Satakuntalaista luontoa parhaimmillaan

Transkriptio

1 Satakuntalaista luontoa parhaimmillaan

2 Punakuiri (Limosa lapponica) on tuttu näky Yyterin lietteillä. Kannen kuva: Yyterin sannat. Meressä näkyvät hiekkasärkät liikkuvat pikkuhiljaa aaltojen vaikutuksesta kohti rantaa ja lopulta päätyvät tuulen kuljettamana dyynien rakennusaineeksi. Kuva: Porin kaupungin ympäristövirasto, Kansalliset puistot -hanke/lentokuva Vallas Oy Tämä esite on tuotettu Porin ympäristöviraston Yyterinniemen luontopalveluiden kehittäminen -hankkeessa. Esitteen idea ja tekstit: Antti Mäkelä ja Kimmo Nuotio Taitto: Idearäätäli Oy Paino: Ai-Ri Offset Ky Julkaisuvuosi: 2014 Tervetuloa Yyteriin! Yyteri on satakuntalaista luontoa parhaimmillaan. Alueelle on keskittynyt kauniita ja ainutlaatuisia luontokohteita. Porin kaupungin ympäristövirasto on Yyterinniemen luontopalveluiden kehittämishankkeessaan rakentanut luontoreitin yhdistämään näitä kohteita. Tämän esitteen on tarkoitus innostaa Sinut retkelle Yyterinniemelle ja kannustaa tunnistamaan reitin varrella olevan luonnon erityispiirteitä. Kuva: Mika Linho Porin ympäristövirasto Yyterinniemen luontopalveluiden kehittäminen

3 Yyterin sannoilta Selkämeren kansallispuistoon Munakarin säikkä Yyterin luontoreitti sijoittuu Yyterin maankuulun hiekkarannan ja Selkämeren kansallispuiston väliselle alueelle. Selkämeren rannalla sijaitsevan reitin varrelle mahtuu muun muassa dyynejä, lintujen suosimia niitty- ja lietealueita, ruovikoita ja rantametsiä. Rantavyöhykkeen ja metsän rajaa seurailevalla polulla kulkijan on mahdollista rauhoittua omiin ajatuksiinsa tai nauttia yhdessäolosta retkiporukan kanssa. Halutessaan voi myös poiketa luontolavoille tarkkailemaan esimerkiksi ruovikon yllä liitävää ruskosuohaukkaa tai vesirajan tuntumassa lepäilevää näyttävän näköistä ristisorsaa. Itse pidän erityisesti Sannannokan tornilta avautuvasta maisemasta ilta-auringossa ja mahdollisuudesta kokea alueella luonnonrauhaa. Yyterillä on monet kasvot ajankohdasta ja säästä riippuen. Kannustan mahdollisimman monia lähtemään liikkeelle havainnoimaan reitin ainutlaatuista luontoa ja maisemia. Liikkeelle kannattaa lähteä huonommallakin säällä, koska alueella riittää aina koettavaa. Kokemuksesta voin sanoa, että reitti tarjoaa kulkijalle elämyksiä ja hyvinvointia kaikkina vuodenaikoina. Oma suosikkikohteeni on Munakarin säikän tienoo, missä seuraan mielelläni meren liikkeiden vaikutusta säikän olemukseen. Samalla kuuntelen meren ääniä. Anne Savola Ympäristöasiantuntija, Satakuntaliitto Kuva: Mika Linho 4 5

4 Karttapohja: Porin Kaupunki Uimaranta Yyteri aukio Yyterin retkeilyreitit Yyterin sannat Munakari Isosanta I Isosanta II Sannannokka Hathuru Mäntyniemi Yyterin lietteet Langoura Leveää pitkosrakennetta pitkin on helppoa tutustua Yyterin lietteiden luontoon. Preiviikinlahti Kuva: Ilkka Valli / UAS-kuvaukset. 7

5 Tuulen viemää Yyterin kaltaisen kauniin dyynirannan edellytyksenä on riittävä määrä hiekkaa ja tuulta sekä kasveja sitomaan hiekkaa. Vuosien saatossa Yyteriin on syntynyt useista dyynityypeistä muodostunut kehityssarja. Siirryttäessä rannasta kohti sisämaata dyynejä peittävä kasvillisuus lisääntyy ja monipuolistuu. Aallokon rannalle kasaama hiekka lähtee kuivuttuaan tuulen kuljettamana liikkeelle. Alkiodyynit ovat pieniä dyynejä lähellä rantaviivaa. Ne syntyvät tuulen kuljettaman hiekan kasaantuessa yksittäisten kasvituppaiden ympärille. Hiekkaan hautautuminen pakottaa kasvin kasvamaan, jolloin se kykenee sitomaan lisää hiekkaa. Tällä mekanismilla alkiodyynit kasvavat hiljalleen suuremmiksi ja muodostavat lopulta yhtenäisiä rannansuuntaisia dyynivalleja. Ensimmäisten yhtenäisten dyynivallien rantavehnäkasvusto ei ole täysin peittävää, vaan vaaleaa hiekkaa pilkottaa kasvillisuuden välistä. Tämän vuoksi luontotyyppiä kutsutaan valkeiksi dyyneiksi. Dyynikehityssarjan seuraavaa dyynityyppiä kutsutaan harmaiksi dyyneiksi, koska sammalet ja jäkälät antavat pohjakerrokselle harmaan sävyn. Yhä useammat kasvilajit pystyvät levittäytymään harmaille dyyneille rannanpuoleisten dyynien suojaavan vaikutuksen ansiosta. Yyterissä ruohokasvillisuuden peittämät dyynit sijaitsevat kumpuilevana maastona valkeiden dyynien takana. Kasvillisuuden sidottua dyynien pinnan myös puulajit alkavat vallata dyynejä. Metsäiset dyynit on kehityssarjan viimeinen luontotyyppi ja sijoittuu muiden dyynityyppien taakse kauimmaksi merenrannasta. Rantadyynit on herkkä luontotyyppi. Takaathan niiden säilymisen myös tulevaisuudessa ja käytät liikkumiseen lankonkeja ja avointa rantatasannetta. Harmaa dyyni Kuvat: Antti Mäkelä Metsäinen dyyni Dyyniluontotyyppien sijainnit Yyterissä 8 (Nylénin 2009 mukaan). Ilmakuva: Porin kaupunki 9 Alkiodyyni Valkea dyyni Alkiodyynit Valkeat dyynit Harmaat dyynit Metsäiset dyynit

6 Yyterin dyynit Kuva: Visa Vehmanen 10 11

7 Elävinä hautautuvat Lähellä rantaviivaa vallitsevat karut olosuhteet. Vain muutamat kasvilajit kestävät meriveden suolapärskeitä, syksyn myrskyjä, ajoittaista hiekkaan hautautumista ja vähäravinteisuutta. Yksi tällaisista lajeista on suola-arho (Honckenya peploides). Sen pitkät ja haaraiset juuret sitovat hiekka-ainesta ja mahdollistavat näin muiden kasvilajien leviämisen ja juurtumisen rannalle. Myös yksivuotinen merisinappi (Cakile maritima) kuuluu avoimen ranta-alueen pioneerilajeihin. Yyteristä suola-arhoa ja merisinappia voit löytää helpoiten dyynirannan eteläosasta. Yyterin hiekkarannan kukkakasveista yksi yleisimmistä on keltakannusruoho (Linaria vulgaris). Sitä esiintyy runsaimmin ensimmäisen yhtenäisen dyynivallin takana, jossa kasvuolosuhteet ovat kasveille huomattavasti miellyttävämmät kuin aivan rantaviivan tuntumassa. Mukavammat kasvuolosuhteet tietävätkin kilpailua eri kasvilajien välille. Keltakannusruoho Kuva: Antti Mäkelä Rantavehnä Yyterin näkyvin ja dyyneille tunnusomaisin kasvi on kuitenkin rantavehnä (Leymus arenarius). Ilman tätä kasvia Yyterissä ei olisi nykyisenlaisia dyynejä. Rantavehnä sitoo hiekkaa tehokkaasti syvillä juurillaan ja pystyy näin muodostamaan useita metrejä korkeita rantadyynejä. Kuva: Antti Mäkelä Suola-arho Kuva: Antti Mäkelä Kuva: Antti Mäkelä Rantavehnä Merisinappi Kuva: Seppo Keränen

8 Hiekkaan syntyy tasaisen tuulen vaikutuksesta kareita eli pieniä laineita, kuin dyynejä pienoiskoossa. Kotimatka Muurahaisleijona eli muurahaiskorennon toukka kaivaa itselleen kuopan. Sen pohjalla muurahaisleijona odottaa hiekkaan piiloutuneena muurahaisten tippumista kuoppaan napatakseen ne sitten leuoillaan ravinnokseen. Kuva: Antti Mäkelä Kuva: Antti Mäkelä 14 15

9 Yyterin lietteet Kun Santoja kävelee etelään ja ylittää Munakarin säikän, saapuu lintuharrastajien Yyteriin Lietteille. Santojen hiekkaa hienojakoisempaan hietaan on sekoittunut liejumaisia maa-aineksia ja näin on syntynyt tasainen lietealue, joka tarjoaa vuosittain tuhansille muuttolinnuille ruokailualueen. Lieteranta on alueen laajin ja yhtenäisin elinympäristö. Sillä on pituutta yli neljä kilometriä ja pinta-alaa yli sata hehtaaria. Pääosa lietealueesta on kuitenkin keskivedenpinnan alapuolella eikä näy peruskartassa. Reitti kulkee rantametsissä, sivuaa rantaniittyjä ja ruovikkoa. Luontolavoille noustessa avautuu näkymä lietteelle ja merelle. Luonnontilaista aluetta on runsaasti. Avoimen rannan lisäksi suurin osa rantametsistä ja luhtaniityistä on koskematonta luontoa. Mantereen puolella maisemaa hallitsee Mäntyniemi, moreenipohjainen entinen saari. Sen ja yhtenäisen metsäalueen sekä kapean rantametsävyöhykkeen väliin jää vähitellen metsittyvä Hathurun ruovikoitunut niittyalue. Merenranta on tässä kohtaa siirtynyt lyhyessä ajassa 400 metriä ulommas. Mäntyniemen eteläpuolista niittyaluetta hoidetaan vuosittain niittämällä, sillä se on uhanalaisen etelänsuosirrin (Calidris alpina ssp. schinzii) viimeisiä pesimäniittyjä Etelä-Suomessa. Etelänsuosirri ruokailee ja soidintaa näkyvästi rantalietteellä huhti toukokuussa. Ristisorsa (Tadorna tadorna) on Yyterin lietteiden tunnuslintu. Kuva: Mika Linho 16 17

10 Pulmussirrin (Calidris alba) tapaa usein jo Yyterin santojen puolella. Tylli (Charadrius hiaticula) on lieterannan runsaslukuisimpia lintuja. Kuva: Mika Linho Kuva: Mika Linho 18 19

11 Yyteri kahlaajarannat löydettiin lähes sata vuotta sitten: 1920-luvulta alkaen alue on tunnettu ainutlaatuisena arktisten kahlaajien muutonaikaisena levähdysalueena ja kahlaajaharvinaisuuksien löytöpaikkana. Alueella on havainnoitu lintuja lähes päivittäin huhtikuun alusta lokakuulle jo 1950-luvulta lähtien. Yyterissä on havaittu 48 eri kahlaajalajia, joista 28:aa tavataan säännöllisesti läpimuuttavana ja näistä kolme lajia pesii alueella säännöllisesti. Kun pohjoiseen matkaavien kahlaajien kevätmuutto alkaa toukokuussa, esiintyvät punakuirit (Limosa lapponica), suosirrit (Calidris alpina) ja tyllit (Charadrius hiaticula) satojen lintujen parvina. Kesäkuun alussa alueelle kerääntyy sadoittain sorsalintukoiraita, jotka vaihtavat alueella juhlapukunsa vaatimattomampaan peruspukuun kesän ajaksi. Runsaimmin lintuja Yyterissä on kuitenkin syysmuuton aikaan heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun. Elokuussa rantalietteillä ruokailee parhaimpina päivinä yli tuhat kahlaajaa. Syyskuussa lietealueen valtaavat tuhansien valkoposkihanhien (Branta leucopsis) muodostamat parvet, jotka lentävät päivittäin ruokailemaan sisämaahan pelloille. Niiden lähdettyä talvehtimisalueilleen ranta vähitellen hiljenee. Preiviikinlahden jäädyttyäkin Yyterin luontolavoilla riittää katsottavaa, kun alueella kalastajien liikkeitä seurailevat merikotkat (Haliaeetus albicilla)ja lokkiparvet lentävät avantojen väliä. Luontoreitillä liikkuessaan voi myös nähdä ruovikossa ruokailevia viiksitimaleja (Panurus biarmicus). Ruskosuohaukat (Circus aeruginosus) lentävät saalistaessaan rantaniittyjen ja ruovikoiden yllä. Kuva: Seppo Keränen 20 21

12 Uhanalainen etelänsuosirri (Calidris alpina ssp. schinzii) pesii alueen hoidetuilla rantaniityillä. Lapinsirrit (Calidris temminckii) ruokailevat aivan rantaniityn ja -lietteen rajassa. Kuva: Matti Sillanpää Kuva: Mika Linho 22 23

13 Lietteillä syksyisin tuhatpäisinä parvina ruokailevia valkoposkihanhia (Branta leucopsis) pesii lähisaaristossa satoja pareja. Kuva: Seppo Keränen 24 25

14 Viiksitimali (Panurus biarmicus) pesii harvalukuisena Yyterin laajimmassa ruovikossa. Merikotkia (Haliaeetus albicilla) liikkuu Yyterissä päivittäin. Kuva: Mika Linho Kuva: Seppo Keränen 26 27

15 l Riitsaranlahti Riitsaranlahti on maankohoamisen seurauksena hiljalleen merestä irti kuroutuva lahti, joka on erityisesti vesi- ja ruovikkolintujen suosiossa. Riitsaranlahden monipuolista luontoa voit tarkkailla kolmelta luontolavalta, joista Langouran lava on esteetön. Lahden rannoilla voit kesäisin nähdä myös rantaniittyjä laiduntavaa ja perinnebiotooppeja ylläpitävää ylämaankarjaa. Riitsaranlahden alue muodostaa merkittävimmän mantereisen kokonaisuuden Selkämeren kansallispuistossa. Selkämeren kansallispuisto perustettiin vuonna 2011 ja se on Suomen suurin merellinen kansallispuisto. Kansallispuisto muodostuu etupäässä uloimman saariston karujen luotojen ja saarien nauhasta Merikarvialta Kustaviin. Maankohoamisrannikon saaristo on luonteeltaan rikkonaista ja karikkoista. Selkämeri on yksi parhaimmassa kunnossa säilyneistä Itämeren alueista ja kansallispuiston merkitys vedenalaisen luonnon suojelussa on suuri. Pohjoisen ja etelän lajisto kohtaavat Selkämerellä sekä veden alla että maan päällä. Selkämeren rannikko on myös yksi tärkeimmistä alueista maamme ammattikalastukselle. Lisätietoja Selkämeren kansallispuistosta löydät osoitteista: l selkämeri k ansallispuisto l nationalpa r k Ylämaankarja laiduntaa niittyä Langouran esteettömän luontolavan edustalla. Kuva: Antti Mäkelä 28 29

16 Kivinen Riitsaranlahti on osa Preiviikinlahtea. Kuva: Seppo Keränen 30 31

17