LIITO-ORAVAN LISÄÄNTYMIS- JA LEVÄHDYSPAIKKOJEN MÄÄRITTÄMINEN JA TURVAAMINEN METSIEN KÄYTÖSSÄ I YLEISTÄ Tämän ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön ohjeen tarkoituksena on antaa Suomen metsäkeskukselle (Metsäkeskus) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY-keskukset) ohjeita luonnonsuojelulain (1096/1996) ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin eli ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) säännösten huomioon ottamiseksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelyssä, rajaamisessa ja metsän käsittelyssä. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin nojalla aina kiellettyä. Kielto on voimassa kaikkialla riippumatta siitä, onko jokin viranomainen yksilöinyt tällaisen paikan sijainnin tai määritellyt sen rajoja. Ohjeessa ei anneta oikeudellisesti sitovia normeja, vaan se on tarkoitettu yhtenäistämään viranomaisten toimintaa ja käytäntöjä. Tarkoituksena on myös parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa sekä nopeuttaa liito-oravien suojeluasioiden käsittelyä Metsäkeskuksessa ja ELY-keskuksissa. Yhdenmukaisin viranomaismenettelyin turvataan myös metsänomistajien tasavertainen kohtelu. Yksittäisissä päätöksissä ELY-keskus on toimivaltainen viranomainen. Ohjeeseen liittyvät lainkohdat ovat luonnonsuojelulain 49, 72 a ja metsälain (1093/1996) 14 b. Ohjeen tausta-aineistona ovat olleet maa- ja metsätalousministeriön asettaman liito-oravatyöryhmän raportti (Työryhmämuistio MMM 2002:21) ja siitä saadut lausunnot, ympäristöministeriön liito-oravatyöryhmän raportti (Suomen ympäristö 459, 2001), luonnonsuojelulain (HE 76/2003 vp.) ja metsälain (HE 73/2003 vp.) muutosten eduskuntakäsittelyaineisto sekä Euroopan unionin komission luontodirektiivin soveltamista koskeva ohje (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February 2007). Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen periaatteet (KHO:2003:38; KHO:2014:13) on otettu huomioon. Lisäksi on huomioitu lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaamisesta ja säilymisestä viimeisen kymmenen vuoden aikana kertyneet kokemukset, aihetta koskeva tutkimustieto, vuoden 2014 alusta voimaan tullut metsälain muutos sekä hyvän metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriön osalta ohjeen valtuutussäännökset ovat Metsälain (1093/1996) 24 ja Suomen metsäkeskuksesta annetun lain (418/2011) 1. II KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan säilyttämiseen liittyy useita ekologisia ja toiminnallisia käsitteitä, joista keskeisin ja pienialaisin on luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikan käsite. (Korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan (KHO:2002:78, KHO:2003:38, KHO:2014:13) mukaan luonnonsuojelulain tarkoituksena ei ole ollut ulottaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen käsitteitä alueellisesti kovin laajoiksi.) a) Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka Lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat lajin elinympäristön osia, jotka ovat välttämättömiä lajin säilymiselle elinympäristössään. Luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia. Levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuun tai lähekkäiset pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteeseen luetaan myös niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. 1
b) Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen Hävittämis- ja heikentämiskiellon tarkoitus on turvata lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ekologinen toiminnallisuus. EU:n komission ohjeen mukaan toiminnallisuuden säilyttäminen tarkoittaa sitä, että paikat voivat jatkossakin tarjota kaiken, mitä kyseinen eläin tarvitsee voidakseen levätä tai lisääntyä onnistuneesti. Ekologisen toiminnallisuuden säilyttämistä käytännössä avataan tarkemmin kohdassa III. Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja levähtämiseen käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan toiminnallisuuden heikkenemiseen. Tällaista heikentämistä voi olla esimerkiksi, että uudistushakkuussa kulkuyhteydet ruokailupuihin katkaistaan tai ruokailupuut kaadetaan. III METSIEN KÄSITTELY a) Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioon ottaminen hakkuissa Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen luonnonolot ja metsien ominaispiirteet vaihtelevat paikallisesti ja alueellisesti, minkä vuoksi lisääntymis- ja levähdyspaikan rajojen ja sallitun metsänkäsittelyn määrittäminen on tehtävä tapauskohtaisesti. Luonnonsuojelulain 49 :n mukainen heikentämis- ja hävittämiskielto voidaan ottaa huomioon suunnittelemalla hakkuualue siten, että lisääntymis- ja levähdyspaikka sijoittuu hakkuualueen reunaan. Mikäli se ei ole mahdollista ja lisääntymis- ja levähdyspaikka jää hakkuualueelle, jätetään uudistusalalle liito-oravan liikkumiseen ja suojautumiseen soveltuvia puita. Niillä turvataan lisääntymis- ja levähdyspaikan käyttökelpoisuus toimenpiteen jälkeenkin ja varmistetaan liito-oravan liikkumismahdollisuudet. Lisääntymisja levähdyspaikan myrskynkestävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Yksittäiset lisääntymis- tai levähdyspaikat sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavien puiden muodostamat alueet ovat pienialaisia, useimmiten 0,1 0,3 -hehtaarin laajuisia alueita. Useampia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sisältävien rajausten koko vaihtelee alueiden ominaispiirteiden mukaan. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoilla ei tehdä uudistushakkuita. Paikkojen ominaispiirteet huomioiden mahdollisia metsänhoitosuositusten mukaisia kasvatushakkuita ovat yksittäisten puiden poistaminen, poimintahakkuut, joilla pyritään eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen sekä harvennushakkuut. Lisääntymis- ja levähdyspaikalla olevat pesäpuut sekä ravinto- ja suojapuut tulee aina säästää. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei raivata eikä maanpintaa käsitellä. b) Liito-oravan huomioon ottaminen lisääntymis- ja levähdyspaikan lähiympäristössä Metsänhoitosuositusten mukaiset hakkuut ovat lisääntymis- ja levähdyspaikan ympärillä mahdollisia kunhan uudistushakkuissa kulkuyhteydet ruokailupuihin ja lisääntymis- ja levähdyspaikalle turvataan. Kulkuyhteyksien myrskynkestävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kulkuyhteyspuiksi voidaan jättää ylimpiin latvuskerroksiin kuuluvia ja liito-oravalle suojaa antavia puita. Liito-orava kykenee liitämään 20 30 metriä leveiden aukeiden alojen yli. Liidon pituuteen vaikuttaa puuston korkeus ja maaston korkokuva. Kulkuyhteys voidaan muodostaa myös hakkuuaukolle siten, että puut ovat korkeintaan puun pituuden etäisyydellä toisistaan. Jätettävien puiden valinnassa voidaan hyödyntää kohteen luontaisia maaston piirteitä esim. korkeusasemaa, kosteikkoja, puronvarsia jne. Avohakkuukohteelle jätettäviä 2
säästöpuita sekä siemenpuu- ja suojuspuuhakkuukohteille jätettäviä siemenpuita voidaan käyttää hyväksi kulkuyhteyksiä muodostettaessa. Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus turvaa liito-oravan kulkuyhteydet ilman erityisiä toimenpiteitä. c) Hakkuutyömaalla havaitun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan huomioon ottaminen Kaikissa tilanteissa ELY-keskuksilla tai Metsäkeskuksella ei ole ennakkotietoa liito-oravasta ja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka saatetaan havaita vasta puuta korjattaessa. Sen vuoksi metsätalouden toimijoita tulee neuvoa, miten tällaisessa tilanteessa toimitaan. Jos puuta korjatessa havaitaan liito-orava tai liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, työn suorittajaa neuvotaan keskeyttämään työt välittömästi siinä leimikon kohdassa ja ottamaan yhteys ELY-keskukseen ohjeiden saamiseksi toiminnan jatkamista varten sekä ilmoittamaan asiasta metsänomistajalle Vaikka tilanne ratkaistaisiinkin välittömästi ja hakkuuta jatkettaisiin, hakkuuoikeuden haltijan tulisi ilmoittaa liitooravahavainnosta ja ratkaisusta ELY-keskukselle (paikkatiedon ylläpito). Luonnonsuojelulain 72 a sääntelee ELY-keskusten menettelyä, kun metsäkeskus on metsälain 14 b :n mukaisesti toimittanut ELY-keskukselle ilmoituksen metsänkäyttöilmoituksesta, joka kohdistuu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Sen mukaisesti ELY-keskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikan sijainnin ja sallitun metsän käsittelyn määrittämiseksi. Menettelysäännösten yhdenmukaisuuden vuoksi vastaavanlaista menettelyä on syytä noudattaa myös tilanteessa, jossa hakkuuoikeuden haltija tekee ilmoituksen puunkorjuun yhteydessä tehdystä lisääntymis- ja levähdyspaikkahavainnosta. Toisin sanoen, mikäli ELY-keskukselta pyydetään työn suorittajan tai hakkuuoikeuden haltijan toimesta asiantuntija-apua, tulee sen antaa ohjeet, millä edellytyksillä hakkuita voidaan jatkaa siten, ettei luonnonsuojelulain 49 :ää rikota. IV TIETOJEN VAIHTO LIITO-ORAVAN HAVAITUISTA LISÄÄNTYMIS- JA LEVÄHDYSPAIKOISTA Tiedonvaihto havaituista liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista on tarkoituksenmukaista hoitaa mahdollisimman yhdenmukaisen menettelyn avulla kustannustehokkuuden ja toiminnan täsmällisyyden sekä metsänomistajien tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi. Tiedonkulun ja -vaihdon varmistamiseksi tulee menetellä seuraavasti: a) Tiedonvaihto, kun hakkuut ovat vireillä Metsäkeskus vertaa sille saapuneita metsänkäyttöilmoituksia hallussaan oleviin asiakirjoihin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista. Metsäkeskuksen hallussa olevilla asiakirjoilla tarkoitetaan ELY-keskusten tai valtakunnallisesti koottuna aineistona Suomen ympäristökeskuksen Metsäkeskukselle toimittamia asiakirjoja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista. Pääasiallisena liito-oravan tunnettujen lisääntymisja levähdyspaikkojen tietolähteenä on Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä Hertta Eliölajit - tietojärjestelmä, mutta osa ELY-keskuksista ylläpitää edelleen myös omia alueellisia tietokantoja. On tärkeää, että kaikki ELY-keskuksen käytössä oleva tieto on myös Metsäkeskuksen ja maanomistajan käytettävissä. Metsälain 14 b :n mukaan, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu Metsäkeskuksen hallussa olevassa asiakirjassa mainittuun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan, Metsäkeskus tekee asiasta välittömästi ilmoituksen ELY-keskukselle. Metsäkeskus tekee ilmoituksen myös maanomistajalle ja tiedossaan olevalle maanomistajan edustajalle sekä metsänhakkuuoikeuden haltijalle. Metsälain 14 b :n säännöksellä ei siirretä luonnonsuojelulain valvontatehtäviä ELY-keskukselta Metsäkeskukselle. Metsäkeskuksen ilmoitus on teknisluonteinen, pelkkiin asiakirjatietoihin perustuva hallintotoimi. Se ei synnytä kenellekään etuja, oikeuksia 3
tai velvollisuuksia eikä siitä voi valittaa. Metsäkeskuksen ilmoituksen perusteella ELY-keskus tutkii asian ja ryhtyy toimivaltansa puitteissa tarvittaviin toimenpiteisiin. Metsälain 14 b rajaa Metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuuden ELY-keskukselta saamiinsa lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskeviin tietoihin. Tietojen oikeellisuuden varmistamisella on erityistä merkitystä, koska jopa puutteelliseksi tai virheelliseksi osoittautuva tieto voi suojelun tiukkuus huomioon ottaen johtaa välittömiin oikeusvaikutuksiin maanomistajan ja hakkuuoikeuden omistajan kannalta. (Ympäristövaliokunnan mietintö (YmVM 6/2004 vp - HE 76/2003 vp)) Metsälain 14 b :ää täydentävän luonnonsuojelulain 72 a :n mukaan ELY-keskuksen on ryhdyttävä Metsäkeskuksen ilmoituksen johdosta toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on estää liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen hakkuissa luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin vastaisesti. Siksi ELY-keskuksen on selvitettävä, onko lisääntymis- ja levähdyspaikka edelleen liito-oravan käytössä ja onko ilmoituksessa tarkoitettu metsänkäyttö mahdollista. ELY-keskuksen on annettava luonnonsuojelulain 72 a :n mukaan päätöksensä asiassa viipymättä sen jälkeen kun se on saanut 14 b :ssä tarkoitetun ilmoituksen Metsäkeskukselta. b) Muu tiedonvaihto Hyvään viranomaisyhteistyöhön kuuluu mahdollisimman suuri avoimuus ja tietojen välittäminen ilman lakisääteistä velvollisuuttakin. Metsäkeskuksen ja ELY-keskusten välillä tulee parantaa tiedonvaihtoa ja huolehtia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkatietojen ajantasaisuudesta. Viranomaisten välisen yhteistyön tulee toimia molempiin suuntiin; esimerkiksi, jos Metsäkeskuksella on tietoa liito-oravan esiintymisestä jollakin alueella, sen tulisi tarvittaessa pyytää ELY-keskusta varmistamaan mahdollisimman nopeasti liito-oravan esiintyminen ja lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainti sekä ilmoittamaan asiasta Metsäkeskukselle. Lisäksi on tärkeää, että ELY-keskus tallentaa viipymättä tietoonsa tulleet ja varmistamansa liito-oravahavainnot Hertta Eliölajit -tietokantaan ja saattaa tiedot maanomistajan ja Metsäkeskuksen käyttöön. Vastaavasti ELY-keskuksen tulee viipymättä päivittää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa koskeva tieto, mikäli alueella ei enää ole sen saaman ja varmistaman tiedon mukaan liito-oravan lisääntymistai levähdyspaikkaa ja poistaa tieto havaintotietokannasta merkitsemällä paikka hävinneeksi. (Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö (MmVM 5/2004 vp - HE 73/2003 vp)) V LIITO-ORAVAN LISÄÄNTYMIS- JA LEVÄHDYSPAIKKOJEN SUOJELUUN LIITTYVÄT KORVAUSKYSYMYKSET Luonnonsuojelulain korvaussäännös kattaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelusta maanomistajalle tai -haltijalle aiheutuvan merkityksellisen haitan. Se, onko haitta katsottava merkitykselliseksi, arvioidaan tilanteesta riippuen aina tapauskohtaisesti. Lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat useimmiten varsin pienialaisia, joten niiden hävittämis- ja heikentämiskiellosta ei aina aiheudu merkityksellistä haittaa. ELY-keskukset antavat lisätietoa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua koskevista korvauskysymyksistä. Ensisijainen tavoite on aina korvausasioista sopiminen maanomistajan ja ELY-keskuksen välillä. Tässä yhteydessä voidaan sopia myös luonnonsuojelualueen perustamisesta alueelle tai alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Jos korvauksesta ei ole mahdollista sopia, alueen omistaja voi panna korvaushakemuksen vireille maanmittauslaitokselle tehtävällä hakemuksella. Jos korvaus tulee toimituksessa määrättäväksi, se voidaan lain mukaan määrätä tietyin edellytyksin myös määräajaksi. Toimituskustannuksista vastaa pääsääntöisesti valtio (Lunastuslain 81 ). 4
VI VAPAAEHTOISTEN SUOJELUKEINOJEN SOVELTUMINEN LIITO-ORAVAN LISÄÄNTYMIS- JA LEVÄHDYSPAIKKOJEN SUOJELUUN Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO sisältää keinoja metsien vapaaehtoiseen suojeluun. Mikäli METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttyvät, voi maanomistaja myydä metsänsä valtiolle suojelutarkoitukseen, rauhoittaa alueen yksityiseksi suojelualueeksi, tai tehdä määräaikaisen suojelusopimuksen. Mikäli lisääntymis- ja levähdyspaikka sijaitsee esimerkiksi metsälain 10 tarkoittamalla kohteella, voidaan maanomistajan vapaaehtoisuuden pohjalta kohteeseen todennäköisesti soveltaa kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemeran) määräaikaista ympäristötukisopimusta. Valintaperusteissa on mainittu, että metsikössä olevat uhanalaisten tai muiden vaateliaiden lajien esiintymät lisäävät METSO-ohjelmalla turvattavien elinympäristöjen arvoa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka voi sijaita metsikössä, joka täyttää METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Maanomistaja voi ELY-keskuksen asiantuntijan kanssa halutessaan selvittää mahdollisuudet neuvotella laajemman alueen suojelusta liito-oravan lisääntymisja levähtämispaikan rajauksen sijaan. 5