EASEL - ohjaustyön yleiset tavoitteet on vahvistaa ohjattavan

EASEL, Experiential Social Emotional Learning and Therapy Kokemuksellinen sosioemotionaalinen oppiminen ja terapia Mari Louhi- Lehtiö EASEL - ohjaustyön yleiset tavoitteet on vahvistaa ohjattavan itsetuntemusta itsehallintaa sosiaalista tilannetajua ja empatiaa sosiaalisia taitoja vastuullista päätöksentekoa, vanhemmuutta, johtajuutta jne. esteettisten vaikuttavien kokemusten synnyttämä ilon kokemus EASELin teoreettinen viitekehys EASEL - ohjelmat rakentuvat samoista elementeistä, jotka tiedetään tutkitusti vaikuttaviksi aikuisten ja lasten sosioemotionaalisen oppimisen ja terapian ohjelmissa. Keskeinen tavoite työmuodon kehittämisessä on ollut mahdollistaa tavoitteellisen tunnetaitojen vahvistamisen luontevana osana muuta ohjaus-, koulutus-, kasvatus- ja terapiatyöskentelyä. Kokemuksellisuuden vuoksi EASEL sopii niillekin asiakkaille, jotka eivät koe hyötyvänsä ''pelkästä puhumisesta". Ohjauksen viitekehyksessä vaikuttavat erityisesti humanistinen ihmiskäsitys, sosiaalikonstruktivistinen oppimiskäsitys, dialogisuus, ratkaisukeskeisyys ja narratiivisuus, sosiodynaaminen ohjaus, perheterapia, kiintymyskeskeinen kehityspsykoterapia, vuorovaikutteiset psykoterapiat ja mindfulness, tunnekasvatus (SEL), sosiaalinen neurotiede, sekä kokemuksellinen oppiminen, elämys- ja Montessori- pedagogiikka. Koska EASELin näkökulma on minä ja minä suhteessa toisiin, EASELin periaatteita löytyy lähes kaikista teoreettisista terapian ja ohjaustyön malleista. EASEL hakeutuu ihmisyyden ja yhdessä elämisen ydinkysymyksiin. Siksi se on sovellettavissa niin moneen ja eri koulukunnista tulevat ihmissuhdetyön ammattilaiset löytävät siihen oman lähestymiskulmansa. Kokemuksellisuus sisältää ohjaajan erityisosaamisesta ja asiakkaan tarpeista riippuen esim. arkielämän tilanteita pyörän kunnostamisesta ruoanlaittoon, leikkiä, taidetoimintaa, luontoseikkailua, ja portaittain eteneviä eläinavusteisia vuorovaikutusharjoituksia. Keskeistä niissä on, että aidoissa tilanteissa päästään työstämään asiakkaan henkilökohtaisia tavoitteita ja samalla tietoisesti vahvistamaan ohjattavan itsetuntemusta, itsehallintaa, sosiaalista tilannetajua ja empatiaa, sosiaalisia taitoja ja vastuullista päätöksentekoa sekä esteettisten, vaikuttavien kokemusten synnyttämän ilon kokemus. EASELin taustalla on näkemys, että psykososiaalisen kehityksen haasteet seuraavat ihmistä läpi elämän ja ihmissuhteiden ellei niitä saa myöhempien korjaavien kokemusten tai mahdollisesti terapian avulla saa uudelleen työstettyä itselleen toimivampaan lopputulokseen. EASELissä ohjaajan ei kuulu diagnosoida eikä tarvitse edes tietää ohjattavan menneisyydestä, ellei hän ole laillistettu mielenterveysalan ammattilainen ja kyseessä ole psykoterapeuttinen työskentely. Tapaamiset sisältävät aina alkukeskustelun, psykoedukaatiivisia työkaluja, kokemuksellisen osuuden, ja prosessoinnin. Ohjaaja rakentaa näyttämön ja seuraa ohjattavan tahtiin portaittain 1

etenevää ohjelmaa, joka kuljettaa psykososiaalisten kehitysvaiheiden läpi vauvasta ohjattavan ikätasoon. Harjoitukset eläintyöparien kanssa tuottavat uudenlaisia haasteita, joissa kuitenkin teemat ovat samat kuin arjessakin. Ohjattava hienosäätää sosioemotionaalisia taitojaan ja saa samalla korjaavia kokemuksia niihin vajaisiin ämpäreihinsä, jotka hänellä mahdollisesti ovat. Hän tulee tietoisemmaksi omasta itsestään ja tavoistaan reagoida eri vuorovaikutustilanteissa. Tiedon ja vahvistuvien sosioemotionaalisten taitojen avulla asiakas vastaa itselleen kysymykseen kuka minä olen ja mitä tapahtuu vuorovaikutustilanteissa kotona ja töissä tai koulussa Samalla tulee ehkä mahdolliseksi luopua tarpeettomista suojamekanismeista ja löytää uusia sävyjä elämään. Hyviä kirjoja ovat esim. Cozolino L. The Social Neuroscience of Education (2013) Cozolino L. The Neuroscience of Psychotherapy (2010) Goleman, D Sosiaalinen äly (2007) Chapman, L. Neurobiologically Informed Trauma Therapy with Children and Adolescents: Understanding Mechanisms of Change (2014) Hughes, D. Attachemend Focused Family Therapy (2007) Kiintymyskeskeinen vanhemmuus (2011) Tie traumasta tervehtymiseen (2006) Tunteiden Psykologia, Nummenmaa (2010) Mielitaju, Daniel Siegel (2013) Onnellisuusansa, Harris, Pietikäinen (2013) Bekoff, M The Emotional Lives of Animals ja muut hänen kirjansa De Giorgio, F The Cognitive Horse (2014) Cambridgen julistus: http://fcmconference.org/img/cambridgedeclarationonconsciousness.pdf 2

EASEL Pohjautuu artikkeliin: Louhi- Lehtio, M (2011). Easel, Equine Assisted Social Emotional Learning. In Trotter, K (Ed.) Harness the Power of Equine Assisted Counseling: Adding Animal Assisted Therapy to Your Practice. New York, NY: Routledge Johdanto Tunneäly - termiä käytetään kuvaamaan yksilön edellytyksiä tunnistaa ja hallita omia tunteitaan, vuorovaikutustaan, sekä tunnistaa ja ymmärtää toisten tunteita. Tunneälystä on olemassa lukuisia määritelmiä ja myös erilaisia näkemyksiä siitä miten käsitettä tulisi käyttää (Mayer, Salovey & Caruso, 2008). Tunneälyyn liittyy läheisesti esim. motivaatio, joustavuus, itseluottamus sekä stressinhallinta- ja ongelmanratkaisutaidot, joita tarvitaan selviytymään kulloisenkin ympäristön vaatimuksista ja haasteista. Sosiaalinen äly on tunneälyyn liittyvä termi, jossa näkökulma on minä suhteessa toisiin (Goleman, 2006). EASELissa on kyse kokemuksellisesta sosioemotionaalisesta oppimisesta ja terapiasta ja termi viittaa yksilön kehitys- ja oppimisprosessiin. Prosessia tukevaa ohjaustyötä nimitetään suomenkielessä yleisesti tunnekasvatukseksi (lapset) ja tunnetaitovalmennukseksi (aikuiset). EASEL eroaa kuitenkin monista muista ohjelmista jo lähtökohtaisesti siinä, että eri alojen ammattilaisten EASEL Ohjaaja - koulutuksessa työstetään ensin omia sosiaalisia tunnetaitoja käymällä prosessia itsekin läpi ja toisen vuosipuolikkaan kurssilainen soveltaa oppimansa omaan ihmissuhdetyöhönsä. EASEL ohjelmat rakentuvat samoista elementeistä, jotka tiedetään tutkitusti vaikuttaviksi aikuisten ja lasten sosioemotionaalisen oppimisen ja terapian ohjelmissa. Viitekehyksessä vaikuttavat erityisesti dialogisuus, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys, integratiivinen perheterapia, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia DDP, DKT, mindfulness, sekä elämys- ja Montessori- pedagogiikka. Vuonna 1994 Daniel Goleman ja Eileen Rockefeller Growald perustivat järjestön Collaborative for Academic, Social and Emotional Learning (CASEL), joka pyrkii edistämään tutkimusta ja vaikuttavuustutkimuksiin perustuvaa tunnekasvatusta erityisesti kouluikäisten lasten ja nuorten parissa. CASEL määrittelee termin sosioemotionaalinen oppiminen prosessiksi, jossa lapset ja aikuiset kehittävät niitä keskeisiä taitoja, joita me kaikki tarvitsemme pystyäksemme huolehtimaan itsestämme ja ihmissuhteistamme, ja tehdäksemme työmme tehokkaasti ja eettisesti (CASEL, 2010). Sosioemotionaalisen oppimisen osa- alueiksi CASEL listaa itsetuntemuksen, itsehallinnan, sosiaalisen tilannetajun, sosiaaliset taidot ja vastuullisen päätöksenteon. EASEL kehitystyö alkoi 1997 kokemuksellisen tunnetaitovalmennuksen / tunnekasvatuksen työmenetelmäksi, ensin yläkoulun arkeen ja erityisopetukseen, ja myöhemmin niin yritysmaailman ja työnohjauksen kuin eri tyyppisten terapioidenkin tarpeisiin. Sosioemotionaalisia taitoja ei voi opettaa vaan niitä opitaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Siksi keskeinen ajatus oli ja on edelleen, että ensin on vahvistettava ohjaajien / opettajien / 3

terapeuttien omia tunnetaitoja ja sen jälkeen on mahdollista ammatillisesti ja tavoitteellisesti liittää tunnetaitojen vahvistaminen luontevaksi osaksi muuta ohjaus-, kasvatus- ja terapiatyöskentelyä. Työmuodon yleinen prosessikuvaus on sovellettavissa eri kohderyhmille ja ohjaajan omaan teoreettiseen viitekehykseen. Psykoedukatiiviset työkalut sekä kokemuksellisten harjoitusten ohjaustapa, myös silloin kun hyödynnetään portaittain eteneviä kokemuksellisia hoiva- ja vuorovaikutusharjoituksia työmuotoon koulutettujen hevosten ja koirien kanssa, mahdollistavat yksilöohjauksen osana ryhmäprosessia ja jonkun teeman toistuvankin työstämisen samalla kun prosessoidaan kokemusta tässä ja nyt. Ohjaus on räätälöitävissä ryhmässäkin jokaisen asiakkaan henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja tarpeisiin, temperamenttiin, kehitysvaiheeseen, henkilökohtaiseen historiaan ja kulttuuritaustaan. Sosiaalikonstruktivistisen oppimiskäsityksen vakiintumisen myötä kaikki ohjaus- ja opetustyö on painottunut yhä enemmän fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön luomiseen ja ylläpitämiseen. Niihin on kiinnitetty erityistä huomiota jo lähes sata vuotta monissa ns. vaihtoehtopedagogiikoissa kuten Montessorissa ja Kurt Hahnin viitoittamassa seikkailukasvatuksessa. Keskeinen tavoite EASELissa on myös esteettisten sykähdyttävien kokemusten synnyttämä ilo (Lazarus & Lazarus, 1994). Positiiviset tunteet ovat yhteydessä terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin, luovaan ajatteluun sekä sinnikkyyteen ja kykyyn työskennellä pitkäjänteisesti (Fredrickson,B. 2009). EASEL kiinnittää erityistä huomiota toimintaympäristön elementteihin ja winnocottilaisen siirtymätilan rakentamiseen, jotta luodaan samalla sekä riittävä turvallisuuden tunne että sopiva yllätyksellisyyden ja turhautumisen aste muutoksen ja oppimisen motivoimiseksi. EASELissa puhutaan usein siirtymätilan sijaan Rivendalen rakentamisesta, jolla viitataan Taru Sormusten Herrasta trilogian haltijalaaksoon, jonne tarussa hobbitit ja ihmiset menevät toipumaan ja keräämään voimia lähteä taas kohtaamaan haasteita omassa elämässään. EASEL hyödyntää voimakkaasti sosiaalisen neurotieteen tutkimustuloksia. Työmuoto pyrkii aktivoimaan luovaan ajatteluun ja uuden oppimiseen tarvittavan otsalohkon samalla kun ohjaustapa, työkalut ja kokemukselliset harjoitukset haastavat tiedostamaan omia vakiintuneita ajattelutapoja ja uskomuksia. Vuorovaikutteisuus, dialogisuus, eettinen pohdinta ja yksilöohjaus osana ryhmäprosessia rakentavat yhteisöllisyyttä, jossa yksilön ei tarvitse liittyä ryhmään identiteettinsä kustannuksella. Kokemuksellisuutensa vuoksi EASEL sopii niillekin asiakkaille, jotka eivät koe hyötyvänsä ''pelkästä puhumisesta". EASEL tarjoaa ohjaustyön mallin, jossa ohjaajan, asiakkaan ja mahdollisten eläintyöparien välinen suhde on keskeinen, ohjelma strukturoitu ja työskentely tavoitteellista ja arvioinnin kohteena. Ohjelma rakentuu portaittain etenevistä ohjatuista psykoedukatiivivista työkaluista ja erilaisista aktiviteeteista, joihin voi kuulua ohjaajan erikoistumisen perusteella eläinavusteisia vuorovaikutusharjoituksia työhön koulutetun hevosen tai koiran kanssa, tai esim. musiikkia, taidetyöskentelyä, luontoseikkailua tmv. Myös psykoedukatiiviset työkalut ovat kokemuksellisia ja toimivat yhtä hyvin toimistossa kuin 4

luonnossakin. Harjoituksissa ja niiden purkamisessa opitaan itsestä ja omista toimintatavoista, asenteista, ongelmanratkaisutyyleistä jne., kehitetään tunne- ja sosiaalisia taitoja sekä saadaan mahdollisesti korjaavia kokemuksia, osaamista ja ideoita siirrettäväksi arkeen. Yhteys toisiin ja hengissä säilyminen Vaikka aivojen toimintaa tunnetaan vasta vähän tiedämme, että aivomme on suunniteltu ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät toimimiseen ryhmän jäsenenä ja hengissä säilymiseen luonnossa. Johonkin kuulumisen tarve liittyy molemminpuoliseen välittämiseen perustuvassa vuorovaikutuksessa koettavaan lämpöön ja huolenpitoon. Samat aivorakenteet ja laumakäyttäytymisen lainalaisuudet näkyvät myös muilla nisäkkäillä ja monilla lintulajeilla (Bekoff 2007). Tunne yhteyden saamisen ja aidon vuorovaikutuksen epäonnistumisesta herättää itsesuojeluvaiston, koska se tarkoittaa ettemme voi luottaa toisen apuun ja suojeluun. Tutkimus on osoittanut, että lieväkin sosiaalinen torjunta näkyy aivoissa samoilla alueilla kuin fyysinen kipu (Goleman 2006). Kaipaamme molemminpuoliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja välittämiseen perustuvia ihmissuhteita. Rakentuakseen ne edellyttävät kykyä olla aidosti läsnä ja antaa toisille jakamaton huomiomme, jotta pystymme tunnistamaan omat ja toisten tunteet sekä huomioimaan ne vuorovaikutuksessa. Kuuntelemisen taito ja terveet rajat erottavat taitavat vanhemmat, johtajat, opettajat ja terapeutit vähemmän taitavista. Kuunteleminen on lopulta melko yksinkertaista; on kyettävä pysymään henkisesti läsnä ja antamaan toiselle kaiken huomionsa. Kuunteleminen maksimoi synkronian, empatian ja saattaa meidät ns. samalle aaltopituudelle. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa parhaimmillaan, että pystymme kuulemaan toisten viestit juuri niin kuin he ne tarkoittavat. Voimme vastata vain omasta viidestäkymmenestä prosentistamme vuorovaikutustilanteessa ja toinen vastaa omastaan. EASEL harjoittaa meitä käyttämään oman puoliskomme mahdollisimman hyvin ja pysymään tasapainossa niissäkin tilanteissa kun ponnistelumme ei tuota toivomaamme lopputulosta. Itsemääräämisteoria, Self- Determination Theory, STD, on tarvepohjainen motivaatioteoria, joka katsoo ihmisellä olevan itsesäätelyn ja hyvinvoinnin kannalta kolme psykologista perustarvetta; yhteys toisiin eli johonkin kuuluminen, autonomia ja kompetenssi (Deci,Ryan, 2000). Kompetenssin kokemus syntyy tunteesta, että kykenee tarkoituksen mukaisesti ja tehokkaasti vuorovaikutukseen fyysisen ja sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Autonomia määritellään kokemukseksi tahdon- ja valinnanvapaudesta. Itsemääräämisteoria jakaa motivaation ulkoiseen ja sisäiseen, ja kuvaa niiden vaikutuksia yksilölliseen kognitiiviseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Se huomioi myös sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka tukevat tai rajoittavat yksilön aloitteellisuutta, vapaata tahtoa, hyvinvointia ja toiminnan laatua. Autonomian, kompetenssin ja johonkin kuulumisen kokemuksia tukevan ympäristön katsotaan edistävän motivaatiota, aloitteellisuutta, sinnikkyyttä ja luovuutta. Vastaavasti ympäristön puutteet heijastuvat yksilön hyvinvointiin ja motivoitumiseen ko. ympäristössä. Muutos on elämässä väistämätöntä, mutta kasvu vapaaehtoista. Oppimisen ja kasvun tueksi EASEL keskittyy 5

tarjoamaan henkisen, fyysisen ja kokemuksellisen ympäristön, joka on välittävä ja tukeva, mutta myös haastaa luovuuteen ja oppimaan uutta. Tunteet ovat informaatiota ja ne tarttuvat Sanaton viestintä jaetaan kehonkieleen, tunneviestintään, intuitioon ja intentioon. Kehonkieli on kulttuurisidonnainen ja tietoisesti muokattavissa. Intuitio ja toisen aikomuksen, intention, lukeminen ovat arjen tuttuja kokemuksia ja tieteellisen tutkimuksen kohteena osana mm. tietoisuustutkimusta. Tunneviestintä on aivotutkimuksen aktiivisia tutkimuskohteita, koska se liittyy keskeisesti ajatteluun, toimintaan ja motivaatioon. Jokapäiväisessä elämässä tuntuu usein, että on parempi pitää tunteensa taka- alalla ja keskittyä järkeen. Todellisuudessa ihminen ei tee valintoja ilman tunteita (Damasio 1994). Päivän valinnat alkavat jo herätessä ja jatkuvat vaatekaapilla. Tunteet ovat kemiallisia cocktaileja kehossamme, joiden tarkoituksena on saada meidät toimimaan. Niiden sisältämää informaatiota voi käyttää hyväkseen ja tietoisesti valita kuinka toimii. Muuten yleensä löytää itsensä yllättävistä tilanteista. Tunnepiikin aikana aivot eivät juuri ota vastaan uutta informaatiota tai tieto tulkitaan niin, että se vahvistaa vallitsevaa tunnetilaa vai oletko onnistunut puhumaan järkeä vihaiselle... tai umpirakastuneelle? Palautumisaika on yksilöllinen (Ekman 2003). Yksi on kiukkuinen päivän, toinen viiden minuutin päästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunteiden säätely ja itsehillintä tunnepiikin aikana ovat osa tunnetaitoja. Myös negatiivinen stressi voidaan määritellä sen hetkisten tunnetaitojen riittämättömyydeksi suhteessa haasteisiin. Omien tunteiden erottaminen toisilta tarttuvista on keskeistä sosiaalisen vuorovaikutuksen onnistumiselle ja myötätuntouupumuksen välttämiselle. Jos elää fysiologisesti kehossaan toisten tunteita pitkin päivää omiensa lisäksi, ei ole ihme, jos illalla on uupunut. Tunteiden fysiologinen tarttuminen ihmisillä tapahtuu tutkimusten mukaan kasvojen mikroilmeiden välityksellä (Ekman 2003). Ihminen tunnistaa toisen ihmisen tunnetilan näkemällä hänen kasvoillaan häivähtävän ei- tahdonalaisen ilmeen, ottamalla tiedostamattaan itse saman ilmeen omille kasvoilleen saaden siten tunteen omaan kehoonsa. Informaatio kulkee silmistä aivojen tunnekeskukseen käymättä tietoisen ajattelun. Samat neurologiset rakenteet ja solutyypit on löydetty kaikilta tutkituilta nisäkkäiltä (Bekoff 2007). Ihmisillä ja muilla nisäkkäillä on seitsemän perustunnetta : ilo, suru, pelko, hämmästys, viha, halveksunta ja inho (Ekman 2003). Sosiaaliset ja moraaliset tunteet, kuten ylpeys, häpeä, syyllisyys ja nolous, riippuvat kulttuurista. Tunteiden tarttuminen on automaattista ja voi olla tiedostamatonta. Empatia tarkoittaa toiselta tarttuneen tunteen tunnistamista toisen tunteeksi eikä omaksi. Myötätunto määritellään tunteeksi ja haluksi toimia toisen avuksi. Myötätunto on pro- sosiaalisen toiminnan edellytys. EASEL pyrkii vahvistamaan koko ketjua. Daniel Coleman määrittelee sosiaalisen neurotieteen tutkimustulosten pohjalta (Goleman 2006) sosiaalisen älyn osa- alueiksi seuraavat: Sosiaaliset tietoisuustaidot ; (alkukantainen tai aito ) empatia tuntee toisten kanssa ja aistii sanattomat tunneviestit. Empaattisuus on ensisijainen pysäyttäjä, inhibiittori, ihmisen julmuudelle. Valitettavasti ihmisen vapaa tahto ylettyy sen katkaisimelle. Empaattinen 6

tarkkuus ymmärtää toisen ajatuksia- tunteita- aikomuksia. Kuuntelutaidot. Sosiaalista älyä on tietää miten sosiaalinen maailma toimii. Sosiaalisten suhteiden hoitotaidot ; synkronia tarkoittaa kykyä toimia vuorovaikutuksessa sujuvasti sanattomallakin tasolla ja tietoisesti/tiedostamattaan virittäytyä toisen kanssa samalle aaltopituudelle. Itseilmaisu. Vaikuttavuus viittaa kykyyn vaikuttaa vuorovaikutustilanteen lopputulokseen. Myötätunto tarkoittaa sitä, että välittää toisten tunteista ja toimii sen mukaisesti. Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että kaikkia näitä osa- alueita voidaan kehittää vielä aikuisiälläkin. Sosioemotionaalisia taitoja ei voi opettaa mutta niitä voi oppia Sosiaalinen ympäristö ja yksilöllinen biologia muokkaavat yksilön sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja (Ridley 2003). Ihannetilanteessa lapsuuden kasvuprosessiin kuuluu terveiden kiintymyssuhteiden rakentuminen, perusluottamuksen syntyminen elämää ja ihmisiä kohtaan, sekä toimivien sosioemotionaalisten taitojen kehittyminen. Minäkuva muodostuu myönteiseksi ja ihminen sietää vastoinkäymisiä ja omaa haavoittuvuuttaan ikätasonsa mukaisesti. Hän voi myös luottaa toisiin ja itseensä ihmissuhteissa, kykenee ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti ja pystyy toimimaan joustavasti ja kekseliäästi haastavissakin tilanteissa. Jos elämänkokemukset eivät ole tukeneet tällaista kehitystä, ihminen voi huonosti ja ihmissuhteet eivät tunnu täyttävän tarpeita. Sosioemotionaalisten taitojen oppiminen alkaa kiintymyssuhteissa vauvan ja hänen läheistensä välillä, ja jatkuu kaikissa myöhemmissä ihmissuhteissa, tai niiden puutteissa. Yli sata tutkimusta on osoittanut, että tunnekasvatuksen ohjelmat tukevat kouluikäisten lasten ja nuorten kehitystä (Payton ym. 2008, Zins, Weissenberg, Wang & Walberg, 2004). Tutkitusti vaikuttavissa ohjelmissa yhdistyvät kokemuksellinen oppiminen ja toiminnallisuus, portaittain etenevät harjoitukset, sekä keskittyminen joidenkin tiettyjen henkilökohtaisten tai sosiaalisten taitojen osa- alueiden vahvistamiseen (www.casel.org). Myös elämyspedagogiikan (www.aee.org, NATSAP white paper 2010 ) ja luontoympäristön (Muñoz 2009) vaikuttavuudesta on olemassa kansainvälistä tutkimusnäyttöä. Aikuisten tunneälyn kehittämiseen tähtäävien ohjelmien vaikuttavuudesta on vähemmän näyttöä mutta myös tutkitusti tehokkaissa ohjelmissa yhdistyy psykoedukaatio, ryhmäkeskustelut, henkilökohtainen palaute, sekä kokemuksellinen oppiminen. (McEnruem, Groves & Shen, 2010). EASEL rakentuu näistä elementeistä ja sisällyttää kokemuksellisiin työmuotoihin portaittain etenevät eläinavusteiset vuorovaikutusharjoitukset. Tieteellisesti korkeatasoisia kvantitatiivisia vaikuttavuustutkimuksia ei juurikaan ole tehty eläinavusteisten työmuotojen vaikuttavuudesta, kvalitatiivisia on runsaammin. Luontoympäristön terapeuttisesta vaikutuksesta on kuitenkin jo runsaasti vakuuttavaa näyttöä (http://www.childrenandnature.org/downloads/cnnhealthbenefits2012.pdf). Tutkimusmenetel- mällisistä puutteista huolimatta portaittain etenevä vuorovaikutteinen työskentely hevosten kanssa näyttäisi vahvistavan useampaa kouluikäisten lasten sosioemotionaalisten taitojen aluetta 7

kuin palkittu koulujen tunnekasvatusohjelma (Trotter, Chandler, Goodwin- Bond, ja Casey, 2008). Samoin käyttäytymishäiriöisten ADHD- lasten ja nuorten eläinavusteinen ohjelma osoittautui tehokkaammaksi ja motivoivammaksi kuin seikkailukasvatukseen perustuva OutwardBound- ohjelma (Katcher & Wilkins, 2002). Tulokset olivat niin hyvät eläinavusteisessa ohjelmassa, että kuuden kuukauden kohdalla tutkijat päättivät eettisistä syistä sallia OB- ohjelmaan osallistuvien halutessaan vaihtaa eläinavusteiseen ohjelmaan. EASEL issa ohjaavat tai terapeuttiset keskustelut nivoutuvat luontevasti kokemukselliseen työmuotoon. Kokemuksellisena oppimisalustana hyödynnetään arjen tilanteita tai ohjaustilanteessa synnytettyjä aitoja aktiviteetteja. Ne ohjataan ja niissä nousevia ajatuksia, tunteita ja reaktioita prosessoidaan suhteessa ohjattavan henkilökohtaisiin ja EASEL in yleisiin tavoitteisiin. Aktiviteetti voi olla vaikkapa lautapeli ohjaajan tai EASEL - koiran kanssa, koulutehtävän tekeminen, savityö, polkupyörän korjaus, luontoseikkailu tai hevosagility vapaana olevan EASEL - hevosen kanssa. Keskeistä on ohjaus ja prosessointi, ei niinkään mitä touhutaan. Tunteet tarttuvat ja ovat laumaeläimille informaatiota ympäristön turvallisuudesta. EASELin eläinavusteisia harjoituksia säätelevät tiukat eettiset säännöt, jotta harjoitukset vahvistavat sosioemotionaalisia taitoja ja mallintavat miltä molemminpuoliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja välittämiseen perustuva suhde näyttää ja tuntuu. Eläinten kanssa työskentely ei saa mallintaa mitään mikä ei olisi hyväksyttävää ihmistenkään välisessä kanssakäymisessä. Eläimiä ei myöskään esim. käytetä rauhoittamaan ahdistunutta tai kiukkuista nuorta, vaan nuorelle opetetaan mindfulness- tekniikoita ym. itsensä tyynnyttämisen taitoja ja eläinten kanssa työskennellään vasta rauhoittuneena. Eläin voi toimia motivaattorina itsensä rauhoittamiselle, mutta vain mukana kulkevista taidoista on nuorelle hyötyä arjen tilanteissa. Eläimen alistaminen ihmisten negatiivisille tunteille ja pelon aiheuttaminen ei olisi eettistä eikä mallintaisi haluttuja asioita. Leikki, elämykset, luova toiminta, ongelmanratkaisuun haastavat tehtävät ja vuorovaikutteiset harjoitukset työmuotoon koulutettujen koirien ja hevosten kanssa tuovat esiin ohjattavan vahvuuksia ja haasteita, ja auttavat käsittelemään vaikeitakin asioita positiivisessa ilmapiirissä. Aktiviteeteissa tulee syntyä luonnollisia tilanteita, joissa nousee aitoja tunteita ja reaktioita prosessoitavaksi. Haasteen vaativuutta säätelemällä voidaan säädellä tunteiden voimakkuutta niin, että ohjattava pystyy ne kehossaan tunnistamaan mutta myös hallitsemaan psykoedukatiivisten työkalujen, mallintamisen, tuen ja ohjauksen avulla. Sosioemotionaaliset taidot ovat yhteydessä terveyteen Fyysisen ja henkisen terveyden, sekä uskomusten, tunnesäätelyn ja sosiaalisen verkoston välillä on osoitettu vahva yhteys (Goleman, 2006). Tiedämme nyt, että jatkuvat voimakkaat tunnetilat vaikuttavat jopa geenitasolla puolustusjärjestelmän soluissa, jotka ovat elintärkeitä haavojen parantumiselle ja infektioiden torjumiselle ja että suhteellisen lievä sosiaalinen eristyneisyys on yhtä suuri terveysriski kuin tupakointi tai korkea verenpaine 8

(Cacioppo, Berntson, Taylor & Schaster, 2002). Selittääkö esim. hyljätyksi tulemisen tunteen näkyminen aivoissa samalla alueella kuin fyysinen kipu psykosomaattisia oireita? Ajatusten, asenteiden ja uskomusten vaikutus terveyteen on myös osoitettu vakuuttavasti (Goleman 2006). Esimerkkinä eräässä kahdenkymmenen vuoden pitkittäistutkimuksessa, johon osallistui yli 650 henkilöä, tutkijat havaitsivat, että ne jotka asennoituivat ikääntymiseen myönteisemmin elivät keskimäärin seitsemän ja puoli vuotta kauemmin kuin ne, joilla oli negatiivisia ajatuksia ja uskomuksia vanhenemisesta (Levy, Slade, Kasl & Kunkel, 2002). Sen sijaan verenpaineen ja kolesterolin alentaminen kasvattaa elinikää keskimäärin neljä vuotta, liikunta ja tupakoimattomuus yhdestä kolmeen vuotta (Levy, 2002). Vaikuttavat kokemukset Merkittävät muutokset tunnereaktioissa ja käyttäytymisessä edellyttävät usein isoja muutoksia ajattelussa sekä taustalla vaikuttavien uskomusten ja asenteiden haastamista. Asenteemme ja uskomuksemme värittävät ajatteluamme ja käsityksiämme tilanteista. Tunteet ovat kemiallisia cocktaileja kehossamme ja on jopa mahdollista tottua tunnetilaan riippuvuuteen asti, jolloin keho hälyttää kun esim. adrenaliinia ei ole tuttua määrää verenkierrossa ja saa meidät pyrkimään tilanteeseen, jossa tunnetila voi syntyä (Dispenza, 2009). Ajattelun ja toimintatapojen muuttaminen koulutuksella tai terapialla edellyttää sellaisia tapahtumia tai kokemuksia, jotka mahdollistavat asenteiden ja odotusten muuttamisen nopeammin ja dramaattisemmin kuin normaalisti tapahtuisi. Yleinen käsitys on, että tehokkain oppiminen ja kasvu tapahtuu, kun ihmiset löytävät oman ratkaisunsa kokemuksellisen oppimisen ja aktiivisen prosessoinnin avulla. Toistuva ja tietoinen huomion kiinnittäminen johonkin rakentaa uusia hermoratoja aivoissa, mutta se edellyttää tietoista huomion kohdentamista. EASEL ohjaajien kyky luoda ja muokata fyysistä ympäristöä vaikuttaa lopputulokseen. EASEL edellyttää ohjattavilta aktiivista ongelmanratkaisua. Aktiviteetit on suunniteltu synnyttämään luonnollinen prosessi eikä niissä ole yhtä oikeaa lopputulosta. Kuten elämässä ja ihmissuhteissa yleensä, myös aktiviteetit EASEL - eläinten kanssa ovat aina avoimia ja muokkautuvat vuorovaikutuksessa eläimen ja ohjattavan välillä. Ohjaajien tehtävä on yksilöllisesti ohjata kunkin ohjattavan harjoitus niin, että hän voi turvallisesti ja rakentavasti tutkia kysymystä kuka minä olen ja mitä tapahtuu kun tulen vuorovaikutukseen toisten kanssa? Samoin kokemukselliset harjoitukset antavat mahdollisuuden tutkia ja kokeilla vaihtoehtoisia tapoja olla, ajatella ja tehdä. Päähuomio on nykyisyydessä ja työmuodossa korostetaan välitöntä kokemusta ja sen ohjattua prosessointia. Kokemuksellisen harjoitteen lopputulos ei ole oleellinen, vaan tunnetaitojen harjoittaminen sekä se mitä kokemuksesta syntyy suoraan tai metaforana, ja miten näin saatuja uusia näkemyksiä voi hyödyntää omassa elämässään. Asiakas määrittelee itse tavoitteensa, jota kohti lähdetään myönteisessä hengessä. Keskeisinä tavoitteina ovat vuorovaikutustaidot ja kyky pitää itsensä psyykkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti turvassa, tietoisuus ja itsetuntemus, nykyhetken näkeminen sellaisena kun se on, 9

sekä vastuu omista valinnoista. Työssä laajennetaan yksilön tietoisuutta omista arvoista ja uskomuksista, käyttäytymiskaavoista, kehon tunneviesteistä ja olemassa olevista vahvuuksista. Tunteet eivät ainoastaan vaikuta siihen mitä ja miten ihmiset ajattelevat. Niillä on myös suuri vaikutus siihen mitä tapahtuu päivittäin työpaikalla ja yksityiselämässä. Henkilöstön hyvinvointi ja tuottavuus ovat vahvasti sidoksissa johtajan sosioemotionaalisiin taitoihin (Goleman 2006, McEnruem, 2010). Samoin aikuiset mallintavat ja vahvistavat lapsissa omia sosioemotionaalisia strategioitaan. Eivät ainoastaan perheen tai luokan sosiaalista koodistoa, vaan myös miten hallita tunteitaan. Suomalainen tutkimus kahden sukupolven tunnesääntelystä osoitti, että 7-13 vuotiaiden lasten tunteiden säätelystrategiat olivat suurelta osin samat kuin heidän 38-40 vuotiaiden vanhempiensa (Tirkkonen, Kokkonen, Pulkkinen 2004). EASELin taustalla on näkemys, että psykososiaalisen kehityksen haasteet seuraavat ihmistä läpi elämän ja ihmissuhteiden ellei niitä myöhemmissä ihmissuhteissa saatavien korjaavien kokemusten tai mahdollisesti terapian avulla saada uudelleen työstettyä parempaan lopputulokseen. EASELissä ohjaajan ei kuulu diagnosoida eikä tarvitse edes tietää ohjattavan menneisyydestä, ellei hän ole laillistettu mielenterveysalan ammattilainen ja kyseessä ole psykoterapeuttinen työskentely. Ohjaaja rakentaa näyttämön ja seuraa ohjattavan tahtiin portaittain etenevää ohjelmaa, joka kuljettaa psykososiaalisten kehitysvaiheiden läpi vauvasta ohjattavan ikätasoon. Harjoitukset eläintyöparien kanssa tuottavat uudenlaisia haasteita, joissa kuitenkin teemat ovat samat kuin arjessakin. Ohjattava hienosäätää sosioemotionaalisia taitojaan ja saa samalla korjaavia kokemuksia niihin vajaisiin ämpäreihinsä, jotka hänellä mahdollisesti ovat. Hän tulee tietoisemmaksi omasta itsestään ja tavoistaan reagoida eri vuorovaikutustilanteissa. Tiedon ja tunnetaitojen avulla strategioiden parantaminen ja tarpeettomista suojamekanismeista vähittäinen luopuminen tulevat mahdolliseksi. Työskentely- ympäristön merkitys EASELissa työskentely- ympäristöön kiinnitetään paljon huomiota. Sen tulee olla rauhallinen, rauhoittava ja visuaalisesti houkutteleva. EASELiin on lainattu Montessori- luokkahuoneiden periaate asetella esille toimintaan ja tutkimiseen kutsuvia materiaaleja ja aktiviteetteja. Toinen keskeinen arvo on esteettisyys, joka ei tarkoita kallista, hienoa eikä jonkun ulkopuolisen määrittämää estetiikkaa, vaan ohjaajan omannäköisyyttä työhuoneessa sekä esteettisten kokemusten tietoista ja tavoitteellista mahdollistamista ohjattaville. Edesmennyt arvostettu stressitutkija Lazarus määritteli esteettisten (visuaalinen, auditiivinen, taktuaalinen, eettinen jne) kokemusten synnyttämän onnen tunteen samaan lokeroon kiitollisuuden ja myötäelämisen kokemuksen kanssa ja katsoi niiden kaikkien vahvistavan ihmisen kokemusta itsestään arvokkaana ja rakastettavana (Lazarus&Lazarus). Ympäristön tavoitteena on kutsua ohjattava hetkeen, tutkimaan, kuuntelemaan mikä itseä puhuttelee ja kutsuu, nauttimaan, sekä kokemaan itselleen sopivan suuria haasteita riittävän turvallisessa ympäristössä, jotta haasteet voi ottaa vastaan. Oppiminen, kasvu ja kuntoutuminen sisältävät muutoksia, jotka eivät synny jos tehdään niin kuin on aina tehty. 10

Kokemuksellisuus sisätiloissa EASEL Ohjaajat hyödyntävät työssään hyvin erilaisia välineitä taidetyöskentelystä kuvakortteihin, lautapeleihin ja leikkeihin. Myös psykoedukatiiviset työkalut ovat kokemuksellisia. Aktiviteetti on kokemuksellinen aina, kun oikein ohjattuna suurin seikkailu tapahtuu ohjattavan omassa päässä aktiviteetista riippumatta. Ohjattava voi miettiä omia tarveämpäreitään piirtämällä niiden ulkonäköä ja täyttöastetta, tai täyttää koristehiekalla oikeita pikkuämpäreitä, tai valita täytteiksi purkkeihin valmiiksi kerättyjä materiaaleja (marjoja, lehtiä, höyheniä, helmiä, kiviä jne) ja kirjoittamiaan lappuja. Merkitystä on sillä kuinka aktiviteetti ohjeistetaan, ohjataan ja ohjatusti puretaan. Vuorovaikutteisuus rakentuu ohjattavan mielessä ja toisaalta ohjaajan kanssa. Tavoitteena on aina ohjattavan yksilöllisten tavoitteiden lisäksi vahvistaa ohjattavan itsetuntemusta, itsesäätelyä, sosiaalista tilannetajua ja empatiaa, vuorovaikutustaitoja, vastuullista päätöksentekokykyä ja oman itsen kokemista arvokkaana ja rakastamisen arvoisena. Luonto oppimisympäristönä Biofiilia - teoria esittää (Wilson 1984), että ihmisellä on vahva sisäsyntyinen kaipuu yhteyteen muun luonnon kanssa, taipumus kiinnittää huomio toisiin eläimiin ja pyrkimys ymmärtää niiden käyttäytymistä ja viestintää. Useat tutkijat katsovat, että ihmisen hyvinvoinnille ja toisaalta ns. ekologisen omantunnon kehittymiselle on ensiarvoisen tärkeää saada lapsuudessa merkityksellisiä tunnekokemuksia luonnossa (Children and Nature Network). Samoin aikuisten on välttämätöntä löytää uudelleen kosketus luontoon. Samantha Dowdall kokosi 124 ihmisen kokemuksia luonnossa. Tutkituista 83% kertoi fyysisen, psykologisen ja/tai hengellisen hyvinvoinnin lisääntymisestä sekä kasvaneesta ekologista valveutuneisuudesta. USA:ssa on alettu puhua tarkkaavaisuushäiriön tyyliin luontokokemusten puutoshäiriöstä, joka koskettaa lapsia ja nuoria, mutta myös kokonaisia perheitä ja yhteisöjä. (Louv 2008). Eläinavusteisen psykoterapian isänä pidetyn Boris Levinson on sanonut: koska eläimet ovat esittäneet niin merkittävää roolia ihmiskunnan evoluutiossa, ne ovat välttämätön osa ihmisen henkistä hyvinvointia (Levinson 1997). Ihmisen aivot on ohjelmoitu kuuden miljoonan vuoden ajan seuraamaan muiden eläinten käyttäytymistä ja viestintää. Koirien ja hevosten aivot ovat muovautuneet tuhansissa yhteisissä vuosissa ihmisten kanssa. Eläinavusteisen tunnekasvatuksen ja terapian voidaan ajatella toimivan siksi, että ne ovat riittävän samanlaisia synnyttääkseen ihmisessä positiivisia tunteita ja pyrkimyksen sosiaaliseen kanssakäymiseen mutta samalla riittävän erilaisia tuntuakseen sosiaalisesti vaarattomilta. Samanlaisuus ja toisaalta EASEL in tavoite vahvistaa ohjattavan myötäelämisen kykyä välttämättömänä tiellä pro- sosiaaliseen käyttäytymiseen asettavat ohjaajan eettiselle toiminnalle korkeat vaatimukset. Ohjaajan ja eläintyöparin suhteen tulee joka hetki mallintaa molemminpuoliseen välittämiseen, kunnioitukseen ja luottamukseen perustuvaa suhdetta ja vapaaehtoisuutta. Ohjattava ei myöskään harjoituksissa voi joutua saattamaan eläintä alisteiseen asemaan. Esim. muita kiusaava lapsi ei hyödy harjoituksesta, jossa hän käskyttää ja komentelee eläintyöparia. 11

Eläimen hyvinvointi sisältää ravinnon, fyysisen hyvinvoinnin ja lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollisuuden lisäksi myös elämän ilman pelkoa ja henkistä kärsimystä. Maailman johtaviin eläintieteilijöihin ja eläinten hyvinvoinnin tutkijoihin kuuluva tri. Temple Grandin lähtee siitä, että eläimen ympäristön tulee aktivoida kaikkien nisäkkäiden aivoille yhteisiä positiivisia hermoratoja hoivaaminen, leikki ja etsiminen, ja välttää kaikin keinoin aktivoimasta pelkoa, paniikkia tai suuttumusta (Grandin 2009, Panksepp 2004). Pakoeläimelle, kuten hevoselle, pelkkä pelon pelkäämisen aiheuttaminen on epäeettistä. EASELissa eläintyöparien tulee olla levollisia ja tuntea olevansa turvassa, jotta myös ohjattavat voivat rentoutua ja tuntea olevansa vuorovaikutuksessa turvassa. EASELissa seurataan yhtenä prosessina suhteen rakentumista: molemminpuolinen kunnioitus, yhteinen kieli, luottamus, hoiva, yhdessä etsiminen ja tutkiminen, vapaa leikki, ja lopulta ansaittu johtajuus eli lupa kertoa mitä seuraavaksi tehdään. Yhteyden syntymisen kemia eläinavusteisissa harjoituksissa Riippuen vuorovaikutuksen emotionaalisesta sisällöstä, joko stressihormoni kortisolin tai hoiva- ja bondinghormoni oksitosiinin taso voi nousta. Oksitosiini estää kortisolin nousua, mutta sen erittyminen edellyttä emotionaalisesti turvallista tilannetta ja kiinnittymistä (Elsevier, 2010). Ihmisen ja eläimen positiivisen vuorovaikutuksen on osoitettu lisäävän ihmisen itsetuntemusta, tunteiden säätelyä, innostavan vuorovaikutukseen ja lisäävän sosiaalista kyvykkyyttä, alentavan kortisolitasoa, nostavan merkittävästi oksitosiinitasoa ja alentavan verenpainetta (Uvnäs- Moberg, 2010). Siksi EASEL issa ohjattavan työskentely eläintyöparin kanssa perustuu ystävyyssuhteen rakentamiseen. Oksitosiinin, dopamiinin, endorfiini ja prolaktiini on tutkimuksissa todettu nousevan myös terapiakoiralla (Odendaal 2000, Uvnäs- Moberg, 2010). Koska oksitosiinin kemiallinen rakenne ja tehtävä on sama kaikissa nisäkkäissä voimme olettaa, että sama positiivinen yhteyden kokemus on mahdollista myös hevosten ja ihmisten välisissä interaktioissa. Herkkänä saaliseläimenä hevosten pako- taistelu- reaktio aktivoituu todennäköisesti herkemmin kuin koirilla. Oksitosiinin eritystä aktivoi läheisen ihmisen (tai lemmikin) näkeminen, miellyttäväksi koettu kosketus yms. Ihmisillä oksitosiinin pitoisuudet ovat tutkimuksissa olleet korkeammat positiivisen kosketuksen kohteena kuin itse koskiessa toista (Uvnäs- Moberg, 2010). EASELissä ohjaaja on tietoinen asiakkaan fyysisen koskettamisen rajoista mutta tarjoaa hoivaa osoittamalla haluavansa, että ohjattavalla on fyysisesti riittävän hyvä olla huolehtimalla turvallisuudesta, sopivasta lämpötilasta (tarjoaa vilttiä jne), tarjoaa sopivassa tilanteessa teetä tai mehua yms. Hevoset ja koirat ovat asiakastyötilanteissa lähes aina vapaana ja voivat aina halutessaan siirtyä kauemmaksi asiakkaasta. Asiakkaat oppivat näin rakentamaan suhdetta, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja välittämiseen. Kuten ihmistenkin kanssa, ohjattava joutuu ottamaan vastuun omasta osuudestaan vuorovaikutuksessa. Hevosen tai koiran hyvänä pitäminen sen ehdoilla, ilman että haluaa itselleen jotakin vastineeksi, vaatii oman mielen tietoista tyhjentämistä ja omien halujen laittamista sivuun. Kun eläin sitten varovasti rapsuttaa takaisin ja vapaaehtoisesti ryhtyy yhteiseen leikkiin, kokemus on poikkeuksetta palkitseva. 12

Hevosten ja koirien koulutuksen periaatteet Maapallon reilusta 4300 nisäkäslajista vain 14 on merkittävissä määrin kesytetty ja 5 maailmanlaajuisesti. Ihminen on kesyttänyt ne eläinlajit, jotka pysyvät suhteellisen helposti paikoillaan säikähtäessäänkin ja joiden sosiaalinen laumakäyttäytyminen ja kommunikaation ovat lähinnä ihmistä. EASELin eläinavusteisten vuorovaikutusharjoitusten tavoite on ohjattavan omien tunne- ja sosiaalisten taitojen hienosäätäminen. EASELissä työskennellään siksi sosiaalisten laumaeläinlajien kanssa, joilla on pitkä historia ihmisten työparina ja joilla sen vuoksi on parhaat sisäsyntyiset edellytykset kommunikoida, tehdä asioita yhdessä ihmisten kanssa ja viihtyä työssään. Neurobiologi Jaan Panksepp on identifioinut kaikille nisäkkäille yhteisiä neurologisia ratoja: pelko, paniikki, aggressio, himo, hoivaaminen, leikki ja etsiminen. Jos esim. pelkorata on aktivoituneena, leikkiminen ei onnistu. EASELissa aktivoidaan asiakkaissa ja eläintyöpareissa kolmea viimeksi mainittua ja vältetään aktivoimasta muita. Terapeuttinen ja vuorovaikutteinen ystävyyden rakentamiseen ja vapaaseen leikkiin perustuva työskentely edellyttää tasapainoista ja vuorovaikutustaidoiltaan tervettä eläintä, jolla ei ole elämänhistoriansa myötä erityistä syytä suhtautua vieraisiin ihmisiin epävarmasti. Eläimellä tulee olla terveet rajat ja se on oppinut ilmaisemaan ne selvästi mutta turvallisesti. EASEL- eläintyöpari on asiakkaille turvallinen, koska se ei koe tarvetta itse suojautua ja puolustautua vaan se tietää kokemuksesta voivansa luottaa ohjaajan turvaavan ja kuuntelevan sen viestejä. EASEL- eläintyöpari ei siis ole turvallinen siksi, että se olisi totutettu kaikkeen mahdolliseen ja kuka tahansa voi tehdä sille mitä vaan. Eläin, jonka rajat on rikottu, alistuu kunnes ei enää kestä ja reagoi sitten arvaamattomasti (Grandin 2009). Sellainen eläin ei myöskään kykene tasa- arvoiseen kohtaamiseen ja leikkiin asiakkaan kanssa. Tyypillisesti eläintenkoulutusmenetelmät perustuvat eläimen käyttäytymisen ulkoiseen muokkaamiseen oikea- aikaisella palkkiolla ja negatiivisella vahvistamisella tai ei- toivotun käyttäytymisen sammuttamisella. EASEL - koirien ja - hevosten koulutus työmuotoon perustuu sosiaaliseen oppimiseen suhteessa ohjaajan ja eläimen sekä omien lajitovereiden kanssa, samalla periaatteella kuin eläin oppii emältään ja muulta laumaltaan. Koulutus on siksi pitkälti tietoista suhteen syventämistä ja kommunikaation kehittämistä. Lisäksi eläimelle opetetaan leikkejä, joita se voi myöhemmin leikkiä asiakkaidenkin kanssa. Leikit perustuvat yhdessä tekemiseen ja ongelman ratkaisuun, esim. etsimiseen, ei saalistusta imitoivaan pallon perässä juoksemiseen tai dominanssileikkeihin. Agilityssä käytetään esteitä, joita ihminen ja koira tai hevonen voivat suorittaa yhdessä. Välttämällä koirien kilpa- agilityesteitä ei sotketa agilitya harrastavan koiran kykyä erottaa toiminnat toisistaan. Samoin kilpa- agilityyn kuuluva kiihkeä tunnetila ja vauhti ei ole toivottavaa EASEL in asiakastyössä. Koiran ja hevosen tulee jo koulutusvaiheessa yhdistää EASEL- harjoituksiin levollisuus ja rauhallisuus, vaikka vauhtia lisättäisikin. Näin asiakas ehtii mukaan tilanteisiin ja myös fyysinen turvallisuus lisääntyy. Jokaiselle eläimelle löytyy yleensä jokin erityisen mieluinen leikki, jota se myöhemmin innokkaasti ehdottaa asiakkaillekin. Ohjaajat työskentelevät oman eläimensä kanssa. Eläintyöparilla tulee olla oman lajin lauma, mutta ohjaajan tulee olla ansainnut laumanjohtajuuden olemalla riittävän turvallinen, 13

viisas, vakuuttava, ennakoitava ja luotettava. Koirilla se tarkoittaa joko kotona useampaa koiraa tai säännöllisiä leikkihetkiä koirakavereiden kanssa. Koiran tulee olla tasapainoinen, hermorakenteeltaan terve ja elämänkokemustensa ansiosta peloton, jotta se ei asiakastilanteissa ylireagoi. Koiran ei tarvitse olla loputtoman leikkisä ja kaikkien ihmisten höveli rapsutettava, mutta se ei saa suhtautua ohjaajaan, paikkoihin tai tavaroihin omistushaluisesti tai aggressiivisesti toisiin koiriin. Koiran ja ohjaajan suhde on hyvä ja koira EASELiin sopiva kun sitä voi pitää vapaana ja se pysyy ohjaajansa hallinnassa myös matkan päästä, haluaa lahjomatta ja käskyttämättä pysyä ohjaajan seurassa mutta ottaa myös kontaktia muihin ihmisiin, pystyy keskittymään yhteistyöhön ja irtautuu ohjaajasta leikkiin asiakkaan kanssa. Koirissa on yksilöitä, mutta roduista suojelukoirat, laumanvartijat ymv. soveltuvat varmemmin omiin rodunomaisiin töihinsä kuin EASELiin. Pakoeläimenä hevosen asettaa erityisvaatimuksia. Hevosten tulee elää mahdollisimman pysyvässä laumassa ja tutussa ympäristössä, koska saaliseläin varautuu petoihin kaikissa uusissa ympäristöissä ja turvallinen laumanjohtaja- ohjaaja tuskin on paikalla koko aikaa. Turvallisuus ei hevosilla tarkoita aitausta ympäristössä, jonka ihminen tietää olevan turvassa pedoilta. Hevoselle turvallisuus tarkoittaa elämää pysyvässä laumassa ja ilman tarvetta pelätä ts. tuttua ja turvalliseksi havaittua, ennakoitavaa ja rauhallista. Ympäristöään vahtiva tai sosiaalisen yhteyden puutteesta kärsivä hevonen ei yhtäkkiä pysty levollisesti ja halukkaasti työskentelemään asiakkaiden kanssa. Myös hevosen ruokinnan tulee olla sen fysiologian mukaista, vapaa heinä tai laidun, jotta hevonen ei työskentele asiakkaan kanssa nälkäisenä eivätkä jatkuvasti erittyvät vatsahapot pääse vahingoittamaan hevosen mahalaukkua ja aiheuta kipua. Sairas tai loukkaantunut hevonen, tai koira, ei eettisistä ja asiakasturvallisuussyistä työskentele. EASELissa hevosmiestaito ottaa mallia johtajatammasta. Orin luonnollinen tehtävä on hankkia itselleen tammoja viemällä niitä toiselta orilta, jolloin sen on nopeasti saatava tamma tottelemaan itseään pystyäkseen pitämään se turvassa ja itsellään. Ori aloittaa tyypillisesti irtojuoksuttamalla tamma ja määräilemällä missä se saa seistä jne. Sen jälkeen ori rakentaa tamman kanssa suhdetta ympärivuorokautisesti yhteisen elämänsä ajan. Ihmiset ottavat usein miten mallia orista pyrkien ensin johtajuuteen esim. pyöröaitauksessa tai ohjasajaen, mutta harvalla on aikaa sen jälkeen rakentaa ympärivuorokautisesti suhdetta. Todellinen johtajuus on ansaittava eikä pelkkä dominanssi auta oria pitämään tammoja itsellään sen enempää kuin ihmistäkään saamaan hevosesta aidosti tottelevaista. Pakko sosialisoi vain pinnan ja tiukan paikan tullen tai vaatimusten kasvaessa luottamuspula tulee esiin. Terapeuttisessa ja vuorovaikutteisessa työskentelyssä ei ole tavoitteiden mukaista laittaa asiakasta dominoimaan hevosta, eikä hevosiin tottumattomalla asiakkaalla myöskään ole yleensä edellytyksiä saavuttaa johtajuutta ohjaus- tai terapiaprosessissa. Johtajatamma puolestaan tutustuu uuteen tammaan asettamalla ensin omat rajansa. Molemminpuolisen kunnioituksen, kommunikaation ja luottamuksen rakentumisen myötä ne ehkä ystävystyvät, hoitavat toisiaan, kulkevat yhdessä ja lopulta vuorottelevat esim. varsojen valvomisessa. Myös kesyt hevoset muodostavat elinikäisiä ystävyyssuhteita, mikäli niillä on siihen mahdollisuus. Asiakkaat pyrkivät rakentamaan suhteen samalla tavalla EASEL- hevosen. 14

Molemminpuoliseen kunnioitukseen kommunikaatioon ja vähitellen rakentuvaan luottamukseen perustuva suhde mahdollistaa leikin ja yhdessä tekemisen vaikkapa ratsastuksen tai valjakkoajon muodossa. EASEL - hevoset ovat ohjaajilleen myös loistavia kilpakumppaneita, koska suhde on vahva ja luottamuksellinen. Jotta hevonen on tällaiseen työskentelyyn valmis, sen koulutus alkaa suhteen rakentamisesta isossa aitauksessa tai kentällä vapaana, ei pyöröaitauksessa tai narun päässä, josta se ei pääse pakoon ja tekemään vapaaehtoista yhteistyötä. Suhteen rakentumisen myötä hevonen tulee irtojuoksutuksessa vapaaehtoisesti lähemmäksi, pienemmälle alueelle ja alkaa pian seuraamaan ohjaajaa vapaana. Sen jälkeen voidaan siirtyä pienempäänkin aitaukseen ja riimuun tai suitsiin ilman, että hevonen joutuu taistelemaan pakoviettiään vastaan. Työskentelyyn liittyy turvallinen ja rauhallinen tunnetila, pelon aiheuttamista vältetään. Hoiva vahvistaa luottamuksellista suhdetta ja mahdollistaa rajojen ja vaatimusten asettamisen ilman, että luottamuksellinen suhde kärsii. Suhteen vahvistumisen myötä seuraa vaativampi harjoittelu, agility- esteisiin tutustuminen ja lopulta vapaa leikki. Näin koulutettu hevonen on myös erinomainen kilpakumppani ohjaajalle missä hyvänsä lajissa. Ohjaajalla tulee olla hevosen mielessä johtajuus, mutta se on ansaittava. Ohjaajan kanssa suhteen tulee olla kuin hyvä äiti- lapsi - suhde, jossa eläin luottaa ohjaajan hoivaan ja turvaan, saa tehdä omia valintoja sovituissa rajoissa, mutta toisaalta tottelee ohjaajan tarpeen mukaan antamia ohjeita ongelmitta. EASEL- eläintyöparien koulutukseen pätee sama kuin lasten kasvatukseen; rajoittaa ja komentaa voi vain siinä määrin kuin suhteessa on lapsen/eläimen tarpeista lähtevää hoivaa ja molemminpuolista luottamusta aitoon välittämiseen. Välittämistä, hoivaa ja ansaittua johtajuutta on oltava niin paljon, että lapsi / eläin ei kyseenalaista ohjaajan ohjeita tai päätöksiä. Kun eläintyöpari selvästi haluaa olla ohjaajan kanssa eikä pysy siinä vain käskystä, asiakaskin voi nähdä ohjaajan luotettavana ja tilanteet hallitsevana aikuisena, vaikka asiakkaan käsiteltävät asiat olisivatkin vaikeita. Leikki on kaikilla nisäkkäillä sosiaalisen kanssakäymisen oppimisalusta ja EASEL- eläintyöparin on voitava oppia lajityypillinen käyttäytyminen mutta ohjaajansa kanssa myös kuinka ihmisten kanssa voi kommunikoida ja leikkiä. Leikin onnistumiselle välttämättömät elementit ovat kaikilla nisäkkäillä yhteinen sopimus, yhteistyö, reilun pelin sääntöjen noudattaminen, roolien vuorottelu, luottamus, keskittyminen, ja neuvottelu ongelmatilanteissa (Bekoff 2007). Eläintyöparin tulee lisäksi oppia, että se voi terveellä tavalla suojata rajojaan ja sanoa ei kiitos, jos kohtaaminen asiakkaan kanssa ei tunnu hyvältä. EASEL- koirat ja hevoset ovat poikkeuksetta levollisia (vaikka innokkaitakin) ja erittäin hyvin ohjaajansa hallinnassa, mutta kaikista tottelevaisuuskilpailuissa pärjäävistä koirista tai pitkälle ns. luonnollisella hevosmiestaidolla tai ratsukoulutuksella koulutetuista hevosista ei automaattisesti ole EASEL- työhön. Määräävää on totteleeko eläin ohjaaja ulkoisista opituista syistä vai siksi, että halutaan ollaan yhtä laumaa ja lauman vanhimmat luonnollisesti asettavat sääntöjä. Tasapainoinen ja tyytyväinen hevonen ja koira ottaa asiakkaan vastaan vierailijana, ei haastajana tai uhkana. Asiakkaan ja eläintyöparin prosessin tavoite on rakentaa sellainen suhde, että vapaa leikki tulee mahdolliseksi. Parhaimmillaan prosessi antaa tilaisuuksia kokea kaikkia Paul Ekmanin määrittelemiä onnen 15

muotoja (Ekman 2003): hupi, Fiero (haasteen vastaanottamisesta ja selviämisestä syntyvä ilo), helpotus, jännitys, ihmettely, sensoriset elämykset, sekä levollisuus. Eläinavusteiset harjoitukset ovat lyhytkestoisia EASEL tapaamiset ovat yleensä kaksi tai kolme tuntia, jotta kokemukselliseen osioon jää aikaa. Eläinavusteisissa harjoituksissa syntyy runsaasti prosessoitavaa lyhyessä ajassa ja interaktiot kestävät tyypillisesti vain kymmenisen minuuttia. Aivomme toimii automaattiohjauksella tutuissa tilanteissa, koska aivot säästävät energiaa ja happea tarjoamalla samaa kuin olemme aina tehneet vastaavassa tilanteessa. Uudet tilanteet edellyttävät tietoista ajattelua ja vanhan ja uuden tiedon luovaa yhdistämistä, joka edellyttää aivojen otsalohkon aktivoitumista. Tutkimukset aivojen tavasta prosessoida tietoa ja miten se liittyy käyttäytymisen muutoksiin osoittaa, että säännöllinen lyhytkestoinen keskittymistä vaativa toiminta on tehokkaampaa kuin pitkäkestoinen (Rock & Schwartz, 2006 ). Vuorovaikutustutkimuksissa koiran ja ihmisen välillä on myös nähty, että kortisolitaso laski ihmisillä merkittävästi, koiralla vain hieman, samalla kun positiivisten hormonien tasot nousivat ; endorfiini, oksitosiini, prolaktiini, dopamiini nousivat merkittävästi sekä koirilla että ihmisillä. Suurimmat psykofysiologiset reaktiot saatiin 5 24 minuuttia interaktion alkamisesta. (Odendaal 2000). Hevosavusteiset EASEL- harjoitukset kestävät harvoin yli viisitoista minuuttia, jos asiakkaat ja hevoset itse päättävät mikä riittää. EASELin historiaa Rakensin ensimmäisen EASEL - ohjelman ja ohjaustyön periaatteet 90 - luvun lopulla työskennellessäni yläkoulun esy luokan opettajana. Nuorten akateemisten taitojen vahvistuminen ja käyttäytymisen pulmien väheneminen alkoivat edetä suurin harppauksin, kun sosioemotionaaliset taidot otettiin yhdessä nuorten kanssa yhtälailla tietoisen ja tavoitteellisen vahvistamisen kohteeksi. Seuraava sovellus syntyi 2000 luvun alussa perheemme asuessa neljä vuotta Pekingissä. Turvallisuuden, oppimisen ja asiakastyytyväisyyden varmistamiseksi kansainvälisen ratsastuskoulun toiminta piti muokata tukemaan asiakasäitejä ja - lapsia elämään niiden moninaisten stressitekijöiden kanssa, joita perheet kohtaavat muuttaessaan yhden perheenjäsenen työn vuoksi toiseen maahan ja kulttuuriin. Sittemmin Savikossa on rakennettu ja testattu SankariMatka - ohjelmat käyttäytymisen ja tunne- elämän häiriöistä kärsiville lapsille ja nuorille, sekä perheohjelma perheille, joiden lapsi on huostaanottovaarassa vakavien käyttäytymisen pulmien vuoksi. LeadRope on yritysvalmennusten ja työnohjauksen versio, jota on käytetty niin Suomessa kuin loistavin palauttein mm. EU- komission esimiesten valmennuspäivässä Brysselissä. Ohjaajakoulutusten kvantitatiiviset vaikuttavuustutkimukset ovat tekeillä osana väitöskirjatyötäni Jyväskylän yliopiston psykologianlaitokselle. EASEL Ohjaaja- koulutus käynnistyi 2005 Suomessa ja 2009 ulkomailla. Ensimmäinen pilottiryhmä valmistui Suomen Työnohjaajat ry:n hyväksymästä EASEL Coach työnohjaajakoulutuksesta 2011. Työmuodon kehitystyöstä ja menetelmäkoulutuksista Suomessa ja ulkomailla vastaa EASEL 16

Training oy (www.easeltraining.fi) Myös jokainen n 150 ohjaajakoulutuksen suorittaneesta sosiaali-, terveydenhuolto- ja ohjausalan ammattilaisesta on osaltaan kehittänyt EASELia siihen sovellusten rikkauteen, jota se tänä päivänä on. EASEL Ohjaajien työ on kuitenkin tunnistettavissa erityisesti työskentelyn näkökulmasta, yleisistä tavoitteista ja perusprosessista, tavasta työskennellä eläintyöparien kanssa, sekä ohjaustapaamisten rakenteesta ja psykoedukatiivisista työkaluista. EASEL Ohjaaja myös pystyy joka hetki perustelemaan miksi valitsee jonkin harjoituksen ja ohjaa sen niin kuin ohjaa. Neljä ekaluokkalaista poikaa kävelee touhukkaana kahden ohjaajan ja EASEL - koira Annien kanssa kohti hevosten työskentelyaitausta. Aurinko paistaa ja ilmassa tuoksuu alkukesä. Välipalan yhteydessä on vaihdettu viikon kuulumiset ja pohdittu tapahtumia Käytöksen osatekijät työkalun avulla: ruokapöydän päässä olevalle liitutaululle on piirretty tikku- ukoilla kohtauksia elävästä elämästä mitä tapahtui, mikä tunne tuli, mitä ajattelit, miten valitsit toimia? Ohjaajien ihastellessa hyviä valintoja pojat ovat ylpeinä kertoneet käyttämiään kikkoja. Nyt poikien pompahtelun pysäyttää kentän viereisestä ojasta kuuluva sammakoiden kurnutus. Pysähdytään laskemaan sammakoita ja ihmettelemään sammakonkutua tyynen veden pinnalla. Ohjaaja pyytää Annie- koiraan pysymään penkereellä etteivät sammakot säikähdä. Keskustelu etenee sammakkovauvojen kehitykseen ja vauvoihin äitien masuissa. Sitten palataan taas hevosiin ja mitä seuraavaksi tehdään. Ohjaaja selittää, että kentällä on tuttuja leikkivälineitä ja kysellään hevosilta mitä ne haluavat tehdä poikien kanssa. Pieni poika kävelee kentälle ohjaajan kanssa muiden seuratessa tapahtumia penkillä kentän laidalla. Ohjaaja viheltää ja viereiseltä laitumelta kävelee paikalle kokenut EASEL - hevonen, suomenhevostamma Tupsu. Ohjaaja piirtää kengänkärjellä hiekkaan kolme sisäkkäistä kehää ja sisältä keskimmäisen kautta uloimpaan kaartuvan viivan. Pojan kanssa kerrataan, että sisimmäisellä sinisellä alueella on helppo olla, keskimmäisellä keltaisella opitaan uutta ja siellä on sopivasti jännittävää. Uloimmalla ollaan punaisella ja siellä tulee tarve päästä pakoon. Jos ei pakoon pääse, joutuu taistelemaan ja pahimmillaan lamaantuu. Ohjaaja kysyy pojalta missä kohtaa kaartuvaa viivaa hän on nyt, kun Tupsu tuolta kävelee kohti. Poika pohtii hetken ja sanoo sitten olevansa punaisen rajalla, koska Tupsu on niin iso. Ohjaaja muistuttaa, että poika voi milloin tahansa astua hänen taakseen turvaan ja pyytää heitä astumaan kauemmaksi hevosesta. Tupsu pysähtyy ohjaajan eteen ja he rapsuttavat toisiaan. Ohjaaja kiittää hevosta lempeästi siitä, että se halusi tulla heitä tervehtimään, ja kysyy pojalta mitä hänen tekisi mieli ehdottaa Tupsulle. Poika pyytää ohjaajaa auttamaan hänet vieressä olevan saavin päälle. Tupsu katsoo poikaa ja poika hymyilee. Tupsu asettuu sivuttain kaula pojan kohdalle, pää ohjaajan edessä. Poika ottaa ohjaajaa kaulasta kiinni ja toisella kädellä alkaa silittää hevosen kaulaa. Kentän laidalla yksi poika laskeutuu penkiltä koiran viereen ja kietoo toisen kätensä koiran selän yli. Penkillä istuva ohjaaja silittää poikaa lyhyesti käsivarresta ja hymyillen nyökkää pojalle tämän kääntäessä katseensa. Kentällä pieni poika saavin päällä silittää hevosen kaulaa ja näyttää pohtivalta. Muutaman minuutin kuluttua ohjaaja sanoo hiljaisella äänellä, että kohta aletaan sanomaan hei hei ja antamaan vuoro toisille. Poika kumartuu veikeänä lähemmäs hevosen silmää ja kiittää siitä, että 17

hevonen ei säikäyttänyt häntä. Ohjaaja silittää vielä hevosta ja antaa sille suukon turpaan. Kävellessään pois kentältä ohjaaja kyselee pojalta mitä tapahtui, miltä tuntui, mitä hän oppi ja millaista hyötyä siitä voisi olla illalla kotona tai huomenna koulussa. Kentän laidalla Annie koira nousee ylös ja tervehtii saapuvaa poikaa hännänheilutuksella. Myöhemmin Taidestudiossa poika värittää hartaasti paperia ruskean ja keltaisen sävyisillä puukynillä. Sitten hän leikkaa piirustuksestaan ympyrän ja liimaa sen Päiväkirjaansa. Hän kertoo ohjaajalle mitä haluaisi kirjoittaa ja ohjaaja tekee sanelusta mallitekstin tikkukirjaimilla ja tavuviivoilla. Poika kopioi Päiväkirjaansa tekstin Tupsun karva kimmelsi auringossa. Poika oli vuonna 2008 lastensuojelun maksamana käytöshäiriöisille lapsille ja nuorille suunnatussa vuoden SankariMatka - ohjelmassamme Savikon tilalla. Kirjallisuutta Bekoff, M. (2007) The Emotional Lives of Animals. New World Library Boyatzis, R. (2001) Unleashing the Power of Self- Directed Learning from http://stemrc.aihec.org/nasasre/srefaculty/shared%20documents/self_directed_lear ning.pdf Cacioppo, J.T. (Editor), Berntson, G.G. (Editor), Taylor, S.E. (Editor), Schacter, D.L. (Editor) (2002) Foundations in Social Neuroscience. The MIT Press CASEL, Collaborative for Academic, Social, and Emotional Learning. www.casel.org Chandler, C. (2005) Animal Assisted Therapy and Counseling, Routledge Chapman, L. Neurobiologically Informed Trauma Therapy with Children and Adolescents: Understanding Mechanisms of Change (2014) Cozolino L. The Social Neuroscience of Education (2013) Cozolino L. The Neuroscience of Psychotherapy (2010) Goleman, D Sosiaalinen äly (2007) Hughes, D. Attachemend Focused Family Therapy (2007) Children and Nature Network http://www.childrenandnature.org/downloads/cnnhealthbenefits2012.pdf Damasio, AR (1994). Descarte's Error: Emotion, reason and the human brain. New York: Picador. Dispenza, J. (2007) Evolve Your Brain. Health Communications Ekman, P. (2003) Emotions Revealed. Times Books Elsevier (2010). Oxytocin: It s a Mom and Pop Thing. ScienceDaily August 22, 2010. from http://www.sciencedaily.com/releases/2010/08/100820101207.htm Fredrickson, B. (2009) Positivity, Three Rivers Press Goleman, D. (2006). Social Intelligence: The new science of human Relationships. London: Hutchinson Grandin, T. (2009) Animals make us human, creating the best life for animals Katcher, A.H. and Wilkins, G. (2002) The Centaur's Lessons: The Companionable Zoo Method of Therapeutic Education Based Upon Contact with Animals and Nature Study. Published by Animal Therapy Association and People, Animals, Nature, Inc. 18

Also in http://www.ourfarmschool.org/evaluation/clinic_trial.php Kolb, D.A. (1984). Experiential learning: Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs, NJ: Prentice- Hall. Lazarus, R.S. and Lazarus, B.N. (1994) Passion and Reason making sense of our emotions. Oxford University Press Levy, B.R., Slade, M.D., Kasl S.V. and Kunkel, S.R. (2002). Longevity increased by positive self- perception of aging. Journal of Personality and Social Psychology 88, 2, pp.261-270 Mayer, J.D., Salovey, P. and Caruso, D.R. (2008). Emotional Intelligence: New ability or eclectic traits, American Psychologist, 63, 6, 503-517. McEnruem M.P., Groves, K,S. and Shen, W. (2010) Emotional Intelligence Training: Evidence regarding its Efficacy for Developing Leaders. Leadership Review, Kravis Leadership Institute, Claremont McKenna College, Vol. 10, Winter 2010, pp 3-26 Muñoz, S- A. Children in the outdoors In: www.countrysiderecreation.org.uk/children%20outdoors.pdf NATSAP Behrens, E. et.al. The evidence base for private therapeutic schools, residential programs, and wilderness therapy programs. In : www.aee.org/files/en/user/cms/natsap_white_paper.pdf Odendaal, J.S.J. (2000) Animal- assited therapy- magic or medicine? Journal of psychosomatic Research, 49(4),275-280 Jaan Panksepp, (2004) Affective Neuroscience: The Basis of Human and Animal Emotions Payton, J., Weissberg, R.P., Durlak, J.A., Dymnicki, A.B., Taylor, R.D., Schellinger, K.B., & Pachan, M. (2008). The positive impact of social and emotional learning for kindergarten to eighth- grade students: Findings from three scientific reviews. Chicago, IL: Collaborative for Academic, Social, and Emotional Learning.www.lpfch.org/sel Podberscek, A., Paul, E., Serpell, J. (eds) Companion Animals and Us: Exploring the relationships between people and pets Cambridge University Press Ridley, M. (2003) Nature Via Nurture: Genes, Experience, and What Makes us Human. Harper Collins Rock, D. and Schwartz, J. (2006) The Neuroscience of Leadership. Strategy+Business, Issue 43, 2006, from http://www.strategy- business.com Rock, D. (2009) Managing with the Brain in Mind. Strategy + Business, Issue 56, 2009, from http://www.strategy- business.com/article/09306?pg=all Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self- determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well- being. American Psychologist, 55, 68-78. Storrs, C. (2009) Sight Unseen: People Blinded by Brain Damage Can Respond to Emotive Expressions. Scientific America, October, 2009. Tirkkonen A, Kokkonen M, Pulkkinen L. (2004) Tunteiden säätelyn siirtyminen vanhemmilta lapsille lapsilähtöisen vanhemmuuden välityksellä. Psykologia;1:46 58. (Transfer of emotion regulation strategies from parents to children through child- centered parenting. Published in the Finnish journal of psychology) 19

Trotter, K., Chandler, C., Goodwin- Bond, D., & Casey, J. (2008). A comparative study of the efficacy of group equine assisted counseling with at- risk children and adolescents. Journal of Creativity in Mental Health, Vol. 3(3), 254-284. Uvnäs- Moberg, K. (2010) Coordinating role of oxyticin. A plenary session at the IAHAIO congress in Stockholm, Sweden. Wilson, E.O. (1984). Biophilia. Cambridge, MA: Harvard University Press. Zins, Weissberg, Wang & Walberg, (2004) Building Academic Success on Social and Emotional Learning: What Does the Research Say? New York: Teachers College Press 20