TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ

Transkriptio

1 Vastaanottaja Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Asiakirjatyyppi Vuosiyhteenveto Päivämäärä Viite TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU

2 TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Tero Marttila, Ramboll Finland Oy Tomi Jutila, Ramboll Finland Oy Jari Heiskari, Ramboll Finland Oy Sanna Sopanen, Ramboll Finland Oy Katariina Koikkalainen, Ramboll Finland Oy Pentti Manninen, Ramboll Finland Oy Veli-Matti Hilla, Talvivaara Sotkamo Oy Kuvaus Kaivoksen ympäristötarkkailun vuosiraportti 214 Viite Kannen kuva: Näytteenottoa Salmisessa Ramboll Niemenkatu LAHTI P F

3 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 1 / 48 SISÄLTÖ 1. Johdanto 3 2. Taustatiedot 3 3. Päästöjen haitallisuus 4 4. Näytteenotto ja analyysit sekä lähivesien luokittelu 6 5. Oulujoen suunta Järvet Salminen Kalliojärvi Kolmisoppi Jormasjärvi Nuasjärvi Joet ja purot Salmisenpuro Kuusijoki Kalliojoki Tuhkajoki Talvijoki Jormasjoki Korentojoki Härkäpuro Vuoksen suunta Järvet Ylä Lumijärvi Lumijärvi Kivijärvi Laakajärvi Kiltuanjärvi Haajaistenjärvi Haapajärvi Joet ja purot Lumijoki Kivijoki Nurmijoki, Koirakoski Sälevä, Nurmijoki, Atrojoki ja Syväri Lähialueen järvet ja lammet Iso-Savonjärvi Hakonen Raatelampi Epävarmuustarkastelu ja muutosehdotukset Epävarmuustarkastelu Muutosehdotukset Yhteenveto Lähdeluettelo 48

4 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 2 / 48 Liitteet Liite 1 Tarkkailualue ja näytteenottopaikat Liite 2 Päästövesien johtamis- ja kulkeutumisreitit lähimpien vesistöjen osalta Liite 3 Käytetyt vedenlaatuparametrit ja luokitteluperusteet Liite 4 Veden laadun tarkkailutulokset 214 Liite 5 Kenttämittausten tulokset Liite 6 Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskusten tarkkailutuloksia 214 Liite 7 Vesistöjen keskimääräiset metallipitoisuudet eri vuosina Liite 8 Oulujoen suunta kehityskuvaajat Liite 9 Vuoksen suunta kehityskuvaajat

5 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 3 / JOHDANTO Vuonna 214 pintavesien tarkkailua on toteutettu Kainuun ELY-keskuksen ( Drnro KAI- ELY/1/7./213) ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen ( Dnro POSELY/26/7./212 ja Dnro POSELY/1427/ ) hyväksymän tarkkailusuunnitelman (Pöyry, ) mukaisesti. Talvivaaran kaivoksen pintavesien tarkkailu perustuu pääasiassa samoihin seurantapaikkoihin, jotka ovat olleet tarkkailussa vuonna 213 ja sitä edeltävinä vuosina. Vuonna 214 tarkkailuun otettiin mukaan muutamia lisäpisteitä Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskusten määräysten mukaisesti. Tarkkailua painotetaan alueille, joihin vesistövaikutukset kohdistuvat eli Oulujoen ja Vuoksen vesistöjen suuntaan. Tavoitteena on selvittää kaivosalueelta johdettavien vesin vaikutusalueen laajuus ja voimakkuus. Tässä raportissa on esitetty vuoden 214 pintavesien tarkkailun tulokset ja verrattu niitä edellisien tarkkailuvuosien tuloksiin. Soveltuvilta osin tuloksia on verrattu veden laadun eri viite- ja luokitteluarvoihin. Lupia ja päätöksiä on kuvattu tarkemmin erillisessä Tarkkailun taustatiedot raportissa (Osa I). Vuonna 214 Talvivaaran kaivoksen ympäristötarkkailuun kuului myös pintavesien biologisen tarkkailun osalta perifytonin piilevästön tarkkailu sekä kalataloustarkkailu. Näiden tarkkailun osalta on laadittu omat raportit; osiot VI ja VII. 2. TAUSTATIEDOT Kaivosalueen sijaitsee vedenjakajalla ja alueen Käsiteltyjä jätevesiä ja kuivatusvesiä johdetaan Oulujoen ja Vuoksen vesistöjen suuntiin. Oulujoen suuntaan on mahdollista johtaa metallien talteenottolaitokselta prosessin ylijäämävesiä eli LoNe-vesiä (loppuneutraloinnin ylitevesiä), jotka menevät normaalisti käänteisosmoosilaitokselle Kärsälammen pohjoisen jälkikäsittely-yksikön kautta. Kaivoksen sekundäärikasan suojapumppausvesiä ja rakennustyömaan vesiä sekä hulevesiä voidaan johtaa käsiteltyinä Kuusijoen kautta Kalliojokeen. Lisäksi Oulujoen suuntaan on johdettu Härkäpuron ja Kuusijoen kautta Kuusilampeen varastoituja valuma- ja ylijäämävesiä vuodesta 212 lähtien sekä kipsisakka-altaan käsiteltyjä ylijäämävesiä joko suoraan Kuusilammesta tai Latosuon altaan kautta Kuusijokeen loppuvuodesta 213 lähtien. Vuoksen suuntaan on mahdollista johtaa käsiteltyjä vesiä Kortelammen tai Torvelansuon käsittely-yksiköiltä. Vuoksen suuntaan voidaan johtaa myös LoNe-vettä (loppuneutraloinnin ylitevettä) eteläisen jälkikäsittely-yksikön (Kortelampi) kautta tai suoraan altaiden ohitse. Vesien johtamista ja käsittelyä on käsitelty tarkemmin erillisessä vesipäästöjen raportissa (Osa III). Vuonna 214 kaivosalueelta johdettiin ulos vesistöihin yhteensä noin 4,82 miljoonaa kuutiota käsiteltyjä jätevesiä, joista noin 2,74 milj. m 3 (noin 57 %) johdettiin pohjoiseen Oulujoen vesistöön ja noin 2,8 milj. m 3 (noin 43 %) etelään Vuoksen vesistöön. Vuoden 214 kokonaisvesimäärä oli lähes miljoona kuutiota vähemmän kuin vuonna 213. Kaivosalueen vesien juoksutukset vesistöihin tapahtuivat pääosin alkuvuodesta tammikuusta kesäkuun puoliväliin saakka. Huhti toukokuussa kevättulvien aikaan juoksutus oli suurimmillaan. Loppuvuodesta vesistöön juoksutetut vesimäärät olivat alkuvuoteen verrattuna vähäiset Talvivaaran kaivoksen louhinta ja malminkäsittely on ollut keskeytettynä marraskuusta 213 lähtien, mutta metallitehtaan tuotanto on ollut käynnissä 214 koko vuoden lyhyitä katkoja lukuun ottamatta sekä reilun kahden viikon konkurssista johtuvaa katkosta marraskuussa.

6 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 4 / PÄÄSTÖJEN HAITALLISUUS Talvivaaran kaivos on laajamittaista teollista toimintaa, joka aiheuttaa ympäristöluvan sallimissa rajoissa päästöjä vesistöihin ja siten vaikutuksia ympäristöön. Vaikutukset aiheutuvat veden otosta (Kolmisopen säännöstely) sekä toiminnan aiheuttamista vesipäästöistä. Vesipäästöjen haitta-aineet koostuvat pääosin malmista peräisin olevista metalleista sekä natriumin ja sulfaatin osalta jossain määrin myös kaivoksella käytettävistä kemikaaleista. Kaivoksen päästövesissä ei ole orgaanisia yhdisteitä, myös ravinnepitoisuudet ovat alhaisia. Metallien talteenottoprosessissa ja hajukaasujen pesussa käytettävä lipeä aiheuttaa koholla olevia natriumpitoisuuksia päästövesiin. Purkuvesissä on sekä malmista että rikkihaposta peräisin olevaa sulfaattia. Ennakkoarviointeja suuremmat vesipäästöt liittyvät päästöveden sisältämään natriumiin ja sulfaattiin, koska liukoinen natriumsulfaatti ei saostu kunnolla puhdistusprosessissa. Ympäristöön johdettavien vesien käsittely jakaantuu aktiiviseen ja passiiviseen vaiheeseen. Aktiivisessa vaiheessa metallit saostetaan hydroksideina veden ph:n säätämisellä selkeästi emäksiselle tasolle sammutetun kalkin avulla. Aktiivikäsittelyn jälkeen vedet johdetaan ympäristöön passiivisten käsittelymenetelmien (esim. laskeutusaltaat, kosteikot) kautta. Vesien johtamista ja käsittelyä on käsitelty tarkemmin erillisessä vesipäästöjen raportissa (Osa III). Ympäristöön johdettavien vesien ph on korkea (emäksinen) johtuen kalkkikäsittelystä. Myös alkaliteetti ja kalsiumpitoisuudet ovat korkeita sekä veden kokonaiskovuus erittäin kova. Natriumsulfaattipitoisuus aiheuttaa kohonneita sähkönjohtavuuden arvoja. Suolapitoisuus näkyy purkuvesien ja luonnonvesien välisenä tiheyserona, jolloin päästövedet voivat kertyä erityisesti kerrostuneisuuskaudella järvien alusveteen. Metallien osalta erityisesti mangaani on ollut koholla vesistöissä. Sulfaatti- ja mangaanipitoisuuksia voidaankin pitää hyvinä indikaattoreina kaivoksen vesipäästöjen aiheuttamien vaikutusten arvioinnissa. Alla on esitetty parametrikohtaisesti kuvaus ympäristöön johdettavien vesien haitallisuudesta. Sulfaatti Sulfaatti ei ole toksinen yhdiste, mutta se aiheuttaa vesistöjen suolaantumista sekä vesien mahdollista kerrostumista. Myös eräät vesikasvit ja eliöt ovat sille herkkiä (yli 1 mg/l pitoisuuksissa) ja suurissa pitoisuuksissa (useita tuhansia mg/l) sulfaatista on myös haittaa kaloille. Sulfaatti aiheuttaa vesistövaikutuksia myös esim. sulfaatin pelkistyessä hapettomissa olosuhteissa mikrobiologisesti sulfideiksi (H 2 S ja HS - ). Sulfaatin pelkistyminen on mahdollista vain, jos käytettävissä on riittävä määrä hiiltä, hapettomat pelkistävät olosuhteet sekä sulfaatin pelkistämiseen kykeneviä mikrobeja. Orgaanisesta aineksesta muodostuu reaktiossa hiilidioksidia ja vettä. Rikkivety (H 2 S), jota muodostuu reaktiossa, on myrkyllinen eliöille jo erittäin pieninä pitoisuuksina. Rikkivety myös kerääntyy pohjan lähellä oleviin vesikerroksiin. Sulfaatin pelkistyminen sulfidiksi johtaa hapettomissa olosuhteissa myös niukkaliukoisten metallisulfidien (esim. FeS) muodostumiseen. Tämä voi johtaa pohjasedimentin raudan kierron tyrehtymiseen, koska ferrosulfidien muodostuminen vähentää ferriraudasta pelkistävissä olosuhteissa muodostuvan liukoisen ferroraudan määrää. Ferroraudan määrä on ravinnekuormituksen kannalta oleellista, koska se sitoo liukoisen fosfaattifosforin niukkaliukoisempaan muotoon ja ferroraudan määrän väheneminen voi siten johtaa fosforin sisäisen kuormituksen kasvuun. Sulfaattipitoisuuden kasvu ei tosin suoraan johda sisäisen fosforikuormituksen kasvuun vaan se on riippuvainen myös pohjasedimentteihin sitoutuneista muista metalleista. Talvivaaran alapuolisissa vesistöissä ei ole havaittu fosforipitoisuuden kohoamista, vaikka vesistöjen sulfaattipitoisuudet ovatkin olleet koholla. Kerrostuneiden järvien alusveden happitilanteen paraneminen ja hapetus-pelkistysolosuhteiden muuttuminen pelkistävistä hapettaviin voi myös aiheuttaa alusveden ph:n laskua ferrosulfidin ja ferroraudan reaktioiden myötä. Sedimenttiin sitoutuneen ferrosulfidin hapettuminen rikin oksidien

7 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 5 / 48 kautta rikkihapoksi voi johtaa alusveden ph:n alenemiseen. Vastaavasti ferrorauta hapettuu ferriraudaksi, joka veden kanssa hydrolysoituessaan happamoittaa myös alusvettä. Hapan vesi liuottaa myös muita metalleja sedimentistä lisäten niiden pitoisuuksia alusvedessä. Metallit Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (122/26) sekä sen muutoksessa (868/21) on esitetty raja-arvoja tietyille metalleille. Asetuksen tarkoituksena on suojella pintavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Asetuksessa nikkelin ympäristölaatunormi on 2 µg/l, kadmiumin,8-,25 µg/l ja lyijyn 7,2 µg/l. Arvioitaessa vesinäytteiden seurantatuloksia voidaan ympäristölaatunormiin (EQS) lisätä arvio luontaisesta taustapitoisuudesta valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista mukaisesti (Taulukko 3-1). Taulukko 3-1. VNa 868/21 mukaiset luontaisen taustapitoisuuden arviot kadmiumin, nikkelin, lyijyn ja elohopean osalta erilaisissa järvi- ja jokiolosuhteissa. Makeissa vesissä nilviäiset ja äyriäiset ovat osoittautuneet herkimmiksi metallin vaikutuksille. Ympäristöhallinnon kemikaalirekisterin mukaan mangaanin [Mn(II)] LC5 -arvo äyriäiselle (vesikadmium nikkeli lyijy elohopea µg/l µg/l µg/l µg/l Järvet vähähumuksiset järvet,2 1,1,18 humuksiset järvet,2 1,2,2 runsashumuksiset järvet,2 1,7,23 Joet kangas- ja savimaat,2 1,3,18 turvemaat,2 1,5,23 Metallien luontaiset taustapitoisuudet vaihtelevat suuresti riippuen mm. kallio- ja maaperän sekä valuma-alueen ominaisuuksista. Asetuksen mukaisesti kohteissa, joissa pitoisuudet ovat geologisista syistä korkeita, voidaan asiantuntija-arviolla poiketa taustapitoisuuden arvoista. Talvivaaran alueen taustapitoisuudet ovat tavanomaisia tasoja korkeammilla tasoilla. Mustaliuskealueen puroissa nikkelipitoisuudet ovat olleet 2-15 µg/l ja kadmiumpitoisuudet,2-,54 µg/l Ympäristölaatunormi (vuosikeskiarvona) mustaliuskealueella nikkelin osalta voidaan kohottaa µg/l tasolle ja kadmiumin osalta,1-,8 µg/l tasolle (Kauppi ym. 213). Jormasjärven osalta Geologian tutkimuskeskus on arvioinut liukoisen nikkelin osalta taustapitoisuudeksi 2 µg/l ja Laakajärven osalta 1 µg/l. Tällöin Jormasjärven osalta liukoisen nikkelin ympäristölaatunormina (vuosikeskiarvona) voidaan käyttää 22 µg/l ja Laakajärven osalta 21 µg/l (Kauppila, 213). Talvivaaran uudessa annetussa ympäristölupapäätöksessä on asetettu ympäristönlaatunormi 33 µg/l nikkelipitoisuudelle ns. sekoittumisvyöhykkeiden alueilla. Päätöksen mukaisesti liukoisen nikkelin pitoisuus saa ylittää edellä mainitun ympäristönlaatunormin sekoittumisvyöhykkeellä. Sekoittumisvyöhyke on Oulujoen osalta kaivosalueelta Kolmisoppeen ja Vuoksen osalta Kivijärveen asti. Talvivaaran kaivoksen prosessivesissä esiintyy mangaania, joka saadaan pääosin poistettua vesienkäsittelyssä. Kaivosalueelta ympäristöön kulkeutuvissa jätevesissä on kuitenkin havaittu kohonneita mangaanipitoisuuksia varsinkin toiminnan alkuvaiheessa. Mangaani on todettu olevan yksi vähiten myrkyllisimmistä hivenaineista (WHO, 211). Suomessa, pintavesissä, mangaanipitoisuudet ovat karkeasti laskettuna vaihdelleet laajoissa rajoissa, µg/l. Suuri vaihtelu johtuu kallio- ja maaperän laadun vaihtelusta eri puolilla Suomea. Talvivaaran alueella vuosina tehtyjen mittausten perusteella mangaanin taustapitoisuuden vaihtelee välillä <5 14 µg/l. Alueilla, joilla metallien luontaiset taustapitoisuudet ovat korkeita, eliöt ovat tyypilliset sopeutuneet vallitseviin pitoisuuksiin ilman haittavaikutuksia.

8 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 6 / 48 kirppu, 21 vuorokauden altistus) on 5 7 µg /l. Vastaava LC-arvo kaloille on 2 91 µg/l (kirjolohi, 28 vuorokauden altistus). Britannian ympäristöhallinnon määrittelemä liukoisen mangaanin ohjearvo makean veden eliöstön suojelemiseksi on vuosikeskiarvona 3 µg/l ja maksimipitoisuutena 3 µg/l. Mangaanin toksiset vaikutukset riippuvat kuitenkin veden sisältämän humuksen määrästä sekä veden kovuudesta. Kanadan osavaltion Brittiläisen Kolumbian ympäristöhallinnon määrittelemät ohjearvot vaihtelevat siten veden kovuuden mukaan µg/l (akuutit vaikutukset) ja µg/l (krooniset vaikutukset). 4. NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT SEKÄ LÄHIVESIEN LUOKITTELU Vuoden 214 aikana Talvivaaran kaivoksen päästövesien vaikutuksia tarkkailtiin Oulujoen vesistön suunnalta välillä Salminen Nuasjärvi ja Vuoksen vesistön suunnalta välillä Ylä Lumijärvi Syväri. Näytteenottopisteitä vesistötarkkailussa oli yhteensä 4 ja näytteitä otettiin pisteistä riippuen 1-2 kertaa vuodessa. Näytteenotto suoritettiin ja analyysit tehtiin ohjelmien ja niihin tehtyjen lisäysten mukaisesti. Joitain poikkeamia ohjelmiin aiheutti esimerkiksi vaikea jäätilanne. Pisteiden tiedot ja poikkeamat näytteenottoon on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko 4-1) ja pisteiden sijainnit liitteessä 1. Taulukko 4-1. Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailupisteet vuonna 214. Paikka Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Näytteenotto Huom. P I krt/v Oulujoen suunta Salminen Sal Salmisenpuro Salpu Kalliojärvi Kal Korentojoki Kor Härkäpuro Härp Kuusijoki Kuujo Kalliojokisuu Kal su Kolmisoppi Kol Kolmisoppi lähtevä Kol läh Tuhkajoki Tuh Talvijoki Talvijoki Jormasjärvi Jor Jormasjärvi syv Jor Jormasjärvi pohjoinen UUSI 4 Jormasjoki FM Nuasjärvi, Jormaslahti FM Nuasjärvi FM * Vuoksen suunta Ylä-Lumijärvi Ylu Lumijärvi Lujä Lumijoki 1, silta Lum Kivijärvi 2 Kiv Kivijärvi 7 Kiv Kivijärvi 1 Kiv Kivijoki 4 Kivj Laakajärvi 9 Laa Laakajärvi 13 Laa Laakajärvi 81 Laa Laakajärvi 12 Laa Kiltuanjärvi Kil Haajaistenjärvi UUSI 1 Haapajärvi Haa * Nurmijoki, Koirakoski Koirak Sälevä UUSI 4 Nurmijoki Itäkoski UUSI 4 Atrojoki Koivukoski UUSI 4 Syväri UUSI 2 Kaivospiirin ulkopuoliset järvet Iso-Savonjärvi IsoS Hakonen Hako Raatelampi Raa *Maaliskuun näytteitä ei voitu ottaa vaarallisen jäätilanteen vuoksi

9 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 7 / 48 Näytteiden otosta ja analysoinnista vastasi tammikuun osalta Nab Labs Oy, jonka laboratoriot ovat FINASin akkreditoimia testauslaboratorioita. Nab Labsilla on käytössä standardin SFS En ISO/IEC 1725 mukainen laatujärjestelmä. Helmi joulukuun ajalta näytteiden otosta vastasi Ramboll Finland Oy ja näytteiden analysoinnista Ramboll Analytics ympäristölaboratorio Lahdessa. Ramboll Analytics on FINASin akkreditoima (SFS-EN ISO/IEC 1725:25) testauslaboratorio T39, jonka kaikki keskeiset analyysit on akkreditoitu. Näytteistä analysoitiin tarkkailuohjelman mukaiset fysikaalis kemialliset määritykset, ja lähes kaikki määrityksissä käytetyt menetelmät ovat akkreditoituja. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Virtavesien ekologista ja kemiallista tilaa ei ole tarkasteltu kokonaisravinteiden eikä klorofylli-apitoisuuksien suhteen, koska etenkin kaivosalueen lähimpien vesistöjen tilaan vaikuttavat eniten veden muut fysikaalis-kemialliset ominaisuudet kuin ravinteisuus. Täten ravinne- ja klorofylli-apitoisuuksiin perustuva ekologinen tilaluokittelu ei antaisi oikeaa kuvaa vesistöjen oikeasta ekologisesta tilasta. Alusveden osalta veden rehevyyttä ei ole luokiteltu, koska tuotanto tapahtuu valoisassa kerroksessa. Alusveden ravinnepitoisuuksia käytetään erityisesti kun arvioidaan ravinteiden kulkeutumista päällysveteen perustuotannon käyttöön. Suolaisuudesta huolimatta on todennäköisesti tilanteita, jolloin ravinnerikasta vettä pääsee tuottavaan vesikerrokseen vaikka vesi ei täydellisesti sekoitukaan. Lisäksi liikkumaan kykenevät siimalliset kasviplanktonlajit voivat hakea ravinteita alempaa. Kaikki vesistötarkkailun tulokset vuodelta 214 on esitetty liitteessä 4 ja kenttämittauksien tulokset liitteessä 5. Vedenlaadun luokittelussa käytetyt parametrit sekä luokittelurajat on esitetty liitteessä OULUJOEN SUUNTA Tässä luvussa on käsitelty Oulujoen vesistön purkureitin tarkkailupisteiden tulokset väliltä Salmisenpuro Nuasjärvi. Vedenlaadun analyysitulokset on esitetty liitteessä 4. Alueen järvet ovat luontaisesti lämpötilakerrostuneita sekä kesällä että talvella, mikä on aiheuttanut alusveteen monin paikoin heikon happitilanteen, joka kuitenkin luonnontilaisissa vesissä helpottuu lämpötilakerrostuneisuuden purkautuessa. Alueen vesistöt ovat luontaisesti happamia ja alkaliteetti eli puskurointikyky happamoitumista vastaan on ollut ennen kaivostoiminnan alkua tyydyttävällä tai välttävällä tasolla. Alueen vesistöille on tyypillistä myös ruskeavetisyys, mikä johtuu suuresta humusaineiden määrästä. Humusleimaisille pintavesille on tyypillistä matalahko ph, korkeat väriarvot (< 5 mg Pt/l), värittömiä vesiä korkeampi kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvo (>1 mg O 2 /l) sekä kirkkaita vesiä korkeammat kokonaistypen (>4 µg/l) ja raudan (>4 µg/l) pitoisuudet. Kiintoainepitoisuudet ja sameus ovat ennen kaivostoiminnan alkua olleet alhaisella tasolla. Sisävedet ovat tyypillisesti vähäsuolaisia eivätkä alueen vesistöjen arvot ole alun perin poikenneet luonnontilaisten vesien arvoista. Sulfaatin pitoisuus on alueella ollut luontaisestikin lievästi koholla, johtuen mustaliuskeen esiintymisestä alueella. (Pöyry 29) Alueen järvien rehevyystasossa on luontaista vaihtelua. Rehevimpiä ovat Salminen ja Kalliojärvi.

10 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 8 / Järvet Salminen Salminen on ollut vuodesta 21 lähtien luonnontilaisesta poiketen voimakkaasti kerrostunut, mikä on aiheutunut suolaisen veden kertymisestä alusveteen. Pysyvän kerrostumisen syntyminen on estänyt veden syvyyssuuntaisen sekoittumisen ja heikentänyt alusveden laatua. Salmisen päällysveden happitilanne vaihteli vuonna 214 hyvän ja tyydyttävän välillä. Sen sijaan alusveden happitilanne oli aiempien vuosien tapaan huono koko vuoden. Vesi oli selvästi hapanta sekä päällys- (ph=4,5 5,8) että alusvedessä (ph=3,9 4,1) ja alkaliteetin (<,2-,23 mmol/l) perusteella puskurikyky oli tammikuuta lukuun ottamatta huono. Päällysveden kemiallinen hapenkulutus pysyi samalla tasolla (17 33 mg/l) kuin mihin se nousi vuonna 213. Arvo on hieman korkeampi kuin tyypillisissä humusvesissä. Päällysvedessä kiintoainepitoisuudet olivat pääosin pieniä, kun taas alusveden kiintoainemäärät vaihtelivat, pitoisuuksien ollessa suuria kesä elokuussa. Samoina kuukausina myös sameusarvot olivat korkeimmillaan. Päällysveden sulfaattipitoisuudet (ka=334 mg/l) laskivat huomattavasti vuodesta 213, jolloin keskiarvopitoisuus oli mg/l. Myös sähkönjohtavuudet laskivat edellisvuosista, ollen alimmillaan kesäkuussa (38 ms/m). Sen sijaan alusveden sulfaattipitoisuuksissa oli havaittavissa nousua elokuun alempaa pitoisuutta lukuun ottamatta. Korkeimmillaan sulfaattipitoisuudet olivat lokakuussa, jolloin pitoisuus oli 9 3 mg/l (ka=1 mg/l). Ero päällysveden ja alusveden sulfaattipitoisuuksissa oli näin ollen merkittävä. Sähkönjohtavuus korreloi vahvasti suolapitoisuuden kanssa. Päällysvedessä havaittiinkin arvojen selvä lasku, kun taas alusveden sähkönjohtavuus pysyi samalla tasolla ( ms/m) (Kuva 5-1) kuin edellisinä vuosina. Tulosten perusteella Salmisen kerrostuneisuuden purkautumisesta ei ole merkkejä. Kuva 5-1. Salmisen sähkönjohtavuuden ja lämpötilan kehitys vuosina Päällysvedessä liukoisten metallien pitoisuudet nousivat loppuvuotta kohden ja esimerkiksi liukoisen nikkelin pitoisuus oli lokakuussa samalla tasolla kuin edellisvuoden korkeimmat pitoisuudet (~5 µg/l). Liukoisen nikkelin ympäristölaatunormi 21 µg/l (EQS+tausta) ei ylittynyt vuosikeskiarvona (2,5 µg/l). Nikkelin keskimääräiset pitoisuudet pysyivät edellisvuotta alemmalla tasolla. Myös mm. alumiinin pitoisuus nousi selvästi loppuvuotta kohden, ollen lokakuussa korkeammalla kuin vuoden 213 näytteenottokierroksilla (1 5 µg/l). Liukoisen uraanin keskiarvo oli,93 µg/l ja liukoisen kadmiumin,3 µg/l eli edellisvuoden tasolla. Kadmium ei ylittänyt ympäristölaatunormia,1 µg/l (EQS+tausta). Mangaanipitoisuus vaihteli välillä µg/l (ka µg/l), pitoisuus oli pienempi kuin vuoden 213 tarkkailussa, jolloin pitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (ka 493 µg/l). Alusveden metallipitoisuudet ovat päällysvettä korkeammat alhaisen happipitoisuuden seurauksena. Nikkelipitoisuudet nousivat hieman edellisvuodesta, ollen keskimäärin 5 µg/l ja ylittäen selvästi nikkelin ympäristönlaatunormin sekoittumisvyöhykkeessä. Myös koboltin (ka=77 µg/l) ja sinkin (ka=86 µg/l) pitoisuuksissa oli huomattavissa selvää nousua. Liukoisen uraanin keskipitoisuus alusvedessä vuonna 214 oli 43 µg/l. Liukoisen kadmiumin vuosikeskiarvo (1,7 µg/l) ylitti ympäristölaatunormin (EQS+tausta). Mangaanipitoisuus vaihteli välillä 38-62

11 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 9 / 48 µg/l (ka 462 µg/l), pitoisuus oli suurempi kuin vuoden 213 tarkkailussa, jolloin pitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (ka 398 µg/l). Salmisen kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat päällysvedessä välillä µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l. Avovesikaudella (touko lokakuu) kokonaisfosforin keskipitoisuus oli 17,3 µg/l (12 25 µg/l) ja kokonaistypen keskipitoisuus vastaavasti 447 µg/l (34 61 µg/l). Molemmat pitoisuudet viittaavat keskiravinteisuuteen. Nitraatti nitriittityppeä esiintyi päällysvedessä kesä- ja syyskuun näytteenottokierroksilla 9 14 µg/l ja ammoniumtyppeä µg/l. Ammoniumtypen pitoisuudet ovat lievästi korkeampia kuin päällysvesissä tyypillisesti. Fosfaattifosforia esiintyi vähän (2,3 2,9 µg/l). Päällysveden klorofylli pitoisuudet olivat tyypillisiä karuille vesille (ka=1,85 µg/l). Salmisen alusveden kokonaisfosforipitoisuudet olivat pääosin alhaiset, vaihdellen välillä <2 11 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l. Nitraatti nitriittityppeä esiintyi verrattain vähän 1 14 µg/l ja fosfaattifosforin pitoisuudet alittivat määritysrajan (<2 µg/l). Ammoniumtyppeä esiintyi µg/l eli huomattavasti edellisvuotta vähemmän. Alusveden ammoniumtypen pitoisuudet ovat hapettomille vesille tyypillisesti korkeat Kalliojärvi Kalliojärvi on ollut pysyvästi kerrostunut vuodesta 211 lähtien. Kerrostuneisuus johtuu tiheän sulfaattipitoisen veden kertymisestä alusveteen. Päällysveden happitilanne oli edellisvuosiin verrattuna hyvä, mutta alusveden happitilanne säilyi huonona kautta koko tarkkailujakson. Päällysveden ph-taso vaihteli lievästi happaman ja happaman välillä, ollen alimmillaan lokakuussa (ph= 5,3). Alusvesi oli hapanta (ph=3,8 4,9). Alkaliteetti oli alusvedessä huono ja vaihteli päällysvedessä välttävän ja hyvän välillä. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot vaihtelivat välillä 15 2 nousten selvästi vuoden 213 arvoista. Arvot viittaavat humuksisuuteen, mutta voivat myös heijastaa muutoksia orgaanisessa kuormituksessa. Päällysveden kiintoainepitoisuudet olivat pieniä ja vesi lievästi sameaa. Alusveden kiintoainepitoisuudet olivat hieman päällysvettä suuremmat ja sameutta esiintyi enemmän. Sulfaattipitoisuudet olivat päällysvedessä korkeimmillaan helmikuussa (1 mg/l). Pitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin edellisvuonna etenkin kesäkuukausien aikana. Alusveden sulfaattipitoisuudet (4 11 mg/l) olivat käytännössä samalla tasolla edellisvuosiin verrattuna ja selvästi korkeampia kuin päällysvedessä. Järvi säilyi läpi vuoden suolakerrostuneena (Kuva 5-2). Kuva 5-2. Kalliojärven kenttämittausten tulokset vuonna 214 sähkönjohtavuuden osalta.

12 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 1 / 48 Liukoisten metallien pitoisuudet jatkoivat päällysvedessä laskevaa trendiä edellisvuodesta. Vuosikeskiarvo vuoden 214 tarkkailussa oli liukoisen koboltin osalta,74 µg/l (213: 4,23 µg/l) ja nikkelin osalta 147 µg/l (213: 151 µg/l). Mangaanin kokonaispitoisuus vuosikeskiarvona oli µg/l (213: µg/l). Oulujoen suunnan sekoittumisvyöhykkeelle asetettu ympäristölaatunormi (33 µg/l), joka edellisvuosina on ylittynyt nikkelin osalta, ei ylittynyt vuonna 214, maksimipitoisuuden ollessa lokakuun kierroksella 27 µg/l. Liukoisen uraanin pitoisuudet olivat koko vuoden alle 1 µg/l. Liukoisen kadmiumin vuosikeskiarvo,3 µg/l ei ylittänyt ympäristölaatunormia (EQS+tausta). Alusveden metallipitoisuudet olivat päällysvettä korkeammalla tasolla, mutta pitoisuudet olivat osin laskeneet ja osin nousseet vuodesta 213. Vuosikeskiarvo liukoisen koboltin osalta vuonna 214 oli 11,7 µg/l (213: 9,54 µg/l) ja nikkelin osalta 44 µg/l (213: 416 µg/l). Mangaanin vuosikeskiarvo oli 48 6 µg/l (213: µg/l). Liukoisen nikkelin vuosikeskiarvo ylitti sekoittumisvyöhykkeelle asetetun ympäristölaatunormin. Myös kadmiumin vuosikeskiarvopitoisuus (,15 µg/l) ylitti ympäristölaatunormin,1 µg/l (EQS+tausta). Kalliojärven päällysveden ravinnepitoisuuksien vaihtelu ei ollut yhtä huomattavaa kuin vuonna 213. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 6 14 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l, ollen korkeimmillaan alkuvuodesta. Avovesikauden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 1,4 µg/l (7,7-14 µg/l ja kokonaistypen 49 µg/l (43-54 µg/l). Kokonaisfosforipitoisuus viittaa vähäravinteisuuteen, kun taas kokonaistyppipitoisuudet keskiravinteisuuteen. Fosfaattifosforia oli Kalliojärven päällysvedessä erittäin vähän (<2 2,4 µg/l), mikä on avovesikaudelle tyypillistä. Nitraatti nitriittitypen pitoisuudet vaihtelivat välillä 7 88 µg/l ja ammoniumtypen välillä µg/l. Edellisvuoteen verrattuna epäorgaanista typpeä esiintyi suhteellisesti enemmän nitraatti nitriittityppenä kuin ammoniumtyppenä. Klorofylli-a-pitoisuus vaihteli välillä 1,7 3,1 µg/l, jotka viittaavat karuihin tai lievästi reheviin vesistöihin. Kalliojärven alusveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 1,5 7,8 µg/l, pitoisuuksien kasvaessa loppuvuotta kohti. Alusveden kokonaistypen pitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l ja olivat samalla tasolla kuin aikaisempien vuosien tarkkailuissa. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin tammikuussa, minkä jälkeen pitoisuudet tasaantuivat. Typestä suuri osa esiintyi ammoniumtyppenä ( µg/l), nitraatti nitriittitypen alittaessa jokaisella määrityskerralla määritysrajan (<4 µg/l). Ammoniumtypen pitoisuudet olivat erittäin korkeita, mikä aiheutuu kuormituksesta ja heikosta happitilanteesta. Fosfaattifosforin pitoisuudet alittivat myös määritysrajat (<2 µg/l) Kolmisoppi Kolmisopen vesimassat ovat päässeet sekoittumaan vuoden 214 kevään ja syksyn täyskiertojen yhteydessä ja järvi on säilyttänyt luonnonmukaisemmat piirteet verrattuna Salmiseen ja Kalliojärveen. Järven päällysveden happipitoisuus vaihteli huonon ja erinomaisen välillä, kun taas alusvedessä happitilanne oli huono tai enintään välttävä. Päällys- ja alusveden ph-arvot ovat samaa luokkaa (ph=5,4 6,4), viitaten happamiin oloihin. Alkaliteetin perusteella puskurikyky on huono/välttävä. Kiintoainepitoisuus oli sekä päällys- että alusvedessä määritysrajan alapuolella/hyvin alhainen ja vesi oli joko kirkasta tai lievästi sameaa. Päällysveden keskimääräiset sulfaattipitoisuudet (ka=18 mg/l) alittivat edellisvuoden tason. Pitoisuuksien vuoden 213 nouseva suuntaus taittui alkuvuodesta 214, mutta loppuvuodesta havaittiin jälleen nouseva suuntaus, joka on seurausta järven syystäyskierrosta. Alimmillaan pitoisuudet olivat tammikuussa (99 mg/l). Alusvedessä sulfaattipitoisuudet ovat nousseet edellisvuosina, mutta pitoisuudet laskivat vuoden 214 aikana, ollen keskimäärin 429 mg/l. Matalimmillaan sulfaattipitoisuus oli elokuussa (22 mg/l). Kolmisopesta lähtevän veden happitilanne oli vuoden 214 aikana keskimäärin tyydyttävä ja ph vaihteli välillä 5,6 6,6. Sulfaattipitoisuuksissa vuonna 213 havaittu nouseva trendi katkesi vuosien vaihteessa ja pitoisuudet olivat alimmillaan huhtikuussa (38 mg/l). Pitoisuudet

13 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 11 / 48 nousivat kuitenkin lokakuussa edellisvuoden keskitasolle (34 mg/l) (Virhe. Viitteen lähdettä ei löytynyt.). Kuva 5 2. Kolmisopesta lähtevän veden sulfaattipitoisuuksien kehitys vuosina Myös sähkönjohtavuusarvot pienenivät vuoteen 213 verrattuna. Kolmisopen kerrostuneisuus on ensisijassa lämpötilariippuvaista. Sulfaatin aiheuttamat tiheyserot äärevöittävät lämpötilakerrostuneisuutta jossain määrin (Kuva 5-3).

14 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 12 / 48 Kuva 5-3. Kolmisopen kenttämittausten tulokset vuonna 214 sähkönjohtavuuden ja lämpötilan osalta. Päällysveden liukoisen nikkelin pitoisuudet laskivat edellisvuodesta, keskiarvon ollessa 15 µg/l. Päällysveden nikkelipitoisuus alitti siten sekoittumisvyöhykkeen ympäristönlaatunormin. Myös muut metallipitoisuudet laskivat tai pysyivät edellisvuosien mukaisesti pieninä. Liukoisen kadmiumin pitoisuudet olivat keskimäärin,2 µg/l ja liukoisen uraanin,18 µg/l. Myös alusvedessä oli nähtävissä sama laskeva suuntausmetallipitoisuuksissa, liukoisen nikkelin keskipitoisuuden ollessa 23,7 µg/l, kadmiumin,25 µg/l ja liukoisen uraanin,22 µg/l. Liukoisen kadmiumin pitoisuus ylitti ympäristölaatunormin,1 µg/l (EQS+tausta) sekä päällys- että alusvedessä. Metallipitoisuuksissa oli havaittavissa lievää laskua edellisvuoteen verrattuna. Liukoisen nikkelin keskipitoisuus oli 14,7µg/l, liukoisen kadmiumin,2 µg/l ja liukoisen uraanin,2 µg/l. Myös mangaanipitoisuudet olivat alhaiset huhtikuussa (15 µg/l) vaihteluvälin ollessa koko tarkkailujaksolla 15 1 µg/l. Kolmisopen päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 8,6 15 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l. Avovesikauden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus 9,3 µg/l (1 12 µg/l) viittaa vähäravinteisuuteen ja kokonaistyppipitoisuus 473 µg/l (4 52 µg/l) keskiravinteisuuteen. Nitraatti nitriittityppeä esiintyi vuoden aikana µg/l ja ammoniumtyppeä 6 44 µg/l. Fosfaattifosforipitoisuudet olivat pieniä tai alittivat määritysrajan (<2 2,1 µg/l). Päällysveden klorofylli a keskipitoisuudet avovesikaudella (5,6 µg/l) viittaa lievästi rehevien vesistöjen arvoihin. Kolmisopen alusveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 7,9 15 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l. Nitraatti nitriittipitoisuudet vaihtelivat välillä 14 2 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuudet välillä µg/l. Fosfaattifosforipitoisuudet olivat pieniä (<2 2,2 µg/l) Jormasjärvi Jormasjärven Talvilahden syvänne (Jor5) Jormasjärven Talvilahden syvänteen päällysveden happitilanne oli hyvä tai erinomainen vuoden 214 aikana. Alusveden happitilanne oli Talvilahden syvänteessä hyvä lokakuussa, muilla kierroksilla välttävä tai huono. Päällys- ja alusveden vesi on alueelle tyypillisesti melko hapanta (ph=4,8 6,3). Vesi oli keväällä ja syksyllä lievästi sameaa, kesällä kirkasta ja kovuudeltaan erittäin pehmeää tai pehmeää. Päällysveden sulfaattipitoisuudet laskivat alkuvuonna vuoteen 213 verrattuna, mutta nousivat loppuvuonna korkeammalle kuin aikaisempina vuosina, ollen kesä lokakuun kierroksilla 12 mg/l (ka=9 mg/l). Keskiarvotarkastelussa pitoisuudet ovat tasaisesti nousseet päällysvedessä vuo-

15 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 13 / 48 desta 211 lähtien. Myös alusveden suolaantuminen jatkui, mikä näkyy yhä kasvavina sähkönjohtavuusarvoina (ka=44,2 ms/m) (Kuva 5-3) sekä sulfaattipitoisuuden nousuna (ka=154,8 mg/l) syvyyssuuntaisen kerrostumisen aikana. Täyskiertojen aikana sulfaatti on tasaisesti vesimassassa, mutta kerrostuneisuuskausina pääosin alusvedessä. Sulfaattipitoisuuden nousu ei ole vaikuttanut järven hydrologiaan ja täyskierrot esiintyvät edelleen normaalisti. s-joht. ms/m Jormasjärvi Jor5 päällysvesi alusvesi Kuva 5-3. Jormasjärvi Jor5 sähkönjohtavuuden kehitys vuosina Päällysveden nikkelipitoisuudet olivat hieman korkeammalla kuin vuonna 213 keskiarvopitoisuuden ollessa 17,2 µg/l. Keskiarvopitoisuus alitti liukoisen nikkelin ympäristölaatunormin 22 µg/l. (EQS+tausta) Myös muissa metallien keskipitoisuuksissa oli havaittavissa lievää nousua edellisvuoteen verrattuna, mutta pitoisuudet laskivat loppuvuotta kohden. Liukoisen kadmiumin vuosikeskiarvo oli,19 µg/l ja uraanipitoisuus alitti jokaisella kierroksella määritysrajan (,1 µg/l). Liukoisen kadmiumin keskiarvopitoisuus ylitti ympäristölaatunormin,1 µg/l (EQS+tausta). Mangaanipitoisuus oli vuonna 214 keskimäärin 18 µg/l. Alusveden metallipitoisuudet sen sijaan laskivat loppuvuotta kohti, liukoisen nikkelin keskipitoisuuden ollessa 15,8 µg/l. Liukoisen kadmiumin keskipitoisuus oli vuonna 214,17 µg/l ja liukoisen uraanin,13 µg/l. Liukoisen kadmiumin keskipitoisuus ylitti ympäristölaatunormin,1 µg/l (EQS+tausta). Jormasjärven keskiosan syvänne (Jor3) Jormasjärven keskiosan syvänteen päällysveden happitilanne oli läpi vuoden hyvä. Alusveden happitilanne oli hyvä lokakuussa, mutta muuten välttävä. ph:n arvot (ph=5,3 6,3) ilmentävät sekä päällys- että alusvedessä alueelle luontaisesti lievästi happamia oloja. Päällysvesi oli joko kirkasta tai lievästi sameaa. Samoin kuin Talvilahden syvänteessä myös keskiosan syvänteen päällysveden sulfaattipitoisuudet nousivat, ollen syyskierroksilla 12 mg/l vuosikeskiarvon ollessa 7,7 mg/l. Alusveden sulfaattipitoisuuksissa vuonna 211 havaittu nouseva trendi jatkui, vaikkakin pitoisuudet putosivat loppuvuonna verrattuna alkuvuoden pitoisuuksiin. Sulfaattipitoisuuksien vuosikeskiarvo oli 156,7 mg/l, kun se vuonna 213 oli 72,2 mg/l ja vuonna ,7 mg/l. Sulfaattipitoisuuden kanssa korreloivat sähkönjohtavuusarvot ovat myös selkeästi nousseet vuodesta 211 lähtien (Kuva 5-4). Tulosten perusteella kaivoksen päästövesien vaikutus on nähtävissä Jormasjärvessä sulfaattipitoisuuden kohoamisena (Kuva 5-5). Talvikerrostuneisuuden aikana mitattiin selvästi aiempaa korkeampia sulfaattipitoisuuksia, mutta pysyvää kerrostuneisuutta ei järveen muodostunut.

16 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 14 / 48 s-joht. ms/m Jormasjärvi Jor päällysvesi alusvesi Kuva 5-4. Jormasjärvi Jor3 sähkönjohtavuuden kehitys vuosina Päällysveden metallipitoisuuksissa ei ollut nähtävissä merkittäviä muutoksia. Vuosikeskiarvopitoisuudet olivat nikkelin osalta 8,4 µg/l, kadmiumin osalta,8 µg/l ja uraanin osalta,12 µg/l. Nikkelipitoisuudet ovat olleet koholla jo vuonna 28 ennen kaivoksen purkuvesien johtamista vesireitille. Metallipitoisuuksissa ei ole nähtävissä selviä muutoksia edellisvuosiin verrattuna. Alusveden liukoisen nikkelin vuosikeskiarvo oli 13,5 µg/l ja kadmiumin,14 µg/l. Liukoisen nikkelin ja kadmiumin vuosikeskiarvopitoisuudet alittivat ympäristölaatunormit, lukuun ottamatta kadmiumin alusveden pitoisuutta (Kuva 5-5). Kuva 5-5. Jormasjärven keskiosan syvänteen (Jor3) päällys- ja alusveden sulfaatti ja nikkelipitoisuuden kehitys vuosina Jormasjärven pohjoinen syvänne (Jormasjärvi pohjoinen, ennen Jormasjärvi uusi) Jormasjärven pohjoisen syvänteen pintaveden happitilanne oli erinomainen. Kesäkuussa kyllästysaste oli 122 %. Ylikyllästeisyys viittaa kiihtyneeseen levätuotantoon. Alusvedessä hapen kyllästys oli lokakuussa hyvällä tasolla ja muutoin välttävä/tyydyttävä. Päällys- (ka 6,12) ja alusveden (ka 5,98) ph oli happamalla tasolla, eivätkä arvot eronneet toisistaan. Alkaliteetin (,4-,8 mmol/l) perusteella puskurikyky happamoitumista vastaan on huono/välttävä. Kemiallisen hapenkulutuksen keskiarvot päällys- ja alusvedessä (ka 12,7 mg O 2 /l ja 11,6) viittaavat humuksisuuteen. Sameuden perusteella päällys- ja alusvesi on kirkasta. Päällysveden sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat välillä ms/m (ka 22 ms/m) ja alusveden välillä ms/m (ka 27 ms/m) (Kuva 5-6).

17 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 15 / 48 s-joht. ms/m 35 jormasjärvi pohjoinen päällysvesi alusvesi Kuva 5-6. Jormasjärvi pohjoinen sähkönjohtavuuden arvot vuonna 214. Päällysvedessä sulfaattipitoisuudet kasvoivat muiden järven pisteiden tapaan loppuvuotta kohti keskipitoisuuden ollessa 9 mg/l. Vuonna 213 näytteitä ei pohjoiselta pisteeltä otettu, mutta vuoden 212 sulfaattipitoisuuksien keskiarvo päällysvedessä oli 48 mg/l. Syvänteen alusvedessä sulfaattipitoisuudet olivat hieman korkeammat (ka=111,4 mg/l). Metallipitoisuuksissa ei sen sijaan ollut nähtävissä selvää nousua aiempien vuosien keskiarvoihin verrattuna. Nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet alittivat ympäristölaatunormin (EQS+tausta), lukuun ottamatta kadmiumin alusveden vuosikeskiarvopitoisuutta,12 µg/l. Jormasjärven pisteiden ravinteet Jormasjärven päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat Talvilahden syvänteessä välillä 6,4 12 µg/l, Jormasjärven syvänteessä välillä 6,2 12 µg ja pohjoisessa syvänteessä välillä 6 1 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet olivat Talvilahden syvänteessä välillä µg/l, Jormasjärven syvänteessä välillä µg/l ja pohjoisessa syvänteessä välillä µg/l. Kaikkien pisteiden avovesikauden keskiarvot viittaavat vähäravinteisuuteen. Nitriitti nitraattitypen määrä Jormasjärven tarkkailupisteiden päällysvedessä vaihteli välillä 2 96 µg/l ja ammoniumtypen pitoisuus välillä Epäorgaanisen typen osuudet kokonaistypestä olivat jotakuinkin samansuuruisia jokaisella pisteellä. Fosfaattifosforin pitoisuudet alittivat jokaisella pisteellä määritysrajan (<2 µg/l). Klorofylli a keskipitoisuudet viittasivat jokaisella pisteellä lievästi rehevien vesistöjen arvoihin (3,65 6,25 µg/l). Alusveden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli Jormasjärven pisteillä välillä 6,2 19 µg/l, ollen jotakuinkin samalla tasolla kuin pisteiden päällysvedessä. Kokonaistypen pitoisuudet vaihtelivat alusvedessä välillä 26 6 µg/l, ollen korkeimmillaan Talvilahden syvänteessä (29 6 µg/l). Myös kokonaistypen pitoisuudet olivat lähellä päällysveden pitoisuuksia. Nitraatti nitriittipitoisuudet vaihtelivat pisteillä välillä µg/l ja ammoniumtypen pitoisuudet välillä µg/l. Epäorgaanista typpeä oli suurin määrä Talvilahden syvänteessä suhteutettuna kokonaistyppipitoisuuksiin. Fosfaattifosforipitoisuudet olivat pieniä (<2 4,1 µg/l) Nuasjärvi Jormaslahti Nuasjärven Jormaslahden pisteen päällysveden happipitoisuus oli vuonna 214 hyvä tai erinomainen. Päällysvesi oli alueelle tyypillisesti lievästi hapanta, ph:n vaihdellessa välillä 6,1 6,8. Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä 9,5 81 mg/l. Keskipitoisuus (46,9 mg/l) oli korkeampi kuin vuonna 213 (24,8 mg/l). Sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat välillä 4,2-2 ms/m (ka 12,9 ms/m) (Kuva 5-7)

18 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 16 / 48 s.joht (ms/m) Jormaslahti Kuva 5-7. Nuasjärvi Jormaslahden sähkönjohtavuuden arvot vuonna 214. Liukoisen nikkelin pitoisuudet vaihtelivat välillä 1,3 1 µg/l, eli samalla tasolla kuin edeltävinä vuosina. Liukoisen kadmiumin keskipitoisuus oli,5 µg/l ja liukoisen uraanin pitoisuudet alittivat määritysrajat. Liukoisen nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet alittivat ympäristölaatunormit (EQS+tausta). Jormaslahden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat vuonna 214 välillä 1 17 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 3 5 µg/l. Avovesikauden aikana kokonaisfosforin keskipitoisuus oli 13,7 µg/ ja keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus 34 µg/l, joista molemmat viittaavat vähäravinteisuuteen. Fosfaattifosforipitoisuudet olivat pieniä (<2 2,4 µg/l). Nitraatti nitriittityppeä esiintyi 2 77 µg/l ja ammoniumtyppeä 2 1 µg/l. Klorofylli a keskipitoisuus oli 6,2 µg/l, mikä viittaa lievästi rehevien vesistöjen arvoihin. Nuasjärvi 23 (eteläinen syvänne) Nuasjärven eteläiseltä syvänteeltä ei saatu näytettä vaarallisen jäätilanteen vuoksi maaliskuun kierroksella. Päällysveden happitilanne oli vuoden 214 aikana erinomainen ja alusvedessä happitilanne vaihteli välttävästä erinomaiseen ollen parhaimmillaan lokakuussa. Päällys- ja alusvesi oli alueelle tyypillisesti lievästi hapanta tai hapanta, ph:n vaihdellessa välillä 5,9 6,3. Sähkönjohtavuuden arvot päällysveden osalta vaihtelivat välillä 2,4-3,9 ms/m (ka 3,4 ms/m) ja alusveden osalta välillä 4-16,5 ms/m (ka 7,3 ms/m) (Kuva 5-8). s-joht. Nuasjärvi 23 ms/m päällysvesi alusvesi Kuva 5-8. Nuasjärvi 23 sähkönjohtavuuden kehitys vuosina Syvänteen sulfaattipitoisuudet ovat lievästi nousseet, mutta ovat kuitenkin lähellä alueen taustatasoa (ka=6,5 mg/l). Alusveden keskimääräinen sulfaattipitoisuus oli 22,6 µg/l eikä nousua ollut havaittavissa edellisvuosiin verrattuna ja korkeimmillaan sulfaattipitoisuus on ollut ennen kaivoksen päästövesien johtamista vesistöön (Kuva 5-9).

19 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 17 / 48 Päällysveden keskimääräinen liukoisen nikkelin pitoisuus oli 1,3 µg/l ja liukoisen kadmiumin pitoisuudet alittivat pääasiassa analyysien määritysrajan. Nikkelipitoisuudet vaihtelivat alusvedessä välillä 1,3 6,8 µg/l ollen korkeimmillaan tammikuussa. Liukoisen nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet alittivat ympäristölaatunormin (EQS+tausta) sekä päällys- että alusvedessä. Tulosten perusteella kaivoksen vaikutus ei ole selkeästi nähtävissä Nuasjärven vedenlaadussa (Kuva 5-9). Kuva 5-9. Nuasjärven päällys- ja alusveden sulfaatti- ja nikkelipitoisuuksien kehitys Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 3 41 µg/l. Avovesikauden keskipitoisuudet olivat kokonaisfosforin osalta 13 µg/l (1 17 µg/l) ja kokonaistypen osalta 34 µg/l (3 4 µg/l), joista molemmat viittaavat vähäravinteisuuteen. Nitraatti nitriittityppeä oli päällysvedessä 2 31 µg/l ja ammoniumtyppeä 6,3 12 µg/l. Epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat vuoden 214 tarkkailussa pienempiä kuin edeltävänä vuonna. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pieniä (2,3 2,7 µg/l). Klorofylli a keskipitoisuus avovesikaudella (4,7 µg/l) viittaa lievästi rehevien vesistöjen arvoihin. Alusveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l. Pitoisuudet olivat samankaltaisia kuin päällysvedessä toisin kuin vuonna 213, jolloin pitoisuudet alusvedessä olivat päällysvettä korkeampia. Nitraatti nitriittitypen pitoisuus vaihteli välillä µg/l ja ammoniumtypen pitoisuudet välillä µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat alusvedessä lievästi suuremmat kuin päällysvedessä (4 4,2 µg/l). 5.2 Joet ja purot Salmisenpuro Salmisenpuron happitilanne oli hyvä tai tyydyttävä. Puroveden ph vaihteli happaman ja lievästi happaman välillä (ph=4,8 6,8). Kovuudeltaan vesi oli pehmeää tai erittäin pehmeää. Kiintoainesta havaittiin vaihtelevia määriä, kirkkainta vesi oli kesäkuussa. Sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat välillä ms/m (ka 18 ms/m) (Kuva 5-1). s-joht. ms/m Salmisenpuro Kuva 5-1. Salmisenpuron sähkönjohtavuuden kehitys vuosina

20 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 18 / 48 Salmisenpuron sulfaattipitoisuudet laskivat edellisvuodesta ja olivat vuoden aikana korkeimmillaan alkuvuodesta. Keskimääräinen sulfaattipitoisuus vuonna 214 oli 571,2 mg/l (Kuva 5-11). Kuva Sulfaatti- ja nikkelipitoisuuksien kehitys Salmisenpurossa Liukoisen nikkelin pitoisuudet laskivat edellisvuodesta vuoden keskipitoisuuden ollessa 15,4 µg/l, mutta pitoisuudet lähtivät syksyllä jälleen nousuun ollen korkeimmillaan 48 µg/l. Myös liukoisen alumiinin pitoisuudet nousivat loppuvuotta kohden ollen korkeimmillaan lokakuussa 1 3 µg/l. Liukoisen kadmiumin keskipitoisuus oli,2 µg/l ja liukoisen uraanin,7 µg/l. Orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus oli keskimäärin 15 mg/l. Liukoisen nikkelin ja kadmiumin keskipitoisuudet alittivat ympäristölaatunormin (EQS+tausta) (Kuva 5-11). Salmisenpuron kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 1 17 µg/l (ka=13,4 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l (ka=628 µg/l). Avovesikaudella (touko lokakuu) fosforin keskiarvopitoisuus oli 13 µg/l (1 17 µg/l) ja typpipitoisuuden 48 µg/l (31 59 µg/l). Fosforipitoisuudet viittaavat vähäravinteisuuteen ja typpipitoisuudet keskiravinteisuuteen Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan, ammoniumtyppeä esiintyi µg/l ja nitriitti nitraattityppeä µg/l Kuusijoki Kalliojokeen laskevan Kuusijoen happitilanne oli hyvä miltei koko vuoden lokakuuta lukuun ottamatta. Joen ph vaihteli runsaasti happamasta emäksiseen (ph=6,2 9,8) joten kaivoksen päästövesien kalkitsemisen vaikutus oli nähtävissä veden laadussa. Vuoden loppupuolella ympäristöön johdettiin puhdistettuja ylitevesiä Torrakkapuron ja Latosuon pisteiltä. Kiintoaineen määrissä oli vaihtelua. Vesi Kuusijoessa oli erittäin kovaa lukuun ottamatta heinäkuun kierrosta jolloin vesi oli erittäin pehmeää. Sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat välillä ms/m ja keskiarvo oli 26 ms/m. Keskimääräinen sähkönjohtavuuden arvo vuonna 214 oli hieman korkeampi kuin vuonna 213 (187 ms/m) (Kuva 5-12) s-joht. ms/m Kuusijoki Kuva Kuusijoen sähkönjohtavuuden kehitys vuosina

21 TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 214 OSA V: PINTAVESIEN LAATU 19 / 48 Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat Kuusijoessa välillä mg/l ollen keskimäärin 1 92 mg/l. Pienimmillään pitoisuudet olivat heinäkuussa ja suurimmillaan huhtikuussa. Vaihteluväli oli pääosin samankaltainen kuin vuonna 213 (Kuva 5-13). Kuva Sulfaatti- ja nikkelipitoisuuksien kehitys vuosina Liukoisen nikkelin keskipitoisuus oli 41,3 µg/l, liukoisen kadmiumin,37 µg/l ja liukoisen uraanin,46 µg/l eli hieman vuotta 213 pienemmät. Nikkelipitoisuudet vaihtelivat laajalti ollen korkeimmillaan tammikuussa, jonka jälkeen pitoisuudet laskivat nopeasti. Loppuvuodesta havaittiin uudelleen pitoisuuksien kohoamista, joka kuitenkin taittui joulukuussa. Liukoisen nikkelin ympäristölaatunormi (33 µg/l) sekoittumisvyöhykkeelle ylittyi vuosikeskiarvona (41 µg/l). Myös liukoisen kadmiumin keskipitoisuus ylitti ympäristölaatunormin (EQS+tausta) (Kuva 5-13). Kuusijoen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 9 62 µg/l (ka=18,5 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet välillä (ka=877,7 µg/l). Pitoisuudet olivat keskimäärin pienemmät kuin vuonna 213. Avovesikaudella kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin 26,2 µg/l (14 62 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 733 µg/l (46 13 µg/l). Fosforin ja typen määrä viittaa runsasravinteisiin olosuhteisiin. Ammoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat kesä syyskuussa välillä 6,7 25 µg/l ja nitraatti nitriittitypen välillä µg/l. Fosfaattifosforia oli vastaavalla jaksolla 2,2 6,1 µg/l Kalliojoki Kalliojoen happitilanne oli pääosin hyvä tai erinomainen vuonna 214, lukuun ottamatta kesäkuun alkua jolloin happitilanne oli tyydyttävä. Joen ph oli alueen jokivesille tyypillisesti hieman happamalla tasolla ollen keskimäärin 6,4. Sähkönjohtavuus on vuoden 213 huippupitoisuuden jälkeen ollut alle 15 ms/m, ollen hieman korkeammalla tasolla kuin vuonna 212 (Kuva 5-14). s-joht. ms/m Kalliojokisuu Kuva Kalliojokisuun sähkönjohtavuuden kehitys vuosina Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat Kalliojoessa välillä mg/l ollen keskimäärin 385 mg/l (Kuva 5-15). Vuonna 213 sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä mg/l ja keskipitoisuus oli 83 mg/l.