Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein.

Transkriptio

1 Mark.12:28-34: Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" 29. Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. 30. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' 31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." 32. Lainopettaja sanoi hänelle: "Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. 33. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit." 34. Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään. Tekstimme kuvaama keskustelu käytiin muutama päivä ennen Jeesuksen kuolemaa. Jeesus oli tullut Jerusalemiin ja uskonnolliset ryhmät yrittivät saada Jeesusta ansaan erilaisilla kysymyksillä. Ensin fariseukset kysyivät häneltä, onko oikein maksaa keisarille veroa. He yrittivät saada Jeesuksen sanomaan jotain sellaista, että hänet voitaisiin vangita ja tuomita kuolemaan. Kun Jeesus oli taitavasti väistänyt ansan, saddukeukset puolestaan esittivät hänelle ylösnousemukseen liittyvän kysymyksen. [ Fariseukset ja saddukeukset olivat sen ajan uskonnollisia puolueita, jotka kilpailivat vallasta ja kansan suosiosta] Tuo saddukeusten ylösnousemusta koskeva kysymys oli kompakysymys, jolla he varmaan olivat monta kertaa saaneet fariseukset naurunalaisiksi. Mutta siihenkin kysymykseen Jeesus osasi vastata viisaasti. Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein. Markuksen tekstissä, josta tämän tapahtuman luimme, ei kerrota millä mielellä mies esitti kysymyksen. Kerrotaan vain, että hän oli seurannut Jeesuksen ja saddukeusten väittelyä ja huomannut miten hyvin Jeesus osasi vastata. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan tästä miehestä (ja hänen motiiveistaan) vähän enemmän. Mies oli paitsi lainopettaja myös fariseusten ryhmän jäsen. Fariseukset olivat ilahtuneita, kun Jeesus oli niin taitavasti tukkinut heidän kilpailijoiltaan suun kiistakysymyksessä, joka koski kuolleiden ylösnousemusta. Matteus sanoo, että kuultuaan miten Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, fariseukset neuvottelivat keskenään. Tuon neuvottelun tuloksena tämä lainopettaja (siis sellainen henkilö, joka tunsi hyvin lain) meni ja esitti kysymyksensä Jeesukselle. Matteuksen mukaan hän teki sen pannakseen Jeesuksen koetteelle. Edellisessä kirkkoraamatussa sanottiin, että hän kysyi Jeesukselta kiusatakseen Jeesusta, mutta alkutekstissä käytetty sana koetella, ei välttämättä sisällä negatiivista asennetta. Päivän tekstimme osoittaa meille, että mies suhtautui Jeesukseen hyvin myönteisesti.

2 Jeesuksen ajan juutalaisuudessa väiteltiin ja pohdittiin paljon sitä, mikä on keskeisintä ja oleellisinta laissa eli Vanhassa testamentissa. Toisaalta jokainen lainkohta yritettiin jakaa moniin yksittäisiin sääntöihin, ettei kukaan vahingossakaan rikkoisi lakia. Toisaalta pohdittiin miten koko laki voitaisiin ilmaista lyhyesti ja ytimekkäästi. Esimerkiksi vähän ennen Jeesusta eläneestä kuuluisasta Hillel-nimisestä rabbista kerrotaan seuraava tarina. Eräs pakanuudesta juutalaisuuteen kääntynyt mies pyysi, että Hillel opettaisi hänelle lain siinä ajassa, kun hän seisoo yhdellä jalalla. Hillel vastasi miehelle: Älä tee lähimmäisellesi sitä, mitä itse vihaat. Tässä on koko laki, loppu on selitystä. Eräs toinen rabbi määritti asian sanomalla, että maailma seisoo kolmen asian varassa: lain, jumalanpalveluksen ja rakkauden tekojen. Lainopettajan Jeesukselle esittämä kysymys: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" oli siis paljon pohdittu kysymys. Mitä Jeesus vastasi? "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. 30. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' 31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." Jeesus lainasi kahta Vanhan testamentin kohtaa. Ensin hän lainasi viidennestä Mooseksen kirjasta kohtaa, jossa sanotaan, että meidän tulee rakastaa Jumalaa koko sydämellämme, sielullamme, mielellämme ja koko voimallamme (5 Moos.6:5). Sitten Jeesus liitti tuohon käskyyn kolmannesta Mooseksen kirjasta ottamansa käskyn: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi (3 Moos.19:18) Matteus kertoo evankeliumissaan, että Jeesus lisäsi vielä, että Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." Eli koko Vanha testamentti on näiden kahden käskyn varassa. Millä tavoin koko Vanha testamentti on näiden kahden käskyn varassa? Jos me tutkimme niitä käskyjä ja ohjeita, joita Vanhassa testamentissa on annettu, niin ne kaikki kohdistuvat tavalla tai toisella joko jumalasuhteeseemme tai lähimmäissuhteeseemme tai molempiin. Ajatellaan vaikka kymmentä käskyä. Ensimmäiset käskyt puhuvat jumalasuhteestamme: Sinulla ei saa olla muita jumalia, Älä tee itsellesi Jumalan kuvaa, Älä käytä väärin Jumalasi nimeä. Kolmas käsky, lepopäivän viettämistä koskeva käsky, liittyy sekä lähimmäissuhteeseemme että Jumala suhteeseemme. Loput käskyt puhuvat suhteestamme lähimmäiseen.

3 Jos rakastan Jumalaa yli kaiken, silloin ei mikään muu saa elämässäni Jumalan asemaa, en käytä väärin Jumalan nimeä, käytän aikani Jumalan tahtomalla tavalla jne. Jos rakastan lähimmäistäni suon hänelle levon, en tapa, en tee aviorikosta, en varasta, en tavoittele sitä, mikä on hänen jne. Näin koko laki sisältyy näihin kahteen käskyyn: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi ja Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja nämä kaksi käskyä ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa: toista ei ole ilman toista. Jos rakastan Jumalaa koko olemuksellani, siitä seuraa se, että rakastan lähimmäistäni. Johannes sanoo tästä asiasta kirjeessään 1 Joh.4:20. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Siis jos minun sydämessäni on vihaa lähimmäistäni kohtaan, se osoittaa, että Jumalasuhteeni ei ole kunnossa. Ja kääntäen: jos suhteeni Jumalaan ei ole kunnossa, en pysty rakastamaan lähimmäistäni. Pystyn kyllä osoittamaan jonkinlaista rakkautta sellaisille ihmisille, joista on minulle hyötyä (esim. ihmiselle, jota kunnioitan tai ihmiselle, jota voin auttaa) - mutta on vaikea rakastaa sellaista lähimmäistä, jossa ei tunnu olevan mitään rakastettavaa, joka päinvastoin tuntuu vain hankaloittavan elämääni. Nykyään puhutaan paljon lähimmäisen rakastamisesta. Mutta samalla ihmiset voivat yhä huonommin, koska todellista lähimmäisen rakkautta, rakkautta joka etsisi lähimmäisen parasta, on yhä vähemmän. Suurin syy siihen on se, että ensimmäinen käsky on unohdettu. Jos Jumala ei ole elämässämme Herrana, jos emme pyri rakastamaan Jumalaa elämämme ja olemuksemme kaikilla alueilla, meillä ei ole myöskään rakkautta lähimmäiseen. Johannes sanoo tästä asiasta kirjeessään mm. näin: 1 Joh.4: 2. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. 3. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa

4 Meille ei yleensä tule mieleen sitoa yhteen rakkautta ja Jumalan käskyjen noudattamista. Mutta Raamattu sitoo ne lujasti yhteen. Jumalan rakastaminen on sitä, että pyrin elämään Jumalan sanan, Jumalan tahdon mukaisesti kaikilla elämäni alueilla. Suhteessani lähimmäiseen, Jumalan sana käskee minua mm. rukoilemaan niiden puolesta, jotka vainoavat minua, etsimään ei omaa parastani vaan lähimmäiseni parasta, auttamaan puutteessa olevia. Jumalan sana kieltää minua tavoittelemasta toisen omaa, karttamaan kaikkea ahneutta, katkeruutta, kateutta jne. Helposti erehdymme ajattelemaan, että meidän täytyy rakkauden tähden mitätöidä Jumalan sana. Raamattu kuitenkin osoittaa, että Jumalan yhteydessä eläminen, hänen sanansa noudattaminen on ainoa tie todelliseen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. Jeesuksen vastaus teki vaikutuksen lainopettajaan: 32. Lainopettaja sanoi hänelle: "Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. 33. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit." 34. Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Lainopettaja tajusi, että Jeesus sanoi todella oleellisen, sen mikä on tärkeämpää kuin kaikki jumalanpalveluksen ulkoiset muodot ja tavat. Luulisin, että Jeesus katsoi häntä rakastavasti, lempeästi, sanoessaan: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Jeesuksen sanojen takana oli jotain tällaista: Olet ymmärtänyt paljon. Etkö tulisi sisään Jumalan valtakuntaan. Emme tiedä, mitä tuo mies vastasi. Lähtikö hän seuraamaan Jeesusta? Ymmärsikö hän, että hän ei pysty noita käskyjä omassa voimassaan täyttämään? Saiko hän Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen vastaanottaa syntien anteeksisaamisen, Pyhän Hengen? Tuliko hänestä Jumalan valtakunnan kansalainen? Entä ymmärrämmekö me tuon rakkauden kaksoiskäskyn sisällön? Ymmärrämmekö myös sen, että emme pysty omin voimin näitä kahta käskyä täyttämään? Johannes sanoo kirjeessään. 1 Joh.4:10: Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 11. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. 19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

5 Me saamme tänäänkin vastaanottaa Jumalan rakkauden; saamme vastaanottaa Jeesuksen ruumiin ja veren, jonka hän antoi meidän edestämme syntien anteeksisaamiseksi. Saamme tulla osallisiksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Vain Jumalan rakkaudesta eläen ja Jumalan tahtoa noudattaen, pystymme rakastamaan lähimmäistämme. Rukous: Kiitos Jeesus siitä, että sinä jätit kirkkauden ja valmistit meille kuolemallasi ja ylösnousemuksellasi pääsyn Jumalan valtakuntaan. Auta meitä elämään sanasi mukaan rakastamaan sinua yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.