Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen. Yleiskatsaus kognitiiviseen semiotiikkaan, sen teoriaan ja käytännön sovelluksiin

Transkriptio

1 Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen Yleiskatsaus kognitiiviseen semiotiikkaan, sen teoriaan ja käytännön sovelluksiin

2 Lähtökohtia Mikä on suurin selvittämätön filosofinen ongelma? Entä tieteellinen? Elämän arvoitus... Elämän tarkoitus... Maapallon ulkopuolinen elämä... Maailman rajat... Teoria kaikesta...

3 Tietoisuus Mitä tietoisuus on? Onko tietoisuutta olemassa? Tietoisuuden ontologinen asema Perinteinen mieli/ruumis kysymys Lähestytty niin filosofian, teologian kuin luonnontieteenkin näkökulmasta

4 Ontologisia perusasenteita Mitä todellisuus on? Materialismi: todellisuus on ainetta. Naturalismi: luonto on kaiken käsittävä eikä ole olemassa mitään yliluonnollista. Fysikalismi: kaikki maailman ilmiöt pohjimmiltaan fysikaalisia. Idealismi: todellisuus on henkeä.

5 Ontologisia perusasenteita II Onko todellisuus olemassa? Realismi / objektivismi: todellisuus on olemassa tajunnasta riippumatta. Subjektivismi: todellisuuden olemassaolo riippuu tajunnasta. Konstruktivismi: todellisuus on olemassa, mutta miten sen koemme riippuu tajunnasta.

6 Ontologisia perusasenteita III Kuinka monta todellisuutta on olemassa? Monismi: yksi (kreikan sanasta monos). Dualismi: kaksi (kaksijakoinen todellisuuskäsitys); ruumis/mieli. Pluralismi: useita (monijakoinen todellisuuskäsitys).

7 Teorioita mielestä Materialismi / fysikalismi Eliminatiivinen: erillistä mieltä ei ole. Reduktiivinen: mielen ilmiöt voidaan palauttaa fyysisiin. Emergentti / ei-reduktiivinen: mielen ilmiöt syntyvät fyysisistä, mutta saavat omia palautumattomia ominaisuuksia. Supervenienssi (päältäminen)

8 Teorioita mielestä II Dualismi Interaktionismi (mm. Descartes): mieli ja ruumis erillisiä, mutta vaikuttavat toisiinsa. Parallelismi (mm. Spinoza): mieli ja ruumis samojen ilmiöiden kaksi kausaalisesti toisistaan riippumatonta puolta. Epifenomenalismi (mm. Huxley): mieli varjon tapainen aivojen tuotos ilman kausaalisia vaikutuksia.

9 Keskeisiä kysymyksiä Kysymys subjektiivisista kokemusten sisällöistä eli kvaalioista (qualia) Tuottaako "kaikki" tieto tyhjentävästi kokemuksen? Maryn ("Maijan") huone ajatuskoe (Frank Jackson: Epiphenomenal Qualia, 1982) Tiedemies Maija elää mustavalkoisessa huoneessa tutkien värejä; kun hän ensimmäisen kerran tulee ulos huoneesta ja näkee värejä, oppiiko hän mitään uutta?

10 Keskeisiä kysymyksiä II Mitä voimme tietää toistemme kokemuksista (vierassieluisuus)? Entä toisten lajien, esim. lepakon? (Thomas Nagel: What Is it Like to Be a Bat? 1974) Lajityypillinen tapa hahmottaa maailmaa (Umwelt)

11 Keskeisiä kysymyksiä III Voidaanko tietoisuutta simuloida? Onko tietokoneella tietoisuus (sielu, mieli)? Komputationalismi, hardware/software metafora Heikko muoto (aivot ovat kuin tietokone) Vahva muoto (aivot ovat tietokone)

12 Komputationalismin ongelmia Ihminen on tehnyt ja ohjelmoinut tietokoneet, kuka ihmisaivot? Mielen ruumiillisuus, millainen olisi ihmis- (eläin-) mieli ruumiistaan irroitettuna "Ymmärtääkö" tietokone? Turingin testi: jos tietokoneen kanssa asioidessaan ei erota onko kyseessä kone vai ihminen, koneen voidaan sanoa olevan "älykäs"

13 Komputationalismin ongelmia II John Searle: Kiinalaisen huoneen ongelma (1980) Kiinaa osaamaton henkilö on huoneessa, johon toimitetaan kiinankielisiä merkkejä ja hän yhdistelee niitä täsmällisten ja täydellisten ohjeiden mukaan ja toimittaa ne ulos huoneesta. Turingin testin mukaisesti ulkopuolisen ei ole mahdollista päätellä osaako ko. henkilö kiinaa vai ei. Searlen mukaan tietokone toimii juuri samoin.

14 Välitilinpäätös Maailmaan ei kannata postuloida ylimääräisiä entiteettejä (Occamin partaveitsi) ja saman selittävistä teorioista yksinkertaisin on paras (Humen puntari). "Henkeä" ei voida tieteen keinoin saavuttaa, joten kysymys kuuluu, voidaanko tietoisuus selittää materian avulla? [JT:] Kyllä.

15 Välitilinpäätös II Voidaanko tietoisuus nykytiedon perusteella redusoida fyysisiin (neurologisiin) komponetteihinsa ja ilmiöihin? [JT:] Ei. Mitä siis tarvitaan? Kognitiotieteilijät: kognitiotiedettä!

16 Kognitiivinen [Wikipedia:] Kognitio (Latin: cognoscere, "tietää") on lähinnä psykologiaan ja kognitiotieteisiin liittyvä termi, jolla käsitteellistetään erilaisia tietotoimintoja. Kognitiivisia toimintoja ovat mm. erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvät prosessit. Havaitseminen, tunnistaminen (esimerkiksi kyky tunnistaa värejä ja muotoja tai kasvoja) erilaiset kielelliset toiminnot (kuten kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä), ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen sisältyvät kognition käsitteen alaan.

17 Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen Yleiskatsaus kognitiiviseen semiotiikkaan, sen teoriaan ja käytännön sovelluksiin II

18 Vapaasta tahdosta

19 Supervenienssi I Muodollisesti supervenienssin voi määritellä seuraavasti: Ominaisuusluokka X päältää ominaisuusluokkaa Y, jos kaikille olioille a, b pätee joko 1 tai 2: 1. Jos a ja b eroavat X-ominaisuuksiltaan, ne eroavat myös Y-ominaisuuksiltaan. 2. Jos a ja b ovat identtiset Y- ominaisuuksiltaan, ne ovat myös identtiset X-ominaisuuksiltaan.

20 Supervenienssi II

21 Kognitiotiede Kognitiotiede on monitieteinen tieteenala joka tutkii tietoilmiöitä kuten havaitsemista, oppimista, muistia, ajattelua, kieltä ja käsitteitä, sekä näiden taustalla olevia tiedonkäsittelyn mekanismeja. Yhteistä kognitiotieteen tutkimuskohteille on, että niitä voidaan tarkastella tiedon esittämisen ja informaationprosessoinnin näkökulmasta.

22 Ongelmia: Mikä on se mekanismi, joka kytkee ajatukset ja tietoisuuden tilat kohteisiinsa ja toisiinsa? Kieli; onko riittävä, entä eläimet, kieli- ja kulttuurierot, ei-kielellinen kommunikointi jne. Onko lähestymistapaa, joka yhdistää kielelliset ja ei-kielelliset kommunikointimuodot? On: Semiotiikka.

23 Semiotiikka [Wikipedia:] Semiotiikka (kreik. sēmeiōtikē [tekhnē'], merkitsemistaito) eli merkkioppi on filosofinen suuntaus, joka tutkii merkkien, kuten sanojen semantiikkaa eli merkkien merkitystä. [Paul Cobley:] Tieteenala, joka analysoi merkkejä ja tutkii merkkijärjestelmien toimintaa. [Marcel Danesi / Harri Veivo:] Tieteenala, joka tutkii semioosia (semiosis).

24 Semioosi (semiosis) Prosessi, joka muuttaa biologisen, universaalin ja faktuaalisen maailman mentaaliseksi, kulttuurispesifiksi ja suhteelliseksi artifaktuaaliseksi maailmaksi ja päinvastoin kunkin lajin ja yksilön lajityypillisten kykyjen ja ominaisuuksien määräämissä puitteissa (Umwelt).

25 Umwelt (saks.) Ympäristö, ympäröivä maailma. Jakob von Uexküll ( ): Kunkin eliölajin lajityypillinen tapa hahmottaa ympäröivä todellisuus biologis-kognitiivisten edellytystensä perusteella. "Subjektiivinen universumi" Thomas A. Sebeok ( ): Merkitsevä ympäristö, yhteys perustuu merkkeihin. Juri Lotman ( ): Yksilöiden ja lajien Umweltien kohtaama yhteinen merkitysten muodostumis alue on semiosfääri.

26 Merkki Semioosi koostuu merkeistä ja niiden vaikutuksista. Merkki on periaatteessa mikä tahansa, mikä edustaa tai tuo mieleen jotain muuta itsensä lisäksi (lat. aliquid stat pro aliquo, joku jonkin puolesta). Mikä tahansa asia tai olio voi olla merkki, mutta sen ei tarvitse olla (potentiaalisuus aktuaalisuus). Merkkejä ovat mm. ajatukset, eleet, ilmeet, kielelliset ilmaukset, sosiaaliset viestit, kulttuurisiset artifaktit jne.

27 Merkki II Koska ajatukset, kielelliset ilmaukset jne. luonnostaan kohdistuvat johonkin itsensä ulkopuolelle, ne ovat automaattisesti merkkejä. Siten ei-semioottinen ajattelu, kieli, viestintä ym. ei edes määritelmällisesti ole mahdollista => "semioottinen imperialismi". Kritiikki: "Kaiken selittäjä ei selitä mitään". Sikäli väärin, että semiotiikka selittää juuri mainittujen suhteiden toiminnan merkkirelaatioiden kautta.

28 Merkit ja meemit Meemit ovat Richard Dawkinsin, Susan Blackmoren ea. tunnetuksi tekemä ajatus kulttuurisista yksiköistä, jotka käyttäytyvät itsenäisesti ja "itsekkäästi" kuin geenit vaikuttaen "kantajiensa" käyttäytymiseen ja kopioituvat näiltä toisille. Toisin kuin semiotiikka ja merkit memetiikka ja meemit selittävät kuitenkin vain tiettyjen kulttuuristen ilmiöiden kopioituvuuden, mutta ei sitä miksi toiset ilmiöt kopioituvat ja toiset eivät eikä myöskään kulttuuristen ilmiöiden muutoksia ja suhteita niin "kantajiinsa" (vrt geenit) kuin ympäröivään maailmaan. Meemeissä muitakin ongelmia, esim. miten ne rajataan ja määritellään ja mikä on niiden kopioitumismekanismi. Geeneillähän nämä ovat tunnettuja bio-kemiallisia prosesseja. Aiheesta lisää, mm. Erkki Kilpinen: memetics.html

29 Semiotiikan lajeja Historiallinen jako: 1. "Mannermainen semiotiikka" Ferdinand de Saussure ( ) - kielitiede, strukturalismi, 2-osainen merkki (merkitsijä/merkitty) 2. "Amerikkalainen semiotiikka" Charles Sanders Peirce ( ) - filosofia, pragmatismi, 3-osainen merkki (merkki objekti interpretantti)

30 Semiotiikan lajeja II Toiminnallinen hierarkia (Sebeok): Yleinen semiotiikka Biosemiotiikka Eläin (zoo-) semiotiikka Antroposemiotiikka (ihminen) Psykosemiotiikka Sosiosemiotiikka Kieli-, kulttuuri-, viestintä- ym. semiotiikka

31 Kognitiivinen semiotiikka Yleisen semiotiikan osa, joka kognitiotieteen, semiotiikan ja eräiden muiden lähitieteiden (esim. neurotiede, filosofia, kielitiede, psykologia ja sosiologia) käsitteistöjen avulla tutkii ihmisten ja muiden eläinten kognitiivisia toimintoja ja pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi ne toimivat siten kuin toimivat.

32 C.S. Peircen semiotiikka(a) Lähtökohtana olemisen kolme kategoriaa: ensiys (firstness), toiseus (secondeness) ja kolmannuus (thirdness). 1. Ensiys = oleminen sellaisenaan ilman suhdetta mihinkään muuhun. 2. Toiseus = kahden elementin suhde toisiinsa. 3. Kolmannuus = kahden elementin suhde toisiinsa suhteessa johonkin kolmanteen.

33 Peircen semiotiikkaa II Peircellä melkein kaikki jaot kolmijakoja ("triadomania") ja toimivat päällekkäin => moniulotteinen hierarkia. Terminologiassa tiettyä horjuvuutta (esim. merkki / representamen) Hierarkiajaoissa olennaista toisaalta aspektuaalisuus, ei jyrkät rajat.

34 Peircen merkkikäsitys Merkkinä oleminen eli merkkiys ei ole niinkään yksittäinen entiteetti vaan dynaaminen ja välittävä suhde kolmen position välillä. Merkki koostuu aina kolmesta osasta: merkki itse eli representamen, objekti (kohde) ja interpretantti (tulkitsin). Semiotiikka on universaalia eli mikä tahansa voi toimia merkkinä.

35 Peircen merkkikäsitys esitettynä Leif Åbergin (2000) mukaan

36

37 Merkki itsessään 1. Qualisign ("laatumerkki"): Merkki omana itsenään, sen laatuominaisuudet (ensiys). 2. Sinsign (<= single sign, "yksilömerkki"): Aktuaalinen olemassaoleva merkki (toiseus). 3. Legisign ("sääntömerkki"): Merkki, joka on tuotettu jonkin yleisen periaatteen tai säännön mukaan (kolmannuus).

38

39

40

41

42 Kohteen (objektin) aspektit 1. Välitön (immediate) objekti: Objekti tietyn merkkirelaation sisällä tietyn merkin ja tulkinnan välittämänä (esim. em. koira, jonka näen tai josta keskustelen). 2. Dynaaminen (dynamical) objekti: Objekti sellaisena kun se on merkkirelaation ulkopuolella (esim. tietty koira olemassaolevana eläimenä). Välitön objekti tuo esiin osan dynaamisesta ja se on aina olemassa kun merkkirelaatiokin on, mutta ei välttämättä dynaamista objektia (esim. fiktiiviset objektit ensimmäisen kerran mainittuina. Toisaalta fiktiivisille objekteillekin kehittyy dynaaminen aspekti kun niihin viitataan toistamiseen).

43 Interpretantti eli tulkitsin Peircen omaperäisin ja moniulotteisin käsite, samalla hänen semiotiikkansa "ydin". Yhdistää tulkinnan, tulkitsijan ja yleisemmän tulkintahorisontin. Jakautuu moniin aspekteihin: A. Aspektit merkin näkökulmasta: 1. Välitön: Tulkkiutuvuus eli potentiaalisuus tulla tulkituksi (ensiys). 2. Dynaaminen: Merkin aktuaalinen vaikutus tulkitsijaan (toiseus). 3. Lopullinen (final): Tulkintatulos, jota kohti dynaamiset interpretantit haketuvat tai vaikutus, jonka merkki tuottaisi jos voisi vaikuttaa "täydellisesti".

44 Interpretantti II B. Aspektit tulkitsijan näkökulmasta: 1. Emotionaalinen: Merkin synnyttämät reflektoimattomat tunnevaikutelmat, tulkitsijan osuus passiivinen (ensiys). 2. Energeettinen: Vaikutus tai toiminta, joika syntyy merkin vaikutuksesta (toiseus). 3. Looginen: Tietoinen tai älyllinen tulkinta, joka aiheuttaa muutoksen tietoon tai toimintaan (kolmannuus). C. Aspektit sekä merkkkien että tulkitsijan näkökulmasta: 1. Lopullinen looginen (final logical): Yhdistelmä A.3. & B.3., tietoisen ja loogisen päättelyn ohjaama "lopullinen" tulkinta eli tulkkiutuma, joka tosin voi muuttua uuden tiedon myötä (esim. tieteelliset teoriat ja "totuudet").

45 Peircen järjestelmän dynaamisuus Merkit eivät ole irrallaan toisistaan, vaan kytkeytyvät toisiinsa ketjuiksi ja verkoiksi. Interpretantti on aina samalla myös potentiaalinen merkki valmiina uusille tulkinnoille, toisaalta objektikin voi toimia merkkinä toiselle merkkisuhteelle, joten tuloksena on periaatteessa päättymätön semioottinen verkko, jossa tosin jotkut merkityssuhteet ja tulkinnat saavat enemmän painoarvoa kuin toiset ja muodostavat enemmän tai vähemmän pysyviä tulkkiutumia, eräänlaisia paksunnoksia verkossa.

46

47 Kognitiivinen ulottuvuus Peircen systeemi universaali, toisaalta tulkitsijan rooli jää suhteellisen vähälle huomiolle. Kaikki tulkinnat periaatteessa mahdollisia; miksi jotkut kuitenkin yleisempiä kuin toiset? Monessa tapauksessa ympäristötekijät sekä merkin luonne sinänsä ohjaavat tulkintoja, mutta silti erittäin merkittävää on tulkintojen kasautuminen ja aiemmista tulkinnoista oppiminen. Peircen pragmatismin idealistinen komponentti johtaa erityisesti lopullisten ja loogisten interpretanttien tapauksessa (vrt. ed.) tiettyyn determinismiin, joka ei ole täysin yhteensopiva myöhempien kognitiivisten ja evolutiivisten päätelmien kanssa.

48 Tulkitsija ja tulkinta Jos tulkitsin eli interpretantti jaetaan kahteen pooliin eli itse tulkintaan ja tulkitsijaan kuten Peirce itse asiassa aspektiryhmittelyssään tekee (vrt. ed.), voidaan hänen semioottinen kolmionsa täydentää neliulotteiseksi tetraedriksi (eli lyhyesti tetraksi), jonka neljättä kärkeä voidaan kutsua esim. subjektiksi, joka toisaalta asettuu perinteisessä kielenkäytössä binäärisuhteeseen objektin kanssa, toisaalta korostaa suhteen tietoisuutta ja "minuutta" konstituoivaa merkitystä. Semioottisen tetra on heuristinen apuneuvo, jonka jakamisessa komponentteihinsa voidaan korostaa merkkirelaation eri elementtejä.

49 Semioottinen tetra Semioottisen tetran osat näin ollen olisivat (pohjautuu osin Jörgen Dines Johansenin teoksessaan Dialogical Semiosis (1993) esittämään semioottisen pyramidin malliin ja John Deelyn teoksessaan The Human Use of Signs (1994) siitä esittämäänsä tulkintaan: 4 kärkeä: Merkki (M) Objekti (O) Interpretantti (I) Subjekti (S)

50 Semioottinen tetra II 6 akselia: 1. Representationaalinen akseli (miten merkki edustaa eli representoi kohdetta) 2. Konventionaalinen akseli (miten merkin tulkinta määräytyy) 3. Intentionaalinen akseli (mikä suhde merkillä on tulkitsijalle) 4. Informatiivinen akseli (mitä tulkinta kertoo kohteesta) 5. Kokemuksellinen akseli (miten tulkitsija kokee kohteen) 6. Semioottisen kompetenssin akseli (miten tulkitsija tulkitsee)

51 Semioottinen tetra III 4 tasoa: 1. MOI: Proposition taso (merkin merkitys sinänsä) 2. MOS: Representaation taso (mitä merkki edustaa tulkitsijalle) 3. MIS: Konvention taso (tulkitsijan tulkintahorisontti) 4. OIS: Informaation taso (mitä merkki kertoo tulkitsijalle)

52 Semiootinen tetra IV Kokonaisuutena mallin tavoitteena on kuvata merkityksen muodostumisprosessia subjektiivista tietoisuutta konstituoivana ja uusintavana prosessina. Tietoisuus ei synny ilman merkityksiä ja tulkintoja, mutta toisaalta ne eivät muodostu neutraalissa tilassa vaan suhteessa subjektin tulkintahorisonttiin, jota ne samalla kuitenkin jatkuvasti muokkaavat.

53 Semioottinen tetra tietoisuuden Kognitiivisen semioosin merkkirelaatio muodostuu kunkin subjektin tietoisuuden sisällä, toisaalta jokaisen kärkensä kautta se on yhteydessä tietoisuuden ulkopuolisiin entiteetteihin: 1. Merkki siihen konkreettiseen tai konventionaaliseen olioon, joka merkkiä kantaa (vrt. Saussure: merkitsijä / merkitty, signifiand / signifié). 2. Objektin merkkirelaation sisäinen välitön aspekti ulkopuoliseen dynaamiseen (vrt. ed.). 3. Interpretantin välitön aspekti sosiaalisesti kumuloituneeseen tulkintahorisonttiin 4. Tietoinen subjekti itse ympäröivään maailmaansa eli Umweltiinsa (vrt. ed.). kuplassa

54 Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen Yleiskatsaus kognitiiviseen semiotiikkaan, sen teoriaan ja käytännön sovelluksiin III

55 Popperin kolme maailmaa Sir Karl Popper ( ) Fallibilismi; tieto voidaan aina kumota tai täydentää uudella tiedolla. Falsifioitavuus; mahdollisuus teorian kumoamiseen tieteen kriteeri; esim. astrologia, psykoanalyysi ja marxismi eivät sisäisesti kumottavissa => eivät siis ole tiedettä. 3 maailmaa: Maailma 1 fysikaalinen reaalimaailma Maailma 2 ajatusmaailma Maailma 3 kulttuuristen konseptien ja konstruktioiden maailma

56 Semioosin rajoista I John Deely: Basics of Semiotics, 1990 Virtuaalinen ja aktuaalinen semioosi Semioottisen kolmion elementaariset suhteet Esimerkkinä sade

57 Semioosin rajoista II Toinen esimerkki: dinosauruksen luu pellolla Itsessään virtuaalinen merkki, voi konkretisoitua eri tavoin Kivinen möykky viljelijälle => merkkisuhde dinosaurukseen ei aktualisoidu Dinosauruksen luu koulutetulle paleontologille => merkkisuhde dinosaurukseen aktualisoituu

58 Kausaatio ja semioosi Kausaatio => vain yksi mahdollinen vaikutuksen muoto, ei vaihtoehtoja. Tulkinta tai interpretaatio => vaihtoehtoja on useampia => semioosi (vrt. indeterminaatio ja vapaa tahto). Semioosi alkaa siis vaihtoehtojen ja valintojen myötä, Deelyn termein kun virtuaaliset merkit aktualisoituvat tavalla tai toisella.

59 Semioottinen evoluutio I Luonnonvalinta: tietyt geenien (pääosin) määräämät fenotyypit menestyvät muita paremmin => lisääntyvät enemmän => niiden geenit yleistyvät suhteessa muihin => niiden määräämät fenotyypit yleistyvät. Toisaalta mutaatiot tuovat muutoksia, joista toiset menestyvät, toiset ei => lajien muutokset. Semioottisesti tulkittuna tietyt tulkinnat menestyvät muita paremmin => vakiintuvat ja yleistyvät muita enemmän => muuttuvat vähitellen lajityypillisiksi vieteiksi, vaistoiksi ja toimintatavoiksi (vrt. väliaikaiset paksunnokset tai tulkkiumat semioottisessa verkossa) => vaikuttavat lajin yksilöiden selviytymisedellytyksiin => vaikuttavat siis välillisesti valinnan kautta myös yksilöiden genotyyppeihin.

60 Semioottinen evoluutio II Lajin biologis-semioottinen kompetenssi ratkaisee sen suhteen ympäristöönsä (Umwelt), tapoihin miten se on siihen vuorovaikutuksessa sekä miten se pystyy kumuloimaan kokemuksiaan ja hyödyntämään niitä tulevissa tilanteissa => muistin rooli. Muisti on alkumuodossaan kokoelma muita vahvempia ja toimivampia muistijälkiä ja tulkintoja Ratkaiseva kognitiivinen kehitysvaihe on kun eliön tulkintamahdollisuudet irtautuvat konkreettisesta alkuperäisen tulkinnan muodostaneesta tai sitä muistuttavasta tilanteesta => käsitteellisen ajattelun ja täyden semioottisen kompetenssin synty => ihmisyyden synty (?) ("homo semioticus" / "homo interpretans")

61 Semioottinen evoluutio III Keskeistä kyky irrottaa merkki alkuperäisestä yhteydestään ja kohdistaa se uuteen kohteeseen uuden tulkinnan avulla. Ajatuksen esitti ensimmäisen kerran ainakin merkittävänä kognitiivisena käsitteenä napolilainen monioppinut Giambattista Vico ( ), joka käytti siitä ilmaisua mielikuvitus (fantasia).

62 Vico ja Scienza Nuova Pääteos Scienza Nuova, josta kolme toisistaan poikkeavaa laitosta: 1725, 1730 & 1744 (postuumi) Verum/factum periaate: ihminen voi tietää vain omista tekemisistään => antiteesi luonnontieteille, mutta toisaalta "vapautti" ihmisen luomat järjestelmät; politiikan, oikeudenkäytön, kulttuurin, taiteen, kielet ym. "jumalallisesta" järjestyksestä ja siten vapaasti tutkittavaksi ja kritisoitavaksi

63 Vico ja historian syklit Ihmiskunnan historia etenee tiettyjen vaiheiden leimaamissa sykleissä ("ricorsi", vrt. Herder, Hegel, Marx ym.) Huom. ei koske heprealaisia, koska näillä oma "pyhä" historiansa! 1. Jumalten aika; ihmiset kokevat elävänsä suoraan jumalten ohjauksessa 2. Sankarien aika; ihmisten jakautuminen hallitsijoihin ja hallittuihin luonnollista 3. Ihmisten aika; ihmiset ovat tasa-arvoisia ja voivat rakentaa hallintomallinsa itse (4. Kaaoksen aika ja uuden syklin alku)

64 Vico ja troopit Kullekin jaksolle on tyypillistä tietyntyyppinen kieli, joita kutakin luonnehtivat niille tyypilliset kielikuvat eli troopit: 1. Metafora; kieli hyvin onomatopoeettista ja kuvailevaa (vrt. ensiys ja ikonisuus) 2. Metonymia ja synekdokee; kieli idealisoivaa ja mahdollistaa siten monarkistiset ja feodaaliset rakenteet (vrt. toiseus ja indeksisyys) 3. Ironia; kieli vapautunut todellisuuden kahleista ja sillä voidaan leikitellä ja myös asettaa valtarakenteet kyseenalaisiksi (vrt. kolmannuus ja symbolisuus) 4.?? Jean Baudrillard ( ): Simulacrum; merkin ja todellisuuden side hävinnyt kokonaan..??

65 Troopeista (Teletopelius) metafora Metafora samaistaa, ei vertaa. Kuin-konjunktiolla verrataan. Metafora on esimerkiksi muotoa 'hän on aurinkoni'. Tässä metaforassa aurinko antaa hänelle kuvainnollisia ominaisuuksia, kuten päivänpaiste, lämpöinen tai valoisa. Aurinkoa tässä yhteydessä ei voi ymmärtää kirjaimellisesti. Metaforassa kuvainnollinen merkitys on sen varsinainen merkitys. Kirjaimellinen merkitys voi jäädä absurdiksi: 'ihminen on sarvikuono', 'hän on aurinkoni'.

66 Troopeista II metonymia korvaava sana otetaan siitä perheestä, jota korvataan: 'kuohuvat peräaallo', 'tähden valo', 'sininen vesi', 'konduktööri naksuu'. synekdokee kokonaisuus korvataan osalla tai päinvastoin: 'isännimi' merkityksessä sukukunta 'kirja ei tee ihmistä elämänviisaaksi', kirja merkityksessä oppiminen 'luokka hiljaa!', luokka merkityksessä luokan oppilaat.

67 Vicon seuraajia Sykliteoriaan "hurahtanut" monikin metahistorioitsija (esim. Oswald Spengler, Arnold Toynbee, Harry Redner ja erityisesti Hayden White: Metahistory, 1973) Kiinnostus vaiheiden lukumäärään ja halu muokata mahdollisimman suuri määrä faktaa malliin sopivaksi => "Prokrusteen peti" ilmiö eli tosiseikat muokataan teoriaan sopivaksi, ei päinvastoin Kestävämpää ja yleispätevämpää sen sijaan ajatus kielen ja mielen läheisestä suhteesta ja että troopit vaikuttavat olennaisesti jo mielen eikä vain kielen tai retoriikan tasolla => Kognitiivisen kielitieteen nousu 1980-luvulla

68 Vicon mallista Troopit keskeinen tapa, jolla uudet merkitykset ja sitä kautta uusi tieto syntyy; paitsi luovuus niin ylipäätään kielen, käsitteistöjen ja ajattelun laajeneminen ja kehittyminen Vicon mallissa fantasia koostuu kolmesta osasta (vrt. Peirce): varsinaisesta mielikuvasta (fantasia), muistista (memoria) ja kyvystä kytkeä mielikuva uusiin asioihin (ingegno) Malli erityisesti muistin osalta liian staattinen ja yksinkertaistava, mutta keskeistä on idea mielikuvan irrottamisen keskeisyydestä ja sen vaikutuksesta sekä kieleen että ajatteluun

69 Kognitiivinen kielitiede I Alunperin kielitieteellinen suuntaus, joka syntyi luvulla lähinnä Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa haastamaan vallalla olleen Noam Chomskyn (s. 1928) tunnetuksi tekemän universaalikieliopin suuntauksen, jonka mukaan ihmisillä on erityinen ja muista kognitiivisista kyvyistä erillinen synnynnäinen kielikyky, joka on kaikilla ihmisillä ja kaikissa kielissä sama (ns. syväkielioppi) ja joka eri kielissä saa vain erilaisia pintatason muotoja; liittyy läheisesti strukturalismin ja kontinentaalisen semiotiikan isän Ferdinand de Saussuren langue/parole jaotteluun. Laajentunut sittemmin laajemminkin filosofiaan, kognitiotieteeseen, psykologiaan ja semiotiikkaan.

70 Kognitiivinen kielitiede II Keskeisiä toimijoita mm.: George Lakoff (s. 1941) Mark Johnson (s. 1949) Mark Turner (s. 1954) Gilles Fauconnier (s. 1944) Ronald Langacker (s. 1942) Eleanor Rosch (s. 1938) Eivät yleensä tuo esille Vicoa, mutta vähintäänkin analogiat teeseissä ilmeisiä. Keskeistä trooppien ja erityisesti metaforan merkityksen korostaminen niin kielessä kuin ajattelussa yleensäkin. Suuntauksen ehkä merkittävin popularisoija Lakoffin ja Johnsonin teos Metaphors we live by, 1980.

71 Bottom(s) up! Peruslähtökohta "antiplatoninen" eli että perustavia eivät ole ideat ja yleiskategoriat, joiden perusteella maailma rakentuu ja jakautuu kategorioihin, vaan fysikaalinen ympäristö ja sen ilmiöiden perusteella tehdyt luokitukset, joida voidaan abstrahoida koskemaan laajempia kokonaisuuksia. Perusasenne ei siis ylhäältä alas (top-down) vaan alhaalta ylös (bottom-up) ja edelleen tutusta vieraaseen yksinkertaisesta monimutkaiseen konkreettisesta abstraktiin yleisestä harvinaiseen normaalimittakaavaisesta muihin pääsäännöstä poikkeuksiin Kaiken lähtökohtana siis arkijärki. Eleanor Rosch: Prototyyppiteoria

72 Mitä kuvat esittävät?

73 Prototyyppiteoria Roschin mukaan kategoriat muodostuvat "tyypillisten" tapausten (prototyyppien) laajentumina toisaalta kokemuksen ja tiedon lisääntyessä, toisaalta metaforisten laajentumien kautta. Toisaalta kategoriatasoistakin toiset ovat muita "tyypillisempiä".

74 Mitä kuvat esittävät II?

75 Käsitehierarkioista I Käsite "lintu" perustuu suhteellisen helposti havaittavaan seikkaan ("eläin jolla on siivet ja joka lentää"), kun taas käsite "nisäkäs" vaatii jo melkoisesti tietämystä eläimen fysiologiasta ja käyttäytymisestä. Pääsääntöisesti mitä helpommin havaittavaan eroon perustuva käsite, sen vanhempi, perustavampi ja yleensä myös kielellisesti yksinkertaisempi se on (vrt. lintu ja nisäkäs tai selkärankainen). "Prototyyppikäsite" on myös yleensä korkein hierarkiataso, jolle on helppo visualisoida vastine, esim. tehtävä "piirrä tuoli" helpompi kuin "piirrä huonekalu". Toisaalta perustason osat määräytyvät suhteessa perustasoon; tuoli ei käsitteenä määräydy tuolinjalan mukaan vaan päinvastoin.

76 Käsitehierarkioista II Arkielämässä "keskikokoiset" eli lähellä eliön omaa kokoa olevat asiat ovat helpompia mieltää kuin kovin suuret tai pienet; pienet määrät helpompia kuin suuret; läheiset helpompia kuin kaukaiset jne. Perhe on yhteisön prototyyppi, ei päinvastoin (esim. Lakoffin Moral Politics: How Liberals and Conservatives Think, 1996); liberaalien ja konservatiivien erilainen käsitys toivottavasta yhteiskunnasta perustuu heidän erilaisiin käsityksiin perheestä.

77 Hyvät, pahat ja rumat Perustavina pidetyt ominaisuuskäsitteet usein abstrahoituja adjektiiveja: Hyvä => hyvyys, paha => pahuus Kaunis => kauneus, ruma => rumuus Monissa kielissä etymologinen järjestys vielä ilmeisempi: Good => goodness, bad => badness, ugly => ugliness Tosin beautiful <=beauty (tulee ransk. beau) Merkitystä myös filosofiaan: perustava käsite ei ole esim. absoluuttinen hyvyys tai pahuus, vaan on asioita, jotka tuntuvat hyviltä tai pahoilta ja kulttuurisen konsensuksen kautta merkitykset alkavat vakiintua. Vasta myöhemmin syntyy yleiskäsite "hyvyys" tai "pahuus", joita voidaan soveltaa eri konteksteihin.

78 Ruumiillinen mieli Mentaalisilla ilmiöillä on ruumiillinen taustansa niin etiologisesti (evolutiivinen kehityshistoria) kuin edelleen toiminnallisesti, niinpä on luontevaa, että ihmisen käyttämät käsitteet, ajatukset ja kieli ovat kaikki kytköksissä hänen ruumiiseensa ja ruumiillisiin aistimuksiin ja kokemuksiin. Kognitiivinen kielitieteen suuntaus muuntunutkin kohti laajempaa ruumiillisen, kehollisen tai kokemuksellisen filosofian suuntausta (engl. embodiment, embodied philosophy, experientalism), erityisesti Lakoffin ja Johnsonin teos Philosophy in the Flesh, 1999 merkittävä. Sopii erityisen hyvin semiotiikan yhteyteen, sillä molemmissa painopiste merkityksissä, niiden dynamiikassa, ajattelurakenteiden kehityksessä sekä kytkeytymisessä ympäröivään maailmaan. Kriitikkojakin löytyy, erityisesti komputationalismin ja "kovan" kognitiotieteen suunnista, joiden mukaan mentaaliset ilmiöt voidaan ongelmitta redusoida neuraalisiin ilmiöihin vähintäänkin neurotieteen edistyessä.

79 Ihmisen kehitys kognitiivisen semiotiikan näkökulmasta Ihminen osa eläinkuntaa, semioottinen kompetenssi erityisesti käsitteellisen ajattelun muodossa huomattava "hajurako" muihin eläimiin, muttei periaatteessa mitenkään fundamentaalinen. Moraalille ei tarvita ihmisen ulkopuolista lähdettä, vaan se on yhteisöissä hyödyllisiksi osoittautuneiden kokemusten, tapojen ja tottumusten kodifiointia ja abstrahointia yleisemmälle tasolle. Kodifioinnissa merkittäviä uskonnolliset järjestelmät, jotka ovat omiaan lujittamaan yhteisöjä, toisaalta voivat myös hidastaa tai ehkäistä niissä tapahtuvaa kehitystä.

80 Semioottista moraalia I Perinteinen filosofinen kanta erottaa moraalin jyrkästi tosiasiaväitteistä. Useita formulointeja: Humen giljotiini (David Hume ): Tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Naturalistiseen virhepäätelmä (G.E. Moore, ): Henkilö syyllistyy naturalistiseen virhepäätelmään, jos hän yrittää palauttaa moraalisen "hyvän" johonkin luonnolliseen, maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen. Moralistinen virhepäätelmä, edellisten vastakohta Toisaalta jos maailma monistinen kokonaisuus mistä moraali sitten tulee...??

81 Semioottista moraalia II Moraalisääntöjen alkuperä useimmissa tapauksissa helposti ymmärrettävissä ihmisyhteisöjen toimintaa ylläpitävien ja edistävien tapojen ja taipumusten kodifiointeina ja/tai abstrahointeina (esim. syömisohjeet, rituaalit, insestikielto, altruismi ym.). Alkuperä ei välttämättä korreloi ohjeen "pätevyyden" kanssa, toisaalta pitkään säilyneillä säännöillä täytyy olla jotain pysyvyyttä ylläpitäviä tekijöitä. Säännöt osa semioottista evoluutiota eli ovat alttiita muutoksille kussakin relevantissa semioosissa ja siis kytkeytyneenä kunkin yksilön ja yhteisön vallitsevaan vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa.