Porin Yyterin laiturihanke

Transkriptio

1 Porin Yyterin laiturihanke Natura-arviointi YKK62738

2 2 (46) Porin Yyterin laiturihanke SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ARVIOITAVA HANKE ARVIOINTIMENETELMÄT JA SELVITYKSET ARVIOINNIN PERUSTEET Velvoite Natura-arviosta Vaikutusten merkittävyyden arviointi Merkittävän vaikutuksen määritelmä Alueen koskemattomuus Luontotyypin heikentyminen Lajin heikentyminen PREIVIIKINLAHDEN NATURA-ALUEET Yleiskuvaus Suojeluperusteet Luontotyyppien esiintyminen Yleistä rantamuodostumista Luontotyypit Yyterissä Lintulajien esiintyminen ARVIOIDUT VAIKUTUKSET SUOJELUPERUSTEISIIN Vaikutusmekanismit Vaikutusalue Laiturirakennevaihtoehtojen aiheuttamat muutokset pohjasedimentin liikkeissä Pilarilaituri Arkkulaituri Ponttoonilaituri Vaikutukset luontotyyppeihin Luontotyyppikohtainen arvio Yhteenveto vaikutuksista luontotyyppeihin Vaikutukset luontodirektiivin lajeihin Vaikutukset suojeluperusteena oleviin lintulajeihin Vaikutusmenetelmät ja mahdolliset yhteisvaikutukset Vaikutusalue Arviot vaikutuksista lintulajeihin YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN JA SUUNNITELMIEN KANSSA SEURANTASUUNNITELMA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO Liitteet Liite 1 Virtaus- ja sedimentaatiomallinnus sekä koetoiminnan tulokset, Luode Consulting Oy 2017

3 Porin Yyterin laiturihanke (46) 1 JOHDANTO Porin kaupunginjohtaja on perustanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää laiturin rakentamismahdollisuudet Porin kaupungissa sijaitsevan Yyterin hiekkarannan edustalle. Laituri edellyttää vesilain mukaista lupaa. Luvan yhtenä edellytyksenä on selvittää, vaikuttaako laiturihanke kielteisesti Preiviikinlahden (FI ) Natura 2000 alueen luontoarvoihin. Arvioinnissa on selvitettävä mm. laiturirakennelman vaikutukset veden virtauksiin ja pohjan rakenteeseen sekä Yyterin dyynien muodostumiseen. Tämän Natura-arvion on laatinut FM biologi Lauri Erävuori Sito Oy:stä. FT Jukka Käyhkö (Turun yliopisto) on osallistunut työhön dyyniasiantuntijana. Lisäksi työhön on osallistunut MMM Merilin Vartia Sito Oy:stä. Arviointityöhön liittyvän merialueen mallinnuksen ovat laatineet FT Kai Rasmus, DI Joose Mykkänen ja FM Antti Lindfors Luode Consulting Oy:stä. Laituriasiantuntijana on toiminut DI Seppo Virtanen Meritaito Oy:stä. Porin kaupungilta Natura-arviointityöstä ovat vastanneet Harri Juhola, Matti Lankiniemi ja Mikko Nurminen. 2 ARVIOITAVA HANKE Tässä Natura-arviossa arvioitava hanke käsittää Yyterin alueelle sijoitettavan laiturirakenteen. Työssä on tarkasteltu vaihtoehtoisia laiturirakenteita sekä kahta laiturin sijaintipaikkaa. Laituri on tyypiltään kävelylaituri, joka palvelisi ensisijaisesti virkistyskäyttöä, kuten uimista ja kävelyä (ei veneilyä). Laiturille ei tulla suunnittelemaan veneväylää. Laiturissa voisi olla esimerkiksi hyppytorni ja/tai liukumäki. Veneiden tilapäinen kiinnittäminen (ns. vuoromoottori) laituriin voisi olla mahdollista laiturin päässä. Laiturin tulisi sopia hyvin ympäristöönsä. Laiturin suunnittelun lähtökohtana ovat: Mahdollisimman kevyet ja huomaamattomat, mutta kestävät rakenteet Maisemaan soveltuva Laiturin kulkukäytävän leveys 5 metriä Korkeus vedenpinnasta maksimissaan 2 metriä Sähkö ja valaistus Mahdollinen kahvila ja veneiden kiinnitys laiturin päähän Mahdollinen laiturin levennys laiturin päähän (koko esim. 30 x 50 m, tekosaari louheesta tai hiekasta ja luiska 1:2) Kulkuyhteys rannalla maalaituria pitkin varsinaiselle laiturille Laiturirakenteina tarkasteltiin seuraavia vaihtoehtoja: 1. Raskasponttoonilaituri 400 metriä pitkä kulkukäytävä veden pinnasta noin 0,8 m ei tarvitse siirtää talveksi pois, jäät voivat nostaa tai painaakin laituria, pitkä silta rantaan kestävä vaihtoehto ankkuroidaan kettingillä pohjaan Käytännössä rannan puoleiset 100 metriä merenpohjaa vasten 2. Teräspaalulaituri (Pilarilaituri) 400 m pitkä jänneväli 10 m

4 4 (46) Porin Yyterin laiturihanke 3. Kasuuni- eli arkkulaituri 400 metriä pitkä yksittäisen arkun koko 3 x 5 m kasuuni (arkku) täytetään louheella voi olla paalutettu, esim. nurkat jääkuorman vuoksi vetopaaluja (betoni, teräs, puu) estävät kasuunia nousemasta jänneväli 10 m 4. Teräsrunkoinen laituri teräsponttiseinät ponttiseinät verhottu puulla teräspontti noin 1 m vedenpinnasta, teräsponttiseinän korkeus noin 5 m Luode Consulting Oy laati toimeksiantoon liittyen suunnittelualueen kattavan vesistömallin, jolla simuloitiin Yyterin hiekkarannan pohjasedimentin liikkeitä erilaisilla laiturin suunnittelutyöryhmän esittämillä rakennevaihtoehdoilla. Tavoitteena oli löytää pohjasedimentin nykytilaa mahdollisimman vähän muuttava laiturin rakenne. Mallitulokset on raportoitu erillisenä raporttina, joka on tämän Natura-arvion liitteenä. Mallinnetut skenaariot: Kontrollitilanne Pilariskenaario Pilariskenaario, eteläinen linjaus Arkkuskenaario Ponttooniskenaario Nykytila Nykytila m pitkä laituri perustettuna halkaisijaltaan 0,3 m pilarien varaan, pilareja rivissä 4 kpl, pilaririvien välinen vapaa-aukko 10 m (Kuva 1) Pilariskenaario (Kuva 1) sijoitettuna laiturin eteläiselle linjaukselle. Nykytila m pitkä laituri perustettuna 3 m x 5 m arkkujen varaan, arkkujen välinen vapaa-aukko 10 m (Kuva 1) Nykytila m pitkä ponttonilaituri, jonka syväys on 0,5 m (Kuva 1). Ponttooni on käytännössä pohjaa vasten ensimmäiset noin 100 m rantaviivasta. Kuva 1. Laiturin rakennevaihtoehdot, pilariskenaario (vasen) pohjaperusteinen arkkuskenaario (keski) ja kelluva ponttooniskenaario (oikea). Laiturirakenteet mallinnettiin virtausmallia varten laskentasoluista häviävän vapaan veden pinta-alaosuuden mukaan (porous plate), jossa laiturirakenteen vaikutus tulee kitkaterminä virtausyhtälöihin. Aaltomallille tehtiin vastaavanlainen este, jossa esiintyy aalloille läpäisykerroin.

5 Porin Yyterin laiturihanke (46) Laiturin vaihtoehtoiset sijaintipaikat (eteläinen ja pohjoinen) on esitetty kuvassa (Kuva 2). Tarkastellut laiturirakennevaihtoehdot mallinnettiin pohjoiselle sijaintipaikalle. Alustavissa mallinnuksissa pilarivaihtoehto havaittiin Natura-alueen kannalta suotuisimmaksi vaihtoehdoksi ja pilarivaihtoehdolle laadittiin mallinnus myös eteläiselle sijaintipaikalle. Pohjoinen Eteläinen Kuva 2. Laiturin mahdolliset sijaintipaikat (eteläinen ja pohjoinen).

6 6 (46) Porin Yyterin laiturihanke 3 ARVIOINTIMENETELMÄT JA SELVITYKSET Natura-arvio perustuu lähdeluettelossa mainittuihin aikaisempiin selvityksiin ja arvioihin sekä tämän hankkeen yhteydessä tehtyihin selvityksiin. Keskeisiä lähteitä ovat olleet Yyterin dyynien monimuotoisuuden tilaa, hoitoa ja riskejä käsittelevät julkaisut (Alakruuvi, M. & Sievänen, M. 2013, Hellemaa, P. 1998, Kuusela, M. 2013, Nylen, T. 2009, Salonen, S. &; Lehtinen, O , Salonen, S. (toim.) 1999, Yyterityöryhmä 2012) sekä aluetta koskeva Hoito- ja käyttösuunnitelman luonnos (Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2012) Preiviikin aluetta ja tämän arvion kannalta erityisesti dyyniluontoa on vuosien varrella seurattu ja tutkittu suhteellisen laajasti ja erityisesti uhat dyyniluonnon säilymiselle ovat olleet tarkemmassa tarkastelussa. Natura-arvioinnin tueksi laadittiin mallinnus sedimentin liikkeistä merialueella eri laiturivaihtoehdoittain (Luode Consulting 2017, Liite 1). Kuva 3. Yyterin alueen merenpohjan luotaustulokset. Punainen alue= syvyys alle 2 m, vihreä alue= syvyys 2-3 m, sininen alue= syvyys yli 3 m. 2 metrin käyrä piirretty keltaisella viivalla, 3 metrin käyrä piirretty vihreällä viivalla.

7 Porin Yyterin laiturihanke (46) 4 ARVIOINNIN PERUSTEET 4.1 Velvoite Natura-arviosta Natura arvion laatimisen lähtökohtana on luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämä arviointivelvollisuus. Pykälä toteaa, että Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on Natura-alueelle ulottuvia todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Jos arviointi- ja lausuntomenettely toteaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon, on mahdollista kuitenkin myöntää lupa tai hyväksyä suunnitelma tai vahvistaa se. Tämä edellyttää, että valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Mikäli kyseisellä Natura-alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, tulee noudattaa tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä. Tällaisessa tapauksessa on hankittava Euroopan komission lausunto Natura-arviosta. Jos joudutaan tilanteeseen, jossa suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, heikennys on kompensoitava. Ympäristöministeriöllä on vastuu toimenpiteen riittävästä toteuttamisesta. Haittaa kärsivän alueen tilalle on osoitettava vastaava korvaava alue, jolla heikentyvä(t) luontoarvo(t) kompensoidaan riittäväksi katsottavalla tavalla. Kompensoivan alueen tulee olla luonnonmaantieteellisesti sopivalta alueelta eli riittävän läheltä kompensoitavaa aluetta. Yleisesti on katsottu, että kompensoivan alueen tulee olla kompensoitavaa aluetta tai kompensoitavan alueen haittaa kärsivää luontotyyppiä tai haittaa kärsivän lajin elinympäristöä laajempi. Kompensaatiotoimien tulee olla toteutettu ennen kuin lupa olemassa olevan Natura-alueen heikentämiseen voidaan myöntää. Uudet Naturaverkostoon liitettävät alueet valmistelee ympäristöministeriö ja valtioneuvosto hyväksyy ne. 4.2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty, milloin perusteena olevat luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission (2000) julkaisemassa ohjeessa todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin, ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Esimerkkinä voidaan todeta, että sadan neliömetrin menetys alueesta voi olla merkittävä, jos kysymyksessä on harvinaisen lajin (tai luontotyypin) pieni esiintymä, kun taas laajan harjukankaan luontotyypin kannalta vastaava menetys voi olla merkityksetön. Vaikutuksen merkittävyyttä arvioitaessa voidaan käyttää lähtökohtana direktiivin 92/43/ETY määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisan suojelun tasoa.

8 8 (46) Porin Yyterin laiturihanke Hankkeen tai suunnitelman aiheuttamien haitallisten ja luontoarvoja heikentävien vaikutusten merkittävyyttä koko Natura-alueen kannalta arvioidaan alueen koskemattomuuskäsitteen kautta. Luontodirektiivissä ja komission tulkintaohjeissa korostetaan, että hanke ei saa uhata alueen koskemattomuutta. Tällä käytännössä tarkoitetaan sitä, että koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on liitetty aikanaan Natura-verkostoon. Tässä tarkastellaan siten sitä, kykeneekö alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilymään sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Luontotyyppien osalta vaikutuksen merkittävyyttä arvioidaan sen perusteella, kohdistuuko haitta niin laajalle alueelle, että kyseisen luontotyyppikohteen pinta-alan pieneneminen on merkittävä sen suotuisan suojelutason säilymisen kannalta. Vaikutus suojelun tasoon on yleensä merkittävämpi, jos vahinko kohdistuu luontotyypin maantieteellisen levinneisyyden reuna-alueille. Vaikutus on myös merkittävämpi, jos vahinko aiheuttaa luontotyypin rakenteessa ja toiminnassa pysyviä ja vaikeasti palautettavia muutoksia. (Ympäristöministeriö 2012) Luontotyyppien osalta normaali vaihtelu tulee arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rantavallien kasvillisuus tai kausikosteiden ympäristöjen vaihtelu voi olla säännöllistä. Toisaalta täysin puustoisia luontotyyppejä voidaan pitää yleispiirteiltään pysyvinä. Lähtökohtaisesti luonnollista vaihtelua vähäisempää muutosta ei ole pidettävä merkittävänä vaikutuksena luontotyypin suotuisan suojelun tasoon. Tällöinkään muutos ei saa olla pysyvä. (Ympäristöministeriö 2012) Vaikutuksia arvioidaan suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Vaikutuksen suuruutta arvioidaan luontotyyppien osalta pinta-alan ja edustavuuden avulla. Lajien kohdalla vaikutuksia arvioidaan yksilömäärän, esiintymisen ja lajille sopivien ympäristöjen avulla. Vaikutusarviossa huomioidaan vaikutuksen kesto ja palautuvuus Merkittävän vaikutuksen määritelmä Haitallisen vaikutuksen (haitan) merkittävyydellä on olennainen osa Natura-vaikutusarviossa. Sinänsä pieneltä vaikuttava muutos voidaan katsoa merkittäväksi ja toisaalta joissain tapauksissa suuremmatkin muutokset voivat olla vaikutuksiltaan ei-merkittäviä. Seuraavassa on esitetty lyhyesti haitan merkittävyyden arviointiin, luontotyyppien ja lajien heikkenemiseen sekä alueen koskemattomuuteen liittyvät määritelmät Euroopan komission tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000). Niiden perusteella arvioidaan hankkeen vaikutuksia ja niiden merkittävyyttä. Merkittävän vaikutuksen sisältöä ei voi määritellä mielivaltaisesti. Ensinnäkin direktiivissä käsitettä käytetään objektiivisesti (toisin sanoen siihen ei liitetä harkinnanvaraisia tulkintoja). Toiseksi merkittävyyden käsitteen yhdenmukainen tulkinta on välttämätön, jotta voitaisiin varmistaa Natura verkoston yhtenäinen toiminta. Vaikka objektiivisuus on tarpeen ilmaisun merkittävä tulkinnassa, tätä objektiivisuutta ei voi selvästikään noudattaa ottamatta huomioon suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteitä ja luonnonolosuhteita. Käsitettä merkittävä on tulkittava objektiivisesti. Vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. (Euroopan komissio 2000, s. 33)

9 Porin Yyterin laiturihanke (46) Alueen koskemattomuus Luontodirektiivin tulkintaohje (Euroopan komissio 2000 s 39) toteaa alueen koskemattomuuden käsitteen osalta seuraavaa: Direktiivin asiayhteyden ja tarkoituksen perusteella on selvää, että alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On esimerkiksi mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien tai lajien osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai liitteessä II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu. Toisaalta käsite alueen koskemattomuus osoittaa, että kysymys on tässä tietystä alueesta. Näin ollen on kiellettyä tuhota alue tai sen osa ja perustella tätä sillä, että kyseisellä alueella olevien luontotyyppien ja lajien suojelun taso jää kuitenkin suotuisaksi jäsenvaltion Euroopassa olevalla alueella. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä olemista. Dynaamisessa ekologisessa asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä. Alueen koskemattomuuden on käyttökelpoisesti määritelty tarkoittavan alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan yhdenmukaisuutta koko alueen mittakaavassa tai luontotyyppien ja niiden yhdistelmien tai niiden lajien kantojen yhdenmukaisuutta, joita varten alue on luokiteltu tai luokitellaan. Aluetta voidaan kuvata suurelta osin koskemattomaksi, jos alueen suojelutavoitteiden luontaiset saavuttamismahdollisuudet on voitu käyttää hyväksi, korjautuvuus- ja uusiutuvuuskapasiteetti dynaamisissa olosuhteissa on säilynyt ja ulkoista hoitotukea tarvitaan mahdollisimman vähän. Taulukko 1. Vaikutusten merkittävyyden jaotteluperiaatteita. (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions; mukaillen Södermanin 2003 mukaan) Merkittävyys Merkittävä heikentävä vaikutus Kohtalaisen heikentävä vaikutus Vähäinen heikentävä vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. Vaikka hankkeen haitalliset vaikutukset eivät olisi yksinään merkittäviä yksittäiseen perusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin voivat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena ja siten vaikuttaa alueen koskemattomuuteen negatiivisesti. Vaikutusten ei myöskään

10 10 (46) Porin Yyterin laiturihanke tarvitse kohdistua suoraan alueen suojeluperusteisiin ollakseen merkittäviä. Ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa niiden kautta välillisesti suojeluperusteisiin (Söderman 2003, Taulukko 1) Luontotyypin heikentyminen Heikentyminen on luontotyyppiin vaikuttavaa fyysistä rappeutumista. Arvioinnissa on otettava huomioon kaikki luontotyypin ympäristöön (tilaan, veteen, ilmaan, maaperään) kohdistuvat vaikutukset. Jos näiden vaikutusten kautta luontotyypin suojelun taso muuttuu aiempaa vähemmän, heikentymistä voidaan katsoa tapahtuneen. Tämän suojelun tason muutoksen arvioinnissa voidaan turvautua direktiivin 1 artiklan e kohdassa olevaan luontotyypin suotuisan suojelun tason määritelmään. Määritelmä koostuu kolmesta osasta, jotka on esitetty alla. Määritelmää tarkentavat edelleen Luontodirektiivin tulkintaohjeesta annetut lisäohjeet (Euroopan komissio 2000). Samassa yhteydessä on esitetty arvio näytteenoton vaikutuksista tekijän suhteen. Luontotyypin suojelutaso voidaan katsoa suotuisaksi, kun: Sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella, ovat vakaita tai laajenemassa. Kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Esimerkiksi luontotyypin kattaman alan supistumisen merkitystä on arvioitava suhteessa sen kattamaan koko pinta-alaan alueella ottaen huomioon kyseisen luontotyypin suojelun taso. Erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Luontotyypin säilymiselle pitkällä aikavälillä välttämättömien tekijöiden kaikenlainen huononeminen voidaan katsoa heikentymiseksi. Pitkällä aikavälillä säilymiselle välttämättömät toiminnot riippuvat luonnollisesti kyseisestä luontotyypistä. Alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa Luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaisesti (Euroopan komissio 2000, s. 27): Luontotyyppi heikentyy alueella, kun kyseisellä alueella oleva luontotyypin kattama ala supistuu tai tälle luontotyypille luonteenomaisten lajien tai niiden suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarpeellinen erityinen rakenne ja erityiset toiminnot supistuvat alkuperäiseen tasoonsa verrattuna. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen Lajin heikentyminen Luontotyypin heikentyminen voi heijastua myös lajeihin. Tämän lisäksi lajeihin voi kohdistua häiriöitä, jotka eivät vaikuta suoraan alueen fyysisiin olosuhteisiin. Häiriöt vaikuttavat suoraan lajeihin ja vaikuttavat monesti rajallisen ajan (esimerkiksi melu, tärinä, valo). Häiriöiden voimakkuus, kesto ja tiheys ovat siten olennaisia aiheutuvaa haittaa ja sen merkittävyyttä arvioitaessa. Ollakseen merkittävä, häiriön on vaikutettava suotuisan suojelun tasoon. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä voidaan käyttää 1 artiklan i kohdassa olevaa lajin suotuisan suojelun tason määritelmää. Suojelun taso katsotaan suotuisaksi kun: kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja

11 Porin Yyterin laiturihanke (46) lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Tästä seuraa, että merkittäväksi häiriöksi voidaan katsoa (Euroopan komissio 2000, s. 28): mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin alueella esiintyvää kantaa vähentävästi pitkällä aikavälillä, mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin levinneisyysaluetta pienentävästi tai lisää sen pienentymisvaaraa alueella tai mikä tahansa tapahtuma, joka vaikuttaa lajin elinympäristön laajuutta supistavasti alueella. "Lajin elinympäristöllä" direktiivissä tarkoitetaan erityisten elottomien ja elollisten tekijöiden avulla määriteltyä ympäristöä, jossa laji elää jossakin elinkaarensa vaiheessa. Lajin häirintää alueella tapahtuu, jos lajin kannan kehittymistä kyseisellä alueella koskevat tiedot osoittavat, että alkuperäisestä tilanteesta poiketen laji ei voi enää muodostaa sen elinkelpoista osaa. Tämä arviointi tehdään sen perusteella, miten alue vaikuttaa verkoston yhtenäisyyteen. (Euroopan komissio 2000) 5 PREIVIIKINLAHDEN NATURA-ALUEET 5.1 Yleiskuvaus Preiviikinlahden Natura-alue koostuu kahdesta eri suojeluperusteella muodostetusta Naturaalueesta, jotka sijaitsevat osin päällekkäin. Koko alueen pinta-ala on hehtaaria. Alueen toteutus on vielä kesken, mutta alueella on sekä luonnonsuojelulailla perustettuja luonnonsuojelualueita, yksityisiä luonnonsuojelualueita ja vielä perustamattomia luonnonsuojelualueita. Natura-alueiden suojeluperusteena ovat sekä lintudirektiivi (ns. SPA-alue, Special Protection Area) että luontodirektiivi (ns. SAC-alue, Site of Community Importance). Seuraavassa esitetään kooste aluetta koskevasta kuvauksesta (ymparisto.fi, Natura-alueet, Preiviikinlahti ). Preiviikinlahti on laaja, matala merenlahti. Pesivä linnusto on erittäin monipuolinen (erikoisuutena etelänsuosirri) ja alue on eräs harvoja arktisten kahlaajien merkittäviä muutonaikaisia levähdyspaikkoja Suomessa sekä erittäin merkittävä vesilinnuston muutonaikainen levähdysalue ja sulkasatoalue. Alueen kasvillisuus on monipuolinen ja käsittää lukuisia harvinaisia lajeja. Preiviikinlahti kuuluu osittain merkittävään harjualueeseen. Yyterinsannoilla on runsaasti edustavia rantadyynejä, rantavalleja ja niiden yhdistelmiä. Alue on yksi harvoista paikoista Suomessa, jossa on nähtävissä kaikki dyynikehityksen vaiheet. Alueeseen kuuluvista saarista useimmat ovat pitkänomaisesti suuntautuneita moreeniselänteitä. Preiviikinlahden perä on laaja, rannoiltaan suhteellisen matala ja ruovikoitunut hietapohjainen merenlahti. Riitsaranlahti on merenlahti, joka on hiljalleen kuroutumassa irti merestä. Rannoilla on monin paikoin tervaleppävyöhyke, joka on syntynyt rakkolevävalleille. Herrainpäivät on moreeni- ja kalliopohjainen, osaksi hietainen niemi. Preiviikinlahtea reunustavat koillisessa ja idässä laakeat maankohoamisrannat. Näissä vyöhykkeisyys on usein selvää. Rantaniityt vaihettuvat vähitellen rantametsiin, lehtoihin, pajuviitoihin tai kangasmetsiin, joskus lievän soistuman kautta. Aikaisemmin alueella on esiintynyt laajoja suolakkokasvillisuusalueita, jotka nykyään ovat kutistuneet hyvin pieniksi.

12 12 (46) Porin Yyterin laiturihanke Preiviikinlahden pohjoisosassa sijaitsee Yyterin alue, joka on muodostunut hiekasta. Liikkuvine dyyneineen aluetta voidaan pitää Suomen mittakaavassa harvinaisena. Yyterin korkein dyyni, Keisarinpankki on metsittynyt ja muodostaa noin 2,5 kilometriä pitkän yhtenäisen dyynin. Keisarinpankki kohoaa parhaimmillaan noin 16 metrin korkeuteen. Keisarinpankin poikkileikkaus on tyypillinen liikkuville dyyneille; merenpuoleinen vastasivu on huomattavasti alueen muita dyynejä jyrkempi (10 20 ) ja sen suojasivu erittäin jyrkkä (30 45 ). On mahdollista, että nykyisen esidyynin ja sen takana olevan laajan deflaatiopainanteen kehitys vastaa hyvin paljon Keisarinpankin ja sen takana olevan painanteen silloista syntytapaa. (Mäkelän 2015 mukaan) Yyterin santojen avoin dyynialue on Etelä-Suomen laajin yhtenäinen ja yhä aktiivinen dyynialue, jonka pituus on noin kolme kilometriä ja leveys metriä. Avoimella rantaan rajoittuvalla hietikkoalueella maisemaa leimaavan kasvillisuuden muodostaa rantavehnä, joka on myös tärkein hiekan sitoja. Kauempana rantaviivasta alkaa esiintyä yksittäisiä mäntyjä ja katajia sekä kosteammilla paikoilla leppää ja pajuja. Vieraslaji kurttulehtiruusu on saanut jalansijan dyynialueella. Lahden pohjoisreunalla on Herrainpäivien niemi, jonka kivikkoiset rannat ovat hyvin mereiset ja sisäosan metsä lähes luonnonmetsää. Niemeä kiertää kapea, rakkolevävallille syntynyt iäkäs tervaleppälehto, jossa on runsaasti lahoavaa puuainesta. Alueella on myös laajahko hiekkainen katajaketo. Erikoinen ja muodostumana harvinainen on myös santojen eteläisenä jatkeena oleva Yyterin lietealue. Se on pääosin matalaa ja tasaista, aika ajoin veden alla olevaa hiekan ja lietteen sekaista maata. Matalan veden aikana liete levittäytyy satojen hehtaarien alueelle. Ylemmillä ja kuivemmilla alueilla on ruovikko vallannut alaa, mutta paikoitellen on hyvinkin monilajisia niittyjä ja ketoja. Preiviikinlahden koillisrannalla sijaitseva Eteläranta on alavaa maankohoamisrantaa. Sen edustalla on kahlaajien suosima lietealue, joka matalan veden aikaan paljastuu laajalti näkyville. Preiviikinlahden saaret ovat kasvistollisesti mielenkiintoisia. Maaperä on enimmäkseen hiekkaa ja monia saaria luonnehtii jäkäläpohjainen nummikasvillisuus, jossa lähes ainoana puulajina ovat meren tuivertamat pihlajat. Vesialueella ei ole selvää vyöhykkeisyyttä, vaan kasvillisuus loppuu vähitellen kahdeksan metrin syvyydessä. Suurin osa lahtea on kuitenkin selvästi matalampaa ja noin neljän metrin syvyyteen saakka kasvillisuus on usein tuuheaa. Erityisesti lahden pohjukassa ja koillisrannalla veden syvyys on laajoilla alueilla vain noin metri. Lahden ulko-osissa kasvillisuus on kärsinyt teollisuuden jätevesistä. Preiviikinlahti on kansainvälisesti merkittävä linnustonsuojelualue. Pesivien vesilintujen parimäärä ja lajimäärä ovat hyvin merkittäviä. Saarten pesivä kahlaajalajisto on myös runsas. Preiviikinlahti on myös erittäin tärkeä vesi- ja kahlaajalinnuston muutonaikainen levähdysalue. Keväällä lahdelle pysähtyy tuhansia vesilintuja. Loppukesällä lahdelle hakeutuu sulkimaan tuhatpäisiä sorsaparvia. Loppusyksyllä lahden vesilinnuston erikoisuuksia ovat sinne pysähtyneet useat sadat laulujoutsenet. Yyterin lietteet on Etelä-Suomen merkittävin muuttavien kahlaajalajien levähdyspaikka. Aikoinaan laskettu Enäjärvi on merkittävä lintujärvi mutta myös kasvistollisesti ainutlaatuinen. Järvi muodostuu sokkeloisista ruovikon, saraikon ja rantakukkalauttojen laikuttaisista kasvillisuuslabyrinteista. Upottavaa luhtaa on enemmän järven luoteisosissa, ja keskiosassa on kolme pientä metsäistä luotoa. Avovettä on laajemmin vain järven itäpäässä. Enäjärven rantametsät

13 Porin Yyterin laiturihanke (46) 5.2 Suojeluperusteet vaihtelevat moreenimaiden tuoreen ja lehtomaisen kankaan havumetsistä alavien maiden tervaleppälehtoihin ja -korpiin. Natura-alueen suojeluperusteena ovat Natura-lomakkeeseen kirjatut luontodirektiivin luontotyypit sekä l alueella esiintyvät lintulajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut. Alueen perusteiksi ei ole kirjattu luontodirektiivin liitteen II lajistoa Ministeriön ehdotuksessa 2016 tietojen tarkistamisesta on ehdotettu lisättäväksi luontodirektiivin lajeista saukko. Taulukko 2. Natura-alueen suojeluperusteena oleva linnusto Natura-tietolomakkeen mukaan. Lisättäväksi ehdotetut lajit on esitetty paksunnettuna. Laji Parimäärä, pesivät Muutonaikainen yksilömäärä Laji Parimäärä, pesivät Muutonaikainen yksilömäärä mustakurkku-uikku 3-6p pyy 11-50p kaulushaikara 1 luhtahuitti 6-10p laulujoutsen 1-2p i ruisrääkkä 1 p valkoposkihanhi 13-50p i kurki 2-5p i uivelo 15-25i kapustarinta 10-15i ruskosuohaukka 1 suokukko i liro i vesipääsky 2-5i pikkulokki p räyskä 0-3p 10-50i kalatiira 10-50p lapintiira p pikkutiira 0-2p 1-5i suopöllö pikkulepinkäinen Ei tietoa etelänsuosirri 4-5p heinäkurppa 1-2i punakuiri 1-2i merikotka 5-8i haahka p harmaahaikara 6-10p 30-50i metsähanhi i ristisorsa 15-20p 65-90i harmaasorsa 1-3p 5-10i jouhisorsa 1-5p i heinätavi 4-6p lapasorsa 10-20p 30-50i lapasotka 4-10p mustalintu i pilkkasiipi 10-20p tundrakurmitsa i isosirri 25-50i pulmussirri 3-8i pikkusirri 25-40i lapinsirri i kuovisirri 20-30i jänkäsirriäinen 11-20i jänkäkurppa i mustaviklo 50-80p punajalkaviklo p karikukko 4-10p naurulokki p rastaskerttunen 0-1 idänuunilintu 0-1p selkälokki p kivitasku 10-50p keltavästäräkki 1-5p lapinkirvinen 4-10p tukkasotka i punasotka 20-30i härkälintu 10-20i mustapyrstökuiri 1-2i uhanalainen laji

14 14 (46) Porin Yyterin laiturihanke Taulukko 3. Alueen suojeluperusteena olevat luontotyypit Natura-lomakkeen tietojen mukaan. Lisättäviksi ehdotetut luontotyypit on esitetty paksunnettuna ja poistettaviksi ehdotetut luontotyypit on yliviivattu. Perusteena oleva luontotyyppi Pinta-ala, ha Luontotyyppiä esiintyy Yyterin alueella (x=esiintyy, -=ei esiinny) Vedenalaiset hiekkasärkät (1110) 220 x Fladat, kluuvijärvet ja laguuninomaiset lahdet 60 - (1150) Laajat matalat lahdet (1160) 3330 x Rantavallien yksivuotinen kasvillisuus (1210) 0,2 (x) Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus 14,8 - (1220) Itämeren ulkosaariston ja merivyöhykkeen 12 - saarien ja luotojen ryhmät Merenrantaniityt (1630) 67 - Itämeren hiekkarannat (1640) 10,29 x Liikkuvat alkiovaiheen dyynit (2110) 2,1 x Liikkuvat rantakauradyynit (2120) (valkoiset 10,3 x dyynit) Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit 24,98 x (2130) Metsäiset dyynit (2180) 55,24 x Dyynien kosteat soistuneet painanteet (2190) 0,41 x Luontaisesti runsasravinteiset järvet (3150) 31,1 - Kuivat nummet (4030) 0,9 x Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (6270 0,17 x Kosteat suurruohoniityt (6430) 3,49 - Vaihettumissuot ja rantasuot (7140) 36 x Boreaaliset luonnonmetsät (9010) 5,8 x Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät*(9030) 9,6 x Lehdot (9050) 34,8 x Metsäluhdat (9080) 0,01 x Puustoiset suot (91D0) 1,68 - Harjusaaret (1610) Variksenmarjadyynit* (2140) Alavat niitetyt niityt (6510) Vuoristojen niitetyt niityt (6520)

15 Porin Yyterin laiturihanke (46) 5.3 Luontotyyppien esiintyminen Yleistä rantamuodostumista Julkaisussa Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat (Mäkinen ym. 2011) on kuvattu varsin seikkaperäisesti tuuli- ja rantakerrostumien synty ja muodostuminen sekä niihin liittyvät luontotyypit. Yhteisenä nimittäjänä rannikon tuuli- ja rantakerrostumien synnylle on tuuli, joka nostaa vesialueelle aallokon ja kuljettaa maa-alueilla lentohiekkaa (Kuva 4). Aallokko kerrostaa kuljettamansa ja lajittelemansa hiekkaisen, soraisen ja kivisen aineksen rannalle rantakerrostumiksi. Aallokon kerrostaman aineksen ollessa hietaa tai hienoa hiekkaa, tuuli kuljettaa ja kerrostaa siitä dyynejä, kuten Yyterissä. Dyynien muodostuminen edellyttää riittävää ilmaston kuivuutta, jotta hieno aines on maan pinnassa ja rannalla kuivaa ja helposti liikkeelle lähtevää tuulen voimasta. Edelleen hiekan liikkuminen edellyttää avointa hiekkapintaa, joka ei saa olla kasvillisuuden voimakkaasti sitomaa. Jotta hiekka liikkuisi tuulen mukana, tulee tuulennopeuden olla luokkaa 4,5-6,7 m/s hiekan raekoon ollessa 0,25 mm. (Mäkinen ym. 2011) Tuulikerrostumien aines eli dyyniaines (lentohiekka) on hyvin lajittunutta. Sen raekoko on noin 0,06 0,6 mm, eli aines on pääasiassa karkeaa hietaa ja hienoa hiekkaa (). Tuulikerrostumiin luetaan myös dyyniainesta hienompi tuulen kerrostama pölymaa eli lössi, jonka raekoko on Suomessa noin 0,02 0,06 mm. (Mäkinen ym. 2011) Dyynimuodostumat edellyttävät siis seuraavat elementit: Raekooltaan sopiva hiekka- tai hietamuodostuma rannikolla, josta hiekkaa/hietaa on mahdollista kulkeutua rannalle. Aallokko, joka kuljettavat hiekkaa/hietaa rantaan vesialueen pohjasta => Riittävän voimakkaita tuulia, jotka voivat kuljettaa hiekkaa/hietaa maalla. Ranta-alueen tulee olla vähäkasvinen, jotta hiekka on vapaasti tuulen liikuteltavissa.

16 16 (46) Porin Yyterin laiturihanke Kuva 4. Dyynien muodostuminen. (Kuva: Mäkinen ym. 2011) Merenrantojen tuuli- ja rantakerrostumat ja niiden luontotyypit sekä vedenalaiset hiekkasärkät eivät ole pysyviä, vaan ne ovat jatkuvassa hitaassa muutoksessa maankohoamisen vuoksi. Rantavoimien vaikutus kuuluu luonnollisena osana rantaluontotyyppien dynamiikkaan, ja mekaaninen kulutus osaltaan estää ruovikon, pensaiden ja puiden taimien aiheuttamaa luontaista sukkessiokehitystä. (Mäkinen ym. 2011) Luontotyypit Yyterissä Yyterin luontotyypit on kuvattu mm. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportissa Yyterin Natura-luontotyypit (Nylén 2009). Rantamuodostumien luontotyypit on kuvattu seikkaperäisesti myös julkaisussa Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat (Mäkinen ym. 2011). Seuraavassa esitetyt luontotyyppikuvaukset on lainattu edellä mainituista julkaisuista. Natura-alueella esiintyy dyyniluontotyyppien (5 tyyppiä) lisäksi muita luontotyyppejä käsittäen vedenalaisia luontotyyppejä, rantaluontotyyppejä sekä metsä-, suo- ja nummiluontotyyppejä. Laaja-alaisin luontotyyppi on vedenalaiset hiekkasärkät. Yhdessä dyyniluontotyyppien kanssa nämä kattavat noin 90 % Natura-alueesta. Seuraavassa on kuvattu ne luontotyypit, jotka sijoittuvat laiturihankkeen alueelle tai sen läheisyyteen. Luontotyypit on esitetty kartalla kuvausten jälkeen (Kuva 9). Hiekkasärkät käsittävät alle 20 metrin syvyydellä sijaitsevat hiekkasärkät. Särkät ovat kasvittomia tai kasvavat meriajokasta. Yyterin Natura-alueella vesi on kaikkialla alle 20 metriä syvää ja lähes paljasta hiekkaa. Rannan tuntumassa on lukuisia dynaamisia hiekkasärkkiä, jotka ovat vedenkorkeuden vaihdellessa vuoroin pinnan alla, vuoroin kuivilla. Hiekkapinta on pääasiassa kasviton, ja ainoastaan lievästi liettyneillä alueilla, santojen pohjoisosassa suojaisessa lahdelmassa ja Munakarin särkän eteläpuolella, on harvaa pohjakasvillisuutta, mm. meriajokasta. Hiekkasärkät syntyvät rantavirtausten vaikutuksesta ja kerrostuvat tyypillisesti niemien jatkeiksi ja matalien hiekkarantojen edustalle. Vedenalaiset hiekkasärkät muuttavat muotoaan

17 Porin Yyterin laiturihanke (46) aallokon ja veden virtauksen seurauksena (Kuva 6), ja vedenpinnan vaihtelut vuoroin paljastavat ja peittävät matalan veden särkkiä. Kovimpien myrskyjen aikoina särkät saattavat vaihtaa paikkaa. Vedestä paljastuneiden särkkien aines altistuu helposti tuulen kulutukselle, ja tuuli kerrostaa kuljettamaansa ainesta rantavyöhykkeelle hiekkarantaan ja dyyneihin. (Mäkinen ym. 2011) Nykytilanteen mallitulokset sekä koetoiminnan luotaustulokset osoittavat Yyterin hiekkarannan pohjasedimentin olevan jatkuvassa liikkeessä (Kuva 5). Mallituloksissa havaitaan suuruusluokan ±20 cm muutoksia ja myös koetoiminnan luotauksissa nähtiin vastaavan suuruusluokan muutoksia verrattaessa monikeilaustulosten ja koealueen luotaustulosten päällekkäisten alueiden havaintoja. Mallituloksissa eroosiota tapahtuu pääasiassa nykytilassakin näkyvien syvempien kanavien alueella ja sedimentaatiota matalilla alueilla ja avoimen meren puolella. Rantaviivan edustalla havaitaan jatkuvaa eroosion ja sedimentaation vuorottelua muodostaen rannan suuntaista särkkää. (Luode Consulting 2017) Kuva 5. Keskimääräinen sedimentin pinnankorkeuden muutos kontrollitilanteessa mallinnusjakson aikana. Muutos on laskettu käyttämällä mallinnuksen alkutilannetta sedimentin pinnankorkeuden vertailutasona. (Kuva: Luode Consulting 2017)

18 18 (46) Porin Yyterin laiturihanke Kuva 6. Satelliittikuva Yyterin santojen alueelta vuosilta 2010 (1. kesäkuuta), 2011 (29. heinäkuuta) ja 2015 (18. elokuuta). Kuvista näkyy hiekkasärkkien luontainen muuttuminen virtausten ja aallokon vaikutuksesta.

19 Porin Yyterin laiturihanke (46) Itämeren hiekkarannat ovat usein suojaisia ja vuoroveden merkitys on olematon, joten monivuotisten lajien osuus on suuri kuten Yyterissäkin. Kasvillisuus on usein niukkaa ja harvaa ja rannalle voi kertyä eloperäistä ainesta (voivat muodostaa oman luontotyyppinsä rantavallit ). Yyterin santojen avoin rantatasanne rantaviivasta esidyynin juurelle saakka kuuluu kokonaisuudessaan tähän Natura-luontotyyppiin ja se edustaa tyyppiä avoimen hietikon laajuuden ansiosta erittäin hyvin. Alkiovaiheen dyynit ovat dyynisukkession ensimmäinen vaihe. Rantavoimien vaikutus alkiodyyneihin on varsinkin korkean veden aikaan voimakasta. Alkiodyynit ovat kasvillisuustuppaiden ympärille kasautuneita pieniä hiekkakumpuja rantatasanteen yläosassa (luontotyypillä Itämeren hiekkarannat) tai suurempien dyynien vastasivulla, ja niitä sitovat lähinnä rantavehnä ja suola-arho. Kasvillisuus voi olla hyvin harvaa ja laikuittaista. Yyterissä alkiodyynit ovat pääasiassa rantavehnän sitomia, ja suola-arhoa kasvaa lähinnä ensimmäisten rantavehnäalkiodyynien takana, suojassa rantavoimilta ja tallaukselta. Yyteristä löytyy myös muutamia rönsyröllin sitomia alkiodyynejä. Luontotyyppi kestää kulutusta suhteellisen hyvin, koska sen olemukseen kuuluu dynaamisuus ja harva kasvillisuus, mutta voimakkaasti tallatulle rannalle ei pääse syntymään uusia alkiodyynejä. Kuva 7. Yyterin ranta-alueen pohjoisosassa esiintyy ruovikkoa sekä kasvijätekertymiä. Ruovikkoa poistetaan koneellisesti alueelta (vasen kuva). Kulkureitti rantaan eteläisen laiturivaihtoehdon kohdalla (oikea kuva). Kulkureitti halkaisee dyynialueen. Kuva 8. Metsäiset dyynit ovat erittäin kulutusherkkiä ja kulkureittien ympäriltä kuluneita (vasen kuva). Yyterin hiekkarantaa ja pieniä alkiodyynejä (oikea kuva). Hiekkaranta on muutoin lähes kasvitonta.

20 20 (46) Porin Yyterin laiturihanke Kuva 9. Natura-alueen luontotyyppien esiintyminen alueella. Valkoiset dyynit ovat dyynisukkession toinen vaihe. Luontotyyppi muodostaa rannansuuntaisen yhtenäisen esidyynin, joka pyydystää lähes kaiken meren suunnasta lentävän hiekan. Yyterissä kasvaa pääasiassa pioneerilajeja rantavehnää ja paikoin suola-arhoa. Rantavehnä tarvitsee menestyäkseen jatkuvasti uutta hiekkaa, josta se saa ravinteita. Suola-arhoa on Yyte-

21 Porin Yyterin laiturihanke (46) rissä vähän ja vain luonnontilaisimmilla alueilla. Harva heinäkasvillisuus ja erityisesti sitkeä rantavehnä kestävät kulutusta hyvin, mutta voimakas polkuuntuminen voi rikkoa kasvillisuuden ja synnyttää tuulipurtoja, dyynin halkaisevia aktiivisia tuulikäytäviä. Pienet deflaatiopainanteet ovat kuitenkin luontotyypille ominaisia. Valkoiset dyynit vaihettuvat harmaiksi dyyneiksi siellä, missä hiekkaa ei enää kasaannu ja rantavehnä alkaa taantua. Vanhojen rantavehnätuppaiden stabiloimalle alustalle leviää muita heiniä, monivuotisia ruohoja, sammalia, jäkäliä sekä myöhemmin puun taimia, ja valkoinen hiekka peittyy. Harmaata dyynikasvillisuutta on Yyterissä yleensä heti esidyynin suojasivulla tai seuraavalla dyyniharjanteella sekä esi- ja korkeimman dyynin väliin jäävällä tasanteella. Luontotyypin kulutuskestävyys on huono, ja erityisesti jäkälät häviävät kulutuksen seurauksena. Jäkälät puuttuvat Yyterin puuttomilta dyyneiltä käytännössä täysin, ja dyynit ovat heinävaltaisia. Harmailla dyyneillä voi olla puun taimia, mutta dyynit ovat kuitenkin luonteeltaan avoimia. Metsäiset dyynit ovat metsittyneitä dyynejä ja dyynialueita. Ne ovat joko dyynisukkession viimeinen vaihe harmaiden tai variksenmarjadyynien jälkeen tai metsiä, joihin hiekka on vaeltanut jälkeenpäin. Metsä on yleensä harvaa ja mäntyvaltaista. Aluskasvillisuudessa vallitsevat paahteiset lajit, kuten metsälauha, jäkälät ja varvut. Yyterissä korkeimman dyynin suojanpuolen rinteellä kasvillisuus on rehevän lehtomaista, ja valtapuulajeja ovat hieskoivu, pihlaja ja haapa. Dyynien kosteat painanteet ovat entisiä deflaatiopainanteita, joiden pinta on kulunut pohjaveden tasoon saakka tai lähelle sitä. Vaihtoehtoisesti pohjaveden pinta on myöhemmin kohonnut painanteen pohjan tasolle. Kostea hiekka on stabiloitunut, ja paikalle on kasvanut kosteudesta ja painanteen iästä riippuen tiheää sammalikkoa ja heinikkoa tai puita ja varpuja. Primäärisukkessiometsillä tarkoitetaan merestä kohonneelle maalle syntynyttä luonnontilaista pioneerimetsää, jossa näkyy sukkessio rantaniityistä lehtimetsien kautta kliimaksivaiheen havumetsiksi. Yyterin luonnontilaisissa primäärilehtimetsissä kasvaa tervaleppää, tyrniä, hieskoivua ja pihlajaa. Yyterissä sukkessiovaiheista on vain osa edustettuina. Lehdot ovat usein kuusivaltaisia reheviä metsiä, joissa lehtipuiden osuus on tyypillisesti suuri. Yyterin lehdot sijoittuvat rantavyöhykkeisiin, kosteisiin painanteisiin ja dyynien varjoisille rinteille. Niiden puusto on lehtipuuvaltaista, ja kasvupaikkojen kosteuserot näkyvät selkeästi lajistossa (dyynien rinteet ovat kuivimpia). Metsäluhdat ovat vesistöjen vaikutuspiirissä olevia soita, mutta niissä kasvaa täysikasvuisia puita, kuten tervaleppää, harmaaleppää ja hieskoivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat sarat, vehka, mesiangervo ja ranta-alpi.

22 22 (46) Porin Yyterin laiturihanke Dyynialueen vauriot ovat pääasiassa virkistyskäytöstä johtuvia kasvillisuus- ja geomorfologisia kulutusvaurioita. Käytännössä lähes koko dyynialue on luokiteltavissa eriasteisten kulumisvaurioiden alueeksi. Selvitysalue on jaettu vaurioselvityksessä kuluneisuusluokkiin (Alakruuvi ja Sievänen 2013). Virkistyskäytöstä aiheutuvia vaurioita Yyterissä syntyy uimapaikkojen läheisyydessä ajoneuvoilla liikkumisesta huoltoreittien ulkopuolella ja jalankulkijoiden liikkumisesta rantadyyneillä. Jo muutaman kerran epäsäännöllinen ajoneuvon käyttö voi säilyttää ajouran vuosia avoimena. Runsas jalankulku aiheuttaa samantapaisia vaurioita. (Alakruuvi ja Sievänen 2013) Dyynien suurimmat vauriot Yyterissä johtuvat pääasiassa 2010-luvun vaihteen suurista massatapahtumista, joissa vieraili kymmeniä tuhansia ihmisiä. Massatapahtumien tuhansien ihmisten liikkuminen dyyneillä aiheutti kasvillisuuden tuhoutumisen laajalla alueella. Kasvillisuuden katoamisen jälkeen tuuli on päässyt esteettä kuljettamaan hiekkaa esidyyneiltä ja hävittämään jopa kokonaisia dyynikumpuja rannasta sekä peittämään niiden takana olevia dyynialueita paljaaksi kuluneiden esidyynien hiekalla. (Alakruuvi ja Sievänen 2013) Yyterin laiturihankkeen mahdolliset vaikutukset kohdistuvat vedenalaisiin luontotyyppeihin (hiekkasärkät) sekä välillisesti dyyniluontotyyppeihin, joiden sijoittuminen on esitetty seuraavalla kartalla (Kuva 10).

23 Porin Yyterin laiturihanke (46) Kuva 10. Natura-alueen dyyniluontotyyppien ja vedenalaisten luontotyyppien esiintyminen hanke-alueella. (Lähde: Mäkelä 2016a)

24 24 (46) Porin Yyterin laiturihanke 5.4 Lintulajien esiintyminen Preiviikinlahden linnustoa on havainnoitu jo pitkään ja sitä on selvitetty useissa eri selvityksissä, mm. muihin hankekokonaisuuksiin liittyen. Kokemäenjoki LIFE-hankkeessa tehtiin myös Preiviikinlahdelle hoito- ja käyttösuunnitelma (HKS), josta on julkaistu lausuntoversio 2012 (Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus 2012). Laiturihankkeen vaikutukset linnustollisiin suojeluarvoihin on arvioitu vähäisiksi, eikä tässä yhteydessä esitetä yksityiskohtaisia tietoja alueen pesivästä ja muuttavasta lajistosta ja sen sijoittumisesta. Keskeiset pesimäalueet ja lepäilyalueet on esitetty seuraavissa kartoissa (Kuva 11 - Kuva 13). Kuva 11. Eräiden ruovikkolajien pesimispaikkoja - yksittäisiä pesäpaikkoja ei ole esitetty, vaan kuvattu alueita vihreillä ympyröillä yleisluontoisemmin. Preiviikinlahden Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksen mukaan (Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2012).

25 Porin Yyterin laiturihanke (46) Kuva 12. Etelänsuosirrin ja muiden kahlaajien tärkeitä pesimäalueita Preiviikinlahdella. Yksittäisiä pesäpaikkoja ei ole esitetty, vaan kuvattu alueita vihreillä ympyröillä yleisluontoisemmin. Preiviikinlahden Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksen mukaan (Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2012). Kuva 13. Preiviikinlahden tärkeitä linnuston muutollalevähtämisalueita Preiviikinlahden Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksen mukaan (Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2012).

26 26 (46) Porin Yyterin laiturihanke 6 ARVIOIDUT VAIKUTUKSET SUOJELUPERUSTEISIIN Tässä raportissa on esitetty arvio laiturin rakentamisen vaikutuksista Preiviikinlahden Natura 2000 alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Preiviikinlahden alueella on kaksi Natura-aluetta, jotka on liitetty suojeluverkostoon eri perustein; SAC-alue, jonka perusteena ovat luontodirektiivin mukaiset luontotyypit ja lajit sekä SPA-alue, jonka perusteena on lintudirektiivin liitteen I lajit ja säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut. Vaikutuksia arvioidaan näihin suojeluperusteena oleviin luontoarvoihin. Vaikutukset voidaan jakaa vaikutustavoiltaan suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin. Suorat vaikutukset muuttavat tai hävittävät kasvillisuutta tai eläimistön kannalta oleellisia ympäristöjä. Välilliset vaikutukset ovat vaikutuksia, jotka eivät suoraan muuta Natura-alueen kasvillisuutta tai elinympäristöjä, mutta välillisesti vaikuttavat alueeseen. Tällaisia ovat mm. kyseessä olevassa hankkeessa muutokset veden ja ilman virtauksissa ja hiekan liikkeissä sekä muutokset alueella liikkumisen intensiteetissä ja suuntautumisessa. 6.1 Vaikutusmekanismit Laiturin rakennustyöt muuttavat paikallisesti maaperää (tässä tapauksessa pääasiassa merenpohjaa) laituriperustusten kohdilla. Laiturityypistä riippuen rakennustöistä aiheutuvan muutoksen laajuus vaihtelee ollen vähäisin ponttoonilaiturivaihtoehdossa ja suurin arkkuvaihtoehdossa. Kaikille laiturityypeille yhteinen vaikutus aiheutuu rantarakenteesta, joka on samankaltainen vaihtoehdoilla. Välillisiä, pitkäaikaisia vaikutuksia syntyy laiturin aiheuttamasta virtausmuutoksesta ja sitä kautta pohjasedimentin/hiekan liikkeiden muuttumisesta. Rannikkodyynien sedimentti on peräisin merenpohjasta ja dyynien dynamiikkaa määrittelee voimakkaasti se, kuinka paljon hiekkaa aallot heittävät rannalle tuulen edelleen kuljetettavaksi. Tämän vuoksi muutokset pohjan sedimenttidynamiikassa ja muodossa sekä aaltoenergiassa voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa myös hiekkarannan, alkiodyynien ja muiden dyynityyppien kehitykseen. Merenpohjan ja kuivan rannan sedimenttidynamiikkaa ei siis voi tarkastella toisistaan erillisinä prosesseina. Edelleen välillisiä vaikutuksia voi syntyä lisääntyvästä liikkumisesta dyynialueella tai mikäli laiturirakenteet ohjaavat liikkumista nykyisestä poikkeavalla tavalla. Mekanismit veden alla Hiekkasärkät syntyvät rantavirtausten vaikutuksesta ja kerrostuvat tyypillisesti niemien jatkeiksi ja matalien hiekkarantojen edustalle. Vedenalaiset hiekkasärkät muuttavat muotoaan aallokon ja veden virtauksen seurauksena, ja vedenpinnan vaihtelut vuoroin paljastavat ja peittävät matalan veden särkkiä. Kovimpien myrskyjen aikoina särkät saattavat vaihtaa paikkaa. Vedestä paljastuneiden särkkien aines altistuu helposti tuulen kulutukselle, ja tuuli kerrostaa kuljettamaansa ainesta rantavyöhykkeelle hiekkarantaan ja dyyneihin. (Mäkinen ym. 2011) Hiekkasärkkiin voi kohdistua muutoksia laiturin rakentamisesta sekä käytön aikana laiturirakenteiden aiheuttamista muutoksista veden virtauksissa ja aallokossa. Rakentamisen vaikutukset ovat suoria, kun taas toiminnan aikaiset vaikutukset ovat epäsuoria. Vedenalainen laiturirakenne voi muuttaa veden virtauksia ja vaimentaa aallokon vaikutusta. Virtausmuutosten seurauksena hiekan kasaantumisessa voi tapahtua muutoksia, kunnes tietty

27 Porin Yyterin laiturihanke (46) näennäinen tasapainotila saavutetaan (vedenalaiset hiekkasärkät ovat jatkuvassa muutostilassa). Laiturirakenne voi aiheuttaa pysyväluonteisia kasautumisalueita ja toisaalta eroosioalueita. Virtausten paikallisella muuttumisella ja laiturirakenteen suojaavalla vaikutuksella voi olla edelleen vaikutuksia muun hienoaineksen ja meren kuljettaman orgaanisen aineen kertymiseen. Laiturirakenne voi kerryttää hajoavaa orgaanista ainesta rakenteiden luo merenpohjaan tai kasautumisalueille, minkä seurauksena voi aiheutua paikallista liettymistä hiekkasärkkien päälle. Tämä voi edelleen aiheuttaa suojaisissa paikoissa rehevöitymistä ja mm. ruovikoitumista pitkällä aika välillä. Laiturin yhteyteen on alustavasti suunniteltu veneiden tilapäistä kiinnittymismahdollisuutta (Hop on Hop off -tyyppisesti). Kiinnittymismahdollisuus sijoittuisi laiturin päähän. Ns. vierasvenesatamakaltaista palvelua ei ole suunniteltu eikä pysyviä laituripaikkoja. Veneiden peräaallot ja potkurivirrat muokkaavat vedenalaista ympäristöä matalassa vedessä. Peräaallot voivat aiheuttaa ranta-alueilla eroosiota sekä matalan veden alueella muutoksia kasvillisuudessa, mikäli kyseessä on muutoin kohtalaisen suojaisa ympäristö. Veneiden rantautumisessa syntyy voimakkaita potkurivirtoja, koska kiinnittymisessä on tarve kääntyillä ja hidastaa voimakkaasti veneen liikkumista. Potkurivirtaukset sekoittavat tehokkaasti pohjasedimenttiä. Kasvien ja pohjaeliöiden kannalta alati liikkuva pohjamateriaali on erittäin epävakaa elinympäristö. Yyterin hiekkasärkkien alue on luontaisesti dynaaminen ympäristö, joka on altis virtausten ja aallokon aiheuttamalle sedimentin kulkeutumiselle. Potkurivirrat ulottuvat pohjaan asti laiturirakenteen päässä. Potkurivirtojen vaikutus on luonteeltaan samankaltaista kuin luontaiset muutokset alueella; pohjasedimentti (=hiekka) lähtee liikkeelle ja laskeutuu toisaalle. Potkurivirrat aiheuttavat liikkeellelähtöä paikallisesti. Mekanismit ranta-alueella Rantavoimat (aallot, jäät, tuuli, myrskyt, vedenpinnan korkeuden vaihtelu) vaikuttavat hiekkarantaan muuttaen rantaviivan tasoa, ja aallokon vaikutus voi kovimpien myrskyjen aikoina ulottua kauaksi ylärannalle tuhoten alkiodyynejä ja toisinaan myös ensimmäistä meren puoleista rantadyynivallia. Rannalle ajautuvat jäät voivat vaikuttaa samaan tapaan. Kasvillisuudessa myrskyjen vaikutus näkyy aukkoisuutena, ja hiekkarannan lajisto saattaa hävitä kokonaan, kunnes yksivuotiset lajit leviävät takaisin ja syväjuurakkoiset heinät työntävät uusia versoja jälleen maan pinnalle. Kovimpien myrskyjen jälkeen rannimmainen dyynivalli voi olla osin hajonnut. (Mäkinen ym.2011) Toisistaan erillään olevat alkiodyynit muodostuvat hiekkarannan yläpuolelle, ja niitä sitovat lähinnä suola-arho ja rantavehnä. Alkiodyynit sijaitsevat yleensä rantaviivan suuntaisissa jonoissa. Tuuli kuluttaa alkiodyynien rannanpuoleisia vastasivuja ja kerrostaa ainesta niiden taakse suojasivulle, josta johtuen alkiodyynit vaeltavat hitaasti sisämaan suuntaan. Väliaikaisesti niitä tuhoavat myös voimakkaat rantavoimat mm. myrskyt ja jäät. (Mäkinen ym. 2011) Hiekkarantaan (ja alkiodyyneihin) voi siis kohdistua muutoksia, jos rantavoimat heikkenevät laiturirakenteen johdosta ja toisaalta, jos laiturirakenne muuttaa hiekan liikkumista rantaan aallokon voimasta. Hiekan liikkuminen aallokon voimasta voi muuttua, mikäli laiturirakenne toimii hiekkarantaan nähden aallonmurtajamaisena rakenteena, joka vaimentaa aallokkoa tai poistaa aallokon vaikutukset jostain rannan osasta. Vastaavasti laiturirakenne voi joko muuttaa tai estää rannan suuntaan kohdistuvia virtauksia ja siten muuttaa hiekan kasautumista rantahietikolle. Alkiodyynien muodostumiseen voi vaikuttaa myös hiekkarannalle tulevat laiturirakenteet, jotka estävät alkiodyynin muodostumisen rakenteiden kohdalle. Laituri suuntautuu suhteellisen suoraviivaisesti merta kohti eikä se muodosta täysin umpinaista korkeaa rakennetta, joka vaikuttaisi lentohiekan liikkumiseen laajemmin.

28 28 (46) Porin Yyterin laiturihanke Kuva 14. Periaate tuulen kuljettaman hiekan kertymisestä rakenteen taakse. Rakenteen eteen voi myös muodostua eroosiopinta. Valkoiset dyynit alkavat yleensä rantavehnäkasvuston yhtenäistyttyä esidyynillä tai rantadyynin merenpuoleisella eli vastasivurinteen tyvellä. Tuuli kerrostaa toisiinsa kytkeytyneiden alkiodyynikumpujen muodostamille selänteille vähitellen lisää hiekkaa, ne kasvavat lopulta yhteen muodostaen kummuista koostuvia rannan suuntaisia yhtenäisiä selänteitä, joita kutsutaan esidyyneiksi. Tuuli tasoittaa vähitellen esidyynien pintaa, jolloin niistä kehittyy loivapiirteisiä, symmetrisiä esidyyniselänteitä. Rantadyynit ovat rannan suuntaisia dyyniselänteitä, jotka sijaitsevat alkiodyynien ja esidyynien takana. Rantadyynit ovat kehittyneet esidyyneistä tuulen tuodessa lisää ainesta ja kerrostaessa sitä esidyyneille. Ne ovat kasvaneet vähitellen pitkiksi lähes koko ranta-alueen pituisiksi rantadyyniselänteiksi. Rantadyynien pinta muodostuu usein matalista dyynikummuista ja niiden välisistä painanteista. Mikäli rantadyynejä on peittänyt hyvin niukka kasvillisuus ja rannalla ovat vallinneet pitkään suotuisat tuuliolot, ovat rantadyynit lähteneet liikkumaan eli vaeltamaan. Rantadyynien liikkuminen johtuu siitä, että tuuli kuluttaa dyynien merenpuoleisia rinteitä loiventaen niitä ja kuljettaa irrottamansa hiekan dyynien laelle ja sen yli. Tuulen nopeus pienenee laen takana ja tuuli menettää nopeasti kuljetuskykyään, jolloin sen kuljettama hiekka-aines putoaa ja valuu dyynin suojasivua myöten alas. Tuulen siirtäessä ainesta dyynin vastasivulta suojasivulle myös dyynin laki siirtyy hitaasti ja dyyni vaeltaa sisämaan suuntaan. Harmaat dyynit ovat enemmän kasvillisuuden sitomia eikä hiekka enää liiku samaan tapaan kuin rannimmaisilla dyyneillä. Metsäisillä dyyneillä tarkoitetaan avoimien merenrantadyynien kanssa samaan kehityssarjaan kuuluvia puustoisia dyynejä. (Mäkinen ym. 2011) Kyseisiin dyynimuodostumiin laiturirakenne voi vaikuttaa välillisesti, mikäli rakenne heikentää virtausten ja aallokon hiekkaa siirtäviä voimia. Mikäli merenpohjan hiekan kasautuminen hiekkarannalle heikkenee tai estyy, vaikuttaa tämä myös uuden hiekan siirtymiseen tuulen voimasta maalla. Laiturin rakenteet eivät muodosta kiinteää tuuliestettä ja rakenteet ovat suhteellisen matalat sekä vallitsevaan tuulen suuntaan nähden pitkittäiset. Tuulten liikkeisiin laiturirakenteilla ei ole oleellista vaikutusta. Alueella liikkumisen vaikutusmekanismit Laiturin rakentamisella tähdätään alueen vetovoimaisuuden ja palvelujen parantamiseen. Tämän perusteella on pääteltävissä, että laiturin toteuttaminen lisää Yyterin santojen alueella liikkuvien määrää. Arviota liikkumisen lisääntymisestä on kuitenkin mahdoton esittää. Yksistään laiturin merkitys vetovoimaisuustekijänä tuskin kasvattaa kävijämäärää huomattavasti. Toisaalta laituri voi kanavoida liikkumista toisella tavalla, mitä liikkuminen nykyään on. Santojen alueella liikkuminen aiheuttaa kulumista, jonka vaikutukset voivat heijastua luontotyyppeihin kielteisesti (kasvillisuuden kuluminen, taantuminen, eroosion lisääntyminen, muutokset dyynivalleissa).

29 Porin Yyterin laiturihanke (46) Vaikutusalue Liikkumisintensiteetin kasvaminen lisää kulutusta. Mahdolliset muutokset liikkumiskäyttäytymisessä (=laituri ohjaa liikkumista uusia reittejä myöten/nykyisiä reittejä myöten/hajottaa liikkumisen) voivat johtaa kuluneisuuden laajentumiseen. Tutkimuksissa liikkumisen kulutusvaikutuksista on havaittu, että a) liikkumista ohjaa voimakkaasti jo muodostuneet polut yms. ja b) Merkittävin muutos kasvillisuuden kannalta tapahtuu jo varsin vähäisellä liikkujien määrällä, kuluminen ei siis voimistu lineaarisesti liikkujien määrän kanssa (Hamberg 2009). Kaikki dyynityypit ovat kulumisherkkiä. Sen sijaan hiekkaranta ei ole alueella kulumisherkkä huomioiden hiekkarannan vähäkasvisuus, nykyinen käyttö ja hiekkarannan kunnossapito (mm. meren tuoman kasvijätteen ym. siivoaminen). Kulumisen vaikutukset ovat oleellisesti kytköksissä alueella järjestetyn kulun ohjaamisen kanssa. Oleellisin tekijä kulumishaittojen vähentämisessä (ja ainakin osittaisessa poistamisessa) on riittävän selkeiden rakennettujen kulkuväylien toteuttaminen herkkien alueiden poikki sekä selkeät ja riittävät opastukset ja ohjeet alueella liikkujille. Vaikutusalueena on tarkasteltu koko Natura-aluetta. Hankkeesta syntyvät muutokset kohdistuvat vain dyyniluontotyyppeihin sekä hiekkasärkkiin. Muut maa-alueiden luontotyypit sijaitsevat etäällä hankealueesta eikä niihin tästä syystä arvioida kohdistuvan vaikutuksia. Vaikutukset SPA-alueeseen on arvioitu ja vaikutusalueena on tarkasteltu koko Natura-aluetta. 6.2 Laiturirakennevaihtoehtojen aiheuttamat muutokset pohjasedimentin liikkeissä Pilarilaituri Laiturimallien vaikutuksista sedimenttien liikkeeseen laadittiin mallinnukset (Luode Consulting Oy, Liite 1). Yyterin lahdella hiekkasärkät ovat luontaisesti dynaamisia ja hiekkasärkät liikkuvat virtausten mukana. Merenpohja ei siis ole staattisessa tilanteessa, vaan pohjan eroosioalueet ja kertymäalueet muuttuvat ajassa. Vaikutusten arviointia ei voi siis perustaa tämän hetkiseen tilanteeseen, vaan arviointi on tehtävä ajallisesti laajempana siten, että arvioidaan, muuttaako laiturirakenne hiekan liikkumista siten, että se voisi vaikuttaa kielteisesti hiekkasärkkiin pitkällä aikavälillä. Tällaisia kielteisiä muutoksia voivat olla esimerkiksi laiturin aiheuttama selkeä muutos hiekan kasautumisalueisiin tai vastaavasti selvät muutokset eroosioalueissa. Toinen luontotyyppeihin vaikuttava tekijä koskien vedenalaisia luontotyyppejä ja vesirannan luontotyyppejä on laiturirakenteiden vaikutus kuolleen kasvimateriaalin liikkumiseen ja keräytymiseen. Seuraavassa on esitetty otteet eri laiturivaihtoehtojen vaikutuksista hiekan liikkeisiin mallinnukseen perustuen. Malli kuvaa kahden vuoden aikana tapahtuvia muutoksia. Mallinnuksen perusteella pilarilaiturilla on selvästi vähäisin vaikutus sedimentin liikkeisiin laiturialueella ja sen läheisyydessä. Voimakkaimmat muutokset syntyvät ponttoonilaiturivaihtoehdossa, koska ponttoonit ovat käytännössä pohjassa kiinni noin 100 metrin etäisyydelle rantaviivasta. Keskimääräiset vaikutukset ovat vähäisiä, kapealla alueella laiturilinjauksen pohjoispuolella nähdään keskimäärin alle 10 cm sedimentaatioalue ja vastaavansuuruista eroosiota havaitaan laiturin kärjen alueella (Kuva 15). Myös hetkelliset suurimmat eroosio- ja sedimentaatiovaikutukset ovat samaa suuruusluokkaa ja suorat laiturirakenteen vaikutukset rajautuvat samoille alueille.. Vähäisten sedimentaatio- ja eroosiovaikutuksien perusteella voidaan olettaa pilariperusteisen laiturin vaikutuksien jäävän vähäisiksi myös rantaviivan siirtymiseen. Pilarirakenne ei niin ikään aiheuta merkittäviä muutoksia alueen virtauskenttään, joten vaikutukset vedessä ajelehtivien kelluvien roskien kertymiseen jäävät vähäisiksi. (Luode Consulting 2017)

30 30 (46) Porin Yyterin laiturihanke Laiturirakenteen suorien vaikutuksien lisäksi rantaviivan edustalla hiekkarannan eteläosissa nähdään hetkellisiä muutoksia sekä sedimentaatiossa että eroosiossa (Kuva 15). Nämä hetkelliset muutokset ovat tyypillisiä aaltojen vaikutuksia, joissa paikallisia muutoksia tapahtuu jatkuvasti eroosiossa ja sedimentaatiossa. Mallinnusmenetelmässä tämä toteutuu sedimentin erodoitumisena yhdestä solusta ja sedimentoitumisena viereiseen soluun. Kun rannan suunnassa jatkuvassa liikkeessä olevan hiekan kulkua muutetaan laiturirakenteella, nähdään hetkellisiä muutoksia kyseisissä prosesseissa. Keskimääräisen muutoksen kuvaajissa nämä ilmiöt suodattuvat lähes kokonaan pois. (Luode Consulting 2017) Laiturin perustamisella pilarien varaan on eri laiturivaihtoehdoista selvästi vähäisimmät vaikutukset hiekkarannan sedimentin liikkeisiin. (Luode Consulting 2017) Kuva 15. Sedimentin pinnankorkeuden keskimääräinen muutos pilariskenaarion (pohjoinen laiturin sijaintipaikka) ja kontrollitilanteen välillä mallinnusjakson aikana. (Kuva: Luode Consulting 2017) Pilariperusteisen laiturin pohjoisen linjauksen tavoin, myös eteläisellä linjauksella toteutettuna laiturirakenteen vaikutukset hiekkarannan sedimentin liikkeisiin jäävät vähäisiksi. Sedimentaation nähdään kasvavan kapealla alueella rantaviivan edustalla laiturin pohjoispuolella keskimäärin alle 10 cm (Kuva 16). Eroosion nähdään puolestaan voimistuvan laiturin kärjen alueella keskimäärin alle 10 cm. Suurimmat hetkelliset muutokset sedimentaatiossa ja eroosiossa ovat samaa suuruusluokkaa ja rajautuvat pääasiassa samoille alueille keskimääräisten