Työryhmäkoordinaattorit: Hanna Ylöstalo, tutkija Katri Otonkorpi-Lehtoranta, tutkija Tampereen yliopisto, YKY, Työelämän tutkimuskeskus Perjantai 8.11.2013, klo 12.00 14.30, Linna, RH 5014 12.00 12.10 Avaus 12.10 12.40 Kenttätyö työelämän tutkimuksessa ja kehittämisessä johdatus työryhmän teemoihin Hanna Ylöstalo & Katri Otonkorpi-Lehtoranta 12.40 13.10 Jatkuva sopiminen toimintatutkimuksen metodina tutkimustyön uudelleenorganisoinnin rajat työpaikkayhteistyössä Meri Jalonen & Anneli Pulkkis 13.10 13.20 Tauko 13.20 13.50 Mielenterveyden edistämisen toimintamallin kehittäminen ja juurruttaminen osaksi kouluyhteisöä Päivi Vuokila-Oikkonen 13.50 14.20 Pohdintoja etnografisen kenttätyön rajojen ja tutkimuksen fokuksen muotoutumisesta sekä tutkijan valinnoista Varpu Tissari 14.20 14.30 Yhteenveto 1
Hanna Ylöstalo & Katri Otonkorpi-Lehtoranta Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Työelämän tutkimuskeskus etunimi.sukunimi@uta.fi Kenttätyö työelämän tutkimuksessa ja kehittämisessä johdatus työryhmän teemoihin Johdatamme alustuksessamme työryhmän osallistujat työelämän organisaatioiden tutkimuksen ja kehittämisen kannalta ajankohtaisiin kenttätyön kysymyksiin. Kenttätyö on ollut osa työelämän tutkimusta ja kehittämistä kautta sen historian. Kenttätyötä ja tutkijan roolia kentällä koskevat kysymyksenasettelut ja ymmärrykset ovat kuitenkin muuttuneet ajassa. Mikä kenttätyössä työelämän tutkimuksen ja kehittämisen näkökulmasta herättää keskustelua juuri nyt? Mitkä ovat erityisiä tutkimuksellisia ja kehittämiseen liittyviä haasteita kenttätyössä tällä hetkellä? Työelämän tutkimuksen ja kehittämisen kenttätyötä koskevassa kirjallisuudessa puhutaan usein kenttätyön vaativuudesta. Kenttätyössä tutkijan on tutkivaan kohteeseen perehtymisen ja substanssiosaamisensa lisäksi omattava kenttätyötaitoja. Kenttätyö on erityisesti tutkimusavusteisen kehittämisen kontekstissa prosessi, joka rakentuu erilaisista positioista ja suhteista ja on toimintaorientoitunutta. Kenttäsuhteet ja toimijat kentällä ovat moninaisia, samoin kenttäsuhteisiin liittyvä valta. Kun kentällä tehdään kehittämistyötä, on lisäksi otettava huomioon esimerkiksi muuttuvat poliittiset tavoitteet sekä tutkijoihin yhä useammin kohdistuvat vaateet puhua tutkimuksen tavoitteista talouden kielellä. Nämä kaikki tuottavat uusia metodologisia pohdintoja siitä, mitä kenttätyö on ja millaisia valintoja kenttätyötä tekevä tutkija joutuu tekemään. 2
Meri Jalonen meri.jalonen@aalto.fi Anneli Pulkkis anneli.pulkkis@aalto.fi Aalto-yliopisto Mikäli abstraktini hyväksytään työryhmään, en tarjoa artikkeliani julkaistavaksi konferenssijulkaisussa Jatkuva sopiminen toimintatutkimuksen metodina tutkimustyön uudelleenorganisoinnin rajat työpaikkayhteistyössä Toimintatutkimuksen samoin kuin muiden kenttätyömetodien luonteeseen kuuluu tutkimuksen toteuttaminen yhteisöllisenä prosessina tutkimuskohteen ja tutkimusryhmän toimijoiden kesken. Jatkuva sopiminen on osa toimintatutkimuksen metodia, jolla tutkijat luovat tutkimuksen tekemisen ja työpaikan kehittämisen resurssit, mahdollisuudet ja eettiset käytännöt. Sopimisen prosessissa tutkijat ja työpaikan toimijat organisoituvat tutkimuskohteen ja kehittämistavoitteen suhteen määräaikaiseksi tutkimus- ja kehittämisorganisaatioksi (Pålshaugen 2002). Tarkastelemme esityksessämme jatkuvan sopimisen käytäntöjä toteuttamamme toimintatutkimushankkeen kautta, jonka prosessiin jatkuva sopiminen oli sisäänrakennettu. Käsittelemämme yllättävä tilanne edellytti tutkimusyhteistyön uudelleenneuvottelua ja -organisointia. Sopimisen käytäntöjen käsitteleminen ja näkyväksi tekeminen paljastaa kenttätyön tekemisen ehtoja, rajoja sekä toimijoiden valtasuhteiden vaikutusta tutkimukseen. Toimintatutkimuksessa tutkimuksen osallistujat ovat sopimis- ja neuvottelukumppaneita koko tutkimusprosessin ajan. Käytännössä tutkimusprosessi jakautuu syklisesti eteneviin vaiheisiin, joihin kuhunkin liittyy neuvotteluja ja sopimista niin fyysisen, sosiaalisen kuin psykologisen tilan avaamiseksi ja rajojen ylittämiseksi (Neumann 1997). Tutkimuksen toteuttamisen prosessissa muodostuu monimutkainen ja jännitteinen toimintaympäristö: tutkijat ja työpaikan toimijat ovat samanaikaisesti sekä omien työpaikkojensa että tutkimus- ja kehittämisprosessin toimijoita. Organisaation eri tasoilla ja eri rooleista käsin toimijat pyrkivät saamaan haltuun tutkimusprosessin kokonaisuuden ja neuvottelevat tutkimuksen toteuttamisesta omien intressiensä pohjalta. Esityksessämme kuvaamme neuvotteluprosessia, joka käynnistyi toimintatutkimushankkeessa yritysjohdon intervention takia johtaen tutkimustyöyhteistyön uudelleenorganisointiin. Prosessi lähti liikkeelle siirryttäessä tutkimusvaiheesta kehittämisvaiheeseen, jossa oli tarkoitus kehittää uusia välineitä ja käytäntöjä yrityksen tuotekehitysprosesseihin. Tutkimusryhmämme oli laatinut yhdessä työpaikalle muodostetun kehittämisryhmän kanssa kehittämissuunnitelman, jossa oli sovittu yrityksen kehittämiskohteesta sekä -menetelmistä. Kun suunnitelma eteni tutkimusyhteistyöstä vastaavan johtajan hyväksyttäväksi, tutkimusryhmä kutsuttiin palaveriin, jonka seurauksena kehittämisryhmä hajosi ja tutkimusyhteistyön ehdoista piti neuvotella uudestaan. Tarkastelemme miten tutkimusryhmämme toimi muodostaakseen kompromissin, joka mahdollistaisi tutkimusyhteistyön jatkumisen. Tämä neuvotteluprosessi havainnollistaa tilannetta, jossa tutkijat joutuvat pohtimaan tutkimustyönsä rajoja yhteistyössä työpaikan kanssa. 3
Päivi Vuokila-Oikkonen TtT, Reteaming coach -työelämän kehittäjä- työnohjaaja, yliopettaja Diakonia-ammattikorkeakoulu paivi.vuokila-oikkonen@diak.fi Mielenterveyden edistämisen toimintamallin kehittäminen ja juurruttaminen osaksi kouluyhteisöä Mielenterveyden edistämisen näkeminen osana lapsen ja nuoren kasvua ja oppimista koulussa on haaste kouluympäristön kehittämiselle. Koulu on osa lapsen ja nuoren luonnollista verkostoa ja siten tärkeä osa elämää. Mielenterveys on voimavara. Mielenterveyden edistäminen kuuluu kaikille, se on tulevaisuuteen satsaamista. Tutkimusten mukaan Suomessa on maailman terveimmät vastasyntynyt, kuitenkin lasten ja nuorten kokemus omasta hyvinvoinnistaan vaihtelee. Mielenterveyden edistämisen interventiot kohdistuvat koko kouluyhteisöön, ryhmiin ja yksilöihin. Kouluyhteisöön kohdistuvat interventiot ovat tiedon jakamista ja matalan kynnyksen paikkoja lasten ja nuorten sekä aikuisten kohtaamiselle. Ryhmiin ja luokkiin kohdistuvat interventiot ovat luokassa tapahtuvaa toimintaa, jolloin koulutunnilla käsitellään esimerkiksi mielenterveyttä ja stressiä. Ryhmätoiminnan tavoitteena on vuorovaikutus- sosiaalisten ja tunnetaitojen vahvistaminen ja oppiminen. Yksilötason interventiot ovat esim. lapsen ja vanhemman kanssa keskustelua moniammatillisessa ryhmässä. Moniammatillinen ja -alainen työ on parhaimmillaan yhdessä tekemistä mielenterveyden edistämiseksi koulussa. Oulun kaupungin perusterveydenhuoltoon palkattiin mielenterveyden edistämiseen kahdeksan psykiatrista sairaanhoitajaa, joiden toimipaikat ovat peruskoulussa, lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Diakonia-ammattikorkeakoulu oli mielenterveyden edistämisen toimintamallin rakentamisen sisällön ja prosessin konsulttina. Kehittämisen lähestymistapa on työelämän tutkiva kehittäminen, jolla on juuret toimintatutkimuksessa. Työelämän tutkiva kehittäminen tarkoittaa työelämän osallisuutta oman työnsä kehittämiseen. Työelämässä syntynyt ongelma ratkaistaan kehittämisen ja tutkimuksen yhteistyönä. Käytännössä kehittäminen tapahtui työelämässä kerran kuukaudessa tapahtuvissa työpajoissa (9 työpajaa). Työpajoissa kuultiin eri sidosryhmiä ja rajapinnalla työskenteleviä ammattilaisia sekä vanhempia, opiskelijoita ja oppilaita. Työpajojen välillä psykiatriset sairaanhoitajat kokeilivat toimintamallia käytännössä. Työpajoissa mallinnettiin syntyvää tietoa, sitä kokeiltiin käytännössä, tieto tuotiin takaisin työpajoihin ja sitä syvennettiin tutkitun tiedon ja uuden kokemuksen vuoropuheluna. Malli mielenterveyden edistäminen perusterveydenhuollossa valmistui toukokuussa 2012. Toimintamalli perustuu interventioihin, joista on myös tutkimusnäyttöä. Syksystä 2012 kevääseen 2013 mallin toimintoja juurrutettiin osaksi mukana olevien koulujen toimintaympäristöä. Toiminta tapahtui kouluissa ja osallistujat olivat koulun itse määrittelemät moniammatilliset tiimit esim. opiskelijahuoltoryhmät. Juurruttamisen tuloksena syntyi kokemukseen perustuvaa tietoa hyviksi mielenterveyden edistämisen käytännöksi kouluympäristössä. Hyvät käytännöt koottiin, toiminnot täsmentyivät, ja ne ovat yhteisöllisiä toimintoja ja matala 4
Varpu Tissari Helsingin yliopisto varpu.tissari@helsinki.fi Pohdintoja etnografisen kenttätyön rajojen ja tutkimuksen fokuksen muotoutumisesta sekä tutkijan valinnoista Esityksessä tarkasteltava etnografinen tutkimus perustuu aineiston keruuseen tutkittavien toimintaa ja vuorovaikusta videoiden ja ääninauhoittaen, tutkimukseen osallistuneita henkilöitä haastatellen ja toiminnan aikana käytettyjä tai luotuja artefakteja keräten tai dokumentoiden. Tutkimukseen osallistuneiden toimintaa taltioitiin yli organisaatiorajojen erilaisissa oppimisen konteksteissa (esim. luokkahuoneissa ja koulun ulkopuolella, kuten luontoretkillä, tiedekeskuksessa, museoissa ja luontokouluissa). Tutkimus valottaa organisaatiorajat ylittävää opetusta, opiskelua ja oppimista. Tässä esityksessä tarkastellaan etnografisen metodologian ja menetelmien soveltamista organisaatiorajoja ylittävässä kenttätyössä sekä pohditaan kenttätyön rajojen ja tutkimuksen fokuksen muotoutumista. Lisäksi pohditaan tutkijan valintoja ja eri toimijoiden rooleja ja positioita sekä esitetään esimerkkejä kenttätyöhön liittyvistä neuvotteluista ja kenttätyön toteuttamiseen liittyvistä onnistumisista ja haasteista. 5