaintopaikalta. Suovalkun ohella Puntarimäen Natura alueella havaittiin kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvaa vaaleasaraa (Carex livida, Kuva 8) ja Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) luokkaan vaarantunut (VU) kuuluvaa suopunakämmekkää (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) sekä vyöhykkeellä 3a (keskiboreaalinen, Pohjanmaa) alueellisesti uhanalaista (RT) ruskopiirtoheinää (Rhynchospora fusca). Vuoden 2013 maastoinventoinnissa Puntarinmäen Natura 2000-alueelta ei löydetty aikaisemmin havaittuja rimpivihvilää (Juncus stygius), lettorikkoa (Saxifraga hirculus) tai velttosaraa (Carex laxa). Rimpivihvilä ja velttosara ovat alueellisesti uhanalaisia (RT) vyöhykkeellä 3a (keskiboreaalinen, Pohjanmaa). Lettorikko on valtakunnallisesti vaarantunut (VU) ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV mukaan tiukasti suojeltu laji, sekä Suomen kansainvälinen vastuulaji, joka on koko maassa rauhoitettu. Vaaleasaraa (Carex livida) löydettiin uusi pieni esiintymä Rautionmäen alueelta pieneltä, hieman kuivahtaneelta avosuolta. Taulukossa Taulukko 2 on kerrottu selvitysalueella esiintyvien huomioitavien lajien kasvupaikoista, esiintymisestä Suomessa ja selvitysalueella sekä tieto mihin lajin

25 esiintymän havainto perustuu. Kaikkia taulukon lajeja ei ole havaittu vuoden 2013 maastokäynnillä. Sarvankankaalla on aikaisemmin havaittu rauhoitettua valkolehdokkia (Platanthera bifolia). Havainnon osalta ei ole tarkkaa tietoa tai koordinaatteja, mistä lajia on havaittu. Vuoden 2013 maastoinventoinneissa Sarvankankaan maastokohteilla ei havaittu valkolehdokkia, mutta aluetta ei ollut aikaa inventoida kokonaisuudessaan. Suunniteltujen tuulivoimaloiden paikoilla tai niiden tielinjauksilla ei havaittu valkolehdokkia. Pohjois-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan (POPELY/392/07.01/2011) Raahen eteläisten tuulipuistojen osayleiskaavaluonnoksesta todennut että huomionarvoisten kasvilajien esiintymäpaikat jäivät YVA-selostuksessa epäselväksi eikä inventointeja ole tehty voimalapaikkojen muutoksen jälkeen. Vuoden 2013 inventoinneissa keskityttiin muuttuneiden voimalapaikkojen ja tielinjausten inventointiin ja pyrittiin havaitsemaan niiden alueilla olevat huomionarvoiset kasvilajit. Vuonna 2013 havaitut ja tiedossa olevat aikaisemmat havaintopaikat huomionarvoisten kasvilajien osalta on esitetty liitteen 1 kartoilla. Osa vanhoista havainnoista on niin epätarkkoja (ei koordinaatteja), ettei niiden perusteella pysty ehkä lajia löytämään vaikka tehtäisiin vielä lisäselvityksiä ja esiintymät ovat voineet myös hävitä. Muuttuneet voimalapaikat ja tielinjaukset on kuitenkin tarkastettu, joten niiden osalta tiedot on päivitetty vuonna

26 Taulukko 2. Selvitysalueella esiintyvien huomioitavien putkilokasvien ja sammalten kasvupaikkavaatimukset sekä esiintyminen Suomessa ja selvitysalueella (Hämet-Ahti ym. 1998, Eurola ym. 1992). 24 laji Botrychium multifidum ahonoidanlukko kasvupaikkavaatimukset Hiekkaisilla laidunkedoilla, niityillä ja pientareilla. esiintyminen Suomessa Harvinainen koko Suomessa. esiintyminen selvitysalueella ja esiintymätiedon lähde Piehingin Sarvankangas (Eliölajit tietojärjestelmä) Carex laxa velttosara Keskiravinteisilla avosoilla, usein mättäiden reunaosissa. Harvinainen Pohjois- ja Keski-Suomessa. Ei esiinny Etelä-Suomessa. Puntarinmäen Natura-alue, ei esitetty kartalla (Natura tietolomake) Carex livida vaaleasara Lettojen ja keskiravinteisten rimpinevojen keskiosissa. Yleinen Pohjois- Suomessa, harvinainen Etelä-Suomessa. Puntarinmäen Natura-alue (hav. vuosina 2010, 2011) Rautionmäki, pienellä avosuolla (hav. vuonna 2013) Dactylorhiza incarnata ssp. cruenta veripunakämmekk ä Lettosoilla ja niityillä, rannoilla. Harvinainen Kuopion korkeudelta pohjoiseen ja Ahvenanmaalla. Ei Etelä-Suomessa. Jouttinevan Natura-alue (Eliölajit tietojärjestelmä) Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata suopunakämmekk ä Ravinteisillä soilla ja kosteilla niityillä. Etelä-Suomessa ja Lapissa harvinainen, muualla Suomessa yleisempi. Puntarimäen Natura-alue (hav. vuonna 2011 ja 2013) Dactylorhiza traunsteineri kaitakämmekkä Letoilla, lähdesoistumissa, kosteilla suoniityillä. Yleinen Koillismaalla ja Kainuussa. Harvinainen muualla Suomessa. Jouttinevan Natura-alue (Eliölajit tietojärjestelmä) Hammarbya paludosa suovalkku Hamatocaulis vernicosus kiiltosirppisammal Keskiravinteisilla nevoilla ja letoilla rimpien reunoissa ja välikköpinnoilla, lampien nevareunuksissa. Lähteisten lettojen väli- ja rimpipinnoilla. Harvinaistunut koko maassa. Koko maassa. Yleisimmillään maan pohjoispuoliskossa. Puntarimäen Natura-alue (hav. vuonna 2010 ja 2013). Havaittu aiemmin myös muualta Haapajärven tuulipuistoalueelta, tarkemmat paikat puuttuvat, ei esitetty kartalla (Jari Särkkä) Jouttinevan Natura-alue (Eliölajit tietojärjestelmä) Viitajärven Natura-alue, ei esitetty kartalla (Natura tietolomake) Juncus stygius rimpivihvilä Keski- ja runsasravinteisilla rimpisoilla. Yleinen Pohjois- Suomessa. Harvinainen Etelä- ja Keski- Suomessa. Puntarinmäen Natura-alue (hav. vuonna 2010). Platanthera bifolia valkolehdokki Rehevissä kangasmetsissä, harjulehdoissa, lehtomaisissa metsissä ja lehdoissa, letto- ja lehtokorvissa. Yleinen Etelä- ja Keski- Suomessa. Harvinainen Pohjois-Suomessa. Piehingin Sarvankangas: Hourukankaalla havaittu aiemmin, tarkempi paikka puuttuu, joten ei ole esitetty kartalla (Jari Särkkä) Rhynchospora fusca ruskopiirtoheinä Keski- ja runsasravinteisilla rimpisoilla, myös rannoilla Suomessa Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Harvinaistunut. Puntarinmäen Natura-alue (hav. vuonna 2013) Saxifraga hirculus lettorikko Letoilla, etenkin koivuletoilla, lettoniityillä ja lähteiköissä sekä ruostevetisissä soistumissa. Levinneisyys painottuu Pohjois-Suomeen. Oulun läänin eteläpuolella on vain 1 esiintymä. Natura-alueilla: Jouttineva (Eliölajit tietojärjestelmä) Puntarinmäki ja Viitajärvi, ei esitetty kartalla (Naturatietolomake)

27 5.2 Luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain mukaiset kohteet 16UEC0359.BA721.LUO Selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä (luonnonsuojelulaki 1996/ ). Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeistä elinympäristöistä (metsälaki 1996/ ) tuulipuistoalueilla esiintyy: purojen ja norojen sekä pienten lampien välittömiä lähiympäristöjä ruoho- ja heinäkorpea lettoja reheviä lehtolaikkuja kallioita ja kivikoita rantaluhtia Erityisen tärkeät elinympäristöt ovat tavanomaisesta metsäluonnosta poikkeavia, yleensä pienialaisia kohteita, jotka ovat tärkeitä elinalueita tietyille harvinaistuneille ja vaateliaille eliölajeille. Kohteet ovat metsälain nojalla suoraan säilyttämisvelvoitteen piirissä metsätalouskäytössä olevilla alueilla ja ne tulee ottaa huomioon metsätaloudellisia toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Vesilain mukaisista vesiluonnon suojelutyypeistä (vesilaki 2011/587 2 luku 11) alueilla esiintyy lähde ja pieniä lampia. Toimenpide, joka vaarantaa vesiluontokohteiden säilymisen luonnontilaisena, on kielletty. Vesiluontokohteet ovat vesilain nojalla suoraan säilyttämisvelvoitteen piirissä; ne otetaan huomioon vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä vesilaissa säädettyine poikkeusmenettelyineen. 25 Kuva 28. Metsälakikohteita. Vasemmalla Sarvankankaan ruoho- ja heinäkorpea, oikealla Ketunperän alueella oleva louhikko. Tuulipuistoalueilla vuoden 2013 inventoinneissa havaituista metsä- ja vesilain mukaisista kohteista on kerrottu kappaleen 4 teksteissä, taulukossa Taulukko 4 sekä esitetty liitteen 1 kartoilla. Kartoilla ja taulukoissa ovat lisäksi mukana aikaisemmissa luontoselvityksissä havaitut kohteet. 5.3 Uhanalaiset luontotyypit Uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa selvitysalue kuuluu Etelä-Suomen osaalueeseen (Raunio ym. 2008). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut tyypit. Luontotyypit tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, mutta niillä ei ole lainsäädännöllistä perustaa.

28 Selvitysalueelta havaitut uhanalaiset luontotyypit on esitetty taulukossa Taulukko 3 ja niiden esiintyminen tuulipuistoalueilla, lukuun ottamatta vesistötyyppejä, on esitetty liitteen 1 kartoilla. Taulukko 3. Selvitysalueella esiintyvien kasvillisuustyyppien uhanalaisuus Raunion ym. (2008) mukaan. CR= äärimmäisen uhanalainen, EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, NT= silmälläpidettävä, LC= säilyvä, DD= puutteellisesti tunnettu. Luontotyyppi Etelä-Suomi Koko maa Suot Lettorämeet CR VU Välipintakoivuletot CR CR Lehtokorvet EN VU Ruoho- ja heinäkorvet EN VU Ruohokangaskorpi EN EN Metsäkortekorvet EN EN Mustikkakorvet VU VU Sarakorvet VU NT Saranevat VU LC Sararämeet VU LC Lyhytkorsirämeet VU NT Lyhytkorsinevat VU LC Pallosararämeet VU NT Korpirämeet VU VU Metsät Tuoreet keskiravinteiset lehdot VU VU Kosteat runsasravinteiset lehdot VU VU Nuoret lehtomaiset kankaat VU VU Nuoret tuoreet kankaat VU VU Nuoret kuivahkot kankaat VU VU Nuoret kuivat kankaat VU VU Vesistötyypit Pienet havumetsävyöhykkeen joet (Haapajoki ja Poikajoki) VU NT Keskisuuret havumetsävyöhykkeen joet (Piehinkijoki) VU NT Lähteiköt EN VU Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden latvapurot VU NT Havumetsävyöhykkeen norot DD DD 26 Kaikki alueella esiintyvät metsätyypit ovat metsätalouskäytössä. Vaarantuneiksi luokitellut nuoret kankaat ovat ihmisen luomia taimikoita eikä niillä ole erityisiä luontoarvoja. Nuoria kangasmetsiä ei ole esitetty liitteen 1 kartoilla. Luonnontilaisia metsätyyppejä esiintyi lähinnä jokien varsilla: keski-ikäisiä sekapuustoisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Nämä luontotyypit on arvioitu silmälläpidettäviksi (NT). 5.4 Suunnittelualueen huomioitavat kohteet Tuulipuistoalueilla esiintyvät luonnon kannalta huomioitavat kohteet on esitetty taulukossa Taulukko 4. Taulukkoon on kerätty kohteita, joissa esiintyy metsä- tai vesilain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, huomioitavien lajien esiintymiä tai muutoin luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita. Taulukon numerot viittaavat liitteiden 1selvitysalueen kartoilla oleviin numeroihin.

29 Taulukko 4. Selvitysalueiden luonnon kannalta huomioitavat kohteet. Vuonna 2013 havaitut tai tarkistetut kohteet on merkitty ruksilla. Kohteet on esitetty liitteiden 1 kartoilla. 27 alue nro 1 kuvaus Haapajärvi Puntarinmäki Natura 2000-alue. Alueella esiintyy huomioitavia kasvilajeja: suovalkku, suopunakämmekkä, rimpivihvilä, ruskopiirtoheinä ja vaaleasara. Alueella on aikaisemmin havaittu myös lettorikko ja velttosara sekä koivulettoa ja lähteisyyttä. Vaarantunut (VU) luontotyyppi sarakorvet havaitut tai tarkistetut x 2 Rantaluhta: Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. 3 Rakkakivikko: Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Rautionmäki 1 Kivikot / kalliot ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. 2 1 Pieni, vähäpuustoinen saraneva on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö, jolla kasvoi vaaleasaraa. Ketunperä Jouttijärvi on pieni alle 1 ha kokoinen lampi, joka on vesilain mukaan suojeltu. Lammen välitön lähiympäristö on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö ja vaarantunut (VU) luontotyyppi saranevat. x 2 3 Jouttinevan Natura 2000-alue. Alueella esiintyy huomioitavia kasvilajeja: lettorikko, veripuna- ja kaitakämmekkä sekä kiiltosirppisammal. Alueen suotyypit letot ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä sekä äärimmäisen uhanalaisia (CR) luontotyyppejä lettorämeet ja koivuletot. Haapajoen varsi. Alueella on metsälain mukaista elinympäristöä: rehevät lehtolaikut ja lehtokorpea. Lehtolaikut ovat tyypiltään saniaislehtoa ja siellä kasvavat kotkansiivet ovat ainoat luonnonvaraiset Raahen seudulla. Vaarantuneet (VU): luontotyypit kosteat runsasravinteiset lehdot ja lehtokorvet. Lisäksi joen varsi on luonnontilainen, jossa on paljon lahopuuta ja näin ollen sopivaa elinympäristöä monille uhanalaisille lajeille kuten käävät, hyönteiset, liito-orava. 4 Navettakankaan puustoinen kivikko on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. x 5 6 Pienialainen ruohokorpi on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö ja erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi ruohokorvet. Humala-aron saari. Pieni vähäpuustoinen suo on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö, suotyyppinä isovarpurämettä ja tupasvillarämettä. Metsänhakkuilta säästetty painanne. x 7 Jouttimäki lapinraunio. x 8 Jylkänkankaan tervahauta (8a) ja mänty (8b) x 9 Ketunperän louhikkoalue on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö x 10 Ketunperän metsäpaloalue, runsaasti palanutta lahopuustoa sisältävä alue x 11 Ketunperän lehtomainen kangas Jylkänkaarat lounaispuolella, runsaasti lahopuustoa. x Tuoreenmaanojan puronvarsi on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö, kasvillisuustyyppinä lehtomainen kangas ja paikoin kapealti kostea keskiravinteinen lehto Piehingin Sarvankangas Puron varren ympäristö on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö ja erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi ruohokorvet. Puro itsessään ei ole luonnontilainen. Puron varren ympäristö on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Puro itsessään ei ole alaosiltaan luonnontilainen. Luhtainen ruoho- ja heinäkorpi (EN), josta osittain maan alla kulkeva noro/puro saa alkunsa -> jatkuu purona tien länsipuolella luoteeseen, jossa se jo näkyy kartalla purona. Säästetty hakkuilta. Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. x x

30 Ojittamatonta korpea ja rämettä Soukkahaan länsipuolella. mm. ruoho- ja heinäkorpi (EN), metsäkortekorpi, luhtanevakorpi, oligotrofinen sarakorpi- ja räme (VU), rahkoittunut tupasvillaräme. Alueella sijaitsee lähde, joka on vesilain mukainen suojeltu luontotyyppi ja metsälain arvokas elinympäristö. Säilyn majan lähellä on lehtomaista kangasta, joka vaihettuu paikoin ruohokangaskorveksi, joka on erittäin uhanalaista luontotyyppiä (EN). x x 6 Pienialainen metsäkortekorpi on erittäin uhanalainen luontotyyppi (EN) x 7 Siirtolohkareet, metsälain mukainen arvokas elinympäristö x 6 LINNUSTO 6.1 Pesimälinnusto Yleiskuvaus Selvitysalueet ovat pääsääntöisesti biotoopiltaan talousmetsää ja ojitettua metsittynyttä suota, jota kulttuurimaisema peltoineen ja joutomaineen pilkkoo. Siellä täällä puron- ja joenvarsien kapeat luonnontilaiset metsät sekä ojittamattomat suoalueet muodostavat lintulajistoltaan monipuolisempia laikkuja. Pääsääntöisesti lajisto koostuu varsin tavanomaisesta metsälajistosta (Pöyry Finland 2012) Petolintureviirit Sarvankankaan hankealueen eteläosassa sijaitsee vanha sääksen pesä. Pesä on edelleen paikallaan, mutta Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimistolta saadun tiedon mukaan viimeinen tiedossa oleva pesintä on vuodelta 1987, jonka jälkeen pesän kuntoa ei ole tarkistettu (Honkala 2013). Maastokäynnin perusteella pesä on ollut pitkään asumaton ja ympäröivä puusto on kasvanut pesän yläpuolelle. Näin ollen arvioidaan, että kyseinen pesä on pysyvästi autioitunut. Hankealueen lähiympäristössä ei ole muita tiedossa olevia sääksireviireitä (Honkala 2013). Uhanalaisten petolintujen reviireitä ei ole tiedossa hankealueiden vaikutusalueen läheisyydessä (Ollila 2013) Rautionmäki Rautionmäen osalta inventoitiin vuonna 2013 aikaisemmasta suunnitelmasta muuttuneet tuulivoimaloiden paikat ja tielinjaukset. Suurin osa inventoidusta alueesta (Liite 1.2) on metsäojitettuja rämeitä ja korpia, jotka ovat muuttuneet alkuperäisestä suotyypistään, osa jo turvekankaiksi. Korpi- ja rämemuuttumilla sekä turvekankailla kasvaa mänty- ja kuusivaltaisia metsiä, jotka ovat metsätalouskäytössä (Kuva 6). Linnustollisesti arvokkaat kohteet Linnuston kannalta arvokkaimmaksi kohteeksi arvioitiin voimalapaikka Raadesuon itäpuolella. Voimalapaikan ympäristö on kookaspuista, rehevää kuusikkoa, joka on potentiaalinen elinympäristö useille suojelullisesti huomattaville lajeille. Maastoinventoinneissa paikalla havaittiin metsopoikue. Biotooppitarkastelun perusteella mahdollisia metson soidinpaikkoja todettiin kahden voimalapaikan ympäristössä.

31 6.1.4 Ketunperä 16UEC0359.BA721.LUO Muita voimalapaikkoja ei arvioitu joko maastokäynnin tai kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella linnustollisesti arvokkaiksi. Ketunperän osalta inventoitiin vuonna 2013 aikaisemmasta suunnitelmasta muuttuneet tuulivoimaloiden paikat ja tielinjaukset. Ketunperän pohjoisosa muodostuu kangasmaasaarekkeista ja niiden välisistä ojitetuista suoalueista. Alueella on paljon hakkuuaukkoja ja taimikoita (Kuva 10). Ketunperän eteläisemmän inventointialueen metsistä suurin osa on nuoria tai keski-ikäisiä metsätalouskäytössä olevia metsiä ja ojitettuja soita. Linnustollisesti arvokkaat kohteet Voimalapaikka alueen kaakkoisosassa: Tuoreenmaanojan varressa kasvillisuus on hakkuilta säästettyä lehtomaista kangasta, paikoin kapealti puronvarsilehtoa (Kuva 19: liite 1.3: kohde 12). Metsä on kuusivaltaista, ojan varrella kasvaa myös harmaaleppää ja haapoja. Tuoreenmaanojan vierelle suunniteltu tuulivoimalapaikka sijaitsee tuoreen kankaan kuusikossa lähellä hakkuuaukion reunaa. Voimalapaikalle johtava suunniteltu tie pirstoisi linnustollisesti arvokkaaksi arvioidun ruohokangaskorven. Saman ojan varrelta, juuri voimalapaikka nro 9:ltä etelään jatkuvan tielinjauksen ylityskohdalta, löytyi kanahaukan pesä. Lisäksi tien ylityspaikan ympäristö on linnustollisesti arvokasta biotooppia. Siirtämällä tielinjausta hieman itään vältyttäisiin pesäpaikan ja sitä ympäröivän metsän pirstomiselta. Biotooppitarkastelun perusteella mahdollinen metson soidinpaikka todettiin yhden alueen kaakkoisosassa olevan voimalapaikan ympäristössä. Jylkänkaarojen länsipuolella suunniteltu tielinjaus ylittää Laivakankaalta tulevan suuren ojan (Kuva 11). Suunnitellun ylityspaikan kohdalla on pieni törmäpääskykolonia, jonka hävittäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Törmäpääsky on luokiteltu uhanalaisluokittelussa vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010). Ojan ylityskohdan länsipuolella on pienialainen rehevämpi lehtomaisen kankaan kuvio, jossa kasvaa vanhempaa, rehevämpää ja kookaspuustoisempaa metsää. Kyseinen alue on biotooppitarkastelun perusteella linnuston elinympäristönä selvitettävän alueen vallitsevaa biotooppirakennetta monipuolisempi. Hankealueen pohjoisosassa Ketunperäntieltä pohjoiseen suunniteltu tielinjaus ylittää Haapajoen, jonka varsi on linnustollisesti arvokasta biotooppia. Muita voimalapaikkoja ei arvioitu joko maastokäynnin tai kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella linnustollisesti arvokkaiksi, eikä erillisiä linnustokartoituksia katsota tarpeelliseksi Sarvankangas Sarvankankaan alueelta inventoitiin vuonna 2013 aikaisemmasta suunnitelmasta muuttuneet tuulivoimaloiden paikat ja tielinjaukset (liite 1.4). Sarvankankaan tuulipuistoalueen metsät ovat talouskäytössä olevia pääosin mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita (Kuva 20). Alueella on runsaasti ojitettuja rämeitä ja korpia, jotka ovat suotyypiltään muuttumia tai turvekankaita. Alueella kulkee useita metsäautoteitä, joita pitkin tuulivoimaloiden väliset tielinjaukset on pääosin suunniteltu kulkemaan. 29