UPM SUOMUSSALMEN KUNTA Naamankajärven ranta-asemakaava luontoselvitys KIMMOKAAVA EKOTONI KY
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS JA LINNUSTO 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta Kansikuva: Käyräpuron rehevää rantakasvillisuutta
3 1. TAUSTA Suunnittelualue sijaitsee Suomussalmen kunnassa Pieni Polvijärven etelärannalla, Polvijärven itärannalla ja Naamankajärven pohjoisrannalla. Lisäksi alueeseen sisältyy rantaa Mylly - Rääkky nimisen järven kaakkoisrannalta ja Matala Rääkky nimisen järven pohjoisrannalta. Myös Polvijärven länsirannalla Suolilahdessa on kaava-aluetta. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelua varten. Kaavoitettavalla alueella ei ole olemassa olevaa rakennuskantaa. Mylly -Rääkky ja Matala - Rääkky ovat kokonaan rakentamattomia. Muilla järvillä sen sijaan on olemassa olevaa pysyvää - ja loma-asutusta Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kesäkuun 23. päivänä 2011. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 9 h. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että Polvijärven ranta-alue käveltiin ensin pohjoisesta etelään ja pohjoisranta lännestä itään. Mylly Rääkky käveltiin etelästä pohjoiseen ja Matala Rääkky lännestä itään. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttoja mm ilmakuvaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ilmakuvilta. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Polvijärvi Polvijärven ranta-alueet ovat verraten loivasti nousevia; suurimmillaan relatiiviset korkeuserot ovat Kuivakankaan alueella, jossa korkeuserot saavuttavat noin 12 m (ks kuva 1). Kuivaniemen ja Huutoniemen Säynäjänniemen alueilla korkeuserot jäävät noin 7,5-10 m. relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi tai loivaksi mäkimaaksi.
4 Kuva 1. Kuivakankaan laajaa avohakkuualuetta. Tällä alueella relatiiviset korkeuserot ovat suurimmat Polvijärven osalta. Maaperä on moreenia. Isot moreenikivet ovat paljastuneet aurauksen myötä. Polvijärven maaperä on pääosin moreenia. Kuivaniemen kärjessa (keto ja kynnäs) lienee myös lajittuneita aineksia. Varsinaisia glasigeenisiä tai glasifluviaalisia muodostumia ei esiinny. Kynnäs lienee syntynyt myöhäisemmän fluviaali- ja litoraalitoiminnan seurauksena. Eloperäisen aineksen kerrostumat ovat ohutturpeisia; merkittävimmät niistä sijoittuvat Rääkkyperän ja Säynäjänlahden pohjukoihin. Rannat ovat mainittuja pohjukoita lukuun ottamatta kovapohjaisia ja paikoin kivisiä. Mylly - Rääkky Mylly Rääkyn osa-alue sijoittuu Rääkkyvaaran rinteen alaosaan: Maaperä on paikoin aika karkeaa moreenia. Topografialtaan alue on tasaisesti, melko jyrkästikin viettävää; relatiiviset korkeuserot järvestä itärannalla ovat jo korkean mäkimaan luokkaa (ks kuva 1b). Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei löydetty. On kuitenkin todennäköistä, että Rääkkyvaaran rinteeltä olisi löydettävissä muinaisen jääjärven rantatasoja. Kaakkoispohjukkaan laskee Käyräpuro, joka deltaosassa on runsaasti eloperäistä ainesta ja myös jokitoiminnan aikaansaamia kerrostumia. Matala - Rääkky Matala- Rääkky on nimensä mukaisesti ranta-alueiltaankin matala. Moreenia peittää kauttaaltaan vaihtelevan paksuinen turve, joka paksuimmillaan on Käyräpuron suualueella (ks kuva 2). Relatiiviset korkeuserot ovat alle 5 m, joten aluetta voidaan kutsua tasankomaaksi. Rannat ovat pehmeät, mutta kova pohja on verraten lähellä.
5 Kuva 1b. Mylly-Rääkyn itärannan hakattua rinnealuetta. Järvi kuvasta vasemmalle. Kuvassa keskellä kartalla näkyvä metsäautotie. Rinne on osa Rääkkyvaaran laajaa vaaraa. Kuva 2. Rääkkypuron suuosaa. Maaperää peittää vaihtelevanpaksuinen turve. Puusto on puron läheisyydessä nuorta koivukorpea, etäämpänä pohjoisrannalla mäntyvaltaista rämettä. Relatiiviset korkeuserot ovat vähäisiä 3.2 Vesistöt Polvijärvi Polvijärven osa-alueella on kaksi luonnontilaista tai sen kaltaista uomaa: Mylly Rääkystä laskeva ja Haarasuon alueella idästä laskevaa puroon yhdistyvä Rääkkypuro. Puro laskee Rääkkyperään ja suistossa on komea luhtasuo. Toinen mainitsemisen arvoinen uoma on Matala Rääkyn ja Mylly- Rääkyn yhdistävä Käyräpuro. Molempia voidaan pitää ML mukaisina kohteina. Alueella on myös muita, lähinnä suo-ojiksi laskettavia laskuojia, joista ehkä kaikkein huomionarvoisin on Palkkilahden kohdalla sijaitseva uoma. Naamankajoen vesistö laskee pohjoisesta Näljängän alueelta Näljänkäjokeen. Joen latvaosat Harjajärveen asti tunnetaan nimillä Hukkajoki ja Leväjoki. Joessa on useita järvialueita, joista
6 suurin on Naamankajärven ja Polvijärvien (yht. 850 ha) muodostama yhtenäinen järvialue. Naamankajärvi - Polvijärvet järviyhdistelmän suurin syvyys on 14 m ja tilavuus on 24891 m 3. Rantaviivan pituus on kokonaisuudessaan 47,39 km. Naamankajärvi kuuluu luokkaan hyvä. Naamankajokea ja järveä kuormittavat lähinnä maa- ja metsätalous. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoidon toimenpideohjelmassa 2010 2015 arvioidaan Naamankajoen ja sen järvien tilan säilyvän nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä ennallaan vuoteen 2015 asti ja ettei lisätoimenpiteitä tarvita. Taimen ja harjus lienevät tärkeimmät kalalajit. Niitä on myös istutettu järveen. Näiden lisäksi Naamankajoella ja sen järvillä kalastetaan madetta, haukea ja ahventa. Matala Rääkky ja Mylly -Rääkky Mylly-Rääkyn pinta-ala on 16 ha. Järven kalataloudellinen merkitys on vähäinen. Järven vesi on silmämääräisesti tarkasteltuna humuspitoista. Sekä Mylly Rääkyn että Matala - Rääkyn vedenlaatu on tyydyttävä. Se johtuu soilta peräisin olevan orgaanisen aineksen aiheuttamasta vesistökuormituksesta. 3.3. Kasvillisuus Ensimmäisessä vaiheessa inventointiin Polvijärven kolme ranta-aluetta, ja sen jälkeen järjestyksessä Mylly-Rääkky ja Matala-Rääkky. Polvijärvi Polvijärven inventointi aloitettiin pohjoisimmasta osa-alueesta, joka inventoitiin lännestä itään. Tämä kuuluu Pieni Polvijärven nimellä kulkevaan vesistönosaan. Sen jälkeen inventoitiin Kuivaniemen kärkialue ja tultiin etelään kohti Rääkkyperää ja Huutoniemeä ja Säynäjänniemeä. Säynäjäniemi kuuluu Naamankajärveen. Osa-alueella on ranta-alueen läheisyydessä kaksi laajaa avohakkuualuetta; Kuivakankaalla ja Säynäjänniemen kaakkoisrannalla. Etäämpänä rannasta hakkuita on toteutettu lisäksi mm Kuivaniemen sisäosissa ja Rääkkyperän lahden taustalla. Kenttäkerros Kalmakunnaksen alueella on aika kosteaa ja koostuu mustikasta, ja sen ohella esiintyy lakkaa, puolukkaa ja variksenmarjaa. Puusto on kuusivaltaista sekapuustoa. Sekapuuna on erityisesti koivua. Puusto on eri-ikäistä ja erityisesti vanhaa mäntyä. Maapuita tai lahopuuta ei esiinny kuitenkaan mainittavassa määrin. Koko ranta-alue noin 400 m matkalla jatkuu samanlaisena aina suunnittelualueen itärajalle asti (ks kuva 4). Vaccinum myrtillus mustikka 3-4 Rubus chanaemorus, lakka 1 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Potentilla erecta rätvänä 1 Linnaea borealis vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Ledum palustre, suopursu 2 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1
7 Kuva 3. Kuivaniemen hakkuualueen vaatimatonta suojapuustovyöhykettä. Kuva 4. Kulmakunnaksen alueen kuusivaltaista sekapuustoa. Puusto on eri-ikäistä Lehtipuusto melko runsaasti. Maapuita tai pystykeloja ei kuitenkaan esiinny. Kun siirrytään UPM:n alueelta länteen kohti Kuivaniemeä (yksityinen maanomistaja; mutta alue otettiin mukaan inventointiin), muuntuu puusto kuusivaltaisesta tuoreesta kankaasta mäntyvaltaiseen suuntaan. Kenttäkerroksen lajistossa ei tosin muutoksia juuri tapahdu. Sekapuuna on jonkin verran koivua ja harmaaleppää. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny täälläkään. Länteen päin siirryttäessä (kohti Elliniemeä) säilyy puusto mäntyvaltaisena. Puusto on verraten tasaikäistä ja maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuivaniemen luoteisrannalla, olemassa olevan mökin pohjoispuolella, on puusto verraten kookasta mäntyvaltaista kangasta, ja männyn ohella tavataan puustossa katajaa, haapaa ja koivua, kenttäkerroksessa rannan tuntumassa ruohokanukkaa, lakkaa ja jopa puolukkaa mustikan ja variksenmarjan lisäksi. Kuivaniemen keskivaiheilla on rannan tuntumassa vanha laidun keto (ks kuva 6). Rannan lähellä on kasvillisuus kuivempaa ja etäämpänä rannasta kosteampaa ja indikoi jo suurruohoniityn lajistoa; valtalajina on metsäkurjenpolvi, lisäksi esiintyy metsälauhaa, koiranheinää, ojakellukkaa, peltokortetta, siankärsämöä, karjalanruusua jne. Niityn pohjoispuolella on kapea kynnäs).
8 Kuva 5. Tyypillistä nuorehkoa mäntyvaltaista kangasta Elliniemen-Kuivaniemen alueella. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Metsä on talouskäytössä. Kuva 6. Kuivaniemen kärjessä on vanha laidunketo. Seuraavaksi inventointia jatkettiin kohti etelää Hietalahden suuntaan ja samalla tultiin uudelleen UPM:n ranta-alueelle. Kuivahko mäntyvaltainen kangas muuttuu Hietalahden pohjukassa kosteampaan suuntaan ja on lähinnä isovarpuista rämettä; puusto on harvaa koivua ja mäntyä. Viola palustris, suo-orvokki 1-2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Calluna vulgaris, kanerva 1 Calamagrostis (sp) kastikka 1 Rubus arcticus, mesimarja 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 2 Potentilla erecta rätvänä 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Pyrola (sp.). talvikki 1 Convallaria majalis, kielo 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1-2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Thelypteris pheogteris, korpi-imarre 2 Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre 1-2
9 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Fragaria vesca ahomansikka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Rubus idaeus, vadelma 2 Huperzia selago, ketunlieko 1 Linnaea borealis,vanamo 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Hietalahden pohjukassa on korpimainen notkelma, jossa kuusi on valtapuu. Hietalahden pohjukan eteläpuolella on laaja hakkuuaukko, joka ulottuu aina Saparoniemeen asti (ks edellä kuva 3). Rannassa on kapea suojavyöhyke. Palkkilahden kohdalla on ensin melko kosteaa tuoretta kuusikkoa (ks kuva 7) ja hieman edempänä puusto muuntuu mäntyvaltaiseksi rämeeksi. Puusto koostuu lähes yksinomaan männystä. Vain harvakseltaan on muuta sekapuustoa, lähinnä koivua. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Rääkkyperän pohjukkaan laskevien ojien ympärillä on tuoretta kuusivaltaista kangasta. Erityisesti harvat männyt ovat verraten kookkaita ja iäkkäitäkin. Kenttäkerros on verraten monipuolinen ja jokusia maapuitakin on nähtävissä. Alue on lievästi monimuotoisempaa kuin pohjoisempana. Kenttäkerroksen lajistosta mainittakoon talvikki (sp.), mustikka, suokorte, puolukka, mustikka, suopursujuolukka, jne. Erikoinen pienialainen kohde on vanha maa-aineksen ottopaikka (ks kuva 8). Sen ympärillä ja pohjalla on haapaa, koivua ja kuusta Kenttäkerros on lähinnä tuoreen kankaan lajistoa 50-100 m edellä mainitun hakkuualueen reunaan. Edelleen kohti Rääkkyperää kuljettaessa muuntuu puusto tasaikäiseksi rämeeksi. Rääkkyperän poh- Kuva 7. Palkkilahden tuoreehkoa kangasta. maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Mustikka on kenttäkerroksen ehdoton valtalaji. jukassa on komea luhtarantainen purosuisto (Haarasuo on taustalla). Rääkkyperän lounaisrannassa on toteutettu laajoja hakkuita. Rannassa on kapea mäntyvaltainen suojapuuvyöhyke. Hakkuualueen luoteispuolella aina Huutoniemen pohjoisrannalla sijaitsevalle hautausmaalle asti, on kasvillisuus suhteellisen järeää sekapuustoa (ks. kuva 9). Huutoniemen kärjessä on vanha hautausmaa. Hautausmaan länsi- ja eteläpuolella on laaja avohakkuualue, joka ulottuu lähelle rantaa asti. Länsipuoleinen osa ei kuulu kaavaan.
10 Kuva 8. Erikoinen vanha maa-aineksen ottopaikka (?), jonka ympäristössä runsaasti lehtipuuta, pääosin nuorta mutta myös maapuita ja pökkelöitä. Siirryttäessä em. hakkuualueen eteläpuolelle, on puusto verraten nuorta mäntyvaltaista kangasta. maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja puusto on tasaikäistä. Kenttäkerroksessa dominoivat mustikka ja variksenmarja. Paikoin on puolukkaa hieman runsaammin. Kenttäkerroksen lajistoa Huutoniemen ja Säynäjänniemen välisellä ranta-alueella Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense metsämaitikka 2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1-2 Potentilla erecta rätvänä 1 Convallaria majalis, kielo 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Rubus saxatilis, lillukka 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Linnaea borealis,vanamo 1-2
11 Aivan rannassa on paikoin isovarpuista rämettä ja mm suopursua. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kasvillisuus jatkuu hyvin samantyyppisenä aina Säynäjännniemen kärkeen ja etelärannalle Kuva 9. Huutoniemen hautausmaan itäpuolella on melko kookasta mäntyvaltaista kangasta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Hautausmaa kuvasta vasemmalle. asti. Rantaa kiertää ohut luhtareunus. Hakkuualue ulottuu lähes Säynäjänniemen voimalinjalle. Sen eteläpuolella alkaa mäntyvaltainen tuorekangas. Edelleen kohti niemen kärkeä, on harvaa pikkutukikokoa olevaa mäntyvaltaista kangasta. oravanmarja, metsäkorte, mustikka jne. Aivan rannassa harmaaleppää, koivua ja pajuja(sp.). Puusto on harvaa ja selvästi talousmetsäkäytössä olevaa. Niemen etelärannalla on kasvillisuus mäntyvaltaista kangasta. Vähän ennen voimalinjaa etelärannalla (noin 100 m linjan länsipuolella) on alue, jolla kasvaa runsaasti osin järeää lehtipuustoa; valtaosin koivua mutta myös haapaa. Joitain maapuita ja keloja esiintyy. Kenttäkerroksessa mm lillukka, metsäkorte, ahomansikka, mesiangervo, ruohokanukka, suoorvokki, isotalvikki, sudenmarja, metsälauha jne. Alue lienee vanhaa pihapiirtä, metsälaidunta ja peltoaluetta. (ks. kuvat 10-11). Kuva 10. Säynäjänniemen etelärannalla on laajasti lehtipuuvaltaista aluetta. Alueella on sijainnut tilakeskus ja sen ympärillä peltoja.
12 Kuva 11. Laidunalueet ovat ulottuneet lähelle rantaa. Kuvassa komea mäntykelo. Vaccinum myrtillus mustikka 4 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Pyrola sp., talvikki 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Trientalis europaea metsätähti 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 1-2 Potentilla erecta rätvänä 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Rubus chanaemorus, lakka 1
13 Kuva 12. Vanhaa metsälaidunta. Kun siirrytään kohti Säynäjänlahden pohjukkaa, muuntuu kasvillisuus tavanomaiseksi sekakankaaksi. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny (ks kuva 13.). Säynävänlahden pohjukassa on isovarpuista rämettä; puolukka, juolukka, suopursu, vaivaiskoivu jne. ja lahden kaakkoisranta on tavanomaista tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta. Calluna vulgaris, kanerva 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis arundinac,. metsäkastikka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Ledum palustre, suopursu 1 Lahden etelärannalla on metsäkasvillisuus tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta, joka jatkuu aina suunnittelualueen rajalle asti. Mylly-Rääkky Käyräpuron varsialueet ovat lehtomaiset ja tulvivat säännöllisesti. Kasvillisuus mm hiirenporrasta, suo-orvokkia ja näsiää. Puusto on verraten nuorta, Kun Mylly Rääkyn itärantaa siirrytään kohti pohjoista, muuntuu kasvillisuus kuivempaan suuntaan; puusto on nuorehkoa mäntyvaltaista tuoretta kangasta. Puustoinen vyöhyke tien ja rannan välissä on kapea. Vähitellen kuusi-mäntykangas muuntuu mäntyvaltaisemmaksi pohjoiseen päin kuljettaessa. Tien yläpuolella on mainittu laaja aukko (ks edellä kuva 1b). Itärannan keskivaiheilla on hieman kuivempaa; mänty-koivu sekapuustoa (ks kuva 14). Kenttäkerros on kuitenkin tuoreen kankaan lajistoa; puolukka, variksenmarja, mustikka. Kun saavutaan Rääkkyvaaran rinteen eteläisiin alaosiin, on puustossa tapahtunut jo selvä käänne mäntyvaltaiseen suuntaan. Olemassa olevien tonttien kohdalla on kasvillisuus verraten nuorta mäntyvaltaista kangasta. Kenttäkerroksessa on tapahtunut lievä puolukan runsastuminen mustikan kustannuksella. Vaccinum myrtillus mustikka 1-2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2
14 Linnaea borealis vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Potentilla erecta rätvänä 1 Rubus chanaemorus, lakka 1(rannan tuntumassa) Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Ledum palustre, suopursu 1 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa) Maianthemum bifolium oravanmarja 1-2 Kuva 13. Kohti Säynäjänlahden pohjukkaa mentäessä muuttuu kasvillisuus Ensin sekakankaaksi ja kuvan mukaiseksi mäntyvaltaiseksi kankaaksi. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on tasaikäistä. Kun siirrytään edelleen kohti pohjoista, ei kenttäkerroksen lajistossa tapahdu suuria muutoksia. Puolukka on hieman runsastunut verrattuna Mylly - Rääkyn eteläosiin. Puusto on verraten nuorta joskin eri-ikäistä mäntyaltaista kangasta. Järven pohjoispohjukka on hieman soistunutta mäntyvaltaista rämettä tai soistumaa. Matala- Rääkky Matala Rääkyn pohjoisranta on kokonaisuudessaan mäntyvaltaista rämettä tai suomuuntumaa. Puusto on lähes yksinomaan mäntyä. Jonkin verran sekapuuna esiintyy koivua. Kenttäkerros on isovarpuista rämettä. Käyräpuron suuosat ovat korpimaiset.
15 Kuva 13. Säynäjänlahden pohjukkaa kiertää kapea luhtareunus. Puusto rannassa on nuorta sekapuustoa. Taaempana mäntyvaltaista puustoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuva 14. Mylly-Rääkyn rantapuustoa. 3.5 Maisema Polvijärvi Polvijärven maisemakuvaa voidaan kokonaisuudessaan luonnehtia luonnonmaisemaksi vaikka paikoin (Kuivakangas, Huutoniemi) on toteutettu laajoja avohakkuita ja laajat hakkuualueet näkyvät hyvin vesialueelta. Erityisen kauniita maisemakonaisuuksia tai kaukonäkymiä ei esiinny. Rääkkyperän lahtialue luhtareunuksineen avautuu kauniisti vesialueelta. Ranta-alueilla maisemakuva on hakkuualueiden ulkopuolelle lähinnä puoliavoin. Metsäalueet ovat käsiteltyjä ja hoidettuja. Mainitsemisen arvoinen sisäinen maisema-alue on jo kasvillisuudenkin yhteydessä mainittu Säynäjänniemen vanha tilamiljöö metsälaitumineen (ks. kuvat edellä) Mylly Rääkky ja Matala - Rääkky
16 Erityisesti Matala Rääkyn maisemakuva on puhdasta luonnonmaisemaa ja järven kokonaisilme on aarnimainen. Käyräpuron suualueet ovat maisemallisesti kauniita. Ranta-alueiden maisemakuva on sulkeutunut. Mylly - Rääkyn nykyisen maisemakuvaan vaikuttaa rannan läheisyydessä toteutetut laajat avohakkuut. Metsäisillä alueilla maisemakuva on puoliavoin. Kummallakaan järvellä ei ole erityisiä maisemallisia kiintopisteitä tai laajoja kaukomaisemia. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Kuivaniemen keto ei liene lain tarkoittaman keto. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Käyräpuro ja sen lähialueet ovat metsälain mukainen kohde. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena.
17 Suunnittelualueella ei esiinny vesilaissa mainittuja kohteita. On kuitenkin syytä mainita Kuivakankaan etelärannalla sijaitseva kuoppa. Vaikka se lienee ihmisen aikaansaama, on sen kasvillisuus muusta ympäristöstä poikkeava. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta voidaan mainita Säynäjänniemen etelärannan vanha metsälaidun ja entiset peltoalueet 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Maastossa ei tehty havaintoja uhanalaisuusluokituksessa mainituista lajeista eikä myös direktiivilajistosta.
18 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia luonnonympäristöltään tavanomaiseksi ja ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan suunnittelualueella. Laajoja hakkuita on toteutettu. Kartalla on esitetty huomion arvoisimmat kohteet. Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) 1 Elliniemen keto arvoluokka 2 MUU 2 Kuivakankaan rehevä metsälaikku arvoluokka 2 MUU /ML 3 Rääkkyperän luhta arvoluokka 2 ML 4 Säynäjänniemen vanhat laitumet arvoluokka 3 MUU 5 Käyräpuro arvoluokka 3 ML Rääkkyperän luhta-alue (3), Käyräpuro (5) ja vanhat laitumet (4) tulisi rajata luo -rajauksella tai sl- 1 rajauksella. Muilla kohteilla riittää MY merkintä ja rakentamisen ohjaaminen mainittujen alueiden ulkopuolelle. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Normaali rantarakentaminen ei aiheuta merkittävästi lisää ympäristövaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna, mikäli rakentamisessa noudatetaan kaavamääräyksiä mm jätevesien käsittelystä. Vaikutukset kohdistuvat lähinnä lievään rantojen avoimuuden vähentymiseen. Säynäjänniemen laajahkon entisen maatalousalueen kautta voidaan rakentaa rajoitetusti tieyhteyksiä. Peltoalueet ovat jo nyt metsittyneet eikä entistä laidun- ja peltoaluetta juuri erota. Sauvossa 20. huhtikuuta 2012 Jari Hietaranta
19
20
21 SUOMUSSALMEN KUNTA Naamankajärven ranta-asemakaava Luontoselvitys Suolilahden osa-alue
22 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Osa-alueen maaperän yläosa on lähes kokonaisuudessaan pinta- eli ablaatiomoreenia. Suolilahden pohjukassa on hienompaa ainesta ja rannassa myös eloperäistä ainesta. Myös lahden pohjoisrannalla on hieman lajittuneempaa ainesta. Relatiiviset korkeuserot ovat yleensä alle 10 m, joten aluetta voidaan kutsua relatiivisilta korkeuseroiltaan kankaremaaksi, paikoin jopa tasankomaaksi (ks. kuva 1). Kuva 1. Suolilahden pohjukkaa, jossa topografia on tasaisimmillaan (tasankomaa). Alue lienee vanhaa pelto- tai laidunaluetta. Alue on voimakkaasti pensoittumassa. Lievää soistumista esiintyy aivan rannassa. Tasaisimmat alueet sijoittuvat Suolilahden pohjukkaan. Mitään erityisiä geomorfologisia muodostumia ei suunnittelualueella esiinny. Etenkin Suolilahden etelärannalla on nähtävissä muinaisen järven laskun aikaansaama törmä (ks. kuva 2). Kuva 2. Suolilahden etelärantaa; kuva kohti Suolilahden pohjukkaa. Rannassa voidaan erottaa vähäistä törmän muodostusta. Koko Suolilahden eteläranta on taimikkoa (ks. seuraavat kuvat). 3.2 Vesistöt
23 Naamankajoen vesistö laskee pohjoisesta Näljängän alueelta Näljänkäjokeen. Joen latvaosat Harjajärveen asti tunnetaan nimillä Hukkajoki ja Leväjoki. Joessa on useita järvialueita, joista suurin on Naamankajärven ja Polvijärvien (yht. 850 ha) muodostama yhtenäinen järvialue. Naamankajärvi - Polvijärvet järviyhdistelmän suurin syvyys on 14 m ja tilavuus on 24891 m 3. Rantaviivan pituus on kokonaisuudessaan 47,39 km. Naamankajärvi kuuluu luokkaan hyvä. Naamankajokea ja järveä kuormittavat lähinnä maa- ja metsätalous. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoidon toimenpideohjelmassa 2010 2015 arvioidaan Naamankajoen ja sen järvien tilan säilyvän nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä ennallaan vuoteen 2015 asti ja ettei lisätoimenpiteitä tarvita. Taimen ja harjus lienevät tärkeimmät kalalajit. Niitä on myös istutettu järveen. Näiden lisäksi Naamankajoella ja sen järvillä kalastetaan madetta, haukea ja ahventa. 3.3 Kasvillisuus Koko Suolilahden eteläranta on enimmillään noin 3-4 m korkeaa mänty tai koivutaimikkoa. Aivan rannassa kulkee koko etelärannan osalla enimmillään muutaman kymmenen metrin levyinen kookasta sekapuustoa kasvava vyöhyke (ks. kuvat 3-4). Kuva 3. Suolilahden etelärantaa. Rantaa kiertää kapea mänty- tai sekapuustoinen suojavyöhyke. Kuvasta oikealle on tekstissä mainittu taimikkoalue. Kenttäkerroksen lajistoa Suolilahden etelärannalla Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1-2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 2
24 Suolilahden pohjukassa on vanhaa peltoaluetta. Alue on pensoittumassa. Puustoa on säilytetty siellä täällä, lähinnä vanhojen pelto-ojien varsilla (ks. kuva 5). Kuva 4. Suojavyöhykettä Suolilahden etelärannalla. Taustalla tilan 49:1 rakennuksia. Kuva 5. Suolilahden pohjukkaa. Muuta aluetta kookkaampaa puustoa kasvaa Suolilahden luoteisrannalla. Puusto on mäntykuusivaltaista sekapuustoa, verraten kookasta ja tasaikäistä. Metsä on talousmetsäkäytössä olevaa. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny lainkaan. Kenttäkerroksen lajisto on samanlainen ja tavanomainen kuin edellä on kuvattu, kuitenkin puusto on suojana. Alueen itärajassa oleva puro on osittain kaivettua sivuojien osalta, mutta varsin luonnontilaisen kaltainen. 3.4. Maisema Maisemakuva on hakkuista johtuen muuntunutta luonnonmaisemaa; ihmistoiminnan vaikutus alueella ilmenee selvästi. Suolilahden osa-alueella ei esiinny erityisiä maisemakokonaisuuksia tai kauniita näkymiä. Laajoista taimikoista johtuen pienmaisemat ovat avonaisia tai puoliavoimia.
25 Kapeat suojavyöhykkeet ovat harvapuustoisia ja taimikot näkyvät vesialueelle selvästi. Pohjoispuoli Suolilahdesta on selvästi puustoisempaa. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella ei ole ML:n mukaisia kohteita. Pohjukan luhta on perin vaatimaton eikä sitä ole sisällytetty metsälakikohteeksi. Pohjoisrannan itäreunan purouoma on varsin luonnontilaisen kaltainen ja syytä esittää luo merkintänä vaikka ei varsinainen metsälain mukainen kohde olekaan. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilaissa mainittuja kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan:
26 vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei esiinny edellä mainittuja luontotyyppejä. 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Maastossa ei tehty havaintoja uhanalaisuusluokituksessa mainituista lajeista eikä myös direktiivilajistosta. 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia luonnonympäristöltään tavanomaiseksi (nuori taimikko) ja ihmistoiminnan vaikutus ilmenee kauttaaltaan suunnittelualueella. Laajoja hakkuita on toteutettu muutamia vuosia sitten ja laajat alueet ovat nyt taimivaiheen puustoa Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Suunnittelualue kuuluu kokonaisuudessaan arvoluokkaan tavanomainen (luokka 1). 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
27 Normaali rantarakentaminen ei aiheuta merkittävästi lisää ympäristövaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna, mikäli rakentamisessa noudatetaan kaavamääräyksiä mm jätevesien käsittelystä. Vaikutukset kohdistuvat lähinnä lievään rantojen avoimuuden vähentymiseen. Siiranpuro on aivan alueen reunassa eikä alueen vierelle tulevan rakennuspaikat vaaranna sitä. Tieyhteyksiä ei sen yli ole syytä rakentaa. Sauvossa 29. huhtikuuta 2012 Jari Hietaranta