LAPSEN SUOTUISAN, YKSILÖLLISEN KEHITYKSEN TUKEMINEN Valtakunnalliset Neuvolapäivät 3.-4.11.2010 Lapsi ja perhe perheen funktio on persoonien reproduktio geneettinen kuolemattomuus aikuiseksi tulo vanhempien jäljittely omien vanhempien hoidon ja huolenpidon vastavuoroinen korvaaminen toinen mahdollisuus rakkausobjekti kulttuurin siirto 1
VANHEMMUUTTA MÄÄRÄÄVIEN TEKIJÖIDEN PROSESSIMALLI parisuhde sosiaalinen verkosto vanhemmuus vanhemman kehitys- historia i vanhemman persoo- nallisuus lapsen piirteet työ lapsen kehitys YHTEINEN VANHEMMUUS toisen tukeminen tai mitätöiminen vanhempana erimielisyydet lapsen kasvatuksessa (merkittävin ennustaja lapsen häiriökäyttäytymiselle!) kyky sopia kotitöiden, tehtävien ja vastuun jakamisesta vanhempien kyky selviytyä konflikteista, liittoutumista ja tasapainosta perheen vuorovaikutusmalleissa 2
TEMPERAMENTTI Chess ja Thomas: helppo, vaikea ja lapsen suhde uusiin asioihin eli hitaasti tai nopeasti lämpiävyys; aktiivisuus, rytmisyys, lähestyminen/vetäytyminen, sopeutuvuus, intensiivisyys, mieliala, sinnikkyys, häirittävyys, toiminnan kynnys Rothbart: reaktiivisuus ja säätelykyky Kagan: lapsen käytöksen estyneisyys uusissa tilanteissa. VUOROVAIKUTUKSESSA säännöllisyys johdonmukaisuus oikea-aikaisuus ennakoitavuus lapsen tarpeet lähtökohta lapsen ainutlaatuisuus ihmisyksilönä 3
VAUVA OPPII VUOROVAIKUTUKSESSA vauva oppii itsestään -olenko huolenpidon arvoinen? -olenko toimija, saanko tekemisilläni toisen reagoimaan? vauva oppii muista -millainen on toinen; turvallinen vai vaarallinen? vauva oppii suhteesta toiseen ihmiseen -onko vuorovaikutus turvallista, kannattaako olla suhteessa; onko parempi vetäytyä vai vaatia vai pyrkiä miellyttämään? KIINTYMYSSUHTEEN NELJÄ PERUSTEHTÄVÄÄ turvallisuuden tunteen luominen tunteiden ja innostuksen säätely tunteiden esiintuominen ja kommunikaation edistäminen tutkimusmahdollisuuksien tarjoaminen 4
JOS - SITTEN jos vastaani tulee este ja/tai pahoitan mieleni, voin kääntyä minulle merkittävän ihmisen puoleen saadakseni apua olen avunsaamisen arvoinen ihminen, minulle merkittävä ihminen on saatavilla ja antaa tukea koen helpotusta ja lohdutusta toisen ihmisen läheisyydestä ja voin sitten palata muihin aktiviteetteihini TURVALLINEN KIINTYMYSSUHDE- OBJEKTI lämmin, hoitava, emotionaalisesti saatavilla oleva sensitiivinen ja lapsen tarpeisiin vastaava arvostaa lasta ainutlaatuisena yksilönä vastaa lapsen turvallisuuden tarpeeseen tarjoaa fyysistä ja psyykkistä turvaa 5
KEHITYKSEN ALUEET fyysinen kehitys suhde- ja sosiaalinen kehitys kognitiivinen kehitys kielen ja kommunikaation kehitys itseilmaisun kehitys leikki ja fantasia tunteen ja käyttäytymisen säätely puolustautuminen ja selviytymisstrategiat y moraalinen kehitys kokemus itsestä, itsen organisoituminen ja suhde todellisuuteen VUOROVAIKUTUS LAPSI VANHEMPI kiintymys haavoittuvuus fysiologinen säätely tunteiden säätely ja jakaminen oppiminen leikki itsekontrolli kiintymys suojelu järjestäytynyt struktuuri, tarpeisiin vastaaminen empaattinen vastavuoroisuus opettaminen leikki kuri 6
KEHITYKSEN TEHTÄVÄT Syntymästä y 12 kuukauteen kiintymyssuhteen ja dyadisten suhteiden kehittäminen niiden ylläpitämiseksi liittymisen kyky motoristen taitojen vähittäinen hallitseminen kiihtymyksen ja tunteen säätelyn kehittymisen alku - rauhoittaminen! KEHITYKSEN TEHTÄVÄT 1 vuodesta 3 vuoteen kiintymyssuhteen ja tutkimisen säätely suuntana suurempi autonomia ja yksilöityminen vanhempien arvojen ja standardien sisäistäminen symbolisaatiokyvyn rakentuminen sisäisten mielikuvien, leikin ja kommunikaation kautta liikunnan ja puheen kehittyminen ja siitä seuraava autonomia lapsen ahdistuksen kohteet: eroahdistus ja hyväksynnän menetys 7
1-3 V turvallisuus on sitä, että vaikka ero/ erillisyys sisältää konfliktin, lapsi on varma, että vanhempi on valmis neuvotteluihin, kun erilaiset pyrkimykset iskevät yhteen raivokohtaukset tulevat, kun lapsi on pettynyt, vihainen tai peloissaan eikä kykene hallitsemaan itseään, sanat tai muu symboliikka ei riitä. Vanhempien tehtävä on olla menemättä mukaan ja olla emotionaalisesti lapsen käytettävissä, mutta selkeästi ajatuksensa takana. Lapsi oppii, että häntä ei hylätä konfliktin takia, eikä raivosta tule eroa ja myrskyn jälkeen on poutasää. Lapsi oppii, että vanhemmat kestävät hänen tunteensa ja samalla säilyttävät aikuisen kykynsä toimintaan KEHITYKSEN TEHTÄVÄT 3 vuodesta 6 vuoteen leikin kehittyminen todellisuuden tutkimisen välineeksi egosentrisestä maailmankuvasta ja maagisista ajatuksista siirtyminen loogisempaan ja todellisuuspohjaiseen maailmankuvaan 8
LAPSI OPPII VÄHITELLEN vanhempi tekee puolesta vanhempi tekee lapsen kanssa yhdessä vanhempi ihailee vieressä lapsen osaamista ja tekemistä lapsi nauttii tekemisistään ilman vanhemman läsnäoloakin vanhempi on lapselleen ll saatavilla silloinkin, i kun lapsi ottaa etäisyyttä, ja on läsnä kun lapsi palaa TO BE THERE TO BE LEFT LAPSEN KASVAVAT KYVYT tunteiden säätelyyn ja niiden kanssa pärjäämiseen monimutkaisten tunteiden ilmaisuun ja ymmärtämiseen hienostuneeseen vuorovaikutukseen sosiaalisen maailman tärkeiden henkilöiden kanssa tunne omista kyvyistä, turvallisuudesta ja luottamuksesta 9
KIRJALLISUUS Belsky J. 1984. The determinants of parenting: a process model. Child Development 55 (1), 83-96. Davies D. 1999. Child development. A practioner s guide. New York: Guilford Press. Feinberg M. 2002. Coparenting and the transition to parenthood: a framework for provention. Clinical Child and Family psychology Review 5, 173-195. Fonagy P & Target M. 1997. Attachment and reflective function: their role in self-organization. Development and Psychopatology 9, 679-700. Furman E. 1993. Auta lasta kasvamaan. Helsinki: Nuorisopsykoterapiasäätiö. Kagan J. 1994. Galen s prophecy: Temperament in human nature. New York: Basic Books. Lieberman A.F.& Slade A. 2000. Parenting toddlers: development and clinical considerations. Teoksessa Osofsky J.D & Fitzgerald H.E.WAIMH Handbook of infant mental health. Parenting and child care Volume three, 25-56. Rafael-Leff J. 1991. Psychological processes of childbearing. London: Chapman & Hall. Rothbart M.K. & Bates J.E. 2006. Temperament. Teoksessa Damon W., Lerner R., & Eisenberg N. (toim.) Handbook of child psychology Vol. 3: Social, emotional, and personality development 6th ed. New York: Wiley, 99-166. Sameroff A.J. & Emde R.N. 1989. Relationship disturbances in early childhood. A developmental approach. New York: Basic Book. KIITOS marianna.savio@ksshp.fi 10