Suunnitellut hetket Ihanteet ja työ valokuvaajan arjessa. Hanna Weselius, Ph. D.!

Transkriptio

1 Suunnitellut hetket Ihanteet ja työ valokuvaajan arjessa Hanna Weselius, Ph. D.!

2

3

4

5

6

7

8 "Missäs sun toinen sukka on? [Naurua.] Tosi kivaa kun on vaan yks sukka. Ehdottomasti yks sukka vaan." "Meillä saa sit hei kuvissa olla sellasta elämän makua. Että voi olla esimerkiks vaikka vaan toinen sukka jalassa." "Pitää kattoa kameraan ja näin. Mulla on nyt sellainen fiilis, että se on niin kiva. Mä tykkään niin paljon tästä hameesta ja sitten toinen sukka jalassa. Pysyttäis tässä hommassa" "Nyt kun saadaan näin ihana, tällanen aito. Ja sit kun on vaan se toinen sukka, niin siitä tulee se juttu. Mun mielestä toi pusero on ihana. Just semmonen aivan. Ei liian."

9

10 "[O]lennaista on se, et ne kuvataan täsmälleen samalla tavalla, ja otsikot on samassa kohassa samalla koolla. Eli ne on identtiset kannet. Ja tosi olennaista on, että se kuva ei kommentoi. Lähtökohta on et ne on hienoja kasvotutkielmia, mut niis ei saa olla selvää tämmöstä visuaalist kommenttii. Ja kun ne istuu tuolissa tai nojatuolissa tai missä ne istuukin, niin sekään ei saa olla semmonen et siitä syntyy joku vaikutelma. Et jos me esimerkiks laitetaan joku poliitikko mukavasti laiskanlinnaan, niin se heti henkii valtaa. Semmost ei, et se pitää olla mahollisimman neutraali, missä se istuu. Eikä se toisaalta saa olla epämukavan näkönen se ilme, koska seki sit viestii jotain. Et aika vaikee rasti [kuvaajalle], mutta tohon kuitenki pyritään." (J 9)

11 Suunniteltu kuva 1) Se tehdään ryhmätyönä ensisijaisesti omaan kontekstiinsa. 2) Sen realismi määrittyy lehden maailmankuvan mukaan. 3) Se on performanssi, johon osallistuvat lehti, kuvattava henkilö ja lukija. 4) Se on performatiivinen: se viittaa omaan tekemiseensä ja toistaa lehden maailmankuvaa. 5) Se osallistaa lukijan kädenjäljen ja rakennetun autenttisuuden avulla.

12 Yhteisödiskurssi: Lehden "me" muodostaa vahvan yhteisön. Lehden realismissa on kyse valinnoista, ei oikeassa olemisesta. Oikeassa oleminen koetaan epätasa-arvoisena suhtautumisena lukijaan. Kuviin valikoituu yhteisön kannalta sopivia henkilöitä. Kuvat tuovat henkilön lähelle lukijaa ja näkökulmaistavat tekstin teemoja. Kuva näyttää oman rakentumisensa ja tekijöidensä ammattitaidon. Kuva on omassa lehdessään tunnistettava ja uskottava. Se perustuu yhteiseen leikkiin, johon lukijan toivotaan heittäytyvän mukaan. Vahva yhteisödiskurssi voi johtaa kuvankäytön yhdenmukaistumiseen.

13 Neutraaliusdiskurssi: Neutraaliusdiskurssi pohjautuu uutisjournalismin perinteeseen. Kuvien realismi perustuu ajatukseen maailman tapahtumien totuudenmukaisesta tulkitsemisesta. Myös tasapuolisuus on tärkeä realismin taustaideaali. Valokuvien tunnefunktio on tärkeä, jos aihe avautuu lukijalle paremmin tunteen kautta. Kuvan herättämä tunne saa olla myös negatiivinen. Suhde lukijoihin on kaksijakoinen: liiallista lukijalähtöistä näkökulmaistamista ei suosita, mutta toisaalta laadukkaan journalismin tekeminen katsotaan lukijan hyväksi palvelemiseksi. Lukija on ensisjaisesti vastaanottaja; yhteisöllisyys ei korostu. Lehteä verrataan toisiin lehtiin arvottaen: viihteeseen tehdään selvä ero.

14 "Nyt on pinnalla AD:t, ennen oli valokuvaajat. Ja oli hyvin paljon yhteenottoja lehtien taittajien kanssa. Mä muistan kun mä tein [lehteen X] ison reportaasin, niin taittaja lähti itkien kotiin ja oli siellä kaks päivää. Ja koko asia revittiin auki ja jouduttiin taittamaan uudestaan. Valokuvaajalla oli merkitystä. [---] Mutta tänä päivänä jos joku lähtee itkien kotiin, niin se on valokuvaaja. Siinä on se ero."

15 "Kuvaajan tehtävä on ajaa kaikki yhteen ja hakea sieltä se kompromissi. On ollut tilanteita, joissa on ihan mahdoton malli, kansikuvattava esimerkiksi. Toiseen korvaan suputtaa meikkari, että et sä voi kuvata noin, et ton hiuksen pitäs mennä silleen et se on puoliks ton silmän päällä. Ja toisella puolella stylisti, et toi vaate on liian pieni ja toi kuvakulma näyttää kauheelta. Samaan aikaan sulla on edessä kuvattava, joka ei kuuntele mitä sä sanot, se hössää siellä mitä haluu. Siinä tilanteessa ei voi kuin nauraa ja sanoa niille ihmisille että kertokaa mulle mitä mä voin tehdä. Et sit vaan toivotaan ihmettä ja kuvataan paljon, tää on se kauhuskenaario, mut sillonkin se kulminoituu suhun. Sun pitäs kuvaajana ratkasta kaikki eri osa-alueiden ongelmat"

16 Kiitos!