1 Suomalaiset Seniorit Maailmalla SENIORISEMINAARI 2007 Teema: Tulevaisuuden näkymät ja haasteet - entä sitten? Aika: 7.9.2007 Paikka: Kirkkohallitus, Satamakatu 11, Helsinki Puheenjohtaja: Vappu Taipale Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (STAKES) pääjohtaja Vappu Taipale toivotti osallistujat tervetulleiksi ja avasi seminaarin. Seminaariin oli pääpuhujaksi kutsuttu gerontologi Johanna Myllymäki-Neuhoff Nürnbergistä, Saksasta. Painotus oli erityisesti seuraavissa aiheissa: Mitä vanhenemisen erityispiirteitä liittyy ulkosuomalaisiin verrattuna asuinmaan kantaväestöön? Miten tulisi ajoissa valmistautua tulevaan? Miten ikääntyvä ulkosuomalainen voi elää hyvää elämää ulkomailla? Erilaisen kulttuurin tuomat haasteet (suku, uskonto). Onnistuneita seniorityön malleja. Ikääntyneet kausimuuttajat Alla Myllymäki-Neuhoff n laatima tiivistelmä esitelmästä: Tiivistelmä esitelmästä, jossa käsitellään ulkosuomalaisten ikääntymistä 7.9.2007 Johanna Myllymäki-Neuhoff Tässä lyhyessä raportissa esitetään tiivistetysti muutamia esitelmän keskeisiä sisältöjä. Kuvatut näkemykset edustavat heuristista arviointia, ammattikokemukseen perustuvaa kantaa ulkosuomalaisten ikääntymiseen ja sen haasteisiin. Kyseessä on siten pikemminkin kohteellinen poikkileikkaus, formatiivinen katsaus, jossa ei pyritä esittämään tieteellisesti kattavaa kuvausta ulkosuomalaisten ikääntymiseen. Maailmalla asuvien ikääntyvien suomalaisten elämäntilanteista on tehty vain yksittäisiä julkaisuja, joten tätä ryhmää kattavasti käsittelevästä tiedosta on selkeä puute. Maailmanlaajuista muuttoliikettä tarkasteltaessa voimme kuitenkin lähteä siitä, että ulkosuomalaiset ovat erityinen ryhmä, jopa eliittiryhmä. Iäkkäiden ulkosuomalaisten naisvaltaisuus, vahva koulutustaso, kielitaito, tyydyttävä taloudellinen tilanne ja pääasiassa hyvä integraatioaste erottavat heidät muista migraatioryhmistä ja tekevät heistä vahvan ryhmän kokea ikääntymisen mukanaan tuomia muutoksia. Taustansa vuoksi heillä on
muihin globalisoituneen maailman muuttoryhmiin verrattuna parempi kyky hankkia ikääntymiseen liittyvää ajantasaista ja kattavaa tietoa, on sitten kyse mahdollisesta paluumuutosta, elämän jatkumisesta ulkosuomalaisena tai ikääntymisen mukanaan tuomista psyykkisistä, fyysisistä ja sosiaalisista tarpeista. Nämä ulkosuomalaisuuteen liittyvät positiiviset piirteet eivät kuitenkaan sulje pois tarvetta keskittyä tähän ryhmään. He tarvitsevat huomiomme. Se suomalaisten joukko, joka nyt vanhenee maailmalla, on ikääntymisen pioneerisukupolvea. Jo ennen heitä yksittäisiä suomalaisia on viettänyt vanhuuden kotimaan ulkopuolella, mutta heidän kokonaismääränsä on ollut verrattain alhainen. Nyt ikääntymisestä ulkosuomalaisena on tullut huomattavasti laajempi ilmiö. Heillä on edellisiin sukupolviin verrattuna erilaiset resurssit ja valintamahdollisuudet käsissään, kuten esimerkiksi realistisemmat mahdollisuudet palata takaisin kotimaahan. Maailmanlaajuisten kulkuyhteyksien parannuttua etäisyydet maiden välillä ovat lyhentyneet myös liikuntaesteisille vanhuksille. Ulkosuomalaisten ryhmä on kirjava, sillä se on heterogeeninen elämäntilanteiden ja toiveitten suhteen. Yhteistä tälle ryhmälle on maahanmuuttokokemus, jota voidaan määritellä nimenomaan psyykkisesti vaikuttavana prosessina. Siksi alustuksen keskeiseksi lähtökodaksi muodostuu nimenomaan maahanmuuttokokemuksen tiiviimpi tarkastelu psyykkisenä sopeutumisprosessina (Sluzki, 2003) ja tämän prosessin vaikutus ikääntymiseen maahanmuuttajana. Joka neljäs ikääntyvä kokee vanhenemisprosessin jossain elämänvaiheessa psyykkisenä rasituksena. Jos tähän liitetään migraatiokokemus, voivat iän mukanaan tuomat rasitukset kumuloitua ja kärjistyä. Ulkosuomalaisen elämäntilanne voi sisältää ylikuormittavia rasitustiloja ja pitkäaikaista stressiä, etenkin silloin jos otetta uuteen maahan ei ole saatu. Ikääntyvien ulkosuomalaisten mielikuvat vanhenemisesta ja siihen liittyvät arvot sekä odotukset vanhustenhuollosta ovat pääasiassa lähtöisin kotimaasta. Vanhenemisprosessissaan heidän on kyettävä yhdistämään asuinmaan ja kotimaan vanhuskuvat ja vanhustenhuollon rakenteet sekä omat toiveet elämän jatkuvuudesta; ja löydettävä itselleen ne edellytykset, jotka tukevat omaa, kahden kulttuurin identiteettiä. Sopeutumisprosessin tärkeitä indikaattoreita ovat mm. fyysinen terveys ja sosiaaliset areenat siinä maassa, jossa asutaan. Sekä terveys että sosiaaliset tukea antavat verkostot ovat niitä tärkeitä ikääntymiseen vaikuttavia tekijöitä, joiden merkitys korostuu hyvää vanhuutta tavoiteltaessa. Tuoreet kansainväliset tutkimukset (Weiss 2003, Brucks 2004, Haasen 2007,Livingston 2001) antavat selviä viitteitä siitä, että juuri iäkkäillä maahanmuuttajilla elämäntilantein riskit kumuloituvat. Tästä seuraa, että heidän terveydentila on huonompi kuin samanikäisen valtaväestön. Syynä on esimerkiksi se, että ei osata toimia asuinmaan terveyspalvelujärjestelmässä. Ikääntyessä, kroonisten sairauksien hoidossa, vastaan tulee monia ennestään tuntemattomia terveydenhuollon ja hoivatarpeen kysymyksiä, joiden merkitystä omaan elämään ei ole aikaisemmin tarvinnut ajatella. Kattavan ja 2
ajantasaisen tiedon puute on usein ensimmäinen kompastuskivi. On myös muita syitä. Esimerkiksi kielitaito, jolla pärjää arkipäivän tilanteissa, ei kaikissa tapauksissa riitäkään laadukkaaseen potilas-lääkäri -suhteeseen, jossa kielen puhumiselta ja sen ymmärtämiseltä vaaditaan aivan toinen syvyys ja ulottuvuus 1. Jos potilas ei pysty tarpeeksi selvästi kertomaan tuntemuksiaan ja huoliaan, jää lääkärille epäselväksi potilaan todellinen vaiva. Potilaan ja lääkärin välisessä vuorovaikutustilanteessa piilee vaara, että siinä ei ylitetä kulttuuritietoisuuskynnystä. Kielen ja kielellisen ilmaisuun sekä eiverbaalisen viestinnän merkitys on suuri erityisesti psykiatrisessa hoidossa, jossa ymmärretyksi tuleminen ja ymmärtäminen on olennaista. Kommunikaatiolla on tärkeä rooli hoidon onnistumisen ja hoidon laadun kannalta. Kommunikaatiovaikeudet voivat estää asianmukaisen diagnoosin ja hoidon toteutumisen, ja pahimmillaan jopa estää pääsyn hoidon piiriin. Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajilla on terveydentilaansa nähden valtaväestöä korkeampi vulnerabiliteetti (haavoittuvaisuus). Usein ikääntyvien maahanmuuttajien terveysriskit kumuloituvat, etenkin mitä tulee funktionaalisiin toimintoihin ja psyykkisiin sairauksiin. Muuttokokemus ei sinänsä ole sairauden tai psyykkisen kriisin lähde. Muutto toiseen maahan ja ympäristöön on parhaimmillaan ensisijaisesti myönteinen kokemus ja voi avata siihen asti ulottumattomissa olleita positiivisia elämänsisältöjä. Pitkällä aikavälillä katsottuna kaikki muuttajat eivät kuitenkaan yllä tähän muuton positiiviseen bilanssiin. Syrjäytymisen vaara on aina olemassa, jos ei päästä rakentavaan kulttuurit ylittävään kommunikaatioon ja ympäristön ja valtaväestön odotukset sekä ammatti- sekä perheroolit jäävät saavuttamatta. Jokaisen maan hoitojärjestelmän rakenteista (sairaaloista, vanhainkodeista tms.) löytyy lisäksi rakenteellista tai piilevää rasismia, jolta ulkosuomalaiset eivät suinkaan välty. Etenkin silloin, kun maahanmuuttajan puutteellinen kielitaito estää häntä pääsemästä tarjolla oleviin yhteiskunnan rakenteisiin tai uusiin, omaehtoisiin tukiverkostoihin, voi sopeutumisprosessi johtaa rakenteelliseen syrjäytymiseen. Tämä kehitys voi vahvistua henkilön vanhetessa. Tällöin seurauksena voi olla itsetunnon rikkoutuminen ja oman elämän tasapainon menettäminen vanhuksena uudessa maassa. Erityisesti iäkkään henkilön psyykkinen, fyysinen sekä sosiaalinen toimintakyky koostuu niistä voimavaroista, joita hän on elämänsä aikana kyennyt rakentamaan. Jos maahanmuuton jälkeinen aika ei ole kyennyt tarjoamaan tälle prosessille tukevaa kasvualustaa, voi maahanmuuttaja kokea pitkällä aikavälillä omien toiveiden ja yksilöllisten resurssien yhteensovittamattomuutta. Myös perheen sisäiset kommunikaatio- ja tukiverkostot voivat osoittautua heikoiksi. Toinen maahanmuuttajalle tärkeä ikääntymisen indikaattori syntyy sosiaalisista areenoista. Ne voivat muodostua hyvinkin erilaisiksi sen mukaan lähdettiinkö maasta työperäisesti vai oliko taustalla perheen perustaminen. Ruotsiin muuttajien kokemuksesta heistä suuri osa on työperäisiä muuttajia - nousee kuva siitä, että iäkkäänä henkilöllä on vähemmän voimavaroja 3 1 Lääkärin ja potilaan välisessä keskustelussa keskeisenä selvitettävänä ilmiönä voi olla esim kipu. Se voi olla poraavaa, pistävää, jomottavaa tms. Juuri tästä kivun laadusta lääkäri usein päättelee mistä kivusta on kyse. Toisaalta maahanmuuttaja tarvitsee kivun ilmaisuun syvempää kielitaitoa.
kehittää uusia tukiverkostoja, jos suurin osa verkostoista on syntynyt työelämän kautta. Lisäksi tämän ryhmän kielitaito ja koulutustaso ovat heikohkot. Myös muilla muuttajaryhmillä uusien verkostojen kehittäminen ja ylläpitäminen vähenee ikääntymisen myötä. Jos perhe ei itse - usein kahden kulttuurin yhteentörmäyksen vaikutuksesta - pysty takaamaan vanhuuden emotionaalista ja sosiaalista turvaa, voi maahananmuuttanut osapuoli jossain vaiheessa tuntea yksinäisyyttä, syrjäytyneisyyttä ja juurettomuutta. Tällöin migraatioprosessin bilanssi jää negatiiviseksi ja ikääntyminen ulkomailla koetaan yksinäisenä ja marginalisoituneena. Ikääntyminen vieraassa maassa ei ole kuulunut monenkaan maahanmuuttajan elämän suunnitelmiin muuttohetkellä, eikä se vuosia muuton jälkeenkään ole siirtynyt näiden suunnitelmien kehykseen. Tällöin vanhuus vieraassa maassa on pikemminkin ajautumista kuin tietoisesti suunniteltu elämänjakso. Usein lopullista päätöstä siitä, missä itse mielellään viettäisi vanhuuden, ei tehdä ajoissa. Monelle haastattelemalleni iäkkäälle maahanmuuttajalle on herännyt tunne tämänhetkisten elämänsisältöjen väliaikaisuudesta ja siitä, ettei omia (kulttuuri-)identiteettiin liittyviä toiveita perheen sisällä voida edes esittää. Perheen toiveet kohoavat tällöin maahanmuuttajan omien kulttuuritarpeiden yläpuolelle. Joillain iäkkäällä maahanmuuttajalla on jopa tunne lastensa ehdoilla elämisestä. Tämä tulee esille etenkin silloin, kun ulkosuomalaisten lapset ovat juurtuneet asuinmaahan, eivätkä he tunnista ikääntyvän äidin tai isän ajatuksellista paluuta kotimaahan ja sen perinteisiin tapoihin. Useimmille maailmalla asuville suomalaisille ulkosuomalaisuus jatkuu läpi elämän rikkautena liikkua kahden kulttuurin välillä ja luoda monikansallista identiteettiä. Etenkin tekniikan kehitys on tuonut tähän arvokasta apua, kun kotimaan voi hakea PC- ja TV-ruutuun ja pitää yhteyksiä juuriinsa. Myös vanhana ja vammaisena ulkosuomalaisella on mahdollisuus matkustaa yksin (ja yhdessä) pitkiäkin matkoja, ja osallistua entistä laajemmin sekä kotimaan että asuinmaan yhteisön elämään. Vanhuus on aikaa, joka vaatii yksilöltä paljon, mutta sillä on myös paljon annettavaa. Ulkosuomalaisilla on erinomaiset resurssit lieventää iän haittoja, kun he ajoissa ja rehellisesti ottavat vanhuuden haasteet vastaan ja pyrkivät uteliaina ja alati noukkimaan uutta tietoa päivittäin muuttuvassa sosiaalisessa ympäristössä, kahden yhteiskunnan välissä (terveydenhuollossa, liikenteessä, automaatiossa yms.) Ammattilaisten ja vapaaehtoisten apu (mm. suomalaisten verkostot) ovat silloin tarpeen, kun asioiden hoitaminen hallintoorganisaatiossa (vero- ja sosiaaliviranomaisten kanssa, vaikeaselkoisten lomakkeiden täyttämisessä yms.) tulee ylivoimaiseksi. Demografinen muutos vaatii siten myös ulkosuomalaisten omilta intressiryhmiltä keskustelua siitä, miten täyttää ikääntyvien ulkosuomalaisten odotuksia maailmalla. 4
5 Gerontologi Myllymäki-Neuhoff n alustuksen jälkeen käytiin vilkasta keskustelua, jossa eri puolilla maailmaa asuvat suomalaiset kertoivat omien alueittensa seniorien tilanteesta. Tämän jälkeen Helsingin Diakonissalaitoksen kansainvälisen diakonian johtaja Birgitta Rantakari esitteli lyhyesti ulkosuomalaissenioreiden tilanteesta keväällä 2007 tehdyn kyselyn tuloksia*, johon gerontologi Myllymäki-Neuhoff ja tutkijatohtori Tiina Lammervo (Siirtolaisuusinstituutti) esittivät kommenttipuheenvuoronsa. Seminaarin päätössanat lausui puheenjohtaja Taipale. *Suomalaiset Seniorit Maailmalla työryhmä lähetti keväällä 2007 ulkosuomalaisyhteisöjen edustajille kyselyn, jolla kartoitettiin eri alueiden ulkosuomalaisseniorien tilannetta. Yhteenveto kyselyn tuloksista löytyy Internetistä osoitteesta: www.suomi-seura.fi >neuvonta >seniorineuvonta. Huom! Yhteenvetoa tullaan päivittämään jatkossa sitä mukaa kun lisätietoja saadaan ulkosuomalaisyhteisöiltä.