Perhetyö ja puheeksiottaminen päivähoidossa

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2005:7 Perhetyö ja puheeksiottaminen päivähoidossa Kontulan varhaisen tuen hankkeen loppuraportti Eeva Monto ja Hanna Simojoki-Tavi

HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET Tekijä(t) - Författare - Author(s) Monto Eeva, Simojoki-Tavi Hanna CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Perhetyö ja puheeksiottaminen päivähoidossa. Kontulan varhaisen tuen hankkeen loppuraportti Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä ISSN/Sosv 1457-9847 ISBN/Sosv 952-473-515-6 Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2005 Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 94 s. Osanumero - Del nummer Part number 2005:7 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Helsingissä kymmenellä asuinalueella - Myllypurossa, Itäkeskuksessa, Kontulassa, Kivikossa, Meri- Rastilassa, Kallahdessa, Jakomäessä, Maunulassa, Itä-Pasilassa ja Länsi-Herttoniemessä - on toiminut vuosina 2001-2004 sosiaaliviraston positiivisen diskriminaation hankkeita. Positiivisen diskriminaation hankekokonaisuuteen kuuluvia hankkeita on nimitetty varhaisen tuen hankkeiksi. Hankkeiden yhteisenä lähtökohtana on ollut kielteiseen sosiaaliseen ja alueelliseen eriytymiseen vaikuttaminen. Hankkeiden kohderyhmänä ovat olleet alle kouluikäiset lapset ja pikkulapsiperheet, erityistä huomiota on kiinnitetty maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden kotoutumiseen. Hankkeiden työn luonne on ollut ennaltaehkäisevää. Hankkeiden työn sisältöä kuvaa varhainen puuttuminen tai toisin nimitettynä varhainen tuki, joka on vakiintunut nimitys hankkeiden kehittämistyön myötä. Hankkeissa on kehitetty varhaisen tuen työskentelymenetelmiä, joiden tarkoituksena on tukea lapsia ja perheitä ennen ongelmien kärjistymistä. Keskeisiä kehittämisalueita ovat olleet perhetyö, maahanmuuttajatyö ja aluetyö. Tämä raportti koostuu Kontulan varhaisen tuen hankkeen kahdesta osahankkeesta. Hankkeet ovat "Perhetyö päiväkoti Pihapirtissä ja moniammatillisen yhteistyön kehittäminen", sekä "Puheeksiottamisen työmenetelmien kehittäminen päiväkoti Liinakossa". Molempien osahankkeiden työskentelyn sisällöt muovautuivat prosessin kuluessa samansuuntaisiksi ja tästä syystä oli mielekästä toteuttaa yhteinen raportointi. Perhetyön hankkeeseen liitettiin osaksi myös alueellinen kynkkä- sekä lapsiparkkitoiminta. Vuonna 2003 syksyllä Liinakon hanketta kohdennettiin myös päiväkoti Loimeen. Hankkeiden toiminta sisälsi yhteistyötä päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien kanssa, sekä vanhemmuutta tukevia ryhmätoimintoja, joista osa toteutettiin alueen eri toimijoiden kanssa. Perhetyön hankkeessa osana oli myös moniammatillisen yhteistyön kehittäminen alueella varhaisen tuen näkökulmasta. Tulosten perusteella tärkeä työmuoto on päivähoidon henkilökunnan konsultatiivinen tuki vanhempien kohtaamiseen. Työssä oppiminen tapahtuu parhaiten, kun tuki on yhdistettynä arjessa työskentelyyn. Vanhempien palautteen mukaan heitä palvelee päiväkodissa työskentelevä perhetyöntekijä ja vanhemmuuden tuen ryhmätoiminnot. Haasteena on, että päiväkodissa saadaan luotua "henkinen tila" vanhemmuuden tuelle, joka näkyy työntekijöiden työotteena vanhempien kohtaamisessa. Raportti sisältää liitteinä Jenni Jäppilän opinnäytetyön osan "Vanhempien kokemuksia päivähoidon perhetyöstä", sekä hankkeen aikana kehitellyn työkalupakki-osion "Huolen purkukaavio" ja "Kynkkä päivähoitoalueella". Huolen purkukaavio on vinkkiaineisto oman huolen jäsennykseen, työn rajaamiseen, yhteistyöhön perheiden kanssa ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Kynkkä-mallinnus sisältää kuvauksen moniammatillisesti toteutetun Kynkkä-toiminnan rakenteista, vastuutuksista ja aikatauluista. 301-142.doc 21.5.2004 Avainsanat - Nyckelord - Key words perhetyö päivähoidossa; työssäoppiminen; puheeksiottaminen; moniammatillinen yhteistyö; vanhemmuuden tuki; vertaistuki Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: 310 43772 Telekopio: 310 43151 Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, 00099 HELSINGFORS STAD Telefon: 310 43772 Telefax: 310 43151 E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, 00099 Helsingin kaupunki Telephone: +358-9-310 43772 Telefax: +358-9-310 43151 E-mail: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

2 SISÄLLYSLUETTELO: Esipuhe sivu 4 1. Johdanto... Hankkeen tukirakenteet... 7 10 2. Pääinterventio eli työskentelyn keskeiset teemat... 2.1. Henkilökunnan konsultointi... 2.1.1. Konsultatiivisen tuen sisältöjä... 2.2. Lasten varhainen tuki... 2.3. Kohtaavan vuorovaikutuksen kehittäminen... 2.4. Moniammatillinen yhteistyö... 2.4.1. Asiakaskohtainen yhteistyö... 2.4.2. Moniammatillinen yhteistyö alueella... 2.4.3. Hanke välimaastossa... 11 11 12 13 13 14 14 16 18 3. Asiakkaiden ja työntekijöiden määrät... 19 4. Tulokset... Työntekijät (kohdat 1-7)... Asiakkaat (kohdat 8-9)... Moniammatillinen yhteistyö (kodat 10-11)... 5. Johtopäätökset ja pohdintaa... 5.1. Konsultaatiotarve... 5.2. Lasten varhainen tuki... 5.3. Kasvatuskumppanuus... 5.4. Vanhemmuuden tuki... 5.5. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen... 5.6. Johtamiseen ja johtajuuteen liittyviä haasteita... 20 21-24 24-25 25-26 27 28 29 30 31 32 33 6. Tulevaisuuden visiointia... 35

3 Liitteet: Liite 1. Asiakkaiden kokemuksia päivähoidon perhetyöstä... Liite 2. SWOT - Päivähoidon perhetyön haasteista ja mahdollisuuksista päivähoitoalueella... Liite 3. SWOT- Projektityö perustyön keskellä... Liite 4. Arviontimalli Pihapirtti... Liite 5. Arviointimalli Liinakko... Työkalupakki osa 1: Huolen purkukaavio Työkalupakki osa 2: Kynkkä päivähoitoalueella 39 46 47 51 52

4 ESIPUHE Projektityö on ollut matka, purjehdus, jonka määränpää ei ollut tiedossa, kun aloitimme vuonna 2001. Olemme käyneet monissa eri satamissa matkan aikana, joissa olemme tutustuneet erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin. Matka on jatkunut eri kokoonpanoilla. Miehistö on osin vaihtunut, samoin työtehtävät. Mutta karttaa olemme lukeneet yhdessä. Tärkein tekijä matkan onnistumisen suhteen on ollut tuuli se on alusta asti ollut myötäinen. Mellunkylän alueella oli todellinen tarve tälle hankkeelle. Innostunut maaperä ja vastaanotto tulivat sitä kautta. Meidän projektityöntekijöiden oli helppo aloittaa työskentely ja vuoropuhelu alueella, erityisesti päivähoidossa. Tärkein yhteistyökumppanimme on ollut henkilökunta päiväkoti Pihapirtissä, Liinakossa ja Loimessa. Henkilökunta oli innostunutta ja kiinnostunutta oman työn kehittämiseen perustyön ohella. Olemme monin kyselyin ja palaverein koetelleet heidän kärsivällisyyttään, mutta sitä kautta saimme arvokasta tietoa. Hanketalojen esimiehet Satu Lehtinen ja Jari Mäenmaa ovat rohkeasti tarttuneet matkan varrella tulleisiin haasteisiin. Heidän oma motivaationsa ja kiinnostuksena on ollut ensiarvoisen tärkeä tuki hankkeen työskentelylle ja onnistumiselle. Merkittävä rooli on myös Mellunkylän sosiaalipalvelutoimiston johtoryhmällä. Hankkeen suunnitteluvaiheessa johtoryhmä tutkaili alueen tarpeita ja teki mielestämme viisaan ratkaisun päättäessään suunnata Kontulan hankkeen päivähoitoon. Toiminnan aikana johtoryhmä on toiminut myös vuoropuhelun areenana moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä. Mellunkylän alueen päivähoito on ollut kiinteässä vuoropuhelussa ja aktiivisesti osallisena hankkeen eri vaiheissa. Tämän tärkeän kytköksen laittoivat alulle ja varmistivat päivähoidon tarkastaja Marja Juntikka ja päivähoitoalueen päällikkö

5 Nina Onufriew. Alueen päiväkotien johtajat, perhepäivähoidon ohjaajat ja leikkipuistojen esimiehet ovat olleet loistavia yhteistyökumppaneita, samoin kuin eri toimipisteiden työntekijät. Sosiaalipalvelutoimiston toimistopäällikkö Hanna Maidellilla oli tärkeä rooli. Hän loi edellytyksiä hankkeen ja muiden toimijoiden yhteiselle keskustelulle ja kannusti kumppaneiden kanssa vuoropuheluun. Hannan kokemus projektien johtamisesta näkyi. Hän ymmärsi tukirakenteiden tärkeyden sekä projektin sisällön että työntekijöiden jaksamisen suhteen ja otti vankan johtajuuden hankkeen aikana. Lastensuojelun kanssa yhteistyöhön löytyi yhteisiä kehittämiskohteita sosiaalityöntekijä Marianne Neuvosen kyselyn ja raportin kautta. Mariannen kanssa yhteistyö oli antoisaa ja kannustavaa. Hänen raporttinsa oli pohjana Melutiimille, jossa myös Marianne oli aluksi mukana. Satu Lehtinen puheenjohtajana luotsasi työryhmää, jossa edustajia oli päivähoidosta, lastensuojelusta, aluesosiaalityöstä ja hankkeesta. Kiitos työryhmän jäsenille Pentti Blombergille, Marjo Oikariselle, Sari Karistolle, Leila Lounestolle ja Tero Laineelle mielenkiintoisesta ja opettavaisesta yhteistyöstä. Tärkeitä kumppaneita uuden toiminnan asettumisessa välimaastoon ovat olleet lastensuojelun perhetyöntekijät Päivi Eskelinen ja Minna Flyktman, sekä sosiaaliohjaaja Maaret Parviainen. Olemme käyneet pohdiskelevaa vuoropuhelua varhaisen tuen toiminnasta ja tarpeista, sekä kokeilleet erilaisia yhteistyömuotoja. Yhteisen koulutuksen myötä syntyi Kynkkäpankki alueelle tai keskustellen löytyi yhteistyökumppaneita päivähoidon puolelta. Lasten neuvoloiden ennakkoluulottomat terveydenhoitajat ovat olleet arvokas kumppanuus, erityisesti nimetyt yhdyshenkilöt Leea Hamari ja Mira Kariluoto, sekä edelleen jatkava Mari Lampinen. Näiden henkilökohtaisten kontaktien avulla on saatu varmistettua myös työskentelyn sisällöllinenkin vuoropuhelu. Henkilövaihdoksia on tapahtunut useita hankkeen aikana. Toimintaan vaikutti suuresti vuodenvaihteen 2003 2004 esimiesten vaihdokset. Toimistopäällikkö Petteri Paasio ja päivähoitoalueen päällikkö Risto Ruokolainen aloittivat

6 työskentelyn alueella. Petteri ja Risto tarttuivat haasteeseen. Risto tutustui laajan tehtävän ohella myös hankkeeseen ja omalta osaltaan vaikutti jämäkästi yhteistyöhön alueella. Petteri otti vastuun hankkeen johtamisesta ja kiireidenkin keskellä häneltä löytyi tarvittaessa aikaa hankkeen tukemiseen. Viimeisen toimintavuoden aikana hanke on toiminut konkreettisesti kahden vastuualueen maaperällä. Tätä työtä on tukenut vastuualueita edustanut Esimiestiimi, jonka puheenjohtajina Petteri ja Risto ovat olleet ja esimiesten edustajat lapsiperheiden kotipalvelusta, lastensuojelusta, aluesosiaalityöstä, vammaispalvelusta ja päivähoidosta. Viimeisenä syksynä oli kannustava yhteistyökokemus Kynkän levittämiseen liittyen päiväkoti Saanan johtajan Auli Mäenpään ja henkilökunnan kanssa. Erityiskiitos lähityötovereille, Nina Korhoselle ja Titta Reunaselle, joiden kanssa käymämme antoisat sisällölliset keskustelut ovat olleet korvaamaton tuki. Myös virkistävä huumori on ollut arkityön innoittajana. Kirjoittamisen tiimoilta kiitos Riitta Lampeltolle raikkaan punakynän käytöstä hankkeen raporttien oikolukijana. Haluamme kiittää kaikkia lukuisia yhteistyökumppaneita ja toiminnasta vastuullisia esimiehiä alueella ja eri puolilla kaupunkia. Olemme pyrkineet hyödyntämään arvokkaita kohtaamisia hankkeen toimintaan ja raportointiin. Toivotamme innostavia lukuhetkiä tämän raportin kanssa! Helsingissä 30.12.2004 Eeva Monto Projektityöntekijä Hanna Simojoki-Tavi Projektityöntekijä

7 1. JOHDANTO Positiivisen diskriminaation (pd) - hanke käynnistyi vuonna 2001 Mellunkylän sosiaalipalvelutoimiston alueella ja Kontulan alue oli yksi positiivisen diskriminaation -indikaattorien avulla valikoitunut kohdealue. Mellunkylän sosiaalipalvelutoimiston johtoryhmä päätti suunnata hankkeet päivähoitoon. Tarkempi kohdennus perustui alueen päivähoidossa suoritettuun asiakaskartoitukseen, joka kuvasi päivähoidon asiakaskunnan alueellista omaleimaisuutta. Kokonaisuudessaan hankkeessa oli aluksi seitsemän osahanketta ja yhteiseksi nimeksi tuli Kontulan varhaisen tuen hanke. Tämä raportti koostuu Kontulan varhaisen tuen hankkeen kahdesta eri osahankkeesta. Hankkeet ovat Perhetyö päiväkoti Pihapirtissä ja moniammatillisen yhteistyön kehittäminen, sekä Puheeksiottamisen työmenetelmien kehittäminen päiväkoti Liinakossa. Hankkeiden keskeiset teemat, tulokset ja johtopäätökset on koottu yhteiseen raporttiin, koska hankkeet ovat projektin aikana kehittyneet samansisältöisiksi. Perhetyön hankkeeseen sisällytettiin myös alueen käsikynkkätoiminta sekä lapsiparkkitoiminta. Vuonna 2003 syksyllä Liinakon hanketta kohdennettiin myös päiväkoti Loimeen. Näillä yksiköillä on yhteinen esimies ja näin toiminnan sisällön levittäminen oli luontevaa. Hanke käynnistyi vuonna 2001, jolloin Kontulan alueella tehtiin kartoitus perhetyön tarpeista päivähoidossa. Kyselyn tulosten perusteella määrittyi hankkeen sisältö ja menetelmät. Kyselyn mukaan työntekijät kuvasivat keskeisimmiksi huolta herättäviksi asioiksi: - vanhempien keinottomuus lapsensa kanssa, - vanhempien lisääntyneet mielenterveys- ja päihdeongelmat, - lasten turvattomuus, - lasten vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen tarpeet, sekä - vanhempien motivoitumattomuus tarjottuihin palveluihin.

8 Lasten tuen tarpeet näyttäytyivät samanlaisina mm. lastenneuvolassa ja päivähoidossa. Päivähoidon henkilökunta koki, että alueen vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö vaati aiempaa enemmän aikaa ja yhteistyö koettiin vaikeana. Henkilökunta koki riittämättömyyden tunnetta asioihin puuttumiseen ja eteenpäinviemiseen. Työntekijät toimivat pitkään yksin oman sektorin sisällä heillä ei ollut välttämättä selkeää tietoa, mistä asiakkaat voisivat saada tukea ja apua ja mihin he ohjaisivat asiakkaita. Päivähoidon henkilökunnan työtaidot eivät enää vastanneet työstä nouseviin uusiin vaatimuksiin ja henkilökunta kaipasi päivähoidossa tukea arjen tilanteisiin. Työntekijät kokivat, että heidän käytettävissä oleva työaikansa kuluu työhön lapsiryhmän kanssa, eikä heillä jää aikaa lasten asioiden havainnointiin ja dokumentointiin. Moniammatillinen yhteistyö koettiin usein sattumanvaraiseksi ja henkilösidonnaiseksi, siitä puuttui systemaattiset ja yhtenäiset käytänteet. Hankkeella lähdettiin hakemaan vastauksia siihen, mitkä asiat toimivat ja mihin tarvitaan tukea? Mitä puuttuu nykyisistä päivähoidon rakenteista? Mitä lisäresursoinnilla voidaan saada aikaan? Miten työntekijöiden jaksaminen ja osaaminen vahvistuisivat? Miten asiat vaikuttavat asiakkaiden elämään? Mitkä ovat palvelujärjestelmän haasteet laajemmassa mielessä? Hankkeen ajaksi päiväkoti Pihapirttiin palkattiin päivähoidon perhetyöntekijä vastaamaan vanhemmista ja lapsista nouseviin tarpeisiin. Päiväkoti Liinakkoon palkattiin projektityöntekijä lisäresurssiksi mahdollistamaan ajankäytön suunnittelua ja toteutusta sekä henkilökunnan työtaitojen harjoittelua. Päivähoidon työntekijöiden ammatillisen vuoropuhelun tarve oli herännyt. Millä toimintatavoilla voidaan turvata huolta herättävien lasten asioihin puuttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, niin että päivähoito ei tuottaisi lisää ongelmia? Työntekijöiden koulutustaso oli ja on vaihtelevaa. Kaikilla työntekijöillä ei peruskoulutus välttämättä vastaa työn nykyisiä vaatimuksia esim. lapsikohtaisesta havainnoinnista ja sen merkityksestä toiminnan suunnitteluun. Päiväkodeista puuttui myös systemaattinen tapa/-välineet kerätä tietoja lapsen

9 taidoista ja tilanteesta. Henkilökunta koki tarvitsevansa konsultatiivista tukea, rohkaisua ja ammatillista peiliä vanhempien kohtaamiseen etukäteen sovituissa neuvotteluissa sekä arjen tilanteissa. Seuraavassa kuviossa on kuvaus Päivähoidon perhetyön ja puheeksiottamisen työmenetelmän sisällöllisen prosessin etenemisestä hankepäiväkodeissa. Hanketalojen lähtökohdat olivat erilaiset. Pihapirttiin palkatun perhetyöntekijän tehtäviin kuului ensisijaisesti perheiden suora tukeminen. Päiväkoti Liinakon projektityöntekijän tehtäviin kuului mahdollistaa henkilökunnan työtaitojen harjaannuttaminen mm. vapauttamalla henkilökuntaa aikaresurssina harjoittelemaan asioiden kirjaamista ja dokumentointia. Hankkeen kuluessa molemmissa hanketaloissa nousi samansuuntaisia kehittämistarpeita; henkilökunta koki tarvitsevansa konsultatiivista tukea lasten ja perheiden asioissa. Samaan aikaan perheiden kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen nähtiin tärkeäksi. PIHAPIRTTI Päivähoidon perhetyöntekijä - perheiden tukeminen LIINAKKO lastentarhanopettaja lisäresurssina -mahdollistaja Henkilökunnan konsultointi Vanhempien kohtaaminen Lasten tuen tarpeiden tunnistaminen Puheeksiottamisen työtaitojen harjoittaminen Kasvatuskumppanuuden ilmapiirin luominen Vanhemmuuden vahvistuminen Moniammatillinen yhteistyö Alkutilanne v.2001 Käytännön toiminnan vaikutus työn sisältöön ja yhdentymiseen Keskeiset yhteiset sisällöt v.2002-2004 Kuva 1. Projektityöntekijöiden tehtävänkuvien alkutilanne päiväkoti Pihapirtissä ja päiväkoti Liinakossa ja niiden muovautuminen prosessin kuluessa.

10 HANKKEEN TUKIRAKENTEET Syksyllä 2001 hankkeeseen luotiin tukirakenteet. Osahankkeilla oli yhteinen ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli koko hankkeen koordinointi ja linjaus. Lisäksi oli kolme tukiryhmää, joiden tehtävänä oli tukea osahankkeita ja pohtia yhdessä hankkeiden työntekijöiden kanssa työn sisällöllisiä kysymyksiä. Kontulan hankkeella ei ole ollut päätoimista projektipäällikköä. Perhetyön kehittämisen hankkeen projektityötekijä käytti osan työnajastaan hankekokonaisuuden koordinointiin. Sosiaalipalvelutoimiston toimistopäällikkö ja päivähoitoalueen päällikkö ovat olleet vahvasti sitoutuneet hankkeen linkittämiseen perustoimintaan. PÄIVÄ- HOIDON PERHE TYÖ VARH. PUH. OTTA- MISEN MENETEL MIEN KEHITTÄ- MINEN KONTULAN HANKKEET KOULU- LAISTEN ILTAPV. TOIMIN- NAN KEHITTÄ- MINEN MAAHAN- MUUTTA- JATYÖN KEHITTÄ- MINEN MAAHAN- MUUTTA- JA TYÖN- TEKIJÄ PÄIVÄ- KODISSA L A P S I P A R K K I K Ä S I K Y N K K Ä *) PERHETYÖN TUKIRYHMÄ Jäsenet: Päivähoidontarkastaja, esi-miehet (2) ja projektityöntekijät - sovittaessa ulkop. projektintyönohjaaja kertaa vuodessa. ILTAPÄIVÄTOIMINNAN TUKIRYMÄ: Jäsenet: Päivähoidontarkastaja, suunnittelija, alueen pk johtaja, koul.iptoiminnan suunnittelija (opev) ja projektityöntekijä MAMU-TYÖN TUKIRYHMÄ: Jäsenet: Päivähoidontarkastaja, ESR/Avain-hankkeen edustaja, esimiehet (2) ja projektityöntekijät OHJAUSRYHMÄ Jäsenet: Toimistopäällikkö, päivähoidontarkastaja, projektityöntekijät ja kyseisten yksiköiden esimiehet - Käsiteltävien asioiden sisällön suhteen kokoonpanoa täydennetään esim. Heikki-Warisinstituuttiin Instituutin edustajalla, alueen suunnittelijalla jne. *) nimikkeet kuvaavat tilannetta v.2001 Kuva 2: Kontulan varhaisen tuen hankkeen tukirakenteet

11 2. PÄÄINTERVENTIO eli TYÖSKENTELYN KESKEISET TEEMAT Lasten hyvinvoinnin edistämiseksi hankkeen pääinterventio kohdennettiin henkilökunnan työtaitoihin ja vuorovaikutukseen vanhempien kanssa, sekä eri ammattilaisten välisen yhteistyön toimivuuden parantamiseen. Intervention sisältöä kuvaa seuraavat neljä työskentelyn teemaa: 1. Henkilökunnan konsultointi 2. Lasten varhaisen tuen tarpeiden tunnistaminen 3. Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen. 4. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen 2.1. HENKILÖKUNNAN KONSULTOINTI Henkilökunnan työtaitojen vahvistamisen keskeiseksi sisällöksi nousi konsultatiivisen tuen tarjoaminen. Hankkeen aikana projektityöntekijät konsultoivat henkilökuntaa hankepäiväkodeissa. Henkilökunnan konsultointia on hankkeen aikana järjestetty yksilökonsultaationa, tiimikonsultaationa ja koko työyhteisön konsultaationa. Henkilökunnan konsultaation tarve nousi monista työhön liittyvistä huolista ja jatkuvasti muuttuvista arjen tilanteista. Henkilökunta halusi konsultatiivista tukea ja keskustelua ennen vanhempien kohtaamista hoitoja kasvatuskeskustelussa. Konsultaation avulla pyrittiin puuttumaan huoleen silloin, kun työntekijä kohtasi sen. Lukuisat huolet kuormittivat työntekijöitä. Työntekijän kokema huoli oli useimmiten huolta lapsesta tai vanhemmasta. Henkilökunta pyysi konsultointia seuraaviin asioihin: Vanhempaan liittyvään huoleen Lapsesta heränneeseen huoleen Vanhempien kohtaamiseen

12 Arjessa mukana oleva, nopeasti saatavilla oleva, tuki mahdollisti jatkuvan vuoropuhelun ja sitä kautta hyvän mahdollisuuden työssäoppimisen harjoitteluun. Konsultatiivisen tuen muotoja olivat etukäteistuki ja jälkipuinti. Henkilökunnalla on vuorovaikutusvastuu asioiden puheeksiottamisessa. Tästä johtuen konsultoinnin avulla vahvistettiin henkilökunnan työtaitoja ja rohkeutta ottaa vaikeitakin asioita puheeksi vanhempien kanssa. Henkilökunnalle tehdyistä haastatteluista ja kyselyistä kootut suorat sitaatit kuvaavat raportin eri osissa henkilökunnan mietteitä projektin kuluessa. On hyvä saada ulkopuolisen kannanotto lapsen asiasta, ei pelkästään ryhmän sisäinen näkemys vie välttämättä asiaa eteenpäin. Asian saisi eteenpäin nopeammin, kun on ulkopuolinen vauhdittamassa. Ennen vaikeiden vanhempien kohtaamista lisäresurssin kanssa keskustelu on auttanut jäsentämään keskustelua. 2.1.1. KONSULTATIIVISEN TUEN SISÄLTÖJÄ Asiakkaan kohtaaminen Kohtaavan vuorovaikutuksen harjoittelua, esim. työntekijä-asiakas kohtaamisen konkreettista harjoittelua yhdessä. Vuorovaikutustilanteiden harjoittelua silloin, kun työntekijä kokee vaikeaksi ottaa asioita puheeksi vanhemman kanssa. Lapsiryhmätyöskentely Silloin, kun työntekijä kokee huolta lapsen taidoista, lapsesta ryhmän jäsenenä, lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksesta. Arjessa syntyneiden tilanteiden peilaaminen ja niiden vaikutus pedagogiseen toimintaan, esim. lasten tarpeisiin vastaaminen pienryhmätoiminnan tai yksilöllisen kohtaamisen avulla. Työvälineiden ja menetelmien käytön harjoittelut, esim. lapsen taitojen ja tuen tarpeiden havainnointi ja dokumentointi. Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Silloin, kun työntekijälle herää huoli lapsesta tai vanhemmasta eikä työntekijä tiedä, mihin, milloin ja miten tulisi ottaa yhteyttä. Keskustelut, milloin olisi hyvä ottaa yhteyttä yhteistyökumppaneihin.

13 Kaikki osapuolet hyötyvät ammatillisen osaamisen kasvun myötä. Työntekijä osaa paremmin havainnoida lasta, on enemmän välineitä. Vanhemmat saavat enemmän tietoa lapsesta ja hänen kehityksestään ja mahdollisista apukeinoista ja toimintatavoista. Lapsi saa näistä kaikista hyödyn omaan kasvuun ja kehitykseensä. 2.2. LASTEN VARHAINEN TUKI Edellytys lasten varhaisen tuen toteutumiselle hankepäiväkodeissa oli, että työntekijät havaitsivat omat toimintamahdollisuutensa peruspedagogiikan puitteissa. Projektityöntekijät kannustivat ja rohkaisivat työntekijöitä lapsen vahvuuksien ja tuen tarpeiden tunnistamisessa ja toimenpiteisiin ryhtymisessä. Projektityöntekijät olivat osin lapsiryhmien arjessa mukana etsien ja kokeillen lasten varhaisen tuen muotoja perustoiminnassa. Peruspedagogiikan toimintamahdollisuuksia varhaisen tuen toteutumiseksi ovat lapsiryhmätyöskentelyssä esim. lapsen yksilöllinen kohtaaminen ja pienryhmätyöskentelyn hyödyntäminen. Lisäksi havaittiin, että oli tärkeää tukea henkilökuntaa lapsihavainnoinnissa, dokumentoinnissa ja näihin liittyvässä vuoropuhelussa vanhempien kanssa. 2.3. KOHTAAVAN VUOROVAIKUTUKSEN KEHITTÄMINEN Projektityöntekijöiden tuella ja yhdessä tekemisellä vahvistettiin työntekijöiden työtaitoja vanhempien kohtaamisessa. Henkilökunta oli halukas kehittämään vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä lapsikohtaisen yhteistyön rinnalla, kuten esimerkiksi suunnittelemalla ja toteuttamalla vanhempainiltoja ja vanhempainkahvituksia aiempaa enemmän vanhemmuutta vahvistavaksi. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö nousi hankkeen keskeiseksi teemaksi. Työntekijät kokivat usein kuormittuvansa peruslapsiryhmätyössä, jos samaan aikaan oli tunne siitä, että vanhempien kanssa ei päästä avoimeen keskusteluun lapsen asioista. Huoli lapsen asioista pysyi, kun yhteistyön rakentumiseen vanhempien kanssa kului aikaa. Puheeksiottaminen koettiin vaikeaksi, koska työntekijöiden kokemus oman ammattitaidon riittävyydestä saattoi olla hataraa,

14 eikä oikein tiedetty kuuluiko asia päivähoidolle vai jollekin muulle taholle. Perinteisesti päivähoidon henkilökunta lähtee työskentelyllään hakemaan ratkaisua, mutta vanhempi otetaan mukaan vasta myöhemmin. Ongelmaa tutkivan ja kohtaavan vuorovaikutusprosessin aloittaminen yhdessä vanhempien kanssa koettiin haasteelliseksi. Kohtaavan vuorovaikutuksen keskeiset sisällöt vanhempien aktiivinen kuunteleminen vuoropuhelu vanhemman kanssa (dialogi) työntekijä ottaa puheeksi sen, mikä hänessä herää vuoropuhelu muiden kasvattajien, ammattilaisten kanssa verkoston kohtaaminen; työntekijä hakee riittävän ajoissa konsultatiivista tukea Olen tajunnut, miten nämä asiat ovat ihan normaalia päiväkodin arkea. (puheeksiottaminen, kehupiiri) Hanke on avartanut, aktivoinut työskentelytapaa, lisännyt valmiutta kehittää omia ja ryhmän työmenetelmiä. Nykyään on enemmän tietoa takana, kun tulee tarve ottaa vaikea asia puheeksi. 2.4. MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ Moniammatillisen yhteistyön kehittämisen tarpeet näyttäytyivät kahdella tasolla: yksittäisen asiakasperheen tilanteeseen liittyvä yhteistyö tai eri toimijatahojen välinen yhteistyö alueella. 2.4.1. ASIAKASKOHTAINEN YHTEISTYÖ Päiväkodissa tuli usein tilanteita, jolloin vanhempien esittämiin palvelutarpeisiin ei yksin päivähoito pystynyt vastaamaan, vaan todennäköisesti vaikuttavampi tuki oli jossain muualla. Tavallisimpia yhteistyökumppaneita ovat lastenneuvola, perheneuvola, terveyskeskuspsykologi, perheiden kotipalvelu tai sosiaalityöntekijä. Perinteinen toimintatapa päivähoidossa on ollut, että ensin on keskusteltu joko lapsen tai vanhemman asiasta ja sitten asiakas on ohjattu eteenpäin. Ja usein

15 juuri tässä vaiheessa asiakasperheelle syntyi kynnys tarpeellisen palvelun piiriin hakeutumisessa. Hankkeessa kokeiltiin mallia, jossa asiantuntija tulisi päiväkotiin keskustelemaan ja konsultoimaan henkilökuntaa ja vanhempia yhdessä. Tapaamisen sisältö saattoi liittyä joko lapsen asiaan tai perheen tilanteeseen. Kaikkien osallisten samanaikaisella läsnäololla tavoiteltiin avointa yhteistyötapaa ja asiakkaan omaa aktiivista roolia. Lasten kasvuun tai kehitykseen liittyvissä kysymyksissä ja huolen aiheissa henkilökunta ja vanhemmat olivat yhdessä päätyneet pyytämään konsultaatiokumppanin päiväkotiin. Konsultaatiokeskusteluissa molemmat tahot kuvasivat lapsen tilannetta omalta kannaltaan esim. psykologille tai puheterapeutille. Tapaamisessa sovittiin lapsen tilanteen edistämisestä jatkossa ja siihen liittyvästä työnjaosta, sekä aikatauluista. Tapaamisten sisältö ja sopimukset kirjattiin ja jaettiin kaikille osapuolille. Vanhempien omaan vanhemmuuteen tai elämäntilanteeseen liittyvissä asioissa kokeiltiin moniammatillisia tapaamisia tai konsultaatiokeskusteluja. Asiakas itse toi tavallisesti huolensa esiin henkilökunnalle tai suoraan perhetyöntekijälle. Perhetyöntekijä keskusteli useimmiten asiakkaan kanssa asiasta tai tilanteessa ja siinä kartoitettiin mahdollisia tarpeellisia muita tahoja. Moniammatillisissa tapaamisissa sosiaalityöntekijä, psykologi tms. tuli asiakkaan asiassa päiväkotiin. Läsnä oli asiakas, ulkopuolinen asiantuntija, henkilökuntaa ja / tai perhetyöntekijä. Näissä tapaamisissa tavoitteena oli löytää asiakkaan tarvitsema oikea tuki mahdollisimman varhain ja varmistaa avoin tiedonkulku asiakkaan läsnä ollessa. Asiakkaan tarpeen mukaan muovautuva joustava toimintatapa osoittautui moniammatillisten tapaamisten ohella tarpeelliseksi toimintatavaksi. Tällöin perhetyöntekijä tapasi asiakkaan ja toimintatapa syntyi sen myötä. Toimintana olivat asiakkaan tarvitseman palvelun yhteystietojen etsiminen esim. lapsiperheiden kotipalvelu, huoltajuuskiistoihin liittyen sovittelijan yhteystietoja tms.

16 tai perhetyöntekijä oli asiakkaiden mukana perheneuvolassa tai sosiaalitoimistossa tai vei saattamalla asiakkaan esim. vertaisryhmään. 2.4.2. MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ ALUEELLA Yhteistyön kehittäminen pohjautuu tarvekartoitukseen. Kartoitus suoritettiin haastattalemalla tai kirjallisen kyselyn avulla. Haastattelua suoritettiin neuvolan terveydenhoitajille, psykologeille, johtaville sosiaalityöntekijöille, kiertävälle erityislastentarhanopettajalle, lastensuojelun perhetyöntekijöille, kotipalveluohjaajalle ja päiväkodinjohtajalle. Kirjallisen kyselyn avulla koottiin tietoa lastensuojelun ja päivähoidon yhteistyön toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Aineistosta sosiaalityöntekijä Marjaana Neuvonen kirjoitti raportin Mitä me voimme tehdä yhdessä. Raportti päivähoidon ja lastensuojelun avohuollon kehittämisestä Kontulassa. Haastatteluiden ja raportin tulosten mukaan yhteistyön kehittämisen tavoitteita ja sisältöjä olivat mm.: Luoda alueen moniammatilliseen yhteistyöhön selkeät ja tietoiset rakenteet ja käytännöt, Päästä irti yhteistyön henkilösidonnaisuudesta Tehdä tutuksi kunkin sektorin työn sisältöjä muille kumppaneille. Asiakkaat samanaikaisesti useiden sektoreiden asiakkaina, mutta kukin taho toimii itsekseen asiakkaan kanssa tai tehdään tietämättä toisistaan päällekkäistä työtä. Päivähoidon puolella kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus edelleen liian korkea. Neuvolassa ja päivähoidossa asiakkaiden tuen tarpeet näyttäytyvät samanlaisina. Koettiin tärkeäksi kehittää yhteistyötoimintatapoja lasten varhaisen tuen toteutumiseksi.

17 Eri tahojen työntekijät olivat valmiita ja halukkaita kehittämään moniammatillista yhteistyötä. Tuli ilmi myös selkeitä ehdotuksia sisällön suhteen, esim. toivottiin yhteisiä koulutuksia, yhteistyötä jäntevöittävien toimintatapojen kokeilua, välineiden kehittelyä avoimuuden ja asiakasosallisuuden lisäämiseksi. Syksyllä 2001 sosiaalipalvelutoimiston johtoryhmä päätti nimetä moniammatillista yhteistyötä kehittävän työryhmän Melutiimin. Siihen kutsuttiin jäsenet lastensuojelusta, alueen päivähoidosta, aluesosiaalityöstä ja projektista. Työryhmä alkoi työskennellä raportin antamien kehittämiskohteiden mukaisesti. Työn tuloksena eri tahojen työntekijät tutustuivat toisiinsa ja toistensa työhön toimintapäivän muodossa. Asiakaskohtaisen yhteistyön edistämiseksi syntyi yhteinen työväline Yhteistyösopimus. Syksyllä 2001 käynnistyi myös yhteistyö päivähoidon, lastensuojelun perhetyöntekijöiden, projektin ja neuvolan kesken. Käsikynkkä oli Kontulan hankkeen yhtenä osa-hankkeena mukana, mutta sille ei ollut sovittu varsinaista vastuuhenkilöä. Alueella oli toteutettu aiemmin yksi ryhmä lastensuojelun perhetyön ja päiväkoti Pihapirtin yhteistyöllä. Kynkkätoiminta ankkuroitiin Pihapirtin perhetyöhankkeen osaksi. Keskusteluissa kävi ilmi, että kaikilla olisi kiinnostus Kynkkätoimintaan. Kynkkäkoulutus päätettiin järjestää siten, että peruskoulutukseen on mahdollisuus osallistua eri tahoilta. Koulutusten myötä perustettiin Kynkkäohjaajien pankki. Pankin avulla koordinoitiin Kynkkätoimintaa ja ohjaajat verkostoituivat keskenään. Lasten yöparkki oli myös omana osa-hankkeena Kontulan hankekokonaisuudessa, mutta ilman varsinaista vastuutahoa. Sekin liitettiin päiväkoti Pihapirtin perhetyöhankkeeseen. Ennen projektia oli Pihapirtissä toiminut projektiluonteisesti lasten yöparkki. Keväällä 2002 alettiin kartoittaa Lapsiparkin toimintamahdollisuuksia ja tarpeita. Syksyllä 2002 Lasten yöparkkia alettiin toteuttaa alueen yksinhuoltajien lapsille keskimäärin 5-6 kertaa vuodessa. Parkeissa ohjaajina olivat lastensuojelun perhetyöntekijät, projektityöntekijät, kotipalvelun ja päivähoidon työntekijät.

18 Parkkien avulla tarjoutui alueen yksinhuoltajavanhemmille tai vailla muuta läheisverkostoa oleville kahden huoltajan perheille mahdollisuus yhden yön mittaiseen hengähdystaukoon. Ammattitaitoisten ohjaajien avulla haluttiin turvata lasten laadukas hoiva. Melutiimin työskentelyn määräaika päättyi marraskuussa 2003. Sen työn tuloksena nousi esiin esimiesten keskeinen rooli eri sektoreiden yhteistyön edistämiseksi. Päivähoito oli irtautumassa vuoden 2004 omaksi vastuualueekseen. Samaan aikaan ilmeni, että sosiaalipalvelutoimiston toimistopäällikkö ja päivähoitoalueen päällikkö olivat siirtymässä muihin tehtäviin vuoden alusta. Johtoryhmässä päätettiin nimetä sosiaalipalvelutoimiston ja päivähoidon esimiesten työryhmä, jonka käynnistäminen asetettiin perhetyön projektityöntekijän vastuulle. Esimiestiimi alkoi kokoontua kevätkaudella hakien työnsä sisältöä ja mielekästä kokoonpanoa. Syksystä 2004 lähtien uudet toimistopäällikkö ja päivähoitoalueen päällikkö ottivat puheenjohtajuuden. Syksyn kuluessa saatiin työstettyä edelleen koekäytössä ollut Yhteistyösopimus, sekä luotua yhteistyörakenne tulevaa uutta organisaatiota ajatellen. 2.4.3. HANKE VÄLIMAASTOSSA Käytännön työskentelyprosessi ohjasi varhaisen tuen hankkeen asettumisen välimaastoon. Perhetyön projektityöntekijän toimenkuvan keskeinen osa oli toiminta moniammatillisen yhteistyön linkkinä. Yhteistyö edellytti yhteistä vuoropuhelua ja se taas työaikaa. Linkin roolissa projektityöntekijä kokosi ja dokumentoi eri tahojen yhteistyötarpeita, tiedotti niistä eri toimijoille ja kulloinkin tarpeellisille esimiestahoille. Samoin työskentely erilaisissa työryhmissä edisti varhaisen tuen näkökulman mukana oloa perustoiminnan keskustelussa.

19 Yhteistyötä päivähoidon ja neuvolan kanssa oli ollut aiemminkin, mutta se oli jäänyt jostain syystä hiukan taka-alalle. Linkin roolia hyödyntäen se käynnistettiin uudelleen. Yhteistyötapaamisten rakenne ja sisältö on saatu sovittua. Eri tahot kokivat helpottavaksi, jos yhteistyöllä on kasvot. Siksi päätettiin, että eri yhteistyömuodoissa nimetään vastuuhenkilöt kultakin taholta. Ja mikäli nimetty vastuuhenkilö vaihtuu, uuden valinnasta huolehditaan ja siitä tiedotetaan. Yhteisiä tapaamisia on ollut 1 2 kertaa vuodessa. Niissä käydään vuoropuhelua yhteistyön sisällön, toimintatapojen ja välineiden toimivuudesta ja tavoitteena on, että yhteistyö palvelee molempien tahojen asiakastyötä. Tapaamisiin on kutsuttu päivähoidon esimiehiä ja työntekijöitä, neuvolan terveydenhoitajia, päivähoitoalueen päällikkö puheenjohtajana ja perhetyöntekijä sihteerinä. Lisäksi alueen kiertävä erityislastentarhanopettaja ja terveyskeskuspsykologi ovat osallistuneet silloin, kun ovat voineet. 3. ASIAKKAIDEN JA TYÖNTEKIJÖIDEN MÄÄRÄT Päiväkoti Pihapirtissä oli toimikausittain perheitä keskimäärin 65-70 ja lapsia keskimäärin noin 75. Osa toiminnoista kosketti kaikkia perheitä. Yhteistyötä, jossa perhetyöntekijä oli tiiviimmin vanhemman tai lapsen asioissa mukana oli toimikausittain noin 20 25 perhettä. Keskimäärin kontakteja yhden perheen / vanhemman asioihin liittyen 10 15 kertaa, jotka olivat tapaamisia, puhelinkeskusteluja tai yhteisneuvotteluja. Lisäksi oli Käsikynkkään liittyvä ryhmätoiminta. Vaihtelua oli kuitenkin huomattavasti asiakkaiden tilanteesta ja asiasta riippuen. Päiväkoti Liinakossa oli hankkeen aikana päivähoidossa noin 56 lasta vuosittain sekä 8 hoito- ja kasvatushenkilöä. Hankkeen aikana huolta herättäviä lapsia on ollut n. 5-8 lasta/lapsiryhmä. Henkilökunta on tehnyt tiiviimpää yhteistyötä 3-4 asiakasperheen kanssa/ lapsiryhmä. Hanke kohdentui syksyllä 2003 myös päiväkoti Loimeen, jossa hoito- ja kasvatushenkilöstön määrä oli 11 henkilöä ja lapsia noin73.

20 Viimeisen hankevuoden aikana päiväkoti Loimessa huolta herättäviä lapsia oli 7 10. Vanhempien kanssa tehtävä tiiviimpi yhteistyö painottui Loimessa Käsikynkkätoimintaan keskimäärin 5 perhettä/ lukuvuosi. Hankkeen aikana hoito- ja kasvatushenkilöstön vaihdoksia oli runsaasti molemmissa yksiköissä. Suurin osa heistä jäi äitiyslomille, osa vaihtoi paikkakuntaa tai he olivat määräaikaisessa työsuhteessa. Työntekijäkonsultaatioita tai keskusteluja oli viikoittain keskimäärin 5 kertaa. Niistä osa toteutui ilman erillistä etukäteisajanvarausta silloin, kun projektityöntekijät olivat päiväkodin arjessa mukana. Mutta myös etukäteen varattuja aikoja sovittiin konsultaatioihin joko yksittäisen työntekijän tai koko tiimin kanssa. Hankkeen aikana näidenkin tapaamisten määrä vaihteli suuresti riippuen toiminnan luonteesta. Alussa ja lopussa määrät ovat olleet vähäisempiä. Toiminnan ollessa vilkkaimmillaan käynnissä hanketaloissa keskusteluja tai konsultaatioita saattoi olla useita samana päivänä ja monena päivänä viikossa. Alueellisiin yhteisiin toimintoihin - Käsikynkkä ja Lasten yöparkki osallistui asiakkaita koko alueelta ja niiden vaikutuspiiri oli näin laajempi. Samoin koko päivähoitoalueen työntekijät olivat joko suoraan tai välillisesti hankkeessa mukana. 4. TULOKSET Tulokset on koottu eri aineistoista. Niihin on hyödynnetty hankkeiden omia arviointimateriaaleja prosessin ajalta. Tuloksissa on vahvasti mukana kokemustieto asiakkaiden ja työntekijöiden kohtaamisista, joka syntyi projektityöntekijöille hankkeen aikana. Tulosten luotettavuutta on testattu keskustellen hanketalojen päiväkodin johtajien ja henkilökunnan kanssa. Tuloksia täydentää vakuuttavasti sosionomiopiskelija Jenni Jäppilän raportti (liite 1) Asiakkaiden kokemuksia päivähoidon perhetyöstä.

21 Alueen päiväkodinjohtajille suoritettiin kysely, jossa kartoitettiin heidän käsityksiään perheiden kanssa tehtävän yhteistyön nykytilasta ja tulevaisuuden tarpeista omissa yksiköissään ja alueella, josta SWOT-analyysi (liite 2). Tämän avulla testattiin hanketaloissa syntyneiden tulosten yhteneväisyyttä muuhun päivähoitoalueeseen. Tuloksiin on pyritty saamaan lisää painoarvoa, käyttämällä opiskelijoita haastattelijoina. Hanketalojen työntekijöiden, projektityöntekijöiden ja päiväkodin johtajien näkemyksistä ovat koonneet SWOT-analyysin (liite 3) sosionomiopiskelijat Pia Hakkarainen ja Anu Järvelä. Asiakkailta koottiin kirjallisesti sekä tarve- että palautetietoa ja keskustellen vanhempainilloissa prosessin kuluessa. Lisäksi erilaisten ryhmätoimintojen asiakaspalautteet koottiin toimintojen yhteydessä. Asiakasvaikutuksien tuloksissa on hyödynnetty myös kaikkien hankkeiden yhteistä otannalla suoritettua asiakashaastattelua. Päiväkoti Pihapirtissä: arviointikeskusteluja pidettiin henkilökunnan kanssa puolivuosittain kirjallisten kyselyiden pohjalta. (liite 6). Päiväkoti Liinakossa: arviointikeskustelut suoritettiin jatkuvana arviointina Vartupalavereissa. (liite 7). Tulokset on jaoteltu seuraavasti: kohdat 1 7 työntekijöiden kokemuksista, kohta 8 9 vanhempien kokemuksista ja kohdat 10 11 moniammatillisesta yhteistyöstä 1. HENKILÖKUNTA TARVITSEE TUKEA OMAN TYÖN JÄSENTÄMISEEN. TYÖTAIDOT VAHVISTUVAT KONSULTAATION AVULLA. Työntekijöiden kuvausta konsultatiivisen tuen tarpeesta ja siitä, miten se auttaa heidän työssään: Tukea / vahvistusta omille ajatuksille! - pienillä vinkeillä eteenpäin. Uskaltaa ottaa puheeksi asioita, kun on tukea Konsultatiivinen tuki ollut suureksi avuksi, saanut vahvistusta omille ajatuksille.

22 Oikeaan aikaan tekeminen: mitä mun tarvii tehdä vrt. työn rajaus! Tukea ja työvälineitä niin tukiryhmässä kuin tilannekohtaisesti; erityisesti hankalan vanhemman kohtaamisessa ja asioiden eteenpäin viemisessä On tärkeää, että tuki on lähellä, arjessa mukana, mutta kuitenkin riittävän ulkopuolinen. Työn sisällön ja peruskoulutuksen antamien valmiuksien ristiriita horjuttaa työntekijän kokemaa oman pätevyyden tunnetta. Peilaustukea; - varmennusta omille ajatuksille, ei tarvitse pelätä kasvojen menetystä On saanut tukea ja työvälineitä, esim. ongelmatilanne äidin kanssa miten eteenpäin "Muutosta edisti se, että projektityöntekijä oli tukenani mahdollisissa vaikeissa tilanteissa- en ollut yksin. Asiasta oli keskusteltu ennen kuin lähestyin vanhempaa." Ulkopuolinen perhetyöntekijä ei ole tunteissa sisällä, vaan näkee tilanteen objektiivisesti ja oikeilla kysymyksillä auttaa asiaan eteenpäin. Tärkeää että tuki on lähellä; tuttu ja turvallinen, tavallaan sisällä ja ulkona, mutta tilanteen tasalla. Ei tarvi miettiä, että olenko huono työntekijä. Uskaltaa ottaa puheeksi. Koulutuksessa ei riittävästi vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä : 2. YHTEISISTÄ KOKEMUKSISTA SYNTYI TYÖVÄLINE - HUOLEN PURKUKAAVIO - Hankkeen aikana koottiin ja muokattiin työtä jäsentävä väline päivähoitoon Purkukaavio (liite 4). Se voi toimia tilannearviointi-, työskentelyprosessin tuki- ja oman työn rajaamisen välineenä. Välineen käytöstä tuli myönteistä palautetta ja sen käyttö jatkossakin koetaan tueksi omaan työhön. Purkukaavio hyvänä pohjana ja tukena! Purkukaaviosta: Konkreettista tukea tilanteissa. Erityisesti tukea yllämainituissa asioissa (mistä huoli, miten ottaa puheeksi, miten eteenpäin?) Myös selkiyttää omia ajatuksia. 3. MUUTOKSET PERUSPEDAGOGISESSA TOIMINNASSA EDISTIVÄT LAPSEN VARHAISEN TUEN TOTEUTUMISTA. Toiminnan suunnittelu lasten tarpeista käsin vaati työntekijöiden ohjaamista esim. lapsihavainnointiin. Päiväkoti Liinakossa projektityöntekijän läsnäolo arjessa mahdollisti perustoiminnan kehittämisen yhdessä. Lapsen yksilöllisempi kohtaaminen ja pienryhmätoiminnan toteuttaminen koettiin hyödyttävän lapsia. " Pienet asiat päiväkotiaikana; lapsen yksilöllinen huomioiminen, pään silitys" "Päivähoidossa on koottu kirjalliseen muotoon lapsesta kertyneitä havaintoja, joka on annettu vanhemmalle ennen keskustelua. Vanhemmat ovat saaneet rauhassa miettiä etukäteen

23 päiväkodista tullutta viestiä ja keskustelussa on sitten voitu keskustella "epäselvyyksistäkin" ja asiasta on voitu tehdä sopimuksia." "virkistynyt" ja leikkii jo muiden kanssa. Äiti ja lapsi tarvitsevat vielä tukea. Yhdessä mietitään mitä ja minkälaista." 4. TYÖSSÄ JAKSAMINEN LISÄÄNTYI, KUN TYÖNTEKIJÄLLÄ OLI TARVITSEMAANSA TUKEA KÄYTETTÄVISSÄÄN. Yhdessä tekemällä helpotetaan työntekijöiden työn kuormittavuutta. Motivoituneiden ja muodollisesti pätevien työntekijöiden saamista alueelle edisti se, että päiväkodissa oli työn haasteellisuuteen nähden monipuolinen resursointi. Päiväkodissa oli perusmitoituksen lisäksi resurssi erityislastentarhanopettaja ja perhetyöntekijä Jos ei olisi vaikeissa tilanteissa tukea, söisi omia voimia vaikeitakin asioita on helpompi käsitellä ja viedä eteenpäin, kun on toinen apuna ja tukena. Tuntuu jo helpottavalta ajatukselta, että on joku jonka puoleen kääntyä perheisiin liittyvissä kysymyksissä ei jää yksin. Työhaastattelutilanteessa tuntui, ettei vaikea Itäinen alue ole niin rankka, kun kerrottiin erilaisista yhteistyötahoista (esim. relto, perhetyö). (lisäys; pk-johtajan haastatteli uutta lastentarhanopettajaa) 5. TIETO JA TIETOISUUS PUHEEKSIOTTAMISEN MERKITYKSESTÄ LISÄÄNTYI Työntekijöiden kuvausta siitä, miten he näkevät puheeksiottamisen varhaisen tuen toteutumisessa. Tartutaan jo ihan pieniinkin ongelmiin varhaisessa vaiheessa "Varhaisen puuttumisen osalta olemme luoneet mielestäni hyviä toimintamalleja ottaa vaikeita asioita puheeksi. Seuranta on myös kehittynyt." Tartutaan lasten asioihin ennen koulun alkua! " Mitä aiemmin ja herkemmin asioihin puututaan, sitä enemmän siitä on hyötyä lapsille ja perheille " "asioiden tiedostamien ettei syytä lapsia, joilla erityistarpeita. Väsyneenä etsii syyllisiä. Uusien keinojen löytäminen." "mikään asia ei ole liian vaikea puhua". 6. TYÖNTEKIJÖIDEN YMMÄRRYS VANHEMPIEN KOHTAAMISEEN MUUTTUI JA SYNTYI TILAA KESKUSTELLA VANHEMMUUDESTA. Ymmärryksen lisääntyminen näkyy vanhempien kohtaamisissa, esim. kuunnellaan asiakkaita herkemmällä korvalla ja tarvittaessa ollaan valmiimpia vuoropuheluun. Kun lapsi aloittaa (lisäys; päivähoidon), henkilökunnalla tuntosarvet? Perheet tulee lähemmäksi, tulee puhuttua asiat auki.

24 Tuetaan vanhempia kasvatustyössä silloin, kun pulmat ja ongelmat pieniä, ennen kuin ne kasvavat isoiksi möykyiksi! Vanhemmat kyselevät itse apua ja mielipiteitä. Vanhemmat ovat kokeneet, ettei avun pyytäminen tarkoitakaan sitä, että on epäonnistunut. Vanhemmat avoimemmin puhuvat pulmistaan, osaavat pyytää apua. Häpeä hälvennyt, kun on huomattu että muillakin on ongelmaa. 7. MUUTOKSEN SYNTYMISTÄ YHTEISÖSSÄ EDISTI VUOROPUHELUN LISÄÄNTYMINEN Työntekijät kuvaavat muutosta ilmapiirin muutoksella; puhutaan enemmän ja sallitaan eri näkemyksiä. Muutosta on tapahtunut sekä yksilötasolla että yhteisön sisällä. Ilmapiiri muuttunut avoimemmaksi kokonaisuudessaan! (Haastattelija; Miten?) Puhutaan enemmän, puheeksiottaminen työyhteisössä ja vanhempien kanssa helpottunut! Asioiden avoimempi puiminen yhdessä. Kun on puolueeton tuki asiat selvitetään! Päivähoito vanhemmat: voisi tulla vastakkainasettelu perheen kanssa perhetyö toimii siltana; yhdistää eri näkemyksiä! 8. VANHEMMAT HYÖTYIVÄT VERTAISTUESTA JA SAIVAT TUKEA VANHEMMUUTEENSA Vanhemmat kokevat Käsikynkkä-toiminnan heitä eniten hyödyttäväksi asiaksi. Se on vaikuttanut positiivisesti lapsen ja vanhemman suhteeseen, sekä omaan vanhemmuuteen. Kynkässä syntyvä vertaistuki koetaan tärkeäksi. lähentää lapsen kanssa ja antaa uudenlaista mietittävää, miten voisi muuten toimia lapsen kanssa ongelmatilanteissa. pinna venyy paremmin lapsen kanssa suhtatuminen esim. oikkuihin muuttui auttanut saamaan lapseen enemmän kontaktia ja ymmärtää lapsen tarpeet enemmän. opin kuuntelemaan mitä lapsi sanoo, opin huomaamaan oman mallin merkityksen Päiväkodissa toteutetut kahvitukset vanhemmille on koettu tarpeelliseksi matalankynnyksen kohtaamisen paikaksi. On hyvä juttu voi rauhassa istua ja jutella. voi vaihtaa ajatuksia henkilökunnan ja muiden vanhempien kanssa. hengähdystauko arkeen, näkee muita vanhempia: Kahvihetket, tapaamiset henkireikä yksinhuoltajalle, jolla ei ole tukiverkostoja Helsingissä! Lasten yöparkki: Lapsiparkki tosi tärkeä; yleensä itsestäänselvyys, että on joku läheinen joka voi auttaa. Olosuhteita! Yksinhuoltaja, vailla muuta sosiaalista verkostoa; tärkeää ymmärtää oma elämäntilanne, voisi verrata maahanmuuttajiin. Vähäistä oma aika. Että voi jättää lapsen hyvällä

25 mielellä,...että on ammattitaitoiset työntekijät, jotka tietävät miten toimia lapsen kanssa eri tilanteissa. 9. PÄIVÄKODISSA TAVOITETTAVISSA OLEVA PERHETYÖNTEKIJÄ KOETAAN HYÖDYLLISEKSI JA TARPEELLISEKSI Vanhemmat kokevat hyödyllisenä, että perhetyöntekijä on päiväkodissa. Päivähoidon perhetyön kautta on myös matalampi kynnys muiden palveluiden piiriin ohjautumisessa. Tärkeää, että on päiväkodin yhteydessä sitä kautta helppo lähestyä. Jos on joku kriisitilanne, niin sitä on ihan hukassa mistä lähtee apua hakemaan..on hyvä että tarhassa on henkilö, joka osaa auttaa myös asioissa jotka ei kuulu päivähoidon piiriin esim. sosiaalipalveluissa joista vanhemmat ovat melko tiedottomia. Asioita helpompi hoitaa, kun on yksi henkilö ketä auttaa. että se ei ole sossun täti kuka hoitaa asioita, koska sitä kaikki kysyy ensimmäiseksi mistä sosiaalitoimistosta apu tulee. Olen saanut tietoa Perhepyykistä, olen tykännyt. Päiväkoti Pihapirtissä perhetyöntekijän henkilökohtaiset tapaamiset koettiin auttavan arjen vanhemmuudessa ja helpotti mahdollisen muun avun löytymistä. saa hyviä vinkkejä tahtolapsen kanssa. antavat enemmän kuin yhteiskeskustelut auttaa selviytymään ongelmista + muissa asioissa Kuuntelija löytyy jos tuntuu että on vaikeeta. 10. MONIAMMATILLISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN KOETAAN TÄRKEÄKSI JA SITÄ ON SYYTÄ EDELLEEN JATKAA. Yhteistyötä on kehitetty päivähoidon, lastensuojelun, lastensuojelun perhetyön, kotipalvelun ja neuvolan kanssa. Kehittämisen avulla tavoiteltiin toimintaa, joka vastaa paremmin asiakkaiden tarpeisiin tai vähentää eri tahojen toiminnan päällekkäisyyttä. Päivähoidon henkilökunnan kuvausta: Lapsen kasvua ja kehitystä voidaan tukea kokonaisvaltaisemmin (ja perhettä myös), kun tehdään yhteistyötä muidenkin perhettä tukevien/hoitavien tahojen kanssa. Jos toimisi kunnolla, se tukisi kaikkia osapuolia, vanhempien juoksuttaminen vähenee.

26 Asiakkaan kuvausta: asioita on helpompi hoitaa, kun on yksi henkilö ketä voi auttaa. Lastensuojelun perhetyöntekijöiden kuvausta: yhteinen tietoisuus asiakkaista haastaa yhteiseen työskentelyyn 11. MONIAMMATILLISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISEN TULOKSENA ON SYNTYNYT TOIVOTTUJA RAKENTEITA, SISÄLTÖJÄ JA VÄLINEITÄ YHTEISTYÖHÖN. Rakenteita: Esimiestiimi: Lasten- ja perheiden palvelun ja päivähoidon esimiesten yhteinen foorumi, joka kokoontuu noin kahdeksan kertaa vuodessa. Esimiestiimin toiminnan avulla varmistetaan kahden vastuualueen yhteistyö alueella. Päivähoito Neuvola yhteispalaverit: Yhteistyökokouksia on ollut noin kerran vuodessa. Molemmilla tahoilla on nimetyt yhdyshenkilöt. Kynkkäpankki (liite 5): Kynkkäohjaajien tapaamisia noin viisi kertaa vuodessa, joissa suunnitellaan toimintaa, tuetaan ohjaajien työtaitoja konsultaatoinnin avulla ja arvioidaan toimintaa. Välineitä: Syksyn 2004 kuluessa saatiin muokattua päivähoidon ja lastensuojelun Yhteistyösopimus muotoon, jossa se otettiin käyttöön koko alueella. Myös välineen jatkotyöstämisestä Esimiestiimissä sovittiin. Yhteisiä toimintoja: Käsikynkän ja lasten yöparkin työntekijät ovat alueen eri toimijatahoilta, kuten päivähoidosta, kotipalvelusta, lastensuojelun perhetyöstä ja Kynkän osalta myös neuvolasta ja Muuttusten perhetyöstä. Myös asiakkaiden ohjautuminen molempiin toimintoihin tapahtuu eri toimintamuotojen kautta. Nimetyt vastuuhenkilöt: On koettu hyödylliseksi, että yhteistyöllä on kasvot; esim. työhuoneet samassa rakennuksessa, nimetyt vastuuhenkilöparit neuvola-päivähoito, kynkkä-ohjaajien

27 yhdyshenkilö jne. Projektityöntekijän toimiminen linkkinä (työryhmät, tiedottaminen) on myös edistänyt vuoropuhelua. Lastensuojelun perhetyöntekijöiden kuvausta: Projektityöntekijöiden mukanaolo perheleirillä toi varhaisen tuen tutuksi työntekijöiden kautta. Hyvä alku mahdolliselle yhteistyölle. Käsikynkkätoiminnan kautta auennut ovi alueen päiväkoteihin... itsellä keskusteleva ja konsultoiva rooli lastensuojelusta, sen toiminnasta. Jos ei hanketta olisi, olisiko alueella Käsikynkkääkään!... kun on, niin Kynkkäpankki toimii samoin Kynkät non-stop meiningillä vrt. Yöparkki olisi tarvinnut saman systeemin. Yhteistyön kehittäminen on vaatinut johdon sitoutumista ja myötävaikuttamista. Rakenteiden luominen, prosessin suuntaan vaikuttaminen ja arviointikeskustelun toteuttaminen on toteutunut esimiesten tuen avulla. Jatkohaasteena on edelleen toimintaa tukevien rakenteiden muokkaaminen ja tukeminen. Lastensuojelun perhetyöntekijöiden kuvausta: systeemiä juurruttaa yhä enemmän ja näkyvämmin perusrakenteisiin. Päivähoidon työntekijän kuvausta: Tuntuma, että tarvis tehdä jotakin. Vastuunotto ei tapahdu mitään, ei yksittäistä henkilöä joka koordinoisi! 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA: Molempien osa-hankkeiden yhteisenä tuloksena oli, että päivähoidon henkilökunta tarvitsee työskennellessään tällä alueella, moninaisten tarpeiden keskellä konsultoivaa tukea ja hyötyy siitä. Yhtenevä tulos on myös se, että henkilökunnalla ei ole riittävästi aikaa tiiviimpään yhteistyöhön vanhempien kanssa. Lapsiryhmissä on jopa puolet asiakkaista sellaisia, joiden kanssa henkilökunta tekee tiiviimpää yhteistyötä. Alueen päiväkodin johtajien kyselyiden tulos antaa samansuuntaista viitettä toivottaisiin koulutusta työntekijöiden arkitaitojen kartuttamiseksi ja mainittiin henkilökunnan ajan rajallisuus. Toinen merkittävä tulos oli, että vanhemmat kokivat lähes poikkeuksetta päivähoidon kautta tarjoutuvat perhetyön toiminnot hyödyllisiksi, kuten esim. Käsikynkkä-toiminnan.