Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. VASTASELITYS Kuninkaankatu 39 6.11.2012 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi PL 482 33101 Tampere Hämeentie 2 A 6, as. 2 13200 Hämeenlinna PL 46 30101 Forssa VAASAN HALLINTO-OIKEUS Asia Vastaselitys Vapo Oy:n ynnä muiden vastineisiin, jotka liittyvät valitukseemme Vapo Oy:lle myönnetystä ympäristöluvasta (turpeenotto Urjalan Kaitasuolta, dn:ro LSSAVI/109/04.08/2010, päätös 30.12.2011) D:nro 00470/12/5115 Käsittelemme vastaselityksessämme vastineita, jotka valitukseemme jättivät Vapo Oy, Pirkanmaan ELY-keskus, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ja Hämeen ELY-keskuksen kalatalousryhmä. Muiden tahojen vastineisiin yhdistyksillämme ei ole kommentoitavaa. 1. Kaitasuon asema maakuntakaavassa Vapo Oy:n vastineen mukaan ympäristöluvan myöntämiselle ei ole esteitä. Vapo toteaa, että Kaitasuon aluetta ei ole voimassa olevassa maakuntakaavassa varattu mihinkään erityiskäyttötarkoitukseen. Muistutamme, että Kaitasuota ei ole myöskään osoitettu turpeenottoon missään kaavassa, ei edes Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa (paraikaa ympäristöministeriössä vahvistettavana), jossa nimenomaan osoitetaan turpeenotolle soveliaita alueita. Vapo ei vastineessaan mitenkään kommentoi valituksemme selontekoa Kaitasuon luontoarvoista, jotka on tunnustettu mm. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan taustatyönä valmistuneessa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä. Myös seikka, että Kaitasuo ja Kaakkosuon-Kivijärven natura-alue muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden, jää vaille Vapon huomiota. Tämän suokokonaisuuden merkitystä korosti myös Pirkanmaan ELYkeskus omassa lausunnossaan ympäristöluvan hakuvaiheessa (ks. sitaatti valituksemme sivulta 2). Kun Kaitasuo on Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan selostuksessa ja taustaselvityksessä todettu luonnoltaan arvokkaaksi, katsomme edelleen, että turpeenotto vaarantaisi maakuntakaavan 1
toteuttamista MRL:n 32 :n vastaisesti. 2. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Vapo mainitsee vastineessaan, että valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita --- ei sovelleta ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä ja viittaa Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 12.5.2012 (taltionumero 1129). Pidämme Vapon johtopäätöstä liiaksi yksinkertaistettuna. Kyseisessä KHO:n päätöksessä asia ilmaistaan väljemmin (korostukset allekirjoittajien): Mainitussa momentissa [maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n 1 momentti] säädetty ohjausvaikutus ei vaikuta ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Alueidenkäyttötavoitteiden sisältö voidaan kuitenkin osaltaan ottaa lupa-asiassa selvityksenä huomioon. KHO:n päätöksen johdannossa lisäksi todetaan, että maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n 1 momentissa säädetty ohjausvaikutus, jonka mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta, ei vaikuttanut ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Lupaa ja lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voitiin kuitenkin osaltaan ottaa selvityksenä huomioon. 3. Luonnonsuojelulaki ja ympäristönsuojelulaki Vapo ei vastineessaan selitä, miksi Kaitasuolta laaditut luontoselvitykset ovat puutteellisia, eikä kommentoi sitä, että hanke uhkaa uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja ja luontotyyppejä. Yhtiö ainoastaan selostaa, miten vähäisiä kuivattavia vaikutuksia hankkeella olisi tarkemmin yksilöimättömiin selvityksiin ja karttatarkasteluun vedoten. Kuten valituksessamme totesimme, Vapo ei ole kattavasti arvioinut, millaisia vaikutuksia hankkeella olisi läheisiin suojelualueisiin, kuten Kaakkosuon-Kivijärven natura-alueeseen. Lupaharkinnassa olisi tullut huomioida myös se, että suojelualueiden tueksi tarvitaan usein muita samankaltaisia elinympäristöjä. Etelä-Suomessa mm. taantuneet ja uhanalaiset suoperhoset tarvitsevat aina lähekkäisten soiden verkoston säilyäkseen. Esimerkiksi Torronsuon kansallispuistossa tilanne näyttää huonolta, kun likimain kaikki ympäristön "satelliittisuot" ovat nyt turpeenotossa (ks. mm. Pöyry, J. 2001: Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä- Suomessa. Teoksessa Aapala, K., toim. 2001: Soidensuojelualueverkon arviointi). Vapon teettämässä perhosselvityksessä todetaan, että Kaitasuon avoimet osat kykenevät ylläpitämään rikasta suoperhoslajistoa paikallisesti ja osana suurempaa verkostoa Kaitasuolla on merkitystä alueen suoperhoseliöstölle. Jo näiden tietojen nojalla katsomme, että luonnonsuojelulain 65 :n mukainen natura-arviointi on tarpeen (LSL 65 : Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset ).
Mikäli natura-arviointia ei tehdä, ei voida olla varmoja, etteikö Kaitasuon turpeenotto olisi haitaksi myös natura-alueen suojelutasolle; natura-alue menettäisi luonnontilaisen kaltaisen satelliittisuon ja lajiston vaatima elinympäristöjen verkosto heikkenisi. Vapon vastineen mukaan ympäristöluvan myöntämiselle ei ole olemassa luonnonsuojelulaista --- johtuvaa estettä. Yhtiö ei silti myöskään kumoa valituksessamme esittämäämme näkemystä siitä, että hanke ei ole luonnonsuojelulain mukainen. Vetoamme valituksessamme luonnonsuojelulain 5 :ään, jonka nojalla luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Katsomme, että uhanalaisten lajien ja luontotyyppien esiintymiä tuhoava hanke ja sellaiselle myönnetty ympäristölupa ei ole lainmukainen (ks. tarkemmin valituksemme, s. 4). Ympäristönsuojelulain 41 : 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Nostimme valituksessamme esiin myös sen, että ympäristönsuojelulain 42 :ssä tarkoitettujen luonnonolosuhteiden huonontumisen ja ympäristön pilaantumisen on vanhastaan tulkittu viittaavan lähinnä toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Muistutimme kuitenkin KHO:n päätöksestä 21.1.2011 (dn:rot 3130/1/09, 3144/1/09, 3146/1/09 ja 3147/1/09), joka antaa toisenlaisen tulkinnan mahdollisuuden. KHO vetosi hallituksen esitykseen (v. 1999), jossa todettiin, että erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonnonolosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Vapon vastineessa oleva näkemys siitä, että ympäristöluvan myöntämiselle ei ole olemassa--- ympäristönsuojelulaista johtuvaa estettä on mainitun KHO:n päätöksen valossa mahdollisesti perusteeton. Vapo ei vastineessaan mitenkään noteeraa referoimaamme KHO:n päätöstä. Valituksessamme toimme vertailuun toisen ympäristölupaprosessin. Totesimme, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä 30.12.2011 (ESAVI/627/04.08/2010) Hartolan Isosuon turpeenottoon ei myönnetty ympäristölupaa. Perusteina päätöksessä tuotiin muun ohella esille monipuolisesti suon luontoarvoja, jotka toiminta vaarantaisi. Katsoimme, että aluehallintovirastojen tulee ratkaista lupa-asiat johdonmukaisesti eikä siten, että osassa virastoista luontoarvot noteerataan päätöksenteossa, osassa ei. Tätä näkemystämme Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ei vastineessaan kommentoi. Vapo ei pyri vastineessaan kumoamaan näkemystämme siitä, että hankkeen vaikutukset läheisiin suojelualueisiin ja muihin arvokkaisiin luonnonalueisiin on arvioitu keveästi eikä virkistyskäyttöarvoa ole selvitetty lainkaan. Myöskään valituksemme sitä huomiota, että lupahakemuksen valossa aluehallintoviraston asettamia, melua koskevia lupamääräyksiä olisi mahdoton noudattaa, yhtiö ei kommentoi lainkaan. 4. Vesistövaikutukset Vapolla ei vastineessaan ole lisättävää valituksemme lukuun 4. (Vesistövaikutukset). Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto kommentoi omassa vastineessaan, että valituksessa on esitetty, että kaivukentältä vettä pääsisi jonkin verran myös toisiin ilmansuuntiin ja että kuivatusvesiä saattaisi siten valua myös muihin vesistöihin. --- Aluehallintovirasto toteaa, että hakemussuunnitelman mukaan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojana toimivasta metsäojasta 3
Sammakkolamminoja-Myllyojaan ja se on määrätty lupapäätöksessä. Aluehallintovirasto ei kuitenkaan kommentoi sitä, miksi lupahakemukseen liittyvän valutusjärjestelykartan nuolten nojalla näyttää siltä, että kaivukentältä vettä pääsisi jonkin verran myös toisiin ilmansuuntiin. Vapo suunnittelee johtavansa Kaitasuon kuivatusvedet pintavalutuskentältä ensimmäiseen laskuojaan (metsäoja) ja edelleen Sammakkolamminojaan, sen kautta Myllyojaan ja edelleen Jalasjokeen, Punkalaitumenjokeen ja Loimijokeen. Punkalaitumenjoen ja Loimijoen alaosat on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäviksi, mutta tavoitteena on saavuttaa tyydyttävä tila vuoteen 2015 mennessä. Koska Myllyojan, Jalasjoen, Punkalaitumenjoen ja Loimijoen veden ekologinen tila on jo tällä hetkellä huonompi kuin hyvä, hakijan arviot turpeenoton vaikutuksista veden laatuun ovat aivan liian suppeita. Vapon tai kenenkään muunkaan toiminta ei saa heikentää vesistön tilaa eikä estää vesistön tilaa elpymästä hyvälle tasolle. Vapo ei kommentoi näitä valituksemme näkemyksiä mitenkään. Hämeen ELY-keskuksen kalatalousryhmän mukaan kalastusalueelta saatujen tietojen perusteella turvetuotantoalueiden alapuolisissa vesissä ei ole ravustettavaa jokirapukantaa. Ilmaisusta ei käy ilmi, tarkoittaako kalatalousryhmä Kaitasuon alapuolisia vesiä vai ylipäätään kalastusalueella sijaitsevien turpeenottoalueiden alapuolisia vesistöjä. Kalatalousryhmä on ottanut vastineessaan kantaa kalatalousnäkökulmasta, mutta muut vesiensuojelulliset kysymykset jäävät ilmaan. Kalatalousryhmän mukaan lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä on myöhemmin mahdollista arvioida tarvetta käynnistää kalataloudellinen tarkkailu tai kalakantojen hoito. Täten avoimeksi jätetään mahdollisuus, että myöhemmin tarkkailua tai jopa hoitoa tarvitaan: että vesistöjen tilanne huononee. Tämä olisi vastoin lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1 ), jonka mukaan pintavesien tila ei saa heiketä ja sen on oltava vähintään hyvä. 5. Luonnonsuojeluetua valvova viranomainen Vapo toteaa vastineessaan, että yleistä luonnonsuojeluetua valvova viranomainen ei ole katsonut olevan perustetta hakea valittamalla muutosta aluehallintoviraston päätökseen. Näkemys on yksioikoinen. Valittamatta jättämiselle on usein muita syitä kuin valitusperusteiden puuttuminen. Pirkanmaan ELY-keskus on antanut valituksestamme vastineen, jonka lopussa ELY-keskus toteaa uudistavansa asiassa aikaisemmin lausumansa. Ympäristöluvan hakuvaiheessa ELY-keskus suhtautui lausunnossaan kriittisesti turpeenottoon Kaitasuolta (ks. esim. lainaukset lausunnosta valituksestamme sivuilta 2 ja 5). Kun ELY-keskus nyt ilmoittaa uudistavansa asiassa aiemmin lausumansa, tulkitsemme sen tarkoittavan, että ELY-keskus ei edelleenkään lähtökohtaisesti puolla Kaitasuon turpeenottohanketta. Lopuksi
Vapon, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sekä Hämeen ELY-keskuksen kalatalousryhmän vastineet eivät tuoneet valituksemme keskeisiin asiakohtiin sellaisia selvennyksiä, joiden nojalla voisimme muuttaa kantaamme Kaitasuon turpeenotosta. Yllä listatuilla lisäyksillä pitäydymme valituksessamme. Tampereella 6.11.2012 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Suvi Sergejeff, sihteeri Matti Laurila, puheenjohtaja Karri Jutila, sihteeri Simo Veistola, puheenjohtaja Antero Suoranta, sihteeri 5