Puhe ja kommunikaatio

Transkriptio

1 Puhe ja kommunikaatio Puhe on ihmisen kehittämistä kommunikoinnin muodoista hienostunein ja monimutkaisin -- siihen on kerrostunut useanlaista informaatiota, joiden määrittelyyn tarvitaan jonkinlainen semioottinen viitekehys. Tällainen viitekehys toimii pohjana puheen ja -- etenkin -- puhutun kielen analysoinnille. Puhe koostuu ihmisen tuottamista artefakteista, jotka toimivat elementteinä merkkien muodostamassa koodatussa järjestelmässä. Tämä koodi voi toimia vain jos sitä käyttävät ihmiset jotka ovat harjaantuneet koodin suhteen relevanttien merkkien tuottamiseen ja tulkitsemiseen. Puhe sisältää kommunikatiiviset merkit ja Kommunikatiiviset mekanismit, joilla kuulija vastaanottaa (perceive) puhujan tuottamat merkit 1

2 Puheen sisältämän informaation tyypit Semanttinen informaatio suora, propositionaalinen merkitys EI siis pragmaattinen merkitys; esim. täällä on kylmä = sulje ovi Todisteellinen (evidential) informaatio Fyysiset markkerit (physical markers); sukupuoli, ikä, terveyden tila jne. Sosiaaliset markkerit; sosiolingvistiikka ja -fonetiikka Psykologiset markkerit; emootiot, suhtautuminen puheeseen ja tilanteeseen Regulatorinen informaatio Puhujan rooli keskustelussa; time sharing, puheenvuoron antaminen ja ottaminen 2

3 Puhekäyttäytyminen (toiminta); vokaalinen ja verbaalinen Äänteellinen vs. ei-äänteellinen toiminta (vocal vs non-vocal) Puheen äänteellinen puoli sisältää muutakin kuin vain puhuttua kieltä Ei-vokaalinen puhetoiminta sisältää eleet, pään liikkeet, asennot jne. Verbaalinen vs. ei-verbaalinen toiminta Puheen verbaalit elementit määritellään sellaisiksi kommunikatiivisen toiminnan osiksi, jotka edesauttavat sanojen identifioimista puhutussa kielessä Esim. vokaalit ja konsonantit ovat verbaalisia kun taas paino ja intonaatio ovat ei-verbaalisia; ei-verbaali kommunikaatio sisältää siis sekä lingvistisiä että ei-lingvistisiä prosesseja 3

4 Merkit ja symbolit Olion (referent) ja merkin (sign) suhde voi olla joko mielivaltainen (arbitrary) tai ei-mielevaltainen (non-arbitrary) onomatopoeettinen merkki; kukkuu käestä symbolinen merkki; lentää Puhe-äänne (speech-sound) toimii osoittimena lingvistisen koodin abstraktiin elementtiin; esim. tietty tapa toimia tuottaa äänen, joka tunnistetaan konsonantiksi 4

5 Lingvistisen koodin dualistisuus; kaksi tasoa Kieliopillinen (grammatical) taso; koostuu yksiköistä joilla voi olla viittaus ulkoiseen semanttiseen maailmaan: sanat, lauseet, virkkeet jne. Fonologinen taso; koostuu yksiköistä, jotka toimivat kieliopillisten yksiköiden rakennuspalikoina; ts. äänteet ( äännökset, speech-sounds) edustavat tietyn (kyseisen) kielen abstrakteja fonologisia yksiköitä 5

6 Muoto ja substanssi Vaihtelevuus (variability) ja hahmot (patterns) Vaihtelevuudesta huolimatta kuulijan täytyy pystyä ottamaan vastaan distinktiivisiä hahmoja (distinctive patterns) puheen virrasta Läheskään aina puheen substanssi (akustinen tai muunlainen) EI sisällä näitä distinktioita 6

7 Muoto ja substanssi (jatkoa) Hahmo (pattern) sellaisenaan on abstrakti käsite ja tarvitsee fyysisen reaalistuman (realization, manifestation) ollaksen osana reaalimaailmaa Usein käytetään käsitettä muoto (form) kuvaamaan hahmoa, joka edustaa lingvististä yksikköä ja käsitettä substanssi kuvaamaan sitä ainesta (medium), jossa lingvisiset hahmot reaalistuvat Puhetta tutkittaessa erotetaan muodon tutkiminen - fonologia - substanssin tutkimisesta - fonetiikka 7

8 Koodi ja aines (medium) Puhuja koodaa viestin lingvistiseen muotoon manipuloimalla puheen ainesta (medium of speech) ja kuulija avaa koodin (dekoodaa) tunnistamalla koodatut distinktiiviset hahmot ja käyttämällä ennustavaa tietoa; lingvististen sekvenssien todennäköisyys ja sanaston valinnan todennäköisyys 8

9 Kommunikatiivinen ja informatiivinen toiminta Signaali on kommunikatiivinen jos sen lähettäjän aikomus on saada vastaanottaja tietoiseksi jostain, josta hän ei ole aikaisemmin ollut tietoinen Signaali on informatiivinen jos sen lähettäjä intentioistaan huolimatta saa vastaanottajan tietoiseksi jostain, josta hän ei ole aikaisemmin ollut tietoinen Näiden määritelmien mukaan lingvistinen toiminta on sekä kommunikatiivista että informatiivista 9

10 Lingvistinen, paralingvistinen ja ekstralingvistinen toiminta Kaikki kolme tyyppiä ovat informatiivisia Termi lingvistinen viittaa arkielämän käsitteeseen kielellisyydestä (vrt lingvistiikka = kielitiede) Yleisin lingvistisen toiminnan muoto, joka käyttää kaksitasoista fonologisista yksikoista koostuvaa koodia Muita lingvistisen toiminnan muotoja ovat kirjoittaminen ja viittomakieli Paralingvistinen toiminta on ei-kielellistä (non-linguistic); sillä on kaksi keskusteluun liittyvää tarkoitusta: se kertoo puhujan affektiivisesta ja emotionaalisesta tilasta sekä reguloi keskustelun ajankäyttöä Ekstralingvistinen toiminta on se mitä puheeseen jää jäljelle kun kahden edellisen toiminnan tulokset on siitä analysoitu pois: äänen laadun vaihtelut, äänen korkeuden ja voimakkuuden vaihtelurajat (range) ekstralingvistinen toiminta on siis luonteeltaan informatiivista (edellä olevan määritelmän mukaisesti) muttei kommunikatiivista 10

11 Lyhyt johdatus fonetiikkaan Perusyksikkönä äänne (phone, segment) Äänteillä jonkinlainen vastaavuus kirjainten kanssa Suomen kielen kirjoitus harvinaisen äänteellistä eli foneettista Muut kielet eivät ole näin hyvässä asemassa: vertaa englannin enough ja suomen matti [mat5 i] vs. [InAf] 11

12 Fonetiikan osa-alueet Perinteisesti fonetiikka on jaettu kolmeen osa-alueeseen: akustinen fonetiikka artikulatorinen fonetiikka auditiivinen fonetiikka 12

13 Foneettiset aakkoset Tärkein foneettinen aakkosto on IPA:n (International Phonetic Alphabet Koostuu itse aakkostosta ja transkriptioperiaatteista Transkriptiota voi olla useanlaista: leveää (wide) ja kapeaa (narrow) esim. [mat i] vs. [mat5 I8] IPA on pohjana useimmille tietokonepohjaisille (ASCII) aakkosille: ARPABET, Worldbet, etc. 13

14 Puheentuotto kolmessa minuutissa... 14

15 Artikulaatioelimet 1 Artikulaatioelimet 15

16 Artikulaatioelimet 2 Ääntöväylä 16

17 Äänteiden luokittelu (artikulaation mukaan) Glottaalisesti: soinniton / soinnillinen esim: [A, i, m, l, b] Ääntöväylän (vocal tract) osien mukaan: Nenäväylä (nasal tract): nasaalit [m, n, N] Suuväylä (oral tract): kaikki muut - siis vokaalit ja konsonantit 17

18 Vokaalit Luokitteludimensiot: väljyys; väljä vs. suppea (low vs. high) etuisuus; etinen vs. takainen (front vs. back) pyöreys; lavea vs. pyöreä (unrounded vs. rounded) 18

19 Suomen vokaalit Close Front i y Central Back u Close-mid e Ø o Open-mid Q Open A 19

20 IPA:n vokaalit 20

21 Vokaalit piirteittäin 21

22 Puolivokaalit Nimensä mukaisesti vokaalin kaltaisia äänteitä Funktioltaan kuitenkin konsonantteja Vastaava termi on aproksimantti Suomessa [V5, j, l, r] 22

23 Konsonanttien artikulaatiopaikat 1. huulet => (bi)labiaalinen 2. huulet + ylähampaat=> labiodentaalinen 3. hampaat => dentaalinen 4. hampaiden takapinta=> post-dentaaline 5. hammasvalli => alveolaarinen 6. (kova) kitalaki => palataalinen 7. kitapurje => velaarinen 8. nielu => faryngaalinen 9. nielu => faryngaalinen 10. kurkunpää => faryngaalinen 11. kielen kärki => apikaalinen 12. kielen lapa => koronaalinen, laminaalinen 13. kielen selkä => dorsaalinen 14. kielen tyvi => radikaalinen 15. kielen alapinta => sublaminaalinen by A. Iivonen 23

24 Konsonantit (artikulaatiotavan mukaan) Klusiilit (stop, plosive); [p, t5, k, b, d, g] Sulkeuma (closure), eksploosio (release) Nasaalit; [m, n, N] Frikatiivit; [f, s, S, h, Z] Aproksimantit; [V5, j, l,, r] 24

25 IPA:n konsonantit 25

26 IPA:n diakriitit 26

27 IPA:n ei-pulmoniset äänteet 27

28 IPA:n suprasegmentaalit 28