Epilepsian lääkehoito

Transkriptio

1 Epilepsian lääkehoito Hanna Ansakorpi Kliininen opettaja, LT Neurologian erikoislääkäri Oulun yliopisto, Lääketieteen laitos, neurologia OYS, Medisiininen tulosalue, neurologia

2 Mikä on epilepsia? Epileptinen kohtaus on ohimenevä aivotoiminnan häiriö, joka johtuu poikkeavasta, liiallisesta tai synkronoidusta hermosolujen sähköisestä toiminnasta laajuudeltaan vaihtelevalla aivoalueella Epilepsia on sairaus, jossa aivoilla on pitkäaikainen taipumus synnyttää epileptisiä kohtauksia ja jossa henkilöllä saattaa olla myös muita neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia sairauteensa liittyen tai sen seurauksena

3 Hoitamattomassa epilepsiassa kohtaukset yleensä tihenevät ja vähitellen saattaa ilmetä aivotoiminnan häiriöitä myös kohtausten välillä (esim. kognitiivisia häiriöitä) Poikkeuksena lasten tietyt hyvänlaatuiset geneettiset epilepsiat Kohtaukset aiheuttavat lisääntyneen onnettomuus- ja tapaturmariskin Epilepsiapotilailla on 2 10-kertainen kuolleisuusriski normaaliväestöön verrattuna Riski riippuu epilepsian syystä sekä siitä saadaanko kohtaukset hoidolla kokonaan pois

4 Epilepsian lääkehoidon keskeiset periaatteet Kyseessä on säännöllinen, pitkäaikainen lääkehoito, jonka indikaatiot on harkittava tarkkaan Epilepsialääkitys tulee aloittaa välittömästi, kun epilepsiadiagnoosi on tehty ja kohtausten uusiutumisriski on selvä Aivojen kuvantaminen on tärkeää jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen kirurgisesti hoidettavien muutosten identifioimiseksi Potilaan yleisvoinnin seuranta on usein laboratorioarvojen seurantaa tärkeämpää

5 Noin 70 % potilaista saadaan kohtauksettomiksi tai tyydyttävään tilanteeseen Uusien epilepsialääkkeiden tehossa ei ole merkittäviä eroja perinteisiin lääkkeisiin verrattuna Haittavaikutuksissa eroja Vaikeassa epilepsiassa tulee arvioida epilepsiakirurgian mahdollisuudet Hoidossa ja kuntoutuksessa on huomioitava kohtausten lisäksi epilepsian ja sen etiologian muut mahdolliset vaikutukset toimintakykyyn

6 Lääkityksen aloitus ja valinta Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittavaikutuksia Tavallisimmin lääkehoito aloitetaan, kun potilas on saanut vuoden sisällä kaksi tai useampia ilman selkeitä altistavia tekijöitä ilmennyttä epileptistä kohtausta Hoidon aloittaa neurologi/lastenneurologi Lääkehoito on syytä aloittaa ensimmäisen kohtauksen jälkeen, jos kohtauksen epileptisyys on ilmeinen ja kohtauksen uusiutumisriski on suuri

7 Syyhyn korreloiva epileptinen kohtaus aivoinfarktin, aivokasvaimen, aivovamman, iäkkään henkilön dementian tai muun selkeän syytekijän yhteydessä Pitkittyneen kohtauksen yhteydessä Epilepsian lääkehoito aloitetaan kohtaustyypin mukaan valitulla ensisijaislääkkeellä Huom! Kelan korvausperiaatteet Tavoitteena on löytää pienin annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa Jos lääkityksen aikana ilmenee satunnaisia kohtauksia, on lääkeannosta yleensä lisättävä, vaikka kohtauksille olisi tiedossa selkeä altistava tekijä

8 Lukuun ottamatta lääkityksen laiminlyöntiä ja alkoholin väärinkäyttöä Ensisijaista on kohtausten pois jääminen ja lääkehoidon hyvä siedettävyys eikä lääkeaineen pitoisuus seerumissa

9 Kohtaustyyppi Kaikki kohtaustyypit Vain poissaolokohtaukset Paikallisalkuiset kohtaukset (Harvinaisepilepsiat Stiripentoli, rufinamidi) Lääke Valproaatti Levetirasetaami Topiramaatti Tsonisamidi Klobatsaami (Lamotrigiini)* Etosuksimidi Karbamatsepiini** Okskarbatsepiini** Fenytoiini** Gabapentiini** Pregabaliini** Lakosamidi Eslikarbatsepiini Perampaneeli *=voi pahentaa myokloniaa **=voi pahentaa myokloniaa ja poissaolokohtauksia

10 Lääkehoidon haittavaikutukset Lääkehoidon aloitus- ja nostovaiheessa esiintyy usein haittavaikutuksia Erityisesti keskushermostovaikutuksia Haittavaikutukset ovat tavallisimmin lieviä ja menevät itsestään ohi 1 2 kk:ssa Niitä voidaan usein lievittää aloittamalla lääkitys pienellä annoksella ja suurentamalla annosta vähitellen Potilaaseen tulee olla yhteydessä 2 8 viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta hänen vointinsa ja mahdollisten haittavaikutusten arvioimiseksi

11 Lääkitystä aloitettaessa potilaan kanssa tulee keskustella harvinaisiin, vakaviin haittoihin viittaavista oireista, joiden ilmetessä pitää ottaa yhteyttä lääkäriin Erityisesti on mainittava seuraavat oireet, jotka edellyttävät lääkevaihtoa: Yliherkkyysreaktioiden oireet (ihottumat) Maksavaurion oireet (oksentelu, vatsakipu) Psyykkiset haittavaikutukset (masentuneisuus, aggressiivisuus, itsetuhoisuus)

12 Rutiininomaisia laboratoriokokeita ei välttämättä tarvita Alkuvaiheessa karbamatsepiini ja okskarbatsepiini, fenytoiini, valproaatti Seurannassa karbamasepiini ja fenytoiini OYS aikuiset 6 vkon ja 3kk kuluttua lääkehoidon aloittamisesta PVK, NTA sekä ALAT kaikkiin lääkealoituksiin liittyen Pitoisuusmääritykset vain tarvittaessa OYS lapset

13 Melko tavallisia laboratoriolöydöksiä Lievä leukopenia (ad 2 109/l) Maksaentsyymipitoisuuksien suureneminen (P-ALAT ad 2 3 viitealueen alaraja) Eivät ennusta vakavampia haittavaikutuksia Pienemmät leukosyytti- tai suuremmat ALATpitoisuudet ovat aihe lääkkeen vaihtoon Lievä hyponatremia (P-Na mmol/l) on tavallista Ei oireettomana aiheuta toimenpiteitä

14 Vaikean epilepsian hoito 30 % epilepsiapotilaista käyttää kahta tai useampaa epilepsialääkettä samanaikaisesti 30 % potilaista sairastaa vaikeaa epilepsiaa Vaikeaa epilepsiaa sairastava potilas kuuluu pääsääntöisesti neurologin seurantaan Osa vaikeaa epilepsiaa sairastavista potilaista hyötyy kirurgisesta hoidolla Hoitoarvion tekee epilepsiakirurgiaan perehtynyt erikoissairaanhoidon keskus (erityistason hoito; HYKS tai KYS)

15 Lääkehoidon lopetus Jos aivoissa ei ole rakennepoikkeavuutta voidaan epilepsialääkityksen purkua harkita aikuisilla viiden ja lapsilla kahden oireettoman vuoden kuluttua Tietyt epilepsiaoireyhtymät kuten nuoruusiän myoklooninen epilepsia vaativat säännöllistä lääkehoitoa pitkään, vaikkei kohtauksia esiintyisikään Lääkepurkuharkinnan tekevät neurologi lastenneurologi yhdessä potilaan kanssa Osa epilepsioista uusii lääkepurun jälkeen

16 Käytetyt lähteet Epilepsiat (aikuiset). Käypä Hoito-suositus. Viimeisin päivitys Kälviäinen R. Aikuisen epilepsian hoito. Lääkärin käsikirja. Viimeisin päivitys Gaily E & Eriksson K. Lasten epilepsia. Lääkärin käsikirja. Viimeisin päivitys Nevalainen O, Ansakorpi H et al. Epilepsy-related clinical characteristics and mortality: a systematic review and meta-analysis. In press. Eisenstein N. Neurobiology: unrestrained excitement. Nature 2014;511(7508):S4-6.