YHTEENVETO Päästötarkkailu Vesipäästöjen tarkkailu

Transkriptio

1 YHTEENVETO Talvivaaran kaivoksen tarkkailu toteutettiin vuonna 2013 tarkkailusuunnitelmien ja valvovan viranomaisen esittämien täydennysten mukaisesti. Tarkkailu koostui vuosittain tehtävästä vesi- ja ilmapäästöjen tarkkailusta sekä vesistö-, kalatalous-, pohjavesi-, pölylaskeuma- ja jätejakeiden tarkkailusta sekä tärinämittauksesta. Melumittauksia ei tehty vuonna Lisäksi vuonna 2013 tehtiin sedimenttitutkimus, josta on laadittu aiemmin erillinen raportti. Vuosi 2013 oli ns. laajan tarkkailun vuosi, jolloin tehtiin myös vesistöjen ja maaperän biologista tarkkailua. Vesistöjen biologiseen tarkkailuun kuuluivat kasviplankton-, perifytonin piilevä- ja pohjaeläintarkkailu sekä vesisammalten metallipitoisuuksien määritys. Vesisammalten metallipitoisuuksien määritys korvasi aiemmin tehdyn pohjaeläinten metallipitoisuuksien määrityksen. Kalataloustarkkailu sisälsi sähkö- ja verkkokoekalastukset sekä kalastuskirjanpidon, kalastustiedustelun ja kalojen metallimääritykset. Maaperän biologiseen tarkkailuun kuuluivat liito-oravien ja lepakoiden tarkkailu sekä sienten ja kekomuurahaisten metallipitoisuuksien määritykset. Päästötarkkailu Vesipäästöjen tarkkailu Oulujoen suuntaan on mahdollisuus johtaa metallien talteenottolaitokselta Lone-vesiä Kärsälammen pohjoisen jälkikäsittely-yksikön kautta. Kärsälammen kautta johdetaan myös aluekuivatusvesiä. Kaivoksen sekundäärikasan puhdistettuja suojapumppausvesiä ja rakennustyömaan vesiä sekä hulevesiä johdetaan Kuusijoen kautta Kalliojokeen. Lisäksi Oulujoen suuntaan on johdettu Härkäpuron ja Kuusijoen kautta Kuusilampeen varastoituja valuma- ja ylijäämävesiä vuodesta 2012 lähtien. Oulujoen suunnan tarkkailupisteet olivat vuonna 2013 Kärsälampi, Kuusilampi, Torrakkopuro ja Latosuo. Vuoksen suuntaan on mahdollista johtaa Lone-vesiä suoraan tai eteläiseltä jälkikäsittelyalueelta Kortelammen padon kautta. Vuoksen suuntaan johdetaan myös tehdasalueen hulevesiä ja primääriliuotusalueen puhdistettuja suojapumppausvesiä. Vuoksen suunnan tarkkailupisteet olivat vuonna 2013 Torvelansuo sekä Kortelampi 1 ja 2. Vesistöön johdettuja vesiä tarkkailtiin vuonna 2013 konsultin toimesta kerran viikossa otettavin kertanäyttein. Tämän lisäksi Lone-vettä tarkkailtiin silloin, kun sitä johdettiin luontoon. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ( ) mukainen jälkikäsittely-yksiköihin johdettavan veden 30 johtamisvuorokauden virtaamapainotteisena liukuvana keskiarvona laskettava ph-raja (6-9,5) ja kiintoaineen tavoitearvo (10 mg/l) ei yksittäisten näytetulosten perusteella käytännössä toteutunut Lone-vedessä alkuvuoden aikana. Metallien (Ni, Cu ja Zn) pitoisuudet olivat Lone-vedessä pääsääntöisesti pieniä ja yksittäisten näytteiden pitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä annetut raja-arvot. Pitoisuustasojen perusteella myös 30 johtamisvuorokauden virtaamapainotteiset keskiarvot alitettiin selvästi. Jälkikäsittely-yksiköistä vesistöön johdettavan veden kiintoaineen hehkutusjäännöksen on oltava alle 10 mg/l johtamisvuorokausien neljännesvuosikeskiarvona laskettuna. Vuonna 2013 kiintoaineen hehkutusjäännökset vaihtelivat vesistöön johdettavissa vesijakeissa välillä <1 290 mg/l. Neljännesvuosikeskiarvon ylityksiä mitattiin Kärsälammella, Kortelammella ja Torvelansuolla.

2 Uuden, PSAVI:n antaman ympäristölupapäätöksen (nro 52/2013/1) mukaan kaikille vesistöön johdettaville vesijakeille on annettu pitoisuusraja-arvot nikkelille, kuparille, sinkille, raudalle, uraanille, sulfaatille, kiintoaineelle, ph:lle, elohopealle ja kadmiumille. Mangaanille on annettu tavoiteraja-arvo. Osa raja-arvoista on annettu yksittäisille pitoisuuksille ja osa virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle. Lone-vettä johdettiin suoraan vesistöön , , ja Muina aikoina Lone-vettä on johdettu RO-laitoksen syötevedeksi tai jälkikäsittelyyksiköille. Niinä yksittäisinä päivinä kun Lone-vettä johdettiin suoraan vesistöön, veden laatua on verrattu päätöksessä annettuihin yksittäisten näytteiden rajaarvoihin. Lone veden ph ylitti yksittäiselle näytteelle annetun raja-arvon (ph 10,7). Muutoin Lone-vesi alitti yksittäisille näytteille annetut raja-arvot. Yksittäisen näytteen ph-raja ylittyi Torvelansuon pisteellä useaan kertaan ja Kärsälammella mitattiin yksi ylitys (ph 11,1). Virtaamapainotteinen kuukausikeskiarvo ylittyi pisteellä Kortelampi 2 heinäkuussa aritmeettisesti laskettuna. Kaikilla näytteenottopisteillä mitattiin korkeita kiintoainepitoisuuksia keväällä 2013, ennen kuin uusi lupapäätös oli voimassa. Virtaamapainotteinen kiintoainepitoisuus ylittyi Latosuolla syyskuussa ja Kortelammen pisteellä 2 loka- ja joulukuussa. Pääosan vuodesta nikkelipitoisuudet olivat pieniä kaikilla muilla paitsi Torrakkopuron pisteellä. Virtaamapainotteinen nikkelipitoisuus ylittyi Torrakkopurolla lokakuussa. Yksittäiselle näytteelle annettu raja-arvo ylittyi kesäkuussa Torvelansuolla ja Torrakkopurolla lokakuussa. Kuparipitoisuudet olivat koko vuoden pieniä kaikilla pisteillä, eikä kumpikaan raja-arvo ylittynyt. Virtaamapainotteinen sinkkipitoisuus ylittyi Torrakkopurolla lokakuussa. Yksittäiselle näytteelle annettu sinkin raja-arvo ylittyi Torrakkopurolla lokakuussa ja Torvelansuolla kesäkuussa. Keväällä 2013 mitattiin yksittäisiä korkeita rautapitoisuuksia Kärsälammella ja Kortelammella. Virtaamapainotteinen rautapitoisuus ylittyi Latosuon pisteellä elokuussa ja marraskuussa yksittäisistä korkeista pitoisuuksista johtuen. Pääosin raudan pitoisuudet olivat kesällä ja syksyllä kuitenkin pieniä. Keväällä 2013 mitattiin Kärsälammen, Kuusilammen ja Kortelammen pisteillä selvästi suurempia sulfaattipitoisuuksia kuin loppuvuodesta. Raja-arvon ylityksiä ei ollut. Kärsälammen, Kuusilammen ja Kortelammen mangaanipitoisuudet olivat hetkittäin erittäin suuria keväällä Tavoitteellinen kuukausiarvo ylittyi useaan otteeseen. Virtaamapainotteinen mangaanin tavoitepitoisuus ylittyi Kortelammen pisteellä kesäkuussa, elokuussa, syyskuussa ja lokakuussa. Lisäksi marras- ja joulukuussa Kortelammella oli häiriötilanteesta johtuvia yksittäisiä korkeita mangaanipitoisuuksia. Virtaamapainotteinen mangaanin tavoitepitoisuus ylittyi myös Kärsälammella kesäkuussa ja Kuusilammella joulukuussa. Kadmiumin ja elohopean pitoisuudet olivat kaikilla pisteillä koko vuoden pieniä ja alle luparajan. Uraanin pitoisuus oli huhtikuussa Kärsälammella koholla, mutta virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettava raja-arvo ei ollut silloin vielä voimassa. Muutoin uraanin pitoisuudet olivat pieniä. Alkuvuodesta 2013 vesistökuormitukselle ei ollut olemassa raja-arvoja, vaan raja-arvot olivat ainoastaan pitoisuuksille. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston antamassa päätöksessä (nro 52/2013/1) on annettu kuormitusrajat nikkelille, kuparille, sinkille, mangaanille, sulfaatille ja natriumille. Muilta osin Talvivaaran vesistökuormitus pysyi luparajojen alapuolella, mutta viikon 52 korkea sinkkikuormitus kohotti koko loppuvuoden sinkkikuormituksen luparajan yli. Sinkkikuormitus oli kokonaisuudessaan 599 kiloa, kun luparaja oli 300 kg. Ylityksen taustalla oli neutralointihäiriö pohjoispuolen vesienkäsittelyssä. Toimenpiteisiin ryhdyttiin heti, kun häiriö huomattiin. 2

3 Mangaanin kuormitus jäi kokonaisuudessaan alle luparajan, mutta etelän suuntaan kohdistunut kuormitus oli hieman yli Vaasan hallinto-oikeuden antaman välipäätöksen (13/0297/1) määräämän jakaumasäännön, jonka mukaan Vuoksen suuntaan saa johtaa enintään 40 % haitta-aineen vuosipäästöstä. Ylitys johtui lähinnä neutralointihäiriöstä marras-joulukuun vaiheessa. Talvivaaran saniteettijätevedenpuhdistamo saavutti BOD 7 :lle asetetun puhdistustehon lupaehdon, mutta fosforin osalta lupaehtoa ei saavutettu. 3 Ilmapäästöjen tarkkailu Ilmapäästöjen mittaustulosten perusteella metallien talteenottolaitoksella mitatut rikkivetypitoisuudet alittivat päästöraja-arvon. Ympäristövaikutusten tarkkailu Pintavedet Kaivoksen prosessivesiä on johdettu jälkikäsittely-yksiköiden kautta Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin loppuvuodesta 2009 lähtien. Huomioitavaa kuitenkin on, että syksystä 2013 lähtien valtaosa puhdistetusta prosessivedestä (Lone-ylite) on johdettu käänteisosmoosilaitokselle (RO). Valtaosa ympäristöön puretuista vesistä koostuu näin kaivosalueelle kertyneistä sade- ja valumavesistä, jotka käsitellään ennen purkamista ympäristöön. Talvivaaran kaivoksen purkuvedet sisältävät runsaasti mm. sulfaattia, mangaania ja natriumia. Jätevesien vaikutukset alkoivatkin näkyä alkuvuodesta 2010 Salmisen ja Kalliojärven suunnalla pohjoisessa sekä Ylä-Lumijärven ja Kivijärven suunnalla etelässä mm. sähkönjohtavuuksien sekä sulfaatti- ja natriumpitoisuuksien voimakkaana kasvuna. Päästöjen seurauksena lähijärvet, Salminen, Kalliojärvi ja Kivijärvi kerrostuivat pysyvästi, ja järvien alusvesi on ollut pääosin hapetonta. Päällysveden sulfaattipitoisuudet kääntyivät lähijärvissä laskuun vuonna 2011, mutta nousivat jälleen vuoden 2012 lopulla kipsisakka-altaan vuodon seurauksena. Käsiteltyjen ylijäämävesien juoksutus vuonna 2013 eteläisen Kuusilammen kautta Kuusijokeen ja edelleen Kalliojokeen nosti edelleen sulfaattipitoisuuksia. Esimerkiksi Kolmisopessa päällysveden sulfaattipitoisuus nousi loppuvuodesta 2013 tasolle 500 mg/l. Jormasjärven keskiosalla sulfaattipitoisuus on kasvanut vuoden 2013 aikana tasolle 80 mg/l, mutta Nuasjärvessä pitoisuudet ovat olleet aiemmin havaittua tasoa. Vuoksen suunnalla Kivijoessa sulfaattipitoisuus kävi korkeimmillaan (1500 mg/l) lokakuussa 2013, mutta on sen jälkeen laskenut. Laakajärven pohjoisosalla sulfaattipitoisuus on ollut loppuvuodesta 2013 tasoa mg/l, keskiosalla noin 45 mg/l, Kiltuanjärvessä noin 20 mg/l ja Nurmijoen Koirakoskessa vuonna 2013 keskimäärin 18 mg/l. Natrium-, sulfaatti- ja mangaanipitoisuudet laskevat vesireittiä alaspäin edetessä. Kaivospäästöjen vaikutukset ulottuvatkin vuoden 2013 tarkkailutietojen perusteella ja puhtaasti sulfaattipitoisuuksia tarkasteltaessa Jormasjokeen Oulujoen vesistöalueella ja Kiltuanjärveen Vuoksen vesistöalueella. Huomioitavaa kuitenkin on, että sulfaattipitoisuudet jäävät etäämmällä kaivosalueesta, kuten Jormasjärvessä ja Jormasjoessa sekä Laaka- ja Kiltuanjärvessä, eliöstölle ja kalastolle haitattomalle tasolle (Kuva 1). Luontaisesta taustapitoisuudesta kohonneita sulfaattipitoisuuksia on tosin havaittu myös Nurmijoessa, mikä voi osin olla seurausta Talvivaara Sotkamo Oy:n pintavesipäästöistä. Nurmijoen sulfaattipitoisuudet voivat tosin olla koholla myös muista syistä johtuen. Mitä etäämmälle kaivosalueesta siirrytään sitä todennäköisemmin vesistöjen pitoisuustasoihin vaikuttavat myös valuma-alueen muut pistekuormittajat ja hajakuormituslähteet.

4 Kerrostuneiden lähijärvien (Salminen, Kalliojärvi ja Kivijärvi) tilanteessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden 2013 aikana. Kaikki kolme järveä pysyivät edelleen suola- ja lämpötilakerrostuneena. Kalliojärven tiheysgradientin havaittiin heikentyvän huhtikuussa 2013, mutta tilanne palautui kuitenkin ennalleen loppuvuodesta. Lähijärvien kerrostuneisuuden mahdollinen purkautuminen johtaa alusveteen kertyneiden suola- ja haitta-ainepitoisten vesien liikkeelle lähtöön ja voi osaltaan heikentää vesireittien alapuolisten vesien tilaa. Päällys- ja alusveden tiheysgradienteissa tunnistettiin voimistumista myös Kolmisopessa ja Laakajärvessä. Kyseiset järvet eivät kuitenkaan menettäneet luontaisille järville tyypillisiä ominaisuuksia, mikä oli nähtävissä järvien vesimassan normaalina sekoittumisena etenkin Laakajärvessä. Kolmisopessa sekoittumista ei tapahtunut kevään täyskierron yhteydessä, mutta päällys- ja alusveden välisen tiheysgradientin havaittiin heikentyneen marraskuussa Kerrostuneisuuden purkautumisesta ei kuitenkaan saatu täyttä varmuutta vuoden 2013 tarkkailussa. Suolapitoisten kaivosvesien purkamisen jatkuminen Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueille voi tosin tulevaisuudessa johtaa myös Kolmisopen ja Laakajärven päällys- ja alusveden välisen tiheysgradientin voimistumiseen. Huomioitavaa tosin on, että Talvivaara Sotkamo Oy:n sulfaattikuormitukselle asetetut lupaehdot tiukentuvat vuonna 2014 ja edelleen vuonna 2015 (PSAVI 52/2013/1). Salmisen alusvedessä sekä Lumijärvessä ja Ylä-Lumijärvessä esiintyi vuonna 2013 STUK:n ja/tai WHO:n juomavedelle antamia suosituksia ( µg/l) korkeampia uraanipitoisuuksia. Nikkelille asetettu ympäristönlaatunormi ylittyi Oulujoen vesistöalueella välillä Salminen Kalliojoki ja Vuoksen vesistöalueella välillä Ylä-Lumijärvi Kivijoki. Huomioitavaa tosin on, että Talvivaara Sotkamo Oy:n ympäristölupapäätöksen (PSAVI 52/2013/1) mukaisesti nikkelipitoisuus saa ylittää nikkelille asetetun laatunormin välillä Salminen-Kolmisoppi Oulujoen vesistöalueella ja välillä Ylä-Lumijärvi- Kivijärvi Vuoksen vesistöalueella. Myös Tuhkajoen liukoisen nikkelin vuosikeskiarvo oli koholla (21 µg/l). Yksittäisiä metallipitoisuuksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että luonnossa metallien haitallisuudessa on yleensä kyse niiden yhteisvaikutuksista. Vaikka yksittäisen metallin pitoisuus ei nousekaan vesieliöstölle haitalliselle tasolle, eliöstövaikutuksia voi esiintyä muiden metallien lisätessä myrkkyvaikutusta. Mustaliuskealueen vedet ovat luonnostaan happamia, ja niissä on runsaasti metalleja sekä sulfaattia, mikä oli selvästi havaittavissa Kuusijoen yläosan lammissa sekä Härkäpurossa. Sulfaattipitoisuudet kasvoivat vuonna 2013 selvästi Kaivoslammen ja pohjoisen Kuusilammen välillä. Liukoiset nikkelipitoisuudet olivat korkeita Kaivoslammessa, Syvälammessa, Härkäpurossa ja Kuusilammessa, mutta ympäristölupapäätöksen mukaan nikkelipitoisuus saa olla yli 33 µg/l sekoittumisvyöhykkeellä, joka ulottuu Oulujoen suunnalla Kolmisoppeen asti. Liukoisen kadmiumin ympäristönlaatunormi ylittyi Kaivoslammessa, mutta ei Härkäpurossa, mikäli huomioidaan alueen yleinen taustapitoisuus. Uraanin pitoisuudet olivat pieniä. Mustaliuskealueen ulkopuolella sijaitsevissa järvissä ja lammissa sulfaattipitoisuudet olivat luonnonvesien tasoa tai lievästi koholla (n mg/l). Korkeimmat sulfaattipitoisuudet todettiin Kivipurossa ja Pirttipurossa sekä Hoikkalammessa, Hakosessa ja Myllylammessa. Sulfaattipitoisuudet olivat pääosin edellisvuosien tasoa, mutta pitoisuus kasvoi Myllylammessa ja lievemmin Iso-Savonjärvessä. Liukoisen nikkelin pitoisuus ylitti ympäristönlaatunormin kesällä selvimmin Myllylammessa ja Kivipurossa sekä Pirttipurossa, jossa pitoisuus oli alueen taustapitoisuus huomioiden laatunormin tuntumassa (35 µg/l). Liukoisen kadmiumin pitoisuus ylitti ympäristönlaatunormin (MAC- EQS) Myllylammessa ja Kivipurossa. 4

5 mg/l SO4: 4115 mg/l Na: 1254 mg/l Mn 46 mg/l Oulujoen suunta SO4: 280 mg/l Na: 55 mg/l Mn 1,08 mg/l SO4 Na Mn 5 mg/l SO4: 6033 mg/l Na:1367 mg/l Mn: 180 mg/l Vuoksen suunta SO4: 152 mg/l Na: 26 mg/l Mn 1,4 mg/l SO4 Na Mn Kuva 1 Vuoden 2013 keskimääräist sulfaatti-, natrium- ja mangaanipitoisuudet Oulujoen ja Vuoksen suunnalla päällysvedessä. Kasviplanktontutkimuksen perusteella Kalliojärven kasviplanktonyhteisön tilassa on ollut suurta vaihtelua vuosien välillä, ja kaivosvesien vaikutus on ollut havaittavissa selvästi lajiston yksipuolistumisena vuosina Myös Kolmisopessa kasviplanktonyhteisön rakenne oli muuttunut ja biomassa vähentynyt selvästi vuoden 2008 jälkeen. Vuonna 2013 Kolmisopen kasviplanktonyhteisön tilassa oli havaittavissa lievää elpymistä edellisvuoteen verrattuna, mutta kaivosvesien järven ekologista tilaa huonontava vaikutus oli edelleen selvä. Jormasjärven kasviplanktonlajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosina Vuosien tutkimustulosten perusteella Jormasjärven ekologinen tila on erittäin hyvä, eikä kaivoksen kuormituksella havaittu olevan merkittävää vaikutusta järven kasviplanktonyhteisön tilaan vuonna Vuoksen suunnalla Kivijärvessä kasviplanktonin biomassassa on esiintynyt melko suurta vaihtelua. Kasviplanktonlajiston diversiteetti on vuosina ollut hyvin alhainen, ja sen rakenne on muuttunut selvästi vuoteen 2008 verrattuna. Heikoin tilanne Kivijärvessä on ollut vuonna Vuonna 2013 lajirunsaus oli Kivijärvessä Kol-

6 misopen tapaan lisääntynyt jonkin verran, mutta pääosa biomassasta koostui edelleen vain muutamasta lajista. Laakajärven ekologinen tila oli vuosien 2012 ja 2013 kasviplanktontulosten perusteella lähes erinomainen tai erinomainen ja lajiston diversiteetti lähes samaa tasoa kuin Jormasjärvessä. Merkittäviä muutoksia tutkimusvuosien välillä ei ollut havaittavissa, eikä Talvivaaran kaivoksen kuormituksella havaittu olleen merkittävää vaikutusta Laakajärven kasviplanktonyhteisön tilaan. Kiltuanjärven kasviplanktonyhteisö oli vuonna 2013 hyvin samankaltainen kuin vuonna 2011, ja kaikki tulokset viittasivat vuonna 2013 siihen, että järven ekologinen tila oli erinomainen. Vuoden 2013 tulosten perusteella Talvivaaran kaivoksen kuormituksella ei ollut havaittavaa vaikutusta Kiltuanjärven kasviplanktonyhteisön tilaan. Syykuussa 2013 otettujen piilevänäytteiden perusteella Kalliojoen, Tuhkajoen, Jormasjoen ja Lumijoen ph-taso oli lähes neutraali ja Kivijoen ph-taso emäksinen. Laakajoki ja Nurmijoki olivat melko happamia vesistöjä. Tulokset olivat Kivijokea lukuun ottamatta yhteneväisiä vedenlaadun tarkkailutulosten kanssa. Vuonna 2008 Kalliojoki, Tuhkajoki ja Lumijoki olivat piilevätutkimuksen tulosten perusteella happamia vesistöjä, eli näissä vesistöissä ph-taso on muuttunut selkeästi kaivostoiminnan vaikutuksesta. Kalliojoessa, Tuhkajoessa ja Jormasjoessa suurin osa piilevistä kuului lajeihin, joiden esiintyminen ei ole riippuvainen vesistön ravinnepitoisuuksista. Nurmijoen piileväyhteisön rakenne viittasi lähinnä keskiravinteisuuteen, ja tulos oli yhteneväinen vedenlaadun tarkkailutietojen kanssa. Laakajoki oli piileväyhteisön rakenteen perusteella melko vähäravinteinen vesistö, mutta vedenlaadun tarkkailutiedot viittasivat keskiravinteisuuteen. Kivijoessa esiintyi runsaasti ja Lumijoessa melko runsaasti reheville vesille tyypillisiä leviä, mutta vedenlaatutiedot viittasivat melko alhaiseen ravinnetasoon. Etenkin lähimpänä Talvivaaran kaivosaluetta sijaitsevissa vesistöissä piileväyhteisön rakenteeseen ovat vuosina vaikuttaneet eniten ph-tasossa ja elektrolyyttipitoisuuksissa tapahtuneet vaihtelut ja vasta toissijaisesti ravinteiden määrä, joten rehevyystasoluokittelu ei kuvaa täysin luotettavasti vesistöjen rehevyystasoa. Vuosien 2008, 2010 ja 2013 piilevätutkimusten tuloksista laskettiin myös ekologista tilaa kuvaavia indeksilukuja. Kalliojoen, Tuhkajoen ja Lumijoen tulosten perusteella indeksitulokset eivät anna täysin luotettavasti kuvaa vuosien välillä tapahtuneista muutoksia vesistöjen ekologisessa tilassa. Lajistolliselta kannalta katsottuna näiden jokien ekologinen tila on huonontunut, sillä vuonna 2008 havaittu alkuperäinen piilevälajisto on korvautunut lähes kokonaan uusilla lajeilla kaivoksen kuormituksen vaikutuksesta. Kaivostoiminnan haitalliset vaikutukset vesistöjen järvisyvännepohjaeläimistöön näkyvät kaivosaluetta lähinnä olevilla järvillä. Lähimpänä kaivosta sijaitsevilta Kallio- ja Kivijärven vakioseuranta-aloilta ei löydetty enää vuonna 2013 yhtään elävää pohjaeläinyksilöä. Kivijärven pohjoisemmalta näytteenottoalueelta havaittiin runsaasti hiljattain kuolleita pohjaeläinyksilöitä. Kyseiset havainnot viittaavat Kivi- ja Kalliojärven edellisvuosista heikentyneeseen ja erittäin huonoon tilaan. Kolmisopen ekologinen tila on ollut pohjaeläintarkkailutulosten perusteella suhteellisen vakaa. Vuosien 2008, 2010, 2012 ja 2013 tulosten perusteella Kolmisoppi on ollut pääosin erinomaisessa ekologisessa tilassa. Kolmisopen syvännepohjaeläinnäytteenottoalueelta havaittiin kuitenkin ennen kaivostoiminnan varsinaista käynnistymistä vuonna 2008 eniten pohjaeläinyksilöitä ja -lajeja. Myös Jormasjärven Talvilahdella pohjaeläinyksilömäärät ovat pienentyneet vuodesta Jormasjärven keskialtaalla pohjaeläintiheys oli vuonna 2010 ja 2012 pienempi kuin vuonna 2008, mutta nousi vuonna 2013 kahta edellistä tarkkailuvuotta korkeammaksi. Jormasjärvi luokittui pohjaeläinmittarista riippuen jokaisena tarkkailuvuonna joko hyvään tai erinomaiseen tilaan. Vuoksen suunnalla Kivijärven alapuolella sijaitsevan Laakajärven kolmelta näytteenottoalueelta havaittiin vuonna 2012 suurempi keskimääräinen pohjaeläinten yksilötiheys kuin vuonna Verratta- 6

7 essa vuosien 2012 ja 2013 tuloksia, suurin yksilömäärän poikkeaminen havaittiin lähimpänä kaivosta sijaitsevalta tutkimusalueelta. Tilaluokittelussa käytetyn PICMindeksin perusteella Laakajärven jokainen tutkimuskohde luokittui kuitenkin molempina vuosina erinomaiseen tilaluokkaan. Kiltuanjärvellä havaittiin vuonna 2012 suurempi keskimääräinen pohjaeläintiheys kuin vuonna Vuonna 2013 alueelta havaittiin myös vähemmän pohjaeläinlajeja. Tutkimusalue luokittui kuitenkin vuonna 2012 pohjaeläimistön perusteella tyydyttävään tilaan, kun vuoden 2013 pohjaeläinmittariarvon perusteella alue oli erinomaisessa ekologisessa tilassa. Kaivokselta Oulujoen vesistön suuntaan siirryttäessä ensimmäinen virtavesipohjaeläintutkimukohde sijaitsee Kalliojoen alaosalla. Alue luokittui ennen varsinaisen kaivostoiminnan alkamista vuonna 2008 pohjaeläinmittarista riippuen joko erinomaiseen tilaluokkaan tai hyvän ja tyydyttävän tilaluokan rajalle. Kaivostoiminnan käynnistyttyä alue luokittui tarkkailuvuosina 2010, 2012 ja 2013 pohjaeläinmittarista riippuen pääsääntöisesti joko tyydyttävään tai hyvään tilaluokkaan. Tuhkajoki luokittui vuosina 2008, 2010 ja 2012 pääosin erinomaiseen luokkaan. Vuonna 2013 pohjaeläinyhteisökoostumusta kuvaava PMA-mittari luokitteli Tuhkajoen hyvään ekologiseen tilaan, kun sen tila on aiemmin luokittunut PMA:lla erinomaiseksi. Jormasjoesta vuonna 2013 ensimmäisen kerran otettujen pohjaeläinnäytteiden perusteella joki luokittui erinomaiseen ekologiseen tilaan. Kaivokselta Vuoksen vesistön suuntaan ensimmäinen pohjaeläintutkimuskohde sijaitsee Lumijoen alaosalla. Lumijoen ekologinen tilan luokittumisessa on ollut suurta vaihtelua pohjaeläinmittarista riippuen. Pohjaeläinyhteisörakenteeseen perustuva PMA-mittari luokitteli Lumijoen alaosan ennen varsinaisen kaivostoiminnan aloittamista vuonna 2008 erinomaiseen tilaan ja myöhempinä tarkkailuvuosina tyydyttävään tilaan. Toisaalta kahden muun mittarin mukaan Lumijoki luokittui vuonna 2013 erinomaiseen tilaan. Kivijoki luokittui vuonna 2013 ensimmäisen kerran otettujen näytteiden mukaan kahden pohjaeläinmittarin perusteella joko hyvän ja tyydyttävän tilaluokan rajalle tai tyydyttävän ja välttävän tilan rajalle. Pohjaeläinyhteisörakenteeseen perustuva mittari luokitteli Kivijoen välttävään tilaan. Kaivostoiminta näyttäisi heikentäneen myös Kivijoen tilaa. Kivijoen vuoden 2013 näytteistä ei havaittu yhtään päivänkorentoihin kuuluvaa pohjaeläinyksilöä, kun virtavesijatkumossa seuraavana tulevalla Laakajoella esiintyy jo useita päivänkorentolajeja. Kokonaisen pohjaeläinryhmän puuttuminen, etenkin kun kyseessä on erilaisille ympäristönmuutoksille herkkänä pidettyjen päivänkorentojen ryhmästä, kuvaa Kivijoen heikkoa tilaa. Laakajoen vanha uoma on luokiteltu Kiltuan voimalaitoksen rakentamisen vuoksi virtausolosuhteiltaan voimakkaasti muuttuneeksi. Siitä huolimatta Laakajoki luokittui vuosien 2008 ja 2013 pohjaeläintulosten perusteella lähes kaikkien mittarien perusteella erinomaiseen ekologiseen tilaan. Selvästi alempana vesistössä sijaitseva Nurmijoen Koirakoski luokittui vuonna 2010 pohjaeläinmittarista riippuen joko hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan ja vuonna 2013 kaikilla kolmella mittarilla erinomaiseen ekologiseen tilaan. Eri tarkkailuvuosien virtavesitutkimuskohteiden pohjaeläinaineistojen vesistöjen ekologista tilaa kuvaavien mittariarvojen joukossa esiintyi enemmän hajontaa kuin järvisyvännepohjaeläintuloksissa. Paikoin (Lumijoki, Kivijoki) kaivostoiminta näyttäisi selvästi heikentäneen virtavesitutkimuskohteiden tilaa. Jormasjärven kalastuskirjanpidon tärkeimmät saalislajit ovat olleet kuha ja hauki. Näiden lisäksi on saatu merkittävästi siikaa ja madetta. Harvoilla verkoilla saadun kuhan yksikkösaalis on ollut kohtalainen-hyvä ja yksikkösaaliit ovat vaihdelleet vuosittain ilman yksisuuntaista kehitystä. Hauen, siian ja mateen yksikkösaaliit ovat olleet pieniä koko tarkkailujakson ajan. Vetouistelulla on saatu kuhaa ja haukea hyvin. Sähkökoekalastusten mukaan Kallio- ja Lumijoen kalasto oli niukka ollen pääasiassa ahventa ja särkeä. Tuhkajoen kolmelta alimmalta kohteelta saatiin taimenta. Taimentiheydet olivat 7

8 pieniä-kohtalaisia. Taimentiheydet olivat Tuhkajoella vuonna 2013 samaa tasoa kuin vuonna 2010, jolloin kalastettiin samat alueet. Taimen on Tuhkajoella luonnonkantaa. Kivijoen koealalla oli kohtalaisen runsaasti ahventa ja särkeä. Verkkokoekalastusten yksikkösaaliit olivat Kallio-, Kolmisoppi-, Jormas-, Kivi-, Laaka- ja Kiltuanjärvellä pieniä. Suurimmat yksikkösaaliit olivat Kolmisopella ja Kivijärvellä. Isommilla järvillä, Jormas-, Laaka- ja Kiltuanjärvellä, keskimääräistä yksikkösaalista alensi pyynti selkävesillä ja pieniä järviä syvemmillä alueilla, joissa kalaa on luontaisesti vähän. Valtalajeja olivat ahven ja särki ja Laaka- sekä Kiltuanjärvellä lisäksi kuha. Kalliojärvellä verkkojen yksikkösaalis on laskenut, mikä viittaa kalojen karkottumiseen. Kolmisoppi-, Jormas-, Kivi- ja Laakajärvellä vuoden 2013 tulokset eivät viittaa kalaston merkittävään muutokseen. Kolmisopella särjen osuus saaliissa on kuitenkin vähentynyt. Kalastustiedustelun mukaan vuonna 2013 Kolmisopella kalasti 2 kalastajaa katiskoilla ja saaliiksi saatiin vähän haukea, ahventa, madetta ja särkeä. Jormasjärvellä kalasti 62 kalastajaa ja Tuhka- sekä Jormasjoella 262 vapakalastajaa. Kotitarvekalastajien kokonaissaalis Jormasjärvellä oli 3,1 t, joka oli pääasiassa kuhaa, haukea ja ahventa. Sen lisäksi kaksi ammattikalastajaa sai Jormasjärveltä kuhaa 1,2 t. Tuhka- ja Jormasjoen kalastus keskittyi pyyntikokoisena istutetun kirjolohen ja taimenen kalastukseen. Niiden ohella saatiin merkittävästi harjusta, haukea ja ahventa. Kalastuskirjanpito-, kalastustiedustelu-, sähkökoekalastus- ja verkkokoekalastustulosten perusteella kaivoksen jätevesillä ei ole ollut kovin suuria vaikutuksia lähialueen jokien ja järvien kalastoon. Ahvenen metallipitoisuudet Kallio-, Kolmisoppi-, Jormas-, Kivi-, Laaka- ja Kiltuanjärvessä olivat vuonna 2013 pääosin pieniä ollen yleisesti samaa tasoa kaikilla järvillä. Kadmium- ja lyijypitoisuudet olivat useissa näytteissä alle määritysrajan, ja keskimääräiset pitoisuudet olivat selvästi alle elintarvikkeeksi käytetyn kalan lihakselle sallittujen enimmäispitoisuuksien. Kolmisopella ja Kiltuanjärvellä ahventen keskimääräinen elohopeapitoisuus ylitti vuonna 2013 ahvenelle sallitun enimmäispitoisuuden. Uraanipitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan. Vuoden 2013 tulokset olivat hyvin samankaltaisia kuin aiempina vuosina, eikä tuloksissa ole havaittavissa kaivostoiminnan vaikutusta kalojen metallipitoisuuksiin. Vesisammalten metallipitoisuuksia tutkittiin velvoitetarkkailun puitteissa ensimmäisen kerran kesällä Tutkimuskohteet sijaitsivat Oulujoen suunnalla Kalliojoessa, Tuhkajoessa ja Jormasjoessa ja Vuoksen suunnalla Lumijoessa, Kivijoessa, Laakajoessa ja Nurmijoessa. Viitteellisistä ohjearvoista hyvin korkean pitoisuuden rajan ylitti ainoastaan Jormasjoen nikkelipitoisuus. Nikkelipitoisuudet olivat alueilla yleisestikin koholla verrattuna viitteellisiin arvoihin. Viitteellisiin ohjearvoihin verrattuna korkeita raskasmetallipitoisuuksia havaittiin Jormasjoella (Cd, Zn), Lumijoella (Ni) ja Kivijoella (Co, Ni). Kuparin pitoisuudet olivat hyvin alhaisia ja arseenin alhaisia kaikissa näytteissä. Bariumille ja uraanille ei ole annettu viitteellisiä ohjearvoja vesisammalten metallipitoisuuksista. Yksittäisten tulosten perusteella ei voida luotettavasti arvioida mahdollista Talvivaaran kaivoksen päästöjen vaikutusta vesisammalten metallipitoisuuksiin. Oulujoen suunnalla useimpien metallien pitoisuus oli korkein Jormasjoessa. Kalliojoessa ja Tuhkajoessa todettiin mm. kohonneita uraani- ja nikkelipitoisuuksia. Vuoksen suunnalla useimpien metallien pitoisuudet olivat Lumijoessa ja/tai Kivijoessa korkeampia kuin muilla näytepaikoilla. Molemmilla vesistöalueilla korkeimmat kadmiumin, sinkin ja bariumin pitoisuudet todettiin kauimpana kaivoksesta sijaitsevilla näytteenottopaikoilla. Kohonneet pitoisuudet johtuvat ilmeisesti paljolti luontaisesta kallio- ja maaperän laadun vaihtelusta ja muusta alueellisesta maan käytöstä. Talvivaaran päästöjen vaikutusta ei voida kuitenkaan kaikilta osin sulkea kokonaan pois. 8

9 Sedimenttinäytteet otettiin helmikuussa 2013 Oulujoen suunnalta Viitapurosta, Salmisesta, Kalliojärvestä ja Kolmisopesta sekä Vuoksen suunnalta Ylä-Lumijärvestä, Lumijärvestä, Lumijoesta ja Kivijärvestä. Kalliojoesta ei saatu näytettä. Salmisesta, Kalliojärvestä ja Kivijärvestä on otettu sedimenttinäytteitä myös aiemmin. Sedimenttitulokset on esitetty aiemmin vuonna 2013 valmistuneessa raportissa. Happamuuden lisääntyminen sedimentin pinnassa johtunee pääosin järvien alusveteen kulkeutuneista happamista ja metallipitoisista vuotovesistä. Vaikka happamoituminen edesauttaa metallien liukenemista sedimentistä, on vuoto- ja päästövesien voimakas kalkitus johtanut metallien saostumiseen lähijärvien sedimenttiin, mikä näkyy mm. kohonneina nikkeli-, alumiini-, mangaani- ja rikkipitoisuuksina verrattuna vuoden 2012 sedimenttitutkimuksen tuloksiin. Pääosin graniitti-gneissejä käsittävällä kallioperäalueella sijaitsevissa Salmisessa ja Kalliojärvessä pintasedimentin nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat pieniä, mutta nikkelipitoisuus oli noussut molemmissa järvissä syksystä Talvivaaran liuskejaksossa sijaitsevassa Kolmisopessa nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat korkeampia kuin em. järvissä ja myös hieman korkeampia kuin syksyllä Rautapitoisuus oli noussut Salmisessa ja Kalliojärvessä huomattavasti ja Salmisessa myös mangaanipitoisuus syksyyn 2012 verrattuna. Myös rikkipitoisuudet olivat nousseet Salmisen ja Kalliojärven pintasedimentissä. Kolmisopessa raudan, mangaanin, rikin ja natriumin pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin syksyllä Vuoksen suunnalla Kivijärven eteläosalla pintasedimentin metalli-, rikki- ja natriumpitoisuuksissa ei ollut tapahtunut olennaista muutosta syksystä 2012 talveen 2013, mutta vuosien 2008 ja 2012 välillä ero oli selvä. Lähempänä Lumijoen suuta sijaitsevalla Kivijärven syvännepisteellä pintasedimentin pitoisuudet olivat korkeampia kuin eteläisellä pisteellä viitaten Talvivaaran päästöjen kertymiseen kyseiseen syvänteeseen. Eniten rikkiä, nikkeliä ja mangaania todettiin Ylä-Lumijärven pintasedimentissä, kun puolestaan sinkki- ja natriumpitoisuudet olivat korkeimmat Kivijärven syvänteessä. Lumijärvessä ja Lumijoessa mangaanipitoisuus oli korkeampi kuin alempana vesistössä. Kipsisakkaaltaan vuodon seurauksena uraanipitoisuudet olivat koholla Salmisessa, Kalliojärvessä ja Ylä-Lumijärvessä ja lievemmin myös Lumijärvessä ja Lumijoessa. Pohjavedet Vuonna 2013 pohjaveden normaalin tarkkailun lisäksi tehtiin kipsisakka-altaan vuotoon liittyen tehostettua seurantaa. Tarkennetussa seurannassa olivat mukana kipsisakkaaltaan ja patoaltaiden lähelle asennetut uudet putket (8 kpl) sekä näiden lähialueella olevat kaivot ja putket (Pappila, Valkealampi P4, P1, P7, P6, P3, P9). Talousvesikaivoissa pohjaveden pitoisuudet olivat pääosin aikaisemmalla tasolla. Muutamien komponenttien (mm. nitraatti, rauta, mangaani, nikkeli) osalta havaittiin kohonneita pitoisuuksia kuten aikuisempinakin vuosina. Pitoisuuksien kohoaminen johtuu paikallisista geologisista ym. tekijöistä, ei kaivostoiminnasta. Kalliopohjaveden vanhoissa seurantaputkissa havaittiin osin aikaisemmista vuosista kohonneita pitoisuuksia. Pohjaveden ainesmäärät olivat suurimmat tai laatu oli muista poikkeava tehdasalueen keskellä sijaitsevassa pisteessä P1 sekä primääriliuotuskasan länsipuolen pisteissä P7 ja P8. Tehdasalueen pisteessä P1 havaittiin kuten aikaisempinakin vuosina alhainen ph-arvo (ph 4,6) ja korkein sähkönjohtavuus sekä kohonneita sulfaatti-, nikkeli-, mangaani-, natrium- ja rikkipitoisuuksia. Primääriliuotuskasan länsipuolella pisteessä P8 mangaani-, nikkeli- ja sinkkipitoisuudet kohosivat etenkin marraskuun kierroksella. Kipsisakka-altaan vuodon (marraskuu 2012) tehostettuun seurantaan liittyvissä uusissa tarkkailuputkissa oli osin havaittavissa tavanomaisesta poikkeavia laatumuutoksia eten- 9

10 kin marraskuun kierroksella. Kortelammen padon alapuolella pisteissä Korte2Maa ja Korte3Maa havaittiin selvä kohoaminen sähkönjohtavuuden arvossa sekä mangaani- ja sulfaattipitoisuudessa. Korkeita magnesiumpitoisuuksia havaittiin etenkin huhtikuussa pisteessä Korte3Kallio ja Korte3Maa. Pisteessä Korte3Maa havaittiin alhainen ph-arvo marraskuussa (ph 4,4). Talousvesikaivojen uraanipitoisuuksissa ei ole tapahtunut muutoksia. Puolivälin ja Lahnasjärven metsästysmajan kaivossa uraanipitoisuudet ovat edelleen selvästi korkeammat kuin muissa kaivoissa (7,4-12 µg/l). Pohjavesiputkista pisteessä Korte3Kallio uraanipitoisuus oli selvästi korkeampi kuin muissa pisteissä, mutta siinäkin pitoisuus (8,8 µg/l) alitti esim. Lahnajärven metsästysmajan tason (max. 12 µg/l). Puolivälin ja Lahnaslammen metsästysmajan muita korkeammat pitoisuudet johtuvat alueen kallioperästä (pegmatiittigraniitti). Myös pisteen Korte3Kallio pitoisuus johtunee kallioperästä. Uraanipitoisuudet ovat pieniä. Suomessa ei ole raja-arvoa uraanin enimmäispitoisuudelle juomavedessä. Esimerkiksi maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeellinen raja-arvo juomaveden uraanipitoisuudelle on 30 µg/l. Paikkakunnilla, joiden kallioperässä on runsaasti uraania, porakaivoveden uraanipitoisuus vaihtelee tasolla µg/l. Pohjaveden korkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Biologinen tarkkailu maa-alueilla Talvivaaran kaivoksen biologiseen tarkkailuun maa-alueilla kuuluivat vuonna 2013 liito-oravien ja lepakoiden esiintymien tarkkailu sekä kekomuurahaisten ja kangasrouskujen raskasmetallipitoisuuksien bioindikaattoriseuranta. Kekomuurahaisten osalta kaikkien analysoitujen raskasmetallien keskipitoisuudet ovat vuosien varrella kohonneet. Useiden metallien pitoisuudet nousivat vuonna 2013 koealoilla BIO4, BIO6, BIO8 ja myös vertailualueella BIO10. Kaivostoimintojen läheisyydessä alueella BIO5 havaittiin suurimmat raskasmetallipitoisuudet, lukuun ottamatta kadmiumia, jonka maksimipitoisuus havaittiin alueella BIO3. Pienimmät raskasmetallipitoisuudet jakautuivat tasaisemmin alueiden kesken (BIO2, BIO3, BIO9, BIO10). Kekomuurahaisten uraanipitoisuus oli alle määritysrajan (<0,02 mg/kg) useimmilla alueilla, pitoisuus ylitti määritysrajan alueilla BIO4, BIO5 ja BIO6. Myös kangasrouskujen osalta lähes kaikkien analysoitujen raskasmetallien keskipitoisuudet ovat vuosien varrella kohonneet. Ainoastaan nikkelin pitoisuus on ollut vuonna 2010 alueella BIO5 huomattavan suuri verrattuna muihin alueisiin nostaen keskipitoisuutta kyseisenä vuonna suuremmaksi kuin vuoden 2013 keskipitoisuus. Uraanin pitoisuus oli kaikilla alueilla alle määritysrajan (<0,01 mg/kg). Suurimpia kangasrouskujen raskasmetallipitoisuuksia havaittiin vuonna 2013 alueilla BIO1 (Zn), BIO5 (Co, Ni) ja BIO6 (Cd, Cu). Pienimmät pitoisuudet havaittiin alueilla BIO1 (Cd, Co) ja BIO10 (Cu, NI, Zn). Ilman laadun tarkkailu Pölylaskeumaa tarkkailtiin vuonna 2013 yhteensä 16 kohteessa kaivospiirin alueella ja sen ulkopuolella. Pölytarkkailussa todetut kiintoainelaskeumat olivat pääosin samaa tasoa kuin vuosina Kiintoainelaskeumat ovat olleet yleisesti selvästi suurempia kesäaikaan, jolloin laskeumasta suurin osa on kuitenkin ollut orgaanista alkuperää. Kaivostoiminnan suorat päästöt ovat epäorgaanista ainesta. Epäorgaanisen aineksen laskeumat ovat olleet yleisesti suurempia kaivosalueella kuin sen ulkopuolella. Kaivosalueen kaikissa keräimissä epäorgaanisen aineksen laskeumat ovat olleet lievässä laskussa, kun taas kaivosalueen ulkopuolella laskeumissa ei ole havaittavissa selviä kehityssuuntia. Nikkelin, kuparin, sinkin ja koboltin sekä loppukesästä 2011 lähtien määritettyjen rikin ja raudan laskeumat ovat olleet yleisesti suurempia kaivosalueella kuin sen ulkopuolella. Nikkeli-, kupari-, koboltti- ja sinkkilaskeumat ovat pienentyneet vuonna

11 kaikilla paikoilla edellisvuodesta sekä kaivosalueella että ympäristössä. Kobolttilaskeumat ovat olleet koko tarkkailun ajan selvästi muita metallilaskeumia alhaisempia. Sinkkilaskeumien ajallinen ja paikallinen vaihtelu on aiemmin ollut suurempaa kuin muilla metalleilla, mutta vuonna 2013 vaihtelu pieneni selvästi. Nikkeli-, koboltti- ja sinkkilaskeumien käyrät noudattelevat toisiaan. Myös nikkelin ja koboltin laskeuman vaihtelut pienenivät vuonna Rauta- ja rikkilaskeumia on määritetty vasta loppukesästä 2011 lähtien. Raudan osalta ei ole nähtävissä selviä kehityssuuntia, joskin raudan laskeumat ovat suurempia kaivosalueella kuin sen ympäristössä. Myös rikkilaskeumat ovat suurempia kaivosalueella kuin ympäristössä, ja rikkilaskeumat ovat selvästi suurempia kesäaikaan kuin talvella. Metallilaskeumille ei ole olemassa ohje- tai raja-arvoja. Valtioneuvoston päätöksessä 480/1996 Suomen metsätalousmaille rikkilaskeumalle on asetettu pitkänajan keskimääräiseksi tavoitearvoksi 0,3 g/m 2 /v. Kaivoalueella havaintopaikkojen rikkilaskeumat olivat korkeampia kuin tavoitetaso. Kaivosalueen ulkopuolella havaintopaikkojen rikkilaskeumat olivat talvella pääosin samalla tasolla tai alhaisempia kuin em. tavoitetaso, mutta kesällä korkeampia kuin tavoitetaso. Tärinän tarkkailu Tärinämittaus tehtiin heinäkuun alussa kolmessa kohteessa, joita olivat Pirttimäki (ei enää asuttu tila), Myllyniemi ja Pappila. Kaivoksen louhintatärinäarvot alittivat selvästi rakennusten vauriovaaran raja-arvot. Louhinta- ja räjäytystöiden tärinä on lyhytkestoisempaa kuin liikenteen aiheuttama tärinä eikä ihminen koe sitä niin häiritsevänä, vaikka huipputärinäarvot olisivat suurempiakin lähinnä mittauspisteissä Pirttimäki (MP1) ja Myllynimi (MP2) mitatut maksimitärinäarvot voivat aiheuttaa häiriötä herkimmille ihmisille ja alentaa asumisviihtyvyyttä kaivoksen lähiympäristössä. Jätejakeiden tarkkailu Vuonna 2013 jätejakeiden seurantaa on toteutettu kuukausittaisista keräilynäytteistä (loppuneutraloinnin sakeuttimen alite, raudan sakeuttimen alite, esineutralointisakka), joista on määritetty kokonaispitoisuuksia ja liukoisuusominaisuuksia. Seurantaa on osin kevennetty aikaisemmasta vähentämällä läpivirtaustestien (kolonnikokeiden) määriä. Kaivosten jätejakeille ei ole annettu virallisia pitoisuusnormeja. Sen takia pitoisuuksien vertailu tehdään yleensä pima-asetuksen (VNa 214/2007) mukaisiin normeihin sekä kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle asetettuihin kelpoisuusvaatimuksiin (VNa 202/2006, 331/2013). Kokonaispitoisuudet. Keräilynäytteissä havaittiin osin kohonneita metallipitoisuuksia. Nikkelin pitoisuus ylitti kaikissa jätejakeissa esimerkiksi maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (VNa 214/2007) mukaisen ylemmän ohjearvotason. Esineutralointisakassa myös sinkin kuparin ja kadmiumin pitoisuudet ylittivät ylemmän ohjearvotason. Osin ylittyivät myös ongelmajätteen (nyk. vaarallinen jäte) raja-arvot (lähinnä sinkki). Jätejakeiden pitoisuuksia arvioitaessa on huomioitava myös, että alueen kallio- ja maaperä sisältää luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Hehkutushäviön arvot ylittivät kahdessa näytteessä vaarallisen jätteen kaatopaikalle asetetun viitearvon (10 %). Esineutralointisakan ph-arvo ei täytä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettua viitearvoa. Esineutralointisakan haponneutralisointikapasiteetti (ANC) on myös huono. Merkittäviä muutoksia jätejakeiden kokonaispitoisuuksissa ei ole havaittavissa. Pitoisuuksissa on ollut monen komponentin osalta suurta vaihtelua vuonna Liukoisuudet. Suurimmat metallien liukoisuudet havaittiin esineutralointisakassa, jossa sinkin, nikkelin ja osin kadmiumin liukoisuudet olivat koholla. Sulfaatin ja liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) olivat koholla raudan sakeuttimen alitteessa ja osin 11

12 myös loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa ja esineutralointisakassa. Monen metallin osalta (mm. As, Cr, Hg, Pb, Sb, Sn, Mo) liukoisuudet olivat kaikki / tai pääosin alle analyysitarkkuusrajojen. Liukoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuoteen. Liukoisuuksissa on ollut suurta vaihtelua vuonna Verrattaessa liukoisuuksia esimerkiksi kaatopaikkanormeihin (331/2013) jätejakeet eivät täytä kaikilta osin pysyvän jätteen eivätkä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle asetettuja normeja. Osin ylittyvät myös vaarallisen jätteen kaatopaikalle asetetut normit. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite ja raudan sakeuttimen alite johdetaan kipsisakkaaltaalle ja esineutralointisakka läjitetään sekundäärikasan pohjalle. Liuotuskasojen pohjat sekä läjitysalueet on eristetty vuotojen ja happamien suotovesien estämiseksi pysyvillä bentoniitti- ja muovikerroksilla. 12 Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä kopioitaessa tai jäljennettäessä tulee mainita selvityksen laatija Pöyry Finland Oy.