Puheenuuoro Timo Rytkonen Sanan jalkoja S o k t n s n p s d U a t Minii aloin vuonna 1997 piidtoimittaja Merja lso-ahon kanssa toimittaa lehtedmme. Tillti hetkellii olen tyhjentdrmissd Ratkes-lehden toimitussihteerin tyopoytiiii. Annan vuorostani jol leki n on nekkaal le ti laa ptidstii tekemtiiin lehted. Tditi suursiivousta tehdessiini huomasin, ettii pdyddlle jaii rykelmti sanoja, joita en heti hennonnut lakaista salkkuuni. Ne olivat sanoja, joiden kautta olen kokenut yhdistyksemme toiminnan mielekkadksi ja siinii toimimisen tiirkeaksi. Antaakseni niille sen kunnian, joka niille kuuluu, kerdsi ne tdhdn puheenvuoroja -palstalle. varje Ensimmiiinen ja tiirkein sanoista on adj ektiivi viiljii. Tiimiin sanan johdannaisia ovat "tilan untu" j a toiminta-aj atus " tilaa toimia". Vuonna 1995 kutsui uunituoreen Ratkes-lehden piiiitoimittaja Me{a Iso-Aho ensimmiiisessii p6[- kirjoituksessaan eri tavoin ajattelevia ja toimivia mukaan yhdistyksen toimintaan ja totesi, ettd yhdistyksen tarkoituksena on antaa kaikkien kukkien kukkia. Lauri Heikkila, juuri perustetun yhdistyksen puheenjohtaja kirjoitti, ettii Ratkes ry. ei painota mitaiin erityistl ajatussuuntaa siniinsii ja ettii yhdistykseen voivat liittyii kaikki ne, jotka ovat sen toiminnasta kiinnostuneita. Se sopii yhtii hyvin ihmisille, jotka haluavat ymmiirtiiii maailmaa sen kaikessa laajuudessaan kuin sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita kehittiimiiiin joitain erityistai- "Kiitos on sanoista tarkein. LAmmin kiitos kaikille lehden tekoon kuluneina vuosina osallistuneille. Erityiset kiitokset ja syva kumarrus kuuluu Simosen Katille (oiva taiteellinen suunnittelija ja kiehtovien kansien tekijti) ja Malisen Tapiolle (jolla pdiitoimittajana pda ja sydiin paikallaan), koska olette piidstaneet minut kanssanne maistamaan makoisia sattumia mahdollisuuksien ja luovan ideoinnin soppakulhosta." tojaan. "Uskon, ettii lokeroitumisen ja erikoistumisen, ns. asiantuntijuuden aikakausi on ohi ja opimme taas ldytiimiiiin luovuuden, leikin ja terveen jfien rajattomat voimavarat" (RatkesJehti 1/1995). Viiljn on sana, jonka sisiiiin on mahtunut toiminnassarnme sellaiset sanat kuin luovuus, leikki ja uteliaisuus. Viiljyys takaa, effli jos rajoja on, ne eivdt ole tiukkoja, vaan liipiiiseviit monia asioita
seka paastavat mycis ulos maailmaan erilaisia asioita. Ajatuksille ei saa olla tullimiehili. Olemme kaikki vapaapassilaisia. Leikkiin vastaavasti kuuluu itsetarkoitus: leikkiminen ilman piiiimiiiiriiii, tekemisen ja luomisen ilo siniinsii. Leikillii on se hyvii taipumus, ettli sivutuotteena se tuottaa paljon oppimista. Olemme parhaimmillamme "leikkivinri ihmisinii". Uteliaisuus ( kunnioittavalla asenteella) ei ole vain asioiden urkkimista, vaan samalla on itse avoin ja salliva uuden tullaja asettua taloksi, vaikka uudella onkin aluksi perin outoja ja kummeksuttaviakin tapoja. Uteliaisuus edellyttiiii alttiutta, allergian uhalla. Viiljyys ja ajatuksen vapaus eiviit merkitse viiistiimiittii aj atuksellista hiimiiryyttii ja liiysiii aj atuksia. Sisiiistii vakuuttavuutta on yhdistyksestiimme kiytynyt. Sitii todistanee huikeasti kasvanut jiisenmdardmme. Silti bahtinilaisittain voi kysyli: tuovatko sellaiset ulkoista vakuuttavuutt antavat sanat kuin esim. sertifikaatti, ammatillisuus, asiantuntijuus, tieteellinen, tutkimuksellisesti todistettu ja oikea ratkaisukeskeisyys liikaa suljettuja sanoja yhdistyksemme toimintaan ja tekeviit meidiin puheestamme auktoriteetin, tuomarin, opettajan tai poliisin puhetta? 7O-luvulla rumpali Reiska Laine kysyi " Mitci helvettici sellainen edistyksellinen rumpusoolo on? " Hienoista asioista ja sanoista voi tulla sanan "edistyksellinen" tapaan yleisiii huvitutteja, sanafetissej li, joiden mainitsemisen jo siniilliiiin kuvittelemme takaavan asian oikeudellisuuden. Jos ratkaisukeskeisyyttii kiiytetlilin samoin, ei se ole eniiii vliljii sana, vaan suljettu ja ahdas. Yhdistyksemme on hyvd pohdiskella jatkossakin sellaisia v?iljyyden piiriin kuuluvia sanoja kuin esim. vaihtoehto, avant garde, punk, rriviikkyys, hulluus, perkele, rivo, riiyhii ja roisi. Millaiseen toimintaan nuo sanat kehottaisivat meitii? Haluammeko niiden tuomaa sisiiltciii ja ennen kaikkea energiaa toimintaamme? Jos haluamme, niin miten sitii pitiiisi ja osaisi vaalia? Yhteistyri Avainsanoina: neuvotellen, ristiriidat ratkaistaan sopimalla, vuorovaikutus on virtaa kumpaankin s uuntaan s amanaikai s e s ti. Ratkes-lehdessa 212001 julkaistiin Ben Furmanin ajatuksia heriittiivii haastattelu otsikolla "Ratkaisukeskeisyyttii koko kansalle". Ben peilasi haastattelussaan ratkaisukeskeisyyden ideoita yhteiskunnalliselle tasolle. Hiin mietti, miten ratkaisutarinoiden kertomisperinnettii olisi laajennettava, jot- +) Leikkiin vastaavasti kuuluu itsetarkoitus: leikkiminen ilman pddmddrdd, tekemisen ja luomisen ilo sindnsd. Leikillai on se hyva taipumus, ettd sivutuotteena se tuottaa paljon oppimista. Olemme parhaimmillamme "leikkivind ihmisind". Uteliaisuus (kunnioittavalla asenteella) ei ole vain asioiden urkkimista, vaan samalla on itse avoin ja salliva uuden tulla ja asettua taloksi, vaikka uudella onkin aluksi perin outoja ja kummeksuttaviakin tapoja. Uteliaisuus edellyttdd alttiutta, allergian uhalla. ta saataisiin aikaan kulttuurimuutos. Miten siirtyisimme kilpailukulttuurista ja ongelmapuheesta yhteistydkulttuuriin j a onnistumispuheeseen. Tuossa yhteistycikulttuurissa ilmenee menetelmdd laajempi kiisitys. Millaisilla vuorovaikutuksen periaatteilla meidiin tulisi tata maailmaamme rakentaa: kilpailun sijaan yhteistydta, ristiriitojen ratkomista neuvotellen, pyrkimystii niihdii vastakkaisissa mielipiteissii niiden hyvii tarkoitus, ratkaisujen l<iytiimistii yhteisista sopimuksista, osapuolien asettumista samalle tasolle tasa-arvoisina kumppaneina. Rakennusaineina olisivat ne samat asiat, joiden pitiiisi lciytyli jokaisen ratkaisukeskeisen tydtavan kiiytiinncistii. Yhteistydkulttuurin ideassa minua viehiittiiii mycis se, etta siti tulevaisuuden utopiavaltiota ei tarvitse odottaa, vaan pienin askelin ja isoin loikin sitii tycitii voi tehdzi tiissli ja nyt. Onhan tuossa mukana systeemisen ajattelun yksi kulmakivistiikin: todellisuus rakentuu vuorovaikutuksessa. Tulevaisuus ei odota valmiina. me luomme sit5. Tyttareni tietiiii koiraharrastajana, ettei ratkaisukeskeisyyden tapaiset menetelmdt ovat keskeisiii nykyaikaisessa koirankasvatuksessakin. Ehkii hiin kertoi mycis jotain muutakin minulle arvuuttaessaan, mikii ero on mieskoirankasvattajilla ja naiskasvattajilla. Miehet perustavat kasvatuksensa kiiskyihin, pelkoon ja auktoriteettiin. Vastaavasti naiset panostavat kiintymykseen, suostutteluun, hellittelyyn j a palkintoihin. Kummassakin pitiiii toki olla johdonmukainen onnistuakseen! Ja jos RATKES 4I2OO2
samoihin tuloksiin piiiistiiiin molemmilla, sioita' hygieenisen oikeaoppisesti kunnioitusta ja tilanantamista voi kumpi on palkitse- jakava puhe ei ole kunnioittavaa. kiiyttiiii joku hiirskisti hyvzikseen. vampaa j a miellyttiiveimpiiiitse varsinkin jos se kritkee alleen patoutuneita Mutta vain hetkellisesti. kasvattajalle? tarpeita ja ylhiiiiltii alas- pdin suuntautuvaasennetta, pelin politiikkaa ja oman tavoitteen MerkittavAd itselleni on se. etta Jakaminen kuin itsestririn on yhdistyksesszi yksipuolista ajamista. Sanan sisaria ja veljiii ovat ideoiden kie rrcitys, vuorovaikutus, toimiessani ympiirilleni muodostunut laaja ihmisten verkosto, ei samoin ajattelevia, eikiiyht:i koisin, ratkaisukeskeisyydessri-nen. jalkaakaan kulkevia. vaan samoin kin koko ajan. Tiitii vuoropuhe- Jakamisen resepti on yksinker- Trimli on keskeinen jiinnite, us- oppiminen, antaminen ja saami- asioihin ja ihmisiin suuntautuvia lua joutuu kiiymiilin niin yksittiiinen tycintekijri omassa tyostaa. Kun antaa. on aina saajana. tainen: kun saa, niin samalla an- ihmisiii. Olen saanut kuulua laumaan itsellisend, omaa arvoani sziiin kuin me kaikki pohtiessamme laajemmin yhdistyksem- Mutta vastavuoroisuus ei ole yksinkertaista. Viilitcintii vaihtota- kasvattavana j risenenii. Kuulua joukkoon on yhtzi elintiirkeaa ihmiselle kuin olla yksilci. Yhteis- kohtaamisen menetelmiri: olemdestd oravannahasta et vdlttamatme asioita ja erilaisia ihmisen louttakaan jakaminen ei ole: yhtyci on meille luontainen olomuoto, ei vain vziline. Sama voisi jotka arvotamme puhujan "arvominen ei ole kaupankziyntiii. Tomeko sisiisiistejii hymistelij ditii, ta saa yhtii oravannahkaa. Jaka- tietysti toteutua myos jossain merkkien" perusteella puheen sin hyvii kaupankliynti on jakamistakin. Jakaminen edellyttiiii muualla. lennokkikerhossakin. painavuutta vai aitoja kuuntelijoita oli puhuja kuka tahansa. Ja edellii mainittujen sanojen toteu- Minun kohdallani se on ollut Ratkes -yhdistys. keiden ehdoilla koemme olevamme vuorovaikutuksessa: tuurin kliytiinnot, riittava valj yys tumista: on oltava yhteistyrikult- omien tarpeiden ajajina. kuvirrelemamme yhteiskunnallisen teh- ottamisen asteensa ilman pak- kunkin miiiiritellei antamisen ja Kunnioitus Kunni o it us - s anan s i s a ria j a v e I - teiviin agentteina vai annammeko koja ja velvoitteita sekii riittava jici ovat sanat liipiniilcyvd.r, sdmalta viivalta, tasa-arvo sekci puheelle? Tiimii edellyttliii tietysva saa oman arvonsa. Se houkut- jo llihtcitilanteessa tilaa toisen kunnioitus. jotta jokainen jaerta- toiminta-aj atus " j okainen ihminen on laulun arvoinen" kellisesti sivuun astumista. Tai- riiikeimmilliiin on saalistuksen. ti jostain omasta luopumista, hettaa jakamaan. Kilpailukulttuuri puuko selkeimme tzillaiseen noyrririn kumamrkseen? varkauden kulttuuria. Yhteistyci- kiinnipitiimisen (kahmimisen) j a Yksi tiirkeimmistii asioista, mitii isrini minulle opetti on, ettei lciydy niin suuna herraa. jota minun Kilpailukulttuuri ssa hyvii ihmi- mycinteisiii toimia: ottamista ja kulttuurissa samat aktit ovat pitaa kumartaa. Ylenkatseeseen nen on sellainen,joka osaa tuoda antamista. Kyse on usein kontekstin hiin ei kehottanut. Enemmankin asennetta: olit sitten herrojen tai narrien seurassa olet tiirkeiija sinulla on paikka seurassa, olit sitten itse Herra tai Narri. Ota oma paikkasi. Kunnioitus llihtee oman arvonsa tiedostamisesta. Ratkesin toiminnassa vuoropuhelu on toiminut usein vapaampana auktoriteettiuskosta kuin ympiirciiviisii yhteiskunnassamme. Jokaisen sana ikiiiin, sukupuoleen, ammattiin, oppiarvoon, terapeuttiseen tai menetelmiilliseen auktoriteettiin tai sen puutteeseen katsomatta on ollut samanarvoinen. omat tarpeensa hyvin jajopa aggressiivisesti esiin sekii pitiiii niistii kiinni. Sellaista ihmistii kunnioitetaan. Yhteistycikulttuurissa tulee osata jattaa omat tarpeensa viilillii syrjemmrille, jotta olisi tilaa muidenkin tarpeille ja sitri kautta syntyisi kiiytiintcijii, joissa olisi vastavuoroisesti tilaa kaikkien tarpeille. Peter von Harpen sanoin: "Jos et ymmcirrci, kuuntele kovempaa". Tamdt on trirkeiizi, koska me ihmiset olemme ns. tilanottajina erilaisia: toiset kuin luontojaan tayttiiviit ja ottavat tilan valittdmas- erilaisuudesta, ei toimien. Lehden tekeminen on sanojen j akamista ja ideoiden kierriitystli. Tiissii tehtiiviissziein lehti on mielestelni onnistunut hyvin. Kiitos siitzi kuuluu kaikille tekijdille, ideoijille, kirjoittajille, toimitusneuvostolle, hallitukselle j a j lisenille. Samaa jakamisen iloa on voinut kokea erilaisissa yhdistyksen tilaisuuksissa niin virallisissa kuin epeivirallisissakin. Lehden tekeminen on mycis sanojen pycirittiimistzi: arkista, nri- On tullut tunne ti, toiset ovat valmiita valittdkymlitcintii puurtamista. Sidkin kuulluksi ja niihdyksi tulemisesta. m:isti luovuttamaan tilan toisil- sanatarvitsevat. Sanoja on pyci- Se on kunnioituksen perusta. le. Tiissli kohtaa yhteistycikultritetty kuin painavaa tynnyriri Hyville tavoille kasvatettu ja "an- tuuri on haavoittuvaisin: tietenkin nelizi kertaa vuodessa useiden iht..l :\ T. :li :.::. *t S r.:.l -l-r3 -: r T- T L:- r.;!.j tr--
misten myddvaikutuksella jokaisen jiisenen kotiin. Sanojen eettisiii arvoja sisrilkirin pitziva, metafyysisempi. Kun istumme kiiyttci on mytis raskasta, fyysistii ja arkista. Sita kautta se tuo vaikka ruoka ei ehkii olisikaan Tdhdn, kuten ratkaisukeskeisyyteenkin, yhdesszi iltaa kiitiimme kokkia, jakamiseen eheytttiviiii tydn ja vastannut krisityksiiimme hyviista ruuasta. Emme kiitii kokkia hien raikasta laulua! Jakamisessa voi kziydii niiinkin: itse kukin periaatteet muodon niinkiiiin ruuasta, vaan mahdol- patee ne estetiikan haltioidumme omista sanallisista pirueteistamme niin, ettd ennen kaikkea hyvlistei tarkoituk- ja sisdllon ykseydestd. lisuudesta kokoontua yhteen ja unohdamme muut ja itse asian. lhastuessamme muotoon sesta tuottaa mielihyviiii. Kiitos- jaamme ansioita hyvristii Toivottavasti lehtemme ei ole ilman sisdllon tuntemustasanalla antanut lukij oilleen vaikutelmaa tai kunnioittamista. tulee tarkoituksesta. Mutta kiitoksella sanaki kkailusta ja sanoi ssa pycirimisestii. Tiihiin, kuten ratkaikitys. voi olla vielii laajempikin mer- taiteesta tekotaidetta, sukeskeisyyteenkin, pdtee ne estetiikan periaatteet muodon ja koristeilla keekoilevaa. Vaikka pakana olenkin, minusta tyhjyyttii kolisevaa tai sisiillcin ykseydestii. Ihastuessamme muotoon ilman sisiillcin sana on "armo". Psykiatri Jorma Muoto kasvaa sisdllostd. kristinuskon sis?illciltlirin kaunei n Mieluimmin rujo muoto tuntemusta tai kunnioittamista, Laitinen on eriiiissli lehtihaastattelussa esittanyt, ettli terapiat tulee taiteesta tekotaidetta, tyhjyyttli kolisevaa tai koristeilla Ndin pdin uskon. ovat kyvyttcimiri kzisittelemiiiin ja hyva sisdlto. keekoilevaa. Muoto kasvaa sisdllcistii. Mieluimmin rujo muoto ja tavoitteena ja muutoksen edelly- armo-kdsitettei. koska terapian Sanoissakin. hyvii sisziltci. Niiin piiin uskon. Sanoissakin. Jakamiseen kuuluu elinehtona myds palautteen antaminen. tyksenri on ihmisen tietoisuuden laajentuminen: ihmisen pitiiii kiytriri sieluneliimzinsii tuntematme Sita voisi tulla lehteem- ovat samansuuntaisia omien ajatomia, mutta tosia alueita. Enta runsaammin. Kunnon palaute on ainoa tae. ettei tynnyrimme juta omaa maailmankuvaamme. Armohan on jotain jiirjellii tatustemme kanssa ja eivtitkti hor- ne alueet jonne jiirki ei yllii? kumise tyhjyyttean. Jaettaessa kauniit sanat voivat Ratkaisevia ovat ne hetket, jolloin oma kykyni sietiiiija ymmtirtiiii joutuu koetukselle. Juuri voittamatonta. se vain lankeaa meille ansiotta, koska olemme jollekin (esim. Jumalalle) rakkaita siniinsii. kiitkeii enemmiin kuin paljastaa. naissa tilanteissa larvitaan itse Tlitiihiin on pohdiskeltu paljon, asiassa sitii "ratkaisukeskeisyyttri". Jos en laita itseiini alttiiksi Ystiiviini ja kollegani Lahdesta kun olemme puhuneet ratkaisukeskeisyyden mycinteisyydestii. hiimmennykselle, en pysty jaka- liihetti minulle kyseisen haastattelun. Tydskentelemme molemmat perhevdkivallan piirissii. Jakaminen vaatii siis mycis hiukan karaistunutta luontoa: kritii- ei ole samanlaisuuteen pyrkimismaan, enkd saamaan. Jakaminen Hzin kehotti minua alkamaan itsensri lailla kysyii, miten armon kin sietoa, ein sanomisen turhauttavaa vaikutusta, mielipiteilipiteiden ja erilaisuuden kirjoa tii. Se edellytteid persoonien. mie- kiisite sopii ty<imuotoihimme, den ristiin menemisen kiusaa. toteutuakseen tiiyteltiisenii. Se onko sille tilaa tycikziytiinn<iissiimme? Minusta kiitos siseiltiiii Erris ystiiviini kuvaili kerran ihmi s suhdemallej aan, ehkii banaa- luontoa uuden ja oudon edessd. vaatii kaikilta osallisilta mycis aineksia tuollaisesta armosta. listi. mutta mielenpainuvasti: "Sellasen Me kiitiimme ja olemme kiitollisia ilman ansioitakin, koska naisen kanssa mci yleensd oon pitluidn ja se on oikee Kiitos laumatoverimme ovat rakkaita j a suhde, kun se on pierun kestiivti Tcirkein sana vuorovaikutuks en ihmissuhde". Talla alueella ja vrilttrimiitt<imili jo oman olemassaolomme kannalta. Kiitos ei ihmisten maailmassa. Taustasanat: armo, lempeys, rakkaus, saamme jakamisesta sen keskeisimmein oppimme: opimme toi- sovmto edellytii vastalahjaa. siltamme eliimiin raadollisuutta, Minusta on hyvei tehdii ero ansionjakoja kiitos-sanojen viililmon tematiikka voi ilmetiikonk- Tuollainen kiitollisuuden ja ar- asioiden suhteellisuutta ja ihmiselon erilaisuutta. Yleenszi niiiden asioiden ympiiri I lii jakaminen voi kariutuakin. Niin kauan on kaikki hyvin. kun koetut asiat le. Ansionjako on mitii sana kertookin: annetaan ansioita tehdyistii tciistii. Siis ansaittuja kiitoksia. Vastaavasti kiitos on enemmdn reettisesti tydyhteisoissakin. Tyciskentelin viime vuonna Punaisen Ristin Vantaan nuorten turvatalolla. Turvataloilla on il- 47 RATKES 4I2OO2
taisin tycintekijiin kanssa aina yksi vapaaehtoinen. kauden tilassa olemme haavoittuvimpia. Ki lpai 1 L:- Nuoret kysyviit usein vapaaehtoisilta, paljonko he kulttuurissa haavoittuvuuden niiyttiimi nen on he I ii - saavat palkkaa. Kuultuaan, etteiviit he saa mitiiiin kouden merkki ja sifi kautta ei-toivottu ontin.r:- palkkaa, syntyy aivan toinen viritys yhteisocin. Tuntemattoman nuoren hyvinvointi on jollekin niin vallanvirkamies nriyttriytyy levriperriisend ldssr t- suus. Sovinnosta ja armosta puhuva perher likr- drkea, etta hdn saapuu illaksi vapaa-aikanaan turvatalolle. Vastaava elementti on useissa vaoaaehnologin uskotaan ajavan rattijuoppojen tasavahaii teijiinii. Lempeydestii ja sovinnosta kerlovan krintitoi stoimi nnoissa. Toki yksittrii se I lii vapaaehtoisel-rakkaudesta haastava sycimishiiirioisiai auttava pe r- Ia voi olla erilaisia motiiveja tycilleen ja kyynisesti heterapeutti nriyttrili kuuluvan aamu-tv:n homppitvoidaan puhua toimintakuluissa saatavista isoista Ilihetyksen osioon "kodinnurkka". Naiviksi ja romanttiseksi hdppiiniiksi leimautuminen on tautinl sriiistciistii, mutta ne eiviit poista vapaaehtoistoiminnan syvempriri merkitystii. kuolemaksi. Silti juuri niilki sanoilla (siszilloills r kasvamme isoiksi ihmisiksi. Toteuttaessaan niita Annammeko yhteiskunnassamme tana paiviinii riittziviisti tilaa trillaiselle vapaaehtoisuudelle, vai kuihklari tuntevat pyhittiiviinsri jollain tavoin olemas- sanoja tyiitcin sekatycimies ja piinkova porssimetuuko se saalistamisen, siiristeimisen ja tuloksia tuottavan toiminnan mittaroinnissa?armo ei ole myrisgiaa itse kukin. saoloaan tiillii pallolla. Niistii lypsiili kaivattua enerkddn samaa kuin saiiili, vaikka sitii kiiytet;iiin sen synonyymina. Siiiiliin sisriltyy vertaus: siiiilijii katsoo ylemptlei saalittavaa. Armo toteutuu ehdoitta: Ndkemiin se annetaan "kun ihmisen olemukseen kuuluu niin Sanoista vaikeimpia itselleni on "neikemiin". Lahteminen on vaikeaa. Silti leikki on hyvii lopettaa. toimia, koska olemme moraalisia eliiimiri" ja se otetaan vastaan "ansioitta". Se miten toimin armon kun se on viel;i hauskaa. Vaikka en ole kihtemiissrikiiiin Ratkes-yhdistyksestii, vaan antamassa vain saatuani kiitollisuuleni kanssa, on minun asiani. Omassa tycissrini olen havainnut, etta juuri tallainen kiitollisuus motivoi isoihin tekoihin, ei syylli- Ianteessa silti jotain lopullisen tuntuista. Kyse on tilaa toisille lehdenteossa, on niiinkin arkisessa tisyys ja hiipeii (vaikka hyviii tunteita motiivin moottoreina ovatkin). Sanalle on velija sisarkin: toivo misin:i opettelemaan jo lapsesta. Se on myos vai- luopumisesta. ValttAmAtdn taito, jota alamme ih- ja rakkaus. kein taito oppia. Jos oppii koskaan? Luopuminen liittyy myds jakamiseen: antaa tilaa toisille ja itse Ratkaisukeskeisyydess:i pitliisi kiitoksella olla keskeinen sija. Se nimittiiin houkuttelee ihmisesta esiin sa: lilytiii kihtezi ajoissa! Noyryyskin on hyvii olla saa tilalle jotain uutta. Alykkyydellakin on osan- voimavaroja ja "opettaa" heita kiittameiein niistii ja mukana: kukaan ei ole korvaamaton ia kaikkia tarvitaan. muita ihmisia saadusta tuesta. Myos muut ihmiset ovat voimavaroja. Kiitos on myos portti ihmiskuvaamme ja -kasityksiimme. Kiitos virittiiii meidiit Haluan lopettaa tlimiin artikkelin yksinkertaisuudessaan monimerkityksellisiii tulkintoja avaavaan tilaan, jossa ovat mahdollisia lempeys itseri ja muita kohtaan, asioiden niikeminen suhteellisina ja sovinto. Silloin virittyy rakkauden tekoihin. 7O-luvulla Liisa Tavin laulaman kappalee nimi: ja runon voimaa omaavaan lauseeseen. Se on yksi Ntikemiin, oikein palj on. Kiitoksetkin voi suorittaa mekaanisesti. Tydyhteiscin asioiden kdsiffely voi kaventua mycinteisten asioiden kierriityskeskukseksi, kun kielteisili tunteita heraftavdt asiat pidet:iiin maton alla niiden vaslaavana sosiaalityontekijdnd Kirjoittaja tyoskentelee aiheuttamaa myrskyri pel;iten. Eikcis Kari Tapio Vantaan turvakoti r.v:ssd. kiekaise laulussaan: "Myrslcyn jiilkeen on poutasaa". "Myrskyn" karttaminen ei tee meistd ratkaisukeskeisempiii. Mutta kyvyttdmyyttamme kohdata "myrskyjii" voimme hyvin peittiiii ratkaisukeskeisin menetelmin. Kilpailukulttuurissarmo, sovinto ja laupeus ovat hiivettiivizi sanoja. Viime klidessii sen hrivettrivyyden saa osakseen mycis sana rakkaus. Ainakaan ne eivrit nriyt2i ammatilliseen sanastoon kuuluvan. Armon, sovinnon, laupeuden, lempeyden ja rak-