MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 6/93 JUHA VILKKI. Helmi-öljypellava. Jokioinen 1993 ISSN 0359-7652

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 6/93 JUHA VILKKI Helmi-öljypellava Jokioinen 1993 ISSN 0359-7652

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 6/93 JUHA VILKKI Helmi öljypellava Maatalouden tutkimuskeskus Kasvinjalostuslaitos 31600 JOKIOINEN puh. (916) 1881 Jokioinen 1993 ISSN 0359-7652

SISÄLLYS 1 TIIVISTELMÄ HELMI-PELLAVASTA 1 SUMMARY 1 2 YLEISTÄ PELLAVASTA 3 2.1 Kasvitieteellinen kuvaus 3 2.2 Viljely 3 2.3 Ölj ypellavan käyttö 4 2.4 Pellavalajikkeista 4 3 HELMI-PELLA VAN ALKUPERÄ 5 4 JALOSTUS JA KENTTÄKOKEET 5 5 LISÄYSVILJELY 5 6 LAJIKKEEN TUNNISTAMINEN 5 7 VILJ1LYOMINAISUUDET 5 8 LAATUOMINAISUUDET 7 8.1 Siemenen koko ja itävyys 7 8.2 Siemenen valkuais- ja öljypitoisuus 7 8.3 Pellavaöljyn rasvahappokoostumus 7 9 VILJELYSUOSITUS 8 10 KIRJALLISUUS 8 LIITE 1: Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosaston lajikekuvaus LIITE 2: MTTK:n kasvinviljelyalan koetulos LIITE 3a d: Koetuloksia ulkomailta

1 1 THVISTELMÄ HELMI-PELLAVASTA Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksella jalostettu öljypellava Helmi polveutuu ps. Tikkurilan öljypellava-aineistosta. Helmi-öljypellava on tunnettu linjanumerolla Jo 06 v. 1988 alkaen. Helmi-pellavaa on kokeiltu Suomessa Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksen, kasvinviljelylaitoksen ja Satakunnan tutkimusaseman kokeissa. Ulkomailla Helmi-pellavaa on testattu Ruotsissa, Norjassa ja Kanadassa. Pellavasta ei järjestetä virallista lajikekoetta. Öljypellavan pitkä kasvuaika alentaa lajin satovarmuutta Suomessa. Siksi pellavan jalostuksessa on päähuomio kiinnitetty mahdollisimman lyhyeen kasvuaikaan sekä kohtuulliseen satotasoon. Helmi-pellava on osoittautunut hyvin aikaiseksi jalosteeksi ja aikaisena jalosteena myös satoisaksi. Helmi-pellavan korsi on vahva. Tuleentumiseltaan Helmi on tasainen. Helmi-pellavan siemen on suhteellisen pieni verrattuna ulkomaisiin öljypellaviin. Siemenen öljypitoisuus on noin 40 % ja valkuaispitoisuus noin 26 %. Linoleenihappoa on öljys0.,yli 60 %, minkä vuoksi pellavaöljy on ns. kuivuvaa öljyä. Kasvikunnassa vain pellava on merkittävä kuivuvan kasviöljyn tuottaja. Pellavaöljyä ei käytetä elintarviketeollisuudessa ruokaöljyjen tai margariinien valmistuksessa. Pellavaöljyä käytetään teknisiin tarkoituksiin maalien, lakkojen, tapettien, korkkimattojen, kittien ym. valmistukseen. Puristejätteenä syntyvä rouhe ns. pellavakakut ovat sellaisenaan hyvää rehua. Pellavan siemeniä käytetään myös luontaistuotekaupassa sekä leipomoteollisuudessa. Öljypellavasta saatu kuitu ei sovellu hyvin pellavakankaiden tekoon, koska sen kuitu on kuitupellavia heikkolaatuisempaa ja lyhyempää. Helmi-pellavan viljely onnistuu parhaimmin eteläisimmässä Suomessa I ja II vyöhykkeen hikevillä hieta- tai hietasavimailla. Pellava luokitellaan toistaiseksi viherkesantokasviksi. SUMMARY 'Helmi' linseed (Linum usitatissimum L.) is released in 1993 by the Institute of Plant Breeding, Agricultural Reseach Centre of Finland. It is a selection from old Finnish linseed material. 'Helmi' is a relatively high-yielding (averaging 1700 kglhectare), early-maturing, blue-flowered cultivar. The seeds are small (5,5 g11000 seeds) with an oil content of 40 %, of which more than 60 % is linolenic acid.

3 2 YLEISTÄ PELLAVASTA 2.1 Kasvitieteellinen kuvaus Pellavan suku, Linum on alkuperältään Välimeren alueen noin 170 lajia käsittävä ruohokasvisuku, joka kuuluu pellavakasvien heimoon, Linaceae. Suvun nimikkolaji pellava, Linum usitatissimum L., on yksivuotinen, kalju ruoho. Sillä on lyhyt pääjuuri, josta lähtevät sivujuuret tunkeutuvat pääjuurta syvemmälle maahan. Taimiasteella pellava on hento ja sillä on kaksi soikeaa alle 1 cm suuruista sirkkalehteä. Kukintavaiheessa pellava saavuttaa 35-100 cm korkeuden lajikkeesta ja kasvuoloista riippuen. Pellava haaroittuu latvasta. Haaroittuminen on sitä tiheämpää mitä harvempaa kasvusto on. Lehdet ovat ruodittomia, ehytlaitaisia, kapeita ja muutaman senttimetrin pituisia. Kukinto on harva latvaviuhko. Pellavan kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukat ovat väriltään valkoisia tai sinisiä. Kukat aukeavat auringon nousun aikaan: ja sulkeutuvat puolelta päivin varistaen samalla terälehtensä. Kukinta kestää ainakin 2-3 viikkoa. Pellava on itsepölytteinen kasvi. Itsepölytyksestä syntyy viisilokeroinen siemenkota. Kussakin lokerossa voi olla kaksi ruskeaa, litteää siementä. Siemeniä peittää kasvilima, joka kuivana antaa siemenille kiillon, mutta kosteanå liimaa siemenet kodan seiniin. Pellavan kaksi erilaista viljelymuotoa ovat kuitupellava ja öljypellava. Kuitupellavissa hyödynnetään varsikuitu, kun taas öljypellavan sato muodostuu sen siemenistä. Viljelymuotojen välillä on vain suhteellisia moifologisia eroavaisuuksia. Öljypellavat ovat kuitupellavaa lyhyempiä ja heikkokortisempia. Niiden kukinto on kuitupellavaa runsashaaraisempi ja niiden siemenet ovat suurempia. Päämuotojen väliltä on määritelty myös ns. kuituöljypellavalajikkeita, joiden jalostuksessa on panostettu kumpaankin ominaisuuteen. 2.2 Viljely Tämä osa on kirjoitettu omien kokemusten ja kirjoitusten MUKULA ja WESTMAN (1977) sekä PAHKALA ja JUNNILA (1991) perusteella. Pellavan juuriston heikkouden takia sitä tulisi viljellä vain multavilla, lämpimillä ja hikevillä hieta- sekä hiesumailla tai löyhärakenteisilla savilla. Kuivuudenarat ja jäykät maat eivät sovi pellavalle. Pellon tulisi olla rikkaruohoton. Pellavan kylvöalusta tulee muokata tasaiseksi, pinnaltaan hienojakoiseksi. Kylvösyvyy- s on 1,5-3 cm ja riviväli kuten muilla kevätviljoilla. Jyräys kylvön jälkeen tasaa kosteuden. Aikainen kylvö keväällä on hyvin tärkeää, koska pellavan kasvuaika on pitkä ja sen poudankestävyys on heikko. Taimiasteellakin pellava kestää pieniä halloja. Pellavan kylvömääräksi siemensatoon pyrittäessä riittää 50-80 kg/ha. Harvasta kylvöstä kasvava pellava haaroittuu runsaammin kuin tiheästi kylvetty pellava. Kuitenkin harva kasvusto tuleentuu tiheää kasvustoa myöhemmin ja rikkakasvit kasvavat agressiivisemmin harvassa kuin tiheässä pellavapellossa. Pellava tarvitsee ravinteita vähemmän kuin kevätviljat. Typpilannoitusta on annettava varovasti, jotta lakoontuminen estyisi ja tuleentuminen tapahtuisi ajallaan. Typpeä annetaan 60-80 kg/ha ja fosforia 25-30 kg/ha vuodessa. Pellavan siemen puidaan tavallisella puimurilla, kun kasvusto on väriltään muuttunui kullanruskeasta harmaanruskeaksi ja ruskeat, kiiltävät siemenet helisevät irrallaan kuivissa kodissa. Puintityö helpottuu, jos kasvuston annetaan hieman ränsistyä. Kasvusto leikataan mahdollisimman korkealta, varstaväli säädetään pieneksi ja kelan nopeus kaksi kertaa niin suureksi kuin ajonopeus.

4 Kasvitaudit ovat harvinaisia koska pellavaa viljellään vähän. Kasvitauteihin kannattaa kuitenkin suhtautua varoen ja ennaltaehkäisevästi. Pellavaa kannattaa maalevintäisten tautien takia viljellä samalla lohkolla vain 5-7 vuoden välein ja kylvösiemen voidaan käsitellä tiraamipeittauksella. Tuhoeläimistä on hyvin harvoin harmia pellavaviljelyksillä. Kirpat, luteet tai ripsiäiset voivat joskus vahingoittaa taimia. Rikkakasvit ovat yksi pellavanviljelyn pahimmista ongelmista. Monivuotiset rikkakasvit tulee torjua ennen viljelyn aloittamista ja yksivuotiset rikkakasvit esim Glean 20 DF, MCPA- tai Basagran MCPA-valmisteella. Rikkakasviruiskutus tehdään, kun taimet ovat 5-8 cm pituisia. Glean aiheuttaa jonkin verran kasvuston vaalenemista ja lyhentymistä. MCPA aiheuttaa- ohimenevää kasvuston vioittumista. Pellavaa viljeltiin Suomessa laajimmillaan noin 10 000 hehtaarilla 1940-luvulla. Noin kolmasosa viljelyalasta oli öljypellavaa. Taloudellinen pellavan viljely tyrehtyi 1950-luvulla. 1980-luvun lopulla alkoi kiinnostus pellavanviljelyä kohtaan elpyä. Suomalaisen maatalouden ylituotantoongelmat ja pellavan hyväksyminen viherkesantokasviksi ovat käynnistäneet uudelleen pellavanviljelyn Suomessa. Pellavanviljely on kokenut renesanssiaan myös Ruotsissa, Euroopassa ja Kanadassa. 2.3 Öljypellavan käyttö Pellavaöljyä käytetään teknisiin tarkoituksiin mm. maalien, lakkojen, tapettien, korkkimattojen, kittien ja öljyvärien valmistukseen. Pellavaöljyssä on hyvin runsaasti linoleenihappoa noin 60 % (rypsiöljyssä noin 12 %), mikä tekee öljystä haihtuvaa ja kuivuvaa. Kasvikunnassa vain pellava on merkittävä kuivuvien kasviöljyjen tuottaja. Sen sijaan pellavaöljyssä on ravintotieteellisesti arvokasta öljyhappoa vain noin 15 % (rypsiöljyssä 58 %) ja linolihappoa noin 17 % (rypsiöljyssä 22 %). Pellavaöljyä ei käytetä ruokaöljynä eikä margariiniteollisuudessa. Pellavansiemenen öljypitoisuus on noin 45 % ja valkuaispitoisuus noin 25 % kuiva-aineesta laskien. Öljynpuristuksesta syntyvä puristejäte on sellaisenaan hyvää eläinten rehua. Pellavansiemeniä käytetään myös luontaistuotteena sekä leipomoteollisuudessa. PAATELAN (1947) mukaan viileä ilmasto nostaa pellavan öljypitoisuutta ja sen tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärää (jodilukua). Viljelijä voi vaikuttaa edullisesti sadon laatuun kylvämällä pellavan mahdollisimman aikaisin. Osaksi tuleentumattoman sadon laatu on heikkoa, koska raakojen siementen sisältämä lehtivihreä siirtyy öljyn uutossa öljyyn. Öljypellavan varsi ja varsikuidut ovat noin puolet lyhyempiä kuin kuitupellavan varsi ja kuidut. Öljypellavan varsikuitua voidaan käyttää mm. paperiteollisuudessa, sen sijaan pellavakankaita ei öljypellavan kuidusta kannata valmistaa. 2.4 Pellavalajikkeista Kuitupellavan kuitusato ei tarvitse valmistuakseen niin pitkää kasvuaikaa kuin öljypellavan siemensato. Ulkomaiset kuitupellavalajikkeet sopivat suomalaiseen kuitupellavan viljelyyn, vaikka ne ovat jalostetut Suomea eteläisemmissä olosuhteissa. 1950-luvulle asti viljeltiin vielä kotimaisiakin pellavakantoja. Vanhoja kotimaisia pellavalajikkeita ovat Martta ja Aino. Martta ja Aino on laskettu kauppaan 1930-luvulla ja ne on määritelty ns. kuituöljypellavatyypeiksi. Nykyisin niiden lajikeoikeudet kuuluvat Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitokselle. Varsinaisia öljypellavia olivat Maatalouskoelaitoksen kehittelemät ns. Tikkurilan öljypellava (Töp) sekä argentiinalaista alkuperää oleva Vaanilan öljypellava.

5 Viime aikoina öljypellavan viljely-yritykset ovat olleet tyystin myöhäisten ulkolaisten lajikkeiden varassa. 3 HELMI-PELLAVAN ALKUPERÄ Helmi-pellava polveutuu Tikkurilan öljypellava-aineistosta. Kasvinjalostuslaitpkselle 1970-luvulla siirtynyt Tikkurilan öljypellava-aineisto osoittautui heterogeeniseksi populaatioaineistoksi, josta kyettiin valitsemaan hyvinkin erilaisia pellavalinjoja. Päähuomio valintatyössä kohdistettiin aikaisuuteen sekä mahdollisimman suureen satoisuuteen. 4 JALOSTUS JA KENTTÄKOKEET Kymmenkunta pellavalinjaa on kokeilutettu v. 1981 alkaen Kasvinjalostuslaitoksen koekentillä. Kokeista saatiin aina seuraavan vuoden siemen. Vuonna 1987 puhdistettiin kukintavaiheessa jalostajankokeen 1. kerranne vieraista tyypeistä erityisen tarkasti. Katovuonna 1987 myös luonnonvalinta karsi voimakkaasti liian myöhään tuleentuvia genotyyppejä. Puhdistetun kerranteen sadot kerättiin käsin talteen vasta lokakuun lopulla. Vuonna 1988 kylvettlin puhdistetusta siemenestä erilliset lisäykset, joille annettiin linjanumerot Jo 2 Jo 12. Vuodesta 1989 alkaen kokeissa on käytetty lisäyksistä saatua aitoa siementä. Vuodesta 1989 alkaen Helmi-pellava on ollut kokeissa mukana linjanumerolla Jo 06. Helmi-pellavaa on kokeilutettu kasvinjalostuslaitoksen kenttäkokeissa näyteruutuina, kerranteellisina lajikekokeina ja lisäysviljelminä. Helmi-pellava on ollut mukana myös MTTK:n kasvinviljelyalan lajike- ja viljelyteknisissä kokeissa vv. 1990-1992, yhteispohjoimaisessa pellavakokeessa vv. 1989-90, Örebro Läns Hushållningssällskapin kokeissa Ruotsissa v. 1992, Appesvollin kokeissa Norjassa vv.1991-1992 sekä Kanadassa v. 1992. 5 LISÄYSVILJELY Helmi-pellavan laaja-alaisemmasta lisäysviljelystä on huolehtinut v. 1991 ja v. 1992 Jokioisten siemenkeskus. 6 LAJIKKEEN TUNNISTAMINEN Va. johtaja, maisteri Osmo Ulvinen sekä va. tarkastaja Kaarina Paavilainen ovat Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosaston puolesta laatineet Helmi-pellavasta tyyppikuvauksen v.1991-1992 järjestettyjen laboratorio- ja kenttäkoetarkastusten perusteella. Kuvauksen mukaan Helmi poikkeaa muista pellavalajikkeista, joten se voidaan todeta itsenäiseksi jalosteeksi (Liite 1). 7 VILJELYOMINAISUUDET Helmi-pellavan jalostustyössä on painotettu ennen kaikkea siementuotannon satovarmuutta Suomessa. Pellavan liian pitkä kasvuaika on ollut suurin este sen menestyksekkäälle viljelylle Suomessa. Helmi-pellavan keskimääräinen kasvuaika kasvinjalostuslaitoksen kokeissa, noin 106 vrk, on ollut yli viikon ulkomaisia kilpailijoita lyhyempi. Helmi-pellava on lujavartinen ja noin 55 cm korkea. Helmi-pellavan kukka on väriltään sininen.

6 Hyvin aikaiseksi pellavaksi Helmi on myös satoisa. Öljypellavien sato on vaihdellut kasvinjalostuslaitoksen kokeissa viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 200-2400 kg/ha välillä. Helmin keskisato on ollut noin 1700 kg/ha. Yhdistetyt koetulokset kasvinjalostuslaitoksen kokeista vuosilta 1985, 1986, 1988, 1989, 1991 ja 1992 on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Vuodet 1987 ja 1990 on koetuloksista poistettu, koska katovuonna 1987 pellavan sato jäi noin 200 kg/ha ja vuonna 1990 savimaan koe taimettui täysin epätasaisesti ja epäluotettavan tuloksen. Vuonna 1987 tehty voimakas valinta näkyy hyvin koetuloksissa vuodesta 1989 alkaen (Taulukko 2). Ulkomaisissa kokeissa Helmi-pellava on menestynyt nimenomaisesti aikaisena jalosteena. Satotasoltaan se on hävinnyt myöhäisille lajikkeille (Liite 3a d). Taulukko 1. Helmi-pellavan menestyminen Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksen lajikekokeissa Jokioisilla. Tavallinen parivertailu 6 vuoden koetuloksilla. Poikkeamat mittarilajikkeen (=Helmi) tuloksista. Lajike Koe kpl Sato kg/ha Sadon Kasvu- Pituus sl aika C111 Lako Jo 02 Jo 04 Jo 10 Jo 13 Iduna Martta Norlin Antares Somme FP 964 Andro 5 5 2 3 1 1 1 1 1 1 1570 1560 1550 1995 1010 1550 2490 2060 2810 2750 2360 99 + +12 99 +6* +3* +8 98 +2 0 +18 97 0 1 +13 66 +16* +3 +12 93 +3 +9 102 +7 +3 17 82 +11 +1 115 +11 +2 113 +7 1 97 +8 +6 Taulukko 2. Helmi-pellavan sadot (kg/ha) eri vuosina Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksen lajikekokeissa Jokioisilla. Tavallinen parivetlailu: sadon suhdeluvut mittarina olevaan Helmi-pellavaan nähden. Lajike v. 1985 v. 1986 v. 1988 v. 1989 v. 1991 v. 1992 Jo 02 Jo 04 Jo 10 Jo 13 Iduna Martta Norlin Antares Somme FP 964 Andro 164'.. 9 100 122-98 83 90, 132 107 74 87 112 95 92 93 104 93 92 26 67 93 102 82 115 113 97

7 8 LAATUOMINAISUUDET 8.1 Siemenen koko ja itävyys Helmi-pellavan tuhannen siemenen paino (tsp) on ollut keskimäärin 5,5 g kasvinjalostuslaitoksen koesadoissa (Taulukko 3). Helmi-pellavan koesatojen itävyysarvot ovat olleet keskimäärin noin 10-20 % ulkomaisia kilpailijalajikkeita korkeampia eli noin 75-90 %. 8.2 Siemenen valkuais- ja öljypitoisuus Helmi-pellavan siemenessä on noin 26 % valkuaisainetta ja noin 40 % rasvoja. Valkuaissato on ollut keskimäärin 420 kg/ha ja öljysato 630 kg/ha (Taulukko 3). Taulukko 3. Helmi-pellavan siemenen laatuominaisuudet Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksenjalostajan kokeiden koesadoissa. Tavallinen parivertailu; poikkeamat mittarilajikkeen (=Helmi) tuloksista. Lajike TSP Oljy Oljysato Valkuais- Valk.sato Koe kglha kpl Jo 02, +1,2-32, -3 Jo 04 +0,1 +0,5-40 +0,2-28 3 Jo 10-0,1 +1,1-19 -0,2-27 3 Jo 13-0,2 +1,5 +4-0,2-18 2 Iduna +1,4 +1,5-169 -2,5-144 3 Martta +0,6-1,4-58 +2,0 +3 1 Norlin +0,7 +1,6 +55-3,0-56 1 Antares +2,6 +0,8-140 -1,4-129 1 Somme +0,9 +1,8 +184-3,6-3 1 FP 964 +0,7 +1,9 +164-4,0-26 1 Andro +0,7 +0,9-11 -2,0-62 1 8.3 Pellavaöljyn rasvahappokoostumus Lajikekokeissa olleiden pellavien rasvahappokoostumus on määritetty koesadoista kasvinjalostuslaitoksen kemian laboratoriossa kaasukromatografilla. Rasvahappokoostumuksen muuntelu eri pellavakantojen Välillä on vähäistä (Taulukko 4). Helmi-pellavan tyydyttymättömien rasvahappojen osuus on lähes 93 %. Helmi-pellavan siemenen linoleenihappopitoisuus on 62,2 %. Rypsiöljyn ja pellavaöljyn tasvahappokoostumukset on esitetty kuvassa 1. Taulukko 4. Eri rasvahappojen %-osuus pellavaöljyssä Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksen jalostajankokeiden koesadoissa. Lajike Palmitiini Steariini Oleiini Linoli Linoleeni Muut Jo 02 4,2 2,9 15,0 17,2 60,0 0,7 Jo 04 5,0 2,5 14,5 16,5 61,1 0,4 Jo 10 4,2 2,9 14,5 16,9 61,1 0,4 Jo 13 4,2 2,9 15,1 17,0 60,4 0,4 Iduna 5,3 3,2 14,6 16,3 60,0 0,6 Martta 4,8 2,7 16,2 17,2 58,5 0,6 Norlin 4,8 2,2 18,9 12,4 61,2 0,5 Antares 4,4 3,4 14,3 14,8 62,6 0,5 Somme 5,3 2,3 14,3 15,1 62,6 0,4 FP 964 6,0 2,7 17,1 13,7 60,0 0,5 Andro 4,5 2,5 16,9 14,1 61,5 0,5

8 70 60 50 40 30 20 10 0 PALMITIINI STEARIINI OLEIIN1 LINOL1 LINOLEENI muut III HELMI-pellava KULTA-rypsi Kuva 1. Tärkeimpien rasvahappojen prosenttiosuudet rasvahappojen kokonaismäärästä pellava- ja rypsiöljyssä. 9 VILJELYSUOSITUS Helmi-pellava on osoittautunut Suomen olosuhteissa satovarrnimmaksi pellavan siemenen tuottajaksi. Suhteellisen pitkän kasvuajan vuoksi öljypellava soveltuu viljeltäväksi vain eteläisimmässä Suomessa (I II vyöhykkeet). Toistaiseksi pellava on kuulunut hyväksyttäviin viherkesantokasveihin. 10 KIRJALLISUUS MUKULA, J. & WESTMAN, E. 1977. Öljypellavakokeiden tuloksia 1974-1976. Kasvinviljelylaitoksen tiedote 7. Maatalouden tutkimuskeskus. PAATELA. J. 1947. On the possibilities of growing oil flax in Finland. Acta Agr. Fennica 68, 1: 1-106. PAHKALA, K. & JUNNILA, S. 1991. Pellavan viljelytekniildca ja kasvinsuojelu. Koetoiminta ja Käytäntö 48: 37. [Maaseudun Tulevaisuus 16.4.1991.]

LIITE 1 KASVINTUOTANNON TARKASTUSKESKUS LAJIKEKUVAUS Siementarkastusosasto PL 111 32201 LOIMAA 8.2.1993 JO 06 PELLAVAN LAJIKEKUVA Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostuslaitoksen pellavalinja JO 06 on ollut Valtion siementarkastuslaitoksen kokeissa vain kahtena vuonna, 1991 ja 1992, joten seuraavassa esitettävään lajikekuvaukseen on suhtauduttava varauksellisesti. Jalosteen itsenäisyys ja tunnistamismahdollisuudet JO 06 poikkeaa havaittavasti muista tuntemistamme pellavalajikkeista, joten se voidaan katsoa itsenäiseksi jalosteeksi. Jalosteen yhtenäisyys ja pysyvyys JO 06 pellava on kokeissa osoittanut riittävää yhtenäisyyttä, mutta lajikekuvan pysyvyydestä ei lyhyen kokeiluajan takia voida sanoa vielä mitään. Tärkeimmät lajiketuntomerkit Kasvusto Keskikesällä melko matalaa, n. 60-65 cm, selvästi Marttaa matalampaa; väriltään Marttaa tummempaa, hieman harmahtavan vihreää; kukkimisaikaan nuokkuvaa Kukka Kukinta-aika sininen; pienempi kuin Martalla; verhiön liuskat lyhyemmät ja leveämmät kuin Martalla samaan aikaan kuin Martalla Va. johtaja Va. tarkastaja Osmo Ulvinen CkQek,c0 Kaarina Paavilainen

LIITE 2 V3 V3 1 /40 C> C) C> C) 0 0 0 0 0 CD 1,3 04-- c 0 4-4 C X- 4 0 0 1:10 cn C, Z F-i H Pi 0 0 (1. 113 0 0,1 C in.. ea. a t--. 0 o ei o3 1- po ei ii3 a a CD al 3GOZ ut 'ai0 5 03 CD ts.) C> Lri CD ON CD ui CD ts.,.j (.».3 CrJ 03 ts.) ui ui C> 1:0 CL4 CD ui L43 4O4- C:) Ln CC 0.4 4-4 01 ts.).og OZ) 1.0 CD D ON 0 1 3 C3 ui 40s to 14 ON F Ln k0 CD 8

LIITE 3a c_ 2 3= -4 3. CD ci 3oCD -4 r- C3 2. N. ci 30 3O C= nn 3. Go 3. 0, ci ci.z C3.9,3 r-?, 4_ '..ree me r- - in 2 = C3 NOI 1V I n'a re 3 2-03 Co) -11 0 c 5 _a _a _a CO 10 4, ci CO 00 10 en tn CD c) c) ) c) j - c) 7C ',-CX 3,e 0 1.4 Cr- 4, UI 11,1 -C- o fl.1 0 0, 00 03 CO oa vd Co (.4 c. 14100,00 0-4 4.4 L4 10 V3 4, tn.. tn tn 04 ci -4 10 L4 L4-4 -00-40o.. 111,-4-4-4 0-4-00 VD 43 vd.. - 4..4 Lm Ln L4 4, 4, 4, 4, 4, _a _a_a _a... PJ o 04 VD L 4-420 1-4- en 8 (I) r<k CY r- ; -.4 330-4-4 C7 5 _a Co Ln ln t.n 0 1,-Z 0102-9 01 1 0- -4-4 40 G4-4 CO -4 C -4 0, 00 43-4 Co Cr. 4- vd -4 v3 _a 4.71-4.CO Co 4." 4- -4 10 PJ Lm Co. vd vd 4, VD L4 cici cici ci ci 4.71 ci 1 3 CO ci LM 4-4- 11.1 Ui 11.4-4 -4 Ln * -0 1 J CD ee0 cii 1,1 0 0 0 0 0 00 On CO r- en ci co 2C. _a L4 en c-» 03 to 14

LIITE 3b Z -4 r-.4 C7,I-% r- 2, C -4 74 0 Z 4c 0 C. 7: : 7. Z7 C7 -. 77 C7 yr cn 77 X. m... C7 :r r- z :37.4 7 GN 7:- X I, 1.1.. r- r- r r- C :c r. '3., r- z,--.0 r, VI 1- r. -.1 z 24 :7-4 41Y -0 15, NJ :5,7 101 1,04 nj rj NJ nj 4.4 LN 4. -a kr( 1 C7 NJ 0. Q, N4 '4 N4,4 0 C C r00 ci 0 0 th 0: 77 2. V 2 x ':17,J C +,4-4.4,J A, '20-0 0* 4' C7 P. r. 1 dl 'Nl 114 NJ C7 Cn 1.4 Nj h a ade C.4 0 0-4 47 C7 C7.L4 (./.4 (.4 LM C7 C7 (2 y0.4 4. No..4 44 me* mill 1::: 4' 0, -.., VI 0 7C :7 b,,,r1 9 4 1 4 4 t.4.0 -A,4.0 tre 0.47 -.4 s, NJ 4.+4 kj, 4. '4 CD L4 Nj 11 r..),4 No." Ch 0, 47.J 41 '0' C 0. CP 0' 0 Lnt7' Cr CS CP Qa 47 00 f)o.n v v 10 C7 N4 4,4 NJ NJ...:,..n cr...4.1 cr 741.,N "701 V CO N4 44.17 77 n4 r- SC 2, 19.0 J, z 1 VI t, RESULTAT AV JORDBRUKSFÖRSÖK 4 4 9 1, 4 + CO." oo..., -q l' ir.,,i, -..* L- L- k- 4. 4. 4. r 4. 6. *'t' NJ 0 UW un 04 V.4 L4 PV 47 U4 4 4 0 e 4 e 4 1 4 C." Q' CO 0'." NJ 4' 'Ii '.4 '.1! -..,---"5-0---,!:4-?!5"- ; :::-=' :5 0'.4.4 0 I 1 1 Ch V Ch N4 I r- r. LN f $ f f 1 Nl C.V C7 I P4 C V CU C Nl c: C 12" 0 '4 '.M Cp Lh L. yn y, * 0-4,3 ẹ"7ff."...75--.j 'C 47,C 47 4: C7 C7 47 I 1 I 1 s. Illf h..4 C..h L., 1 1 1 NW C.4 NJ 4... ru ru 4.1.1 -a 4Q Li' Z 7» C 'V 0. r- 74 'V 47,4 4Z CZ c.4 CK L. 4,44 4. C7 L, 44 4. N. -4 0 7( ^q t7 Cr -" -4-4 7.4 CP 444.4 C Ln cr 0 nh?r, * L. L,1,. (0%.. 04 1/41," 4r 1.r (X

LIITE 3c < -41 7e 3; -$r PW OC Ch k M 114 C. s3s v INV :0 NO 0. 00 N 4' N 0 0 0 0 k.n <::1 Cu.13 t- C et) 0 0 00 rk.6 4." 13J M13 M13.3, 4" 4-13.4 44 44 * N t21 1."4 tad 4.O %/I r. v o fiv k.f1 1.44 4..".~-7C~1.F-Zr- Cf 1:f. 1.41..4..4. 44 4;I.1.4 W 0 0 kn 4.4 Ci, f...4 0 '00; N.0 '43 't.n 3, fr I- 4- VI 1,4 *..n VI VI IV 44 44 Lal.04 4- ',II N.4.0 0 N 0 4, 1 1 9 9 1 1 1 9 II 40.4 r410 :04 4" NJ J 1;;, r.j 41 LA Cr- 4. VI VI VI VI r.,q 44 9 0 rt2 0. 0-4 liii 1 4" 7'2 0 P. J0-VI 4- LOT 121 41 4, g. VI VI VI 41 "4 Q. 3 2.3," t.", 5' N 4' 0 0 4" 2 :47../4 414 0' r N 0 ZL. 4" 4" 4, - 4-4- 4" 4' 4. 4. -'--0 4-4. 0 -Ii" tad 4.04 4,4 tad 0 c.:a. Ci f.4 Ci cr M es. Q 0-4 1 1 i 4 1 1 I I 0 0 2.3 rki r.j rk, NJ V '.0 N kj, 4.2 - cj c.../ 1. 4 4 4 4 1 1 c Ci Ci e C 4-- nd 4- kr c 01,..r z 134 m 1,3-4 -u 0 0

47 44 4., -11 Z X "4 r- i 0 ri r Q 1-0» ' -a 0 2a X! 7S C7 Z «9 0. 2-1 Z Z >04 4 47 0 3*. 111 70 7».9 rn rn 3r r- z.. &., 33 3» c3 cr) 33 -itine I lif LIITE 3d O4 ic ks e.33 ir e.4, Pii 04.4,..4 ez. tn u4 0 V3 -a b.a 141 C! Mn 0..I * 3-3-.4.4 414. 4. 2p tn -a 0'-.I00.4.* e.4 47 0 47 00 47 44 4' -å CP. 04 1.4.a.a 7C, 47 C77 -I,.4 N w 1I N * 00 PO L4 P) 447 44 44 PJ -.4.0 I I * qe *. CP C7.4 44 1,4 km cr NO NO 0.4 44 C7 a..i 47 ca 24 au CP C4.4 0 4-0' t os; 47 1, 4" a» 44 TV Nl 1.4 II VIQ rn Do.4 4 X.4 11 77, ' r71< Z 44 44 7G 0C 0 P..4 la -4-4 C7 1 al oskivilaub CP CP CP CP CP C Ch - CP CP CO CP 42 CP 00.4 4' tn 4" Ou 4' PJ 4- GO CP Ou PJ GO I. mm tn Or. CP 00 Q' 221 -.4..4q' 9 4 co ui.9.9 f..9 0.4 P. 7P P 4% 4-4-4-44 44 4- C7 lo4 4.4 rur 04 PJ -4 og 4I 9 9 4. up..4 L4 4. 00 11J Li O 110 <7-C7-"Cre=CrI5-4:7---Ö CP ^4.4.4.4 ^.0.4.4.4.4 -.4 II III I II c00 o 00 n. Le -.4, q 0 Lai 411 -u 44 4N 4' 4-4N 4. 44 4' 44 4' QO tn 4-44 44 P4 17 4' 47 44 0%0 4' Lm 4" 44 4#i$0. 4' 44 4-4' 4 9 no ''w OK CO 0 ui ue 40 C7 4." "4.4 OW IN 0 MJ 4' <

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET (Tiedotteet vuosilta 1983-86 on lueteltu aiempien vuosikertojen numeroissa.) 1987 Tlivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1986. 72 p. PALDANIUS, E. Oljen kompostointi erilaisia seosmateriaaleja typpilähteinä käyttäen. 55 p. + 1 liite. LEIVISKÄ, P. & NISSILÄ, R. Säämittauksen tuloksia Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa. 31 p. HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R., RINNE, K. & VUORINEN, M. Odelman typpilannoitus, sängenkorkeus ja niittoaika. 39 p. NIEMELÄ, T. & NIEMELÄINEN, 0. Kasvualustan tiivistyminen ja nurmikon kuluminen nurmikon stressitekijöinä. Kirjallisuuskatsaus. P. 1-30. NIEMELÄ, T. Siirtonurmikon kasvatus ja käyttö. Kirjallisuuskatsaus. P. 31-42. LUOMA, S., RAHKO, I. & HAKKOLA, H. Kiinankaalin viljelykokeiden tuloksia 1981-1985. 25 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, 0. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1979-1986. 165 p. + 9 liitettä. SEPPÄLÄ, R. & KONTTURI, M. Mallasohran reagointi typpilannoitukseen. P. 1-66. KUISMA, T. & KONTTURI, M. Typpilannoituksen vaikutus ohralajikkeiden mallastuvuuteen. P. 67-134. YLI-PIETILÄ, M., SÄKÖ, J. & KINNANEN, H. Puuvartisten koristekasvien talvehtiminen talvella 1984-1985. 38 p. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Porkkanan ja punajuurikkaan sadetus, typpilannoitus ja kalkitus poutivalla hikkamaalla: 30 p. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. P. 1-8. Domestic Varieties. P. 9-47. TUOVINEN, T. Omenakääriäisen ennustemenetelmä. P. 1-17. - Pihlajanmarjakoin ennustemenetelmä. P. 18-32. MÄKELÄ, K. Peittauksen vaikutus kotimaisen heinänsiemenen itävyyteen, orastuvuuteen ja sienistöön. 15 p. Osa 1. YLÄRANTA, T. Radioaktiivinen laskeuma ja säteilyvalvonta. P. 1-27. PAASIKALLIO, A. Radionuklidien siirtyminen viljelykasveihin. P. 28-62.

2 Osa 2. KOSSILA, V. Radionuklidien siirtyminen kotieläimiin ja eläintuotteisiin sekä vaikutukset eläinten terveyteen ja tuotantoon. 109 p. RAVANTTI, S. Alma-timotei. 38 p. + 2 liitettä. LEHMUSHOVI, A. Ryhmäruusujen lajikekokeet vuosina 1981-1984. 29 p. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Karkeiden kivennäismaiden ja turvemaiden kuparipitoisuus ja sen vaikutus kauran kasvuun astiakokeessa. P. 1-17. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Maan kuparipitoisuuden ja happamuuden vaikutus kuparilannoituksella saatuihin kauran satotuloksiin. P. 18-37. JOKINEN; R. & TÄHTINEN, H. Maan ph-luvun ja kuparilannoituksen vaikutus kauran hivenravinnepitoisuuksiin. P. 38-47. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Kaura- ja ohralajikkeiden herkkyys kuparin puutteelle ja eri kuparimäärillä saadut tulokset. P. 48-62. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Kuparilannoitelajien vertailu astiakokeessa kauralla. P. 63-68. HIIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ, J. Ahomansikasta suomalainen viljelylajike. P. 1-8. HIIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ, J. Mesimarjan jalostus johtanut tulokseen. P. 9-21. TALVITIE, H., HIIVOLA, S-L. & JÄRVI, A. Satojen ja satovahinkojen arviointitutkimus. 87 p. KEMPPAINEN, R. Puna-apilan ymppäys Rhizobium-bakteerilla. Inoculation of red clover by Rhizobium strain. 24p. LAMPILA, M., VÄÄTÄINEN, H. & ALASPÄÄ, M. Korsirehujen vertailu kasvavien ayrshiresonnien ruokinnassa.comparison of forages in the feeding of growing ayrshire bulls. P. 1-40. ARONEN, I., HEPOLA, H., ALASPÄÄ, M. & LAMPILA, M. Erisuuruiset väkirehuannokset kasvavien ayrshire-sonnien olkiruokinnassa. Different levels of concentrate supply in straw-based feeding of growing ayrshire bulls. P. 41-66. ARONEN, I., ALASPÄÄ, M., HEPOLA, H. & LAMPILA, M. Bentsoehappo säilörehun valmistuksessa. Benzoic acid as silage preservative. P. 67-86. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvien vaikutus ravinteiden huuhtoutumiseen savimaasta Jokioisten huuhtoutumiskentällä v. 1983-1986. 32 p. + 2 liitettä. PIETOLA, L. & ELONEN, P. Peltokasvien sadetus normaalia kosteampina kasvukausina 1980-85. 76 p. 24. PIETOLA, L. Maan mekaaninen vastus kasvutekijänä. 94 p. +3 liitettä. 1988 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1987. 83 p. ANISZEWSKI, T. Puiden, pensaiden ja viljeltävän turvemaan fenologinen tutkimus. Phenological study on the trees, bushes and arable peat land. 120 p. + 5 liitettä.

3 RINNE, S-L., HIIVOLA, S-L., TALVITIE, H., SIMOJOKI, P., RINNE, K. & SIPPOLA, J. Viherkesannon vaihtoehdot rukiin viljelyssä. 53 p. JUNNILA, S. Pienannosherbisidit kevätviljoilla - Glean 20 DF, Ally 20 DF ja Logran 20 WG. P. 1-15. Starane M kevätviljojen rikkakasvien torjunnassa. P. 16-18. Kamilon B ja Kamilon D kevätviljojen rikkakasvien torjunnassa. P. 19-23. Kevätviljaherbisidit Rikkahävite KH 10/77, KH 2/83 ja Ipactril. P. 24-31. KIISKINEN, T. & MÄKELÄ, J. Kasviperäisten valkuaisrehujen sulavuus minkillä. Småltbar het av vegetabiliska proteinfodermedel hos mmk. Digestibility of protein feedstuffs derived f rom plants in mmk. P. 1-13. KIISKINEN, T., MÄKELÄ, J. & ROUVINEN, K. Eri viljalajien sulavuus minkillä ja siniketulla. Småltbarhet av olika spannmål hos mmk och blåråv. Digestibility of differnt grains in mmk and blue fox. P. 14-23. SIMOJOKI, P. Ohran boorinpuutos. 100 p. + 3 liitettä. SIMOJOKI, P. Lupiinin viljelytekniikka. P. 3-22, 2 liitettä. EKLUND, E. & SIMOJOKI, P. Yksivuotisen lupiinin nystyräbakteerien eristäminen ja valikoitujen siirroskantojen testaus kenttäolosuhteissa. P. 23-34. ANISZEWSKI, T. Kylvöajan vaikutus lupiinin (LupinuS angustifolius L.) siemensatoon Keski- ja Pohjois-Suomessa. P. 35-54. ANISZEWSKI, T. Lupiinin siementuotanto Keski- ja Pohjois-Suomessa. P. 55-90. HÄMÄLÄINEN, I. & ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys, Jyväskylä. 39 p. + 14 liitettä. ERVIÖ, R. & HÄMÄLÄINEN, I. Maaperäkarttaselitys, Lahti. 41 p. +2 liitettä. TAKALA, M. Palkokasvien biologiasta. 18 p. + 6 taulukkoa. TAKALA, M., TAHVONEN, R. & VUORINEN, M. Väkilannoitus ja "biologiset" viljelymenetelmät perunan, porkkanan ja punajuurikkaan viljelyssä. 36 p. MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIIIMELÄINEN, 0., PAHKALA, K., KONTTURI, M. & MAT- TILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1980-1987. 138 p. + 1 liite. LUNDEN, K. & SÄKö, J. Koristepuiden ja -pensaiden talvehtiminen. Talvi 1986/87. 86 p. + 4 liitettä. SÄKÖ, J. & LUNDEN, K. Talven 1986-87 tuhot hedelmä- ja marjatarhoissa. 34p. RINNE, K. & MÄKELÄ, J. Karitsoiden kasvu laitumella. 18 p. ILOLA, A. Katovuoden 1987 kevätviljojen siemenen orastumiskokeet. P. 1-17. RANTANEN, 0. & SOLANTIE, R. Uusi peltoviljelyn alue- ja vyöhykejakoehdotus. P. 18-31. RAHKONEN, A. & ESALA, M. Kevätviljojen ja -öljykasvien kylvöaika. '72p. JUNNILA, S. Perunaherbisidejä tehokkuustarkastuksessa. P. 1-15. - Lehvästön hävitys herneellä ja öljykasveilla. P. 16-24.

4 KEMPPAINEN, E. Didinin (disyandiamidi) vaikutus naudan lietelannan tehoon ohran lannoitteena. 35 p. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan vertailu vasikka- ja hiehokaudella säilörehu-vilja- ja heinä-vilja-urea-ruokinnalla. 92 p. PITKÄNEN, J., ELONEN, P., KANGASMÄKI, T., KÖYLIJÄRVI, J., TALVITIE, H., VIRRI, K. & VUORINEN, M. Aurattoman viljelyn vaikutukset kevätviljojen satoon ja laatuun: kuuden koevuoden tulokset. Summary: Effects of ploughless tillage on yield and quality of cereals: results after six years. R 1-61. PITKÄNEN, J. Aurattoman viljelyn vaikutukset maan fysikaalisiin ominaisuuksiin ja maan viljavuuteen. Summary: Effects of ploughless tillage on physical and chemical properties of soil. P. 62-167. KÄNKÄNEN, H. & KONTTURI, M. Kylvötiheyden vaikutus lehtityypiltään erilaisten herneiden sadon muodostumiseen. 69 p. 1989 Tfivistelmiä MTTK:n tutkimuksista. 23 p. MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1981-1988. 147 p. + 8 liitettä. VUORINEN, M. Turvemaan kaliumlannoitus. 17 p. TAKALA, M. Saderiskien ja korjuutappioiden vähentämismahdollisuuksista heinänkorjuussa. 21 p. + 12 liitettä. HAKKOLA, H., PULLI, S. & HEIKKILÄ, R. Nurmikasvien siemenseoskokeiden tuloksia. 57 p. HAKKOLA, H. & LUOMA, S. Perunan viljelykokeiden tuloksia 1981-88. 25 p. AFLATUNI, A. & LUOMA, S. Avomaan vihannesten lajikekokeiden tuloksia 1986-88. 36 p. HÄRKÖNEN, M. & MUSTALAHTI, A. Perennojen menestyminen ja kukinta-ajat Pohjois- Suomessa 1979-85. 20p. + 2 liitettä. RUOTSALAINEN, S. Marjakasvien tervetaimituotanto ja sen merkitys Suomessa. 57 p. UUSI-KÄMPPÄ, J. Vesistöjen suojaaminen rantapeltojen valumilta. 66 p. Öljykasvien viljelyn edistäminen. Yhteistutkimuksen tuloksia vuosilta 1985-1988. 95 p. Toimittanut KATRI PAHKALA. JUHANOJA, S. Juurrutushormonien käyttö vesiviikunan Ficus pumila L. pistokkaiden juurrutuksessa. P. 2-6. JUHANOJA, S. & PESSALA, T. Vuodenajan vaikutus viherkasvien pistokkaiden juurtumiseen ja taimien jatkokasvatusaikaan. P. 7-22. JUHANOJA, S. Amppelikasvien viljelyaikatauluja. P. 23-34. PESSALA, T. Sulkasaniaisen lisäys. P. 35-38.

5 JOKI-TOKOLA, E. Väkiheinä ja säilörehut lihanautojen ruokintakokeissa. 46 p. MÄKELÄ, K. Kesäkukkien kauppasiemenen laatu. 15 p. + 10 liitettä. KÄNKÄNEN, H., HIIVOLA, S.-L. & HEIKKILÄ, R. Kalkitusajankohdan vaikutus kalkituksen tehoon. 38 p. + 1 liite. ROUVINEN, K. & NIEMELÄ, P. Plasmasytoosi heikentää pentutulosta ja pentujen varhaiskehitystä minkillä. Plasmacytos försämrar avelsresultatet och valparnas tidiga tillväxt hos mmk. Plasmacytosis impairs breeding result and early kit growth in the mmk.. P. 1-17. ROUVINEN, K. Erilaisten rasvojen sulavuus minkin ja siniketun pennuilla - emulgaattorien vaikutus. Fettsmältbarhet hos mmk- och blårävsvalpar - inverkan av emulgerande ämnen. Digestibility of dtfferent fats in mmk and blue fox kits - influence of emulsifying agents. P. 18-37. JOKINEN, R. Fosforin saostukseen käytettävien kemikaalien vaikutusjätevesilietteiden ominaisuuksiin sekä käyttöarvoon lannoitteena ja maanparannusaineena. 54 p. JÄRVI, A. Typpilannoitus ja kasvuston CCC-käsittely timotein siemennurmilla. P. 1-24. Timotein siemennurmen typpilannoitus, riviväli ja siemenmäärä. P. 26-48. Alkuperältään erilaiset timoteilajikkeet siementuotannossa. P. 50-52. URVAS, L. & TARES, T. Maanäytteiden ottoaika ja viljavuusluvut. 17 p. SAASTAMOINEN, M. & PÄRSSINEN, P. Yty-kaura. 29 p. +2 liitettä. RAVANTTI, S. Juliska-punanata. 51 p. + 1 liite. TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Juurikassäilörehu ohran korvaajana kasvavien aysonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa. P. 2-43. TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Naattinauriin juurisäilörehu ohran korvaajana kasvavien ay-sonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa. P. 44-66. 1990 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista. 40 p. MARKKULA, M., TIITTANEN, K. & VASARAINEN, A. Torjunta-aineet maa- ja metsätaloudessa 1953-1987. 58 p. KUMPULA, R. Mikrolisätyn mansikan emotaimiklooneissa esiintyvä muuntelu. 61 p. + 2 liitettä. MELA, T., KÄNKÄNEN, H. & ILOLA, A. Heikkoitoisen kevätviljan arvo kylvösiemenenä. 28 p. + 20 liitettä. 5. SALO, Y. & PIETILÄ, E. Laari-kevätvehnä. 32 p. +2 liitettä. RIEPPONEN, L., RINNE, S-L., HIIVOLA, S -L., SIMOJOKI, P., SIPPOLA, J. & TALVITIE, H. Omavaraisen ja tavanomaisen viljelyn kannattavuusvertailu. 38 p. + 8 liitettä.

6 MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1982-1989. 129 p. + 2 liitettä. URVAS, L. Sinkkisulfaatti timotein lannoitteena. P. 1-11. - Sinkkisulfaatti ja kelaatit sinkkilannoitteina. P. 12-18. KOIKKALAINEN, K., HUHTA, H., VIRKAJÄRVI, P. & HEIKKILÄ, R. Pitkäaikaisen säilörehunurmen kaliumlannoitus heikosti kaliumia pidättävillä mailla. 59 p. AURA, E. Salaojien toimivuus savimaassa. 93 p. UOSUKAINEN, M. Tervetaimiasemalla tuotannossa olevat ja lajikekokeita varten lisätytluumulajikkeet. P. 1-29. UUSITALO, M. Luumujen ja kirsikan virustaudit. P. 31-42. JUHANOJA, S. Kesäkukkien leikkoviljely kasvihuoneessa. P. 1-24 Morsiusharson kaksivuotinen lasinalaisviljely. P. 25-32. Pikkusipulikukkien leikkoviljely kasvihuoneessa. P. 33-37. 1991 MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1983-1990. 146 p. + 2 liitettä. VILKKI, J. Kulta-kevätrypsi. 20 p. + 1 liite. KEMPPAINEN, E. & VUORINEN, M. Maanparannusaineiden vertailu kenttäkokeessa. (Sotkamon maanparannuskoe). 22 p. YLÄRANTA, T. Maataloustuotannon vaikutus kasvihuoneilmiöön Suomessa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. 18 p. HANNUKKALA, A. E. Puikulan viljelytekniikka Lapissa. 23 p. URVAS, L. & HÄMÄLÄINEN, I. Viljeltyjen moreenimaiden kemialliset ominaisuudet. Kirjallisuuskatsaus. 28 p. JUHANOJA, S. Freesian sadon ajoittaminen. 57 p. LAURILA, L., HIIVOLA, S-L. & KARVONEN, T. Rukiin sakoluku Etelä-Pohjanmaalla. 56p. HUUSELA-VEISTOLA, E., PAHKALA, K. & MELA, T. Peltokasvit sellun ja paperin raakaaineena. Kirjallisuustutkimus. 36 p. + 1 liite. THRI, J. Muokkauksen vaikutus maan toimintoihin. 82 p. NIEMELÄINEN, 0. & HUUSELA-VEISTOLA, E. Typpilannoituksen vaikutus niittynurmikka-, nurmirölli-, puisto- ja punanatanurmikon kasvuun ja kestävyyteen. 38 p.

HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN, 0. & HUHTA, H. Lajikkeen, lannoituksen ja leikkuun vaikutus niittynurmikka-natanurmikon menestymiseen. 33 p. HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN, 0. & HUHTA, H. Siemeninäärä nurmikon perustamisessa. 30 p. JUNNILA, S. & ERVIÖ, L-R. Uusien herbisidien tehokkuus ja käyttökelpoisuus viljakasvustoissa. 48 p. ALAVIUHKOLA, T., SUOMI, K. & FRIMAN, T. Uusimmat koetulokset sikatalouden tutkimusasemalta. 77 p. KEMPPAINEN, E., ANISZEWSKI, T. & MIETTINEN, E. Nurmikasvilajien vertailu Pohjois-Kainuussa. 17 p. Salaatin viljely ja sadon laatu. Cultivation of lettuce and quality of yield. Yhteistutkimuksen "Salaatin viljelymenetelmien kehittäminen ja viljelytoimien vaikutus salaatin laatuun" loppuraportti. 179 p. Toimittaneet RAILI JOKINEN ja RISTO TAHVONEN. AVIKAINEN, H., HARJU, P., KOPONEN, H., MANNINEN, M., MEINANDER, B. & TAHVO- NEN, R. Desinfiointiaineiden soveltuvuus pelto- ja kasvihuonetuotannossa. 52 p. + 2 liitettä. JOKI-TOKOLA, E. Rehun kuiva-ainepitoisuuden, paalien muovitustavan ja sffilytyspaikan vaikutus pyöröpaalisäilörehun säilyvyyteen. 27 p. JUHANOJA, S. & HIIRSALMI, A. Tuloksia puiden ja koristepensaiden menestymisen seurannasta vuosina 1970-90. 116p. 1992 1: HAKKOLA, H. & KERÄNEN, T. Rehuviljakokeiden tuloksia 1977-91 Pohjois-Pohjamaan tutkimusasemalla. 22p. KOSSILA, V. & MÄNTYSAARI, P. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksessa v. 1973-89. 110 p. + 3 liitettä. URVAS, L. Kalium-, mangaani- ja sinkkilannoituksen vaikutus timotein ravinnepitoisuuteen Pohjois-Suomen suonurmilla. 23 p. NISSINEN, 0. Yksivuotisten tuorerehukasvien soveltuminen laidun- ja niittoruokintaan Pohjois-Suomessa. 45 p. HANNUKKALA, A.E. Timoteinurmen perustaminen Pohjois-Lapissa. 15 p. MÄKELÄ-KURTTO, R., SIPPOLA, J. & JOKINEN, R. Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden hyötykäyttö maataloudessa. (Loppuraportti tutkimushankkeesta "Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden mahdollinen hyväksikäyttö maataloudessa".) 51 p. + 40 liitettä. VANHALA, P. Rikkakasvien fysikaalinen ja mekaaninen torjunta kasvukauden aikana. 68 p.

8 SAASTAMOINEN, M. Sohvi-herne. 41 p. +2 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHKALA, K., KONTTURI, M. & MÄ- KELÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1984-1991.109 p. + 2 liitettä. GALAMBOSI, B. & RAHUNEN, I. Yrttien käyttö ja viljely. 39 p. + 1 liite. SIMOJOKI, P., MEHTO-HÄMÄLÄINEN, U., LAITINEN, V. & RÄKKÖLÄINEN, M. Rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. 37 p. Hiehokasvatuskokeiden tuloksia. SAIRANEN, S., KOSSILA, V., ARONEN, I. & MICORDIA, A. Risteytyshiehot. P. 4-23. KOSSILA, V., SAIRANEN, S., MICORDIA, A., VALMARI, A. & HAKKOLA,,H. Hiehot ja hieholehmät. P. 24-40 + 9 liitettä. KOSSILA, V., HEIKKILÄ, T. & SAIRANEN, S. Kaksoset ja kolmoset. P. 41-48 + 2 liitettä. Toimittaneet VAPPU KOSSILA ja SILJA SAIRANEN. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Maaperäkarttaselitys. LAPINLAHTI. 13 p, ±2 liitettä. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia 1990-91. 57 p. + 1 liite. KOSSILA, V., ARONEN, I., TOIVONEN, V. & SAIRANEN, S. Korsirehun korjuuasteen vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun ja rehunkulutukseen. P. 4-20. KOSSILA, V., ARONEN, I., SAIRANEN, S. & MÄNTYSAARI, P. Piimäjauhe ja maitojauhe-10 verrattuna kurrijauhejuottoon ja ohrajauhoihin lisätyn kauraproteimin vaikutus vasikoilla. P. 21-40. KOSSILA, V., ARONEN, I., SAIRANEN, S. & NOUSIAINEN, J. Probioottien vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun, rehunkulutukseen ja terveyteen. Eri suoliston osiin vaikuttavien probioottien yhdysvaikutus. P. 41-57. Toimittaneet VAPPU KOSSILA & SILJA SAIRANEN. NISSILÄ, E. Arttu-ohra. 16 p. + 3 liitettä. SALO, T. Typpi- ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon. The effect of nitrogen and chloride fertilization on the nitrate content and yield of beetroot. 37 p. + 6 liitettä. GALAMBOSI, B. & REKKARI, S. Yrtit, mausteet ja rohdokset Suomessa. Luettelo julkaisuista. 48 p. MÄKELÄ-KURTTO, R., LINDSTEDT, L. & SIPPOLA, J. Laboratorioiden ja analyysimenetelmien välinen vertailututkimus viljelymaan raskasmetalleista. 61 p. + 3 liitettä. 1993 1. SAASTAMOINEN, M. Sisko-kaura. 24 p. +2 liitettä. 3. KIVIJÄRVI, P., DALMAN, P. & VALO, R. Vihanneslajikkeet Etelä-Savon tutkimusasemalla vuosina 1983-91. (Summary: Vegetable varieties tested at the South-Savo Research Station of theagricultural Research Centre of Finland in 1983-91.) 34p. 6. VILKKI, J. Helmi-öljypellava. 8 p. + 3 liitettä.

JAKELU: MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Kirjasto 31600 JOKIOINEN puh. (916) 1881, telekopio (916) 188 339 HINTA: 50 mk