Viljat, öljykasvit, herne, erikoiskasvit

Viljat, öljykasvit, herne, erikoiskasvit 84

Ohran Kasvuohjelma Ohra on tärkein rehuviljamme. Se on myös teollisuuden merkittävä raaka-aine, jota käytetään maltaan tuotantoon, tärkkelystuotantoon ja etanolituotantoon. Tulevaisuudessa etanolituotannon rooli kasvaa entisestään, kun bioetanolin valmistaminen alkaa Suomessakin toden teolla. Käyttötarkoituksesta riippumatta ohranviljelyn merkittävin tavoite on tuottaa runsas, puhdas ja suurijyväinen sato. Ohran viljely eri käyttötarkoituksiin vaatii viljelytekniikan erilaistamista. Myös lajikevalinta on tärkeää, sillä kaksija monitahoiset ohrat eroavat viljelyominaisuuksiltaan ja vaatimuksiltaan toisistaan. Yksittäisten lajikkeiden taudinja laonkestävyys sekä jyväkoko ovat erilaisia. Lajikkeiden ominaisuuksiin on hyvä tutustua jo viljelysuunnittelun yhteydessä. Ohran juuristo on melko suppea, minkä vuoksi se kärsii muita viljoja helpommin happamuudesta, märkyydestä sekä kuivuudesta. Siksi ohra on muita viljoja vaativampi kasvupaikan suhteen. Tämän takia ohran lannoitukseen kannattaa paneutua huolella. Viljavuustutkimus antaa hyvän pohjan fosfori-, kalium- ja hivenlannoitukselle sekä kalkitukselle. Rehuohra Eläimille ei kannata tuottaa huonolaatuista rehua omalla pellolla. Myös rehuteollisuudessa käytettävän ohran laadulla on suuri merkitys. Kaikki ohralajikkeet sopivat rehuohraksi, mutta erityisenä valintakriteerinä voi pitää satoa ja jyväkokoa eli suurta hehtolitranpainoa. Suuressa jyvässä on enemmän sekä valkuaista että tärkkelystä, vaikka ne ovatkin toisiaan syrjäyttäviä (valkuaispitoisuuden noustessa tärkkelyspitoisuus alenee). Laadullisista tavoitteista tärkein ominaisuus rehuohralle on korkea hehtolitranpaino, koska se vaikuttaa eniten ohran rehuarvoon. Hehtolitranpainon noustessa ravintoaineiden sulavuus lisääntyy ja siten rehuarvo paranee. Laatuun ja satoon vaikuttavat ratkaisevasti lannoituksen lisäksi kasvukauden aikaiset toimenpiteet eli tautien, laon ja tuhoeläinten torjunta. Rikkakasvitorjunnan tulisi olla rutiinitoimenpide, sillä rikkasiemenet viljan joukossa huonontavat selvästi rehun maittavuutta. Mallasohra Mallasohran laadussa korostuvat perusasioiden lisäksi itävyys ja valkuaispitoisuuden hallinta. Näihin vaikutetaan osittain jo lajikevalinnalla, mihin mallastamot antavat omat suosituksensa sopimusta tehdessä. Pääasiassa mallasohraksi kelpaavat vain hyväksytyt lajikkeet, jotka mallastamot valitsevat viljely- ja mallastuskokeiden perusteella. Mallasohran kylvötiheydeksi suositellaan 600 kpl/neliö, jotta kasvusto olisi pääversovaltaista, eikä sivuversoja muodostuisi myöhään. Sivuversojen pienet jyvät heikentävät herkästi mallasohran laatua. Tärkein mallasohran viljelyssä huomioitava tekijä on valkuaispitoisuuden hallinta, johon vaikutetaan typpilannoituksen optimoinnilla. Mallasohran typpilannoitustarve vaihtelee huomattavasti, ja hyvään lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan yleisten suositusten tarkentamista. Tässä auttaa eniten omien lohkojen kasvuolosuhteiden tunteminen ja viljelyhistorian hyödyntäminen eli lohkokohtainen kirjanpito. Lisäksi mallasohran viljelyssä kannattaa välttää multavia maita, koska niistä voi vapautua runsaasti typpeä kasvukauden aikana. Lohkon aikaisempien viljasatojen ja FarmitNetWisun Kasvuohjelman typpilannoitussuosituksen avulla voi arvioida lohkon mallasohran satotason ja sille tarvittavan typpilannoituksen tarkasti. Näin lohkon sadontuottokyky saadaan käyttöön ja varmistetaan mallaslaatuinen sato. VILJAT 85

Tärkkelysohra Tärkkelysohraa viljeltäessä sadon hinnoitteluun vaikuttavat tärkkelyspitoisuus ja hehtolitranpaino. Tärkkelysohran tuotannossa teollisuus tekee sopimuksia ensisijaisesti suositelluista lajikkeista, jotka on todettu hyviksi tärkkelysprosessin kannalta. Valikoimassa on sekä kaksi- että monitahoisia lajikkeita. Ohran jyvän tärkkelyspitoisuus alenee, kun valkuaispitoisuus nousee yli 12 %:n. Tämän vuoksi typpilannoitus tulisi mitoittaa satotason mukaan. Tarkennuksen voi tehdä esimerkiksi FarmitNetWisun Kasvuohjelman typpilannoitussuosituksen avulla. Suositeltava kylvötiheys tärkkelysohralle on 500 kpl/neliö. Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus ohralle Etelä- ja Keski-Suomi Pohjois-Suomi Satotaso, kg/ha Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat 4000 100 90 60 90 80 60 4500 110 100 70 100 90 70 5000 120 110 80 110 100 80 5500 130 120 90 120 110 90 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. Tärkkelys- ja etenkin mallasohralle Kasvuohjelma suosittelee alempaa typpilannoitusta. 86

Kasvuohjelman mukaiset typpilannoitussuositukset, Etelä- ja Keski-Suomi Savi- ja hiesumaat Mallasohra Tärkkelysohra Rehuohra Ympäristötuen Satotaso, kg/ha Valkuaispit. 10,5 % Valkuaispit. 11,5 % Valkuaispit. 12,5 % maksimi 4000 70 80 100 100 4500 80 90 110 110 5000 90 100 120 120 5500 100 110 130 130 Karkeat kivennäismaat Mallasohra Tärkkelysohra Rehuohra Ympäristötuen Satotaso, kg/ha Valkuaispit. 10,5 % Valkuaispit. 11,5 % Valkuaispit. 12,5 % maksimi 4000 70 80 90 90 4500 80 90 100 100 5000 90 100 110 110 5500 100 110 120 120 VILJAT Ohran koetuloksia 14,0 Ohran valkuainen eri typpitasoilla 7000 Ohran sadot eri typpitasoilla Raakavalkuainen % 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Sato kg/ha 2000 1000 0 40 80 120 160 40 80 120 160 Kg typpeä/ha Kg typpeä/ha Lähde: Kemira GrowHow, Kotkaniemen tutkimusasema 87 6000 5000 4000 3000

Sato kg/ha 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Kasvitautien ja laontorjunta Kunnari-ohralla 0 4670 65,9 13,0 Ei kasvinsuojelua Sato kg/ha 6350 69,8 12,8 Ratio 2 tbl/ha + Moddus 0,2 l/ha Prot % 7170 70,7 Hlp 72 71 70 69 68 67 66 65 64 12,6 63 Ratio 2 tbl/ha + Acanto Prima 0,5 kg/ha + Moddus 0,2 l/ha Kasvuohjelma-tiloilla testataan käytännössä Kasvuohjelman toimivuutta. Kasvitautien ja laon torjunta paransi Kunnarin satoa ja laatua selvästi v. 2006 Kiuruvedellä. Hlp Ohran laatutavoitteet Mallasohra: Itävyys yli 95 % Valkuaispitoisuus alle 11,5 % Lajite I + II yli 90 %, lajite IV alle 1 % Rehuohra: Hehtolitranpaino yli 66 kg Tärkkelys- ja etanoliohra: Hehtolitranpaino yli 66 kg Tärkkelyspitoisuus yli 60 % Entsyymiohra: Hehtolitranpaino yli 66 kg Beta-amylaasipitoisuus yli 150 dp 88

Ohran tauteja VILJAT Ohranrengaslaikku Ohranverkkolaikku Ohranverkkolaikku Ohranviirutauti Ohranlentonoki Viljahärmä 89

Kevätvehnän Kasvuohjelma Vehnälle on kysyntää sekä leipäviljana että rehukäytössä. Viime vuosina pulaa on ollut erityisesti korkean valkuaispitoisuuden myllyvehnästä. Lajikevalinnalla ja viljelytekniikkaa tarkentamalla voikin panostaa nimenomaan tiettyyn käyttötarkoitukseen viljeltävän vehnän tuotantoon. Vehnälle on kysyntää myös maailmanmarkkinoilla, joten sitä kannattaa viljellä edelleen. Yleiset viljelyedellytykset Kun kevätvehnää viljellään myllyteollisuuden tarpeisiin, erityishuomio on kiinnitettävä riittävän valkuaistason saavuttamiseen. Kasvukausi vaikuttaa osaltaan valkuaistasoihin, mutta myös viljelytekniikalla on mahdollista nostaa valkuaispitoisuutta.ympäristötuen ehdot luovat raamit typpilannoitukselle, mutta niiden avulla on mahdollista tuottaa hyvä sato, kun muista kasvutekijöistä huolehditaan. 90

Vehnä on hyväkuntoisten lohkojen kasvi, ja silloin pellon ojituksen ja kalkituksen on oltava kunnossa. Näin luodaan pohja laajan juuriston kehittymiselle sekä ravinteiden tehokkaalle hyväksikäytölle. Kun vielä vältetään maan tarpeetonta muokkausta ja tiivistämistä, luodaan edellytykset multavuuden lisääntymiselle vuosien mittaan. Juuri maan luontaiset typpivarat varmistavat korkeat valkuaispitoisuudet satoisinakin vuosina. Korkeaa valkuaispitoisuutta tavoiteltaessa kannattaa viljelyyn valita lajikkeita, joilla siihen on perinnöllinen kyky. Rehuvehnäksi ja tärkkelysteollisuuteen tarkoitetun vehnän valkuainen voi olla alempi, jolloin lajikevalinnassa tärkeitä ominaisuuksia ovat satoisuus ja korkea tärkkelyspitoisuus. Kevätvehnä pensoo Suomessa ohraa heikommin ja tästä syystä vehnä kannattaa kylvää muita viljoja tiheämmäksi. Tavoitetiheys on 700 orasta neliölle. Vehnän lannoitus on suunniteltava ja tehtävä lohkon sadontuottokyvyn mukaan. Kasvukauden alussa vehnä käyttää typpeä jyväsadon tuottamiseen. Jyväsadon valkuaispitoisuus kehittyy vasta heinäkuussa, kun satotaso on määräytynyt. Jos kevään typpi on tässä vaiheessa jo käytetty, jää valkuaispitoisuus alhaiseksi. Vehnän lannoitteessa pitää olla myös rikkiä. Rikki mahdollistaa tehokkaan typen hyväksikäytön. Lisätyppilannoitusta on tarpeen antaa kasvukaudella tähkän tultua näkyviin, kun: kasvusto on arvioitua rehevämpi kasvukauden alku on ollut sateinen (yli 100 mm) kevätlannoitus on ollut aiottua alhaisempi lajike on myöhäinen ja satoisa pellossa on paljon vanhaa olkea pelto on suorakylvetty, jolloin maa on kylmempi lohko on yleensä poutiva, mutta se kasvaa kyseisenä kasvukautena hyvin Esimerkki typpilannoituksen jakamiseksi kevätvehnällä: Kevätlannoitus 120 kg/ha + lisälannoitus kasvukaudella 10 30 kg/ha Farmitin Laatusadon malli ja KEG-lehtivihreäkortit auttavat typpilannoituksen tarkentamisessa. Vehnän kasvinsuojelu Vehnän siemen pitää aina peitata siemenlevintäisten tautien torjumiseksi. Kestorikkakasvien torjunta on tarpeen tehdä jo syksyllä, sillä esimerkiksi juolavehnä leviää tehokkaasti vehnäkasvustossa, jonka varjostavuus on heikko. Kasvukaudella juolavehnää voidaan torjua vehnäkasvustosta Monitorilla. Huolellinen rikkakasvitorjunta varmistaa laadukkaan sadon ja helpon korjuun myös kosteina syksyinä. Kasvitautien torjunta on syytä tehdä huolellisesti tarpeen mukaan. Jos vehnä on kylvetty kevytmuokattuun maahan tai suorakylvönä, voi tautitorjunta olla tarpeen jo rikkakasviruiskutuksen yhteydessä. Vehnän tähkän suojaaminen kasvitaudeilta on tärkeää, joten viimeinen ruiskutus tulee ajoittaa juuri ennen kukintaa. Tarkkuutta kevätvehnän tautitorjuntaan saa käyttämällä Farmitin Kasvitautiennustetta torjuntatarpeen ja ajoituksen määrittelyyn. Rehevissä kasvustoissa vehnän laontorjunta voidaan hoitaa tautitorjunnan yhteydessä (T1 T2) ja erittäin rehevissä kasvuissa se voidaan tehdä jaettuna. Tuholaisten ilmaantumista vehnäpelloille tulee seurata kukintaan asti. Myllyvehnän laatutavoitteet: Sakoluku yli 180 Valkuaispitoisuus yli 13,0 % Hehtolitranpaino yli 78 kg VILJAT 91

Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus kevätvehnälle Satotaso, kg/ha Etelä- ja Keski-Suomi Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat Pohjois-Suomi Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat 4000 120 110 70 100 90 70 4500 130 120 80 110 100 80 5000 140 130 90 120 110 90 5500 150 140 100 130 120 100 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. Kevätvehnän koetuloksia Typpilannoituksen jakaminen kevätvehnällä Kylvölannoitus, kg N/ha Lisätyppi, kg N/ha Lannoite Sato, kg/ha Sato suhdelukuna Valkuais-% Hlp, kg Tsp, g 105 0-5750 100 10,8 78,2 36,9 140 0-6290 109 11,3 78,7 37,5 105 35 Suomensalpietari 6390 111 11,8 79,5 38,3 Typpilannoituksen jakaminen voi olla kannattavaa kevätvehnällä, kun odotetaan hyvää satoa (yli 5000 kg/ha). Alemmilla sato- ja typpilannoitustasoilla typen jakaminen ei kevätviljoilla kannata, sillä jyvien lukumäärä määräytyy alemman typpitason mukaan ennen lisälannoituksen antamista. 92

18 16 Typpilannoituksen vaikutus kevätvehnien valkuaiseen VILJAT 14 12 Valkuainen, % 10 8 6 4 2 0 Kruunu Epos Picolo Trappe 100 kg typpeä/ha 130 kg typpeä/ha 160 kg typpeä/ha Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006 Riittävä typpilannoitus varmistaa vehnän valkuaispitoisuuden. 150 kg typpeä/ha on ympäristötuen mukaisen lannoituksen maksimimäärä. Lannoituksen vaikutus kevätvehnän satoon ja valkuaispitoisuuteen Sato kg/ha 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 12,0 13,0 13,9 9,9 4850 4950 4050 2700 40 kg N/ha 80 kg N/ha 120 kg N/ha 160 kg N/ha Sato kg/ha Valk % Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006 Valk % 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 93

Vehnän valkuaiseen voidaan vaikuttaa 1. Lohkon valinta viljely kohdistetaan lohkoille, joiden multavuus on vähintään multava tai mielellään parempi vanhat juurikasmaat ovat hyviä, sillä ne ovat voimaperäisesti viljeltyjä ja hyvässä kunnossa karjanlantaa saaneet lohkot, joilta typpi vapautuu sopivan myöhään lohkovalintaa voi tarkentaa mittaamalla heinäkuussa lohkolta aukkopaikasta Typpilaukun avulla liukoisen typen määrä 2. Esikasvi nurmirikko, herne ja apilakesanto ovat hyviä esikasveja 3. Lajike valitaan perinnöllisesti korkeaa valkuaista tuottavat lajikkeet 4. Satotaso lohkon typpilannoituksessa on huomioitava lohkon aiempien vuosien satotaso ja sadon valkuaispitoisuus suunnitellaan typpilannoitus Kasvuohjelman typpilannoitussuosituksen avulla sadon käyttötarkoituksen mukaan, huomioidaan haluttu valkuainen 94

5. Typen jakaminen korkeaa valkuaista varmistetaan jakamalla typpilannoitus useampaan osaan keväällä kylvön yhteydessä 110 120 kg/ha, loppuosa KEG-lehtivihreäkorttien suosituksen mukaan (korkein sallittu typpimäärä on 150 kg/ha, jos satotavoite on 5500 kg/ha) jos maassa on kosteutta, lisälannoitukseen kannattaa käyttää rikkipitoista Suomensalpietaria kuivina kasvukausina on tehokkaampaa käyttää Typpiliuosta. Suuremmat Typpiliuosmäärät kannattaa antaa letkusuuttimilla maahan 6. Typen ajoitus lisätyppi annetaan tähkälletulovaiheessa 7. Kasvinsuojelu kasvitautien torjunta lisää satoa, lisätyppilannoituksessa pitää huomioida suuremman sadon tarvitsema typpi 8. Muokkaustapa kevennetysti muokatusta maasta vapautuu vähemmän typpeä, mikä lisää typpilannoitustarvetta keväällä 9. Typen mittaus kasvukaudella uudet ohjeet myllyvehnälle ja rehuvehnälle KEG-lehtivihreäkorteilla mitattuna tavoitearvo on 9 VILJAT Vehnän tauteja Vehnän tähkä ja lehtilaikku (septoria) Vehnänhärmä Vehnän lehtilaikku (DTR) 95

Syysvehnän ja ruisvehnän Kasvuohjelma Syysvehnä ja ruisvehnä ovat erittäin satoisia syysviljoja. Ne soveltuvat hyvin viljatilan kasvinvuorotukseen tasaamaan työhuippuja ja parantamaan maan rakennetta. Yleiset viljelyedellytykset Syysvehnän viljelyssä on erityistä huomiota kiinnitettävä riittävän valkuaistason saavuttamiseen. Onnistuessaan syysvehnän hehtaarisato voi nousta jopa yli 8000 kilon ja tällöin ympäristötuen typpirajat saattavat vaikeuttaa riittävään valkuaistasoon pääsemistä. Kasvukausi vaikuttaa osaltaan valkuaistasoihin, mutta myös viljelytekniikalla on mahdollista nostaa valkuaispitoisuutta. Lisätyppilannoitusta on tarpeen antaa tähkän tultua näkyviin, kun: kasvusto on arvioitua rehevämpi kasvukauden alku on ollut sateinen (yli 100 mm) kevätlannoitus on ollut aiottua alhaisempi lajike on myöhäinen ja satoisa pellossa on paljon vanhaa olkea pelto on suorakylvetty, jolloin maa on kylmempi lohko on yleensä poutiva, mutta kyseisenä kasvukautena se kasvaa hyvin Esimerkkejä typpilannoituksen jakamiseksi: huippusadolle: 100 + 30 + 20 kg/ha kun kasvusto on keväällä heikko: 80 + 40 kg/ha kun kasvusto on keväällä hyvä: 60 + 80 + 10 kg/ha Farmitin Laatusadon malli ja KEG-lehtivihreäkortit auttavat typpilannoituksen tarkentamisessa. Syysvehnä Syysvehnä tasoittaa kylvö- ja korjuusesonkeja viljatilalla sekä parantaa maan rakennetta. Lajikkeiden välillä on suuria kasvuaikaeroja, mikä auttaa korjuukauden suunnittelussa. Aikaiset lajikkeet tuleentuvat jo ennen kevätviljoja, mutta satoisimmat korjataan vasta elokuun loppupuolella. Syysvehnän kylvö voidaan aloittaa elokuun lopulla ja jatkaa syyskuun 20. päivän tienoille asti. Lämpiminä syksyinä kylvöä kannattaa viivyttää syyskuulle, jotta vältytään kahukärpäsen ja viirukaskaan vioituksilta. Syysvehnän 96

tavoitetiheys on 500 orasta neliölle, mutta syyskuun kylvöille siemenmäärää kannattaa lisätä 10 %/viikko. Syksyn typpilannoitusmäärä on 20 30 kg/ha. Fosfori-, kalium- ja hivenlannoitus tehdään viljavuustutkimuksen perusteella. Kevään lannoitus kannattaa tehdä heti, kun pellon pinta kantaa, jotta kasvu käynnistyy kevätkosteiden aikana. Satoisien lajikkeiden kevätlannoitus tulee jakaa useampaan osaan, jotta valkuaista saadaan riittävästi. Kasvukauden lannoitteena käytetään typpi- ja rikkipitoisia tuotteita kuten Suomensalpietaria. Jos tarvitaan myös fosforia, kaliumia tai hiveniä, voidaan valita Y-lannoite tai Tilan oma Y -lannoite. Ruisvehnä Ruisvehnä on satoisa syysvilja, joka sopii rehuksi ja olisi haluttu raaka-aine myös etanoliteollisuudelle. Sen ongelmana ovat kuitenkin heikohko talvenkestävyys ja tähkäidännän herkkyys. Talvehtiessaan hyvin ruisvehnä antaa kohtuullisellakin panostuksella jopa 8000 kilon satoja. Ruisvehnä onkin satoisa rehuvilja esimerkiksi sikatiloille. Se soveltuu mm. lihasikojen rehuseokseen, jossa se voi korvata noin puolet ohrasta. Jos käyttömäärä on suurempi kuin 50 %, täytyy kiinnittää erityistä huomiota valkuaistäydennyksen laatuun. Ruisvehnän kylvö voidaan aloittaa elokuun lopulla ja jatkaa syyskuun 20. päivän tienoille asti. Tavoitetiheys on 500 orasta neliölle. Syksyn typpilannoitusmäärä on 20 30 kg hehtaarille. Fosfori-, kalium- ja hivenlannoitus tehdään viljavuustutkimuksen perusteella. Kevään typpilannoitus kannattaa tehdä heti, kun pellon pinta kantaa, jotta kasvu käynnistyy kevätkosteiden aikana. Ruisvehnää viljellään kuten syysvehnää, ja myös sen kasvinsuojelu on samanlainen kuin vehnällä. Kasvustot ovat yleensä melko terveitä ja pysyvät hyvin pystyssä. Syysvehnän ja ruisvehnän kasvinsuojelu Syysvehnän siemen pitää aina peitata siemenlevintäisten tautien, kuten lumihomeen torjumiseksi. Kestorikkakasvien torjunta on tarpeen tehdä jo syksyllä, sillä esimerkiksi juolavehnä leviää nopeasti vehnäkasvustossa, jonka varjostavuus on heikko. Huolellinen rikkakasvitorjunta varmistaa laadukkaan sadon ja helpon korjuun myös kosteina syksyinä. Kasvitautien torjunta on syytä tehdä huolellisesti tarpeen mukaan. Lumihomeen torjunta syksyllä on tarpeen hyvän lopputuloksen varmistamiseksi. Jos vehnä on kylvetty kevytmuokattuun maahan tai suorakylvönä, VILJAT Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus syys- ja ruisvehnälle Etelä- ja Keski-Suomi Satotaso, kg/ha Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat Syysvehnä, ruisvehnä ja spelttivehnä syksyllä 30 30 20 Syysvehnä, ruisvehnä ja spelttivehnä keväällä 4000 120 110 50 4500 130 120 60 5000 140 130 70 5500 150 140 80 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. 97

voi tautitorjunta olla tarpeen jo keväällä rikkakasviruiskutuksen yhteydessä. Vehnän tähkän suojaaminen kasvitaudeilta on tärkeää, joten viimeinen ruiskutus tulee ajoittaa juuri ennen kukintaa. Tarkkuutta vehnän tautitorjuntaan saa käyttämällä Farmitin Kasvitautiennustetta torjuntatarpeen ja ajoituksen määrittelyyn. Rehevissä kasvustoissa vehnän laontorjunta voidaan hoitaa tautitorjunnan yhteydessä (T1 T2) ja erittäin rehevissä kasvuissa se voidaan tehdä jaettuna. Tuholaisten ilmaantumista vehnäpelloille tulee seurata kukintaan asti. Myllyvehnän laatutavoitteet: Sakoluku yli 180 Valkuaispitoisuus yli 13,0 % Hehtolitranpaino yli 78 kg Vehnän tauteja Lumihome 98

Syysvehnän koetuloksia 16 Kuivana keväänä typen kertalannoitus toimi hyvin VILJAT 14 12 Valkuainen, % 10 8 6 4 2 0 100 kg N/ha 130 kg N/ha 160 kg N/ha Olivin Urho Kosac Tryggve Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006 Lumihomeen torjunta syysvehnällä 6000 5000 4000 Sato kg/ha 3000 2000 1000 0 Urho Olivin Gunbo SW Magnifik Tarso Käsittelemätön Lumihomeen torjunta Sadonlisä Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 2006 99

Syysrukiin Kasvuohjelma Syysruis tuo vaihtelua tilan viljelykiertoon. Rukiin kysyntä ylittää selvästi kotimaisen tarjonnan, joten markkinoiden kannalta ruista kannattaa viljellä. Hyvän satotason saamiseksi rukiin viljelyyn kannattaa panostaa Kasvuohjelman mukaisesti. Syysruis Suorakylvö mahdollistaa rukiin kylvön aikaisin korjattavien kevätviljojen jälkeen. Muita mahdollisuuksia ovat kesannot ja nurmirikot. Rukiin viljelyyn tulee panostaa, jotta satotaso nousisi keskiarvoa korkeammaksi. Ruis viihtyy parhaiten viettävillä kevyillä kivennäismailla. Rukiin orastiheydeksi suositellaan 400 kpl neliölle, eli siementä käytetään 130 180 kg/ha. Ruis on ristisiittoinen kasvi ja siksi sen siemenen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Ruis kannattaa kylvää heti elokuun puolenvälin jälkeen, sillä se pensoo jo syksyllä. Syksyn typpilannoitusmäärä on 20 30 kg hehtaarille, kuten muillakin syysviljoilla. Fosfori-, kalium- ja hivenlannoitus tehdään viljavuustutkimuksen perusteella. Hivenlannoituksella voidaan edistää rukiin heilimöintiä ja siten torjua torajyvää. Rukiin satotasoa voi nostaa huolellisen kasvinsuojelun avulla. Kahukärpänen vioittaa ruista herkästi, jos vuorokauden keskilämpötila on yli 10 astetta. Talvituhosienten torjunta on aina tarpeen myöhään syksyllä. Rikkakasvitorjunta tehdään keväällä, kun kasvu on lähtenyt käyntiin eikä ruis vielä peitä rikkakasveja. Korrensäätö kannattaa tehdä kahdessa erässä. Ensimmäinen laontorjunta tehdään rikkakasviruiskutuksen yhteydessä ja toinen tarpeen mukaan ennen tähkälletuloa yhdessä tautitorjunnan kanssa. Rukiin lehtilaikkutaudit kannattaa torjua, sillä rukiinruskearuoste, rengaslaikku ja härmä alentavat rukiin satoa. 100

Rukiin koetuloksia Sato, kg/ha 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Rukiin tautitorjunta Amilo Kaskelott (hybridi) Käsittelemätön Lumihomeen torjunta + tautien torjunta + kasvunsääde VILJAT Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema Rukiin laatutavoitteet: Sakoluku yli 120 Hehtolitranpaino yli 71 kg Ympäristötuen sallima typpilannoitus syysrukiille Etelä- ja Keski-Suomi Pohjois-Suomi Syysruis syksyllä Syysruis keväällä Satotaso, kg/ha Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat 30 30 20 30 30 20 3000 100 90 40 60 60 40 3500 110 100 50 70 70 50 4000 120 110 60 80 80 60 4500 140 120 70 90 90 70 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. 101

Kauran Kasvuohjelma Vaikka kaura kestääkin muita viljoja paremmin maan happamuutta, hyväkuntoinen maa antaa silti parhaan sadon ja laadun. Vesitalouden tulee siis olla kunnossa, maan ph:n oikealla tasolla ja maassa riittävästi hivenravinteita. Hivenistä erityisen tärkeä on mangaani, koska kaura on viljoista arin mangaanin puutokselle. Viljeltiinpä kauraa rehuksi tai elintarvikekäyttöön, ehdoton tavoite on suurijyväinen kaura. Suurimokauran vaatimus on vähintään 58 kilon hehtolitranpaino eikä rehuksikaan käytettynä tavoitetta kannata asettaa alemmas, sillä kuorista tulee vain kuitua. Satoon ja jyväkokoon vaikuttaa viljeltävä lajike. Lisäksi tautien ja tuhoeläinten torjunnalla varmistetaan lehtien terveys ja siten hyvä yhteyttämiskyky, mikä lisää kasvien ravinteiden saantia ja hyväksikäyttöä esimerkiksi jyvän muodostumisessa. Rehukäyttöön viljeltäessä on tärkeää myös korrensääteen käyttö tarpeen mukaan. Rikkakasvitorjunnan tulee kuulua rutiinitoimenpiteisiin, sillä rikkasiemenistä ei kerry rehuyksiköitä ruokinnassa. Ne huonontavat rehun maittavuutta ja heikentävät viljan kasvua viemällä kasvutilaa ja ravinteita. Jos kauraa viljellään elintarvikekäyttöön, myytävässä sadossa ei saa olla rikkasiemeniä. Elintarvikekauran viljelyssä kivennäismaat tuottavat painavajyväisen sadon. Lohkon ravinnepitoisuudet tulisi tietää tarkkaan ja lannoitus mitoittaa satotavoitteen mukaan. Erityisesti typpilannoituksessa kannattaa huomioida satotavoite ja maan multavuus. 102

Kauraa voidaan käyttää kaikkien kotieläinten ruokinnassa. Se soveltuu hyvin myös seoksiin muiden viljalajien kanssa, erityisesti jos tavoitteena on korjata vilja murskeviljaksi. Kauraa voi käyttää myös kotoisen valkuaisrehun tuotannossa esimerkiksi herneen tukikasvina. VILJAT Elintarvikekauran laatutavoitteet: Hehtolitranpaino yli 58 kg Surkastuneita jyviä alle 10 % Vihreitä jyviä alle 1 % Vieraita viljalajeja alle 1 % Toksiini (DON) alle 1750 mikrogrammaa/kg Rehukauran laatutavoitteet: Hehtolitranpaino yli 56 kg Vientikauran laatutavoitteet: Hehtolitranpaino yli 56 kg Vieraita viljalajeja alle 1 % Valkoinen kuori Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus kauralle Satotaso, kg/ha Savi- ja hiesumaat Etelä- ja Keski-Suomi Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat Savi- ja hiesumaat Pohjois-Suomi Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat 4000 100 90 60 90 80 60 4500 110 100 70 100 90 70 5000 120 110 80 110 100 80 5500 130 120 90 120 110 90 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. 103

Viljan ravinnepuutokset Puutosoire Typpi (N) Kasvusto on kauttaaltaan vaalea tai kellertävä. Vanhat lehdet kellastuvat ensin. Kasvi on kitukasvuinen ja versojen lukumäärä jää pieneksi. Fosfori (P) Kasvin ja juurten kehitys on hidasta ja heikkoa. Lehtien muodostuminen ja kukinta myöhästyvät. Kasvusto on himmeä ja tummanvihreä tai sinipunertava. Oraan kasvutapa usein jäykkä ja hento. Vaikutus satoon ja laatuun Puutosoire Vaikuttaa ravinteista eniten sadon määrään. Kasvi tuleentuu normaalia aikaisemmin. Sadon määrä ja valkuaispitoisuus jäävät alhaisiksi. Rikki (S) Oireet muistuttavat typen puutosta, mutta näkyvät ensin nuorissa kasvinosissa. Kasvusto on vaaleanvihreä ja lehtisuonet saattavat olla kalvettuneita. Alentaa jyvien määrää ja pienentää jyväkokoa. Sato jää alhaiseksi ja tuleentuminen myöhästyy. Heikentää perimän siirtymistä uudelle kasvisukupolvelle. Kupari (Cu) Lehtien kärjet kellastuvat ja kiertyvät, viljan väri vaalea. Jyvien muodostus heikkenee, kasvin ja lehtien kasvu hidastuu. Ohra ja kaura ovat herkimpiä puutteelle, oireet ilmenevät usein pensomisvaiheessa (keltakärkitauti). Vaikutus satoon ja laatuun Jyvien kypsyminen voi myöhästyä ja valkuaispitoisuus jäädä normaalia matalammaksi. Selkeä puute alentaa satoa. Alentaa satoa, heikentää jyvien muodostusta ja itävyyttä. Lakoriski kasvaa. 104

Kalium (K) Puute ilmenee ensin vanhoissa lehdissä. Lehdet ruskettuvat kärjestä ja reunoista alkaen ja voivat jopa kuivua. Väriltään lehdet ovat vaaleampia tai sinertävän vihreitä. Versot ovat matalakasvuisia. Juurten kehitys on heikkoa. Tähkiä muodostuu vähän ja jyvät kehittyvät heikosti, sato alenee. Talvenkestävyys heikkenee. Kasvustot ovat alttiimpia härmälle ja lakoriski kasvaa. Mangaani (Mn) Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Lehtisuonien välit kellastuvat ja voivat katketa keskeltä. Lehtiin ilmestyy ruskeita tai harmahtavia laikkuja. Kauralla harmaalaikkutauti. Magnesium (Mg) Puute ilmenee ensin vanhoissa lehdissä, jotka kalvettuvat reunoiltaan ja lehtisuonten välistä. Tämä näkyy ns. helminauhakirjontana, jolloin lehtivihreä kertyy tummanvihreiksi nauhoiksi lehden sisälle. Viljojen tuleentuminen voi myöhästyä. Alentaa satoa. Jyvän normaali kehitys voi häiriintyä ja sadon laatu kärsiä. VILJAT Vähentää yhteyttävää pinta-alaa ja alentaa satoa. 105

Murskeviljan viljely ja käyttö Murskeviljaksi soveltuvat kaikki rehuviljat, erityisesti ohra ja kaura, sekä viljojen seoskasvustot. Murskeviljaa voidaan käyttää kaikkien kotieläinten ruokinnassa. Soveltuvuuden lisäksi murskesäilönnän etuja ovat varmempi korjuu, satopotentiaalin hyödyntäminen myöhäisilläkin lajikkeilla ja edullisuus verrattuna kuivaukseen. Tuoreena korjattava kasvusto antaa myös mahdollisuuden joihinkin viljelyteknisiin muutoksiin, joten säilöntätapa voidaan huomioida jo viljelysuunnittelun yhteydessä. Valitse satoisa lajike Kuivattavaa viljaa aikaisempi puinti-aika mahdollistaa sato-ominaisuuksiltaan hyvien, myöhäisten lajikkeiden käytön, koska tuleentumisvaiheen saavuttaminen ei ole yhtä kriittistä kuin kuivattavaksi korjattavalla viljalla. Myös seoskasvustot sopivat Koska murskesäilöttävä vilja puidaan aikaisin, eri lajien väliset vähäiset tuleentumiserot eivät haittaa kasvuston korjuuta. Kylvämällä sekaisin eri viljalajeja voidaan pellosta saada enemmän energiaa ja eri viljojen ruokinnallisia ominaisuuksia pystytään täydentämään. Esimerkiksi vehnän käyttö kauran kanssa lisää seoksen energia-arvoa ja sulavuutta. Myös valkuaisen saantia voidaan lisätä mm. kauran ja herneen seoskasvustolla. Huolehdi pellon peruskunnosta Koska sato-odotukset voi asettaa korkeaksi, kannattaa lohkojen peruskuntoon (vesitalous, ph, ravinnetila) kiinnittää erityistä huomiota. Myös typpilannoitusta voi satotason mukaan tarvittaessa lisätä. Siemenmäärän suurentaminen normaalista ei yleensä vaikuta satotasoon, vaan voi lisätä lakoutumisriskiä. Siemenen määrää ei siis kannata lisätä muilla kuin poudanaroilla peltolohkoilla. 106

Torju rikkakasvit, taudit ja lakoontuminen Kasvitautien torjunnalla saadaan yleensä kiistaton laatuja sadonlisä viljalla. Tautitorjuntaa kannattaakin käyttää, jotta koko sadontuottopotentiaali tulisi hyödynnettyä. Myös rikkakasvitorjunta täytyy muistaa, sillä rikkakasvit vievät viljalta ravinteita ja kasvutilaa. Rikkasiemenistä ei myöskään kerry rehuyksiköitä ja ne leviävät kulkeutuessaan ruuansulatuksen läpi lannan mukana edelleen uusille kasvupaikoille ja huonontavat rehun maittavuutta. Lakoontuminen kannattaa myös estää kasvunsääteiden käytöllä varsinkin, jos käytetään karjanlantaa tai normaalia runsaampaa typpilannoitusta. Puinti Keltatuleentuneessa kasvustossa, kun kosteus on 30 40 %, jyvät ovat täystuleentuneeseen kasvustoon verrattuna pehmeitä. Tämän vuoksi puimurin säätöihin kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti, jos rehu käytetään yksimahaisten ruokintaan. Puintiväli ja kelanopeus tulisi mitoittaa siten, että jyvät irtoavat rikkoontumatta: jyvien murskaantuminen puimurissa voi lisätä kohlinja seulastotappioita sekä viljan roskaisuutta. Lisäämällä sängen pituutta, pitämällä seulasto auki ja tuuli isolla puintia saadaan tehostettua. Murskeviljan säilöntä Murskesäilöntä perustuu rehuviljan maitohappokäymiseen. Puhtaan maitohappokäymisen edellytys on, että viljan ph alennetaan säilöntäaineella noin neljään ja ilman pääsy rehumassaan estetään. Murskesäilöntä vastaa nurmirehun säilöntää, eli perusperiaatteina ovat hapettomuus ja happamuus. Murskesäilöttävän viljan kosteuden tulisi olla noin 30 45 %. Jos vilja on selvästi tätä kuivempaa, on rehumassaan lisättävä vettä heti litistämisen jälkeen. Viljan kosteus on sopiva, kun rehumassa pysyy hetken pallona sitä käsin puristettaessa. Oikea säilöntäkosteus kannattaa kuitenkin varmistaa mieluummin puimalla riittävän aikaisin kuin vettä lisäämällä. Murskesäilöntään tarvitaan murskemylly, jolla vilja litistetään. Murskemyllyssä säilöntäaine ja mahdollisesti tarvittava vesi annostellaan myllyn pohjaruuville. Näin säilöntäaine sekoittuu tasaisesti rehumassaan. AIV-liuoksen (AIV Ässä, AIV 2 Plus tai muut) käyttömäärä murskesäilönnässä on 3 5 l/rehutonni. Vaihtoehtoisesti säilöntäaineen lisäykseen voidaan käyttää pumppuhapotinta. Varastointi Murskevilja varastoidaan säilörehusiiloon, muoviaumaan tai muovituubiin. Jos vilja varastoidaan laakasiilossa, siilon on oltava noin 4 metriä leveä, jotta rehu voidaan tiivistää traktorilla. Toisaalta liian leveä siilo lisää pilaantumisriskiä syöttövaiheessa. Jos tiivistystä ei tehdä traktorilla, vilja on painotettava (300 kg/m 2 ). Ilmatiiviyden varmistamiseksi siilot on hyvä sisustaa ja peittää muovikalvolla. Ruokinta Murskevilja sopii märehtijöiden, sikojen ja siipikarjan ruokintaan. Se on valmista syötettäväksi noin 3 viikon kuluttua säilönnästä. Eläimet totutetaan murskeviljaan vähitellen 1 2 viikon aikana. On muistettava, että murskesäilötyn viljan E-vitamiinipitoisuus on alhainen ja vitamiinilisä saattaa olla tarpeen. Kuivempikin vilja (15 25 %) voidaan säilöä murskattuna, mutta silloin on erittäin tärkeää käyttää säilöntäaineena propionihappoa ja annostella sitä riittävästi, koska kuivassa rehussa ei saavuteta ph:n alenemista normaalilla maitohappokäymisellä. Kun käytetään propionihappoa, rehumassa voidaan varastoida joko muovin päälle lattialle tai muovituubiin. VILJAT 107

108

Kokoviljasäilörehun viljely ja käyttö Kokoviljasäilörehu on lähinnä nautakarjatilojen viljankorjuumuoto. Kokoviljaksi voidaan korjata joko nurmen suojavilja tai normaali viljakasvusto. Raaka-aineeksi soveltuvat kaikki viljat ruista lukuun ottamatta. Kokoviljasäilörehu soveltuu hyvin nautojen ruokintaan. Ohran rehuarvo on nautojen ruokinnassa muita viljoja parempi paremman sulavuuden vuoksi. Kokoviljasäilörehuksi korjattavan viljan viljelytoimenpiteet eivät juurikaan eroa normaalista rehuviljan viljelystä. Yksi kiistaton etu on se, että korjuu tapahtuu kuivattavaa viljaa aikaisemmin, taikinatuleentumisasteella. Tämän vuoksi pellon satopotentiaalia voidaan lisätä käyttämällä satoisia ja myöhäisiäkin lajikkeita. Hyvän sadon saanti ja lisäsatopotentiaalin hyödyntäminen tosin edellyttää, että pellon peruskunto on hyvä, eli vesitalous, ravinnetila ja ph ovat kunnossa. Lannoituksessa karjanlantaa voidaan hyödyntää normaalia enemmän. Paras satotulos saadaan kuitenkin käyttämällä lannan ja kivennäislannoitteen yhdistelmää siten, että osa typestä tulee lannoitteesta. Karjanlannan hyvä levitysaika on kylvön jälkeen oraille esimerkiksi letkulevittimellä, jolloin pellon tiivistymisriskiä voidaan välttää. Kylvö tehdään normaaleilla kylvömenetelmillä ja siemenmäärillä, ellei kyseessä ole nurmen suojavilja. Rikkakasvit ja taudit tulee myös torjua normaalisti. Jotta korjuutappioilta vältyttäisiin, kannattaa kasvunsääteiden käyttöä harkita varsinkin, jos typpilannoitus on suurehko ja kasvusto rehevää. Kasvinsuojeluaineiden ja kasvunsääteiden käytössä tulee kuitenkin huomioida mahdolliset varoajat eli käsittelystä korjuuseen jäävä aika. Korjuu tehdään nimittäin taikinatuleentumisasteella, ohralla 4 5 viikkoa ja vehnällä 6 7 viikkoa tähkälle tulosta. Jos kasvusto korjataan myöhemmin, jyvien variseminen lisää satotappioita ja vähentää rehuarvoa. Korjuussa voidaan käyttää tavanomaisia nurmisäilörehun korjuuseen tarkoitettuja koneketjuja. Sadon määrän ja laadun kannalta suositeltavin korjuukonevaihtoehto on suoraan niittävät koneet. Jos kasvusto niitetään ennen korjuuta, niittomurskaimen käyttöä kannattaa välttää. Nurmen suojavilja kokoviljasäilörehuksi Nurmen perustamisessa käytettävä suojavilja soveltuu hyvin kokoviljasäilörehuksi. Suojaviljan käyttö estää maan kuivumista kylvön jälkeen ja antaa nurmelle paremmat kasvuun lähdön edellytykset. Se myös suojaa kasvustoa rikkakasveilta. Parhaiten suojaviljana menestyy ohra. Viljakasvuston korjaaminen niittämällä puinnin asemesta lisää jonkin verran paitsi ensimmäisen vuoden myös seuraavan nurmivuoden satoa, koska häiritsevää kasvijätettä on pellossa vähemmän. Kun suojavilja korjataan kokoviljasäilörehuksi, myöhäinenkään lajike ei haittaa nurmen kehitystä, sillä korjuu tehdään selvästi aikaisemmin. Myöhäisemmillä lajikkeilla saavutetaan usein suurempi sato. Suositeltavaa on käyttää sertifioitua siementä tai peitata siemen. Suojaviljaksi kylvettävän viljan kylvötiheys on normaalia pienempi, noin 350 kpl/m 2 (150 kg/ha). Tasaisen orastumisen saavuttamiseksi on suositeltavaa jyrätä pelto ennen tai jälkeen kylvön. VILJAT 109

Muu viljan ja oljen säilöntä Kokojyväsäilöntä Propionihapposäilöntä Kokojyväsäilöntä perustuu säilöntäaineen kykyyn estää homeiden ja haitallisten bakteerien kasvu suhteellisen kuivissa oloissa puidussa jyvämassassa. Kosteissa olosuhteissa säilöntäaineen käyttömäärä nousee helposti korkeaksi, jolloin menetelmän taloudellinen kannattavuus heikkenee. Parhaiten säilöntäaineeksi soveltuu propionihappo, joka lisätään käsittelemättömään jyvämassaan puinnin yhteydessä tai siiloon tai muuhun varastopaikkaan laitettaessa. Säilöntä Jyväsäilöttävä vilja puidaan mahdollisimman kuivana. Jos vilja on kosteaa tai säilöntäaika pitkä, säilöntäkustannukset lisääntyvät. Propionix Plussan annostelu määräytyy säilöttävän viljan kosteuden mukaan. Jokaista yli menevää prosenttiyksikköä kohti annostusta lisätään 0,5 0,6 l/rehutonni. Jos viljan kosteus on esimerkiksi 21 %, Propionix Plussan käyttömäärä on 8,6 l/rehutonni. Lisää annostelua, mikäli vilja on hehtolitrapainoltaan kevyttä tai sisältää vihreitä jyviä. Propionix Plussan käyttömäärä Viljan kosteus-% Propionix Plus, l/t 15 5,3 20 8,0 25 10,6 30 13,2 35 15,8 40 18,5 Hyvän säilöntätuloksen varmistamiseksi ja homehtumisen estämiseksi on erityisen tärkeää, että säilöntäaine levittyy tasaisesti koko säilöttävään viljaerään. Tasaisen annostelun voi varmistaa käyttämällä esim. hapotinlaitetta, joka suihkuttaa säilöntäaineen riittävän pitkän (mielellään yli 6 m) ruuvikuljettimen syöttöpäähän. Jos vilja alkaa lämmetä säilönnän aikana, säilöntäainekäsittely on uusittava. Käsitelty vilja voidaan varastoida siiloon, laariin tai muovin päälle lattialle. Viljaa ei tarvitse painottaa. Päällysmuovin tehtävänä on lähinnä suojata viljaa likaantumiselta. Ruokinta Jyväsäilötty vilja sopii märehtijöiden, sikojen ja siipikarjan ruokintaan. Jyväsäilöttyä viljaa voidaan käyttää heti säilönnän jälkeen. Ennen ruokintaa kokonaiset jyvät on jauhettava tai murskattava. Tuotantovaikutukseltaan propionihapolla säilötty vilja on kuivatun viljan veroista. Märehtijöillä propionihapon käyttö lisää viljan energiaarvoa. Ilmatiivis säilöntä Kokonaiset jyvät voi säilöä myös ilmatiiviisti joko siiloon tai muovituubiin. Ilman säilöntäainetta pilaantumisriski on kuitenkin säilöntäaineen käyttöön verrattuna suurempi. Ilmatiivis säilöntä perustuu viljan normaaliin hajoamistoimintaan, joka kuluttaa hapen pois ja tuottaa samalla hiilidioksidia. Hiilidioksidi edistää säilymistä. Ilmatiiviissä säilönnässä viljan tulisi olla kosteudeltaan vähintään 20 %, jotta hiilidioksidin tuotanto olisi riittävää. Säilyvyyden varmistamiseksi hiilidioksidia voidaan lisätä, jos käytössä on ilmatiivis siilo. 110

VILJAT Oljen ureasäilöntä Olki on käyttökelpoista rehua etenkin lihakarjatiloilla sellaisenaan tai sekoitettuna aperehun joukkoon. Ureasäilönnän perustana on Ureasta muodostuva ammoniakki, joka estää homeiden kasvua. Säilöntäliuoksen valmistus ja annostelu 40 kg Ureaa sekoitetaan 60 litraan vettä (mielellään haaleaan veteen, johon Urea liukenee paremmin kuin kylmään). Tästä määrästä syntyy noin 90 litraa Urealiuosta. Liuosta lisätään paalausvaiheessa suuttimien kautta oljen sekaan 40 litraa oljen kuiva-ainetonnia kohti (kosteaa olkea 1200 1500 kg, riippuen oljen kosteudesta). Oljen käsittely ja ruokinta Oljet pitää paalata ja muovittaa heti, muuten ammoniakiksi hajoava Urea haihtuu pois. Paalien annetaan muhia noin neljä viikkoa ja paali tuuletetaan ulkoilmassa tai ladossa ennen tarjoamista eläimille. 111

Öljykasvien Kasvuohjelma Öljykasvien siemenen kysyntä markkinoilla on kasvamassa nopeasti. Viljelyalaa on mahdollista lisätä vielä selvästi, sillä öljylle on käyttöä sekä elintarvikkeena että bioenergiana. Tilan pinta-alasta voi korkeintaan neljännes olla vuosittain öljykasveilla, joiksi lasketaan rypsin ja rapsin kevätja syysmuodot sekä Camelina. Viljelykiertovaatimuksesta on hyvä pitää kiinni, etteivät möhöjuuri ja pahkahome yleistyisi pelloilla. Öljykasvit ovat erinomaisia esikasveja viljoille. Ne hillitsevät viljojen tautipainetta, ja rypsin paalujuuri rei ittää maata tehokkaasti. Öljykasvien jälkeen suorakylvö onnistuu hyvin. Juolavehnä ja hukkakaura voidaan torjua jo kasvukaudella. Rypsi ja rapsi tasaavat myös syksyn työhuippuja ja varastotilan tarvetta. 112

Yleiset viljelyedellytykset Öljykasvien viljely onnistuu lähes kaikilla maalajeilla. Viljelyä tulee kuitenkin välttää herkästi kuorettuvilla, tiivistyneillä tai rikkakasvien vaivaamilla lohkoilla. Myöskään poudanaroilta mailta ei öljykasveista saada kunnon satoja. Runsasmultaisilla mailla öljykasvit kasvavat pitkiksi ja reheviksi, mikä lisää laon ja pahkahomeen riskiä. Pellon ph:n tulisi olla vähintään tyydyttävällä tasolla, kuten ravinteidenkin. Öljykasvien oikea kylvösyvyys on 2 3 cm. Näin matalaan kylvösyvyyteen päästään, kun kevätmuokkaus tehdään matalaan tai pelto jyrätään ennen kylvöä. Rikkakasvien siemenet alentavat öljykasvien tilityshintaa ja siksi rikkakasvitorjunta on tarpeen. Öljykasvien lannoitus poikkeaa hieman viljojen lannoituksesta. Öljykasvit tarvitsevat selvästi enemmän booria ja rikkiä kuin viljat, joten näiden ravinteiden saannista tulee huolehtia jo kevätlannoituksessa. Pellon hiven Y:n ravinnesisältö soveltuu erityisen hyvin öljykasvien viljelyyn, mutta myös Tilan oma Y -sarjasta löytyy eri fosforiluokkiin ja hiventarpeisiin räätälöityjä tuotteita. Öljykasveille voidaan antaa lisätyppeä ja hiventäydennystä lehtilannoituksena ruusukevaiheessa. Rikkilannoitus tulee tehdä aina sulfaattimuodossa olevalla rikillä, kuten ammonium- tai kaliumsulfaattina tai Suomensalpietarina. Rikkakasvien torjunta on erittäin tärkeää öljykasveilla. Rikkasiemenet alentavat sadon laatua ja vaikeuttavat korjuuta merkittävästi. Onnistunut torjunta perustuu säännölliseen vuosittaiseen rikkakasvitorjuntaan kaikilta lohkoilta. Näin peltoon ei kerry rikkasiemenpankkia, joka haittaisi viljelyä. Ennen kylvöä käytettävät maavaikutteiset kasvinsuojeluaineet varmistavat viljelyn onnistumisen. Tuholaisten torjuntaan pitää varautua keväästä lähtien. Kylminä keväinä kirpat voivat vioittaa öljykasveja, ja viimeistään ruusukevaiheessa on seurattava säännöllisesti kuoriaisten ilmaantumista kasvustoon. Ruiskutukset kannattaa tehdä aina kun kynnysarvot ylittyvät. Pahkahomeriski on suurimmillaan sateisina kesinä lohkoilla, joilla on viljelty säännöllisesti öljykasveja. Kevätrypsi Kevätrypsin viljely onnistuu viljelyvyöhykkeillä I III. Rypsin kasvuaika on 102 104 päivää, joten se tuleentuu samoihin aikoihin kuin kevätvehnät. Maan lämpötilan pitäisi olla + 6 C, kun rypsi kylvetään. Tämä varmistaa nopean taimettumisen ja kilpailukyvyn rikkakasveja vastaan. Viileinä keväinä, jolloin rypsi kehittyy hitaasti, on kirppoja tarkkailtava ja torjuttava tarpeen mukaan. Rypsin suositeltava siemenmäärä on 6 10 kiloa hehtaarille. Kylvötiheystavoite on 250 300 kpl/neliö. Koetulosten mukaan suotuisissa kylvöoloissa ja hyvillä lohkoilla voi käyttää pienempää siemenmäärää. Liian tiheä kasvusto jää hinteläksi ja lakoutuu herkästi. Kostea kasvusto saastuu myös herkemmin pahkahomeeseen. Alhaiset siemenmäärät kuitenkin lisäävät epäonnistumisen riskiä, jos kasvuolosuhteet taimettuessa muuttuvat huonoiksi. Tällöin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota rikkakasvi- ja tuholaistorjuntaan. Harvaa rypsikasvustoa ei kannata rikkoa herkästi, sillä 100 150 tainta neliöllä voi antaa vielä kohtuullisen sadon. Rypsistä on saatavilla myös iseed-kuorrutettua siementä. Ravinteiden lisäys siemeneen parantaa kasvinravinteiden ottoa ja nopeuttaa kehitystä. Rypsin korjuun voi aloittaa, kun siemenkosteus on 20 %. Puintivalmis kasvusto on harmaanruskea ja halkaistu siemen on sisältä keltainen. Rypsi ei ole herkkä varisemaan, joten korjuuta ei kannata hätäillä. Korjattu sato on kuivattava välittömästi puinnin jälkeen 8 %:n kosteuteen. Kevätrapsi Kevätrapsista on tullut markkinoille aikaisempia lajikkeita, joten sen viljely onnistuu entistä laajemmalla alueella. Rapsista on saatavilla myös iseed-käsiteltyä siementä. Rapsi on rypsiä jonkin verran satoisampana kasvina kiinnostava vaihtoehto myös biodiesel-tuotantoon. Rapsi on hyvä kylvää keväällä ensimmäiseksi. Sen kylvön voi aloittaa, kun maan lämpötila on +3 C. Aikainen kylvö onkin tarpeen, koska kasvuaika on noin 10 päivää rypsiä pidempi. VILJAT 113

Kylvötiheystavoite on 200 kpl/neliö ja kylvösiemenmääräksi suositellaan 6 12 kg/ha suuremman siemenkoon takia. Koska rapsin sato on suurempi kuin rypsin, tulee se huomioida myös lannoituksessa: esimerkiksi typpeä tarvitaan 10 20 kiloa enemmän ja rikkiä 8 kiloa enemmän. Muuten kevätrapsia viljellään kuten kevätrypsiäkin. Rapsi karisee hieman rypsiä helpommin, joten korjuun ajoituksessa kannattaa olla huolellinen. Syysöljykasvit Satotason nostamiseksi syysrypsi olisi kiinnostava vaihtoehto. Talvehtiminen on kuitenkin osoittautunut toistaiseksi epävarmaksi. Syysrypsi kylvetään heinäkuussa, jotta se ehtii kehittää vahvan juuren talvehtiakseen. Siemenmäärä on 4 5 kg/ha eli 100 tainta neliölle (harjakylvössä ja kylvön myöhästyessä 6 8 kg/ha). Parhaiten syysrypsi selviää lohkoilla, joilla lumipeite säilyy pitkään ja suojelee kasvia kevään kylmiltä. Hyvin talvehtinut kasvusto kehittyy nopeasti eivätkä tuholaisetkaan ennätä sen kimppuun. Sato on valmis korjattavaksi jo heinäkuussa. Syyslannoitus tehdään kuten syysviljoille, 30 kiloa typpeä hehtaarille, ja kevätlannoitus kuten rapsille. Rikin puutos rypsillä Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus öljykasveille Etelä- ja Keski-Suomi Satotaso, kg/ha Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat Syysrypsi ja syysrapsi syksyllä 30 30 20 Syysrypsi, syysrapsi, kevätrypsi, kevätrapsi ja ruistankio keväällä 1750 110 100 60 2000 120 110 70 2250 130 120 80 2500 140 130 90 Tarkista kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. 114

Typpitason vaikutus satoon Kasvuohjelma-tiloilla 3000 Sato kg/ha 2470 2420 2520 2500 2120 2000 1720 1500 1230 1000 500 0 0 80 100 110 130 140 Typpilannoitus, kg/ha Lähde: Kemira GrowHow n maatilakokeet v. 1990 1999 Boorilannoitus lisää satoa, kun maassa on puutetta boorista. Annettu boorin määrä ja sijoituspaikka vaikuttavat satovasteeseen. Rypsi on saanut kokeessa typpeä 100 kg/ha. Rypsin boorilannoituskoe Kotkaniemi 2005, boori välttävä. Sato kg/ha 900 Boorilannoituksen vaikutus rypsin satotasoon 2300 2100 1900 1700 1500 1300 1100 1880 2020 1990 2170 2160 VILJAT Öljykasvien tauteja 700 500 100 240 2150 1100 1. 2. 3. 4. 5. Sato kg/ha Booria g/ha 1. = Kevätviljan Y3 2. = Tilan Oma Y 3. = Kevätviljan Y3 + Soluboori 10 kg/ha 4. = Kevätviljan Y3 + Booriravinne 133 kg/ha, hajalevitys 5. = Kevätviljan Y3 + Booriravinne 50 kg/ha, starttilannoitus Lähde: Kotkaniemen tutkimusasema 475 Pahkahome Möhöjuuri 115

Öljykasvien ravinnepuutokset Typpi (N) Fosfori (P) Kalium (K) Puutosoire Lehdet ovat aluksi vaaleanvihreitä, myöhemmin kellanpunaisia ja varisevat varhain. Kasvu on heikkoa. Vanhemmat lehdet muuttuvat sinipunaisiksi ja voivat varista. Kasvu on kituvaa. Lehdet ovat kurttuisia ja alaspäin kääntyneitä. Vanhempien lehtien reunat ruskettuvat ja lehdet voivat varista. Vaikutus satoon ja laatuun Kasvi tuleentuu normaalia aikaisemmin. Sadon määrä ja valkuaispitoisuus jäävät alhaiseksi. Siemensato jää alhaiseksi. Myöhäinen tuleentuminen. Heikentää perimän siirtymistä uudelle kasvisukupolvelle. Varsi on heikko ja herkkä lakoutumaan. Sato alenee. Rikki (S) Boori (B) Mangaani (Mn) Puutosoire Lehdissä vaaleanharmaa tai keltainen marmorointi. Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Kukat ovat kalpeita ja kasvit kitukasvuisia. Kasvupisteet tuhoutuvat. Varret saattavat vioittua ja niissä voi esiintyä halkeamia. Kukkien kehitys estyy, tuleentuminen on epätasaista. Juuret kehittyvät heikosti. Puute näkyy ensin nuorissa lehdissä. Lehdissä on vaaleankeltaisia laikkuja ja ne voivat vaalentua kokonaan. Kasvin kehitys on heikkoa. Vaikutus satoon ja laatuun Tuleentuminen voi myöhästyä. Sato voi jäädä määrältään alhaiseksi. Lidut kehittyvät ja täyttyvät huonosti. Alentaa satoa. Puute häiritsee yhteyttämistä ja voi siten vaikuttaa sadon määrään ja laatuun. 116

Kalsium (Ca) Magnesium (Mg) VILJAT Nuorten lehtien reunat taipuvat ja lehdet voivat kuihtua. Vanhemmat lehdet ovat vihreänkirjavia ja voivat punertua. Viljojen tuleentuminen voi myöhästyä. Alentaa satoa. Sinkki (Zn) Kasvu häiriintyy, ankarassa puutteessa sato alenee. Rauta (Fe) Oireet näkyvät ensin nuorissa kasvinosissa, jotka jäävät vaaleiksi, vain lehtisuonet ovat vihreitä. Ankara puute huonontaa satoa ja laatua. 117

Hivenravinteiden puutosoireita öljykasveilla Lehdet kellastuneet OIREET VANHOISSA LEHDISSÄ ENSIN OIREET NUORISSA LEHDISSÄ ENSIN Kellastumista lehtisuonten välissä Lehtien reunoissa punaista ja kuollutta solukkoa Vaaleankeltaisia laikkuja Kuolleita laikkuja lehdissä Kasvin kehitys/kasvu on jälkeenjäänyttä Vaaleanharmaa/ keltainen marmorointi Ei kuolleita laikkuja Kääpiökasvuisuus Kalpeat kukat Magnesiumin puute Mangaanin puute Rikin puute Lehdet eivät kellastuneet VARSI KATKEAA VARSI EI KATKEA Heikko kukinta Heikentynyt palkojen muodostuminen ja täyttyminen Ruttoisia lehtiä Tuleentuu epätasaisesti Kalpeita, löysiä lehtiä Vähemmän lehtimassaa, pitkiä, ohuita lehtiä Boorin puute Molybdeenin puute 118

Kuivaherneen Kasvuohjelma VILJAT Rehuvalkuaisen omavaraisuus on Suomessa kuten muuallakin EU:ssa alhainen, vain noin 30 %. Kotimainen herne on hyvä valkuaisrehu kotieläimille. Se sisältää noin 22 % proteiinia, joten herneestä saa rehuihin laadukkaan kotoisen valkuaistäydennyksen. Herne vaatii hyvärakenteisen ja hyvin ojitetun maan. Tehokas symbioottinen typensidonta herneen juurissa edellyttää ilmavuuden lisäksi riittävän korkeaa maan ph:ta. Herneelle soveltuvat parhaiten ilmavat, hyvärakenteiset hietasavet ja hienot hiedat. Herne tarvitsee starttityppeä 30 50 kg maan multavuuden mukaan. Kohtuullinen typpilannoitus on paikallaan, sillä maa on alkukesästä kylmää ja juurinystyräbakteerien toiminta on tällöin liian hidasta tyydyttämään herneen typentarvetta. Fosforin tarve on 0 50 kg/ha ympäristötuen ehdot huomioiden. Kaliumin tarve on 0 90 kg. Karjanlanta on annettava jo esikasville; herneelle sitä ei enää saa käyttää. Herne voidaan kylvää aikaisin, sillä se ei ole hallanarka. Suorakylvö on herneelle riski. Herneen kasvuaika vaihtelee 100 päivän molemmin puolin. 119

Normaali herneen kylvösyvyys on 5 cm, mutta kylvää voi maan kosteudesta riippuen 3 7 cm:iin. Herneen kylvösiemenmäärä on 255 450 kg/ha. Kylvön jälkeen hernemaa on jyrättävä. Jyräyksen tarkoituksena on siementen itämisen varmistaminen ja maan pinnan tasoittaminen puinnin helpottamiseksi. Jyrä hajoittaa suurimmat multakokkareet ja painaa pienet irtokivet maahan. Jyräys on tehtävä ennen herneiden taimettumista, ei kuitenkaan aivan taimien pintaantulovaiheessa. Herne on hyvä esikasvi viljoille, koska viljat voivat käyttää hyväkseen herneen ilmasta sitomaa ja kasvinjätteissä maahan jäänyttä typpeä. Herneen jälkeen typpilannoitusta voi vähentää noin 25 30 kg/ha. Herneen maata lannoittava vaikutus riippuu sen kasvusta. Herne parantaa myös maan mururakennetta. Lohkon hiventilanne kannattaa selvittää viljavuusanalyysillä ja mahdolliset hivenpuutteet korjata kylvölannoituksen yhteydessä Pellon hiven Y:llä tai Tilan oma Y:llä. Akuuttiin puutteeseen voi ruiskuttaa Solubooria tai Mangaanisulfaattia herneen ollessa 10 15 cm korkeaa. Hernekääriäisen torjunnan ajoitus ja tarve arvioidaan feromonipyydysten avulla. Ohjeellinen torjunnan kynnysarvo ruokaherneen tuotannossa on 50 100 kääriäistä/ pyydys. Tällaisen hernekääriäisen esiintymishuipun jälkeen voidaan torjunta-ajankohdan arvioida olevan 8 12 vrk:n kuluttua. Oikea ruiskutusajankohta on heti, kun toukat ovat kuoriutuneet munista, mutta eivät ole vielä ehtineet kaivautua palkoihin. Hernekirvat saattavat vaivata lämpiminä kesinä palkojen muodostumisvaiheessa. Jos tässä vaiheessa löytyy 5 kirvaa latvaa kohden, on torjunta tarpeen, mikäli kirvojen luontaisia vihollisia ei esiinny riittävästi. Laikkutauteja, jotka vioittavat palon ulkonäköä kosteissa oloissa voi torjua peittauksella ja viljelykierrolla. Kuivan herneen puinti aloitetaan heti, kun palot ja varret ovat riittävän kuivia kulkeakseen puimurin koneistossa sitä tukkimatta. Siementen sopiva puintikosteus on 20 25 %. Alle 20-prosenttiset siemenet rikkoutuvat helposti. Herne tulee kuivata hitaasti. Kylmäilmakuivaus on suositeltavaa. Liian nopea kuivaus rikkoo herneen kuoren. Herne kuivataan vähintään 16 prosentin kosteuteen. Herne rehuna Suomalaisissa kokeissa on saatu hyviä tuloksia herneen soveltuvuudesta sikojen vilja-soijaruokintaan. Kotimaisten hernelajikkeiden ei ole todettu sisältävän haitallisessa määrin skatolia, joten lajikkeen valinnan voi tehdä viljelyominaisuuksien mukaan. Ruokinnan suunnittelussa kannattaa huomioida herneen valkuaispitoisuus, joka saattaa jonkin verran vaihdella lajikkeen mukaan. Herneen maittavuus on hyvä, eikä sillä ole havaittu olevan epäedullisia vaikutuksia lihan laatuun. Herneen osuus ruokinnassa voi sioilla olla 20 35 %, eli sillä voi korvata esimerkiksi noin puolet soijarouheen valkuaisesta. Jos herneen osuus on yli 25 %, kannattaa aminohappotäydennykseen kiinnittää huomiota etenkin metioniinin ja tryptofaanin osalta. Herneen on todettu soveltuvan myös siipikarjan rehuksi sekä muniville kanoille että broilereille. Broilereilla jopa 45 % soijasta on korvattu herneellä ilman kasvutulosten heikkenemistä. Munivilla kanoilla on kokeiltu 30 % korvaustasoa ilman munintatuloksen heikkenemistä. Kuten sioillakin, herneen käyttö edellyttää kuitenkin aminohappotäydennystä (lysiini, metioniini ja treoniini). Ympäristötuen sallima korkein typpilannoitus Etelä- ja Keski-Suomessa Herne, härkäpapu ja lupiini Savi- ja hiesumaat Karkeat kivennäismaat Eloperäiset maat Typpeä kg/ha 45 45 30 Tarkasta kasville sallitut lannoitusmäärät lohkokohtaisesti ympäristötuen ehdoista. 120