Soiden nykytilanne Pohjanmaalla Raimo Heikkilä Suomen ympäristökeskus 2011
Suot ovat turvetta tuottavia ekosysteemejä Suot ovat kosteikkoekosysteemejä, joissa kuolleet kasvit eivät hajoa täydellisesti, koska korkea vedenpinta hidastaa hajottajien toimintaa Osittain hajonneet kasvijäännökset kerrostuvat turpeeksi, johon sitoutunut hiili on pysyvästi sivussa hiilen kierrosta luonnossa. Tärkeimpiä turpeen muodostajia ovat rahkasammalet ja sarat Lukuisat kasvi-, eläin- ja sienilajit ovat erikoistuneet elämään soilla
Lähes kolmasosa Suomen pinta-alasta on ollut suota, eniten Pohjanmaalla ja Metsä-Lapissa
Monimuotoisia soita Suomalaisessa suoluokituksessa on erotettu n. 80 erilaista suokasvillisuustyyppiä Tärkeitä ekologisia tekijöitä ovat veden korkeus ja sen vaihtelut, veden virtaus ja veden happamuus
Suokasviyhdyskunnat järjestyvät erilaisiksi suoyhdistymiksi ilmastovyöhykkeistä riippuen
Suoydistymävyöhykkeet ja lohkot Suomessa
Allikkoinen kilpikeidassuon keskusta Kauhanevalla Länsi-Suomessa
Aapasuo Heikinjärvennevalla Salamajärven kansallispuistossa
Metsäkortekorpi Kurikan Myllykylässä
Tupasvillaräme Kauhanevalla
Rimpineva Kauhanevan aapasuo-osassa
Koivuletto Kälviän Kaakkurinnevalla
Lähteikkö Kauhajoen Pahalähteellä 1982
Soilla elää omaleimainen ja monimuotoinen kasvi- ja eläinlajisto
Ampuhaukan poikaset Kauhaneva 1977
Selkärangattomien monimuotoisuus ja määrä voivat soilla olla melkoiset
Pitkälehtikihokki on sopeutunut turpeen niukkaan typpipitoisuuteen hankkimalla lisäravinteita hyönteisistä
Rassisammal on lähteisten lettojen tyyppilaji
Keltasompasammal kasvaa hirven tai poron lantakasoissa soilla
Suoluonto muuttuu kun soita käytetään Perinteinen soiden käyttö marjastukseen, metsästykseen, heinäntekoon tai turpeen ottoon käsivoimin ei aiheuttanut suuria muutoksia Metsäojitus, pellonraivaus, turpeennosto ja tekoaltaat ovat aiheuttaneet suuria ja laaja-alaisia muutoksia suoluontoon
Karpalonpoimijoita Lamminjärven suolla 1981
Sorsastajia Kauhajoen Selkäsaarennevalla 1975
Heinäsuovan pohja Jalasjärven Näätänevalla vuonna 1982
Turvepehkunnostoa Jalasjärven Vesinevalla vuonna 1982
Lapiolla nostettua palaturvetta Jalasjärven Kettunevalla vuonna 1982
Eri käyttömuotojen osuus Suomen soiden pinta-alasta
Soiden metsäojitus Suomessa vuosina 1950-1995
Ojitetut suot Ojittamattomat suot
Soiden ojitustilanneaineisto - perustulosteita Turvemaiden ojitustilanne metsäkeskuksissa SOJT_09b aineiston mukaan Alue Metsäkeskus Ojittamattomat Ojitetut Turpeenottoalueet Etelä Ahvenanmaa 3,60 1,76 0,00 Etelä Rannikko-Etelä 13,18 21,75 0,15 Etelä Lounais-Suomi 55,46 159,89 9,26 Etelä Häme-Uusimaa 29,86 98,21 1,60 Etelä Kaakkois-Suomi 22,91 105,14 4,21 Länsi Rannikko-Pohjanmaa 29,36 95,11 0,75 Länsi Pirkanmaa 31,16 138,34 5,29 Länsi Etelä-Pohjanmaa 112,02 448,90 26,40 Länsi Keski-Suomi 43,83 244,35 7,18 Itä Etelä-Savo 36,03 168,02 3,26 Itä Pohjois-Savo 54,26 291,90 6,34 Itä Pohjois-Karjala 97,56 410,98 7,24 Pohjoinen Kainuu 225,40 651,86 4,88 Pohjoinen Pohjois-Pohjanmaa 467,41 997,74 28,58 Lappi Lappi 2297,48 853,01 7,69 Yhteensä 3519,52 4686,93 112,82 Luvut 1000 ha SYKE/AO/LUM/Seppo Tuominen Yhteensä 5,36 35,08 224,61 129,66 132,27 125,23 174,78 587,32 295,36 207,31 352,50 515,77 882,14 1493,72 3158,18 8319,28
Ojitettu rahkaräme
Luonnontilaisen suon hydrologia
Ojitetun suon hydrologia
Jyrsinturvekenttä Janakkalan Naattisuolla
Suoluonnon häviäminen on hidastunut mutta jatkuu edelleen Metsänhakkuiden yhteydessä tehdään vesitalouden järjestelyjä yleensä ojitusmätästyksen yhteydessä. Raskailla metsäkoneilla vahingoitetaan soiden reunaosia. Pellonraivaus oli jo lähes loppunut, mutta on uudelleen laajentunut Suomen EU-jäsenyyden myötä. Ojittamattomia soita otetaan edelleen turpeennostoon.
Metsäkoneen jälkien vaikutus suon reunaan on lähes sama kuin ojituksen, Kuhmo
Määrän väheneminen hidastunut Uudisojitus käytännössä loppunut Lakisääteinen luontotyyppisuojelu: Metsälaki: luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset rehevät korvet, Lapin läänin eteläpuoliset letot, vähäpuustoiset suot, rantaluhdat, pienvesien välittömät lähiympäristöt (LSL) Turvemaiden metsänhoitosuositukset, metsäsertifiointi METSO puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT)
Laadun heikkeneminen ei ole hidastunut Vanhojen ojitusten, kunnostusojitusten ja erilaisen maankäytön (turpeenotto, rakentaminen, vesirakentaminen, pohjavedenotto) hydrologiset etävaikutukset. pirstoutuminen, ekologisen kytkeytyneisyyden heikkeneminen Vain pieni osa ojittamattomista soista tulkitaan metsälain erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Metsälain elinympäristöjen tunnistamisessa ja ominaispiirteiden huomioon ottamisessa todettu puutteita. Kohteiden laatu heikentynyt monin paikoin. Suuri osa suojelualueiden ulkopuolisista ojittamattomista korvista ja runsaspuustoisimmista rämeistä on metsätalouskäytössä. Myös ympäröivien metsätaloustoimien vaikutukset mm. pienilmastoon. Erityisesti eteläisten lettojen umpeenkasvu
Luonnontilainen soiden (valkoinen), metsien (vihreä) ja järvien (sininen) mosaiikki Suomenselällä vuonna 1955
Sama alue vuonna 1995. Metsäojitus (punainen), maatalous (keltainen) ja turpeennosto (musta) ovat tuhonneet suurimman osan soista. Tällä alueella on poikkeuksellisen paljon soita edelleen luonnontilassa.
Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09; pohjakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659
Soiden ojitustilanne aineisto - esimerkkejä Suoalueiden muutos Pohjanmaalla Lappajärven ja Reisjärven välisellä alueella SYKE, Metsähallitus, ELY-keskukset, Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10
Soiden uhanalaisuus Suoluonnon muuttuessa ovat lukuisat suokasvillisuustyyypit (suobiotoopit) ja suoyhdistymätyypit tulleet uhanalaisiksi varsinkin EteläSuomessa. Soiden monet eläin- ja kasvilajit ovat uhanalaistuneet. Koska Pohjois-Lapissa suurin osa soista on luonnontilaisia, on valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista vain 5% suolajeja. Napapiirin eteläpuolella alueellisesti uhanalaisista kasvilajeista n. 25% on suokasveja.
Suotyyppien uhanalaisuus Luontotyyppien määrä (kpl 60 )50 40 30 20 10 0 Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Koko maa säilyvä LC silmälläpidettävä NT vaarantunut VU erittäin uhanalainen EN äärimmäisen uhanalainen CR
Suotyyppien uhanalaisuus Etelä-Suomi Osuus tyyppien lukumäärästä 15 4 6 7 8 6 6 Le Lu n 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0% K NLK R NLR N säilyvä LC silmälläpidettävä NT vaarantunut VU erittäin uhanalainen EN äärimmäisen uhanalainen CR K = korvet, NLK = neva- ja lettokorvet, R = rämeet, NLR = neva- ja lettorämeet, N = nevat, Le = letot, Lu = Luhdat
Alueellisesti uhanalaisten suolajien määrä 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 A VS St U Ky H M Va KS Ku PK KP Kn Uhanalaisten suokasvien osuus (putkilokasvit) OP Ks LE LK LP
Tulevaisuuden uhkatekijät Metsätalous Vanhojen ojitusten vaikutukset ja kunnostusojitukset Hakkuut ja maanmuokkaukset Turpeenotto Muita: pellonraivaus rakentaminen vesirakentaminen pohjaveden otto umpeenkasvu rehevöittävä laskeuma maastoliikenne Ilmastonmuutos
Suostrategiassa Suomi on jaettu viiteen osa-alueeseen
Suomen ympäristökeskuksessa on analysoitu ojittamattomien yli 50 hehtaarin suuruisten suolaikkujen tilaa
Soiden ojitustilanne hanke - SOJT_09b -aineisto Ojittamattomien suolaikkujen koko Länsi SYKE/AO/LUM/Niko Leikola & Seppo Tuominen
Länsi-Suomessa suojeltujen suolaikkujen tila on melko hyvä, mutta suojelemattomista vain vajaa kolmannes on vesitaloudeltaan hyvässä kunnossa
Suolaikku 2010 hanke - visuaalinen inventointi: tilan arviointi Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659, Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10, SYKE, Metsähallitus, ELYkeskukset Tila: Hyvä 0 Kuvan kohde: Peuraminneva, Vöyri-Maksamaa, tila: Hyvä Suolaikku jotakuinkin luonnontilainen kokonaisuus Laajoilla suoalueilla voi olla reunoilla pieni ojituksia joilla ei arvioida olevan merkitystä suokokonaisuuden tilaan.
Suolaikku 2010 hanke - visuaalinen inventointi: tilan arviointi Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659, Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10, SYKE, Metsähallitus, ELYkeskukset Tila: Säilyvä Kuvan kohde: Soidinneva, Perho, tila: Säilyvä Toimiva, luonnontilainen kokonaisuus jonka reuna-osissa pienialaisesti ojituksia ja/tai ympärysalueilla käsittelytoimia esim. ojituksia. Toimilla vaikutus alueeseen mutta suoalueen arvellaan jatkossa säilyvän jotakuinkin nykyisenalaisena. Luokat hyvä ja säilyvä on tarkasteluissa luettu yhteen tilaltaan hyviksi. Muut luokat taas yhdistetty tilaltaan heikentyneiksi.
Suolaikku 2010 hanke - visuaalinen inventointi: tilan arviointi Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659, Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10, SYKE, Metsähallitus, ELYkeskukset Tila: Heikentynyt Suoalueen ympärillä ojituksia jotka tulevat vaikuttamaan ojittamattomaan suoalueeseen pitkällä ajalla luonnontilaa heikentävästi Tila: Heikko Ympäröivien ojitusten takia ojittamaton suoalue ei enää suokokonaisuutena toimiva. Ojittamaton suoalue tulee muuttumaan nykyisestä merkittävästi Tila: Tuhottu Suoalue merkittävältä osalta ojitettu, otettu turpeenottoon tai sillä tehty hakkuita. Kuvan kohde: Kurjenneva, Kauhava, tila: Heikentynyt
Suolaikku 2010 hanke - visuaalinen inventointi: tilan arviointi Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659, Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10, SYKE, Metsähallitus, ELYkeskukset Tila: Heikko Tässä keskellä olevan yli 50 ha suoalueen tila on keskellä olevien uusien ojitusten takia heikentynyt merkittävästi. Ojitusten takia laikku ei tosiasiassa enää kuulu yli 50 ha ojittamattomien laikkujen joukkoon. Etäosan alue kuuluu yli 10 ha ojittamattomien laikkujen joukkoon. Suoalueiden pilkkoutuminen Merkittävä ongelma ojittamattomilla suoalueilla oli, että ne usein pilkkoutuivat pienempiin alueisiin yksittäisten ojien tai teiden takia. Kuvan kohde: Rimpikeidas, Isojoki, tila: Heikko
Turvetuotannon ympäristönsuojelu Helsinki, 10.11.2010 Suolaikku 2010 hanke - Alueellinen esiintyminen Ojittamattomien laikkujen alueellinen esiintyminen Yli 50 ha kokoisten ojittamattomien suolaikkujen alueellinen kytkeytyneisyys
Suolaikku 2010 hanke - visuaalinen inventointi: alueellinen esiintyminen Kaikki laikut Tilaltaan hyvät ja säilyvät Kaikki yli 100 ha laikut arvioitu Kaikki yli 50 ha laikut arvioitu
Suolaikku 2010 hanke - visuaalinen inventointi: suojeluaste Arvioitujen suolaikkujen sijoittuminen Natura SCIalueille Hyvä Säilyvä Heikentyny Heikko t 0% 43,3 1-20 % 1,6 21-40 % 1,6 41-60 % 3,9 61-80 % 5,8 Huono Tuhottu Yhteensä 54,3 1,6 1,3 1,9 4,4 71,6 2,3 1,1 0,4 1,0 95,3 2,4 0,0 0,0 0,0 100,0 0,0 0,0 0,0 0,0 76,9 0,0 0,0 0,0 7,7 60,5 1,8 1,2 1,7 3,3 81-99 % 37,3 33,2 100 % 6,6 3,3 Yhteensä 100,0 100,0 19,8 3,8 100,0 1,2 1,2 100,0 0,0 0,0 100,0 15,4 0,0 100,0 27,6 4,0 100,0 Tilaltaan hyvien ja säilyvien suolaikkujen sijoittuminen Natura SCIalueille >>
Suolaikku 2010 hanke - visuaalinen inventointi: suojeluaste Pinta-alaltaan yli 60 % Natura SCIalueilla olevien yli 50 ha kokoisten ojittamattomien suolaikkujen tila >>