SUO. suomalaista luontoa. Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen

Transkriptio

1 SUO Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen suomalaista luontoa Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu.

2 Mikä suo on? Suo on turvetta tuottava suokasvillisuuden peittämä kosteikkoekosysteemi. Suo voi kehittyä monella tavalla, esimerkiksi metsästä soistumalla tai vesistön kasvaessa umpeen. Turvetta muodostuu suon kasvien hajotessa epätäydellisesti kosteissa ja hapettomissa olosuhteissa. Suon kasvit saavat ravinteensa turpeesta sekä sadevedestä. Suomi on maailman soisin maa Suot ovat Suomen alkuperäistä luontoa ja suoluontomme on maailman monimuotoisin. Suomessa on runsaasti soita, koska ilmasto on viileä ja kostea: vettä sataa enemmän kuin sitä haihtuu. Myös tasaiset pinnanmuodot ja heikosti vettä läpäisevä maaperä edistävät soistumista. Suomen pääsuotyypit: Korvet ovat puustoisia ja ohutturpeisia soita. Kuusi on tyypillinen korven puulaji, mutta myös lehtipuut ovat yleisiä. Rämeet ovat mäntyvaltaisia puustoisia soita. Ne ovat karuja ja happamia kasvupaikkoja. Nevat ovat puuttomia soita. Letot ovat ravinteikkaita suokasvupaikkoja ja siksi kasvilajistoltaan rikkaita soita. Pääosa letoista on avosoita, mutta osa lettotyypeistä on puustoisia. Luhdat ovat pysyvästi pintavesivaikutteisia soita. Ne sijaitsevat yleensä vesistöjen rannoilla. Luhtia on monenlaisia: puustoisia metsäluhtia, pensaikkoluhtia ja avoimia luhtia. Pääsuotyypeistä on erotettu yli sata suotyyppiä, kuten muurainkorpi, isovarpuräme, kalvakkaneva tai koivuletto. Suo on mosaiikki, sillä erilaiset suotyypit muodostavat vielä suoyhdistymiä, joita ovat keidassuot, aapasuot ja palsasuot.

3 Suon kasvillisuus on omaleimaista Suokasvillisuus vaihtelee ravinteisuuden ja pohjaveden pinnan tason mukaan. Mätäspinta on suon kuivin kasvupaikka. Mättäillä kasvavat muun muassa varvut. Suon välipinnalla pohjavesi on lähellä pintaa ja rimpipinnalla suon pinnan tasolla. Ruohot, heinät ja sarat ovat tyypillisiä väli-pinnan kasveja ja vetisellä rimpipinnalla viihtyy muun muassa raate sarojen ohella. Rahkasammalet ovat soiden tyyppilajeja ja tärkeitä turpeen muodostajia. Suon marjoista tutuimpia ovat suomuurain (tutummin lakka tai hilla) ja karpalo. Suopursu on alppiruusujen sukuun kuuluva soiden varpukasvi. Kuvaliiteri / Tapio Tuomela Hyönteiset ovat tärkeä lenkki soiden ravintoketjuissa Suolammikoissa elää monimuotoinen hyönteislajisto. Monet perhos- ja lehtipistiäistoukat käyttävät ravinnokseen suovarpujen ja pajujen lehtiä. Soiden päiväperhosia ovat muun muassa suokeltaperhonen, rämekylmänperhonen sekä monet hopeatäpläja sinisiipilajit. Suolla kulkija voi löytää myös hämähäkinverkkoja ja muurahaiskekoja. Kuvaliiteri / Urpo Haapalainen Rämehopeatäplä

4 Soiden linnusto on rikas ja monipuolinen Niittykirvinen ja keltavästäräkki pyydystävät suon hyönteisiä. Kahlaajista soilla tapaa vaikkapa liroja, valkovikloja, kapustarintoja ja kuoveja. Kurjet syövät sammakoita ja suon karpaloita. Kaakkuri pesii mieluiten pienillä suolammilla. Teeret soidintavat keväällä Kaakkuri suoaukeilla, metsissä saalistavat kana- ja varpushaukat. Muuttohaukka, jänkäsirriäinen ja metsähanhi viihtyvät pohjoisen aapasoilla. Suot ovat monille muuttolinnuille tärkeitä levähdyspaikkoja. Kuvaliiter / Markus Varesvuo Suoluonnon ekosysteemipalvelut ovat ihmiselle tärkeitä Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Soiden tärkeimmät ekosysteemipalvelut ovat säätelypalveluja. Suot säätelevät ilmastoa jopa maailmanlaajuisesti: luonnontilaiset suot hillitsevät ilmastonmuutosta, sillä hiili varastoituu turpeeseen (ojitetulla suolla turve alkaa hajota ja vapauttaa hiiltä). Suot säätelevät veden virtausta: luonnontilaiset suot pidättävät vettä ja ehkäisevät tulvia. Soiden tarjoamia ylläpitopalveluja ovat mm. kasvillisuuden toteuttama yhteyttäminen ja ravinteiden kierto. Säilyttäviin palveluihin kuuluu luonnon monimuotoisuuden ja geenivarojen säilyttäminen. Tuotantopalveluja ovat soiden tuottamat materiaaliset hyödyt, kuten puu sekä marjat ja muut keruutuotteet. Kulttuuripalveluja ovat muun muassa soiden virkistyskäyttö ja luontomatkailu.

5 Uhanalainen suoluonto P Mauri Huhtala Mauri Huhtala uolet Suomen suoluontotyypeistä on uhanalaisia, Etelä-Suomessa kuitenkin lähes kaikki suotyypit. Erityisesti korpiset, lettoiset ja lähteiset suotyypit ovat käyneet harvinaisiksi. Soilla elää kymmeniä uhanalaisia lajeja, kuten punakämmekkä, monia sammalia, sieniä sekä perhosia. Linnuista muun muassa kaakkuri ja muuttohaukka ovat uhanalaistuneet soiden vähetessä. Yli puolet alkuperäisestä suoalasta on ojitettu metsätalouden tarpeisiin. Soita on myös kuivattu pelloiksi ja rakennusmaaksi. Luonnontilaisilta soilta kaivetaan yhä turvetta energiakäyttöön, vaikka turpeen polton ilmastopäästöt ovat yhtä suuret kuin kivihiilen. Turve on käytännössä uusiutumaton, fossiilisen kaltainen polttoaine, jonka poltto kiihdyttää ilmastonmuutosta. Sievin Säilynnevan allikkoisella keskiosalla tavataan rimpilettonevaa. Se on tavanomaista ravinteikkaampi kasvupaikka. Suolta voi löytää esimerkiksi lettorahkasammalen, kultasirppisammalen, siniheinää ja villapääluikkaa. Villapääluikka on yleinen ravinteisilla avoimilla soilla koko Suomessa.

6 Soiden suojelu Suomen soista on tiukasti suojeltu 8,7 prosenttia. Etelä-Suomessa soita on suojeltu vähän, pohjoisessa enemmän. Soidensuojelun perusohjelma muodostaa koko maan kattavan soidensuojelualueverkon. Siihen sisältyy 600 suojelukohdetta, joiden suopinta-ala on hehtaaria. Soita on suojeltu myös osana kansallis- ja luonnonpuistoja. Ennallistaminen auttaa luontoa palautumaan vaurioista Suon ennallistuksessa tärkein toimenpide on suolle tyypillisten kosteusolosuhteiden palauttaminen tukkimalla ojat. Ojien tukkiminen nostaa pohjaveden pintaa. Tämän jälkeen suon kosteusolosuhteisiin sopeutunut kasvillisuus alkaa palautua ja turpeen muodostuminen voi jatkua. Suoluonnon palautuminen on hidasta ja kestää jopa vuosikymmeniä, ennen kuin suo on täysin toipunut. Suomessa on ennallistettu reilut hehtaaria soita pääasiassa suojelualueilla. Ennallistamista tarvitaan jatkossa myös suojelualueiden ulkopuolella. Kaija Koski Suon saarekkeessa on usein vanhaa puustoa ja palon jälkiä. Se elävöittää suomaisemaa.