Marianne Montonen KIELLETÄÄNKÖ NYKYISIN ISTUMINENKIN?

Marianne Montonen KIELLETÄÄNKÖ NYKYISIN ISTUMINENKIN?

Marianne Montonen 2014 Jyväskylän yliopisto, Terveystieteen tiedekunta Liikuntalääketiede Selvitys on tehty osana yliopistoharjoittelua Liikuntatieteellisessä Seurassa kesällä 2014 Liikuntatieteellinen Seura Olympiastadion, eteläkaarre 00250 Helsinki www.lts.fi

TIIVISTELMÄ Marianne Montonen (2014), Kielletäänkö nykyisin istuminenkin? selvitystyö Liikuntatieteelliselle Seuralle (ry). Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos, liikuntalääketieteen pääaine, 32 sivua. Selvitystyön tausta ja tarkoitus Viime aikoina tutkijoiden lisäksi media ja tavalliset kansalaiset ovat alkaneet kiinnostua pitkäaikaiseen istumiseen liittyvistä terveysvaikutuksista. Vuoteen 2014 mennessä runsasta istumista on tutkittu laajasti ja näyttöä istumisen negatiivisista terveysvaikutuksista on todennettu erilaisin tutkimusinterventioin. Tämän selvitystyön tarkoituksena oli tarkastella, miten runsas istuminen vaikuttaa terveyteen ja toisaalta, miten runsaan istumisen vastakohta, runsas seisominen, vaikuttaa terveyteen. Näiden tutkimusongelmien lisäksi haluttiin selvittää tarkemmin, millaisia tutkimusinterventioita oli laadittu paljon istuville, fyysisesti kevyttä työtä tekeville henkilöille istumisajan vähentämiseksi ja, miten nämä interventiot olivat vaikuttaneet näiden ihmisten terveyteen. Selvitystyön tutkimusmenetelmät Tähän selvitystyöhön haettiin meta-analyysejä sekä systemaattisia kirjallisuuskatsauksia selaten PubMed(Medline), Medline(Ovid) 1946 to June Week 2, 2014 ja Medline(ProQuest) tietokantoja. Kohderyhmä rajattiin lapsiin, nuoriin ja aikuisiin ihmisiin. Haku rajattiin englanninkielisiin, tieteellisiin julkaisuihin vuosilta 2004 2014, ja artikkelien tuli olla luettavissa kokonaan. Tieteellisiä artikkeleita runsaan istumisen terveysvaikutuksiin liittyen etsittiin hakusanoilla sitti*/sitting ja health*, ja artikkeleita lopulliseen tarkasteluun kertyi yhteensä 18 kappaletta. Lisäksi tässä osiossa tarkasteltiin kanadalaisia suosituksia lasten ja nuorten inaktiivisuudesta. Runsaan seisomisen terveysvaikutuksia haettiin edellä mainituista tietokannoista kahdella erillisellä haulla, termein standi* ja health* sekä standi* ja work*. Tätä hakua täydennettiin hyväksymällä mukaan kaikista tietokannoista sokkoutetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) ja selaten UKK-instituutin vuoden 2014 terveysliikuntauutisia. Hakua täydennettiin edelleen lisäämällä PubMed(Medline) tietokantaan sana prolong*. Lisähakuja ei rajattu meta-analyyseihin, systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin tai RCT-tutkimuksiin, sillä rajaus ei olisi tuottanut yhtään hakutulosta. Näillä tiedonhankintatavoilla lopulliseen tarkasteluun jäi yhteensä 12 artikkelia. Näiden edellä mainittujen hakujen lisäksi toteutettiin tietokantahaku istumisajan vähentämiskampanjoiden vaikutuksista fyysisesti kevyttä työtä tekevien ja runsaasti istuvien ihmisten terveyteen, käyttämällä PubMed(Medline) ja Medline(Ovid) 1946 to June Week 2, 2014 tietokantoja hakusanoilla interrupt* OR intermit* OR interval OR reduc* AND sitti* OR seden* AND office. Hakua täydennettiin selaten tietokantahausta löytyneiden artikkelien lähdeluettelot ja konsultoiden Paavo Nurmi-keskuksen liikuntalääketieteen erikoislääkäri Harri Helajärveä. Tästä tiedonhankintaprosessista lopulliseen tulosten tarkasteluun päätyi yhteensä 12 tutkimusjulkaisua. Keskeiset tulokset ja johtopäätökset Tähän selvitystyöhön valikoituneiden tutkimusjulkaisujen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että runsaalla istumisella saattoi olla negatiivisia terveysvaikutuksia ja liiallinen ruutuaika vaikutti negatiivisesti etenkin lasten ja nuorten terveyteen. Niin ikään pitkäaikaisella seisomisella oli terveydelle negatiivisia vaikutuksia eikä istuma-asennon vaihtaminen pitkäaikaiseen seisomiseen näyttänyt sopivan kaikille ihmisille. Runsaasti istuvilla näytti kuitenkin olevan suurempi kuolleisuuden riski kuin seisovilla. Seisoma-asento myös lisäsi päivittäistä kalorinkulutusta, kun puolestaan istuma-asento heikensi muun muassa elimistön aineenvaihduntaa. Runsasta istumista ja seisomista tutkivissa interventioissa oli edelleen kehittämisen varaa, ja lisätietoa kaivattaisiin esimerkiksi pitkäaikaisen istumisen tai seisomisen syy-seuraus-suhteista. Lisäksi kyselytutkimusten rinnalle kaivattaisiin lisää laadukkaita tutkimusmenetelmiä koehenkilöiden itsearvioitujen tietojen tarkentumiseksi. Pitkäaikaisen istumisen ja seisomisen tauottamista kannattivat osa tutkijaryhmistä, mutta päivittäisten taukojen määrä tai ajallinen pituus jäivät tässä selvitystyössä vain kahden tutkimuksen varaan. Pohdittavaksi jäi, kuinka paljon paikallaan istumista tai seisomista siedämme ja, milloin asentoa tulisi vaihtaa. Niin ikään pohdittavaksi jäi, tarvittaisiinko englanninkieliselle sedentary -termille alakäsitteitä, sillä sedentary -määritelmä sisälsi tähän selvitystyöhön valituissa tutkimusjulkaisuissa myös muita olemisen muotoja, kuin vain istumista. Tutkijat kuitenkin painottivat sitä, että teknologian kehitys lisää edelleen tulevaisuudessa kaiken ikäisten ihmisten ruutuaikaa ja edistää päivittäisen fyysisen aktiivisuuden vähentymistä. Täten terveydenedistämisen keinona istumisen vähentymisen edistäminen on aiheellista. Avainsanat: istuminen, seisominen, terveys

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...1 2 ISTUMISEN TERVEYSVAIKUTUSTEN TUTKIMUS...2 3 OLISIKO SEISOMINEN VAIHTOEHTO RUNSAALLE ISTUMISELLE?...3 4 METODIT.4 4.1 Selvitystyön tarkoitus ja tavoite..4 4.2 Tiedonhankinta istumisen terveysvaikutuksista..4 4.3 Tiedonhankinta pitkäaikaisen seisomisen terveysvaikutuksista..6 4.4 Tiedonhankinta istumisajan vähentymistä edistävistä tutkimusinterventioista fyysisesti kevyttä työtä tekevillä ihmisillä.8 5 SELVITYSTYÖN TULOKSET 5.1 Runsaan istumisen vaikutus terveyteen.10 5.1.1 Pitkäaikaisen istumisen vaikutukset aikuisväestön terveyteen...10 5.1.2 Nuorten runsas ruutuaika huolestuttaa tutkijoita.11 5.1.3 Runsasta istumista tutkivien interventioiden tutkimusmenetelmät.12 5.2 Runsaan seisomisen vaikutus terveyteen..13 5.2.1 Pitkäaikaisen seisomisen yhteys yleisterveyteen 13 5.2.2 Seisomisajan yhteys työterveyteen..14 5.2.1 Runsasta seisomista tutkivien interventioiden tutkimusmenetelmät...15 5.3 Millaisia interventioita on laadittu fyysisesti kevyttä työtä tekeville henkilöille istumisajan vähentämiseksi?...15 5.3.1 Ratkaisuna työympäristöön vaikuttaminen.15 5.3.2 Ratkaisuna istumisen tauottaminen.16 5.3.3 Seisomatyöläisen taukona istuminen...17 6 POHDINTA.18 6.1 Runsas istuminen vain hyvinvointivaltioiden ongelma?...18 6.2 Olisiko seisominen vaihtoehtona runsaalle istumiselle?...19 6.3 Istumisen ja seisomisen vuorottelun vaikutus terveyteen.21 6.4 Kuinka paljon istumista tai seisomista siedämme?...22 6.5 Vertailevaa tutkimusnäyttöä kaivataan..23 6.6 Istumisen ja seisomisen määritelmä tutkimusinterventioissa 23 6.7 Runsaan istumisen vähentyminen avain terveyden edistämiseen?...24 LÄHTEET..27

1 JOHDANTO Suomessa kansalaisten inaktiivisuuteen ja etenkin liialliseen istuma-asennossa vietettyyn aikaan on herätty. Tutkijaryhmät ovat varoittaneet arkiaktiivisuuden vähentymisestä jo kauan, mutta viime vuosina myös media on kiinnostunut näistä kannanotoista. Istumisen terveysvaikutuksista on raportoitu vuoroin negatiivissävytteisesti istuminen tappaa! (Väärämäki 2013) ja vuoroin lempeämmin pienillä askelilla kohti aktiivisempaa arkea (Uutispalvelu Duodecim 2011). Niin terveydenhuollon asiantuntijat kuin liikunnan ammattilaisetkin ovat vastanneet näihin väittämiin (Helajärvi ym. 2013) ja erinäiset liikunnallisen elämäntavan esikuvat ovat joko ohimennen maininneet tai paasaamalla paasanneet inaktiivisuuden ja istumisen vähentämisen hyvistä puolista. Istumiseen liittyvät terveydelliset haitat on kuitenkin korotettu asemaan, jollaista tavalliset kansalaiset eivät ole osanneet aikaisemmin ajatella. Voisiko liiallinen istuminen tosiaan tappaa? Suomessa liikunta-alan ammattilaiset sekä terveydenhuollon asiantuntijat ovat ottaneet pitkäaikaiseen istumiseen liittyvän tutkimustiedon ja siitä uutisoinnin vakavasti. Suomea voitaisiin hyvin pitää jopa edelläkävijämaana inaktiivisuuden ja istumisen vähentämiskampanjoiden laatimisessa. Eri ikäryhmille kohdistettuja hankkeita (Liikkuva koulu 2012), tapahtumia ja tempauksia (Itä-Suomen yliopiston oppilaskunta 2012, YTHS 2014) on järjestetty aktivoimaan kansalaisia ylös tuoleistaan. Niin ikään päätöksentekijöitä on ravisteltu (Opiskelijoiden liikuntaliitto 2014, 1-2) ja vähentyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen otettu kantaa (Opiskelijoiden liikuntaliitto 2014). On vierähtänyt tovi ennen kuin inaktiivisuuden ja yhtäjaksoisen istumisen vähentymisen tärkeys on ymmärretty muuallakin kuin vain tutkijoiden keskuudessa ja nyt toimiin on ryhdytty. Asiantuntijoiden ja median pyörityksessä tavallinen kansalainen voi vain ihmetellä: Kielletäänkö nykyisin jo istuminenkin? Tässä selvitystyössä esitellään lyhyesti, kuinka suomalaiset ovat heränneet pitkäaikaiseen istumiseen liittyvään terveyskeskusteluun. Selvitystyössä tarkastellaan kirjallisuuskatsaustyyppisesti yleisimpiä terveystieteiden tietokantoja sekä kirjallisuutta hyödyntäen, millaista tutkimustietoa pitkäaikaisen istumisen terveysvaikutuksista löytyy. Lisäksi selvitetään, millaista tutkimustietoa runsaan istumisen vastakohdan, runsaan seisomisen terveysvaikutuksista löytyy. Näiden lisäksi tutkitaan, millaisia tutkimusinterventioita on luotu fyysisesti kevyttä työtä tekeville, paljon istuville ihmisille ja, miten nämä interventiot ovat vaikuttaneet heidän terveyteensä. Lopuksi selvitystyössä pohditaan näistä kirjallisuuskatsauksista saatuja tuloksia ja pohditaan niiden hyödynnettävyyttä terveyden edistämisen näkökulmasta. 1

2 ISTUMISEN TERVEYSVAIKUTUSTEN TUTKIMUS Vuoteen 2014 mennessä, runsaasta istumisajasta ja sen vaikutuksista terveyteen on julkaistu jo useita tutkimusartikkeleita. Interventioita on laadittu muun muassa istumisen vaikutuksista elimistön metaboliaan (Leon-Latre ym. 2014, Wilmot ym. 2012, Dunstan ym. 2010, Hamilton ym. 2007) ja yhteydestä kuolleisuuteen (Chau ym. 2013, Matthews ym. 2012, Patel ym. 2010, Katzmarzyk ym. 2009). Tutkimuskenttää on laajennettu tarkastelemaan myös muiden tekijöiden, kuten henkilöiden koulutustaustan yhteyttä istumiseen (Husu ym. 2014, Stamatakis ym. 2013). Niin ikään perimmäisiä syitä evoluutiosta nykypäivään (Helajärvi ym. 2013) sekä istumiseen liittyviä käytösmalleja ja elintapoja on ihmetelty (Granados ym. 2012, Grøntved & Hu 2011, Wijndaele ym. 2011). Tutkimuskenttä näyttää laajentuvan edelleen eikä tutkijoiden into ainakaan laannu, päinvastoin. Syyllinen ihmisten istumiselle on löydettävä, jotta siihen voitaisiin tehokkaasti vaikuttaa. Yleinen näkemys tutkijoiden keskuudessa vaikuttaisi olevan, että runsaan istumisajan vähentyminen ennaltaehkäisisi terveysriskejä, kuten tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia (Peeters ym. 2013) tai metabolisia sairauksia (Leon-Latre ym. 2014, Wilmot ym. 2012, Katzmarzyk ym. 2009). Istumisajan vähentymisen on havaittu vaikuttavan positiivisesti myös psyykkisiin oireisiin (Husemann ym. 2009), kuten masennukseen (Kilpatrik ym. 2013, Peeters ym. 2013). Terveysriskejä arvioitaessa merkittävää on, että istumisajan määrä ei näyttäisi korreloivan vapaa-ajan liikunnallisen aktiivisuuden määrään (Dempsey ym. 2014, Husu ym. 2014, Patel ym. 2010). Esimerkiksi kovatehoinen, tunnin mittainen liikuntasuorituskaan ei kumoa koko päivän istuen vietetyn ajan aiheuttamia terveyshaittoja (Duvivier ym. 2013) ja istuminen näyttäisi olevan itsenäinen syy terveysongelmiimme (Husu ym. 2014, Dempsey ym. 2014, Craft ym. 2012, Patel ym. 2010). 2

3 OLISIKO SEISOMINEN VAIHTOEHTO RUNSAALLE ISTUMISELLE? Pohdittaessa pitkäaikaisen seisoma-asennon merkitystä terveyteen herää kysymys, kuvaillaanko pitkäaikaista paikallaan seisomista fyysisen aktiivisuuden, vähäisen fyysisen aktiivisuuden ( sedentary behaviour ) vai inaktiivisuuden muotona. Voitaisiinko sitä pitää yhtenä vähäisen aktiivisuuden muotona, sen vähäisen energiankulutuksen vuoksi? (Katzmarzyk 2009). Kansainvälisissä tutkimuksissa sanalla sedentary tarkoitetaan vähän liikkuvaa (Edwardson ym. 2012, Rhodes ym. 2012) ja paikallaan seisominen voisi sopia hyvin myös tähän kuvaukseen. Olisi kuitenkin liikaa väittää, että paikallaan seisominen olisi täysin inaktiivista, ainakin jos kuvailemme asiaa kansainvälisin määritelmin. Sedentary Behavior Research Network luokitteli vuonna 2012 sanan sedentary käsittämään istuvaa tai makaavaa asentoa. Tällainen asento tarkoitti heidän mukaansa fyysisen aktiivisuuden tasoa, joka oli MET-luvuilla mitattuna alle 1,5 MET (Metabolic Equivalent of Task). Sedentary Behaviour Research Networkin (2012) käsite inaktiivisesta, liikkumattomasta henkilöstä tarkoitti puolestaan sellaista ihmistä, joka liikkui huomattavasti kansainvälisiä terveysliikuntasuosituksia (U.S. Department of Health and Human Services 2008, UKK-instituutti 2013) vähemmän. Epäselväksi jäi, olisiko määritelmä yhtäjaksoisesti seisovalle, kevyttä fyysistä työtä tekevälle toimistotyöntekijälle jotakin fyysisen inaktiivisuuden ja aktiivisuuden välillä vai jotakin aivan muuta. Erinäisiä tutkimustuloksia istumista vastaan vaikuttaa kertyneen jo runsaasti ja vaihtoehtoja runsaalle istumiselle on etsitty (Gorman ym. 2013, Husemann ym. 2009). Pohdittavaksi on jäänyt, voisiko istumisen vaihtoehtona pitää seisomista. Toistaiseksi runsasta istumista ja seisomista on tutkittu erinäisin interventioin erillään eikä näiden kahden olemisen muodon terveysvaikutuksia ole aiemmin tarkasteltu tai vertailtu yhdessä kirjallisuuskatsauksessa. Näyttöä runsaan istumisen ja toisaalta istumisen vastakohdan, pitkäaikaisen seisomisen terveysvaikutuksista tarvitaan esimerkiksi terveyden edistämisen toimien ja laadukkaan päätösten teon pohjaksi. Lisäksi laajempaa kirjallisuuskatsausta tarvitaan nykyisten tutkimusinterventioiden tulosten vertailemiseksi sekä tulevaisuuden tutkimusmenetelmien kehittymiseksi. 3

4 METODIT Tämä selvitystyö on kirjallisuuskatsaustyyppinen tutkielma, jonka kahteen tutkimusongelmaan, runsaan istumisen ja toisaalta seisomisen vaikutuksista terveyteen haettiin tieteellisiä julkaisuja kolmea terveystieteen tietokantaa hyödyntämällä sekä UKK-instituutin terveysliikuntauutisia (2014) selailemalla. Kirjallisuuskatsauksen kolmannessa tutkimusongelmassa tarkasteltiin interventioita, joita oli laadittu runsaasti istuville, fyysisesti kevyttä työtä tekeville ihmisille istumisajan lyhentymiseksi. Tässä osiossa tieteellisiä julkaisuja haettiin kahta terveystieteen tietokantaa hyödyntämällä, ja hakua täydennettiin selailemalla löytyneiden artikkelien lähdeluetteloita sekä konsultoimalla Paavo Nurmikeskuksen liikuntalääkäri Harri Helajärveä. Kaikkien tähän selvitystyöhön hyväksyttyjen tutkimusjulkaisujen tulokset tiivistettiin erillisiin tulososioihin tutkimusongelman mukaan ja keskeisiä johtopäätöksiä tarkasteltiin sekä vertailtiin tarkemmin pohdintaosiossa. 4.1 Selvitystyön tarkoitus ja tavoite Tämän selvitystyön tarkoituksena oli tutkia, millaista tieteellistä näyttöä runsaan istumisen ja toisaalta runsaan seisomisen terveysvaikutuksista löytyi. Tavoitteena oli etsiä tieteellistä näyttöä siitä, olisiko istuminen tai seisominen haitallista tai positiivista terveydelle, ilman olettamuksia kumpaankaan suuntaan. Tutkimuksen kohteena olivat lapset, nuoret ja aikuiset ihmiset. Vertailevaa tutkimustietoa runsaan istumisen ja runsaan seisomisen terveysvaikutusten tarvitaan, jotta laadukkaita terveyssuosituksia tai -ohjeistuksia voidaan laatia edellä mainituille ikäryhmille. Lisäksi näyttöön perustuva päätöksenteko voi hyödyntää tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksia. Tässä selvitystyössä tarkasteltiin lisäksi sitä, millaisia tutkimusinterventioita oli laadittu runsaasti istuville, fyysisesti kevyttä työtä tekeville toimistotyöntekijöille. Tavoitteena oli pohtia, miten nämä interventiot olivat vaikuttaneet näiden ihmisten terveyteen. Tutkimustietoa tarvitaan siitä, millaisia ratkaisuja runsaan istumisen ja runsaan seisomisen välillä on laadittu, ja onko näistä interventioista ollut pitkäaikaisempaa käytännön hyötyä terveyden edistämisen kannalta. Kokoavaa yhteenvetoa tämän tutkimusongelman alueella tarvitaan, jotta voidaan suunnitella kestäviä, hyödyllisiä ja kustannustehokkaita käytännön ratkaisuja kansalaisten terveyden edistämiseksi. 4

4.2 Tiedonhankinta istumisen terveysvaikutuksista Tieteellinen tiedonhaku istumisen terveysvaikutuksista suoritettiin kesä-heinäkuun 2014 aikana tietokannoista, joita olivat PubMed(Medline), Medline(Ovid) 1946 to June Week 2, 2014 ja Medline(ProQuest). Tietokannat valikoituivat tähän selvitystyöhön sen perusteella, että ne sisälsivät tieteellisiä julkaisuja, jotka käsittelivät niin ihmisten terveyttä kuin fyysistä aktiivisuutta ja inaktiivisuuttakin. Hakusanoina käytettiin istuminen (sitti*/sitting) ja terveys (health*). Haut rajattiin englanninkielisiin, tieteellisiin ( peer rewieved ) meta-analyyseihin tai systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin, jotka olivat julkaistu vuosina 2004-2014. Kohderyhmä rajattiin lapsiin, nuoriin ja aikuisiin ihmisiin ja artikkelien tuli olla luettavissa kokonaisuudessaan ( Full Text / Free Full Text ). Erinäisissä tutkimuksissa sana istuminen liitettiin usein osaksi englanninkielistä sedentary behaviour käsitettä, joka kuvasi vähän energiaa kuluttavaa aktiivisuutta niin työ- kuin vapaa-ajalla. Toisin sanoen käsitteeseen liittyivät istumisen lisäksi kaikki fyysinen aktiivisuus ja inaktiivisuus, jotka alittivat 1,5 MET:iä (Metabolic Equivalent of Task) (Edwardson ym. 2012, Rhodes ym. 2012). Tällaisiksi aktiivisuuden muodoiksi luettiin esimerkiksi makaaminen, autolla ajaminen sekä ruutuaika, kuten television katselu (Edwardson ym. 2012, Wilmot ym. 2012). Koska käsitteillä sedentary tai sedentary behaviour tarkoitettiin joissakin tutkimusjulkaisuissa myös muuta kuin istumista tai istuminen kuului osaksi tällaista käytösmallia, poimittiin näistä tutkimuksista vain istumiseen liittyviä tuloksia. Edellä määritellyillä hakusanoilla ja rajauksilla tutkimusjulkaisuja istumisen terveysvaikutuksista löytyi kaiken kaikkiaan 173 kappaletta. Näistä tiivistelmien perusteella lähempään tarkasteluun poimittiin kaikista tietokannoista yhteensä 25 kappaletta. Tietokantahaku tuotti osittain samoja artikkeleita, joten eri julkaisuja lopulliseen tarkasteluun kertyi yhteensä 18 kappaletta. Lisäksi Pub- Med(Medline) ja Medline(ProQuest) tietokannoista hakusanoilla ja rajauksilla tarkasteluun valittiin kanadalaiset suositukset lasten ja nuorten liikkumattomuudesta (Tremblay ym. 2011) (KUVA 1). 5

*n = löytyneiden tutkimusjulkaisujen lukumäärä *ym. = ynnä muut KUVA 1. Tiedonhankinta Pubmed(Medline), Medline(Ovid) ja Medline(ProQuest) -tietokannoista. 4.3 Tiedonhankinta pitkäaikaisen seisomisen terveysvaikutuksista Vastausta kysymykseen, olisiko seisominen ratkaisu terveydelle haitalliselle istumiselle lähdettiin tässä selvitystyössä hakemaan PubMed(Medline), Medline(Ovid) 1946 to June Week 2, 2014 ja Medline(ProQuest) -tietokannoista hakusanoilla seisominen (standi*) ja terveys (health*) sekä seisominen (standi*) ja työ (work*). Nämä haut eroteltiin, jotta saatiin käsitys niin vapaa-ajan kuin työhön liittyvän seisomisajan yhteydestä terveyteen. Tutkimukset rajattiin viimeisen kymmenen vuoden sisällä (2004 2014) julkaistuihin, tieteellisiin artikkeleihin (peer reviewed) sekä sellaisiin julkaisuihin, jotka olivat luettavissa kokonaan ( Full Text / Free Full Text ). Kohderyhmä rajattiin lapsiin, nuoriin ja aikuisiin ihmisiin. 6

Näillä hakukriteereillä tutkimuksia pitkäaikaisen seisoma-asennon yhteydestä yleis- ja työterveyteen löytyi runsaasti. Kun tietokantahaku rajattiin meta-analyyseihin, systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin sekä sokkoutettuihin kontrolloituihin (RCT-) tutkimuksiin, julkaisuja löytyi yhteensä 686 kappaletta, joista tiivistelmien perusteella lähempään tarkasteluun valittiin yhteensä 13 tutkimusta. Tietokantahaku tuotti osittain samoja tutkimusjulkaisuja, joten lopulliseen tarkasteluun jäi yhteensä kahdeksan artikkelia (KUVA 2). *n = löytyneiden tutkimusjulkaisujen lukumäärä *RCT = Randomised Controlled Trial, sokkoutettu kontrolloitu tutkimus *ym. = ynnä muut KUVA 2. Tiedonhankintaprosessi PubMed(Medline), Medline(Ovid) ja Medline(ProQuest) -tietokannoista. Tietokantahakua täydennettiin selaten UKK-instituutin vuoden 2014 terveysliikuntauutisia. Sen lisäksi hakua täydennettiin niin, että PubMed(Medline) tietokannan hakuun lisättiin sana pitkäaikainen (prolong*). Tätä täydennyshakua ei rajattu meta-analyyseihin, systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin tai sokkoutettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin, sillä se ei olisi tuottanut yhtään hakutulosta. Lähempään tarkasteluun edellä mainitulla lisähaulla päätyi neljä tutkimusjulkaisua (KUVA 3). Kaiken kaikkiaan tutkimusjulkaisuja lopulliseen tulosten tarkasteluun päätyi siis 12 kappaletta (KUVA 2 ja KUVA 3). 7

*n = löytyneiden tutkimusjulkaisujen lukumäärä *ym. = ynnä muut KUVA 3. Tietokantahakua täydennettiin käsihaulla UKK-instituutin terveysliikuntauutisia selailemalla sekä Pub- Med(Medline) -tietokantaa käyttämällä. 4.4 Tiedonhankinta istumisajan vähentymistä edistävistä tutkimusinterventioista fyysisesti kevyttä työtä tekevillä ihmisillä Tässä selvitystyön osiossa haluttiin tutkia tarkemmin, millaisia tutkimusinterventioita oli laadittu paljon istuville, fyysisesti kevyttä työtä tekeville henkilöille istumisajan vähentämiseksi. Tavoitteena oli pohtia, oliko interventioilla ollut vaikutusta tällaisten ihmisten istumisaikaan ja, miten interventiot olivat vaikuttaneet näiden henkilöiden terveyteen. Tiedonhankinta toteutettiin käyttämällä Pub- Med(Medline) ja Medline(Ovid) 1946 to June Week 2, 2014 tietokantoja hakusanoilla tauotus tai vähentäminen (interrupt* OR intermit* OR interval OR reduc*) ja istuminen tai liikkumattomana oleilu (sitti* OR seden*) sekä toimisto (office). Haut rajattiin tieteellisiin artikkeleihin, jotka oli julkaistu englanninkielellä viimeisen kymmenen vuoden sisällä (10 years/2004-2014), ja artikkelien tuli olla luettavissa kokonaan. Näillä hakukriteereillä lähempään tarkasteluun päätyi PubMed(Medline) tietokannasta yhteensä yhdeksän artikkelia ja Medline(Ovid) 1946 to June Week 2, 2014 tietokannasta kaksi. Koska haut tuottivat osittain samojen tutkimusryhmien julkaisuja, lopulliseen tarkasteluun päätyi yhteensä kymmenen eri tutkimusartikkelia (KUVA 4). Aihealueeseen liittyviä tutkimusjulkaisuja etsittiin lisäksi 8

käsihaulla, selaten tietokantahausta löytyneiden artikkelien lähdeluettelot ja näistä lähempään tarkasteluun valittiin julkaisun Andersen ym. (2013) lähdeluettelosta yksi systemaattinen kirjallisuuskatsaus (Barr-Anderson ym. 2011). Aihealueesta konsultoitiin vielä liikuntalääketieteen erikoislääkäri Harri Helajärveä, jonka ehdotuksesta tarkasteluun valittiin yksi artikkeli (Latouche ym. 2013), joten kaiken kaikkiaan lähempään tarkasteluun päätyi yhteensä 12 tutkimusjulkaisua (KUVA 4). *n = löytyneiden tutkimusjulkaisujen lukumäärä *ym. = ynnä muut KUVA 4. Tietokantahaku istumisen tauottamisesta ja pitkäaikaisen istumisen vähentämisestä PubMed(Medline) ja Medline(Ovid) -tietokannoista. 9

5 SELVITYSTYÖN TULOKSET Seuraavissa kappaleissa tietokantahauista löytyneiden tutkimusjulkaisujen keskeiset tulokset on kirjattu tutkimusongelmiin liittyviin erillisiin osioihin. Aluksi tarkastellaan tietokantahaun tutkimusjulkaisujen tuloksiin pohjautuen runsaan istumisen terveysvaikutuksia ja sen jälkeen runsaan seisomisen terveysvaikutuksia. Tulososion lopussa tarkastellaan lisäksi sitä, millaisia interventioita oli laadittu fyysisesti kevyttä työtä tekeville henkilöille istumisajan vähentämiseksi. 5.1 Runsaan istumisen vaikutus terveyteen Ihmisten fyysinen aktiivisuus oli länsimaissa muuttunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana huomattavasti inaktiivisempaan muotoon (Ford & Caspersen 2012). Tutkimusjulkaisuja oli laadittu runsaasti istumisen vaikutuksista terveyteen, mutta haun rajautuessa meta-analyyseihin ja systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin julkaisuja löytyi tulosten vertailuun tähän selvitystyöhön valittujen tietokantojen ja hakusanojen avulla sopiva määrä. Lisäksi tähän selvitystyöhön valittiin kanadalaiset suositukset lasten ja nuorten liikkumattomuuden vähimmäismääristä (Tremblay ym. 2011). Tietokantahaku tuotti erikseen lapsiin ja nuoriin sekä aikuisväestöön kohdistuneita tutkimusjulkaisuja, ja tarkastelemme niitä tässä työssä erikseen. 5.1.1 Pitkäaikaisen istumisen vaikutukset aikuisväestön terveyteen Perusteltua näyttöä (meta-analyysit ja systemaattiset kirjallisuuskatsaukset) löytyi siitä, että runsas istuen vietetty aika saattoi altistaa elimistön erilaisille metabolisille sairauksille (Edwardson ym. 2012, Wilmot ym. 2012, Thorp ym. 2011, van Uffelen ym. 2010, Lynch 2010), sydän- ja verisuonitaudeille (Ford & Caspersen 2012, Wilmot ym. 2012, Proper ym. 2011) ja syöville (Lynch 2010). Paljon istuvilla näytti olevan myös suurempi kuolleisuuden riski kuin vähemmän istuvilla ihmisillä (Wilmot ym. 2012, Proper ym. 2011). Tutkijoiden mukaan istuminen oli itsenäinen syy näiden riskitekijöiden kehittymiselle, riippumatta muun fyysisen aktiivisuuden määrästä (Ford & Caspersen 2012, Wilmot ym. 2012, Thorp ym. 2011). Useat länsimaalaiset aikuiset istuvat suurimman osan työajastaan, ja osa tähän selvitystyöhön hyväksytyistä kirjallisuuskatsauksista tarkastelikin vain työajan istumista sekä siihen liittyviä terveysvaikutuksia. Van Uffelenin ym. (2010) kirjallisuuskatsauksen perusteella yhteys työajan runsaan istumisen ja terveysriskien välillä oli ristiriitaista. Katsaukseen hyväksytyistä tutkimusjulkaisuista puolet 10

(22 kappaletta) osoitti yhteyden pitkäaikaiselle työssä istumiselle sekä esimerkiksi metabolisten sairausten tai suurentuneen kuolleisuuden riskitekijöille. Toisaalta puolet tutkimusartikkeleista (20 kappaletta) ei osoittanut syy-seuraussuhdetta näiden tekijöiden välille. Thorp ym. (2011) tutkimusryhmineen keräsivät puolestaan pitkittäistutkimuksia runsaaseen istumiseen liittyvistä terveysvaikutuksista vuosilta 1996 2011 ja päätyivät tulokseen, että runsas istuminen oli terveydelle haitallista. Monet tutkijaryhmät olettivat kuitenkin kiistatta, että istuminen oli terveydelle vaarallista ja selvittelivät, miten kohtalokasta istumisaikaa ja -käyttäytymistä voitaisiin muuttaa. Chau ym. (20102) kirjallisuuskatsauksen mukaan työajalla istumisesta ja sen vähentämisestä oli kehkeytynyt eräänlainen työterveyden ja -hyvinvoinnin mitta. Laadukkaita tutkimusjulkaisuja, joissa oli pyritty edistämään fyysistä aktiivisuutta ja vähentämään istuen kulutettua aikaa, löytyi heidän mukaansa kuitenkin vain vähän (n=6) ja lisäksi pitkäaikaisemmat seurantatutkimukset loistivat poissaolollaan. Täten näyttäisi siltä, että todellinen näyttö istumisajan vähentämiskampanjoiden tehokkuudesta ja erilaisten tutkimusinterventioiden toimivuudesta puuttui edelleen (Chau ym. 20102). Työajan istumiseen liittyvänä yksittäisenä terveysongelmana löydettyjen nousi esiin istumisen ja alaselkäkivun yhteys, jota etsittiin useassa tutkimusinterventiossa. Runsas istuminen työajalla ei näyttänyt kuitenkaan olevan itsenäinen syy alaselkäkivuille (Roffey ym. 2010, Bakker ym. 2009, Chen ym. 2009). Chen ym. (2009) kirjallisuuskatsauksen mukaan myöskään runsaalle vapaa-ajan istumiselle ja alaselkäkivun yhteydelle ei löytynyt perusteltua näyttöä. Lisäksi Roffey ym. (2010) totesivat, että istuminen saattaisi pikemminkin estää alaselkäkipujen syntymistä kuin aiheuttaa niitä. Vastoin edellisiä tutkimustuloksia van Niekerkin ym. (2012) kirjallisuuskatsauksen hypoteesina oli, että työssään paljon istuvat kärsivät huomattavasti enemmän tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista kuin ihmiset, jotka eivät istu. Tutkijat keskittyivät tarkastelemaan työtuoli-interventioita, kuten toimistotyötuolin vaihtoa ergonomisempaan. Tulosten mukaan näistä interventioista oli ollut hyötyä ja niillä oli saatu positiivisia terveysvaikutuksia. Silti tulosten perusteella ei voitu antaa yleisiä suosituksia työympäristön muutoksista, sillä katsaukseen hyväksytyt interventiot olivat laadultaan korkeintaan kohtuutasoisia ja tulokset ristiriitaisia (van Niekerk ym. 2012). 5.1.2 Nuorten runsas ruutuaika huolestuttaa tutkijoita Osa tähän selvitystyöhön valituista tutkimusjulkaisuista käsitteli vain lasten ja nuorten runsasta istumis- ja ruutuaikaa. Tutkimustulosten perusteella näytti siltä, että lapsille ja nuorille runsas istuminen ja ruutuaika olivat haitallisempia kuin aikuisille. Costiganin ym. (2013) mukaan lisääntynyt ruutuaika 11

näkyi muun muassa nuorten tyttöjen huolestuttavan lisääntyneinä paino- ja / tai uniongelmina. Perustellusti ei voitu kuitenkaan todeta, että runsas istumisaika olisi itsenäinen syy lasten ylipainoon ja kohonneeseen painoindeksiin (BMI) (Costigan ym. 2013). Luultavasti näihin tekijöihin vaikuttivat istumisen lisäksi muut elintavat, kuten ruokailutottumukset (Biddle ym. 2011). Runsas istumisaika johti niin ikään fyysisen aktiivisuuden määrän vähentymiseen. Sen vuoksi lasten ja nuorten huono aerobinen kunto korreloi runsaan ruutuajan ja istumisen kanssa (Chinapaw ym. 2011). Runsas istumisaika näytti vaikuttavan lasten ja nuorten kohdalla haitallisesti myös tuki- ja liikuntaelimistöön (Costigan ym. 2013). Pitkäaikainen istuminen yhdistettyinä huonoihin istuma-asentoihin oli yhteydessä muun muassa lasten ja nuorten niskakipuihin (Brink & Louw 2013). Viitteitä löytyi myös siitä, että inaktiivisuutta edistävä ympäristö (television katselu, tietokoneen pelaaminen) altistivat psyykkisille oireille, kuten masennukselle (Costigan ym. 2013). Positiivisena seikkana tutkijat havaitsivat, että nuorille suunnatut interventiot, joissa pyrittiin muuttamaan heidän istumiskäyttäytymistään ja aktivoitiin heitä liikkumaan liikkumattomuuden sijaan, onnistuivat pääasiassa hyvin. Interventiot olivat nuorten keskuudessa hyväksyttyjä, mutta silti niiden pitkäaikaisemmat tai pysyvämmät terveysvaikutukset jäivät vähäisiksi (Biddle ym. 2011). Lapsille ja nuorille oli niin ikään laadittu suositukset inaktiivisena vietettyyn enimmäisaikaan. Kanadalaisten suositusten mukaan lasten (5-11-vuotiaiden) ja nuorten (12-17-vuotiaiden) tuli viettää mahdollisimman vähän aikaa päivästään liikkumattomina. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ruutuaikaa, istumista sekä muita inaktiivisuutta edistäviä aktiviteetteja oli rajoitettava korkeintaan kahteen tuntiin päivässä (Tremblay ym. 2011). Biddle ym. (2011) meta-analyysin mukaan tämä aika ylittyi huomattavasti lasten ja nuorten keskuudessa, ja sama ilmiö havaittiin suomalaisten lasten ja nuorten kohdalla (Gråsten ym. 2014). Tutkijoiden pääsanomana tuntui olevan se, että mitä aktiivisempi arki lapsella tai nuorella on, sitä positiivisemmin se näkyi hänen terveydentilassaan. Toisin sanoen ruutuajan ja istumisen rajoittaminen oli kiistatta suositeltavaa (Gråsten ym. 2014, Biddle ym. 2011, Tremblay ym. 2011). 5.1.3 Runsasta istumista tutkivien interventioiden tutkimusmenetelmät Tutkijaryhmät harmittelivat tähän selvitystyöhön hyväksytyissä meta-analyyseissä ja systemaattisista kirjallisuuskatsauksissa sitä, että istumisaikaa oli tarkasteltu usein vain kyselylomakkeiden avulla (Lynch 2010, Biddle ym. 2011, Rhodes ym. 2012). Kyselyiden pohjalta tieto elimistön fysiologisista muuttujista jäi puuttumaan (Thorp ym. 2011, Ford & Caspersen 2012). Foley ym. (2012) mukaan 12

kyselylomakkeet olivat kohtuullisen valideja ja reliabiliteetiltaan arvokkaita mittareita tutkimaan päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, kun puolestaan Rhodes ym. (2012) huomauttivat, että ihmisten oli vaikea arvioida liikkumattomana viettämäänsä aikaa. Täten kyselylomakkeita tulisikin edelleen kehittää arvioimaan tarkemmin myös liikkumattomuuteen liittyviä tekijöitä (Foley ym. 2012). Kyselyiden ohella muitakin mittareita, kuten kiihtyvyys- ja askelmittareita oli käytetty ja tällaisia tutkimusinterventioita suuremmilla koehenkilöjoukoilla kaivattaisiin lisää, jotta todellisia istumisen terveysvaikutuksia voitaisiin analysoida tarkemmin (Lynch 2010, Biddle ym. 2011, Rhodes ym. 2012). Suuri tutkittavien määrä saattaa toisaalta rajoittaa kovin monimutkaisten mittareiden käytettävyyttä (Lynch 2010). Erilaisia mittareita hyödyntämällä ja niitä yhdistelemällä ihmisten itsearvioituja havaintoja voitaisiin kuitenkin edelleen täsmentää esimerkiksi todellisen istumisajan osalta (Biddle ym. 2011, Thorp ym. 2011). 5.2 Runsaan seisomisen vaikutus terveyteen Samoja tietokantoja käytettäessä, tiedonhankintaprosessi seisomisen ja seisoma-asennon yhteydestä yleis- ja työterveyteen tuotti selkeästi vähemmän tutkimusjulkaisuja kuin tiedonhankintaprosessi pitkäaikaisesta istumisesta. Tämän selvitystyön tietokantahaku sanoilla seisominen ja terveys ei tuottanut yhtään meta-analyysiä, systemaattista kirjallisuuskatsausta tai sokkoutettua, kontrolloitua tutkimusta liittyen lasten ja nuorten (alle 18-vuotiaiden) seisten vietettyyn aikaan. Tosin toisena hakusanaparina toimivat seisominen ja työ ja siksi lähemmässä tarkastelussa suuri osa tutkimuksista käsitteli vain työikäistä väestöä, interventioiden sijoittuessa erinäisiin työtehtäviin. 5.2.1 Pitkäaikaisen seisomisen yhteys yleisterveyteen Katzmarzyk (2013) selvitteli kohorttitutkimuksessaan seisomisajan ja kuolleisuuden yhteyttä. Koehenkilöinä tutkimuksessa olivat 18 90-vuotiaat kanadalaiset aikuiset ja tutkimustulosten mukaan seisomisajan ja kuolleisuuden riskin välillä oli annos-vastesuhde. Sellaisilla henkilöillä, jotka seisoivat päivän aikana eniten, oli 33 % pienempi kuolleisuudenriski kuin niillä, jotka seisoivat vähiten (Katzmarzyk 2013). 13

Asennon vaihtoa istumisesta seisomiseen kannattivat myös Reiff ym. (2012) tutkimusryhmineen havaitessaan, että nuoret aikuiset pystyivät helposti lisäämään päivittäistä kalorinkulutustaan työskennellessään seisten istumisen sijaan. Heidän näkemyksensä mukaan esimerkiksi seisten opiskelu saattoi vähentää ylipainon riskiä tai edesauttaa painonhallintaa nuorilla ihmisillä (Reiff ym. 2012). Husemann ym. (2009) havaitsivat, että seisoma-asento vähensi paljon istuvien koettuja fyysisiä vaivoja. 5.2.2 Seisomisajan yhteys työterveyteen Seisomisajan yhteyttä terveyteen oli tutkittu sellaisten henkilöiden kesken, jotka seisoskelivat työpäivästään suurimman osan aikaa. Muun muassa Sudoł-Szopińska ym. (2011) tutkivat tehdastyöläisiä, jotka seisoivat valtaosan työpäivästään ja vertasivat heitä työläisiin, jotka puolestaan istuivat suurimman osan työpäivästään. Henkilöillä, jotka seisoivat, oli huomattavasti suurempi riski menehtyä kroonisiin sydän- ja verenkiertoelimistön tauteihin kuin niillä, jotka istuivat. Tutkijat arvelivat, että seisomatyö rasittaisi verisuonistoa enemmän kuin istumatyö (Flore ym. 2007, Sudoł-Szopińska ym. 2011). Robertson ym. (2013) niin ikään määrittelivät, että seisomatyöläisillä oli 50 % suurempi todennäköisyys sairastua krooniseen laskimoiden vajaatoimintaan. Tutkijaryhmät havaitsivat sen, että seisomaasennossa alaraajojen lihassupistusten määrä väheni ja tämä heikensi laskimopaluuta (Tuchsen ym. 2005, Robertson ym. 2013). Henkilön muilla elämäntavoilla, kuten tupakoinnilla ja ruokavalinnoilla, oli kuitenkin merkittävä vaikutus verisuonitautien riskitekijöiden lisääntymiseen (Sudol-Szopinska ym. 2011). Ammateissa, joissa työpäivää vietettiin pääasiassa seisten, ei vältytty tuki- ja liikuntaelimistön ongelmilta. Halim ym. (2012) havaitsivat, että teollisuustyöntekijöiden seisoma-asento aiheutti staattista supistusta selän- ja alaraajojen lihaksiin ja siksi työntekijät raportoivat lihasväsymystä sekä kipua näissä lihaksissa. Kipu johti heidät hakemaan vaihtoehtoisia asentoja lihasten väsyessä, mikä aiheutti rasitusta puolestaan muihin lihaksiin. Toisten tutkijaryhmien mukaan seisoma-asento ei näyttänyt kuitenkaan olevan itsenäinen syy alaselkäkivuille (Bakker ym. 2009, Kwon ym. 2011). Sulsky ym. (2012) tutkimusryhmän mukaan pitkät työskentelyajat seisten saattoivat lisätä lonkan nivelrikon riskiä työtehtävissä, jotka sisälsivät staattisen seisomisen lisäksi raskaiden taakkojen nostelua. Samaa yhteyttä ei havaittu työtehtävissä, jotka sisälsivät vain kävelyä tai istumista (Sulsky ym. 2012). Tosin edellä mainituissa tutkimuksissa työympäristön häiriötekijät, kuten työkoneiden tärinä 14

ja työpiste (kurkottavia asentoja yms.) sekä työaikojen pituus (yli kahdeksan tunnin työpäivät ja yö- tai päivävuorot) vaikuttivat havaintoihin (Halim ym. 2012, Sulsky ym. 2012). 5.2.1 Runsasta seisomista tutkivien interventioiden tutkimusmenetelmät Työajalla seisten vietettyä aikaa oli tutkittu usein kyselylomakkein (Husemann ym. 2009, Halim ym. 2012), kuten istumistutkimuksissa. Stock ym. (2005) mukaan tutkittavien oli vaikea arvioida kyselylomakkein seisten viettämäänsä aikaa tarkasti. Tähän selvitystyöhön valituissa tutkimusjulkaisuissa runsasta seisomista ja sen terveysvaikutuksia tutkittaessa oli käytetty myös muita mittareita, kuten elektromyografialaitteistoa (Halim ym. 2012), hengityskaasuanalysaattoria (Reiff ym. 2012) ja verinäytteitä (Flore ym. 2007). 5.3 Millaisia interventioita on laadittu fyysisesti kevyttä työtä tekeville henkilöille istumisajan vähentämiseksi? Tutkimusinterventioita fyysisesti kevyttä työtä tekevien ihmisten runsaan istumisajan vaikutuksista terveyteen ja istumisajan vähentymisen vaikutuksista terveyteen oli toteutettu useita. Vaikka tätä tietokantahakua ei rajattu meta-analyyseihin, systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin tai sokkoutettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin, valikoitui tutkimusartikkeleita lähempään tarkasteluun valittujen tietokantojen, hakusanojen ja rajauksien kautta vain muutamia. Hakua täydennettiin selaten löydettyjen tutkimusjulkaisujen lähdeluettelot sekä konsultoiden Paavo Nurmi -keskuksen liikuntalääketieteen erikoislääkäri Harri Helajärveä. Tämän selvitystyön osioon valikoitujen tutkimusten perusteella interventiot, joissa oli pyritty vähentämään fyysisesti kevyttä työtä tekevien ihmisten runsasta istumisaikaa, voitiin erotella kahteen erilliseen alueeseen. Tässä osiossa tarkastellaankin kahta erillistä ratkaisua tähän tutkimusongelmaan. Näitä ratkaisuja ovat työympäristöön vaikuttaminen sekä istumisen tauottaminen ja näiden ratkaisujen vaikutus runsaasti istuvien, fyysisesti kevyttä työtä tekevien ihmisten terveyteen. Tietokantahakua seisomisen tauottamisesta ei laadittu erikseen tähän selvitystyöhön erikseen. Tähän selvitystyöhön valituissa, runsasta seisomista tutkivissa interventiossa oli kuitenkin tarkasteltu myös runsaan seisomisen tauottamista, ja tätä aihealuetta sivutaan tämän kappaleen viimeisessä osiossa. 15

5.3.1 Ratkaisuna työympäristöön vaikuttaminen Osa tutkijaryhmistä epäili, että työympäristöllä oli huomattavan suuri vaikutus istumisaikaan (Thorp ym. 2012) ja siksi toimistotyöntekijöitä oli kannustettu aktiivisempaan arkeen esimerkiksi säädettävin työpöydin (Grunseit ym. 2013, Pronk ym. 2012, Husemann ym. 2009), kävelymatoin (Levine & Miller 2007) ja kaltevuusmittarein (Toomingas ym. 2012). Valtaosassa interventioita työympäristön muutosten oli todettu olleen hyviä (Rassia 2013, Chau ym. 20101), mutta myös kehitysehdotuksia toistaiseksi laadituille tutkimusinterventioille löytyi (van Niekerk ym. 2012). Tulosten luotettavuutta heikensivät tutkittavien vähäinen määrä tai tutkimukseen osallistuneiden valikoituminen vapaaehtoisiin, jotka olivat olleet terveitä tai innokkaita jo ennestään lisäämään fyysistä aktiivisuutta työelämässään (Gorman ym. 2013, Pronk ym. 2012). Tutkimusinterventiot saattoivat olla lyhyitä (Pronk ym. 2012, Husemann ym. 2009), vaikka runsaasta istumisesta aiheutuvat krooniset vaivat eivät todennäköisesti hävinneet lyhyillä aktivointijaksoilla (van Niekerk ym. 2012). Tulosten luotettavuutta heikensivät niin ikään kontrolliryhmien puute (Gorman ym. 2013, Lara ym. 2008) tai seurantajakson puuttuminen interventioiden jälkeen (Gorman ym. 2013, Husemann ym. 2009, Lara ym. 2008). Havaintoja tehtiin myös siitä, että lopulta edes mittavilla työympäristön muutoksilla ei voitu vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja totuttuihin tapoihin. Gorman ym. (2013) rakennuttivat erilliset, fyysiseen aktiivisuuteen kannustavat työtilat istuville toimistotyöntekijöille. Näillä henkilöillä työympäristö antoi mahdollisuuden lisätä fyysistä aktiivisuutta ja vähentää istuen vietettyä aikaa, mutta interventiosta huolimatta, he viettivät suuren osan päivästään silti istuen (Gorman ym. 2013). Van Niekerk ym. (2012) kritisoivat sitä, että työympäristön muutokset erillisine ergonomiaa ja fyysistä aktiivisuutta edistävine laitteineen olivat myös hyvin kalliita. 5.3.2 Ratkaisuna istumisen tauottaminen Voisiko ratkaisuna mittavien työympäristön muutosten sijaan olla ihmisten aktivoiminen istumaasennosta ylös edes lyhyiksi hetkiksi kerrallaan? Tätä ratkaisua olivat pitäneet hyvänä ainakin osa tutkijaryhmistä (Andersen ym. 2013, Latouche ym. 2012, Barr-Anderson ym. 2011). Tutkijat havaitsivat, että lyhytkin istumisen tauottaminen työpäivän aikana kannatti ja penkistä ylös nouseminen edisti muun muassa aerobista kuntoa (Andersen ym. 2013), sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa (Lippincott ym. 2008) sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa (Latouche ym. 2012, Lippincott ym. 16

2008). Positiiviset muutokset korostuivat, jos taukojen aikana liikuskeltiin (Andersen ym. 2013, Barr- Anderson ym. 2011, Lippincott ym. 2008, Lara ym. 2008). Tutkijoiden mukaan taukoja tuli olla riittävän usein työpäivän aikana ja Barr-Anderson ym. (2011) mukaan fyysisestä aktiivisuudesta tulisi kehittää taukojen muodossa rutiini paljon istuville ihmisille. Tutkijat päättelivät, että interventiot olivat vaikuttaneet pääasiassa positiivisesti ihmisten terveyteen (Lippincott ym. 2008, Latouche ym. 2012, Andersen ym. 2013) ja psykososiaalisiin muuttujiin (Barr- Anderson ym. 2011). Barr-Anderson ym. (2011) eivät voineet määritelleet sitä, kuinka pitkiä tai tehokkaita päivittäisten aktiivisten hetkien tuli olla positiivisten terveysvaikutusten ylläpitämiseksi tai edistämiseksi. Sen sijaan Lippincott ym. (2008) ehdottivat karkeasti, että paljon istuvien työntekijöiden tuli liikkua ainakin 15 20 minuuttia työpäivänsä aikana ylläpitääkseen sydän- ja verenkiertoelimistön terveyttä sekä rasva-aineenvaihduntaa. Latouche ym. (2012) määrittelivät puolestaan tarkemmin, että taukoja istumiseen tarvittiin 20 minuutin välein. Heidän mukaan tauon aikana liikuskelu kaksi minuuttia kerrallaan istumisen sijaan, riitti aktivoimaan lihassoluissa sellaisia geenejä, jotka siirtyivät lepotilaan pitkäaikaisen inaktiivisuuden myötä (Latouche ym. 2011). 5.3.3 Seisomatyöläisen taukona istuminen Osassa pitkäaikaista seisomista tutkivissa interventioissa oli kiinnitetty huomiota myös seisomisen tauottamiseen (Tuchsen ym. 2005, Halim ym. 2012, Robertson ym. 2013). Tutkijoiden mukaan pitkäaikainen, ja etenkin staattinen seisoma-asento vaati tauon aikana esimerkiksi istumista tai makaamista (Tuchsen ym. 2005), jotta alaraajat palautuivat pystyasennon aiheuttamista terveydellisistä ongelmista, kuten laskimopaluun heikentymisestä (Tuchsen ym. 2005, Robertson ym. 2013). Halimin ym. (2012) tutkimusinterventiossa seisomatyöläiset pääsivät lyhyillä ruokatauoilla istumaan, jolloin heidän tuki- ja liikuntaelimistönsä palautui hieman seisoma-asennon aiheuttamasta fyysisestä väsymyksestä. Tähän selvitystyöhön valittujen julkaisujen tutkijaryhmät eivät antaneet tarkempia suosituksia seisomatyöläisten taukojen määrästä ja / tai kestosta työpäivän aikana. 17

6 POHDINTA Tämän selvitystyön tarkoituksena oli vertailla ihmisten runsasta istumista ja seisomista sekä niihin liittyviä terveysvaikutuksia. Lisäksi selvitettiin näiden kahden asennon vuorottelun vaikutusta terveyteen, tarkastellen erinäisiä tutkimusinterventioita, joissa koehenkilöinä olivat fyysisesti kevyttä työtä tekevät ja runsaasti istuvat ihmiset. Tähän selvitystyöhön valikoituneissa tutkimuksissa terveysvaikutuksilla tarkoitettiin lähinnä elimistön fysiologisia muuttujia, kuten hengitys- ja verenkierto- sekä tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvia vaikutuksia. Fysiologisten muuttujien lisäksi tulosten yhteenvedossa sivuttiin kuitenkin myös psyykkisiä oireita. Pitkäaikaisen istumisen ja seisomisen terveysvaikutuksia selvitellessä hukkui istumisen tieteen dataviidakkoon, sillä tutkimusjulkaisuja oli laadittu jo runsaasti. Tutkijoiden huoli istumisen terveysvaikutuksista oli kuitenkin aiheellinen. Toisaalta istumisen vastakohtana yhtäjaksoinen, runsas seisominen ei näyttänyt sopivan ainakaan kaikille ihmisille. Näyttäisi siltä, että samaan aikaan, kun tieto istumisen terveysvaikutuksista lisääntyy ja tarkentuu, teknologian kehitys pakottaa fyysisesti aktiivisetkin ihmiset istumaan paikoilleen yhä pidemmiksi ajoiksi. Toisaalta erinäisten työtehtävien vaatima teknologia pitää tietyn työntekijäryhmän seisoma-asennossa pitkiä aikoja. 6.1 Runsas istuminen vain hyvinvointivaltioiden ongelma? Suurin osa tähän selvitystyöhön hyväksytyistä tutkimusjulkaisuista oli tehty länsimaissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueella. Selvitystyöhön hyväksyttiin vain englanninkielellä julkaistuja tutkimuksia ja tämä oli ollut myös läpikäytyjen meta-analyysien sekä systemaattisten kirjallisuuskatsausten yleisin tiedonhaun rajaus- ja tutkimusten valintakriteeri. Ford & Caspersen (2012) mainitsivat, että vähentynyt fyysinen aktiivisuus ja lisääntynyt inaktiivisuus vaikuttivat negatiivisesti länsimaisten ihmisten terveyteen. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan inaktiivisuus on koko maailmassa neljänneksi suurin kuolemaan johtava yksittäinen tekijä (WHO 2014). Istuminen, vähäisen fyysisen aktiivisuuden yhtenä osa-alueena, on siis huomattava terveyttä heikentävä tekijä ja istumisen vähentyminen puolestaan terveyttä edistävä tekijä. Tutkimusjulkaisuja tähän selvitystehtävään ei valikoitunut länsimaiden ulkopuolelta. Täten tähän selvitystyöhön valittujen tutkimusartikkelien pohjalta saatu tieto jättää epäilyn, onko istuminen vain länsimaisten ihmisten ongelma. Tutkimusjulkaisuja pitkäaikaisen seisomisen vaikutuksista terveyteen löytyi tähän selvitystyöhön vähemmän kuin runsaan istumisen, ja pohdittavaksi jää, kuinka suuren väestönosuuden terveyshaitta 18

lopulta runsas seisominen olisi. Tähän selvitystyöhön valikoituneissa tutkimuksissa tarkastelun kohteena olivat toisaalta myös Suomessa esiintyvät yleiset kansanterveydelliset sairaudet. Sen vuoksi tutkimusten ja tämän selvitystyön tuloksia voidaan verrata myös suomalaisten istumiseen, seisomiseen sekä istumisen tauottamiseen liittyviin terveysvaikutuksiin. 6.2 Olisiko seisominen vaihtoehtona runsaalle istumiselle? Tähän selvitystyöhön valittujen tutkimusten tulosten perusteella näyttäisi siltä, että istuminen saattoi olla terveydelle haitallista (Edwardson ym. 2012, Wilmot ym. 2012, Thorp ym. 2011, van Uffelen ym. 2010, Lynch 2010) ja runsas istuen vietetty aika vaikutti negatiivisesti etenkin lasten ja nuorten terveyteen (Costigan ym. 2013, Biddle ym. 2011) (KUVA 5). Tutkijat arvelivat teknologian kehityksen johtavan kaiken ikäisten ihmisten enenevään ruutuaikaan ja vähentyvään fyysiseen aktiivisuuteen (Dempsey ym. 2014, Proper ym. 2011). Istuma-asennon vaihtaminen pitkäaikaiseen seisomiseen ei kuitenkaan näyttänyt sopivan ainakaan kaikille ihmisille, sillä myös pitkäaikaisella seisoskelulla oli terveydelle negatiivisia vaikutuksia. Etenkin staattinen, pitkäaikainen seisominen näytti johtavan alaraajojen heikentyneeseen laskimopaluuseen (Robetson ym. 2013, Tuchsen ym. 2005) sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin työikäisessä väestössä (Halim ym. 2012). Seisoma-asentoa verrattaessa istuma-asentoon näytti kuitenkin siltä, että paljon istuvilla oli suurempi kuolleisuuden riski kuin seisovilla (Katzmarzyk 2013, Katzmarzyk ym. 2009). Seisoma-asento myös lisäsi päivittäistä kalorinkulutusta (Reiff ym. 2012), kun puolestaan istuma-asento heikensi elimistön aineenvaihduntaa ja metabolisia muuttujien toimintaa (Edwardson ym. 2012, Wilmot ym. 2012, Thorp ym. 2011, Lynch 2010) (KUVA 5). 19

*mm. = muun muassa * = lisääntyi * = väheni *? = ristiriitaista tietoa KUVA 5. Pitkäaikaisen istumisen ja seisomisen terveysvaikutukset tähän selvitystyöhön valittujen tutkimusjulkaisujen tulosten perusteella. Pitkäaikainen istuminen ja ruutuaika olivat haitallisempia lapsille kuin aikuisille. Kuviossa esitetyt seisomisen terveysvaikutukset koskivat vain aikuisväestöä (yli 18-vuotiaat). Samoja tietokantoja käytettäessä meta-analyysejä ja systemaattisia kirjallisuuskatsauksia pitkäaikaisen seisomisen vaikutuksista terveyteen löytyi vähemmän kuin pitkäaikaisen istumisen. Yksi syy laajempien kirjallisuuskatsausten vähäisyydelle saattoi olla se, että niin kutsutuissa seisomatöissä (esimerkiksi tehdastyö tai kaupanala) työnkuvat ja -ympäristöjen erot loivat ristiriitaa kaikenlaisten tutkimusinterventioiden luotettavalle yhdistelylle. Tähän selvitystyöhön hyväksytyt, pitkäaikaista seisomista tutkivat interventiot niin ikään vaihtelivat tutkimusasetelmiltaan eikä esimerkiksi tietyn työympäristön aiheuttamia terveydellisiä haittoja voitu yleistää kaikkiin seisten suoritettuihin työtehtäviin tai vapaa-aikaan. Lisäksi yksittäisiä interventioita vertailtaessa koehenkilöiden määrä, ammatti tai elämäntavat vaihtelivat (Sudol-Szopinska ym. 2011, Halim ym. 2012, Sulsky ym. 2012). Tosin seisomistutkimuksissa oli käytetty enemmän ja rohkeammin myös muita mittareita, kuten elektromyografialaitteistoa (Halim ym. 2012), hengityskaasuanalysaattoria (Reiff ym. 2012) ja verinäytteitä (Flore ym. 2007), kuin runsasta istumista tutkivissa interventioissa. Epäselväksi tähän selvitystyöhön valittujen tutkimusjulkaisujen perusteella jäi, millaisille ihmisille ja, missä määrin seisoma-asentoa voitaisiin suositella 20

istumisen sijaan. Lisäksi tarkempaa tietoa kaivataan edelleen siitä, millaisia terveydellisiä vaikutuksia tämä asennon muutos aiheuttaisi näille henkilöille. 6.3 Istumisen ja seisomisen vuorottelun vaikutus terveyteen Niin pitkäaikaisen istumisen kuin seisomisenkin tauottamista kannattivat osa tutkijaryhmistä. Pitkäaikaista istumista tutkivat kannattivat istumisen tauottamista esimerkiksi seisten tai liikuskellen (Barr-Anderson ym. 2011, Andersen ym. 2013) ja pitkäaikaista seisomista tutkivat seisomisen tauottamista esimerkiksi istuen (Tuchsen ym. 2005, Halim ym. 2012). Päivittäisten taukojen määrä ja ajallinen pituus jäivät tähän selvitystyöhön valituissa tutkimusjulkaisuissa vain kahden tutkimuksen varaan (Latouche ym. 2012, Andersen ym. 2013), joten tämän perusteella ei voida tarkasti määritellä, kuinka paljon paikallaan istumista tai seisomista siedämme ja, milloin asentoa tulisi vaihtaa. Toisin sanoen ajallisen kipurajan määritys jäi uupumaan (KUVA 6), vaikka ehdotuksia annettiinkin (Lippincott ym. 2008, Latouche ym. 2012, Andersen ym. 2013). *?1 = milloin istumisen terveydelliset haitat lisääntyvät huomattavasti? *?2 = milloin asentoa tulisi vaihtaa? *?3 = milloin seisomisen terveydelliset haitat lisääntyvät huomattavasti? *?4 = milloin asento kohtaa kipupisteen ja terveydelliset haitat alkavat lisääntyä asennonmuutoksesta huolimatta? KUVA 6. Kuviossa havainnollistettuna, millaiselta voisi näyttää pitkäaikaisen istumisen tai seisomisen terveysvaikutusten suhde aikaan (paksu viiva) sekä asennon vaihdon terveysvaikutusten suhde aikaan (katkoviiva). Tarkempi määritys tämän selvitystyön pohjalta sille, missä vaiheessa asennon vaihtaminen kannattaa positiivisten terveysvaikutusten edistämiseksi, jäi uupumaan. 21