EKOTONI KY KIMMOKAAVA SALLAN KUNTA Palojärvi Vaarantakasen ranta-asemakaava luontoselvitys
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 ELÄIMISTÖ 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
3 Sallan kunta Palojärvi Vaarantakasen ranta-asemakaava luontoselvitys 1. TAUSTA Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kesäkuun 21. päivänä 2010. Alueen inventointiin käytettiin aikaa 6,0 h. Inventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajistojen esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia rakentamisen sijoitteluun. Ranta-asemakaava-alue laajeni ja laajennusalueilla toteutettiin luontoselvitys kesäkuussa 2012. Uusien alueiden inventointiin käytettiin aikaa maastossa 4,0 h. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että alkuperäinen alue inventoitiin idästä länteen Vaarantakasenlammen pohjoispuolelta ja sen jälkeen rantaa noudatellen kohti etelää ja suunnittelualueen rajaa. Kesän 2012 laajennusalueet inventoitiin siten, että ensin maastossa käveltiin Palojärven ja Hoikkajärven välinen kannas ja sen jälkeen Paloniemen pieni erillisalue ja viimeksi Ylikappaleen lahden itäranta ja lahden länsipään pieni alue. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartallisiksi esityksiksi. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Topografia ja geomorfologia Alueen topografia on selvästi suuntautunut kaakko-luode suuntaiseksi ja koko aluetta voidaan pitää drumlinisoituneena, so. suuntautuneena em. suuntaan. Relatiiviset korkeuserot jäävät alle 10 m, joten aluetta voidaan luonnehtia korkeuserojensa puolesta tasaiseksi tai vain lieviä korkeuseroja käsittäväksi kankaremaaksi. Alueen topografia on loivasti kumpuilevaa sora- ja hiekkakomponenttia runsaasti sisältävää moreenia, joka on tyypillistä vedenkoskemattomille alueille (kuva 1). Kalliopaljastumia ei ole suunnittelualueella nähtävissä. Varsinaisia laajoja geomorfologisia muodostumia ei suunnittelualueella esiinny lukuun ottamatta ablaatiomoreenikumpareita Vaarantakasenlammen pohjoispuolella. Ylikappaleen niemen pohjois- ja
4 lounaisrannalla voidaan erottaa vanha rantavalli, joka lienee syntynyt muinaisen järven laskun seurauksena. Etelärannalla on paikoin hiekkarantaa ja paikoin myös soraista rantaa. Eloperäisen aineksen kerrostumia esiintyy laajalti suunnittelualueen itä- ja koillisosissa. Kuva 1. Alueen topografia on hyvin tasaista kankaremaata. Pintamaalaji on pääosin moreenia ja loivat kumpareet pääosin ablaatiomoreenia. Puusto pääosin kuvan kaltaista talousmetsää. Maapuita tai lehtipuusto esiintyy niukalti. Kuva 2. Vaarantakasenlampi pohjoisrannalta nähtynä. Huolimatta viimeaikaisista metsänhoitotoimista on lampi säilyttänyt erämaalampimaisuutta. Kesällä 2012 inventoiduista alueista on Paloniemeen pistävä niemi topografialtaan kaikkein jyrkin. Relatiiviset korkeuserot ovat lähes 13,0 m. Relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Suunnittelualue sijoittuu pyöreähkön kaakko-luode suuntaisen muodostuman (ainakin osaksi harjumateriaalia) lounaisrinteeseen. Laki- ja rinnealueet ovat olleet tai ovat vieläkin laidunniittyinä. Metsäinen ranta-alue on moreenia ja paikoin melko kivistä. Aivan rannassa on lievää soistumista. Ylikappaleen lahden itäpohjukka on topografialtaan hyvin tasaista suomaata. Turvekerroksen voi olla paksuudeltaan muutamia metrejä. Relatiiviset korkeuserot jäävät alle 5,0 m ja aluetta voidaan luonnehtia tasankomaaksi. Meanderoiva joki on luonut huomionarvoisia jokimorfologian muotoja; juoluoita ja törmiä ja eroosiorantoja uoman molemmille puolille
5 Ylikappaleen lahden länsipään erillisalue on myös topografialtaan tasaista kankaremaata korkeuserojen jäädessä alle 10,0 m. Korkeimmat kohdat sijaitsevat alueen itäosassa, jossa on pyöreähkö ablaatiomoreenikumpare. Joen ympäristössä on suokerrostumia. Joki on luonnontilainen ja meanderoi kauniisti muodostaen kulutus- ja kasaantumismuotoja sekä juoluoita. Hoikkajärveä ja Palojärveä erottava kannas on geomorfologialtaan moreenia. Aines on alueelle tyypillisesti suuntautunut kaakko-luode suuntaisesti, mikä on myös viimeisimmän jäätikön etenemissuunta. Aines on pääosin moreenia, mutta etenkin lakialueiltaan todennäköisesti lajittunutta. Näille pienilmastollisesti ja maaperältään edullisille alueille on maanviljelys ja asutus perinteisesti sijoittunut. Hoikkajärven puoleista rantatasannetta peittää ohut turvekerros. Muualla vallitseva maalaji on eri-asteisesti lajittunut moreeni. Moreeni on lajittunut, koska alueella on sijainnut muinainen jääjärvi. Muinaisen jääjärven rannan ylin taso voidaan yhä nähdä lohkareisena vyöhykkeenä moreeniselänteen (drumliini) yläosassa. Relatiiviset korkeuserot ovat suurimmallaan noin 12,0 m luokkaa ja aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. 3.2 Vesistöt Suunnittelualueella on yksi lampi, Vaarantakasenlampi, joka laskee Palojärven Ylikappaleen lahteen. Em. lampeen puolestaan laskee idästä uoma Vaarantakasenjärvestä. Mainittujen vesialueiden ohella suunnittelualueella on suoalueita ja soistuvaa maaperää. (ks. kuvat 2 ja 3). Palojärvi on kooltaan noin 175 ha ja rantaviivaa on noin 14 km. Suurin mitattu syvyys on 9.8 m. Järveä voidaan luonnehtia happamuudeltaan neutraaliksi ja ravinteisuudeltaan karuksi. Järvi on ruskeavetinen. Palojärveen on istutettu järvitaimenta ja planktonsiikaa ja järveä pidetään melko hyvänä virkistyskalastuskohteena. Kuva 3. Vaarantakasenlampeen laskeva uoma. Sitä voitaneen pitää luonnontilaisen kaltaisena uomana. Uoman läheisyydessä esiintyy jonkin verran nuorta lehtipuustoa. Kesällä 2012 inventoiduista alueista Ylikappaleen lahden länsipuolen erillisalueella ja Ylikappaleen itäpohjukassa on joki. Molemmat joet ovat luonnontilaisia ja ne ovat muovanneet lähiympäristöönsä runsaasti virtaveden muotoja. 3.3 Kasvillisuus Yleispiirteenä suunnittelualueen kasvillisuudesta voidaan todeta, että itäiset osat alueesta ovat suoaluetta tai kasvullista metsämaata, joka on luokiteltavissa lähinnä ojikoksi tai turvekankaaksi. Erityisesti
6 suunnittelualueen pohjois- ja koillisreunalla on laajoja suoalueita. Mänty muodostaa valtapuuston ja jonkin verran on koivua sekapuuna. Kun siirrytään länteen, topografia nousee lievästi ja puusto niemeen johtavan tien pohjoispuolella on nuorta ja eteläpuolella myös nuorta, iältään noin 50-55 -vuotiasta männikköä, paikoin se on myös mainittua nuorempaa. Ylispuusto on vanhempaa. Topografia laskee uudelleen kun tullaan Vaarantakasenlammen alueelle, johon laskee oja itäpuolella sijaitsevasta Vaarantakasenjärvestä. Vaarantakasenlampi sijaitsee soistuvien ranta-alueiden ympäröimässä painanteessa. Lammen pohjoispuolella edelleen kohti Ylikappaleenniemeä kuljettaessa säilyy puusto ja kasvillisuus mäntyvaltaisena kankaana (ks. kuva 4). Muita puulajeja on niukalti ja puusto on tasaikäistä, mutta vaihtelee hieman kuvioittain. Enimmillään puuston ikä on noin 160 vuotta. Kuva 4. Kuvassa oikealla Vaarantakasenlampi. Metsäkasvillisuus on tyypillinen Ylikappaleen lahden etelärannan alueelle. Kasvillisuutta Ylikappaleen lahden etelärannalla Vaarantakasenlammen ympäristössä Vaccinum myrtillus, mustikka 3-4 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Poa pratensis, niittynurmikka 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1-2 Puusto Ylikappaleen niemen pohjoisrannalla on paikoin kuustakin käsittävää ja etenkin maastossa helposti havaittavan muinaisen rantavallin alapuolella on kasvillisuus hieman rehevämpää kuin muualla (ks. kuva 5). Myös niemeen johtavan tien läheisyydessä on hieman rehevämmän kasvillisuuden alueita. Samoin kuusivaltaista kangasta Vaarantakasenlammen suoalueen lounaispuolella, tien välittömässä läheisyydessä. Muilta osin kasvillisuus on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta tai turvekangasta. Puusto on tasaikäistä, paikoin sen ikä ylittää 150 vuotta, mutta yleisesti se on noin 30-60 vuotta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny juuri lainkaan. Samoin lehtipuuston osuus puustossa on hyvin vähäinen. Paikoin lounaisrannan tuntumassa on hieman kosteampaa ja suolajien osuus runsastuu. Ranta on paikoin hiekkainen (ks. kuva 6). Hiekkarannat ovat hyvin lyhyitä. Lounais- ja etelärannan kasvillisuus on hyvin
7 tavanomaista mäntyvaltaista kangasta, jossa männyn ohella esiintyy vain harvakseltaan muita puulajeja. Puusto on tasaikäistä ja maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Kuva 5. Ylikappaleen lahtea kiertää matala muinainen rantavalli. Kuva on otettu vallin alapuolelta. Maaperän runsaamman kosteuden ansiosta kuusta esiintyy vallin alapuolella hieman runsaammin. Kenttäkerros: Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Vaccinum myrtillus, mustikka 3-4 Sedum palustre, suopursu 2 Linnaea borealis, vanamo 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Equisetum palustre suokorte 1 Kuva 6. Kuva lounaisrannalta. Paikoin ranta on hiekkainen kuten kuvassa. Taustalla metsäkasvillisuus on tasaikäistä mäntyvaltaista tuoretta kangasta.
8 Kuva 7. Kasvillisuutta suunnittelualueen etelärannalta. Kesäkuussa 2012 toteutettiin kaavan laajennusalueella luontoinventointi. Inventointi kohdennettiin Lehtoniemeen ja kahdelle muulle pienemmälle alueelle Ylikappaleen lahden länsi- ja itäpäässä. Inventoinnin tulokset on esitetty erillisinä selvityksenä aikaisemman rantakaava-alueen (2011) tekstin yhteydessä omina kappaleinaan. Raporttia (2011) on myös täydennetty muilta osin vuoden 2012 tiedoilla. Inventointi aloitettiin Hoikkajärven ja Palojärven väliseltä kannakselta. Palojärven puoleisella osalla kannasta on idässä kaksi pihapiiriä, joiden ympärillä on kesannolle jätettyä laidunniittyä (ks. kuva 8). Kuva 8. Pihapiirin länsipuolella olevaa laidunniittyä. Rannassa kapea puustoinen harvennettu mänty-koivu vyöhyke. Taustalla Palojärvi. Vaccinum myrtillus mustikka 3-4 Rubus chanaemorus, lakka 1 Linnaea borealis vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 3-5 Juncus filiformis jouhivihvilä 1-2 Ledum palustre, suopursu 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1
9 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium uliginosum, juolukka Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Potentilla erecta rätvänä 1 Kuva 9. Palojärven puoleista rantaa. Puusto kuusi - mäntysekakangasta. Lievää korpimaisuutta havaittavissa. Pihapiirin ja laidunniityn luoteispuolella ja rannan lähellä on kenttäkerroksessa runsaasti kulttuurilajistoa, lähinnä heinälajeja kuten timotei, nurmipuntarpää, maitohorsma jne. Rannan puustoinen vyöhyke on harvennettua mäntyvaltaista kangasta. Männyt on istutettu ja kenttäkerroksen lajisto indikoisi luontaisesti huomattavan rehevämpää lajistoa. Koivua on sekapuuna jonkin verran. Kun siirrytään Palojärven puoleista rantaa länteen (ks kuva 9); muuntuu puusto tuoreeksi sekapuustoksi. Männyn ohella on koivua ja kuusta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny, mutta puusto on verraten eri-ikäistä. Kenttäkerroksessa esiintyy edelleen kulttuurilajistoa, mutta sen lisäksi mustikkaa, puolukkaa, metsäimarretta, metsätähteä jne. Kasvillisuus jatkuu samanlaisena suunnittelualueen rajalle asti. Kuva 10. Tyypillistä kasvillisuutta tien eteläpuolen drumliinilta. Kasvillisuus on harvennettua mäntyvaltaista kangasta.
10 Kuva 11. Hoikkajärven rannan länsipuolen rämettä. Empetrum nigrum, variksenmarja 2-4 Linnea borealis, vanamo 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Erophorum vaginatun, tupasvilla 2 Calamagrostis stricta, luhtakastikka 1 Rubus arcticus, lakka 1 Andromeda polifolia, suokukka 3 Ledum palustre, suopursu 2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Carex dioica, äimäsara 2 Eleocharis palustris, rantaluikka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Menyanthes trifoliata, raate 2 Potentilla erecta, rätvänä 2 Agrostiscapillaris, nurmirölli 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 2 Calluna vulgaris, kanerva 1 Carex canescens, harmaasara 2 Seuraavaksi siirrytään Hoikkajärven puolelle. Laidunalueen länsipuolella on laaja rämemäinen alue (ks kuva 11 yllä). Suunnittelualueen länsirajalla on laaja vanha laidunalue, jota rantaan rajaa rämemäinen puustoinen vyöhyke. Mainittua vyöhykettä on myös laidunnettu. Laidunalue lienee vanhaa suopeltoa (ks kuvat 12-13). Lajistosta mainittakoon puna-apila, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, niittysuolaheinä, kissankello, huopaohdake jne. Pellon ojavarret ovat jo pensoittuneet, mutta niiden väliset alueet ovat vielä säilyneet avoimena. Vanhan laidunalueen pohjoispuolella maasto nousee kohti niemen halki poikki kulkevaa tietä ja niittyalueen reunassa on kapea korpimainen painanne (ks. kartta). Sen yläpuolella maasto nousee ja puusto muuttuu tavanomaiseksi variksenmarja-mustikkatyypin tuoreeksi kankaaksi. Mainittujen lajien lisäksi esiintyy puolukkaa, suopursua, metsäimarretta, kangasmaitikkaa ja muuta tyypillistä lajistoa. Kasvillisuus jatkuu samanlaisena aina niemen poikki kulkevan tielle asti ja osaksi myös tien pohjoispuolella kuten edellä jo todettiin.
11 Kuva 12. Hoikkajärven vanhaa laidunniittyä rannan suunnasta nähtynä. Kuva 13. Hoikkajärven laidunniittyä. Ojanvarret ovat jo pensoittumassa. Laidunniityn itäpuolella on maasto laajalti tasaista ja soistuvaa (ks kuva 15 seur.sivu). Suopursu peittää laajoja alueita. Sen lisäksi esiintyy juolukkaa, lakkaa, suokukkaa, mustikkaa, puolukkaa ja aivan rannassa lisäksi ruohokanukkaa. Männyn ohella esiintyy vähäisessä määrin koivua ja hieman etäämpänä rannasta moreenikumpareen alareunassa lisäksi tavataan yksittäisiä kuusia ja katajia ja pihlajia. Puusto on tasaikäistä talousmetsää. Maapuita tai pystypökkelöitä esiinny. Tien suuntaisella moreeniselänteellä (drumliini) on tehty hakkuita, Selänteen etelärinne on jyrkkä ja paikoin kivinen ja lohkareinen. Drumliinirinteen alaosassa mustikka-suopursu-vaivaiskoivu-variksenmarja valtainen laaja soistuva vyöhyke, ja lähempänä rantaa alkaa soistua: kenttäkerroksessa on vaivaiskoivua, puolukkaa, suopursua, juolukkaa, lakkaa jne. Se jatkuu aina rantaan asti. Kasvillisuus jatkuu samantyyppisenä aina suunnittelualueen itärajalle asti.
12 Kuva 14. Suolaitumen pohjoisreunassa moreeniselänteen ja laidunniityn Väliin jää koivukorpimainen kapea vyöhyke. Kuva 15. Drumliinin alapuolista soistuvaa rantatasannetta. Kuva 16. Paloniemen kaunista selänneniittyä.
13 Kuva 17. Erillinen tuoreheinäniitty lähellä rantaa. Seuraavassa vaiheessa inventoitiin Paloniemen pieni erillisalue (ks kuva 16 ed.sivu). Alue on luonnonniittyä, jossa on runsaasti puna-ailakkia ja metsäkurjenpolvea ja leinikkejä (sp.). Myös kulleroa on laikuittain runsaasti. Lisäksi mm koiranheinää, sananjalkaa, nurmipuntarpääta, timoteitä, siniheinää jne. Niittyalueen reunassa (länteen viettävä rinne) alkaa puustoinen vyöhyke, jossa esiintyy kuusta, koivua, haapaa ja mäntyä. Kenttäkerros on edelleen heinittynyt. Erityisesti kuusi esiintyy aika runsaana. Puusto on kuitenkin aika nuorta. Niittyalueen ja rannan välissä on metsäkasvillisuus kuusivaltaista sekapuustoa. Kenttäkerros on mustikkavaltainen. Lisäksi esiintyy puolukkaa ja kangasmaitikkaa, kieloa ja lähempänä rantaa on pohjakerros muuntunut hieman korpimaiseen suuntaan: kuusen ja männyn ohella esiintyy hieman harmaaleppää ja koivua sekä raitaa. Keskellä metsäaluetta on vanha niittyalue (ks. kartta ja kuva 17). Sen reunapuusto on samanlaista kuin edellä: kuusi, koivu ja pihlaja ja harmaaleppää. Puusto on verraten nuorta. Rannassa on 2-4 m leveä luhtareunus. Ranta on soistuva: suopursu, puolukka, juolukka, lakka, suokukka, vaivaiskoivu, raate, suokorte, metsäalvejuuri ja siniheinä sekä ruohokanukka. Rannan kapealla luhdalla lisäksi mm rantaluikkaa, luhtavillaa ja äimäsaraa ja harmaa- sekä luhtasaraa. Huomionarvoinen laji oli rannan lähellä kasvava siniyökönlehti. Alue on inventoitu vuonna 2009. Inventoinnin perusteella alue on rajattu perinnebiotoopiksi. Alue on pääosin tuoretta heinäniittyjä (Aatsinki 2009). Alue soveltuu hyvin maatalouden erityistuen alueeksi. Kalliojoen varsialueet ovat kosteaa koivuvaltaista jokivarsiluhtaa ja avoluhtaa. Joen pohjoispuolella on lähinnä rimpinevaa ja kangasrämettä. Kangasräme vaihtuu vähitellen etäämpänä rannasta nuorehkoksi mäntyvaltaiseksi kankaaksi. Jokialue on ekologisesti, maisemallisesti ja geomorfologisesti arvokas kokonaisuus. Viimeiseksi arvioitiin Ylikappaleen lahden länsipäässä sijaitseva kolmion muotoinen erillisalue. Alueen halki kulkee luonnontilainen voimakkaasti meanderoiva joki-uoma, jonka ympärillä koivuvaltaista jokivarsiluhtaa ja lettonevaa. Osa-alueen itäreunalla nuorehko mäntyvaltainen puusto muuntuu kuusimäntysekapuustoksi. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Kenttäkerros on tyypillinen: mustikka on valtalaji ja sen ohella esiintyy etenkin selänteen alaosassa vaivaiskoivua, juolukkaa lakkaa jne. Ylempänä mustikka ja variksenmarja ovat vallitsevat lajit kenttäkerroksessa.
14 Kuva 18. Ylikappaleen lahteen laskeva Kalliojoki on ekologisesti, maisemallisesti ja geomorfologisesti huomionarvoinen. 3.4 Maisema Alueen maisemakuvaa voidaan pitää melko tavanomaisena ja vailla erityisiä kiintopisteitä. On kuitenkin mainittava, että Vaarantakasenlampi muodostaa maisemallisesti kauniin kokonaisuuden huolimatta metsänkäsittelytoimista lammen ympäristössä. Erityisesti pohjoisrannalta katsottuna avautuu erämaajärvimäinen näkymä. Myös lounaisranta on maisemallisesti kaunis hiekkarantoineen, joskin vailla erityisiä kiinto- tai solmukohtia. Suunnittelualueen sisäistä metsämaisemaa voidaan luonnehtia puoliavoimeksi; tiheää puustoa ei ole. Kuva 19. Suunnittelualueen maisemakuva on puoliavoin. Kuva suunnittelualueen etelärannalta. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei esiinny. Kesän 2012 alueista voidaan todeta, että Paloniemen lakialueen perinnebiotooppi muodostaa maisemallisesti kauniin kokonaisuuden (ks kuva 16). Myös Hoikka- ja Palojärveä erottavan kannaksen suoniitty on yhä huomionarvoinen, joskin umpeenkasvu on vähentämässä sen maisemakuvallista merkitystä. Ylikappaleen itäpohjukan joki-suo maisema on myös mainitsemisen arvoinen (ks kuva 18).
15 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Vaarantakasenjärveä ja lampea yhdistävää uomaa voitaneen pitää metsälain mukaisena kohteena, samoin suunnittelualueen pohjoisrajan Kalliojokea. Myös alueen koillisosan suoalueen pieniä kangasmetsäsaarekkeita voitaneen pitää metsälain mukaisena kohteena. Ylikappaleenniemen suuosan erillisalueen jokialue on myös metsälain mukainen ympäristö Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilaissa mainittuja kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt
16 hakamaat Suunnittelualueella ei esiinny edellä mainittuja kohteita. 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Uhanalaislajistosta ei tehty havaintoja uhanalaisuusluokituksessa mainituista lajeista eikä myös direktiivilajistosta. 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia luonnonympäristöltään tavanomaiseksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee erityisesti metsänkäsittelytoiminnan alueella. Olemassa olevaa loma-asutusta on niemialueiden kärjissä. Vaarantakasenlampi ympäröivine suoalueineen muodostaa maisemallisesti kauniin kokonaisuuden ja tulisi jättää rakentaminen ulkopuolelle rantojen osalta, samoin lampeen laskevaa uomaa voidaan pitää metsälain tarkoittaman uomana (ks. kuva 3). Tämä voidaan merkitä MY -aluevarauksena tai luo-merkintänä. Pohjoisrajan Kalliojoen uoma nevaympäristöineen voidaan myös merkitä samalla merkinnällä (ks. kuva 18) samoin Ylikappaleen lahden länsipuolen jokiympäristö Lounaisrannan maisemakuva ansaitsee myös maininnan, mutta ei tarvitse erottaa kaavamerkinnällä (ks. liitekartta). Paloniemen perinnebiotooppi tulee merkitä luo -merkinnällä ja siihen voitaneen sisällyttää myös erillinen tuoreruohoniitty alempana rinteessä. Vähäinen rakentaminen on mahdollista. Luo merkinnällä tulisi erottaa myös järviä yhdistävällä kankaalla sijaitseva kapea koivukorpi. MY merkinnällä tulisi varustaa kannaksen vanha suopelto. Pelto on laaja ja sille voidaan myös tarvittaessa sijoittaa rakentamista, joskin rakennuskelpoisuus ei ole kovin hyvä. Muilta osin erityisiä luonnonympäristöstä lähteviä rakentamisrajoituksia ei ole tarpeen asettaa. Tekstissä mainittu muinainen Palojärven muinainen rantavalli tulisi säilyttää mutta se ei edellyttäne erityisiä suojelumerkintöjä.
17 Kuva 20. Kalliojoen reunoilla on runsaasti lehtipuustoa. Aluetta voidaan pitää metsälain mukaisen kohteena 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Normaali rantarakentaminen ei aiheuta merkittävästi lisää ympäristövaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna, mikäli rakentamisessa noudatetaan kaavamääräyksiä mm. jätevesien käsittelystä. Vaikutukset kohdistuvat lähinnä lievään rantojen avoimuuden vähentymiseen. Vähäinen lisärakentaminen ei aiheuta haitallisia muutoksia Vaarantakasenlampeen tai sitä ympäröiville suoalueille tai itäosan suoalueille, mikäli maaperää ei kateta eikä rakenneta uomia tai rakenteita, jotka vaikuttavat suoalueen hydrologiseen tasapainoon. Kaava-alue on laajentunut Ylikappaleenniemen kärkialueelle jo erotettujen ja rakennettujen tilojen alueelle. Niiden ympäristö on muun niemen tapaista mäntyvaltaista kangasta. Kuitenkin rakentaminen on muuttanut alueen puustoa ja ympäristöä. Niemen kärkiosa on jo otettu rakennuskäyttöön, joten erityisiin aluevarauksiin ei ole tarvetta. Sauvossa, 8. huhtikuuta 2011 täydennetty 12. heinäkuuta 2012 ja 8.4.2013 Jari Hietaranta
18
19
20