LOGOPEDIAN VALINTAKOE Nimi: Pitääkö väittämä paikkaansa? Rastita vastauksesi alla olevaan taulukkoon.

Transkriptio

1 LOGOPEDIAN VALINTAKOE 2005 Nimi: Henkilötunnus: Valintakoe kevät 2005: Kysymys 1 kirjasta Iivonen, A. & Aulanko, R. (toim.): Fonetiikan peruskäsitteitä. Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja 23, 1999 tai myöhempi painos. Pitääkö väittämä paikkaansa? Rastita vastauksesi alla olevaan taulukkoon. väittämä 1. Avauma tarkoittaa artikulaatiotapaa, jolle on ominaista äänteen tuottaminen ilman selvää estettä ääntöväylässä. 2. Supistuma tarkoittaa artikulaatiotapaa, jossa muodostuu ääntöväylän täydellinen sulku. 3. Alveolaarinen äänne syntyy keuhkorakkuloissa (alveoleissa). 4. Kielen radikaalinen artikulaatiovyöhyke sijaitsee kielen tyvessä. 5. Koartikulaatio tarkoittaa puhe-elinten toimintatavasta johtuvaa, puhetta vaikeuttavaa ilmiötä. 6. Nasaali on konsonantti, joka syntyy kitapurjeen laskeuduttua ja ilman virratessa ulos nenäväylän kautta suuväylän ollessa suljettuna. 7. Väljä vokaali syntyy, kun kielen selkä on matalalla. 8. Allofoni on foneemin variantti, joka erottaa sanojen muotoja toisistaan. 9. Tavun pituus on fysikaalinen, mitattavissa oleva ja aikayksikkönä ilmaistava muuttuja. 10. Artikulaationopeus on nopeus, jolla puheen yksiköitä tuotetaan puheen aikana sekuntia kohden, kun myös taukoihin kulunut aika lasketaan mukaan. 11. Intonaatio on ensisijaisesti sävelkulun vaikutelma, puheen auditiivinen ominaisuus, jonka tärkein akustinen korrelaatti on äänteiden perustaajuuksien korkeuksista muodostuva kontuuri. 12. Emfaattinen paino kertoo puhujan halusta ilmaista ponnekasta suhtautumista. 13. Äänihuulten värähtely on luonteeltaan yksinkertaista sinivärähtelyä. 14. Puhujan pragmaattinen ääniala tarkoittaa puhujalle mahdollista äänen taajuusaluetta. 15. Äänipohja muodostuu äänihuulten lähes periodisen värähtelyn ja ääntöväylässä syntyvän turbulenssin aiheuttaman epäperiodisen hälyn yhdistelmästä. 16. Akustisista tunnistusvihjeistä intensiteettivihjeet kertovat ääntöväylän yleisestä väljyydestä tai ahtaudesta. 17. Puheen havaitsemisessa havaitsija on passiivinen viestin vastaanottaja 18. Puheen painohavainto määräytyy pelkästään äänen intensiteetin perusteella 19 Ihminen ei havaitse tietoisesti sävelkulussa artikulaatiosta johtuvia ns. mikroprosodisia yksityiskohtia 20. Äänteiden ääntöpaikkaa koskeva tieto välittyy visuaalisesti paremmin kuin ääntötapaa koskeva tieto. kyllä ei

2 Valintakoe kevät 2005: Iivonen, A. & Aulanko, R. (toim.): Fonetiikan peruskäsitteitä. Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja 23, 1999 tai myöhempi painos. Kysymys 1: Pitääkö väittämä paikkaansa? Rastita vastauksesi alla olevaan taulukkoon. Mallivastaus: Väittämät ovat joko suoria lainauksia tai niistä muokattuja väitteitä; oikeat vastaukset löytyvät mainituilta sivuilta. 1 piste/oikea vastaus; ma. 20 p, alin hyväksytty 5 p. väittämä kyllä ei 1. Avauma tarkoittaa artikulaatiotapaa, jolle on ominaista äänteen tuottaminen ilman selvää estettä ääntöväylässä. s Supistuma tarkoittaa artikulaatiotapaa, jossa muodostuu ääntöväylän täydellinen sulku. s.6 3. Alveolaarinen äänne syntyy keuhkorakkuloissa (alveoleissa). s.5 4. Kielen radikaalinen artikulaatiovyöhyke sijaitsee kielen tyvessä. s Koartikulaatio tarkoittaa puhe-elinten toimintatavasta johtuvaa, puhetta vaikeuttavaa ilmiötä. 6. Nasaali on konsonantti, joka syntyy kitapurjeen laskeuduttua ja ilman virratessa ulos nenäväylän kautta suuväylän ollessa suljettuna. s Väljä vokaali syntyy, kun kielen selkä on matalalla. X s Allofoni on foneemin variantti, joka erottaa sanojen muotoja toisistaan. 9. Tavun pituus on fysikaalinen, mitattavissa oleva ja aikayksikkönä ilmaistava muuttuja. 10. Artikulaationopeus on nopeus, jolla puheen yksiköitä tuotetaan puheen aikana sekuntia kohden, kun myös taukoihin kulunut aika lasketaan mukaan. 11. Intonaatio on ensisijaisesti sävelkulun vaikutelma, puheen auditiivinen ominaisuus, jonka tärkein akustinen korrelaatti on äänteiden perustaajuuksien s.25 korkeuksista muodostuva kontuuri. 12. Emfaattinen paino kertoo puhujan halusta ilmaista ponnekasta suhtautumista. s Äänihuulten värähtely on luonteeltaan yksinkertaista sinivärähtelyä. s. 8 s. 21 s. 24 s. 24 s. 35 s Puhujan pragmaattinen ääniala tarkoittaa puhujalle mahdollista äänen taajuusaluetta. 15. Äänipohja muodostuu äänihuulten lähes periodisen värähtelyn ja ääntöväylässä syntyvän turbulenssin aiheuttaman epäperiodisen hälyn yhdistelmästä. s Akustisista tunnistusvihjeistä intensiteettivihjeet kertovat ääntöväylän yleisestä väljyydestä tai ahtaudesta. s Puheen havaitsemisessa havaitsija on passiivinen viestin vastaanottaja s Puheen painohavainto määräytyy pelkästään äänen intensiteetin perusteella s Ihminen ei havaitse tietoisesti sävelkulussa artikulaatiosta johtuvia ns. mikroprosodisia yksityiskohtia 20. Äänteiden ääntöpaikkaa koskeva tieto välittyy visuaalisesti paremmin kuin ääntötapaa koskeva tieto. s

3 Kysymys 1:Tarkistusshabluuna: väittämä kyllä ei 1. Avauma tarkoittaa artikulaatiotapaa, jolle on ominaista äänteen tuottaminen ilman selvää estettä ääntöväylässä. 2. Supistuma tarkoittaa artikulaatiotapaa, jossa muodostuu ääntöväylän täydellinen sulku. 3. Alveolaarinen äänne syntyy keuhkorakkuloissa (alveoleissa). 4. Kielen radikaalinen artikulaatiovyöhyke sijaitsee kielen tyvessä. 5. Koartikulaatio tarkoittaa puhe-elinten toimintatavasta johtuvaa, puhetta vaikeuttavaa ilmiötä. 6. Nasaali on konsonantti, joka syntyy kitapurjeen laskeuduttua ja ilman virratessa ulos nenäväylän kautta suuväylän ollessa suljettuna. 7. Väljä vokaali syntyy, kun kielen selkä on matalalla. 8. Allofoni on foneemin variantti, joka erottaa sanojen muotoja toisistaan. 9. Tavun pituus on fysikaalinen, mitattavissa oleva ja aikayksikkönä ilmaistava muuttuja. 10. Artikulaationopeus on nopeus, jolla puheen yksiköitä tuotetaan puheen aikana sekuntia kohden, kun myös taukoihin kulunut aika lasketaan mukaan. 11. Intonaatio on ensisijaisesti sävelkulun vaikutelma, puheen auditiivinen ominaisuus, jonka tärkein akustinen korrelaatti on äänteiden perustaajuuksien korkeuksista muodostuva kontuuri. 12. Emfaattinen paino kertoo puhujan halusta ilmaista ponnekasta suhtautumista. 13. Äänihuulten värähtely on luonteeltaan yksinkertaista sinivärähtelyä. 14. Puhujan pragmaattinen ääniala tarkoittaa puhujalle mahdollista äänen taajuusaluetta. 15. Äänipohja muodostuu äänihuulten lähes periodisen värähtelyn ja ääntöväylässä syntyvän turbulenssin aiheuttaman epäperiodisen hälyn yhdistelmästä. 16. Akustisista tunnistusvihjeistä intensiteettivihjeet kertovat ääntöväylän yleisestä väljyydestä tai ahtaudesta. 17. Puheen havaitsemisessa havaitsija on passiivinen viestin vastaanottaja 18.. Puheen painohavainto määräytyy pelkästään äänen intensiteetin perusteella 19 Ihminen ei havaitse tietoisesti sävelkulussa artikulaatiosta johtuvia ns. mikroprosodisia yksityiskohtia 20. Äänteiden ääntöpaikkaa koskeva tieto välittyy visuaalisesti paremmin kuin ääntötapaa koskeva tieto. Puhetieteiden laitoksella A-M. Korpijaakko-Huuhka

4 Namn: Personbeteckning: Inträdesförhör 2005: Fråga 1 /Iivonen, A. & Aulanko, R. (toim.): Fonetiikan peruskäsitteitä. Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja 23, 1999 tai myöhempi painos. Är påståendet rätt? Kryssa in ditt svar i nedanstående tabell. påstående ja nej 1. Apertur/öppning betyder ett artikulationssätt där språkljudet produceras utan tydligt hinder i ansatsröret. 2. Förträngning betyder ett artikulationssätt i där en fullständig tillstängning bildas i ansatsröret. 3. Ett alveolart språkljud bildas i lungblåsorna (alveoler). 4. Tungans radikala artikulationszon ligger på tungroten. 5. Koartikulation betyder att talorganens naturliga funktionssätt. försvårar talproduktionen 6. Nasala konsonanter bildas så att gomseglet sänker sig ned i svalget, munnen är stängd och luften flyter genom näshålorna. 7. Öppna/vida vokaler bildas med låg tungrygg. 8. En allofon är en fonemvariant, som skiljer ordformer från varandra. 9. Stavelselängden är en fysikalisk, mätbar parameter som betecknas i tidsenhet. 10. Artikulationshastigheten är den hastighet med vilken talenheter produceras i talet under en sekund då även tiden under pauserna räknas med. 11. Intonationen är primärt ett intryck av tongången, en av talets auditiva egenskaper, vars viktigaste akustiska korrelat är konturen som bildas av tonhöjderna av språkljudens grundfrekvenser. 12. Emfatisk betoning berättar om den talandes vilja att uttrycka sig med kraftfull inställning. 13. Stämbandsvibration är av naturen enkel sinusvibration. 14. Pragmatiskt röstomfång betyder det möjliga grundfrekvensområdet för den talande. 15. Ljudbasis (äänipohja) är en kombination av nästan periodisk stämbandsvibration och oregelbundet buller som orsakats av turbulenser, bildade i ansatsröret. 16. Av de akustiska identifieringsvinkarna indicerar intensitetsvinkarna om allmän öppenhet eller förträngning i ansatsröret. 17. I talperceptionen är lyssnaren en passiv mottagare av budskapet. 18. Förnimmelsen av talets betoning fastställs endast på basen av röstens intensitet. 19. Mänskan märker inte medvetet de av artikulationen orsakade förändringarna i tongången, de s.k. mikroprosodiska detaljer. 20. Information om artikulationsställningen förmedlas visuellt bättre än information om artikulationssättet.

5 Nimi: Henkilötunnus: Logopedian pääsykoe Pääsykoekysymys 2 kirjasta Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björkvist: Ihmisen fysiologia ja anatomia (luvut 1,3,10, 12,17, 18 ja 21). Viides tai uudempi painos. WSOY/SHKS a) Mitkä neljä aivohermoa hermottavat suun aluetta (siis ei nielun ja kurkunpään aluetta)? Kirjoita aivohermon numero ja nimi suomeksi. b) Määrittele kunkin neljän hermon hermotusalue suussa. Namn: Personbeteckning: Inträdesförhör i logopedi Inträdesförhörets fråga 2 från Nienstedt, Hänninen, Arstila, Björkvist, Franson & Kvist: Människans fysiologi och anatomi, kapitel 1, 3, 10, 12, 18, 19 och 22. Första eller nyare edition. Almqvist & Wiksell. a) Vilka fyra hjärnnerver innervar munnens område (alltså inte svalgets och struphuvudets område)? Skriv hjärnnervernas nummer och namn på svenska. b) Definiera dessa fyra hjärnnervers innervingsområden i munnen.

6 Kysymys 2 mallivastaus: a) Viides aivohermo eli kolmoishermo 1 p Seitsemäs aivohermo eli kasvohermo 1 p Yhdeksäs aivohermo eli kieli-kitahermo 1 p Kahdestoista aivohermo eli kielen liikehermo 1 p Yhteensä 4 pistettä. b) Kolmoishermon keskimmäinen haara, yläleukahermo (1,5 p), hermottaa yläleukaa (1 p) ja yläleuan hampaita (1 p) sekä vastaavaa ihoaluetta (1 p). Hermon alin haara eli alaleukahermo (1,5 p) hermottaa alaleukaa (1 p) hampaineen (1 p) ja vastaavaa ihoaluetta (1 p) sekä puremalihaksia (1 p). Kasvohermo hermottaa kielen etu- ja keskiosan makusilmuja (1 p), leuan- ja kielenalussylkirauhasia (1 p) ja huuliota (1 p). Kieli-kitahermo hermottaa kielen takaosan makusilmuja (1 p). Kielen liikehermo hermottaa itse kieltä (1 p) ja niitä lihaksia, jotka ulottuvat kielestä ympäröiviin luihin (1 p). Yhteensä 16 pistettä. Hyväksyttyyn suoritukseen tarvitaan 5 pistettä siten, että kohdasta a) täytyy olla kaksi aivohermoa oikein ja kohdasta b) kolme hermotusaluetta oikein. Seija Pekkala