Talvivaara Projekti Oy

Transkriptio

1 Talvivaara Projekti Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v Yhteenveto

2 Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2008, Yhteenveto 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILUN TAUSTATIEDOT JA TOTEUTUS 1 3 KÄYTTÖTARKKAILU 2 4 RAKENTAMISVAIHEEN AIKAINEN TARKKAILU 2 5 PÄÄSTÖTARKKAILU 2 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU Pintavedet Veden laatu Vesistöjen ekologinen tila Kalasto ja kalastus Sedimentit Pohjavedet Biologinen tarkkailu maa-alueilla Pölylaskeuma ja leijuma Melu Tärinä 10 7 YHTEENVETO 10 Pöyry Environment Oy Tuija Hilli, MMM Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Talvivaaran monimetalliesiintymät muodostavat yhden Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin varannoista. Todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 642 Mt. Malmivarat riittävät 24 vuoden tuotantoon. Kaivoksen suunniteltu nikkelin vuotuinen tuotanto on t, jonka ohella tuotetaan t sinkkiä, t kuparia ja t kobolttia. Suunniteltu malmin louhintamäärä on 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa alueella luonnostaan esiintyvien bakteerien avulla metallit liuotetaan malmista. Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä Rakentamistyöt olivat käynnissä koko vuoden 2008 ajan ja samanaikaisesti käynnisteltiin myös tuotantoa, lähinnä louhintaa ja bioliuotusta. Kesän 2007 aikana laadittiin Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma, jonka Kainuun ympäristökeskus ja Kainuun TE-keskus hyväksyivät tietyin muutoksin alkuvuodesta Talvivaaran kaivoksen tarkkailu on toteutettu vuonna 2008 voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailuun sisältyy rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden ja ph:n tarkkailu, päästötarkkailu ja ympäristövaikutusten tarkkailu. Ympäristövaikutusten tarkkailuun sisältyy pintavesien tarkkailu, kalataloustarkkailu, pohjavesien tarkkailu, biologinen tarkkailu maa-alueilla, pölylaskeuman ja leijuman tarkkailu sekä melun ja tärinän tarkkailu. Koko tarkkailun raportointi on jaettu viiteen osaan: Yhteenveto Osa I Tarkkailun taustatiedot Osa II Rakentamisvaiheen aikainen tarkkailu Osa III Päästötarkkailu Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu sisältää edelleen yhdeksän alakohtaa (a-i). 2 TARKKAILUN TAUSTATIEDOT JA TOTEUTUS Talvivaaran kaivos sai Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta ympäristö- ja vesitalousluvan 33/07/ Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen tietyiltä osin. Vaasan hallintooikeus antoi päätöksensä 08/0039/ Päätös sisälsi mm. muutoksia päästörajaarvoihin, mikä vaikutti myös tarkkailusuunnitelmaan. Luvasta valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä Vuosi 2008 oli Kainuussa tavanomaista sateisempi. Vuoden sadesumma oli noin 20 % tavanomaista suurempi. Erityisesti tammikuussa ja lokakuussa satoi runsaasti, kun taas huhtikuu oli niukkasateinen. Vuosi 2008 oli Kajaanissa tavanomaista lämpimämpi leudon talven vuoksi. Niin tammi-helmikuussa kuin loka-joulukuussakin oli tavanomaista lämpimämpää. Kesä puolestaan oli jonkin verran tavanomaista viileämpi. Vallitsevat tuulen suunnat olivat vuositasolla etelästä, mutta keväällä kuitenkin itätuulet olivat vallitsevia ja kesällä tuuli eniten pohjoisesta. Jormasjärven vedenkorkeus oli lähes koko vuoden 2008 ajan tavanomaista suurempi ja myös virtaama Jormasjärven luusuassa oli tavanomaista suurempi.

4 2 Tarkkailusta vastasi konsulttina pääasiassa Pöyry Environment Oy. Sedimentin laadun tarkkailun toteutti kuitenkin Geologian tutkimuskeskus, leijumamittaukset toteutti Ilmatieteen laitos ja melutarkkailun toteutti Pöyry Energy Oy. 3 KÄYTTÖTARKKAILU Käyttötarkkailu toteutettiin tarkkailusuunnitelman mukaisesti kirjaamalla mm. rakentamistöiden ja louhinnan eteneminen, käytetyt kemikaalit, polttoaineet ja vesimäärät sekä tuotetut jätteet. Poikkeukselliseksi luokiteltuja vesipäästöjä tapahtui vuoden 2008 aikana kolme ja pieniä öljyvahinkoja 22. Käyttötarkkailun tulokset on esitetty osaraportissa II. 4 RAKENTAMISVAIHEEN AIKAINEN TARKKAILU Rakentamisvaiheen aikaisen tarkkailun tulokset on esitetty osaraportissa II. Rakentamisvaiheen aikaisen tarkkailun tarkkailukohteita oli kaikkiaan seitsemän, joista neljän tarkkailu tapahtui viikoittain koko vuoden ajan. Kolme muuta kohdetta oli tarkkailussa vain alkuvuonna. Kaivoksen rakentamisalueelta vedet ohjattiin maaston korkeussuuntien mukaisesti lähinnä Mourunpuron kautta Vuoksen vesistöön. Osin sekundäärikasan rakennustyömaalta, kaivosvarikon alueelta sekä avolouhoksen ympäristöstä vedet johdettiin kuitenkin Kuusijoen kautta Oulujoen vesistöön. Mourunpurossa Kortelammen eteläpuolella kiintoainepitoisuus oli keväällä ajoittain suuri, mutta tehtyjen vesienkäsittelyä tehostavien toimenpiteiden seurauksena kiintoainepitoisuus tasaantui kesäkuun alkupuolella lupamääräysten mukaiselle tasolle. Mourunpuron ph oli kohdassa 3 mainittuja poikkeuksellisten päästöjen ajankohtia lukuun ottamatta noin ph 6 7. Poikkeustilanteiden aikana Mourunpuron ph laski väliaikaisesti tasolle ph 4,5. Härkäpurossa ja havaintopaikalla Sekundäärikasa P1 kiintoainepitoisuus oli yksittäisiä näytteitä lukuun ottamatta pieni. Havaintopaikalla Sekundäärikasa P2 kiintoainepitoisuus sen sijaan oli ajoittain koholla, mikä selittyy osin vähäisellä vesimäärällä. 5 PÄÄSTÖTARKKAILU Talvivaaran kaivokselta ei vuoden 2008 aikana johdettu prosessin ylijäämävesiä vesistöön. Myöskään ilmapäästöjen tarkkailua ei toteutettu vielä vuoden 2008 aikana, koska tuotantoprosessi ei vielä ollut normaalitilanteessa. Kaivoksen saniteettijätevedenpuhdistamon tarkkailu toteutettiin tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailutulosten mukaan puhdistamo toimi hyvin ja täytti sille asetetut lupavaatimukset. Saniteettijätevedenpuhdistamon tarkkailutulokset on esitetty osaraportissa III. 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU 6.1 Pintavedet Talvivaaran kaivoksen tarkkailussa vuosi 2008 oli ns. laaja vuosi, jolloin tarkkailu sisälsi kaikki tarkkailusuunnitelmaan kuuluvat pintavesien tarkkailumenetelmät. Pintavesien tarkkailuun sisältyi veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailu, kasviplanktontarkkailu, perifytonin piilevästön tarkkailu, pohjaeläintarkkailu, vesikasvillisuuden tarkkailu, kalojen, rapujen ja

5 3 pohjaeläinten metallipitoisuuksien tarkkailu sekä kalataloustarkkailu. Pintavesien tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan vesikasvillisuuden tarkkailua lukuun ottamatta osaraportissa IVa ja vesikasvillisuuden tarkkailun tulokset osaraportissa IVb Veden laatu Kuusilammen avolouhoksen ympäristöstä mustaliuskealueelta vedet kulkevat useiden pienten lampien ja purojen kautta Kuusijokeen ja edelleen Kalliojoen kautta Kolmisoppeen. Mustaliuskealueen vesistöt ovat luonnostaan happamia ja metalleja vedessä voi olla runsaasti. Myös sulfaattipitoisuus ja sähkönjohtavuus ovat luonnostaan koholla. Mustaliuskealueen lammissa ja puroissa vesi oli hapanta ja alkaliniteetti eli puskurointikyky happamoitumista vastaan oli kulunut loppuun. Happamuus oli hieman lisääntynyt kaivostoiminta edeltäneeseen aikaan verrattuna. Alhaisessa ph:ssa humus ja fosfori saostuvat, mikä oli havaittavissa mustaliuskealueen vesistöissä. Vesireitin yläosalla Kaivoslammessa typpipitoisuudet olivat kohonneet aikaisemmasta, mikä oli ilmeisesti seurausta lammen läheisyydessä tehdyistä räjäytyksistä. Räjäytysten yhteydessä valumavesiin tulee typpeä räjähdysainejäämänä. Alempana vesistössä kohonneita typpipitoisuuksia ei havaittu. Mustaliuskealueen vesissä oli runsaasti metalleja. Pitoisuudet olivat kevättalvella selvästi suurempia kuin kesällä. Nikkelin, sinkin, koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat suurempia kuin ennen kaivostoiminnan aloittamista tehdyssä perustilaselvityksessä. Kaivoslammessa myös useiden muiden metallien pitoisuudet olivat suuria. Salmiseen ja Kalliojärveen ei vuoden 2008 aikana johdettu vesiä kaivosalueelta. Myös Korentojoen ja Aittopuron havaintopaikat sijaitsevat siten, että niihin ei tule vesiä kaivosalueelta. Oulujoen vesistöalueella veden laatu oli yleisesti heikoin vesireitin yläosan pienissä järvissä ja veden laatu parani alavirtaa kohden. Kalliojoen suulla ph oli ajoittain lievästi alentunut, mutta Kolmisopessa ph oli samaa tasoa kuin ennen kaivostoiminnan aloittamista. Kolmisopen ph on luontaisesti hapan mustaliuskealueen vesien vaikutuksesta. Alkaliniteetti oli yleisesti välttävä tai tyydyttävä, mutta ajoittain kulunut loppuun, mikä on alueen vesille tyypillistä. Kalliojoessa metallipitoisuudet olivat koholla mustaliuskealueelta tulevien vesien vaikutuksesta johtuen. Kalliojoessa ja Kolmisopessa nikkelin ja sinkin pitoisuudet olivat aikaisempaa suurempia (vuoden 2007 tarkkailu / perustilaselvitys). Kolmisopessa koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat lähes poikkeuksetta alle määritysrajan. Myös Jormasjärvessä nikkelin ja sinkin pitoisuudet olivat hieman aikaisempaa suurempia. Jormasjärvestä alaspäin mentäessä metallipitoisuudet pienenivät siten, että Nuasjärvessä nikkelin, sinkin, kuparin ja koboltin pitoisuudet olivat lähes poikkeuksetta alle määritysrajan. Useiden muiden metallien pitoisuudet olivat kaikissa alueen vesissä alle määritysrajan. Kalliojoen suulla ja Kolmisopessa nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät vesieliöstölle haitallisena pidettävän tason. Vuoksen vesistöalueella Ylä-lumijärvessä, Lumijoessa ja Kivijärvessä typpipitoisuudet olivat koko vuoden ajan koholla johtuen kaivoksen rakentamisalueelta tulevien vesien kohonneesta typpipitoisuudesta. Rakentamisalueelta tulevissa vesissä typpeä oli räjähdysainejäämänä. Rakentamiseen liittyvät räjäytystyöt on saatu loppuun vuoden 2008 aikana. Kaivoksen poikkeukselliset vesipäästöt (3 kpl, luku 3) kohdistuivat Vuoksen vesistöalueen suuntaan. Poikkeustilanteissa kaivosalueelta tulevat vedet olivat happamia ja sisälsivät runsaasti sulfaattia ja metalleja. Poikkeustilanteiden vaikutuksesta Ylä-Lumijärven, Lumijoen ja Kivijärven ph ja alkaliniteetti laskivat väliaikaisesti. Metallipitoisuudet olivat pidempään koholla, mutta palautuivat poikkeustilanteen jälkeen vähitellen tavanomaiselle tasolle. Poikkeuspäästöjen takia ko. vesistöjen veden laadun vaihtelu oli vuonna 2008 hyvin suurta. Happamuuden voimistuessa humus saostui, mikä oli havaittavissa vesistössä veden kirkkaana

6 4 värinä ja alhaisena COD Mn arvona, myös fosforipitoisuudet laskivat tuolloin. Poikkeuksellisten päästöjen vaikutuksia ei ollut havaittavissa enää Laakajärvessä. Tyypillisesti Vuoksen vesistöalueen puolella veden ph on korkeampi ja vesi on tummempaa, humuspitoisempaa ja ravinteikkaampaa kuin Oulujoen vesistöalueen puolella. Poikkeuksellisten päästöjen vuoksi Ylä-Lumijärven ja Lumijoen nikkelin, sinkin, kuparin ja koboltin pitoisuudet olivat selvästi aikaisempaa suurempia. Myös Kivijärvessä nikkelin ja sinkin keskimääräinen pitoisuus oli aikaisempaa suurempi, mutta koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat vuoden 2007 tasoa. Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa koboltin, kuparin, nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät vesieliöstölle haitallisen tason. Myös Kivijärvessä Lumijoen edustalla pitoisuudet olivat koholla, mutta Laakajärvessä metallipitoisuudet olivat haitattomalla tasolla. Muista metalleista alumiinin ja kadmiumin pitoisuudet ylittivät vesieliöstölle haitallisen tason Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa, mutta kadmiumin pitoisuus ei kuitenkaan ollut letaalitasoa. Suuret alumiinipitoisuudet esiintyivät samanaikaisesti alhaisen ph:n kanssa, mikä lisää alumiinin haitallisuutta vesieliöstölle. Ylä-Lumijärvessä ja Lumijoessa kiintoainepitoisuus oli kevättalvella ajoittain koholla, mihin on osaltaan voineet vaikuttaa kevättalvella kaivoksen rakentamisalueelta tulevat kiintoainepitoiset vedet. Kaivoksen läheisyydessä sijaitsevien pienten lampien ja purojen vesi oli osittain varsin hapanta, mutta ph-arvot olivat kuitenkin samaa tasoa kuin ennen kaivostoiminnan aloittamista tehdyssä perustilaselvityksessä. Ensimmäisen vaiheen liuotusalueen länsipuolella sijaitsevan Myllylammen kiintoainepitoisuus ja sameus sekä typpipitoisuus olivat ajoittain koholla, mikä johtui lammen ympäristöön suoalueelle johdetuista rakennustyömaan vesistä. Vesiä johdettiin keväällä suoalueelle, jotta pystyttiin pienentämään Kortelammen vesienkäsittely-yksikköön kohdistuvaa kuormitusta ja vähentämään siten vaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Hoikanlammessa typpipitoisuudet olivat selvästi koholla ja erityisesti nitraatti-nitriittityppeä oli runsaasti. Hoikanlammen kohonneet typpipitoisuudet johtuivat läheisellä tietyömaalla tehdyistä räjäytyksistä sekä tien runkoon käytetyssä louheessa räjäytysainejäämänä olevasta typestä. Myös Hakosen ja Pikku-Hakosen typpikuormitus on voinut lisääntyä läheisen tietyömaan vuoksi. Kaivoksen ympäristössä sijaitsevissa pienissä lammissa ja puroissa ei todettu kaivostoiminnasta johtuvia kohonneita metallipitoisuuksia Vesistöjen ekologinen tila Kasviplanktonlajistoa ja biomassaa tutkittiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta, Jormasjärvestä ja Kivijärvestä. Kasviplanktontulosten perusteella kaikki tutkitut järvet olivat tyypillisiä humusjärviä, mistä johtuen kasviplanktonin määrä pysyi suhteellinen alhaisena melko suurista ravinnepitoisuuksista huolimatta. Limalevän osuus oli Jormasjärven syvännehavaintopaikkaa lukuun ottamatta merkittävä loppukesällä. Limalevä on tyypillinen matalien ruskeavetisten järvien laji. Humusvesille tyypillisesti sinileviä oli vähän. Kalliojärven ja Kivijärven kasviplanktonbiomassat olivat rehevää tasoa ja Kolmisopen ja Jormasjärven biomassat lievästi rehevää tasoa. Myös kasviplanktonin levätuotantopotentiaali osoitti Kalliojärvessä ja Kivijärvessä järvien rehevää tilaa ja Kolmisopessa ja Jormasjärvessä lievästi rehevää tilaa. Perifytonin piilevästöä eli erilaisilla pinnoilla kasvavia leviä tutkittiin Kalliojoesta, Tuhkajoesta ja Lumijoesta. Jokien tila oli perifytonin piilevien perusteella erinomainen. Piilevätutkimusten perusteella kaikki vesistöt olivat karuja, mutta Tuhkajoen rehevyystaso oli korkein. Ilmeisesti veden tumma väri ja ravinteiden sitoutuminen humukseen heikentävät ravinteiden

7 5 käyttökelpoisuutta ko. vesistöissä. Jokien piilevät olivat happamuuden suhteen suurimaksi osaksi asidofiilisiä, eli hieman happamissa vesissä viihtyviä. Asidofiilien osuus oli suurin Kalliojoessa ja pienin Tuhkajoessa. Poikkeuksellisten vesipäästöjen vaikutus oli havaittavissa Lumijoessa asidofiilisten ja indifferenttien (esiintyminen ei ole riippuvainen vesistön phtasosta) lajien suurena määränä. Virtavesien pohjaeläimistöä tutkittiin Kalliojoesta, Tuhkajoesta ja Lumijoesta. Virtavesien pohjaeläimistöä on tutkittu edellisen kerran vuonna 2004, mutta aineistojen vertailukelpoisuus mm. menetelmällisistä eroista johtuen on heikko. Vuonna 2008 pohjaeläinyksilöiden määrä oli suurempi kuin vuonna Lumi- ja Kalliojoella pohjaeläinten kokonaislajimäärä ja EPTlajimäärä oli pysynyt lähes samana, mutta Tuhkajoelta tavattiin vuonna 2008 hieman enemmän sekä pohjaeläinlajeja että EPT-lajeja kuin vuonna Lumijoella havaittiin vuonna 2008 vain muutama happamoitumiselle herkkänä pidetyn purokuoriaislajin (Elmis aenea) yksilö, mikä saattoi johtua kaivoksen poikkeuksellisen happamista vesipäästöistä. Vuonna 2004 ko. lajia tavattiin Lumijoella selvästi runsaampana. Vuonna 2008 virtavesien pohjaeläinyhteisöistä havaittiin kaksi lajia, jotka kuuluvat IUCN:n uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettäviin lajeihin. Silmälläpidettäviä lajeja olivat Kalliojoessa Arctopsyche ladogensis ja Lumijoella Lype reducta, jotka molemmat ovat vesiperhosia. Pohjaeläimistön perusteella alueen virtavesissä ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Järvien pohjaeläimistöä tutkittiin Kalliojärvestä, Kivijärvestä, Jormasjärvestä ja Kolmisopesta. Kaikki tutkitut järvet olivat pohjaeläimistön perusteella joko reheviä (Kivijärvi, Jormasjärvi ja Kolmisoppi) tai lievästi reheviä (Kalliojärvi). Järvien syvännepohjaeläimistöä hallitsivat surviaissääskien ja sulkahyttysten toukat, mutta Jormasjärvellä myös hernesimpukoiden määrä oli merkittävä. Järvien pohjaeläimistöä on tutkittu myös vuonna 2007, mutta johtuen huomattavista eroista eri vuosien näytteenottotavoissa, aineistot eivät olleet vertailukelpoisia, joten vertailutuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Pohjaeläinten metallipitoisuudet olivat suurimpia Tuhkajoessa ja alhaisimmat Lumijoessa. Kalliojoen pohjaeläinten metallipitoisuudet olivat pääosin samaa tasoa kuin Tuhkajoessa. Pohjaeläinten metallipitoisuuksiin vaikuttavat luontaiset alueen maa- ja kallioperästä vesitöihin liukenevat metallit. Esimerkiksi nikkelipitoisuus oli Tuhka-, Kallio- ja Lumijoessa selvästi suurempi ja sinkkipitoisuus samaa tasoa kuin Oulujokeen laskevan Sanginjoen ja Siikajoen yhdistetyssä näytteessä. Kalojen metallipitoisuuksia tutkittiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta, Jormasjärvestä ja Kivijärvestä kerätyistä haukinäytteistä. Hauen metallipitoisuudet olivat varsin pieniä ollen samaa tasoa kaikilla järvillä. Kadmium- ja lyijypitoisuudet olivat alle määritysrajan ja selvästi alle elintarvikkeeksi käytetyn kalan lihakselle sallittujen (EU-asetus 466/2001) enimmäispitoisuuksien. Kolmisopen haukien keskimääräinen elohopeapitoisuus ylitti juuri ja juuri hauelle sallitun enimmäispitoisuuden. Tämä johtunee Kolmisopen näytekalojen suuresta koosta. Haukien keskipaino oli siellä 1,7 kg, joten hauet olivat jo varsin vanhoja ja siten keränneet elohopeaa pienempiä kaloja enemmän. Ravun metallipitoisuuksia tutkittiin Jormasjärven Talvilahdelta ja järven keskiosasta (Kiikonniemi) pyydetyistä rapunäytteistä. Rapujen hepatopancreaksen metallipitoisuudet olivat Talvilahdella ja järven keskiosassa samaa tasoa. Pitoisuudet olivat elohopeaa lukuun ottamatta korkeampia kuin hauen lihaksen pitoisuudet. Tämä selittynee sillä, että hepatopancreas on maksaa vastaava elin, johon kertyy myös metalleja enemmän kuin lihakseen. Vesikasvillisuuden tarkkailu tehtiin Kolmisopella, Kalliojärvellä, Kivijärvellä ja Jormasjärvellä. Vesikasvillisuuden tilaa selvitettiin ilmakuvausten ja maastossa tehtyjen linjalaskentojen avulla. Kolmisoppi oli tutkituista järvistä rehevin. Sen lahdet ja rannat olivat itärantaa lukuun ottamatta kasvillisuudeltaan runsaita. Kolmisopella havaittiin myös eniten vesikasvilajeja. Vähiten vesikasvilajeja havaittiin Kivijärvellä, missä myös vesikasvillisuutta oli vähiten. Jormasjärvessä esiintyi niukkaravinteisia kasvupaikkoja suosivia lajeja. Kalliojärvi poikkesi tyypiltään muista tutkituista järvistä. Sen rannat olivat suomaiset ja pohja mutaa. Kolmisoppi luokiteltiin korte-

8 6 ruokotyypin järveksi (valtalajeina järvikorte ja järviruoko), Kalliojärvi ulpukkatyypin järveksi (valtalajit ulpukka ja pullosara), Kivijärvi järvikortetyypin järveksi (ei valtalajeja) ja Jormasjärven Talvilahti järvikortetyypin ja korte-ruokotyypin järveksi (valtalajit järvikorte, järviruoko, vesisara ja pullosara) Kalasto ja kalastus Kalataloustarkkailuun sisältyivät kalastuskirjanpito, sähkökoekalastukset, verkkokoekalastukset, kalastustiedustelu ja ravustustiedustelu. Lisäksi tutkittiin Tuhkajoen taimenen alkuperää. Kirjanpitokalastajia oli Kolmisopella kaksi ja Jormasjärvellä viisi. Kolmisopella ei tiettävästi ole enää nykyisin muita kalastajia. Kolmisopella harjoitettiin pienimuotoista katiskakalastusta. Kalastajakohtainen saalis oli 53 kg, mistä haukea, ahventa ja madetta oli suunnilleen saman verran. Lisäksi saaliissa oli vähän särkeä. Yksikkösaaliit Kolmisopella olivat pieniä. Kalastajien mukaan katiskojen likaantuminen vaikeutti kalastusta Kolmisopella kesän aikana, mutta kaloissa ei esiintynyt makuvirheitä. Jormasjärvellä kalastus oli pääasiassa talviverkkokalastusta. Kalastajakohtainen saalis oli Jormasjärvellä 101 kg. Kuhan osuus saaliista oli lähes puolet. Muita merkittäviä saalislajeja olivat hauki ja made. Lisäksi saatiin hieman taimenta, siikaa ja ahventa. Käytetty verkkojen solmuväli oli niin harva, että niillä saatiin ahventa vain hiukan ja särkeä ei ollenkaan. Kuhan yksikkösaalis oli kohtalainen, mutta hauen ja mateen yksikkösaaliit olivat pieniä. Jormasjärvellä myös nuotattiin kesällä. Muikkua oli varsin runsaasti, mutta se oli niin pientä, että sitä ei voitu ottaa saaliiksi. Kalastajakohtainen saalis oli Jormasjärvellä kotitarvekalastuksen luonne huomioon ottaen varsin suuri. Jormasjärven Talvilahdella kuhan ja hauen yksikkösaaliit olivat pienempiä kuin koko järvellä keskimäärin, mutta madetta Talvilahdelta saatiin keskimääräistä paremmin. Pyydysten likaantuminen oli sitä kommentoineen kalastajan mukaan vähäistä. Jormasjärvellä ravustaneiden neljän kirjanpitoravustajan kokonaissaalis oli 1220 rapua. Ravun yksikkösaalis mertavuorokautta kohden oli pieni. Ravustuskirjanpidon mukaan rapukanta vaikuttaa olevan Talvilahdella heikompi kuin muualla Jormasjärvessä. Sähkökoekalastukset tehtiin Kalliojoella, Tuhkajoella ja Lumijoella. Sateisuudesta johtuen sähkökoekalastukset jouduttiin tekemään vedenkorkeuden ollessa tyypillistä alivirtaamatilannetta korkeampi, mikä saattoi vähäisessä määrin vaikuttaa tuloksiin tiheysarvioita laskevasti. Kaikkien jokien kalasto oli niukka ja yksilötiheydet pieniä. Kalliojoen ylemmältä koealalta ei saatu saalista lainkaan ja alemmalta koealalta saatiin vain kaksi ahventa. Myös Lumijoen kalasto oli yksipuolinen. Saaliiksi saatiin Lumijoelta muutama ahven ja särki. Tuhkajoelta sen sijaan saatiin pienin tiheyksin taimenta, ahventa, madetta ja särkeä. Tuhkajoen alimmalta koealalta saatiin yksi kesänvanha taimenen poikanen, muut taimenet olivat 1 5 vuotiaita. Tuhkajoen alimmalta koskialueelta, varsinaisten koealueiden alapuolelta saatiin kuitenkin ylimääräisissä sähkökoekalastuksia enemmän kesänvanhoja taimenen poikasia. Tutkittujen jokien kalasto on ollut varsin niukkaa myös aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa. Rista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa tehtyjen tutkimusten mukaan Tuhkajoen taimenkanta on oma erillinen kantansa. Geneettinen ero vertailukantoihin oli selvä. Verkkokoekalastukset tehtiin Kalliojärvellä, Kolmisopella ja Kivijärvellä. Verkot eivät juuri likaantuneet yön aikana. Ahven oli valtalaji kaikilla järvillä. Toinen merkittävä kalalaji oli särki. Näiden lisäksi saatiin kiiskeä, haukea ja muikkua. Keskimääräinen verkkosaalis oli kaikilla järvillä pieni. Tulokset viittaavat niukkaan ja melko yksipuoliseen kalakantaan. Ahvenen ja särjen keskikoko oli kaikilla järvillä varsin pieni. Saaliiksi saatujen kalojen vähäinen määrä ja saaliskalojen kokojakauma viittaavat siihen, että ahvenen ja särjen lisääntyminen ko. järvissä ei ole kovin tehokasta.

9 7 Kalastustiedustelu toteutettiin postitse otantana Jormaskylän osakaskunnan kalastuslupamyyntitietojen pohjalta. Tiedustelu kattaa Kalliojärven, Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen. Kalastustiedustelun yhteydessä tehtiin myös erillinen ravustustiedustelu ravustuslupia lunastaneille. Kalastuslupia järvialueille lunasti 173 kalastajaa ja koskikalastuslupia 295 kalastajaa. Järvialueille lupia lunastaneista kalasti Jormasjärvellä 60 ja Kolmisopella vain 2 kalastajaa. Kalliojärvellä ei kalastanut kukaan tiedusteluun vastanneista. Koskikalastusluvan lunastaneista valtaosa kalasti Jormasjoella. Tuhkajoella kalastajia oli 52. Järvillä kalastus keskittyi kesäaikaan. Kalastuspäiviä oli keskimäärin 29 kalastajaa kohden. Koskikalastajilla oli keskimäärin 6 kalastuskertaa kesän aikana. Jormasjärvellä selvästi suosituin kalastusmuoto oli verkkokalastus. Lisäksi kalastettiin katiskoilla, maderysillä ja vetouistelemalla. Kolmisopella kalastus oli kokonaan pienimuotoista katiskapyyntiä. Ilmeisesti käytössä oli lisäksi hiukan myös verkkoja. Kolmisopella kokonaissaalis oli noin 100 kg, joka koostui pääosin ahvenesta, hauesta ja mateesta. Jormajärvellä kokonaissaalis oli noin 3,2 t, josta kuhaa oli 37 % ja haukea 34 %. Lisäksi saatiin ahventa, madetta, siikaa, muikkua taimenta, kirjolohta, lahnaa ja särkeä. Siian osuus oli varsin pieni ja muikkukanta Jormasjärvessä on heikko. Koskikalastuksen kokonaissaalis oli noin 1000 kg, josta pääosa oli pyyntikokoisena istutettua kirjolohta. Lisäksi saatiin haukea, harjusta, taimenta, ahventa ja kuhaa. Jormaskylän osakaskunnan alueelle on istutettu vuonna 2008 yhteensä 700 kg kirjolohta, josta pääosa Jormasjokeen. Kalastustiedustelun yhteydessä selvitettiin myös kalastusta haittaavia tekijöitä. Tuhkajoella, Jormasjärvellä ja Jormasjoella % kalastajista arvioi, että mitään kalastushaittoja ei ole. Jormasjärvellä merkittävimmiksi kalastushaitoiksi mainittiin pyydysten likaantuminen, metsäojitusten kuormitus ja heikko saalis. Kalojen makuvirheitä Jormasjärvellä ei esiintynyt. Kolmisopella pyydysten likaantuminen haittaa kalastusta, mutta makuvirheitä ei esiinny. Tuhkaja Jormasjoella merkittävimmiksi kalastushaitoiksi mainittiin ajoittain pieni virtaama ja heikko saalis. Lisäksi vesikasvien runsaus haittaa kalastusta. Kalojen makuvirheet eivät olleet merkittävä ongelma. Jormaskylän osakaskunnan alueella ravusti 30 henkilöä yhteensä 400 merralla. Ravustusta harjoitettiin pääasiassa Jormasjärvellä ja Jormasjoella. Kokonaissaalis oli rapua. Saaliista saatiin Jormasjärvestä 73 %. Saaliin kokotietojen perusteella rapukannan rakenne vaikutti normaalilta Sedimentit Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimesta selvitettiin sedimentin laatua Kalliojärvessä, Kolmisopessa, Jormasjärvessä ja Kivijärvessä. Geologian tutkimuskeskuksen laatima raportti sedimenttien laadusta on esitetty tämän raportin osana IVc. GTK on tehnyt sedimenttiselvityksiä alueen järvissä aikaisemminkin. Tutkituista järvistä Jormasjärvi ja Kolmisoppi sijaitsevat Talvivaaran liuskekivijaksossa ja Kivijärvi ja Kalliojärvi sijaitsevat graniittigneissialueella edustaen kallioperän suhteen ns. taustapitoisuuksien alueita. Järvisedimentti oli kaikissa järvissä tummanruskeaa liejua, jossa havaittiin 1 2 cm punaruskea pintakerros. Kalliojärven sedimenttiprofiilissa hapettunutta kerrosta ei ollut. Kaikkien tutkittujen järvien sedimentissä oli runsaasti orgaanista ainetta. Sedimenttiprofiilin suurimmat ph-arvot mitattiin Jormasjärven eteläsyvänteen pintaosassa ja pienimmät arvot Kivijärven eteläosasta. Jormasjärven eteläsyvänteessä ja Kolmisopen pohjoisosan sedimentissä olosuhteet olivat pelkistävät. Kallioperän ominaisuudet heijastuivat järvisedimenttien kemiallisessa koostumuksessa. Kiilleliusketta ja mustaliusketta sisältävillä kivilajialueilla sijaitsevissa Jormasjärvessä ja Kolmisopessa metallipitoisuudet olivat moninkertaiset graniittigneissialueilla sijaitseviin Kivijärveen ja Kalliojärveen verrattuna. Jormasjärven ja Kolmisopen sedimentin

10 8 nikkelipitoisuudet vastasivat Talvivaaran alueen kiilleliuske- ja mustaliuskealueella sijaitsevien järvisedimenttien taustapitoisuuksia. Yleensä raskasmetallipitoisuudet olivat suurimmat vesipitoisessa pintanäytteessä, jossa myös orgaanisen aineksen määrät olivat suurimmat. Nikkelipitoisuudet kasvoivat voimakkaasti sedimentin pintaa kohden. Yhtenä syynä tähän voidaan pitää suo- ja metsäalueiden ojituksia sekä yleensä maankäytön lisääntymistä valumaalueella. Metallipitoisuuksien kasvu sedimentin pintaa kohden on todettu myös aikaisemmissa tutkimuksissa Jormasjärvessä ja Kolmisopessa. Kivijärvessä sedimentin raskasmetallipitoisuudet olivat erittäin alhaiset. Orgaanista ainetta sen sijaan oli runsaasti, enemmän kuin Jormasjärvessä tai Kolmisopessa, johtuen järveä ympäröivistä laajoista ojitusalueista. Myös Kalliojärven ympäristössä on runsaasti ojituksia. Kalliojärven sedimentin orgaanisen aineen pitoisuudet olivat vielä suuremmat kuin Kivijärvessä. Kalliojärven raskasmetallipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa Kivijärven kanssa. 6.2 Pohjavedet Pohjaveden laatua tarkkailtiin lähiasutuksen kaivoista sekä tehdasalueen ja Valkealammen porakaivosta. Pohjavesien tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan osaraportissa IVd. Tarkkailussa ei todettu merkittävästi kohonneita metallipitoisuuksia ja paikoin esimerkiksi kaivoissa havaitut kohonneet pitoisuudet johtuivat alueen kallioperän laadusta. Kohonneita pitoisuuksia havaittiin etenkin raudan, mangaanin ja nikkelin osalta. Tehdasalueen porakaivon kohonneet nitraattipitoisuudet johtuvat todennäköisesti rakentamisessa käytetyn kiviaineksen räjähdysainejäämistä. Muiden seurantapaikkojen kohonneet typpipitoisuudet johtuvat muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta. Kaikilta osin veden laatu ei täyttänyt talousvedelle annettuja laatunormeja. Ammoniumtyppipitoisuus ylittyi yhdessä paikassa ja nitraatti sekä nitriittitypen pitoisuudet yksittäisissä näytteissä. Talousvesinormin mukainen ph-taso ei täyttynyt kuudessa tutkitussa kaivossa. Suurimmat metallipitoisuuksien ylitykset todettiin raudan ja mangaanin pitoisuuksissa (kuudessa kaivossa) lisäksi nikkelipitoisuus ylitti talousvesinormin neljässä kaivossa ja kadmiumin pitoisuus yhdessä kaivossa. 6.3 Biologinen tarkkailu maa-alueilla Maa-alueiden biologinen tarkkailu sisälsi liito-oravan ja lepakoiden esiintymisen tarkkailun sekä kangasrouskun ja kekomuurahaisten raskasmetallipitoisuuksien tarkkailun. Maa-alueiden biologisen tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan osaraportissa IVe. Liito-oravan esiintymistä selvitettiin ns. papanakartoitusmenetelmällä. Liito-oravan kannalta potentiaaliset ydinalueet sekä lajin asuttamat metsäkuviot olivat suurimmaksi osaksi säilyneet ennallaan. 22 metsäkuviosta 15 oli säilynyt ennallaan, kaksi kuviota oli hakkuiden seurauksena heikentynyt ja yhteensä neljä kohdetta tulkittiin hävinneeksi pääasiassa hakkuiden ja kaivoksen toimintaan liittyvien rakentamistoimien seurauksena. Toisaalta tarkkailussa todettiin myös yksi uusi lajin asuttama metsäkuvio. Lepakkokantojen tilaa seurataan lepakoiden potentiaalisilla esiintymis- ja lisääntymisalueilla, joita vuonna 2008 oli tarkkailussa mukana kaksi. Lepakoiden esiintymistä selvitettiin äänenmadaltimen eli ns. lepakkodetektorin avulla. Pohjanlepakon esiintymisestä tehtiin näkö- ja äänihavaintoja Rahvaanmäen havaintoalueella. Myös alueen biotooppirakenne oli säilynyt pääosin ennallaan. Mustamäen havaintoalue sen sijaan oli muuttunut biotooppirakenteeltaan täysin kaivoksen toimintaan liittyvien maanrakennus- ym. töiden seurauksena, eikä sitä voida enää pitää lepakoiden esiintymisen kannalta potentiaalisena alueena. Mustamäen alueelta ei havaittu lepakoita.

11 Kangasrouskun ja kekomuurahaisten raskasmetallipitoisuuksia tutkittiin kymmenellä koealalla. Sienten metallipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin esimerkiksi Helsingin seudulla Pölylaskeuma ja leijuma Pölylaskeumaa tarkkailtiin yhteensä 16 kohteessa kaivospiirin alueella ja sen ulkopuolella. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuutta tarkkailtiin Ilmatieteen laitoksen toimesta kahdessa kohteessa, joista toinen sijaitsi kaivoksen tehdasalueen läheisyydessä ja toinen kaivospiirin ulkopuolella lähiasutuksen pihapiirissä. Pölylaskeuman tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan osaraportissa IVf ja Ilmatieteen laitoksen laatima raportti hengitettävien hiukkasten tarkkailusta (leijuma) on tämän raportin osana IVg. Kesäaikana (touko-syyskuu) kiintoainelaskeumasta suurin osa oli orgaanista alkuperää useimmilla keräysasemilla ollen siten peräisin muualta kuin kaivostoiminnasta. Epäorgaanisen laskeuman osuus oli kesällä huomattava ainoastaan kahdessa keräimessä kaivoksen alueella sekä Tuhkakylän koululla sijaitsevassa keräimessä, missä laskeuma oli peräisin läheisen tietyömaan pölyämisestä. Koko tarkkailujakson suurimmat kiintoainelaskeumat mitattiin kesällä Juuson keräimestä, missä ko. jaksoilla laskeuma oli kokonaan orgaanista alkuperää. Myös kaivosalueelta mitatut suurimmat laskeumat kesäaikana olivat pääasiassa orgaanista ainetta. Syksyllä ja alkutalvesta mitattiin vain satunnaisesti lievästi kohonneita laskeuma-arvoja kaivosalueelta sekä Tuhkakylän koulun keräimestä. Nikkelin, sinkin ja koboltin laskeumat lisääntyivät loppuvuotta kohden kaivosalueella kahdessa keräimessä sekä Myllyniemen keräimessä. Lievemmin metallilaskeumat kohosivat Sorsalan keräimessä. Tuhkakylän koulun keräimessä metallilaskeumat olivat ajoittain koholla tietyömaan pölyämisen johdosta. Hengitettävien hiukkasten pitoisuutta mitattiin jatkuvatoimisilla analysaattoreilla, joilla saadaan selville myös pitoisuuksien lyhytaikaisvaihtelut. Kaivosalueen toiminnot vaikuttivat merkittävästi hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin tehdasalueen mittauspisteessä. Myllyniemen mittauspisteessä vaikutukset olivat vähäisempiä ja pitoisuuksiin näyttäisivät vaikuttaneen ajoittain voimakkaasti lähiympäristön toiminnot, kuten asuinrakennuksen lämmitys ja liikennöinti kiinteistön piha-alueella ja se läheisyydessä. Myllyniemessä esiintyi mittausjaksolla kaksi kohonnutta hiukkasten tuntipitoisuutta (saman vuorokauden aikana), joihin kaivostoiminnalla on todennäköisesti ollut vaikutusta. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden terveysvaikutusperusteinen vuorokausiohjearvo ylittyi mittausjaksolla kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä. Myllyniemessä ylityksiä ei ollut. Ohjearvo on tavoitteellinen, eikä sitä sovelleta työpaikoilla tai tehdasalueilla. Valtioneuvoston antaman ilmanlaatuasetuksen mukaiset hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskevat raja-arvot on annettu vuositasolla. Lyhyemmän mittausjakson pitoisuuksia voidaan sen takia tarkastella vain suuntaa-antavasti suhteessa raja-arvoihin. Raja-arvojen ylityksiä sallitaan vuositasolla 35 ennen kuin varsinaisen vuorokausiraja-arvon ylityksen katsotaan toteutuneen. Kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä esiintyi 11 ylitystä mittausjaksolla Myllyniemen mittauspisteessä ylityksiä ei esiintynyt. Molemmissa mittauspisteissä mittausjakson keskiarvot alittivat hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvoa koskevan raja-arvon. Em. raja-arvot ovat sitovia, mutta niitä ei sovelleta työpaikoilla eikä tehdasalueilla. Hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuudet olivat tehdasalueen mittauspisteessä keskimäärin suurimmillaan tyynellä tai kaakkoistuulella. Myllyniemen mittauspisteessä tuntipitoisuudet olivat keskimäärin suurimmillaan tyynellä tai etelä- tai kaakkoistuulella.

12 6.5 Melu 10 Melumittaukset tehtiin kaksi kertaa vuonna 2008 Pöyry Energy Oy:n toimesta. Pöyry Energy Oy:n laatimat raportit melumittauksista ovat tämän raportin osana IVh. Ensimmäisten melumittausten ajankohtana (toukokuun loppu) kaivoksen rakennustoiminnan aktiivisuustaso oli normaali ja lisäksi alueella tehtiin tierakennusurakointia. Toisten melumittausten ajankohtana (lokakuun loppu) kaivoksen rakennustoiminnan aktiivisuustaso oli normaali ja lisäksi suoritettiin louhintaräjäytys. Mittauskohteita oli seitsemän ja ne sijaitsivat kaivospiirin välittömässä läheisyydessä eri puolilla kaivospiiriä. Kaivostoiminnasta aiheutuva melutaso ei ylittänyt päivä- eikä yöajan ohjearvoa missään mittauspisteessä. Ottaen huomioon alueen tyypillisen matala taustamelutaso etenkin yöaikana, voidaan kaivostoiminnan melu kuulla kuitenkin hyvinkin kaukana ja yleisesti matalataajuisena. Melupiikkejä aiheuttivat satunnaiset iskumaiset äänet, louhosräjäytys sekä raskaiden ajoneuvojen ohiajot. Toisten melumittausten ajankohtana louhintaräjäytys sattui pisteen 4 (Myllyniemi) melumittauksen ajankohtaan. Räjäytyksen maksimipiikki ko. mittauspisteessä oli L AFmax 88 db(a). Räjäytyksen aiheuttamassa melussa ei havaittu voimakkaita kapeakaistaisia komponentteja. Räjäytys on itsessään impulssimainen melutapahtuma, mutta vain 1-2 kertaa päivässä tapahtuva, ei jatkuva. 6.6 Tärinä Tärinää mitattiin kaksi kertaa vuoden 2008 aikana kaivosalueen ympäristössä. Ensimmäisellä mittauskerralla tärinämittauksissa mukana oli myös kaivoksen tehdasalue. Lausunnot melumittauksista on esitetty liitteenä IVi. Ensimmäiset tärinämittaukset tehtiin maaliskuussa ennen varsinaisen malmin louhinnan aloittamista. Tuolloin olivat käynnissä kaivoksen rakentamiseen liittyvät louhintatyöt. Mittauspisteitä oli yhteensä neljä, joista yksi oli kaivoksen tehdasalueella. Mitatut louhintatärinäarvot alittivat kaikissa mittauspisteissä rakennusten vauriovaaran raja-arvot. Mittauskohteessa MP2 (Myllyniemi) sekä kaivosalueen mittauskohteessa mitatut maksimitärinäarvot voivat aiheuttaa häiriötä herkimmille ihmisille ja alentaa siten asumisviihtyvyyttä. Toiset tärinämittaukset tehtiin lokakuussa malmin louhinnan aikana. Mittaukset tehtiin kolmessa kohteessa kaivospiirin ympäristössä. Mittauskohteet olivat samat kuin keväällä. Mitatut louhintatärinäarvot alittivat selvästi rakennusten vauriovaaran raja-arvot. Mittauskohteissa MP1 (Pirttimäki) ja MP2 (Myllyniemi) mitatut maksimitärinäarvot voivat aiheuttaa häiriötä herkimmille ihmisille ja alentaa siten asumisviihtyvyyttä. 7 YHTEENVETO Talvivaaran kaivoksen tarkkailu toteutettiin vuonna 2008 tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Prosessijätevesipäästöjä tai ilmapäästöjä ei kuitenkaan tarkkailtu, koska ko. päästöjä ei vuonna 2008 tullut. Kaivoksen rakentaminen oli käynnissä koko vuoden ajan ja samanaikaisesti käynnistettiin tuotantoa, lähinnä louhintaa ja bioliuotusta. Vesistökuormitusta syntyi rakentamistöistä, saniteettijätevedenpuhdistamolta sekä kolmesta poikkeukselliseksi luokitellusta vesipäästöstä. Saniteettijätevedenpuhdistamo toimi hyvin ja täytti sille asetetut lupavaatimukset. Rakentamisvaiheen aikaisessa tarkkailussa havaittiin lähinnä alkuvuodesta kohonneita kiintoainepitoisuuksia, mutta Kortelammen vesienkäsittelyyksikön toimintaa tehostettiin ja kiintoainepitoisuus tasautui lupaehtojen mukaiselle tasolle.

13 11 Sekundäärikasan rakennustyömaan alapuolisella tarkkailupaikalla kohonneet kiintoainepitoisuudet johtuivat osin pienestä vesimäärästä. Talvivaaran kaivos sijaitsee mustaliuskealueella, mistä johtuen alueen vedet ovat luontaisesti happamia ja niissä on todettu luontaisesti kohonneita sulfaatin ja metallien pitoisuuksia. Kaivoksen rakentamistyöt nostivat mustaliuskealueen pienten lampien ja purojen metallipitoisuuksia, mikä oli havaittavissa myös lievempänä alapuolisissa Kolmisopessa ja Jormasjärvessä. Poikkeuksellisten vesipäästöjen takia Ylä-Lumijärven, Lumijoen ja Kivijärven vesi oli ajoittain hapanta ja alkaliniteetti oli kulunut loppuun. Tilanteen mentyä oh ph ja alkaliniteetti palautuivat nopeasti tavanomaiselle tasolle. Sen sijaan metallipitoisuudet olivat koholla pidempään. Veden happamuus aiheutti lisäksi humuksen ja fosforin saostumista, mistä johtuen vesi oli tuolloin hyvin kirkasta. Poikkeuksellisen happamien vesien pääsystä Lumijokeen oli havaittavissa viitteitä myös Lumijoen piilevästössä ja pohjaeläimistössä. Kaivoksen rakentamisalueiden vesissä oli typpeä räjähdysainejäämänä, mikä nosti Ylä-Lumijärven, Lumijoen ja Kivijärven typpipitoisuutta. Varsinaisen kaivostoiminnan ohella alueella tehdyt tietyöt vaikuttivat paikallisesti veden laatuun. Selvin vaikutus oli havaittavissa Hoikanlammen typpipitoisuuksissa. Hoikanlammen läheisyydessä tehtiin tietyömaalla räjäytyksiä ja lisäksi tien runkoon käytetty louhe sisälsi typpeä räjähdysainejäämänä. Alueen vesistöjen ekologinen tila oli pääasiassa hyvä, eikä eliöstössä ollut havaittavissa selviä kaivoksen rakentamisesta aiheutuneita muutoksia lukuun ottamatta edellä mainittua Lumijoen väliaikaisesta happamuudesta aiheutuneita vähäisiä muutoksia. Alueen kalastus keskittyy Jormasjärvelle, Jormasjoelle ja hieman vähäisemmässä määrin Tuhkajoelle. Erityisesti Jormasjärvellä myös ravustetaan. Jormasjärvellä merkittävin saalislaji on kuha ja koskikalastossa pyyntikokoisena istutettu kirjolohi. Pyydysten likaantuminen alueen järvissä on vähäistä. Kalojen makuvirheet eivät ole merkittävä ongelma. Alueen järvien kalastossa valtalaji on ahven, jonka ohella särkeä on merkittävästi. Järvien kalasto on niukka ja kalakanta melko yksipuolinen. Verkkokoekalastuksen tulosten perusteella ahvenen ja särjen lisääntyminen alueen järvissä ei ole kovin tehokasta. Jormasjärven muikkukanta on tällä hetkellä heikko. Myös alueen jokien kalasto on niukkaa ja yksilötiheydet ovat pieniä. Tuhkajoessa elää kuitenkin alkuperäinen taimenkanta. Alueen kallioperän ominaisuudet heijastuvat Kolmisopen ja Jormasjärven sedimentin laatuun. Ko. järvien sedimentissä metalleja on runsaasti ja metallipitoisuudet lisääntyvät pintaa kohden, mikä on havaittu myös aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa. Kalliojärven ja Kivijärven sedimentti on varsin erilaista, koska ne eivät sijaitse Talvivaaran liuskekivijakson alueella. Näiden järvien sedimentissä metalleja on vähän, mutta orgaanisen aineen osuus on huomattava. Kallioperän vaikutukset olivat havaittavissa myös alueen pohjavesissä. Alueella todettiin luontaisesti kohonneita metallipitoisuuksia. Pohjavesitarkkailussa ei kuitenkaan havaittu kaivostoiminnasta johtuneita vaikutuksia lukuun ottamatta kohonneita typpipitoisuuksia tehdasalueen kaivossa, mikä johtui rakennusalueilla käytetyn louheen räjähdysainejäämistä. Kaivoksen rakentamisen ei todettu juurikaan vaikuttaneen liito-oravan esiintymiseen alueella, mutta sen sijaan yksi lepakoiden esiintymisalue oli tuhoutunut hakkuiden ja kaivoksen rakentamisen seurauksena. Kaivosalueella todettiin kaivostoiminnasta johtuvaa pölylaskeuman lisääntymistä ja myös ilmassa leijuvien hengitettävien hiukkasten pitoisuus oli lisääntynyt. Kaivospiirin ulkopuolella sen sijaan ei juurikaan todettu kaivostoiminnasta johtuvaa hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kasvua. Suurimat pölylaskeumat mitattiin kaivospiirin ulkopuolelta kesällä, jolloin

14 12 pölylaskeuma oli kokonaan tai lähes kokonaan orgaanista alkuperää eli ei ollut kaivostoiminnasta johtuvaa. Myös kaivospiirin alueella kesällä mitatut suurimmat laskeumat olivat orgaanista alkuperää. Tehdyissä melumittauksissa ei todettu melun päivä- tai yöohjearvojen ylittymistä mahdollisissa häiriintyvissä kohteissa. Taustamelun vähäisyydestä johtuen kaivostoiminnan aiheuttama melu voidaan kuitenkin kuulla kaukana matalataajuisena. Räjäytysten aiheuttama melu voi aiheuttaa hetkellisiä melupiikkejä lähiympäristössä. Kaivoksen rakentamiseen liittyneiden räjäytysten tai malmin louhintaräjäytysten ei todettu aiheuttavan rakennusten vauriovaaran ylittävää tärinää. Tärinä voi kuitenkin alentaa herkimpien ihmisten asumisviihtyvyyttä kaivoksen lähiympäristössä.