FCG Planeko Oy KANTELEEN VOIMA OY KOPSAN TUULIVOIMAPUISTO, RAAHE. Luontoselvitys 6525-D3179

KANTELEEN VOIMA OY KOPSAN TUULIVOIMAPUISTO, RAAHE Luontoselvitys 6525-D3179 14.9.2009

LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...1 2 MENETELMÄT JA AINEISTO...2 3 ALUEEN YLEISKUVAUS...2 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia...2 3.2 Eliömaantiede...3 3.3 Kasvillisuuden yleispiirteet...3 3.4 Natura 2000-alueet ja muut suojelualueet...4 3.5 Vesistöt...4 4 KASVILLLISUUS...5 4.1 Metsät...5 4.1.1 Tuoreet kankaat...5 4.1.2 Kuivat ja kuivahkot kankaat...6 4.2 Turvekankaat ja muuttumat...8 4.3 Suot...8 4.3.1 Rämeet...8 4.3.2 Nevat...9 4.3.3 Korvet... 11 5 ELÄIMET... 12 5.1 Nisäkkäät... 12 5.2 Linnut... 12 6 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJISTO... 14 6.1 Lainsäädäntö... 14 6.2 Arvokkaat luontotyypit, uhanalainen lajisto ja direktiivilajit... 15 6.2.1 Arvokkaat luontotyypit... 15 6.2.2 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit... 16 6.2.3 Lintudirektiivin linnut... 16 6.2.4 Uhanalaiset lajit... 16 7 YHTEENVETO... 17 LÄHTEET... 18 LIITTEET: Liite 1. Kasvillisuuskartta Liite 2. Arvokkaat luontotyypit Valokuvat Ilmakuva Lentokuva Vallas Oy Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos, lupa nro 838/MML/09

LUONTOSELVITYS 1 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy KOPSAN TUULIVOIMAPUISTO LUONTOSELVITYS 1 JOHDANTO Kanteleen Voima Oy suunnittelee tuulivoimapuistoa Raaheen Kopsaan, Pirttiselän ja Nahkakallion alueille, josta matkaa Raaheen on noin 23km ja Vihantiin noin 13km. Suunnitelmana on 30 tuulivoimalaitoksen muodostama tuulivoimapuisto, jonka kokonaisteho maksimitoteutuksella olisi noin 90-150 MW. Hanke kattaa tuulivoimalaitokset perustuksineen, niitä yhdistävät maakaapelit, ilmajohdot sekä tiestön. Suunnitteluvaiheessa hankkeessa tehdään ympäristövaikutusten arviointi (YVA), ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994, muutettu 458/2006) mukaisessa menettelyssä. Arviointimenettely perustuu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 30.4.2009 antamaan päätökseen (Dnro PPO-209-R-6-531) YVA-menettelyn tapauskohtaisesta soveltamisesta tässä hankkeessa (YVA-laki 6 ). Tämä luontoselvitys kuuluu osana tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiprosessia ympäristön perustilan selvityksiin ja se myös palvelee alueen osayleiskaavoituksen suunnittelua. Hankealueella on suoritettu maastoinventoinnit 2.7. 31.8.2009 välisellä ajalla arvokkaiden luontotyyppien sekä mahdollisesti alueella esiintyvän uhanalaisen lajiston selvittämiseksi. Luontoselvityksen on laatinut FM biologi Minna Tuomala FCG Planeko Oy:n Oulun toimipisteestä. Kuva 1. Hankealue

2 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy 2 MENETELMÄT JA AINEISTO Maastoinventointien ja ilmakuvatulkinnan perusteella alueen erityiset luontotyypit sekä kasvupaikkatyypit ja niitä vastaavat metsätyypit on kuvioitu kartalle (liitteet 1 ja 2). Hakkuiden ja nuorten taimikoiden kasvupaikkatyyppejä ei määritelty, vaan ne on esitetty kasvillisuuskartassa hakkuu- ja taimikkoalueina. Uhanalaisten lajien osalta selvitettiin aluksi Hertta -tietokannan havainnot. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä ei löytynyt lajihavaintoja suunnittelualueelta. Myöskään maastoinventoinneissa ei havaittu uhanalaista lajistoa. Erillistä linnustoselvitystä alueelta ei nähty tarpeelliseksi suorittaa, sillä Nordic Mines AB on teettänyt läheisen Laivakankaan kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä varsin kattavan linnustoselvityksen (Lapin Vesitutkimus Oy 2006). Kaivoshankkeen alueelta on selvitetty linjalaskentaan perustuen pesivä maalinnusto sekä pistelaskennalla tärkeimpien kosteikkoalueiden pesimälajisto ja kevättalveen sijoittuvalla kartoituslaskennalla pöllölajisto. Koska kaivoshankkeen suunnittelualue sijoittuu suunnitellun tuulivoimapuiston välittömään läheisyyteen, ja alueet ovat linnuston elinympäristöinä pääpiirteissään varsin samankaltaisia, voidaan tehdyn linnustoselvityksen tuloksia hyödyntää tässäkin ympäristövaikutusten arvioinnissa. Tämän selvityksen maastotarkastelujen yhteydessä on tehty havaintoja linnustosta parhaan pesimäkauden ollessa jo käynnissä. Linnustotiedon lähteenä on käytetty myös alueella toimivan metsästysseuran (Raahen Eränkävijät ry) kanalinnuston kannanarvioinnin yhteydessä suorittamien riistakolmiolaskentojen tuloksia. 3 ALUEEN YLEISKUVAUS 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Perämeren rannikkoalueen kallioperässä vallitsevat graniitti, gneissi ja muut happamat syväkivilajit. Alue on aikoinaan meren huuhtomaa ja alavaa sora- ja hiekkamaata, jonka pääasiallinen maalaji on moreeni. Paljaita kallioita alueella on vähän ja soita erittäin runsaasti. Tästä tyypillisestä rannikkotasangosta poiketen hankealue sijoittuu ympäröivää aluetta korkeammalle vaaraylängölle, mihin myös Pirttiselän ja Nahkakallion alueet lukeutuvat. Vaara-alueen korkeimmat maastonkohdat ovat Nahkakallioilla, missä päästään korkeimmillaan yli 100 metriä meren pinnan yläpuolelle. Vaara-alue on maaperältään kallio- ja moreenimaata, jonka korkeimmilla alueilla on avokallioita sekä kalliosta rapautumisen seurauksena syntyneitä louhikoita. Etenkin Nahkakallion alueella on poikkeuksellisesti useita kalliopaljastumia ja Pirttiselässä sekä Nahkakallioilla esiintyy runsaasti kivikkoa ja louhikkoa. Rinteillä esiintyy muinaisten rantavoimien huuhtomia ja kasaamia hiekkajuonteita. Vaaroja ympäröivät loivasti kumpuilevat moreenimaat, joiden väliset painanteet ovat soistuneita. Alueella esiintyy runsaasti turpeen paksuuden suhteen erityyppisiä soita. Pohjois-Pohjanmaan arvokkaiden kallioiden inventoinneissa Nahkakallio on luokiteltu paikallisesti arvokkaisiin ja vähemmän merkittäviin kallioalueisiin (arvoluokka 6).

LUONTOSELVITYS 3 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 Kuva 2. Santerinkankaan seutua Nahkakallioiden eteläpuolella. Alueen korkeusolosuhteet ovat havaittavissa hakkuiden paljastaman näkymän myötä. 3.2 Eliömaantiede Hankealue lukeutuu eliömaakuntajaottelussa Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan ja kasvimaantieteellisessä aluejaossa keskiboreaaliselle havumetsävyöhykkeelle Pohjanmaan - Kainuun alueen länsiosaan. Suomen soiden aluejaossa alue kuuluu Väli-Suomen viettokeidasalueeseen ja tarkemmin eriteltynä Perämeren rannikkoalueen keidassuovyöhykkeen pohjoisosaan, missä tavataan runsaasti kermien ja kuljujen suhteen aapasuomaisia viettokeitaita. 3.3 Kasvillisuuden yleispiirteet Hankealue sijoittuu maaperältään karulle vedenjakaja-alueelle, jota luonnehtii kangasmaiden ja soiden mosaiikkimainen vuorottelu. Korkeimmilla alueilla metsät ovat pääosin kuivia ja kuivahkoja, kivikkoisia mäntykankaita, jotka ovat metsätalouskäytössä harvennettuja. Nahkakallioilla esiintyy kaikkein karuimpia kallioalueen jäkälikkökankaita, joilla puusto on kitukasvuista. Rinteiden alaosissa esiintyy tuoreempia kangasmaita, joista suurin osa on varttuneita taimikoita tai nuoren kehitysvaiheen metsiä. Suurin osa alueen soista on aikoinaan ojitettuja, joten erilaisten rämemuuttumien ja turvekankaiden osuus kasvillisuustyypeissä on huomattava. Ainoat ojittamattomat, laajemmat suoalueet sijoittuvat Pirttiselän kaakkois- ja eteläpuolelle, missä esiintyy nevoja ja rämeitä sekä näiden yhdistelmiä. Pirttiselän kaakkoispuolelle ulottuu Pahanevan ojittamaton aapa- ja keidassuoalue.

4 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy 3.4 Natura 2000-alueet ja muut suojelualueet Hankealueella ei sijaitse Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita eikä muita suojeluohjelmien alueita tai yksityisiä suojelualueita. Lähimmät Naturaalueet sijaitsevat 4-6 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta. Vaippanevan Natura-alue (FI1106201) sijaitsee noin 4 km alueelta itä-koilliseen, Hanhelan joenvarsilaitumet (FI1106200) sijoittuu noin 5 km alueelta etelään ja Pitkäsneva (FI1103402) noin 6 km hankealueelta kaakkoon. Vaippaneva kuuluu myös soidensuojeluohjelmaan. Soidensuojeluohjelmaan kuuluva alue on huomattavasti laajempi (222,01 ha) kuin Vaippanevan Naturaan kuuluva osa (91,07 ha). Kuva 2. Natura-alueet ja suojeluohjelmien alueet 3.5 Vesistöt Kopsan Pirttiselän ja Nahkakallion alue on poikkeuksellisen vähävetistä vedenjakajaseutua, joka kuuluu kahteen päävesistöalueeseen. Alueen eteläisimmät osat kuuluvat Piehinkijoen vesistöalueeseen (56) ja pohjoisosa Perämeren rannikkoalueeseen (84). Alueella ei esiinny pienvesiä eikä se lukeudu merkittäviin pohjaveden kerääntymisalueisiin.

LUONTOSELVITYS 5 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 4 KASVILLLISUUS 4.1 Metsät 4.1.1 Tuoreet kankaat Tuoreita kankaita alueella sijaitsee kuivimpien kivikkokankaiden ja soiden välissä, missä kivennäismaa viettää kohti soita. Suurin osa tuoreiden kankaiden maapohjasta on nuorten taimikoiden tai varttuneempien, hyvin lehtipuuvaltaisten kasvatusmetsien alalla. Siellä missä varttuneen metsän tuoreita kankaita on jäljellä, voidaan se kasvillisuuden perusteella määrittää puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankaaksi. Pohjakerroksen sammallajistossa esiintyvät yleiset metsäsammalet; seinä- ja kerrossammal. Jäkäliä on niukemmin kuin karummilla metsätyypeillä. Pensaskerros on runsas ja etenkin lehtipuun taimien vallitsema. Alueen tuoreilla kankailla esiintyy yleisesti rämevarpuja, kuten suopursua ja juolukkaa, minkä vuoksi tuoreiden kankaiden ja turvekankaiden visuaalinen rajanveto maastossa on häilyvää. Pensaskerroksessa esiintyvät paikoin runsaana myös rämemuuttumille ja turvekankaille tyypilliset pajut; virpapaju (Salix aurita) ja sen risteymät. Suurin osa tuoreista kankaista on sekapuustoisia nuoria metsiä, joissa koivun osuus on huomattava. Nahkakallioiden alueella sekapuustoisissa tuoreen kankaan laikuissa esiintyy poikkeuksellisen runsaasti myös nuorta haapaa ja hakkuilla on havaittavissa järeidenkin haapojen kasvaneen alueella. Kuusikoista on jäljellä vain rippeitä siellä täällä. Kasvillisuuskartassa (liite 1) tuoreet kankaat on jaettu kuusikoihin, sekapuustoisiin kasvatusmetsiin ja nuoriin taimikoihin. Kuva 3. Santerinkankaan koivuvaltaista tuoretta kangasta

6 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy Kuva 4. Tuoreen kankaan kuusikkoa Pikku-Pirttiselän itäpuolella 4.1.2 Kuivat ja kuivahkot kankaat Kuivat ja kuivahkot kankaat on alueen kasvillisuuskuviointikartassa esitetty yhdistettynä, sillä niiden esiintyminen vuorottelee kivikkoisilla vaaraalueilla. Kuivia variksenmarja-kanervatyypin (ECT) mäntykankaita on kaikkein kuivimmilla ja louhikkoisimmilla alueilla. Kuivien kankaiden pohjakerroksessa esiintyy runsaasti jäkäliä, etenkin harmaa- ja valkoporonjäkälää. Kuivilla kankailla matalat varvut ovat runsaimmin edustettuina. Kenttäkerroksen valtalajina on paikoin runsaasti marjova variksenmarja, jonka joukossa on myös mustikkaa. Ruohovartisia kasveja esiintyy hyvin vähän ja pensaskerros on niukkaa. Kuivien kankaiden osuus alueen metsäalasta on melko vähäinen painottuen kaikkein kivisimmille alueille. Kuivia kankaita runsaammin esiintyy kuivahkoja kankaita, jotka alueella ovat variksenmarja-puolukkatyypin metsiä (EVT). Pohjakerros koostuu miltei yksinomaan seinäsammaleesta, jonka joukossa esiintyy paikoittain kerrossammalta ja kynsisammalia sekä jonkin verran jäkäliä. Jäkäliä esiintyy runsaammin suurilla kivillä. Kenttäkerroksessa vallitsevat varvut, joista variksenmarjan ohella puolukan ja mustikan osuudet vaihtelevat, alemmilla rinteillä ja painanteissa mustikan ollessa yleisempi. Myös suovarpuja, etenkin suopursua, esiintyy jonkin verran. Kuivat kankaat vaihettuvat kapeaalaisten tuoreen kankaan vyöhykkeiden kautta turvekankaiksi tai isovarpuisiksi rämemuuttumiksi laskeuduttaessa kankailta soille. Mänty on tälläkin metsätyypillä vallitseva puulaji jonka joukossa esiintyy pensaskerroksessa lehtipuun taimia. Alueen valoisat, kivikkokankaiden harvennetut männiköt ovat yleisilmeeltään karumpia kuin vastaavat harventamattomat saman metsätyypin kankaat. Nahkakallioiden alueella kuivat mäntykankaat ovat karumpia ja puuntuottokyvyltään heikompia kuin Pirttiselän kivikkokankaiden hieman järeämmät männiköt.

LUONTOSELVITYS 7 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 Kuva 5. Kivikkoista variksenmarja-kanervatyypin kuivaa mäntykangasta Kopsan Pirttiselässä Kaikkein karuimpaan metsätyyppiin luokiteltavia varsinaisia jäkälätyypin (ClT) kankaita alueella ei esiinny, mutta Nahkakallioiden kallioalueiden kaikkein kuivimmat kankaat ovat hyvin karuja. Alueella on kitukasvuista männikköä ja pohjakerrosta luonnehtivat laajat jäkäliköt. Pohjakerroksessa esiintyvät hyvin runsaina valko- ja harmaaporonjäkälä sekä palloroporonjäkälä. Myös torvijäkäliä esiintyy runsaasti. Variksenmarja ja puolukka kasvavat laikuttain puiden tyvillä ja kallion painanteissa. Karut jäkäläkankaat ovat hyvin kulutusherkkiä alueita. Kuivat kallioalueen jäkäläkankaat luetaan metsälain 10 :n mukaisiin arvokkaisiin kohteisiin vähätuottoiset kituja joutomaan elinympäristöt. Hankealueen läheiset avokallioalueet Nahkakallioiden länsipuolella on kultakaivoksen yleiskaavassa merkitty suojeltaviksi. Kuva 6. Kuivaa jäkäläkangasta Nahkakallioilla. Metsälain mukainen kohde.

8 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy 4.2 Turvekankaat ja muuttumat Alueella on runsaasti ojitusten aikaansaamia turvekankaita, joiden pohjakerroksessa karhunsammal (Polytrichum sp.) on leimaa-antava ja rämevarvut vallitsevat. Yleisimmin esiintyvät puolukkaturvekangas (Ptkg) ja varputurvekangas (Vatkg). Turvekankaita edeltävät rämemuuttumat, joiden ojitus on nuorempaa tai sen vaikutukset metsänkasvulle ovat jääneet heikommiksi. Isovarpuisten rämemuuttumien osuus koko hankealueen pinta-alasta on kaikkein suurin, sillä kaikkialla ojitettujen soiden alueella esiintyy näitä rämemuuttumia. Tuoreita uudisojituksia tutkimusalueella ei juuri ole. 4.3 Suot Suurin osa alueen suoalasta on ojitettua rämettä, jota esiintyy miltei kaikkialla kangasmaiden ympärillä. Ojittamattomia nevoja ja rämeitä esiintyy Pirttiselän kaakkoispuolella, Puputtajan kankaan itä ja länsipuolella sekä Pakkanevalla. Kopsan Pirttiselän kaakkoispuolelle sijoittuu osia Pahanevan ojittamattomasta keidassuoalueesta jonka laajimmat osat ovat voimalinjan itäpuolella. Pahaneva muodostuu neljästä eksentrisestä kermikeitaasta sekä näiden välisistä rahkarämeistä, tupasvillarämeistä, silmäkenevoista, lyhytkorsinevoista ja saranevoista (Virtanen 1985). Suunnittelualueelle sijoittuva Pahasuon osa on räme- ja nevayhdistymien muodostama kokonaisuus, jossa kangasmaan laiteilla esiintyvät harvapuustoiset tupasvilla- ja sararämeet sekä isovarpurämeet. Avoimemman osan muodostavat karut suotyypit; variksenmarja-rahkaräme sekä rahkainen lyhytkorsineva ja saraneva. Märimmillään suo on oligotrofista ruopparimpinevaa. Suo saa valumavesiä Pirttiselänkankaalta, mikä näkyy kangaslaiteen suotyyppien vaihtelevuutena sekä myös minerotrofisen lajiston esiintymisenä. Laiteen isovarpuisella sararämeellä esiintyy niukasti ravinteisuuden ilmentäjistä mm. järviruokoa (Phragmites australis) ja järvikortetta (Equisetum fluviatile). Ojittamattomien suoalueiden avosuot ja karut rämeet ovat metsälain mukaisia arvokkaita elinympäristöjä vähäpuustoiset suot. Arvokkaat suoalueet on esitetty liitteen 2 kartassa. 4.3.1 Rämeet Tupasvillarämettä (TR) esiintyy Pirttiselän kaakkoispuolen ojittamattoman alueen rämelaiteilla, Puputtajan kankaan viereisillä ojittamattomilla suoalueilla sekä Pakkanevan suolaiteilla. Aivan kangasmaan reunalla räme muuttuu ruohoiseksi sararämeeksi (RhSR) tai isovarpurämeeksi (IR) ja avosuon suunnalla variksenmarjarahkarämeeksi (VaRaR). Tupasvillarämeellä kasvaa mättäillä käkkyräisiä rämemäntyjä. Tupasvilla (Eriophorum vaginatum) on välipinnan valtalaji ja rahkasammalissa vallitsee jokasuonrahkasammal (Sphagnum angustifolium). Mättäiden osuus vaihtelee ja niillä esiintyy rämevarpuja, kuten suokukkaa (Andromeda polifolia), suopursua (Rhododendron tomentosum) ja vaiveroa (Chamaedaphne calyculata). Myös vaivaiskoivua (Betula nana) esiintyy paikoin runsaasti. Lajistossa ovat edustettuina myös jouhisara (Carex lasiocarpa) ja pullosara (C.rostrata). Vaivaiskoivu ja rämevarvut lisääntyvät kangasmaan laiteilla ja suotyyppi muuttuu isovarpurämeeksi.

LUONTOSELVITYS 9 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 Kuva 7. Tupasvillarämettä Pahanevan luoteisosassa. 4.3.2 Nevat Puuttomat avosuo-osat alueella voidaan lukea oligo- tai ombrotrofisiksi välipintaisiksi nevoiksi, joilla lyhytkortiset (OlLkN) ja suursaraiset (OlSN) osat vuorottelevat. Varsinaista laajempaa nevaa alueella on hyvin vähän. Suurin osa on avointa yhdistelmätyypin keidasrämettä, jossa esiintyy rahkaisten jänteiden väleissä oligotrofista lyhytkorsinevaa joka vaihettuu ruskorahkasammalen (Sphagnum fuscum) lisääntyessä rahkaiseksi lyhytkorsinevaksi. Lyhytkortisilla nevoilla kenttäkerroksen lajistossa valtalajeina ovat tupasvilla, tupasluikka (Trichosporum cespitosum) ja rahkasara (Carex panicea). Oligotrofista ruopparimpinevaa (OlRuRiN) esiintyy pienialainen laikku ojittamattoman suon märimmillä kohdilla, missä nevan pohjakerros on suurelta osin mutaista ruoppaa ja rahkasammalissa tavataan mm. vajo-, rimpija silmäkerahkasammal (Sphagnum majus, S. annulatum ja S. balticum). Rimpipinnan lajistossa esiintyvät mm. leväkkö (Scheuchzeria palustris), valkopiirtoheinä (Rhynchospora alba), pitkä- ja pyöreälehtikihokki (Drosera longifolia, D. rotundifolia) sekä mutasara (Carex limosa). Ruoppaisten rimpipintojen osuus lisääntyy Pahasuon kermikeidasosassa, jossa rahkaisten jänteiden väliset rimmet ovat paikoin hyvin kasvittomia ja ruoppaisia, osin jopa allikkoisia. Pirttiselän lounaispuolen ojittamattomalla avosuolla on ainut vähän laajempi kuvio oligotrofista suursaranevaa (OlSN), jossa kenttäkerroksessa esiintyvät runsaimmin jouhi- ja pullosara sekä välipinnan rahkasammalissa jokasuonrahkasammal, aaparahkasammal (S. lindbergii) ja kuljurahkasammalet (S. cuspidata ryhmä).

10 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy Kuva 8. Leväkköä rahkaisella lyhytkorsinevalla Kuva 9. Ruopparimpinevaa Pirttiselän lounaispuolen ojittamattomalla suoalueella. Taustalla saranevaa, joka rajautuu edelleen rahkarämeeseen.

LUONTOSELVITYS 11 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 4.3.3 Korvet Maaperän karuuden ja runsaiden metsäojitusten takia alunperinkin harvalukuisia luonnontilaisia korpia on jäljellä enää hyvin vähän. Suon ja selänteelle nousevan kangasmaan laiteille sijoittuvat korvet on aikoinaan ojitettu ja sittemmin hakattu. Aiemmin korpina olleet metsäalat ovat nykyisin koivuvaltaisia pallosarakorpimuuttumia (PSKMu) tai karhunsammaleisia (Polytrichum sp.) puolukka- ja mustikkaturvekankaita, joiden puusto on koivuvaltaista varttuneempaa taimikkoa. Ruoho- ja heinäkorpi Kopsan Pirttiselän kaakkoispuoliselle ojittamattomalle suolle, lähelle kankaan laidetta, sijoittuu pienialainen metsälain mukainen ruoho- ja heinäkorpi tupasvillarämeiden ympäröimänä saarekkeena. Kuvion puustossa esiintyy vallitsevana jopa järeitäkin runkopuita muodostavaa tervaleppää (Alnus glutinosa). Tervalepän levinneisyys Pohjanmaan rannikkoseudulla on laikuttainen ja sitä tavataankin sisämaassa pääosin lähteisillä soilla. Kuviolla esiintyy mättäiden ja kosteiden nevajuottien selvä mosaiikkimainen vuorottelu. Mättäillä kasvavat tervalepät, jotka muodostavat ylimmän latvuston. Alislatvustossa on hieskoivua, tervaleppää ja raitaa sekä jokunen kuusi. Tervaleppää esiintyy myös pökkelöinä ja maapuina. Mättäiden välipinnalla esiintyy paikoin runsaasti raatetta (Menyanthes trifoliata) ja luhtaisuutta sekä lähteisyyttä eli pohjavesivaikutusta ilmentävää sammallajistoa (Sphagnum teres, S. squarrosum, Brachythechium rivulare, Rhizomnium sp. ). Kuvion lajistossa tavataan myös viita- ja korpikastikka (Calamagrostis canescens, C. purpurea), mutasara (Carex magellanica), korpisara (C. loliacea) ja kurjenjalka (Comarum palustre). Kuvio on pohjoisosistaan tuoretta kangasta. Korpikuvio kuuluu metsälain mukaisiin arvokkaisiin elinympäristöihin ruoho- ja heinäkorvet sekä luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin puustoiset suot. Kuvion sijainti on esitetty selvityksen liitteessä 2. Kuva 10. Metsälain mukainen kohde. Tervaleppää kasvava ruoho- ja heinäkorpi.

12 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy Kuva 11. Kaksi metsälain mukaista kohdetta; ruoho- ja heinäkorpea tupasvillarämeen laiteessa 5 ELÄIMET 5.1 Nisäkkäät Alueella esiintyy karuille saloseuduille tyypillinen nisäkäslajisto. Suon ja kankaan sekä talousmetsän hakkuiden ja taimikoiden mosaiikkimainen vuorottelu aikaansaa monen tyyppisiä elinympäristöjä muun muassa hirvikannan eduksi. Vahva hirvikanta mahdollistaa myös suurpetojen esiintymisen alueella. Raahen eränkävijöiden mukaan alueella on talvehtiva hirvikanta. Riistakolmiolaskennoissa on tehty havaintoja pienpedoista ja viimeisimmän talvijälkilaskennan perusteella alueen jäniskannan on todettu vahvistuneen. 5.2 Linnut Alueen linnustossa esiintyy tyypillistä karujen kangasmaiden ja rämeisten suoseutujen lajistoa. Metsät ovat tehokkaasti metsätalouskäytössä ja tämä näkyy myös linnustossa, sillä muun muassa lehtipuuvaltaisten taimikoiden alueilla esiintyvät runsaina pajulintu, peippo ja keltasirkku. Hakkuiden seurauksena alue on hyvin pirstoutunutta, mikä lisää tyypillistä reunavyöhykkeen lajiston määrää, kuten rastaita. Rämelaiteiden ja lehtipuustoisten varttuneempien taimikoiden alueella tavataan riistalajeista yleisimmin teeri.

LUONTOSELVITYS 13 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 Linnustoa alueella havainnoitiin kasvillisuuskartoitusten ohessa. Kangasmailla ja hakkuulaiteilla sekä varttuneemmissa taimikoissa tyyppilajistoa edustivat peippo (Fringilla coelebs), pajulintu (Phylloscopus trochilus), metsäkirvinen (Anthus trivialis), punakylkirastas (Turdus iliacus), laulurastas (T. philomelos), räkättirastas (T. pilaris) sekä leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) ja harmaasieppo (Muscicapa striata), jotka viihtyivät etenkin kuivimmilla kankailla. Keltasirkku (Emberiza citrinella) oli nuorten taimikoiden runsain edustaja. Hakkuulaiteilla esiintyivät etenkin punarinta (Erithacus rubecula) sekä talija sinitiainen (Parus major, P. caeruleus). Harvoissa tuoreen kankaan kuusikoissa tavattiin mm. sepelkyyhky (Columba palumbus), vihervarpunen (Carduelis spinus), hippiäinen (Regulus regulus) ja puukiipijä (Certhia familiaris). Rämelaiteilla tavattua tyypillisintä lajistoa edustivat mm. töyhtötiainen (Parus cristatus), hömötiainen (Parus montanus), käki (Cuculus canorus) ja käpytikka (Dendrocopos major). Avosoilla reviiriään pitivät yleisimmin metsäkirvinen (Anthus trivialis), niittykirvinen (Anthus pratensis) ja keltavästäräkki (Motacilla flava). Suolinnustosta osittain tutkimusalueelle ulottivat reviirinsä yleensä laajemmilla suoalueilla viihtyvät kapustarinta (Pluvialis apricaria) ja pikkukuovi (Numenius phaeopus). Alueen inventoinneissa havaittiin kolme teeripoikuetta (Lyrurus tetrix). Tuoreelta hakkuualalta tavattiin varoittelevana pensastasku (Saxicola rubetra) pariskunta ja rämeeltä pohjansirkku (Emberiza rustica). Pikkukäpylintujen lentopoikueita havaittiin muutamia (Loxia curvirostra). Lisäksi alueelta on havainnot palojärjestä (Dryocopos martius) ja rautiaisesta (Prunella modularis). Laivakankaan linnustoselvityksessä (Lapin Vesitutkimus 2006) linjalaskenta-aineiston perusteella hankealueen viereisen Kultakaivoksen alueen laskennalliseksi pesivän maalinnuston tiheydeksi on saatu noin 170 paria/km². Luku vastaa varsin hyvin Väisäsen (1998) valtakunnallisessa pesimälinnustotarkastelussa esittämää arviota Etelä-Suomen pohjoisosan pesivän maalinnuston keskimääräisestä tiheydestä 150-175 paria/km². Hankealueen pesimälinnustotiheyden voidaan olettaa olevan samaa suuruusluokkaa, jollei jopa alhaisempi. Laivakankaan alueeseen verrattuna hankealueen pesimäympäristöistä puuttuvat laajemmat ojittamattomat avosuot sekä useat rehevät korpilaikut ja pienet lammet, mikä laskee lajimäärää ja todennäköisesti myös pesimätiehyttä. Raahen eränkävijöiden suorittamien riistakolmiolaskentojen mukaan alueella esiintyvät kaikki tavanomaiset metsäkanalintumme; teeri, metso, pyy ja riekko. Metsästysseura on järjestänyt teerille talviruokinta-alueen nevalle, ja siellä on tavattu kymmenien yksilöiden parvia talviaikaan. Alueella on havaittu säännöllisesti maakotka ja kanahaukan pesinnästä on metsästysseuran jäsenillä havaintoja. Ikimuistoiset metson soidinpaikat sijaitsevat Pikku Pirttiselän kankaalla sekä Santerinkankaan - Nahkakallion maastoissa.

14 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy Kuva 12. Suunnittelualueen maastoinventoinneissa tavattiin kolme teeripoikuetta. 6 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJISTO 6.1 Lainsäädäntö Luonnonsuojelulain (LSL 29 ) mukaiset suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu yhdeksän luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät

LUONTOSELVITYS 15 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 Metsälain (MetsäL 10 ) mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Vesilain (VesiL 15 a ja 17 a ) mukaiset vesistöjen käytön yleiset rajoitukset: Enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven tai Lapin läänin ulkopuolella enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilaisena säilymistä ei saa vaarantaa toimenpiteillä. Muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevan luonnontilaisen uoman muuttaminen on kielletty, jos uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Kielto koskee myös luonnontilaisia lähteitä. 6.2 Arvokkaat luontotyypit, uhanalainen lajisto ja direktiivilajit 6.2.1 Arvokkaat luontotyypit Luontotyyppi-inventoinneissa alueelta ei löytynyt luonnonsuojelulain 29 pykälän eikä vesilain 15 ja 17 pykälien mukaisia luonnontilaisia kohteita. Sen sijaan metsälain 10 pykälän tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä sijaitsee hankealueen ojittamattomilla suoalueilla Pirttiselän kaakkoispuolella, Puputtajankankaan länsipuolella ja Pakkanevan alueella sekä kaikkein karuimmilla kallioilla Nahkakallioiden seudulla. Arvokkaiden luontotyyppien sijoittuminen kartalle on esitetty raportin liitteessä 2. Luontodirektiivin luontotyypeistä alueella esiintyvät puustoiset suot ja keidassuot. Metsälain (MetsäL 10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt ja luontodirektiivin luontotyypit Vähätuottoiset kituja joutomaan elinympäristöt Nahkakallion seudun karut kallioalueen jäkäläkankaat ja avokalliot ovat metsälain mukaisia kohteita. Lisäksi suunnittelualueeseen lukeutuva Pirttiselän eteläpuolisen Pesuankallion kärkiosa on metsälain mukainen kohde. Ruoho- ja heinäkorpi Kopsan Pirttiselän kaakkoispuoliselle ojittamattomalle suolle sijoittuva pienialainen järeää tervaleppää kasvava ruoho- ja heinäkorpi tupasvillarämeiden ympäröimänä saarekkeena on metsälain mukainen kohde ja luontodirektiivin mukainen puustoinen suo.

16 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy Vähäpuustoiset suot Kopsan Pirttiselän kaakkois- ja eteläpuolen ojittamattoman suoalueen karut nevat ja rämeet, Puputtajan kankaan itä- ja länsipuolinen ojittamaton suoalue sekä Nahkakallioiden ja Pikku Pirttiselän välinen pieni ojittamaton suoalue ovat metsälain mukaisia kohteita. Näistä viimeksi mainittu on luonnontilaltaan heikoin ympäröivien runsaiden ojitusten johdosta. Osa em. vähäpuustoisista soista voidaan lukea myös luontodirektiivin mukaisiin arvokkaisiin luontotyyppeihin; keidasrämeet. Kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Pirttiselän kankaan kaakkoispuolen ojittamattoman suoalueen kangasmetsäsaarekkeita halkoo voimalinja, joten ne eivät ole luonnontilaltaan edustavia ja metsälain mukaisia. Puputtajankankaan koillispuolella ojittamattoman suon kangasmetsäsaarekkeet on avohakattu. Nahkakallioiden ja Pikku Pirttiselän välisellä ojittamattomalla suoalueella on yksi kivennäismaan metsäsaareke, joka voidaan määritellä metsälain mukaiseksi kohteeksi. 6.2.2 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Luontodirektiivin IV(a) -liitteeseen lukeutuvat yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua ja joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Luontodirektiivin eläin- ja kasvilajiston esiintymismahdollisuuksia tarkasteltiin maastokäyntien aikana. Direktiivin kasvilajistoa maastoinventoinneissa ei havaittu. Inventoinneissa havaittiin hirvenvasan jäännökset, oletettavasti jonkin suurpedon jäljiltä, sekä karhun marjaulostetta. Alueelta on tehty aiemmin havaintoja yksittäisistä susista sekä karhuista, jotka ovat olleet todennäköisesti ohikulkumatkoillaan. Vakituista suurpetokantaa alueella ei metsästysseurojen edustajien mukaan esiinny. Liito-oravasta ei inventoinneissa tehty havaintoja. Alueella on melko vähän sekapuustoisia vanhoja kuusikoita sekä hyvin vähän kolopuita, joten potentiaalista liito-oravan elinympäristöä ei myöskään ole tarjolla. Pintavesistöjen puuttuessa sekä kolopuiden vähyyden vuoksi alueella ei todennäköisesti esiinny juurikaan lepakoita. Alueella ei myöskään esiinny viitasammakolle soveliasta elinympäristöä. 6.2.3 Lintudirektiivin linnut Lintudirektiivin I-liitteeseen lukeutuvat yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 - verkosto). Lintudirektiivin liitteen I linnuista alueella havaittiin maastoinventoinneissa seuraavat lajit; teeri, kapustarinta ja palokärki. Havaituista lajeista Suomen erityisvastuulajeihin lukeutuvat pikkukuovi, leppälintu ja teeri. 6.2.4 Uhanalaiset lajit Ympäristöhallinnon uhanalaisrekisterissä ei ole merkintöjä uhanalaisesta lajistosta suunnittelualueella. Myöskään maastoinventoinneissa ei tavattu valtakunnallisesti uhanalaista kasvi- tai eläinlajistoa (CR, EN, VU). Valtakunnallisen uhanalaisuusluokituksen (Rassi, 2001) mukaisista lintulajeista alueen inventoinneissa havaittiin käki (silmälläpidettävä, NT), pensastasku (silmälläpidettävä, NT) ja teeri (silmälläpidettävä, NT). Alueellisesti uhanalaisia lintulajeista ovat keltavästäräkki ja pikkukuovi.

LUONTOSELVITYS 17 Kanteleen Voima Oy 14.9.2009 7 YHTEENVETO Alue on sekä luontotyypeiltään että lajistoltaan melko niukkaa ja varsin tyypillistä Perämeren rannikkoalueen sisämaan vedenjakajaseuduille. Metsät ovat jo pitkään olleet tehokkaasti talouskäytössä ja alueen runsaat suot ovat miltei kaikki ojitettuja. Alueella ei esiinny ympäristöhallinnon uhanalaisrekisterin mukaan erityisen uhanalaista lajistoa eikä sitä tavattu myöskään maastoinventoinneissa. Linnustoltaan alue edustaa tyypillistä talousmetsien ja rämelaiteiden lajistoa. Viereisen Laivakankaan kaivosalueen tutkimuksissa pesivän maalinnuston tiheydeksi on saatu 170 paria/km² ja tätä luokkaa tuulivoimapuiston hankealueenkin linnuston voidaan olettaa olevan varsin samantyyppisellä alueella. Nisäkäslajisto alueella on tyypillistä karujen kangasmaiden lajistoa. Hirvikanta on havaintojen perusteella varsin vahva, mikä johtuu nuorten kehitysvaiheiden metsien ja rämeiden pirstomasta monipuolisesta elinympäristöistä. Arvokkaimmat metsälain (MetsäL 10 ) mukaiset kohteet tai luontodirektiivin luontotyypit alueella esiintyvät harvoilla ojittamattomilla soilla, jotka sijoittuvat Pirttiselänkankaan etelä- ja kaakkoispuolelle, Puputtajankankaan itä- ja länsipuolelle ja Pakkanevalle. Nahkakallioiden alueen avokalliot sekä Pesuankallion kallioalue luetaan myös metsälain mukaisiin kohteisiin vähätuottoiset kituja joutomaan elinympäristöt. Vastaavat kallioalueet Nahkakallion länsipuolella on merkitty Kultakaivoksen yleiskaavassa suojelualueiksi.

18 LUONTOSELVITYS 14.9.2009 Kanteleen Voima Oy LÄHTEET Airaksinen, O. & Karttunen, K. 1998: Natura 2000 luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 194s. Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus. Oulanka Reports 22. Oulangan biologinen asema, Oulun yliopisto 116s. Husa, J., Teeriaho, J. & Kontula, T. 2001: Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Pohjanmaalla. Alueelliset ympäristöjulkaisut 203. Suomen ympäristökeskus. 180 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen, A. (toim.) 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. Porvoo 1973. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. 144s. Laine, J & Vasander, H. 2008: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsä kustannus. 110s. Lapin Vesitutkimus Oy, 2006: Laivakankaan linnustoselvitys. Nordic Mines AB. Lapin Vesitutkimus Oy, 2007: Laivakankaan kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys. Nordic Mines AB. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja asetus (160/1997) Meriluoto, M & Soininen, t. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti kustannus. Tapio. 192s. Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta (NDir 79/409/ETY) Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (NDir 92/43/ETY) Raahen eränkävijät ry. Timo Tuikkala. sähköpostiviesti (8.9.2009) riistakolmiolaskennoista ja alueen hirvikannoista. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. Luonto ja luonnonvarat. 196s. Taipale, K. & Saarnisto, M. 1991: Tulivuorista jääkausiin. Suomen maankamaran kehitys. WSOY. Porvoo. 416s. Virtanen, K. 1985: Pattijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Raportti P 13,4/85/176 Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. 567s. Ympäristöhallinto, Hertta -tietokanta