1 PÄÄTÖS Nro 113/12/1 Dnro PSAVI/70/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 30.10.2012 ASIA HAKIJA Kiiskisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Pudasjärvi Vapo Oy PL 22 40101 Jyväskylä
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 3 Toimintaa koskevat luvat ja alueen kaavoitustilanne... 3 Toiminta... 4 Yleiskuvaus toiminnasta... 4 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön... 4 Pöly, melu ja liikenne... 6 Varastointi ja jätteet... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 7 Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön... 7 Tuotantoalueen nykytila... 7 Asutus ja maankäyttö... 8 Suojelukohteet ja pohjavesialueet... 9 Vesistö... 9 Ympäristöriskit... 15 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu... 15 Vahinkoja estävät toimenpiteet ja korvaukset... 15 Perusteet toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta... 16 HAKEMUKSEN KÄSITTELY... 16 Hakemuksen täydennykset... 16 Hakemuksesta tiedottaminen... 16 Lausunnot... 16 Muistutukset... 19 Mielipide... 23 Hakijan vastine ja täydennys... 24 Hakemuksen täydennykset... 27 Hakemuksen täydennyksen johdosta pyydetyt lausunnot... 29 Lausunnon johdosta pyydetty lausunto... 33 Lausuntojen johdosta pyydetyt vastine... 34 MERKINTÄ... 38 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 39 RATKAISUN PERUSTELUT... 39 Hakemuksen hylkäämisen perustelut... 39 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 43 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 43 KÄSITTELYMAKSU... 43 Ratkaisu... 43 Perustelut... 43 Oikeusohjeet... 44 MUUTOKSENHAKU... 45
3 HAKEMUS Vapo Oy on 1.7.2009 Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Kiiskisuon 102,2 ha:n suuruisen alueen turvetuotantoon Pudasjärven kaupungissa. Lisäksi lupaa haetaan toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat ja alueen kaavoitustilanne Kyseessä on uusi turvetuotantoalue, jolla ei ole aikaisempia toimintaa koskevia lupia. Hakija omistaa hankealueen kokonaisuudessaan. Alueella ei ole asema- tai yleiskaavaa. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Kiiskisuon alueelle ei ole osoitettu aluevarausta. Turvesoiden käytöstä on annettu yleinen kaavamääritys, jonka mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet. Kiiskisuo sijaitsee maakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeän alueen välittömässä läheisyydessä. Alueesta annetun suunnittelumääräyksen mukaan alueiden suunnittelussa ja käytössä tulee edistää alueiden maisema-, kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen säilymistä. Yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa on otettava huomioon maisema-alueiden ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen kokonaisuudet ja ominaislaatu. Alueiden erityispiirteitä, kuten avoimien peltoalueiden säilymistä arvokkailla maisema-alueilla, tulee vaalia.
4 Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Suunniteltu turvetuotantoalue sijaitsee noin 25 km Pudasjärven kaupungin keskustasta koilliseen. Turvetuotantoalue muodostuu kuudesta lohkosta, joiden tuotantoala on yhteensä 93,6 ha ja neljästä auma-alueesta, joiden pinta-ala on yhteensä 8,6 ha. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevaraston paikkaa vaihdellaan. Aumojen sijoittelussa huomioidaan 400 metrin vähimmäisetäisyys asutukseen. Toiminta, joka käsittää kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen, aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe kestää 1 3 vuotta ja tuotantovaihe 15 25 vuotta. Tuotanto päättyy suunnilleen vuonna 2030, minkä jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen. Tuotantovaiheessa tuotetaan jyrsinpolttoturvetta ja alkuvuosina myös ympäristöturvetta mekaanisella kokoojavaunulla, toisioerottimella varustetulla imuvaunulla tai hakumenetelmällä keräiltynä. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin 50 000 m 3 jyrsinpolttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Kysynnän mukaan voidaan tuottaa myös palaturvetta. Kuntoonpanon, tuotannon, kunnossapidon ja toimituksen suorittavat yrittäjät. Energiaturpeen käyttöpaikka on pääasiassa Oulun Energian Toppilan voimalaitos. Ympäristöturve toimitetaan lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteen imeytykseen ja maanparannukseen. Jälkihoitovaiheessa turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Hakija kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päätyttyä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti, jolloin ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina voivat olla metsittäminen tai viljely. Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Kiiskisuon puhdistetut vedet johdetaan laskuojalla vesistöön reittiä Kiiskioja Pärjänjoki Livojoki. Vesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet, kaksi padottavalla rakenteella ja pintapuomilla varustettua laskeutusallasta sekä pumppausallas ja pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän turvepaksuus on 1,5 2,5 m ja sen pinta-ala 5,6 ha. Sen kaltevuus on 20 cm sen koko pituudelta. Vähän maatunutta (H 1 4 ) turvetta on 20 30 cm:n paksuudelta. Kentän valuma-alueen pinta-ala on 105 ha ja kentän pinta-alan osuus on 5,3 % sen valuma-alueesta. Kenttä on ojitettua suoaluetta. Oikovirtausten estämiseksi pintavalutuskentän ojia tukitaan vähintään kolmesta kohdasta. Ojia tukitaan pintavalutuskentän penkereiden teon yhteydessä ennen varsinaisen tuotantoalueen kuntoon-
panon aloittamista. Materiaalina käytetään ympärillä olevaa turvemaata. Tukittavat ojat ovat noin puolen metrin syvyisiä ja ne eivät ulotu kivennäismaahan saakka. Hakija on arvioinut hankealueen nykyistä kuormitusta vesistöön ennakkotarkkailunäytteiden ja kirjallisuudesta saatujen kuormitusarvojen avulla. Vuosina 2004 2005 Kiiskiojasta hankealueesta alavirtaan otettujen ennakkotarkkailunäytteiden pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 5,1 mg/l kiintoainetta, 42 µg/l fosforia ja 760 µg/l typpeä. Pärjänjoen alaosan alueen vuosien 1961 2008 valumakeskiarvolla 11,1 l/s km 2 laskettuna hankealueen nykyiseksi vuosikuormitukseksi saadaan noin 1 800 kg kiintoainetta, 270 kg typpeä ja 15 kg fosforia. Kiiskisuon tuotantoalueesta 84,2 ha on ojitettua ja 18 ha ojittamatonta suota. Luonnontilaiselta alueelta huuhtoutuvia ainemääriä arvioitaessa on käytetty seuraavia taustapitoisuuksia: kiintoaine 2 mg/l, kemiallinen hapenkulutus 18 mg/l, typpi 500 g/l ja fosfori 20 g/l. Metsäojitetun alueen osalta pitoisuuksina on käytetty metsätalouskäytössä olevien valuma-alueiden veden mediaanipitoisuuksia, jotka ovat kiintoaineen osalta 3,9 mg/l, kemiallisen hapenkulutuksen osalta 27 mg/l, typen osalta 680 g/l ja fosforin osalta 27 g/l. Valumakeskiarvolla 11,1 l/s km 2 ja kirjallisuudesta saatujen kuormitusarvojen avulla laskettuna hankealueen nykyiseksi vuosikuormitukseksi saadaan noin 1 300 kg kiintoainetta, 230 kg typpeä ja 9 kg fosforia. Kiiskiojan ennakkotarkkailun vedenlaatuanalyysien avulla laskettu hankealueen nykytilanteen kiintoainekuormitus on noin 40 %, fosforikuormitus noin 60 % ja typpikuormitus noin 20 % suurempi kuin kirjallisuuden vedenlaatuarvojen avulla laskettu kuormitus. Kuntoonpanovaiheen kuormitusta on arvioitu Pohjois-Pohjanmaan alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden vuosien 2004 2008 keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen avulla. Tuotantovaiheen päästöjä vesistöön on arvioitu Pohjois-Pohjanmaan alueen vuosien 2001 2008 pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen soiden tarkkailuaineiston perusteella. Kiiskisuon arvioidut kuntoonpano- ja tuotantovaiheen päästöt: 5 Brutto Netto Kiintoaine kg/v Fosfori kg/v Typpi kg/v Kiintoaine kg/v Fosfori kg/v Typpi kg/v Kuntoonpanovaihe 3 300 40 520 2 600 32 320 Tuotantovaihe 2 000 17 520 1 200 9 270 Laskenta-arvion perusteella kuntoonpanovaiheen aikana Kiiskisuon hankealueen kiintoainepäästöt kasvavat noin 2,6-kertaisiksi, typpipäästöt noin 2,2-kertaisiksi ja kokonaisfosforipäästöt noin 4,4-kertaisiksi kirjallisuuden vedenlaatuarvojen avulla laskettuihin hankealueen nykykuormitusarvoihin nähden. Vastaavasti tuotantovaiheen aikana Kiiskisuon hankealueen kiintoaine- ja kokonaisfosforipäästöt kasvavat noin 1,5-kertaisiksi ja kokonaistyppipäästöt noin kaksinkertaisiksi nykykuormitusarvoihin nähden.
6 Pöly, melu ja liikenne Pöly Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannon ja lastauksen aikaista turpeen pölyämistä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Pölyn muodostus ajoittuu pääasiallisesti kesän tuotantokaudelle. Pölyn muodostumiseen ja sen leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja sääoloista erityisesti tuulen nopeus. Tuotannon eri työvaiheissa pölyn muodostus ja leviäminen ympäristöön on erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Sen sijaan muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen ovat selvästi vähemmän pölyä muodostavia vaiheita. Lastauksen aiheuttama lyhytjaksoinen pölyäminen sen sijaan keskittyy talvikauteen. Turvekuljetukset suojataan pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten ja laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 metrin etäisyydelle. Yli 1 000 metrin päässä tuotantoalueesta turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Melu Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua 100 200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 metrin etäisyydelle). Puuston on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Liikenne Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lokakuusta huhtikuuhun keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus vastaa noin 360 rekan ajosuoritetta. Toimitus tapahtuu työmaatietä ja olemassa olevia yksityisteitä myöten Yli-Livo Pudasjärvi -maantielle ja siitä edelleen
Ouluun voimalaitokselle. Ympäristöturpeita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan. Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimääriin kahdesta kolmeen kertaan tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella esiintyy kevyttä liikennettä ja jossain määrin muuta raskasta liikennettä. 7 Varastointi ja jätteet Polttoaineet säilytetään siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja jotka on valittu siten, etteivät aineet vahingon sattuessa pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on 3 000 5 000 l. Polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin 46 000 l. Tuotantoalueella samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle 15 000 l. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä noin 310 l ja muita voiteluaineita noin 70 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Toiminnasta syntyy vuosittain jäteöljyjä 310 l, kiinteää öljyjätettä 50 kg, käytettyjä akkuja 15 kg, sekajätettä 1,5 m 3, käytettyä aumamuovia 2 600 kg ja rautaromua 200 kg. Jäteöljy, muut ongelmajätteet ja sekajäte toimitetaan erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin, joista paikallinen jäteyrittäjä toimittaa ne kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelmajätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle. Aumamuovit kerätään ja varastoidaan tuotantoalueelle niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Toiminnassa syntyy jätejakeita, joihin sovelletaan kaivannaisjätteistä annettua asetusta (379/2008). Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan tuotantoalueella ja käytetään biopolttoaineena. Kivet käytetään teiden rungoissa, sijoitetaan syrjään tai upotetaan maahan. Ojien kaivusta syntyneet mineraalimaat käytetään taimikoiden kasvupohjana tai pellon pohjamaana tai sijoitetaan ojien viereen. Laskeutusaltaista nostettu liete siirretään tuotantoalueelle ja tuotetaan turpeena tai käytetään maisemoinnissa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Alueelle suunnitellut rakenteet ovat hakijan arvion mukaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Kiiskisuolla on vuonna 2008 tehty linnusto- ja kasvillisuusselvitykset. Kiiskisuo Mutkavaulunsuo Murtosuon kartoitusalueen suotyypit selvitettiin aluksi karkeasti ilmakuvan ja maastokartan avulla. Kasvillisuuskuviointi tarkennettiin maastokäynnillä 23.7. Selvityksen mukaan hankealue on suurimmaksi osaksi ojitettu ja eriasteisesti muuttunut puoliavoin suo. Luonnon-
tilaista ojittamatonta suota hankealueesta on alle 20 %. Luonnontilaiset alueet ovat karuja nevoja, suurimmaksi osaksi kalvakkanevaa ja kalvakkanevan sekä muiden karujen nevatyyppien mosaiikkia. Ojitettu alue on mäntypuustoista turvekangasta ja rämemuuttumaa. Kartoitusaluetta ympäröivät monin paikoin ojitetut kosteikot ja mäntyvaltaiset talousmetsät. Ojitetun alueen keskellä virtava Kiiskioja ei ole luonnontilainen. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan tarkastelualueella ei ole uhanalaisia luontotyyppejä. Kalvakkanevat on kuitenkin luokiteltu koko maassa silmälläpidettäviksi (NT). Selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä, metsälakikohteita tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä. Kiiskisuo Mutkavaulunsuo Murtosuon alueella ei tiedetä esiintyvän uhanalaisia tai huomioitavia kasvilajeja. Kiiskisuo Mutkavaulunsuo Murtosuon alueen linnusto selvitettiin 7.6. kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Alueella havaittiin pesimäaikaisessa laskennassa 28 lintulajia ja 99 lintuparia. Pesimälinnusto oli lajimäärältään hieman tavanomaista suurempi ja linnuston tiheys tavanomainen. Lajimäärää selittää kuitenkin se, että inventointialueeseen kuului reheväkasvuisia suonreunusmetsiä. Pesimälajisto oli hyvin tyypillistä Oulun läänin ojitettujen ja eiluonnontilaisten neva- ja rämesoiden lajistoa. Avosoiden lajistoa on alueella vähän ja lajisto koostuu pääasiassa suon reunaosien metsälajeista. Suojelullisesti merkittävimpiä ovat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut kurki, liro, teeri ja metso. Kiiskisuo Mutkavaulunsuo Murtosuon ja sen lähialueen linnustollinen arvo on kartoitustulosten perusteella kokonaisuudessaan sekä lajistollisesti että linnuston tiheydellä mitattuna hieman tavanomaista suurempi. Turvetuotannon käynnistymisen jälkeen alueen linnustolle suotuisa elinympäristö muuttuu ja kaventuu. Luonnontilaisuus häviää ja alueen vesitalous muuttuu kuivatusten myötä. 8 Asutus ja maankäyttö Hankealue on lähes kauttaaltaan metsän tai metsäojitetun suon ympäröimä. Kiiskisuo sijaitsee syrjäisellä seudulla. Lähimmät asunnot sijaitsevat Lintuperällä noin kilometrin etäisyydellä lounaaseen. Lähiympäristö on pääasiassa metsätalouskäytössä. Hankealueen ympärillä on metsäautoteitä, joille turvetuotantoalue saattaisi tulla näkymään joiltakin kohdilta. Kiiskisuo sijaitsee poronhoitoalueella. Tuotantotoiminnan seurauksena voi ajoittain kulkeutua turvepölyä tuotantoalueen lähiympäristöön. Tuotantoalueen vähäinen koko, vallitsevat tuulensuunnat ja suojavyöhykkeinä toimivat metsäalueet tuotantoalueen ja asutuksen välissä sekä asutuksen etäisyys huomioon ottaen toiminnasta ei aiheudu naapurikiinteistöjen käytölle kohtuutonta rasitusta pölyn muodossa. Kuljetusreittien varteen sijoittuu asutusta. Kiiskisuon tuotanto lisää rekkaliikennettä nykyisestä erityisesti kuljetusreitin alkupään pienemmällä tieosuudella Lintuperä Pärjänsuo. Alueen luonne marjastus- ja metsästysmaana muuttuu kuntoonpanotöiden johdosta. Kasvillisuusselvityksen mukaan Kiiskisuo-Murtosuon itäpuolen
ojitetuilla rämeillä kasvaa hillaa, jonka sato oli huonosta hillavuodesta huolimatta kohtuullinen. Toiminta ei vaikeuta alueen paikallista elinkeinotoimintaa, joka perustuu suurelta osin maa- ja metsätalouteen. Kuntoonpano- ja tuotantotoiminnan aikana metsästys hankealueella estyy. Tuotantokauden ulkopuolella se on mahdollista. 9 Suojelukohteet ja pohjavesialueet Suunnitellun turvetuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojelukohteita, joihin tuotantoalueen toimilla olisi vaikutuksia. Lähimmät Natura 2000 -alueverkostoon sisältyvät kohteet sijaitsevat yli 5 km:n etäisyydellä Kiiskisuo Mutkavaulunsuo Murtosuon alueelta. Lähimmillään noin 1,6 km:n etäisyydellä tuotantoalueen kaakkoispuolella sijaitsee kahdesta osa-alueesta koostuva arvokas kallioalue Rasvavaara. Suunnitellun turvetuotantoalueen vaikutusalueella ei sijaitse pohjavesialueita, luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä, metsälakikohteita tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä. Alueella ei tiedetä esiintyvän uhanalaisia tai huomioitavia kasvilajeja. Alueella ei sijaitse myöskään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia vesistöjä. Vesistö Kiiskisuon turvetuotantoalue sijaitsee Iijoen vesistöalueen Livojoen valuma-alueella ja siellä tarkemmin Pärjänjoen alaosan alueella. Kiiskisuon turvetuotantoalueen vedet johdetaan laskuojalla läheiseen Kiiskiojaan ja edelleen Pärjänjoen kautta Livojokeen. Pärjänjoen alaosan alueen pinta-ala on noin 99 km 2 ja järvisyys 0,48 %. Pärjänjoen valuma-alueen pinta-ala on noin 420 km 2 ja järvisyys 1,2 %. Hankealue muodostaa 1,0 % Pärjänjoen alaosan alueesta ja 0,24 % Pärjänjoen valuma-alueesta. Virtaamat Kiiskiojan suulla (valuma-alueen pinta-ala 10,5 km 2 ) sekä Pärjänjoen suulla: Valuma l/s km 2 Kiiskiojan suu m 3 /s Pärjänjoen suu m 3 /s MHQ 404 4 89 MQ 11,1 0,1 6,2 MNQ 0,003 0,0 0,6 Vedenlaatu Purkuvesistön vedenlaatutietoja on tarkasteltu ympäristöhallinnon Herttatietokantaan tallennettujen Pärjänjoen alaosan tarkkailutulosten sekä Kiiskiojasta ja Pärjänjoen alaosalta vuosina 2004 2005 otettujen ennakkotarkkailunäytteiden perusteella. Pärjänjoen alaosan näytepisteestä on vuosina 1980 2009 otettu yhteensä 128 vesinäytettä. Tulosten perusteella veden ph-arvo on lähellä neutraalia ja alkaliniteetin perusteella veden puskurikyky happamoitumiselle on erinomainen. Humusta vedessä on alueelle tyypillisessä määrin. Keskimää-
räisten kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Pärjänjoki voidaan luokitella karuksi ja keskimääräisten kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella lievästi reheväksi vesistöksi. Ympäristöhallinnon vuosien 2000 2003 vedenlaadun perusteella tekemän vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Pärjänjoki kuuluu luokkaan hyvä. Ympäristöhallinnon vuosien 2000 2007 seurantatulosten perusteella tekemän pintavesien ekologisen luokittelun mukaan Pärjänjoki kuuluu luokkaan hyvä. Ennakkotarkkailun perusteella Kiiskiojan vesi on hieman hapanta sekä humus- ja rautapitoisempaa kuin Pärjänjoen vesi. Keskimääräisten kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Kiiskioja on rehevä. Kiiskiojan käyttökelpoisuutta tai ekologista tilaa ei ole luokiteltu. 10 Muu kuormitus Pärjänjoen alaosan alueella maankäyttö on metsätalouspainotteista. Vesistökuormitus on pääosin metsätalouden hajakuormitusta. Pärjänjoen valuma-alueella ja Pärjänjoen alaosan alueella ei ole turvetuotantoa eikä muita pistekuormittajia. Livojoen valuma-alueella on tällä hetkellä vain yksi pistekuormittaja, Syötteen jätevedenpuhdistamo, joka on jälkisaostuksella varustettu aktiivilietelaitos. Puhdistamolta vesi johdetaan noin 6 km:n päähän Iso-Petäjäsuon varastoaltaaseen, josta se imeytyy maaperään ja kulkee pohjavettä pitkin Pärjänjokeen. Kiiskisuon suunniteltu tuotantoalue muodostaa 0,24 % koko Pärjänjoen valuma-alueen pinta-alasta. Kiiskisuon turvetuotantoalueen nettokuormituksen on arvioitu olevan kuntoonpanovaiheessa 32 kg fosforia ja 320 kg typpeä vuodessa. Tuotantovaiheessa kuormituksen on arvioitu olevan noin 9 kg fosforia ja 270 kg typpeä vuodessa. Kyseiset kuormitusarvot muodostavat 0,4 1,3 % Pärjänjokeen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta (luonnonhuuhtouma, haja-asutus, maatalous, metsätalous ja pistekuormitus) ja 0,1 0,3 % Pärjänjokeen ja Livojokeen Pärjänjokisuun yläpuolelle kohdistuvasta yhteenlasketusta kuormituksesta. Kalasto ja jokihelmisimpukka Pärjänjoen alaosalla harjoitetaan aktiivista vapakalastusta. Tärkein saalislaji on harjus. Sen lisäksi saadaan haukea, ahventa sekä vähän taimenta. Pärjänjoen alaosa on pääasiassa suvantoa, jossa on virta-alueita melko vähän. Alueelle ei ole tehty kalanistutuksia viime vuosina. Myös Livojoella harjoitetaan aktiivista kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kalastus on pääasiassa vapakalastusta. Tämän ohella käytetään katiskoja sekä keväällä ja syksyllä myös verkkoja. Tavoitelluin saalislaji on harjus. Sen ohella saadaan haukea, ahventa, taimenta, säynettä ja lahnaa. Livojokeen istutetaan vuosittain harjusta ja taimenta. Rapukanta Livojoella on tuhoutunut, mutta rapua esiintyy edelleen satunnaisesti. Vedenlaatu alueella on arvion mukaan viime vuosina parantunut. Metsähallitukselta saadun tiedon mukaan Pärjänjoki ja Livojoki ovat merkittäviä harjuksen ja taimenen luontaisen lisääntymisen alueita. Pärjänjoen keski- ja yläosan yhteislupa-alueella harjoitetaan aktiivista virkistyskalastusta. Alueella on hyvä harjuskanta ja sinne on istutettu myös pyyntiko-
koista taimenta. Pärjänjoen alaosan suvantojaksolla on merkitystä harjuksen talviaikaisina oleskelupaikkoina. Pärjänjokeen on istutettu harjuksen ja taimenen ohella myös 0-vuotiasta lohta, mikä liittyy lohen palautushankkeeseen Iijoella. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta saadun tiedon mukaan Pärjänjoki on potentiaalista jokihelmisimpukan (jokihelmisimpukan) esiintymisaluetta, mutta asiasta ei ole olemassa tutkittua tietoa. Jokihelmisimpukkaa esiintyy Livojoessa. Pärjänjokisuun alapuolella lähin esiintymisalue on noin 2 km Pärjänjokisuusta. Jokihelmisimpukkaa esiintyy myös paikoin alempana Livojoella. Vesistövaikutusarvion mukaan Kiiskisuon kuormitus heikentää merkittävästi Kiiskiojan vedenlaatua, mutta vaikutukset Pärjänjoessa jäävät vähäisiksi. Kiiskioja on pieni ja ajoittain hyvin pienivirtaamainen oja, jolla ei ole merkittävää kalataloudellista arvoa. Oja voi edelleen toimia kevätkutuisten kalalajien lisääntymis- ja pienpoikasalueena. Pärjänjoen kevätkutuiset kalalajit ovat vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestäviä ja niiden kantoihin Kiiskisuon kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Kevätkutuisista kalalajeista vedenlaadun suhteen vaateliain on harjus, jonka lisääntymisalueet Pärjänjoella ovat käytännössä Kiiskiojan yläpuolisilla alueilla. Kiiskisuon kuormituksen vesistövaikutukset Livojoessa jäävät sen tasoisiksi, että niillä ei arvioida olevan yksittäistapauksena merkittävää vaikutusta Livojoen kalakantoihin eikä jokihelmisimpukan ja mahdollisesti elpyvän rapukannan elinolosuhteisiin. Pärjänjoen alaosa on pääasiassa suvantoa, ja jokihelmisimpukan mahdolliset esiintymisalueet ovat siten pääasiassa Kiiskiojan yläpuolisella joella. Kiiskisuon aiheuttama ravinne- ja kiintoainekuormitus vaikuttaa vähäiseltä osaltaan Pärjänjoen vedenlaatuun. Kalastus Pärjänjoen alaosalla on käytännössä vapakalastusta, johon kuormituksella ei ole suoranaista vaikutusta. Kalojen käyttökelpoisuuteen kuormituksella ei arvioida olevan vaikutusta. Käytännössä Kiiskisuon turvetuotantoalueen vaikutuksia ei voida täsmällisesti eritellä muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä, kuten maa- ja metsätalous sekä asutus. Livojoen vesistöalueella ei ole toiminnassa olevia turvetuotantoalueita. Pärjänjoen ja Livojoen nykyinen varsin hyvä kalataloudellinen tila, kalaston rakenne ja joen kalataloudellinen arvo huomioiden Kiiskisuon kuormituksen kalataloudelliset haittavaikutukset arvioidaan kuormituksen vähäisyydestä huolimatta sen tasoisiksi, että ne ylittävät kompensaatiotoimia edellyttävän vaikutustason. 11 Vaikutukset vesistöön Turvetuotannon vesistövaikutukset voivat liittyä lähinnä ravinnepitoisuuksiin, veden tummuuteen sekä kiintoaineesta johtuvaan liettymiseen. Kiiskisuon päästöjen vaikutuksia alapuolisessa vesistössä on arvioitu laimenemissuhteen perusteella Kiiskiojan suulla laskussa Pärjänjokeen sekä noin 2,6 km alempana Pärjänjoen suulla laskussa Livojokeen. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita, ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus suoraan laskentakohtaan ottamatta huomioon vesistöjen nykyistä vedenlaatua ja vesistössä tapahtuvia muutoksia, kuten ravinteiden sitoutumista ja sedimentoitumista.
Kiiskiojan suulla ennen laskua Pärjänjokeen turvetuotantoalueen kuntoonpanosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 9 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 90 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 1 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforille 17 µg/l, typelle 190 µg/l ja kiintoaineelle 2 mg/l. Kiiskisuon kuntoonpanovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Kiiskiojan fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 20 40 %, typpipitoisuutta noin 10 25 % ja kiintoainepitoisuutta noin 13 40 %. Kiiskisuon kuivatusvedet lisäisivät rehevyyttä Kiiskiojassa. Myös Kiiskiojan kiintoainepitoisuus nousisi nykyisestä tasosta. Pärjänjoen suulla kuntoonpanosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 0,2 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 2 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,01 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforin osalta 0,1 µg/l, typen osalta 2 µg/l ja kiintoaineen osalta 0 mg/l. Kiiskisuon kuntoonpanovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Pärjänjoen fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 1 %, typpipitoisuutta noin 1 % ja kiintoainepitoisuutta noin 0,5 %. Kiiskisuon kuntoonpanovaiheen kuormitusvaikutukset Pärjänjoessa ovat vähäiset. Kuntoonpanosta aiheutuvia pitoisuuslisäyksiä ei voida erottaa Pärjänjoen luontaisesta vaihtelusta, eivätkä ne lisää Pärjänjoen rehevyyttä. Tuotantovaiheen aikaiset kuormituspäästöt ovat pienemmät kuin kuntoonpanovaiheen aikaiset, joten myös hankealueen kuivatusvesien vaikutukset vesistön vedenlaatuun on vähäisemmät tuotantovaiheen aikana. Kiiskiojan suulla ennen laskua Pärjänjokeen turvetuotantoalueen tuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 3 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 70 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforille 6 µg/l, typelle 135 µg/l ja kiintoaineelle 1 mg/l. Kiiskisuon tuotantovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Kiiskiojan fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 6 14 %, typpipitoisuutta noin 10 18 % ja kiintoainepitoisuutta noin 6 15 %. Kiiskisuon kuivatusvedet lisäisivät ja ylläpitäisivät osaltaan rehevyyttä Kiiskiojassa. Myös Kiiskiojan kiintoainepitoisuus nousisi nykyisestä tasosta. Pärjänjoen suulla tuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 0,1 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 1 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforille 0,1 µg/l, typelle 1 µg/l ja kiintoaineelle 0 mg/l. Kiiskisuon tuotantovaiheen kuivatusvedet lisäisivät Pärjänjoen fosforipitoisuutta nykyisestä tasosta noin 0,25 %, typpipitoisuutta noin 0,5 % ja kiintoainepitoisuutta noin 0,3 %. Kiiskisuon tuotantovaiheen kuormitusvaikutukset Pärjänjoessa ovat vähäiset. Tuotantovaiheen kuivatusvesistä aiheutuvia pitoisuuslisäyksiä ei voida erottaa Pärjänjoen luontaisesta vaihtelusta, eivätkä ne lisää Pärjänjoen rehevyyttä. Kiiskiojan varrella hankealueen alapuolella ei sijaitse rantakiinteistöjä. Kiiskisuon purkuvesistön lähimmät rantakiinteistöt sijaitsevat lähellä Pärjänjoen suuta. Hankealueen kuivatusvedet eivät normaalissa tuotantovaiheessa muuta Pärjänjoen tilaa. Kiiskisuon arvioidut vaikutukset Pärjänjokeen jäävät vähäisiksi, eikä toiminnasta arvioida aiheutuvan korvattavaa virkistyshaittaa. 12
13 Arvio Kiiskisuon ylivaluman aikaisesta kuormituksesta Kuivatusvesien pumppaaminen pintavalutuskentälle tasaa ylivirtaamahuippuja, koska virtaama ei voi ylittää pumpun kapasiteettia. Suurissa ylivirtaamatilanteissa vettä voidaan padottaa tuotantoalueen ojastoon aiheuttamatta kuitenkaan tulvaa tuotantoalueelle. Ylivirtaamahuippujen leikkaaminen alentaa samalla myös valumapiikkien aikaisia kuormitushuippuja. Viipymän pidentymisellä on myös merkitystä etenkin typen ja kiintoaineen huuhtoutumisen kannalta. Kiiskisuolla pumppu on mitoitettu valumalle noin 100 l/s km 2, joten pumppaaminen leikkaa virtaama- ja kuormituspiikit tätä suuremmilla valumilla ja vettä varastoituu laskeutusaltaaseen ja ojastoon. Tämä pienentää juuri ainemääriä, koska merkittävä osa ainemääristä purkautuu valuntahuippujen aikana. Laskeutusaltaat on mitoitettu valumalle 300 l/s km 2. Kiiskisuolta ylivalumatilanteessa huuhtoutuvia ainemääriä on arvioitu lupahakemuksessa esitettyjen, kesäajan keskimääräisten kuormitusten ja kertoimien (ylivirtaama/koko kesä) perusteella. Näin saatavat arvot kuvastavat keskimäärin enintään kerran kesässä esiintyvän ylivaluman aikaista kuormitusta. Kerran kesässä esiintyvä ylivaluma voi vaihdella voimakkaasti vuosittain. Nettokuormitusta laskettaessa taustavalumana on käytetty Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä saatua Pärjänjoen alaosan vuosien 1990 2009 keskimääräistä kesän ylivalumaa (32 l/s km 2 ). Taustapitoisuutena on käytetty 0,8 mg/l kiintoainetta, 10 g/l fosforia ja 400 g/l typpeä. Kyseiset pitoisuudet ovat 40 80 % turvetuotannon kuormituslaskennassa käytetyistä kesäajan taustapitoisuuksista. Arvio Kiiskisuon turvetuotantoalueen kuormituksesta keskimäärin kerran kesässä toistuvassa ylivalumatilanteessa sekä pumpun maksimitehoa vastaavassa harvemmin toistuvassa ylivalumatilanteessa (vertailuna taulukossa on esitetty myös Kiiskisuon kesäajan keskimääräiset kuormitusarvot): Brutto Kiintoaine kg/vrk Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk Netto Kiintoaine kg/vrk Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk Kuntoonpanovaihe Kesä keskimäärin 10 0,1 1 8 0,1 1 Ylivaluma, 1krt/kesä 35 0,3 5 30 0,3 4 Ylivaluma, maksimi 70 0,6 11 70 0,6 10 Tuotantovaihe Kesä keskimäärin 5 0,1 1 3 0,1 0,5 Ylivaluma, 1krt/kesä 35 0,2 5 30 0,2 4 Ylivaluma, maksimi 60 0,3 9 60 0,3 7 Yllä olevat, kerran kesässä toistuvat kuormitusarvot kuvastavat tilannetta, jossa suolta lähtevä valuma on kuntoonpanovaiheessa 49 l/s km 2 ja tuotantovaiheessa 55 l/s km 2. Harvoin toistuvien rankkasateiden aikainen valuma voi joillakin soilla olla jopa luokkaa 100 200 l/s km 2. Koska Kiiskisuon laskeutusaltaasta pintavalutukseen vettä pumppaava pumppu on mitoitettu valumalle 100 l/s km 2, voi Kiiskisuolta lähtevä virtaama ja kuormitus harvoin toistuvien, erittäin voimakkaidenkin rankkasateiden aikana olla korkeintaan noin kaksinkertainen kerran kesässä toistuviin virtaamiin ja kuormituksiin verrattuna.
Kesän keskiylivirtaamalla kuormituksen vaikutukset Pärjänjoessa jäävät arvion mukaan häviävän pieniksi ja valuma-alueeltaan suuremmassa Livojoessa vaikutukset jäävät suuremmista virtaamista johtuen selvästi Pärjänjokea pienemmiksi. Mahdollisten yksittäisten suurten ylivalumien (yli 100 l/s km 2 ) esiintymisväli on todennäköisesti useita vuosia. Vähäjärvisessä vesistössä vedenlaatu ja virtaamat vaihtelevat luontaisestikin suuresti, joten tiettyyn rajaan asti vesieliöstö on sopeutunut vaihteluun ja lyhytaikaisiin kiintoaine- ja samennuspiikkeihin. Vaikka vedenlaadun seurannassa näytteenottoa ei ole ajoitettu ylivirtaamiin, voidaan olemassa olevien tarkkailutulosten perusteella arvioida, että nykyisellään vesistössä esiintyy kiintoaineen osalta 5 10 mg/l pitoisuushuippuja, joita Kiiskisuon kuormitus nostaisi maksimissaan 0,1 0,2 mg/l. Lyhytkestoisia ravinnepiikkejä levästö voi hyödyntää huonosti ravinteiden ollessa paljolti kiintoaineeseen sitoutuneena ja kontaktiajan ollessa lyhyt. 14 Arvio eristys- ja laskuojista aiheutuvasta kuormituksesta Eristys- ja laskuojien aiheuttamaa kuormitusta ei ole tarkkailuissa seurattu, mutta se on luonteeltaan ja toiminnaltaan hyvin samantapaista kuin metsäojituksen aiheuttama kuormitus yleensä. Kuitenkin näiden ojien pintaalat ovat hyvin pieniä metsäojitukseen verrattuna. Lisäksi on huomioitava, että laskuojien kuormitus on paljolti turvesuolta kulkeutunutta kuormitusta, joka lähtee veden mukana uudelleen liikkeelle. Tämä osa kuormituksesta on jo mukana turvesuon kuormituslaskelmissa. Purkautumisrytmiikka metsäojitusalueilta on todennäköisesti hyvin samantapainen kuin turvesuolta. Eristysojia kaivetaan noin 7 400 m. Eristysojien yhteenlaskettu valumaalue on 310 ha. Pintavalutuskentältä vedet johdetaan suoraan pintavalutuskentän eteläpuolitse virtaavaan Kiiskiojaan ja edelleen Pärjänjokeen, jolloin Kiiskioja toimii laskuojana. Kiiskiojaa ei kaiveta. Kiiskisuon eristysojien kymmenen vuoden aikana keskimäärin aiheuttama kokonaisfosforihuuhtouma on arvion mukaan 22 kg/v ja kiintoainehuuhtouma noin 21 500 kg/v. Ensimmäisenä kaivun jälkeisenä vuotena kuormitus on suurimmillaan ja pienenee ajan myötä. Laskuojia ei jouduta erikseen kaivamaan ja laskuojana toimivan Kiiskiojan aiheuttama kuormitus aiheutuu lähinnä uudelleen veden mukaan lähtevästä aineksesta, mikä on jo otettu huomioon suon kuormituslaskelmissa. Pärjänjoen alueen metsäojituksen aiheuttama kuormitus on arvion mukaan vuositasolla keskimäärin 6 kg fosforia ja noin 6 000 kg kiintoainetta, mihin verrattuna Kiiskisuon eristysojituksen aiheuttama kuormitus on lähes nelinkertainen. Vesienhoitosuunnitelma Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille 2010 2015 Livojoen nykytila on luokiteltu erinomaiseksi ja Pärjänjoen hyväksi, eli vesienhoitolain tilatavoitteiden mukaisiksi. Pärjänjoen tilan arvioidaan säilyvän vuoteen 2015 saakka hyvänä ja Livojoen erinomaisena, mikäli toteutetaan vain nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä. Tästä syystä toimenpideohjelmassa ei esitetä lisätoimenpiteitä näiden vesistönosien hoidolle.
Toimenpideohjelmassa nykykäytännön mukaisena toimenpiteenä vesienkäsittelylle uusilla turvetuotantoalueilla on esitetty pintavalutus tai jokin muu vähintään yhtä tehokas menetelmä. Kiiskisuolla pintavalutus on suunniteltu ympärivuotiseksi, joten toimenpiteet ovat riittävät Kiiskisuon alapuolisen vesistönosan säilymiseksi erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Kiiskisuon turvetuotannon vaikutuksia toimenpideohjelman kannalta voidaan tarkastella myös laskennallisesti pitoisuuslisäysten kautta alapuolisessa vesistössä. Kuntoonpanosta tai tuotannosta aiheutuvat pitoisuuslisäykset ovat niin pienet, ettei niistä aiheudu vaaraa vesistön erinomaisen tai hyvän tilan säilymiselle. 15 Ympäristöriskit Työmaalle laaditaan vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto aina keskeytetään lisääntyvän tulipaloriskin vuoksi. Työmaan pelastussuunnitelma toimitetaan pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesienkäsittelyrakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan valvontaviranomaiselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovakuutus. Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Toiminnan vaikutuksia seurataan ja dokumentoidaan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuilla. Käyttötarkkailu tuottaa kirjattua taustatietoa toiminnoista ja niiden ajoittumisesta sekä toimintaolosuhteista (muun muassa ojitukset, tuotanto, vesiensuojelutyöt, näytteenotto, mahdolliset toimintaan kohdistuneet huomautukset, sääolot). Päästötarkkailu tuottaa hankekohtaista tietoa päästöjen määrästä ja vaikutustarkkailu vaikutuksista ympäristössä (esimerkiksi pinta- ja pohjavedet sekä kalatalous). Hakemukseen on liitetty esitys Kiiskisuon turvetuotantoalueen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi. Alueella on voimassa Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille 2006 2012, johon Kiiskisuo liitetään. Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu tehdään mainitun ohjelman mukaisesti. Vahinkoja estävät toimenpiteet ja korvaukset Kiiskisuon kuormituksen vesistö- ja kalatalousvaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Kalataloudelliset haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla. Livojoen vesistöalueella ei ole toiminnassa olevia turvetuotanto-
alueita, joten ennakkopäätöksiä kalatalousmaksun suuruudesta ei alueelta ole. Pohjois-Pohjanmaalla pintavalutuskentällisten soiden kalatalousmaksun suuruus on ollut viime vuosina yleensä 1 2 euroa tuotantohehtaaria kohti. Viimeisimmissä uusia tuotantosoita koskevissa ympäristölupapäätöksissä pinta-alaltaan Kiiskisuota vastaavien tuotantoalueiden kalatalousmaksu on ollut alueesta riippuen yleensä 2,5 3,5 euroa tuotantohehtaaria kohti. Kiiskisuon kalatalousmaksun suuruudeksi voidaan arvioida 3 euroa tuotantohehtaaria kohti. Siten Kiiskisuon (102 ha) kalatalousmaksu olisi 310 euroa vuodessa. 16 Perusteet toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta Toiminnanaloittamislupa voidaan ympäristönsuojelulain 101 :n ja sen perustelujen mukaan myöntää vain perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Hakijan on asetettava hyväksyttävä vakuus ympäristön saattamisesta ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Hakijalla on tarvetta kuntoonpanon nopeaan aloittamiseen Kiiskisuon alueella, koska käytössä olevista turvevaroista on nykyisellään kova puute ja turpeen kysyntä on talousalueella kasvava. Haetun luvan myöntämiselle on hakijan mukaan perusteltu syy. Hakija on esittänyt vakuudeksi 5 000 euron omavelkaista takausta. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakija on 12.10.2009 täydentänyt hakemustaan tiedoilla muista saman purkuvesistön kuormittajista, asianosaistiedoilla sekä selvityksellä jokihelmisimpukan esiintymisestä Pärjänjoessa ja Livojoessa sekä Kiiskisuon turvetuotannon vaikutuksista siihen. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Pudasjärven kaupungissa 20.11. 21.12.2009 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 23.11.2009 Iijokiseutu-lehdessä. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta, Kainuun työ- ja elinkeinokeskukselta, Pudasjärven kaupungilta sekä kaupungin ympäristönsuojelu-, terveydensuojelu- ja kaavoitusviranomaisilta. Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Ympäristökeskus on todennut, että maakuntakaavassa Kiiskisuon alueella ei ole varsinaisia merkintöjä. Välittömästi Kiiskisuon länsipuolelle on osoitettu maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö tai maiseman vaalimisen
kannalta tärkeä alue ja Pärjänsuon kyläkeskus. Livojoen ylä- ja keskijuoksut on merkitty uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaiksi virtavesiksi. Maakuntakaavassa suon länsipuolelle osoitettu alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Pärjänsuon asutustila-alue, joka kuuluu Pohjois- Pohjanmaan maakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kiiskisuon turvetuotantoalueella ei ole vaikutusta alueen kulttuuriarvoihin, koska lähimmät asutustilat sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä suosta. Alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja. Tiedossa ei ole aluetta koskevia maankäyttöhankkeita tai suunnitelmia. Kyse on pääosin ojitetusta suoalueesta, jolla kuitenkin edelleen on luonnon monimuotoisuusarvoja. Kasvillisuusselvityksen mukaan uhanalaisia luontotyyppejä ei ole, mutta silmälläpidettävää kalvakkanevaa kylläkin. Uhanalaisia kasvilajeja ei löydetty. Linnustoselvityksen mukaan Kiiskisuon Murtosuon ja lähialueen linnustollinen arvo on kartoituksen perusteella lajistollisesti hieman tavanomaista suurempi ja tiheydeltään tavanomainen. Linnustoselvitys perustuu vain yhden aamun kartoituslaskentaan. Menetelmän puutteet tuodaan pääasiassa esiin. Tästä huolimatta parimäärät esitetään ja niistä tehdään johtopäätöksiä. Suoalueen muutonaikaista merkitystä linnustolle ei tarkastella. Linnustokartoitukselta vaadittava laadullinen taso riippuu kohteesta. Tässä tapauksessa tasoa voitaneen pitää juuri ja juuri riittävänä luvanmyöntämisedellytysten harkintaan. Kasvillisuusselvitys edustaa parempaa laatua. Jokihelmisimpukka on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, uhanalaiseksi luokiteltu ja luonnonsuojelulain mukainen erityistä suojelua vaativa laji. Livojoki on ollut hyvä jokihelmisimpukkajoki varsinkin yläjuoksultaan. Tieto Livojoen raakuista on lähes parin vuosikymmenen takaa. Livojoen alaosan esiintymät ovat todennäköisesti jäänteitä jokiosan entisestä runsaasta jokihelmisimpukkakannasta. Hillikosken suvannon jokihelmisimpukkaesiintymä noin 55 km:n päässä Livojoen suusta mainitaan alimmaksi merkittäväksi osapopulaatioksi. Ympäristökeskus on huomauttanut, että kanta on Livojoen kunnostuksen, vedenlaadun paranemisen ja taimenen lisääntymisen takia saattanut vahvistua. Jokihelmisimpukalla on tietyt elinympäristövaatimukset, joista keskeisiä ovat väli-isännäksi soveltuvan lohikalan (useimmiten purotaimenen) esiintyminen, sopiva veden ph (6 7,5) sekä laadultaan riittävän puhdas, rautapitoisuudeltaan alhainen ja riittävän viileä vesi. Hakemuksessa mainitaan, että Livojoen jokihelmisimpukat tullaan kartoittamaan Ruostesuon ja Vastasuon YVA-selostuksiin liittyen vuonna 2010. Kiiskisuon päästöjen vaikutusarvio on tehty keskimääräisillä virtaamilla. Hakemuksessa olisi pitänyt arvioida ravinteiden ja erityisesti kiintoaineen kulkeutumista Pärjänjokeen ja Livojokeen myös ylivirtaamatilanteissa. Hakemuksessa ei arvioida, ovatko vesienkäsittelyrakenteet riittävän tehokkaita kaikissa virtaamatilanteissa. Kuormitusarviossa ei ole otettu huomioon eristys- ja laskuojista aiheutuvaa kuormitusta. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan Kiiskisuolla saattaa olla ajoittain suuremmat vaikutukset Livojokeen, toisin kuin hakemuksessa pitoisuuslaskelmilla on arvioitu. Pintavalutuskenttä on suunniteltu ojitetulle alueelle, jolle vedet pumpataan ympäri vuoden. Kentällä on karttatarkastelun mukaan kolme metsäojaa, jotka sijaitsevat veden virtaussuunnan mukaisesti. Ojien tukkimistoimenpiteitä tai niiden aikataulua ei ole tarkemmin selostettu, eikä myöskään olemassa olevien ojien syvyyttä ja ikää. Ei ole esitetty tietoa siitä, ulottuvatko ojat kivennäismaahan. Ojitetulle alueelle rakennetun pintavalutuskentän 17
toiminnasta ei ole takeita etukäteen, eikä rakenteelle ole olemassa mitoitus- tai rakentamisohjeita. Kentän turvepaksuutta, turpeen maatuneisuusastetta tai kaltevuutta ei ole ilmoitettu. Laskeutusaltaat on mitoitettu oikein. Lohkojen välissä virtaava Kiiskioja ei hakemuksen mukaan ole luonnontilainen. Oja joudutaan ylittämään useista kohdista vesien johtamiseksi pintavalutuskentälle sekä kulkuyhteyksien vuoksi. Vesienhoitosuunnitelmassa Livojoen ekologinen tila on luokiteltu kalaston, pohjaeläinten ja piilevien sekä niitä tukevien vedenlaatutekijöiden perusteella erinomaiseksi. Livojoella ei ole muita turvetuotantoalueita, ja alueelle sijoittuvat aikaisemmat hakemukset (Metsosuo ja Savisuo) on hylätty. Vesienhoidon tavoitteena on, että Livojoen nykytila, eli erinomainen tila, säilyy. Livojoen ylä- ja keskiosa on huomioitu myös maakuntakaavassa, jossa se on merkitty arvokkaaksi vesistöksi. Kiiskisuon vedet laskevat tälle alueelle. Merkinnällä on osoitettu eräitä pieniä jokia, joissa esiintyy erityisesti suojeltavaa eliölajistoa. Nämä joet ovat myös muulta luonnontilaltaan poikkeuksellisen arvokkaita. Livojoen ylä- ja keskijuoksua koskee yleinen suunnittelumääräys, jonka mukaan valuma-alueella tehtävät toimenpiteet on suunniteltava niin, ettei arvokkaiden vesistöjen soveltuvuutta näille eliölajeille vaaranneta. Myös eri kuormituslähteiden yhteisvaikutus on otettava huomioon kuormituskynnystä arvioitaessa. Lupakäsittelyssä on otettava huomioon luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, uhanalaiseksi luokiteltu ja luonnonsuojelulain mukainen erityistä suojelua vaativa laji jokihelmisimpukka. Uittoperkausten entisöintitöihin liittyen jokihelmisimpukkakantaa kartoitettiin vuonna 1992, jolloin lajin esiintyminen selvästi elinvoimaisine kantoineen keskittyi joen yläosalle Rytingin yläpuolelle. Pienempiä esiintymiä tavattiin tuolloin myös joen alajuoksulla. Livojoen kalataloudellisten kunnostus- ja istutustöiden ansiosta jokihelmisimpukan toukkavaiheen aikaisena väli-isäntänä toimivan taimenen kanta on vesistönosalla lisääntynyt, mikä on luonut edellytyksiä myös jokihelmisimpukkakannan vahvistumiselle. Kaikki vedenlaatua heikentävät ja vesistön pohjan liettymistä aiheuttavat toimenpiteet valuma-alueella, turvetuotanto mukaan lukien, ovat uhkana jokihelmisimpukkakannan säilymiselle ja kannan vahvistumiselle. Liettymistä aiheuttaa erityisesti kiintoaine, joka laskeutuu ja kertyy uoman pohjalle. Näin ollen luvan myöntämisedellytyksiä Kiiskisuon turvetuotantohankkeelle ei ole. 2. Kainuun työ- ja elinkeinokeskus Ihmistoiminnoista aiheutuva kuormitus Livojokeen ja Pärjänjokeen on vähäistä, ja veden laatu niissä on hyvä. Pistekuormittajia ei käytännössä ole. Joet ovat kalastoltaan arvokkaita; sekä taimen että harjus lisääntyvät alueella luontaisesti. Molemmissa joissa on myös toteutettu uiton jälkeinen kalataloudellinen kunnostus. Kalastuskohteena niillä on paikallista suurempi merkitys. Sekä Livojoki että Pärjänjoki ovat ennen Iijoen alaosan patoamista kuuluneet merivaelteisten vaelluskalojen (lohi, taimen, siika) vaellusalueeseen. Vireillä olevan vaellusyhteyden palauttamisen toteutuessa jokien kalataloudellinen arvo sekä niiden merkitys yleiselle kalatalousedulle kasvavat. Ympäristönsuojelulain yksityiskohtaiset perustelut huomioon ottaen turvetuotannon aloittaminen Kiiskisuolla aiheuttaisi lain 42 :n 1 momentin 4) kohdassa tarkoitettua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista sekä 18
myös samassa kohdassa tarkoitettua yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista, ja hakemus on siksi kokonaisuudessaan hylättävä. 3. Oulunkaaren ympäristöpalvelut Oulunkaaren ympäristöpalvelut on Pudasjärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena todennut, että suunnitellun tuotantoalueen sijainti asutukseen nähden on hyvä. Ei ole odotettavissa, että toiminta tulisi aiheuttamaan asutuilla alueilla terveys- tai muuta merkittävää haittaa. Toiminnan työllistävä vaikutus tukisi elämisen mahdollisuuksia maaseudulla, jossa työpaikkoja on niukasti. Pärjänjoella ja Livojoella on merkittävä virkistyskäyttöarvo paikallisille asukkaille, loma-asukkaille sekä alueella vieraileville matkailijoille. Matkailu on myös merkittävä työllistäjä ja tulonlähde Pudasjärvellä. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 on nykyinen Livojoen tila arvioitu erinomaiseksi ja Pärjänjoen tila hyväksi. Vesistöjen tilan arvioidaan pysyvän nykyisen luokituksen mukaisena ilman erityisiä toimenpiteitä, kun eri kuormittajatahot (muun muassa maatalous, metsätalous ja haja-asutus) toteuttavat toiminnoissaan hyviä vesiensuojelutoimenpiteitä. Haja-asutuksen jätevesijärjestelmien rakentamisen arvioidaan selvästi vähentävän vesistökuormitusta ja vaikuttavan myönteisesti vesistöjen vedenlaatuun. Turvetuotannon aloittaminen Kiiskisuolla toisi Livojoen vesistöalueelle uuden kuormituslähteen. Livojoen valuma-alueella olisi muitakin turvetuotantosoita, mutta niille ei ole toistaiseksi myönnetty ympäristölupaa. Keskeinen kysymys on, tulisiko turvetuotanto uutena kuormittajana merkittävästi heikentämään vedenlaatua ja vaikuttamaan kalakantoihin ja muihin vesieliöihin Livojoella ja Pärjänjoella. Kiiskisuon lupahakemuksessa arvioidaan, ettei vaikutus olisi yksittäistapauksena merkittävä. Kovin vahvoja perusteluja arviolle ei kuitenkaan ole esitetty. Ennen luvan käsittelyä tulisi kuormituksen vesistövaikutuksia selvittää ja perustella tarkemmin. 19 Muistutukset 4. Metsähallitus Metsähallitus on todennut, että sen hallinnoimat vesialueet Livojoessa alkavat noin 1,5 km Pärjänjoen suun alapuolella. Livojoki ja Pärjänjoki ovat poikkeuksellisesti säästyneet turvetuotannon vaikutuksilta. Vesiylioikeuden vuonna 1995 antaman Savisuota koskevan päätöksen perusteella Livojoen valuma-alueelta evättiin turvekaivosten avaaminen. Vesiylioikeus katsoi, että tuotantoalueen kuntoonpano ja tuotannon yhteydessä vapautuvien kuivatusvesien johtaminen vesistöön aiheuttaisivat lisähaittoja, jotka olisivat erityisesti yleiseltä kannalta katsottuna huomattavat. Reilun vuosikymmenen jälkeen tällä päätöksellä on ollut kauaskantoisia vaikutuksia; Livojoen ekologinen tila on erinomainen, mikä on harvinaista niin lännessä ja etelässä sijaitsevalla suurella havumetsävyöhykkeen joella. Livojoessa esiintyy luonnonsuojelulain 47 :n tarkoittamaa erityisesti suojeltavaa lajia, jokihelmisimpukkaa, jonka esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.
Livojoella on meneillään kaksi YVA-selvitystä liittyen turvetuotantoon. Molemmissa yhteysviranomainen on edellyttänyt jokihelmisimpukan osalta 1990-luvun alussa tehdyn jokihelmisimpukkakartoituksen päivittämistä. Aikaisemman selvityksen jälkeen Livojoella on toteutettu uittoperkausten kunnostukset, tehty taimenen kotiutusistutukset ja vedenlaatu on parantunut, mitkä kaikki yhdessä ovat mahdollistaneet myös jokihelmisimpukkakannan olemassaolon ja elpymisen. Jokihelmisimpukkakartoitusta ei 1990-luvun alussa tehty Pärjänjoella lukuun ottamatta suuosan virta-aluetta. Hakemussuunnitelmassa todetaan, ettei jokihelmisimpukkaa esiinny Pärjänjoen alaosan suvantoalueella. Tämä on pelkkä olettamus, koska jokihelmisimpukkaa on esiintynyt muun muassa Livojoella ja Korvuanjoella nimenomaan syvillä suvanto-osuuksilla. Siksi se on mahdollista myös Pärjänjoen suvantoalueilla, mutta kartoitusta ei ole tehty. Iijoen merellisten vaelluskalojen palautushankkeen yhteydessä Livojokeen ja Pärjänjokeen on kotiutettu uudelleen joen omaa lohi- ja meritaimenkantaa. Ensimmäiset ylisiirtoluvan saaneet kutuun valmistautuvat lohet istutettiin Livojoen alaosan Vääräkoskelle kesällä 2009. Ennen Iijoen sulkemista sivujoista Livojoki oli merkittävin niin lohen, meritaimenen kuin vaellussiian lisääntymisalueena. "Vaelluskalat palaavat Iijokeen" -hanke on koko jokilaakson yhteinen hanke, jonka tarkoituksena on palauttaa vaelluskalat luonnonkiertoon kotiutuspoikasistutusten, aikuisten kalojen ylisiirtojen ja suunnitteilla olevien kalateiden avulla. Maakuntakaavassa Livojoella on avmerkintä, jolla osoitetaan lohikannan elvytysohjelman sisältyvien jokien pääuomat ja uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaita virtavesistöjä. Hakija on pyytänyt lupaa toiminnan aloittamiselle ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa ja perustellut sitä turpeen kysynnällä. Luvan myöntämisen edellytyksiä Kiiskisuon turvetuotantoon ei ole ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4) kohdan perusteella. 5. Livon yhteisen alueen osakaskunta Osakaskunta on vastustanut Kiiskisuon turvetuotantoalueen vesien johtamista omistamalleen vesialueelle sekä toiminnanaloittamislupaa. Osakaskunta toimii kalastuskuntana Livon jakokunnan yhteisellä jakamattomalla vesialueella, joka käsittää noin 35 km Livojokea pääasiassa Pärjänjokisuulta alavirtaan. Lisäksi osakaskunnan vesialuetta on Pärjänjokisuulla 7 km:n matkalta Leppikosken yläpuolelle Mutkavaulun kohdalle asti. Vesialue, johon Kiiskisuon turvetuotantoalueen vedet aiotaan johtaa, on osakaskunnan hallinnassa. Osakaskunta on todennut, ettei ole saanut hankkeesta aikaisemmin mitään tietoa ja on kysynyt, mikäli on tehty YVA-selvitys. Livojoki tunnetaan eräänä puhtaimmista jokivesistöistä koko Suomessa. Joessa tavataan vielä elinvoimaisia jokihelmisimpukkapopulaatioita, pääasiassa joen latvavesissä, mutta viimeisimmän kartoituksen mukaan sitä on tavattu myös Pärjänjokisuun alapuolisella osalla. Ennen kuin mitään vesistöä kuormittavien hankkeiden ympäristölupia käsitellään, on selvitettävä jokihelmisimpukoiden esiintymisen nykytila. Vuodelle 2009 käynnistyi "Vaelluskalat palaavat Iijokeen" -hanke, jolloin kesän 2009 aikana istutettiin Livojokeen 30 merestä pyydettyä vaelluslohta. Seurannassa todettiin useiden lohien kuteneen Livojoessa, muun muassa Peurakoskessa, Saarikoskessa ja Malisenkoskessa. Hanke jatkuu kesällä 2010, jolloin Livojokeen siirretään 50 merilohta. Olisi järjen vas- 20