Ilmiön merkitystulkintoihin liittyvät semioottiset analyysit

Transkriptio

1 Ilmiön merkitystulkintoihin liittyvät semioottiset analyysit

2 Semioottinen analyysi Semiotiikka tutkii ja tulkitsee merkkien muodostumisprosesseja ja esiintymistä yhteiskunnassa. Merkit voivat olla tunnusmerkkejä, luonteenpiirteitä, ilmauksia, merkityksiä jne. Semiotiikka on vahvasti tieteidenvälinen sekä yhteiskunta- ja kulttuurisidonnainen. Semiotiikka korostaa merkityksen jatkuvaa tuottamista. Teos ei ole suljettu viesti, vaan se on sen tulkinnasta muodostuvia useita merkityksiä.

3 Semioottisen analyysin erilaisia muotoja Pragmaattinen semiotiikka (Peirce) Struktuurianalyyttinen semiotiikka (Saussure)

4 Pietilä 1997.

5 Merkki käsitteenä Semiotiikan keskeinen käsite on merkki. Tyypillinen merkki on verbaalinen, graafinen, ikoninen (esimerkiksi valokuva) tai ele. Merkki edustaa jotain poissaolevaa tai näkymätöntä, joka muodostuu vasta tulkinnassa, kun joku yhdistää mielessään merkin sen tarkoitteeseen. Merkin ymmärtäminen vaatii siis aina vastaanottajaa, joka omien ominaisuuksiensa mukaan tulkitsee merkin. Merkki suuntaa vaikutuksen kahteen suuntaan: "ulospäin", ilmaisuun ja "sisäänpäin", eli sisältöön.

6 Semiotiikka tutkii merkkijärjestelmiä ja niiden perusteita (esimerkiksi suomen kielen tai tuotekielen tai muodin kielen syntymisen ja käytön perusteita) Sen yhtenä osa-alueena on semantiikka, jonka tehtävänä on tutkia merkin ja sen tarkoitteen välistä suhdetta. Tuotesemantiikka kohdistaa huomionsa erityisesti tuotteisiin sisältyviin merkityksiin.

7 Semiotiikan kehittäjät Nykyaikaisen semiotiikan ensimmäisiä nimiä on amerikkalainen Charles Peirce ( ), joka kehitti yleistä merkkien teoriaa. Euroopassa semiotiikan huomattavimmat edustajat ovat sveitsiläinen Ferdinand de Saussure ( ) ja hänen ajatuksiaan eteenpäin kehittänyt ranskalainen Roland Barthes ( ).

8 Pragmaattinen semiotiikka Charles Peirceä ( ) pidetään pragmatismin isänä. Pragmatismi korostaa semioottista merkityksenantoa käytännöissä. Siksi sitä kutsutaan tilannepainotteiseksi merkitysteoriaksi. Pragmatistinen semiotiikka syntyi Yhdysvalloissa strukturalismin myötä. Pragmatistisen filosofian perusteet: "Pohdi, mitä sellaisia vaikutuksia, joilla saattaisi olla käytännöllisesti merkittäviä seurauksia, ajattelemallasi kohteella on. Meidän käsityksemme näistä vaikutuksista on yhtä kuin meidän käsityksemme tuosta kohteesta." (Peirce 1966)

9 Merkityksen elementit Peircen mukaan MERKKI (sign) TULKITSIN KOHDE / TARKOITE (Interpretant) (object) Peirce esittää "merkityksen elementit" kolmion muodossa. Kuviossa kahdensuuntainen nuoli korostaa sitä, että kukin elementti voidaan ymmärtää vain suhteessa toisiin.

10 Merkityksen syntymisen kontekstuaalisuus ja mielen sosiaalisuus Merkitykset syntyvät sosiaalisissa tilanteissa, jolloin samankin eleen, sanan, merkin tarkoitus voi muuttua. Tulkitsijan on siis huomioitava myös viestin lähettäjän aikomukset, eikä pelkästään sanomaa merkkinä.

11 Merkityksen yhteisöllisyys ja totuuden sosiaalisuus. Tulkitsimet (interpretantit), jotka välittävät merkkejä, ovat yhteisöllisiä. Merkitys määrittyy yhteisön käytännöistä, ymmärtämisen tavoista. Mahdollisten tulkitsimien kirjo on siis sosiaalinen valikoima, jotka yksilöissä todellistuvat. Merkityksen syntyminen on totta tietyssä sosiaalisessa kontekstissa. Totuus on tulkinta todellisuudesta ja siten käytäntö- ja tilannesidonnaista.

12 Pragmaattisen semiotiikan käsitteet Ikoni on merkki, joka representoi (edustaa tai esittää) kohdettaan kaltaisuuden ja yhdenmukaisuuden perusteella. Voidaan tietenkin kysyä, josko miestenhuoneen ovelle kiinnitetty kuvio lainkaan esittää miestä vai olisiko siinä kuitenkin ehkä nainen? Siinä kiireissään epävarma asiakas saattaa hämmentyä. Jotta merkki olisi todella ikoni, sen tulee olla myös sellaisen ymmärrettävissä, joka ei ole sitä koskaan ennen nähnyt. Todella hyvä ikoni voi samalla olla myös symboli.

13 Pragmaattisen semiotiikan käsitteet Indeksi tarkoittaa merkkiä, joka perustuu yleisesti tunnettuun syy- ja seuraus - suhteeseen merkin ja kohteen välillä. Indeksi liittyy objektiin jonakin tosiasiana. Siinä on todellinen fyysinen yhteys olemassa

14 Pragmaattisen semiotiikan käsitteet Symboli on sopimuksenvarainen merkki, jonka kommunikatiivisuus perustuu sopimukseen ja totuttuun kielen käytäntöön eli tapaan. Symboli koostuu materiaalisesta merkistä ja epämateriaalisesta objektista. Symbolissa ilmaisu ja sisältö ovat sopimuksenvaraisessa suhteessa toisiinsa. Siten symboli on ymmärrettävissä vain, jos sen merkityksen on tavalla tai toisella oppinut.

15 Peircen firstness, secondness, thirdness Merkin viittaussuhteet muodostavat Peircen mukaan monikerroksisen järjestelmän, jossa voidaan erottaa kolmen tason viittauksia, merkityksiä ja vihjemerkityksiä: ensisijaiset (firstness) toissijaiset (secondness) kolmannet (thirdness) Ilmiössä havaitaan ensin jotakin yksittäistä, tai jotakin jakautuneena kahteen tai kolmeen elementtiin. Firstness muodostaa lähtökohdan, joka on jotakin itsessään, Secondness on siihen nähden vastakkainen tai on jossakin suhteessa edelliseen, Thirdness on joko edellisten haarautuma tai välittää jotakin niiden kahden välillä. Peirce erottaa lisäksi merkin viittaamien asioiden piirissä ajatteluun ja tietoon liittyvän kognitiivisen osan, tunteisiin liittyvän emotionaalisen osan ja toimintaan liittyvän praktisen osan.

16 Esimerkki Marketta Luutonen käsittelee suomalaisten neulepaitojen merkityssisältöjä koskevassa tutkimuksessaan neulepaitailmiötä edellä mainittujen firstness, secondness, thirdness- vaiheiden kautta seuraavalla tavalla

17 Kohteen semioottinen tarkastelu ikonina, indeksinä ja symbolina ensivaikutelman, tarkemman perehtymisen ja tulkinnan keinoin (Luutonen 1997, 67)

18 esimerkki jatkuu I ENSIVAIKUTELMA (Firstness) Intuitiivinen käsitys ilmiöstä Vastaanottajan näkökulma Valitaan muutama esimerkkituote ja kuva ja kirjataan ensivaikutelma Ensivaikutelmassa kohdetta tarkastellaan intuitiivisesti ja analysoimatta. Sitä koskevat ennakkotiedot siirretään syrjään ja koetetaan nähdä vain sen itsensä tarjoama ensivaikutelma.

19 esimerkki jatkuu II PEREHTYMINEN (Secondness) Perehtymisessä tulevat esiin sekä valmistajan, käyttäjän että vastaanottajan näkökulmat. Tässä vaiheessa esitetään kaikki kohdetta ja ilmiötä koskevat faktatiedot. Perehtyminen koskee kohteen sekä fyysisiä ominaisuuksia että esittävyyttä. Myös mahdolliset fyysisissä ominaisuuksissa tapahtuneet muutokset kuuluvat tähän vaiheeseen. Se sisältää myös tekijän tiedon, joka merkitsee valmistusprosessin ymmärtämistä. Tämä puolestaan edellyttää tuotteen valmistamista. Esittävyyden tarkastelu edellyttää kohteen sijoittamista luonnolliseen yhteyteensä. Tällöin tarkastellaan myös sen syntyhistoriaa, vaiheita ja käyttöä.

20 esimerkki jatkuu II KUVAILU (Thirdness) Kuvailu sisältää tutkijan tulkinnan ilmiöstä ja kaikki edellä mainitut näkökulmat. Kysymyksessä on ilmiön kuvailu, jossa esitetään tutkijan käsitys ilmiöstä, joka perustuu ensivaikutelmaan ja perehtymiseen. Kuvailussa haetaan myös ilmiössä esiintyvää yleistä, laatuja, joita voidaan nähdä. Kuvailun tarkoituksena on ymmärtää ilmiö. Ilmiön pysyvää haettaessa käytetään apuna kohteen ajatuksellista muuntelua eri yhteyksissä.

21 esimerkki jatkuu Kaikissa vaiheissa tarkastellaan kohdetta ikonina, indeksinä ja symbolina. Kussakin kategoriassa kohteet toimivat eri tyyppisten merkkien ja näiden yhdistelmien kiinnitysalustoina. Kohde toimii usein samalla kertaa erilaisina merkkeinä eikä näyttäydy puhtaasti vain jonain näistä kolmesta tyypistä. (Luutonen 1996, )

22 Struktuurianalyysi ja semiotiikka Tavoitteena on paljastaa tekstien syvärakenteita (deep structure). Strukturalisteille tämä syvärakenne on universaali ja sisäsyntyinen. Tarkoituksena ei ole tavoitella henkilökohtaista kokemusta vaan tuottaa yhteistä merkityksellistämisen systeemiä (signification). Etsii vastaavuuksia muiden kulttuurien vastaaviin rakenteisiin (taiteisiin tai myytteihin, teksteihin yms.) Merkit ovat sopimuksenvaraisia ja mielivaltaisia eli ole mitään syytä miksi jokin merkitsijä (sana "vihreä") saa jonkin merkityksen; kytkentä on mielivaltainen, mutta sosiaalisesti sovittu.

23 Roland Barthes ja semioottinen merkityksellistäminen Roland Barthes loi ensimmäisenä järjestelmällisen mallin, jonka avulla oli mahdollista analysoida merkitystä. Barthesin teorian ytimenä on ajatus merkityksellistämisen kahdesta tasosta. (Fiske 1993)

24 Semiosis eli merkityksenantaminen viittaa johonkin kohteeseen, esineeseen tai asiaan, joka joko on tai ei ole todellisuudessa olemassa. Tätä viittausuhdetta sanotaan denotaatioksi. Denotaatio on mahdollista siten, että merkkien järjestelmällä (kielellä) on tulkitsija, jolle ao. merkki edustaa tai esittää kyseistä kohdetta Ilmaisu (konnotaatio) on välittäjä, jolla on materiaalinen luonne, esimerkiksi ääni, esine, kuva tms.

25 Merkityksellistämisen kaksi tasoa Barthesin mukaan Ensimmäisen tason merkkijärjestelmä jäsentyy toisella tasolla kulttuurin arvojärjestelmän mukaan. ( Fiske 1993.)

26 Semioottinen kuva-analyysi Tulkittaessa kohdetta (esim. kuvaa, rakennusta, esinettä tms.) semioottisesti, merkkeinä ja merkityksinä, voidaan tarkastella seuraavia asioita: Mitä sisällöllisiä aineksia kuvasta löytyy? Mikä merkitys valinnoilla on kuvakokonaisuudessa? Miten merkit, kuvan sisällön osatekijät suhteutuvat toisiinsa? Mitä muuta olisi voitu valita käytettäväksi, mutta ei valittu? Ilmaisua tarkasteltaessa tutkitaan miten sisältö on muuttunut kuvaksi Miten merkit, kuvan sisällön osatekijät on esitetty? Mitä myyttejä ja merkityksiä niistä voidaan löytää?

27 Esimerkki: Kahvimainos, jota analysoidaan Barthesin analyysin terminologiaa käyttäen

28 Analyysin tasot Analysointi etenee kolmella tasolla. Ensimmäinen vaihe on peruselementtien tarkastelu denotatiivisella tasolla. Peruselementit tarkoittavat kuvan rakennusosia, kuten pisteitä, viivoja, pintoja, värejä jne. Tämä vaihe muistuttaa mitä hyvänsä sisällönanalyysia. Tarkoituksena on teoksen kuvailu, mutta denotaatio merkitsee tässä sitä, että teoksen merkit ja niiden väliset suhteet merkitsevät jotakin olennaista, on käsityötä tekevä henkilö, kahvikuppi, jossa on kuumaa kahvia. Merkin perusmerkitys on kuvassa selvä: käsityöntekijä juo kahvia.

29 Analyysin konnotatiivinen taso Konnotaatio paljastaa piilomerkityksiä. Kohteen merkit kantavat sellaisia lisämerkityksiä, joista katsoja on perillä aikaisemman kokemuksensa ja asiantuntemuksensa kautta. Kahvi virkistää. Sitä on mukava nauttia samalla kun pitää työssään taukoa tai kun on saanut sen valmiiksi. Tämän seikan tietää kuka hyvänsä kuvan katsoja. Kuvassa on myös kaksi taitavaa käsityöläinen, jotka osaavat jotakin erityistä. Vanhempi kertoo omasta työstään ja siitä, että hän nautti omasta osaamisestaan ja työnsä tuloksista. Traditio ja sen siirtyminen isältä pojalle on tärkeää. Tulos edustaa kuvan katsojalle jotakin kaunista ja tasoltaan korkeaa. Konnotaatiot ovat siis enemmän kuin kuvan katsojan henkilökohtaisia assosiaatioita. Ne liittävät merkitykset kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin yms. tekijöihin.

30 Merkityksellistämisen taso Seuraavassa vaiheessa kootaan kuvan semioottinen viesti lisäämällä ja täydentämällä konnotatiivisia yhteyksiä. Kuvan tekijän tarkoitus on ollut tuoda esiin kahvin juonnin nautintoa liittämällä se samanlaisiin tuntemuksiin, joita ammattimies saa onnistuneesta työstä: häntä arvostetaan, hän saa tyydytystä kättensä tuloksista, hänellä on oikeus rauhalliseen ja ylelliseen lepohetkeen. Kahvimainoksen viesti menee perille