Talvivaaran alapuolisten vesistöjen tila keväällä 2015

Transkriptio

1 Katsaus Julkaistavissa Talvivaaran alapuolisten vesistöjen tila keväällä 2015 Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä on johtanut vuoden 2015 alusta toukokuun loppuun mennessä yhteensä n. 3,7 miljoonaa kuutiometriä kalkkikäsiteltyjä jätevesiä vesistöihin. Pohjoiseen Oulujoen vesistön suuntaan on johdettu yhteensä noin 2,3 miljoonaa kuutiometriä ja etelään Vuoksen vesistön suuntaan yhteensä noin 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Ympäristölupapäätöksessä (52/2013/1) asetettu kuormituspäästökiintiö täyttyi maaliskuussa. Huhtikuussa kaivosalueen vesien varastointialtaiden vedenkorkeudet ylittivät padoille määriteltyjen pato- ja ympäristöturvallisuuden mukaiset yliveden tasot (HW-taso). Tämän seurauksena Kainuun ELY-keskus määräsi Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesän alentamaan kaivosalueen patoaltaiden vesipintoja välittömästi sellaiselle tasolle, ettei ympäristöturvallisuus vaarannu. Konkurssipesä aloitti käsiteltyjen jätevesien johtamisen vesistöön pian tämän jälkeen. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi päätöksen käsiteltyjen jätevesien johtamisesta purkuputkella Nuasjärveen. Samassa yhteydessä myönnettiin lupa johtaa ennen purkuputken käyttöönottoa enintään tonnin sulfaattipäästö Oulujoen vesistöön Kolmisopen yläpuolisten purkupisteiden kautta. Talvivaaran kaivosalueella on varastoituna ylimääräisiä vesiä kesäkuun alussa noin 9,6 miljoonaa kuutiometriä. Vesien varastointia varten rakennettua allastilavuutta kaivosalueella on yhteensä noin 14 miljoonaa kuutiometriä. Kainuun ELY-keskus on jatkanut Talvivaaran toiminnan valvontaa valvontakäynneillä keskimäärin kerran viikossa. Vesistöjen tilaa tarkkaillaan voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti. Kaivosta lähimpänä olevilta jokihavaintopaikoilta vesinäytteet otetaan kerran kuukaudessa ja järvihavaintopaikoilta pääsääntöisesti 4-6 kertaa vuodessa. Biologista tarkkailua tehdään kolmen vuoden välein. Seuraavan kerran biologista tarkkailuaineistoa kerätään kuluvana kesänä. Veden laatua seurataan myös Tuhkajoessa, Kivijoessa, Lumijoessa ja Laakajoessa jatkuvatoimisilla mittalaitteilla. Tämän lisäksi Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskukset täydentävät tarkkailua tarvittaessa omilla näytteenotoillaan. Vesistöjen tilan kehitys Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) julkaisi äskettäin ( ) tiedotteen kalojen metallipitoisuuksista Talvivaaran kaivoksen alapuolisissa vesissä. Tutkimusten mukaan Talvivaaran kaloissa ei ole poikkeavia määriä raskasmetalleja. Linkki tiedotteeseen: Tässä ELY-keskuksen katsauksessa uusimmat tarkasteluun otetut tulokset ovat pääosin talvikerrostuneisuuden loppupuolelta. Pohjoinen purkureitti, Oulujoen vesistö Pohjoisella purkureitillä Talvivaaran lähimmässä järvessä, Salmisessa, tilanne ei ole merkittävästi viime vuosina muuttunut. Järvi on vahvasti kerrostunut ja ainepitoisuudet kasvavat pohjaa kohti. Salmisessa on edelleen eliöstölle haitallisen suurina pitoisuuksina useita eri metalleja. Veden happamuutta kuvaava ph KAINUUN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero Kalliokatu 4 PL 115, Kajaani

2 on normaalia alhaisempi hapettomana olevassa alusvesikerroksessa. On todennäköistä, ettei tämän järven tila oleellisesti parane ilman aktiivisia kunnostustoimia. Sen sijaan Kalliojärvessä useat ainepitoisuudet (mm. alumiini, kadmium, sinkki ja uraani) ovat selkeästi pienentyneet vuoden takaiseen ajankohtaan verrattuna niin päällys- kuin alusvesikerroksessa. Järven alusvesi on kuitenkin edelleen hapetonta ja hapanta. Kolmisoppi -järven veden laatu vastaa suunnilleen viime vuoden keväällä vastaavana ajankohtana vallinneita olosuhteita. Alusveden sulfaattipitoisuus (530 mg/l) oli huhtikuussa puolet tähän mennessä havaitusta maksimipitoisuudesta ( mg/l). Sulfaattipitoinen vesi laskeutuu muuta vettä raskaampana järven pohjalle ja voi suurina ainepitoisuuksina estää kevät- ja syystäyskiertojen toteutumisen. Kolmisopessa vesimassaa sekoittavat täyskierrot ovat tähän mennessä toteutuneet. Haitallisista aineista nikkelin ja lyijyn pitoisuudet ovat pienempiä kuin enimmäismääränä sallittava ympäristönlaatunormi, kun taas kadmium osalta ympäristönlaatunormipitoisuus ylittyy Kolmisopesta laskevan Tuhkajoen sulfaattipitoisuus on ollut tämän vuoden tammi-huhtikuussa keskimäärin 180 mg/l, kun vuonna 2014 vastaavana ajankohtana keskiarvopitoisuus oli 250 mg/l. Veden nikkeli- (10 µg/l) ja mangaanipitoisuus (390 µg/l) on samanaikaisesti puolittunut. Nikkelin ohella haitallisista aineista myös keskimääräinen kadmiumpitoisuus (0,09 µg/l) on ollut tänä vuonna ympäristönlaatunormia pienempi. Vaikka Tuhkajoesta Jormasjärveen virtaavan veden laatu on lyhyellä aikavälillä parantunut, niin systemaattista ainepitoisuuksien alenemista Jormasjärvessä ei voida havaita. Alusvesikerroksessa useimmat ainepitoisuudet ovat olleet vuoden alkupuolella pienempiä kuin vuotta aiemmin, mutta päällysvesikerroksessa ainepitoisuudet ovat vastaavasti suurentuneet. Tämän vuoden alkupuolella vallinnut keskimääräinen alusveden sulfaattipitoisuus (126 mg/l) on noin kolmanneksen pienempi kuin vuotta aiemmin (197 mg/l). Päällysveden sulfaattipitoisuus (58 mg/l) on ollut tänä vuonna vastaavasti kuitenkin yli kaksinkertainen viime vuotiseen (25 mg/l) verrattuna. Tämän suuruinen sulfaattitaso ei estä vesimassan sekoittumista täyskierron yhteydessä. Haitallisten aineiden pitoisuudet ovat olleet Jormasjärvessä kadmiumia lukuun ottamatta pienempiä kuin ympäristönlaatunormi. Liukoisen kadmiumin pitoisuus on vaihdellut eri syvyyksissä ja eri puolilla järveä sijaitsevien havaintopaikkojen välillä 0,035-0,58 µg/l. Jormasjärvestä vedet virtaavat Jormasjokea pitkin Nuasjärveen. Nuasjärven syvännepisteen pohjanläheisen näytteen sulfaattipitoisuus oli maaliskuussa 81 mg/l ja päällysvedessä 2,4 mg/l. Liukoinen nikkelipitoisuus vaihteli pinnasta pohjaan välillä <1,0-9,4 µg/l, liukoinen kadmiumpitoisuus <0,030 0,071 µg/l ja natriumpitoisuus 1,4-17 mg/l. Nuasjärven alusvedessä sulfaatin ja natriumin vahva korrelaatio viittaa sulfaatin ja natriumin esiintymiseen bioliuotuksessa käytetyn rikkihapon suolana dinatriumsulfaattina. Talvivaaran kaivoksen jätevesissä oleva natrium on peräisin prosesseissa käytettävästä lipeästä. Talvivaaraan kaivoksen jätevesillä näyttäisi näin ollen olevan vaikutusta myös Nuasjärven syvänteiden veden koostumukseen. Eteläinen purkureitti, Vuoksen vesistö Eteläisellä purkureitillä käsitellyt jätevedet johdetaan kaivosalueelta Lumijokea pitkin Kivijärveen. Siitä vedet virtaavat edelleen Laakajärven kautta alemmalle Nurmijoen reitille, jossa vesistöt ovat melko pieniä ja laimenemisolosuhteet heikommat kuin pohjoisella purkureitillä. Vedenlaatumuutokset reitin alaosissa tapahtuvat viiveellä ja vaikutukset vaimenevat laimenemisen myötä. Eteläisen purkureitin ensimmäisen järven, Kivijärven, alusvedessä mangaanin, raudan, rikin ja sulfaatin ainepitoisuudet ovat edelleen suuria. Useimpien aineiden määrät ovat kuitenkin selvästi pienentyneet ajan kuluessa. Haitallisista aineista ainoastaan nikkelin määrä (100 µg/l) ylittää paikoin pohjan läheisessä vesikerroksessa ympäristönlaatunormin. Järvi on kuitenkin edelleen kerrostunut ja syvännealueiden alusvesi on täysin hapeton. Veden ph (5,8-6,4) edustaa tällä hetkellä syvyydestä riippumatta järven tyypillisiä olosuhteita. Laakajärveen pohjoispäähän laskevan Kivijoen vedenlaatu oli talvikaudella aikaisempaa parempi. Alimmillaan veden sulfaattipitoisuudet olivat mg/l ja nikkelipitoisuudet 6-8 µg/l. Puhdistetun jäteveden

3 juoksutusten vuoksi Kivijoen sulfaattitasot ovat keväällä jälleen kohonneet ja olivat maaliskuussa 2015 noin 200 mg/l. Laakajärven pohjois- ja keskiosan päällysvesikerroksessa sulfaattipitoisuus oli maaliskuussa noin 10 mg/l, mikä on samaa tasoa kuin vuotta aiemmin. Myös natrium- ja mangaanipitoisuudet olivat hyvää tasoa (natrium korkeintaan 2,4 mg/l ja mangaani korkeintaan 90 µg/l). Laakajärven pohjoisosan syvänteellä alusveden sulfaattipitoisuus oli laskenut noin kolmasosaan kevättalven 2014 tasosta, ollen nyt 220 mg/l. Natriumpitoisuus oli 67 mg/l ja mangaanipitoisuus1800 µg/l. Alusveden mangaanipitoisuus oli alentunut selvästi (2014 enimmällään 4200 µg/l). Laakajärven keskiosassa alusveden sulfaattipitoisuus oli puolittunut edelliskeväästä ollen nyt 97 mg/l. Alusvedessä oli natriumia 16 mg/l ja mangaania 1400 µg/l. Nikkelin maksipitoisuus alusvedessä oli 6,6 µg/l, mikä on noin kolmasosan edelliskevään arvoa pienempi. Vaihtelut päällysveden ja alusveden pitoisuuksissa johtuvat veden lämpötilaerojen mukaisesta kerrostuneisuudesta, joka purkautuu keväällä vesien lämpenemisen myötä. Yleisesti kaivosteollisuuden jätevesien vaikutus Laakajärvellä on vähentynyt edellisvuodesta. Laakajärven eteläosassa päällysveden laatu vastasi suolaisuuden ja metallipitoisuuksien osalta luonnontilaa. Pohjan lähellä kaivoskuormitus näkyi suolaisuutena (mm sulfaattipitoisuus 46 mg/l), mutta lievemmin kuin edellisenä talvena. Metallipitoisuudet eivät olleet kohonneet. Myös Laakajärven alapuolisella Kiltuanjärvellä päällysveden laatu on parantunut viime keväästä ja esimerkiksi sulfaattia päällysvedessä oli vain 3 mg/l. Natrium-, mangaani- ja metallipitoisuudet olivat luonnontilaista tasoa. Alusveden pitoisuudet sen sijaan ovat hieman edellisvuotta korkeampia: esimerkiksi sulfaattipitoisuudet ovat tasolla 37 mg/l. Verrattuna kevään 2012 maksimitasoihin alusveden sulfaattipitoisuudet ovat noin kolmasosan pienempiä. Alapuolisella Nurmijoen reitillä, päinvastoin kuin Laakajärvellä ja Kiltuanjärvellä, Talvivaaran kuormitus näkyy vedenlaadussa selkeämmin kuin vuosi sitten. Näyttäisi siltä että loppuvuonna 2013 todetun Kivijoen huonon vedenlaadun vaikutukset ulottuisivat nyt tarkkailualueen alaosaan hidastaen jo alkanutta toipumiskehitystä. Vesimassan sekoittumisen ja ennen kaikkea muulta valuma-alueelta tulleiden laimentavien vesien vuoksi pitoisuudet ovat kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin Talvivaaran lähivesistöissä. Sulfaattipitoisuuden nousu vuodentakaiseen verrattuna oli Nurmijoen Itäkoskeen asti vesimassan keskipitoisuutena noin 9 mg/l, Atronjoessa hieman alhaisempi ja Syvärissä noin 3 mg/l. Näitä voi pitää vähäisinä muutoksina. Kiltuanjärven alapuolisten havaintopaikkojen sulfaattipitoisuuskeskiarvot olivat tämän vuoden maaliskuussa mg/l, korkeimmillaan Haapajärvessä ja alhaisimmillaan Syvärissä. Pitoisuudet eivät ole vesieliöstöä eivätkä vedenkäyttöä haittaavaa tasoa. Korkeimmillaan sulfaattipitoisuudet ovat olleet kevättalvella 2012, jolloin havaintopaikkojen keskipitoisuudet vaihtelivat välillä 17 mg/l (Syväri) ja 43 mg/l (Nurmijoen Koirakoski). Haapajärven, Sälevän ja Syvärin pohjanläheisessä vedessä mangaanipitoisuudet olivat korkeat ( µg/l), kuten ne voivat alusvedessä olla vaikka pistekuormituslähteitä ei olisikaan. Yhteys Talvivaaran kuormitukseen on epätodennäköinen, koska mangaanipitoisuudet olivat korkeammat kuin lähempänä kaivosta sijaitsevilla havaintopaikoilla. Lisäksi esimerkiksi Syvärissä Atronjoen kautta eli Talvivaaran suunnasta tuleva vesi kulkeutuu talvella päällysvedessä ja suolaisuutta kuvaavat arvot ovat siinä selvästi suuremmat kuin syvemmällä, mutta mangaanipitoisuus oli alusvedessä yli 20-kertainen päällysveteen verrattuna. Eteläisellä purkureitillä Talvivaaran kuormitus on edelleen havaittavissa pääsääntöisesti veden suolaisuuden lisääntymisenä. Kadmium- ja nikkelipitoisuuksissa kaivosteollisuuden kuormitus näkyy lievästi Haapajärvelle saakka, mutta pitoisuudet täyttävät selkeästi laatunormit Laakajärven ja Haapajärven välisellä alueella. Nurmijoen Koirakoskessa kaikki metallipitoisuudet olivat luonnontilaista tasoa. Liitteet: Kuvaajat sulfaattipitoisuuksista vesistöreiteillä.

4 Lisätietoja: Kainuun ELY-keskus, yksikön päällikkö Sari Myllyoja, p , ylitarkastaja Kimmo Virtanen, p Pohjois-Savon ELY-keskus, limnologi Taina Hammar, p , hydrobiologi Veli-Matti Vallinkoski, p

5

6