MTK-Kaakkois-Suomen maaseutunuorten opintomatka Saksaan 5.-11.4.2013 Teksti: Eija Paronen Kuvat: Marko Nuojua, Johanna Vesa ja Eija Paronen MTK-Kaakkois-Suomen maaseutunuoret järjesti opintomatkan Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan huhtikuussa 2013. Mukana matkalla oli yhteensä 20 MTK:laista. Valtaosa matkalaisista tuli Kaakkois-Suomen alueelta, mutta joukossa oli edustajia myös Hämeestä ja Uudeltamaalta. Matka kulki reittiä Turku Tukholma Kööpenhamina Lyypekki Hampuri Bremen Osnabrück Berliini Helsinki. Kuuteen päivään mahtui yhteensä yhdeksän vierailukohdetta, joiden joukossa oli paitsi vilja- ja kotieläintiloja, myös energialaitoksia, jalostavaa elintarviketeollisuutta sekä maatalouskonetehtaita. Matkan aikana ehdimme tutustua myös moniin hienoihin kaupunkeihin. Matka käynnistyi perjantaina 5. huhtikuuta yhteiskuljetuksella Imatralta. Matka suuntautui Turkuun, jossa koko matkaryhmä tapasi ensimmäistä kertaa. Turun satamassa meitä odotti myös matkaoppaamme Johanna Vesa ja bussikuskimme Petri Valtanen. Matkasimme Viking Grace - aluksella yön aikana Itämeren yli Tukholmaan. Laiva saapui Tukholmaan varhain lauantaiaamuna. Aamiaisen nautittuamme hyppäsimme bussin kyytiin, ja lähdimme ajamaan kohti Kööpenhaminaa. Heti ensimmäisenä päivänä edessä oli siis pitkä bussimatka. Ruotsin maatalousalue alkaa oikeastaan vasta samalta korkeudelta, kuin missä on eteläinen Suomi. Etelä-Ruotsissa kevät olikin huomattavasti pidemmällä Suomeen verrattuna. Peltotyöt olivat matkan varrella monin paikoin jo hyvässä vauhdissa. Etelä-Ruotsissa kevät oli huhtikuun alussa jo pitkällä. Working with nature, not against it Ensimmäinen tilavierailu suuntautui Norregårdenin viljatilalle Etelä-Ruotsin Dalbyssä. Tilan koko oli 90 hehtaaria, josta viljaa viljeltiin 80 hehtaarilla. Tilan isäntä kertoi, että tilan toiminta perustuu
kolmeen kivijalkaan: viljan ja nurmensiemenen viljelyyn, linnunsiemenseoksen valmistukseen sekä joulukuusikauppaan. Linnunruokabisnestä tila on harjoittanut jo lähes 30 vuoden ajan. Vuosittain pakataan useita kymmeniä tuhansia kiloja siementä. Siemeniä myydään suoraan tilan yhteyteen rakennetusta puodista. Joulukuusia viljellään noin viiden hehtaarin alueella. Pisimmillään kuuset ovat matkanneet ostajille Singaporeen asti. Nurmen siemenviljelyn lisäksi tilalla viljellään ainakin rapsia, maissia, vehnää ja kauraa. Isännän kanssa keskustelussa huomiota herätti se, että toisin kuin Suomessa, Ruotsissa lannoitteiden käyttöä ei ole juurikaan rajoitettu. Raja-arvot ovat isännän mukaan vain suosituksia. Tämä on jälleen hyvä esimerkki siitä, että EU:n jäsenmailla on suuria eroavaisuuksissa jäsensopimuksissaan, tai ainakin säädösten soveltamisessa. Säännöllisten maanäytteidenkin ottamisesta on voimassa pelkkä suositus. Suomessa termistä suositus ei voida tässäkään yhteydessä puhua, sen verran kovat sanktiot voi tila saada säännöllisen viljavuustutkimuksen hoitamatta jättämisestä. Tilan rapsikasvustoja tutkailemassa. Suotuisat viljelyolosuhteet Etelä-Ruotsissa mahdollistavat esimerkiksi vehnällä 9 000 11 000 kilon hehtaarisadot. Verrattuna Suomeen tässä on siis melkoinen ero. Satotasoeroa tasoittaa huomattavasti pienemmät maataloustuet. Lfa-tukea tila ei saa lainkaan. Tila oli mukana pohjoismaisessa Baltic Deal -ohjelmassa, jonka tavoitteena on ympäristönsuojeluosaamisen parantaminen maataloudessa. Baltic Deal on EU:n Itämeristrategian lippulaivahanke, jota toteuttavat maatalouden tuottaja- ja neuvontajärjestöt Itämeren maissa. Suomessa ohjelman toteutuksesta vastaa MTK. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on auttaa viljelijöitä vähentämään tilan päästöjä ilman, että tilan tuotanto tai kilpailukyky kärsii. Suuri osa tilan pelloista sijaitsi tilakeskuksen ympärillä. Peltojen välissä kulkevat peltotiet mahdollistavat sen, ettei pelloilla juuri tarvitse ajaa viljakuorman kanssa. Näin peltoon kohdistuvaa pintapainetta voitiin pienentää. Luonnon monimuotoisuuteen oli panostettu esimerkiksi tuomalla mehiläispesiä puna-apilapellon läheisyyteen, jätteidenkäsittelyä varten oli rakennettu erillinen jätepiste, ja kasvinsuojeluruisku pestiin biopedin päällä.
Oli mukavaa tutustua tilaan, joka jokapäiväisessä toiminnassaan todella panostaa ympäristöasioihin. Isäntä sanoikin vielä vierailun lopuksi, että on tärkeää työskennellä yhteistyössä luonnon kanssa, ei sitä vastaan. Samaa mieltä ovat varmasti viljelijät niin Suomessa kuin Ruotsissa. Viljatilalta oli vielä tunnin mittainen matka Kööpenhaminaan. Matkalla ylitimme Juutinrauman sillan. Tämä vuonna 2000 avattu kokonaispituudeltaan 16 kilometrin silta yhdistää Malmön ja Kööpenhaminan kaupungit. Perille päästyämme nautimme illallisen Kööpenhaminan keskustassa. Juutinrauman silta Hyväluonteinen punainen angus pääosassa Seuraavana aamuna lähdimme matkaamaan kohti etelää ja Falsterin saarta, jossa meitä odotti seuraava vierailukohde, noin 110 eläimen Bakkens Angus -emolehmätila. Monin paikoin matkalla näytti siltä, että Tanskassa kevät oli jäljessä verrattuna Etelä-Ruotsiin. Maat olivat märkiä, ja paikka paikoin pelloilla näkyi vielä lunta. Tilan emäntä kertoi, että Falsterin saarella kevät oli kuukauden myöhässä. Nyt lämpömittari näytti +3 astetta, ja yöllä lämpötila oli painunut pakkasen puolelle. Kevättä odoteltiin kovasti siis myös täällä. Perillä saimme lämpimän vastaanoton aamukahveineen ja leivonnaisineen. Tilalla eläinten pääasiallinen rotu oli Suomessa harvinaisempi punainen angus. Rotu oli valikoitunut tilalle mukavan ja ystävällisen luonteensa sekä hyvälaatuisen, vähärasvaisen lihansa vuoksi. 1-vuotias sonni kasvaa noin 600-kiloiseksi, josta ruhopaino on 350 kiloa. Tila myy teuraseläimet suurelle teurastamolle, Danish Crownille. Hyviä lisätuloja saadaan jalostuseläimistä, joita on myyty muun muassa Portugaliin ja Saksaan.
Punainen angus Siemennykseen käytetään omia sonneja, mutta myös keinosiemennystä. Jonkin verran käytetään maitorotuistakin siementä, jotta karjaan saadaan uutta verta. Eläinten ruokinta koostuu mäskistä sekä sokerijuurikkaasta ja nurmirehusta. Tilalla pääpaino on lihantuotannossa, itse viljellään pääosin vain nurmea ja sokerijuurikasta. Tilan tulevaisuuden isäntäpariskunta näki hyvänä. Toiminnan laajentaminen ei näytä todennäköiseltä, sillä toisaalta tilakoko on nyt sopiva ja toisaalta tilaa eläinmäärän kasvattamiselle ei juuri ole. Isäntäpariskunnan jälkeen tilaa ryhtyy pitämään heidän tällä hetkellä maatalouskoulua käyvä 21-vuotias poikansa. Tilavierailulta ajoimme Rodbyn satamaan, josta matkasimme lautalla Itämeren yli Puttgardeniin. Iltapäivällä saavuimme seuraavaan yöpymispaikkaan, Lyypekkiin. Muutaman tunnin ajan ehdimme tutustua tähän historialliseen kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Lyypekki
Mallasohran viljelyä, lihasikoja ja aurinkoenergiaa Maanantaipäivälle meillä oli tiedossa useampi vierailukohde, jotka kaikki olivat osa Global Malt - mallastamon tuotantoketjua. Ensin suuntasimme mallasohraa tuottavalle tilalle Schleswig- Holsteinin alueelle. Tilalla meitä oli vastassa isännän lisäksi paikallisen viljayhtiön edustajat sekä Global Maltin edustaja, joka kulki mukanamme päivän kaikissa vierailukohteissa. Mallasohraa viljelevän tilan isäntä kertoi, että kyseisellä alueella on viljava maaperä, ja mallasohran viljely on yleistä. Isäntä kertoi tilan toiminnan perustuvan kolmeen tuotannonalaan: viljanviljelyyn, sianlihantuotantoon ja aurinkoenergian tuottamiseen. Lietteen ajo käynnissä pohjois-saksalaisella sikatilalla. Peltoa tilalla oli noin 160 hehtaaria. Mallasohran lisäksi viljelyssä oli ainakin sokerijuurikasta ja vehnää sekä rehumaissia. 3 400-paikkaisessa sikalassa kasvaa vuosittain yhteensä 15 000 sikaa. Sikojen rehun pääraaka-aineena käytetään vanhaksi mennyttä leipää sellaisenaan. Suomessa sama ei onnistuisi, sillä säädösten mukaan meillä rehuksi menevä leipä tulee iskukuumentaa ennen sioille syöttämistä. Sikalan katolle asennetut aurinkopaneelit tuottivat energiaa 260 kw-tuntia vuodessa. Isäntä oli tyytyväinen aurinkoenergiaan investoimispäätökseen. Lähes miljoonan euron alkuinvestoinnin jälkeen energiamuoto maksaa itsensä takaisin varsin nopeasti. Vuosittainen tuotto on vakaa, ja tuotantojärjestelmä melko helppohoitoinen.
Aurinkopaneelit sikalan katolla olivat tilan omistajan mukaan kannattava investointi. Myös tällä tilalla isäntä harmitteli kevään myöhästymistä noin kuukaudella. Syysviljat ovat kärsineet viivästymisestä, ja tämä tulee todennäköisesti näkymään sadossa. Lietteen levitys pelloille oli parasta aikaa käynnissä, kuten monella muullakin tilalla Pohjois-Saksassa ajoreittimme varrella. Bioenergian suosiminen syynä korkeaan pellon hintaan Pellon hinta Schleswig-Holsteinin alueella on poikkeuksellisen korkea. Muutamassa vuodessa pellon hinta on tuplaantunut, ja kohonnut peräti 30 000 euroon hehtaarilta. Isännän mukaan sokerijuurikas on ainoa kasvi, jota näillä hinnoilla kannattaisi tuottaa, mutta toki jo viljelykierron takia on viljeltävä muutakin. Syy korkeisiin hintoihin piilee bioenergiantuotannon lisääntymisessä alueella. Saksassa politiikka on ohjannut siihen, että viljelijöiden kannattaa monesti tuottaa pelloillaan ennemmin biopolttoainetta kuin ruokaa. Tätä kehitystä tuskaili myös Global Maltin johtaja Hampurissa tehtaan tutustumiskierroksella. Mallasohran viljelyn suosio on laskenut, ja nykyisin suurin osa Global Maltin käyttämästä raaka-aineesta tuodaan Tanskasta. Tilalta lähdettyämme vierailimme vielä Global Maltin oppaan kanssa paikallisessa osuuskuntamuotoisessa viljayhtiössä, joka ostaa viljaa ja myy lannoitteita. Mallasohran tuotannossa Global Malt keskustelee yhdessä viljelijöiden kanssa siitä, mikä lajike valitaan viljelyyn. Näin lajikkeen valintaan annetaan yhdessä valittu vahva suositus, jota valtaosa viljelijöistä noudattaa. Global Malt on yksi Saksan suurimmista mallastamoista, ja vahva vilja-alan toimija. Mallastamo työllistää tällä hetkellä yhteensä 30 henkilöä. Yhtiön mallastamolla Hampurissa teimme yksityiskohtaisen tehdaskierroksen lähtien mallasohran vastaanotosta lopputuotteen eli maltaan pussitukseen asti.
Global Maltin mallastamo, Hampuri Biopolttoaineita suosivan politiikan lisäksi johtaja kertoi mallastamon haasteina olevan kulutustottumusten muutos. Saksalaisten oluenjuonti on viime vuosina ollut laskusuunnassa, ja tämä on ajanut Global Maltin muuttamaan asiakasstrategiaansa. Nykyisin peräti 60 % tuotannosta viedään ulkomaille. Kasvavia markkinoita ovat erityisesti Aasian maat, samoin Afrikka. Laitos vaatii paljon energiaa, ja energia muodostaakin raaka-aineen ohella suurimman osan tuotantokustannuksista. Tämän vuoksi mallastamolla on oma voimalaitos, joka tuottaa energiaa 16 000 MW-tuntia vuodessa. Kierroksen jälkeen suunnistimme hotellillemme, ja iltapäivällä oli vuorossa omatoimista tutustumista kaupunkiin. Lypsykarjatilan ja biokaasulaitoksen toimiva yhdistelmä Matkan neljäntenä aamuna hyvästelimme Hampurin, ja parin tunnin ajomatkan päästä vierailimme reilun 400 holsteinin lypsykarjatilalla, jolla oli oma biokaasulaitos. Tilaa piti kaksi veljestä, joista toisen vastuulla oli karja, toisella biokaasulaitos ja viljelypuoli. Karjasta vastaava veli on ammatiltaan eläinlääkäri. Hän kertoi eläinten hyvinvoinnin olevan hänelle ykkösasia, jonka kautta pyritään hyvään keskituotokseen (vuosittainen keskituotos tällä hetkellä 9 500 kg). Jalostuksen merkitys tulee vasta tämän jälkeen.
Pohjois-Saksassa vierailtiin reilun 400 lehmän lypsykarjatilalla. Hiehot lähetetään kasvamaan 35 eläimen ryhmissä hiehohotelliin, josta ne sitten palaavat tilalle. Vasikat menevät kolmen kuukauden ikäisinä välitykseen. Eläimiä oli useassa rakennuksessa, ja lypsyllekin eläimet kulkivat rakennuksesta toiseen. Lypsyasema on käytössä 17 tuntia vuorokaudessa, sillä lehmät lypsetään kolme kertaa 24 tunnissa. Lypsytyö hoituu kolmen puolalaisen työntekijän voimin. Lisäksi tilalla on pari harjoittelijaa. Vasikoille oli vastikään rakennettu uudet tilat erilliseen halliin. Tilan yhteydessä toimiva biokaasulaitos tuottaa energiaa 500 kw-tuntia vuodessa. Tällä energialla lämmitetään vanhan isännän ja veljesten asuintalot sekä vasikoille ja poikiville vasta valmistunut navetta. Tuotanto ylittää tilan oman kulutuksen, ja ylijäämäsähköä myydään jonkin verran myös tilan ulkopuolelle. Isännän mukaan lypsykarjatilan ja biokaasulaitoksen yhdistelmä on toimiva. Raaka-aineena käytettävää karjanlantaa jää vielä yli oman tarpeen, ja esimerkiksi huonoksi menneen rehun voi helposti hyödyntää polttoaineena. Laitoksen polttoaineena käytetään myös maissia. Tarvittava
raaka-ainemäärä tähän saadaan 80 hehtaarin alalta. Osa maissista ostetaan tilan ulkopuolelta. Biokaasulaitos valmistui vuonna 2008, jolloin investointi maksoi kolme miljoonaa euroa. Viisi vuotta myöhemmin vastaavan investoinnin hinta on 50 % enemmän. Ei siis ihme, että isäntä oli tyytyväinen tilan investointipäätöksen ajankohtaan. Lypsykarjatilalla oli myös oma biokaasulaitos. Tehdaskierros maailman kolmanneksi suurimmalla maatalouskoneiden valmistajalla Yövyimme Bremenissä, ja sieltä matka jatkui kohti Claasin tehdasta Harsewinkelissä. Matkan varrella kävimme pikaisesti tutustumassa paikallisen siemenpakkaamon toimintaan. Tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuottaan viettävällä Claasilla on toimintaa 140 maassa. Claasin koneilla suoritetaan sadonkorjuuta vuoden jokaisena päivänä jossakin päin maailmaa. Maatalouskoneiden markkinat kasvavat kohisten erityisesti Afrikassa, ja tämä on potentiaalinen markkina-alue myös Claasille. Perheyrityksenä edelleen toimiva Claas on John Deeren ja CNHyhtymän jälkeen maailman kolmanneksi suurin maatalouskoneiden valmistaja.
Claasin tehtaalla näyttelyhallissa riitti katseltavaa. Claas työllistää maailmanlaajuisesti 9 000 työntekijää, joista 3 000 työskentelee Harsewinkelin tehtaalla. Tällä modernilla tuotantolaitoksella valmistui traktoreita ja puimureita. Kaikki koneet valmistettiin tilaustyönä, joten jo valmistusprosessin alussa tiedetään, mille tilalle valmiit koneet menevät. 10 tunnin päivän aikana tehtaassa valmistuu neljässä linjassa yhteensä 50 konetta. Tehdaskierroksella oppaanamme toiminut mies oli työskennellyt Claasilla 50 vuoden ajan, joten tehdaskierros sujui vahvalla rutiinilla. Näyttelyhallissa tutustuimme tehtaalla valmistettavaan kalustoon. Esillä olleista koneista vaikuttavin taisi olla puimuri mallia Lexion 780, jonka leikkuupöydän leveys oli 12 metriä. Näkymiä Amazonen testiradan varrelta Viimeinen aamu valkeni sateisena Osnabrückissa, josta jatkoimme matkaa Amazonen konetehtaalle Hasbergeniin. Yleisesittelyn lisäksi pääsimme tehdaskierrokselle ja seuraamaan kasvinsuojeluruiskun toimintaa testiradalle. Testiradalla traktorin perässä oli kasvinsuojeluruisku,
jonka puomin leveys oli 27 metriä. Suurimmissa Amazonen ruiskuissa leveys on peräti 40 metriä. Pomppuisesta radasta huolimatta ruiskun vakaus oli vaikuttavan hyvin kohdillaan. Viimeisenä päivänä tutustuttiin Amazonen tehtaaseen, jossa päästiin myös testiradalle. Amazone on 130 vuotta sitten perustettu perheyritys, jolla on yhteensä yli 1 600 työntekijää. Yritys valmistaa koneita muun muassa maan muokkaukseen, kylvöön, lannoitukseen sekä kasvinsuojeluun. Vuonna 2010 Amazonelta ilmestyi ensimmäinen itsekulkeva kasvinsuojeluruisku. Yrityksellä on seitsemän tehdasta, joista viisi sijaitsee Saksassa, yksi Venäjällä ja yksi Ranskassa. Amazonen vierailun jälkeen matkasimme bussilla 420 kilometrin matkan Berliiniin, jossa pääsimme reilun tunnin mittaiselle kaupunkikierrokselle Berliinissä lähes 30 vuotta asuneen suomalaisoppaan johdolla. Takaisin koti-suomeen palasimme iltalennolla.
Matkan antiin oltiin varsin tyytyväisiä. Matkajärjestelyt toimivat mainiosti, ja aikataulut pitivät ennätyksellisen hyvin. Matkaoppaamme asiantuntemus oli vahva, ja valikoidut vierailukohteet olivat mielenkiintoisia. Ulkomaanmatka opetti jälleen ammatillisesti paljon, ja samanhenkisessä matkaseurueessa oli hyvä yhteishenki. Onnistuneesta matkasta kertoo sekin, että viimeisenä iltana yhteisellä illallisella alkoi jo seuraavan opintomatkan suunnittelu. Matkailu avartaa maaseutunuoria ja nuortenmielisiä siis myös jatkossa. Saksan matkalaiset yhteiskuvassa.